Käydään lajien viimeiseen kymppiin kiinni! Kävin jo syyskuussa tutustumassa Jyväskylä Roller Derby treeneihin, mutta nyt pääsin viikonloppuna myös harjoittelemaan itse enemmän luistimilla pystyssä pysymistä ja osaan, ehkä taas paremmin kertoa teille mistä lajissa on kysymys (ja miltä luistimet jalassa eteneminen tuntuu). Suomessa 1.divisioonaa pelaavan Jyväskylän Roller Derbyn sivuilla on ihan älyttömän hyvä paketti kaikesta siitä, mitä tähän lajiin kuuluu ja facebookin kautta kannattaa pistää sivut seurantaa, kun haluat kohta päästä tätä itsekin kokeilemaan! 

Roller derby on kontaktilaji, jota pelataan ovaalin muotoisella radalla vastapäivään luistellen. Lajissa käytetään quad-rullaluistimia, joissa luistimen 4 pyörää ovat kahdessa rivissä. Luistinten lisäksi pelaajilla on yllään polvi-, kyynär-, ranne- ja hammassuojat sekä kypärä.

Säännöistä "lyhyesti": Joukkuelaji, jossa ovaalin muotoisella (sisäsaliin mahtuvalla) radalla on yhtäaikaa 5 omaa ja 5 vastustajan pelaajaa. Molemmissa joukkueissa on yksi  jammeri (tyyppi, jolla on tähti kypärän päällä olevassa pipossa) ja ne yrittää kerätä pisteitä ohittamalla toisen joukkueen pelaajia radalla. Ne muut yrittää tehdä kaiken maailman seiniä, blokkeja ja esteitä niin, että ohittaminen on mahdollisimman vaikeaa samalla kun ne toki yrittää saada niiden oman jammerin työn mahdollisimman helpoksi. Jos/kun jammeri väsyy, se voi siirtää hommansa oman joukkueen pivotille, joka siirtyy seuraavaksi jammaamaan. Pisteitä saa aina yhden jokaista ohitettua tyyppiä kohden (paitsi ekalta kierrokselta) ja ohittaa saa niin pitkään kuin jamia kestää. Sen maksimikesto on 2 min, mutta leadjammeri (eli se jammereista, kumpi ekana pelin alussa pääsee vastustajan tyypeistä ohi) voi lopettaa myös antamalla merkin tuomareille. Eli koosteena kontakti laji, jossa kerätään pisteitä ohittamalla vastustajajoukkueen tyyppejä. Ja koko peli kestää 2 x 30min, jolloin niitä jameja on siellä välissä niin monta kuin ehditään ja jamien välissä saa vaihtaa radalla olevia pelaajia. 

Laji on tosiaan kontaktilaji sanan kaikessa merkityksessä, sillä ilman pikku paineja ei juuri koskaan toisista ohi oikeasti pääse. Miekään en pystynyt suoraan hyppäämään joukkueen harjoituksiin mukaan, sillä mun kaatumiseen kentällä ei todellakaan vaadita edes kontaktia, vaan luistimet on sen verran liukkaan, että pelkkä katseen nostaminen lattiasta riittää alussa tasapainon menettämiseen. Olikin ihan mielettömän siistiä ensin nähdä millainen taito lajia osaavilla tyypeillä treeneissä oli ja sit kun pääsi itse kokeilemaan ja mietti, et "miten vaikeeta toi voi muka olla" ja tarvitsi taluttajan, että pysyy alussa pystyssä... 

Ennen kuin joukkueen harjoituksiin aloittelija pääsee, järjestetään Freash Meat-kurssi, jolla oppii perustaidot mm. pystyssä pysymiseen, turvalliseen kaatumiseen ja lajin sääntöihin. Tuolla Open Skatessa päästiin lyhyessä ajassa kokeilemaan kaikkea tuota ja suosittelen todella käymään kokeilemassa noissa, jos laji yhtään kiinnostaa! Reitti kokeilijasta treeneihin meneekin yleensä sitä kautta, että kun käy Open Skatessa kokeilemassa ja innostuu, niin sit Freash Meat-kurssille ja sitä kautta treenaamaan jo joukkueen mukana. 

Open Skatessa saatiin lainaan kypärä, polvisuojat, kyynärsuojat ja rannesuojat eli ainoa mitä normi pelivarusteista puuttuu on hammassuojat. Lisäsuojina saisi käyttää esim. topattuja housuja, jotka varmasti kyllä itse mielelläni oman häntäluuni suojaksi hankkisin. Luistimet painaa yhteensä 4kg, mut ne rullat todellakin liukuu älyttömän sulavasti! Enemmän mulla ongelmana oli pysähtyä niillä luistimilla kuin se, ettei pääsisi liikkeelle. Mut eteenpäin on turvallista ja tosi pehmeetä kaatua, ja sitä kaatumista harjoiteltiinkin osana peruslajitaitoja. Lisäksi mitä päästiin treenailemaan oli jarrutuksia, takaperin luistelua (jossa jalkapohjat meinasi alussa krampata, kunnes löysi kevyemmän tavan luistella) ja hitaita käännöksiä. Yritin nopeitakin, mutta kaaduin! Instagramin kautta löytyy taas vahvoja näyttöjä tähän lajiin!

Quad-rullikset on kyllä mahtavat kapineet, mut toisaalta myös monella tapaa erilaiset liikutella kuin muut luistimet. Paino jakautuu tasasemmin koko jalkapohjan alueelle ja kropan painopisteellä on törkeen suuri merkitys siihen, miten vakaa sä niiden kaa oot. Alussa se luisteluasento onkin tosi matala, et tasapaino pitää. Sit kun mietit siihen vielä, että joku luistelee käytännössä suoraan päin, niin tasapainoa ja kehonhallintaa haastetaan todenteolla! Siellä treeneissä porukka menee noilla luistimilla täydellisen luontevasti yhtään miettimättä käännöksiä tai jarrutuksia, kun itse piti harjoitella niitä matelu-vauhdilla. Jyväskylän Roller Derbyn treeneissä opetellaan ja hiotaan toki ihan sitä luistelutaitoakin, mutta pääpaino on myös taktisessa kuvioissa, sillä sitä tää laji myös on. 

Treeneissä harjoitellaan paljon pelitilanteita, eli sitä millaisia blokkeja voitaisiin tehdä, että vastustajan jammerin meno saataisiin parhaiten stopattua. Sen blokin (esim. kolmen pelaajan kolmio, jossa kaksi luistelee etuperin, ja yksi takaperin) tulee koko ajan liikkua eteenpäin, mutta tietysti mahdollisimman rauhallisesti niin, että pystyy asettumaan hyvin poikkiteloin vastustajan eteen. Toki kun siinä yllättävän pienellä radalla on lisäksi ne vastustajankin pelaajat ja blokkerit, niin nopeasti katsoessa on kyllä vaikea tietää kuka on kuka. Toki jammerin tehtävä on vaan päästä radan sisällä luistellen pelaajista ohi. 

Pelaajat saattaa käyttää myös rullisten kärjessä olevia toe-stoppeja (sellaiset kumiset jarrut luistinten kärjessä) nopeisiin käännöksiin ja tasapainon pitämiseen, sekä jarruttamiseen kontaktitilanteessa. Ja vaikka lajissa kontaktia tulee, niin käsiä tönimiseen tai vetämiseen ei saa käyttää, eikä mitään sellasia blokkeja, jossa nivelet taittuu (esim. kyynärlukko kaverin kanssa) saa tehdä. Kontakti saa tulla koko keholla kylkeen, mutta ei esimerkiksi suoraan selkään. Silti homma näytti treeneissäkin jo aika hurjalle, kun jammeri ottaa ihan hurjat vauhdit ja yrittää muiden pelaajien muodostaman ryppään ohi päästä. Toki suojat antaa oman tukensa pelaamiseen, eikä kaatuminen oikealla tavalla satu, mutta tärkeää on kaatuessa esimerkiksi sormet suojata, ettei kukaan vieressä olevista luistele sun sormien yli. 

Tämäkin laji on siitä hieno, että rooleja löytyy jokaiselle! Kun jammerit on yleensä aika vikkeliä liikkeistään, kannattaa blokkereiden olla aika vahvoja ja tasapainoisia. Roller Derby on myös asenne-laji, jossa pitää löytyä tiettyä rämäpäisyyttä, mutta myös kylmähermoisuutta ja keskittymiskykyä. Samalla kun yrität estää vastustajaa tekemästä pisteitä, pitää tietää missä oma jammeri liikkuu ja auttaa sitä etenemään parhaansa mukaan. Ja vaikka kovaa mennään, niin tarkoitus ei ole sattua,  vaan omien rajojen mukaan jokainen etenee!

• Mitä kehittää: tasapainoa, voimaa, kestävyyttä ja kuntoa. 
• Parasta: vauhti ja uskallus luistimilla
• Pahinta: tasapainon pitäminen
• Missä ja miten: Jos lajin pariin haluaa, niin kannattaa ottaa Jyväskylän Roller Derbyn facebook-sivut seurantaan! Laji sopii aloittelijalle, sekä ihan harrastajalle, kuin myös sellasille jotka haluaa ihan kisaamaan ja pelaamaan tavoitteellisella tasolla. Facebook-sivujen kautta löytyy tietoa Freah Meat-kurssista, joka alkaa tammikuussa ja kestää maaliskuun loppuun. Sinne olisi jo hyvä hankkia omat kamat (luistimet ja suojat), mutta alussa niitä voi löytyä lainaankin. Kokeilemaan jos haluaa, niin kannattaa vaan rohkeasti ottaa seuraan yhteyttä, niin kokeilemaan pääsee ja kamat saa lainaan, jos ei Open Skate tapahtumaa juuri silloin ole tulossa. Itse harrastaminen on alkupanostusten jälkeen suht edullista, sillä treenit kustantaa noin parikymppiä kuukaudessa. Varusteita voi löytyä sopivasti käytettynä tai netistä tilaamalla voi saada hyvän aloituspaketin 200-300€:lla. 
• Oma ranking: Todellakin sopivan vauhdikas laji mulle! Tuntui, että monen luistelulajin opettelun jäljiltä, myös quad-rullikset luontui jalkaan yllättävänkin nopeasti, vaikka kääntyminen oli kyllä oikeasti hankalaa... Ei yhtään hullumpi laji oisi tätäkään harrastaa, vaikka mua toki noihin pallopeleihin tää veri vie.