Kirjoitukset avainsanalla pingis

Pingis eli pöytätennis on monelle meille tuttu laji koulujen käytäviltä (tai omalla kohdalla rippileiriltä), jossa sitä on ajankuluksi tahkottu se mitä on osattu. Se on melkolailla sellanen laji, ettei aloittaminen heti tuo elämyksiä, vaan pelin haltuun ottamiseen menee aikaa. Pientä ja kevyttä palloa on haastava hallita ja löytää sellainen voimataso, että pelin saisi jatkumaan ensimmäisiä lyöntejä pidemmälle. Kun sitten tekniikan hallitsee, on peli itsessään nopeatempoista, vaihtuvaa ja jännittävää sen suhteen, että pelaamisen flow:n mukaan pelin tulos saattaa nopeastikin muuttua. Mä vierailin Harjun Sporttiklubin pöytätennisharjoituksissa, jossa pelimiehet ja -naiset käyvät muutaman kerran viikossa ottamassa mittaa toisistaan. Useimmilla taustalla on pitkä peliura, mutta treeneissä käy myös lupaavia junioreita kuten Sanni ja Otto, joiden kanssa mullakin oli ilo pelata. Treeneissä olleista nuoret oli huomanneet koulupeleissä olevansa lajissa taitavia ja toisaaltaa esim. Sannin isä on lajia joskus harrastanut ja lajitaitoja on peritty ja opittu myös sitä kautta. 

 

Pöytätennis on tosiaan niin kuin tennistä pienoiskoossa, mutta kuitenkin niin erilainen. Mullakin oli taustalla jonkun näköinen haju tästä lajista, mutta näissä treeneissä huomasin oppineeni monta sellaista ”koulusääntöä”, jotka eivät pitäneet oikeasti paikkaansa. Jokaisesta pallosta saa aina pisteen ja 11 pisteeseen pelataan tai 2 pisteen eroon. Syöttöjä annetaan vuorotellen kaksi peräkkäin ja ensimmäinen syöttövuoro arvotaan. Syötössä pallon täytyy pompata ensin omalle kenttäpuoliskolle kerran ja sitten kaverin puolelle pöytää (ei oo väliä montako kertaa se siihen pomppaa), mut jos syöttö osuu verkkoon se uusitaan. Pelaajien pelityyli vaihtelee sit hyökkäävästä ja puolustavaan, siten että hyökkäävät pelaajat pyrkii useimmiten läheltä pöytää pistämään nopeita voimakkaita palloja ja siinä taas puolustava pelaaja pyrkii vähän kauempaa pöytää nostelemaan palloja takaisin kaverin pöydän pintaan. Tosta videopätkästä saa tosiaan vähän fiilistä siihen, millasta peli parhaimmillaan voi olla. 

Näissä treeneissä ei muita vasta-alkajia ollut, mutta pääsin sitten pelejä ”pelaamaan” muita vastaan. Mie sain kyllä erittäin hyvää treeniä (parempia vastaan pelatessa kehittyy aina ihan sikana), mutta valitettavasti musta ei ollut kyllä mitään vastusta pelikavereille. Yleensä peli alotellaan ihan pallottelulla kaverin kanssa, mutta mulla oli alussa jo ihan vaikeuksia saada tätäkään jatkumaan. Pallo on niin kevyt, että voiman määrä on tosi pieni sen välillä jääkö pallo sun pöydän omalle puolelle verkkoon kiinni vai meneekö se kokonaan kaverin puolelta pöydän yli. Heti kun ruvettiin pelaaman pisteitä sain vähän skarpattua, mutta vastustajat eivät päässeet kyllä tosissaan mua vastaan ollenkaan pelaamaan. Heti jos sieltä tuli kierrelyöntiä tai muuta jippoa, niin mun peli oli menetetty. Mulle annettiin ohjeeksi yrittää painaa sitä palloa pöydän pintaan, ja se on juuri se tuntuma, joka palloon pitäisi saada. Aika harvoin vain sain. Yleensä ku mulle tuli paikka ”painaa” pallo vastustajan kenttäpuoliskoon, löin sen vaan suoraan yli. 

Kun palloa oikeasti kannattaisi lyödä koko kroppa mukana liikkeessä ja käsi pysyy about samassa asennossa koko ajan, niin mä löin käytännössä pelkällä ranteen liikkeellä suoraan kropan edestä. Mun oisi pitänyt kääntää maila pystyasennosta lähemmäs vaakatasoa, jolloin se mailan kulma pakottaa pallon paremmin alas. Mä en vaan enää osunut siihen palloon, kun osumapintaakin tuntu olevan vähemmän. Mua neuvottiin vakauttamaan maila-otetta nostamalla etusormen pystyyn mailan vartta vasten ja se tosiaan vähän paransi sitä voimankäytön ja mailan heilahtelun määrää. Jokainen (erittäin harva) piste oli kuitenkin aina voitettu ja nosti omaa fiilistä pelata. Lopputreeneistä sain ajottain jo pidettyä palloa jo pelissä, mutta taso heilahteli todella paljon ja kaikki mun pisteet johtu oikestaan kaverin vahingoista. Osittain se on mulla ainakin sitä, että pallojen välissä kerkeen ajattelee kaikkea liikaa ja keskittyminen hajoilee ku korttitalo tasaisin väliajoin. 

 

Aikuisena jos haluaa pelin opetella, on vaan ruvettava pelamaan. Pelivuoroja on monessakin paikka tarjolla, mutta laji ei ole niin suosittu, että peruskursseja lajiin juurikaan järjestettäisiin. Pelikaveriksi pitäisi valita joku toinen joka aloittelee (huono puoli siinä, että molemmat opettelee ja peliin ei helposti saa jatkuvuutta) tai sitten pitäisi pelata itseään taitavamman kanssa (huono puoli siinä on, että pelikaveri saattaa aika nopeasti tylsistyä sun taitoihin :D). Aloittelijavälineet tähän lajiin on tosi edulliset ja niilläkin pärjää, mutta sain myös näissä treeneissä kokeilla parempia ”kisamailoja”, joista jo itekin huomasin eron tavalliseen mailaan. Niiden pintamaterialissa on todella paljon enemmän kitkaa palloon ja erilaiset kierrelyönnit mahdollistuu sitä kautta ja ylipäänsä pallo tottelee herkemmin lyönnin suuntaa. 

Se mikä tässä lajissa on rankkaa on se, että pelaamiseen sujumiseen vaaditaan suhteellisen pitkä aika harjoittelua. Lajia oppiakseen on vaan pelattava, mutta alussa kun on niin huono pelaaja, kestää pelikin aina tyyliin sen ensimmäisen syötön verran, varsinkin jos vastassa on toinen vasta aloittanut peljaa. Toisaalta jos sulla on taitavampi pelikaveri (kuten mulla näissä treeneissä) peli kesti aina siihen asti, kun kaveri laitto pallon mun puolelle pöytää. Jos pidempiä palloralleja sai aikaiseksi, koin sen aina onnistumiseksi. Oli todella rennon ja hienon näköistä katsoa kun lajia osaavat pelaavat vastakkain. Pelaajien asento on paljon valmiimpi ja koko kropan pitää nopeasti reagoida oikeaan suuntaa, että peliä on mahdollista jatkaa. Ja varsinkin nilkat tekee töitä, että pieniä teräviä liikkeitä pitää nopeasti tehdä. Pöytätennis sujuakseen vaatii melkoista reagointia kykyä, jossa ei oo varaa enää keskittyä siihen millaista voimaa pelaamisen käytät tai missä asennossa sun maila on. Harjun Sportin Jyrkin mukaan pöytätennis voi ensimmäisen vuoden ajan vaatia sitkeyttä, että lajin sisälle pääsee. Mulle sitä sitkeyttä pitäisi saada kyllä tietynlaisella panoksella, sillä auttaa mua ainakin jatkamaan, vaikka homma alussa olisi vaikeaa. 

 

  • Mitä kehittää: reaktiokykyä, keskittymistä, tarkkuutta. 
  • Parasta: Pitkät pallot ja viimehetken ihmepelastukset. Pelin momentumin kääntyminen muutamista suorituksista. 
  • Pahinta: Kun itsellä on ratkaisun paikka ja lyö liian kovaa, tai liian hiljaa. Omiin kämmeihin suhtautuminen. 
  • Missä ja miten: Harjun sporttiklubilla on pöytätennisvuoroja kaksi kertaa viikossa aikuisille ja seurassa junioreille on tarjolla valmennusta aina kerran viikossa. Pöytätennisvuoroja on monella urheiluhallilla tarjolla tosi paljon ja pelaamiseen et periaatteessa tarvii alussa kuin pelikaverin, edullisen mailan, pari palloa ja sisäpelikengät. 
  • Oma ranking: Mä tykkään kyllä pelata ja aina haasteesta, mutta mulle haastetta tuottaa se hidas lajin opettelu. Kärsivällisyys ei oo omia hyveitä. 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Tervetuloa lajitestausten pariin! Tämän blogin kirjoitti Silja, 28-vuotias kilpaurheilija Jyväskylästä. Vuonna 2017 testasin 100 lajia vuoden aikana ja tästä blogista löydät lajiesittelyt niistä kaikista, sekä muutaman liikuntaa ja urheilua sivuavan tekstin. Mun intohimo liikunnassa on sen kyky itsessään tuottaa hyvää oloa ja sen antaman mahdollisuus ylittää itsensä ja kehittyä loputtomasti. 

Tervetuloa lajitestausten, liikunnan ja urheilukirjoitusen pariin! 

Silja Penttinen

 

 

Ota yhteyttä:

100lajiavuodessa@gmail.com

 

LAJILISTA:

(lajit aakkosjärjestyksessä)

  1. Agility
  2. Aikido
  3. Aitajuoksu
  4. Amerikkalainen jalkapallo
  5. Ammunta
  6. Ampumahiihto
  7. Baletti
  8. BMX-pyöräily
  9. Brasilialainen jiu-jitsu
  10. Capoeira
  11. Cheerleading
  12. CrossFit
  13. Curling
  14. Enduro-moottoripyöräily
  15. Fitness
  16. Frisbeegolf
  17. Futsal
  18. Gaelilainen jalkapallo
  19. Geokätköily
  20. Golf
  21. Hiihto
  22. Historiallinen miekkailu
  23. Ilma-akrobatia
  24. Jooga
  25. Jousiammunta
  26. Judo
  27. Jääkiekko
  28. Kalpamiekkailu
  29. Karting
  30. Kehonhuoltotunnit
  31. Kehonpainoharjoittelu
  32. Keihäänheitto
  33. Keilaus
  34. Kiekonheitto
  35. Kiipeily
  36. Kirkkovenesoutu
  37. Koripallo
  38. Korkeushyppy
  39. Kuntosali
  40. Kuulantyöntö
  41. Käsipallo 
  42. Kävely
  43. Lacrosse
  44. Laitesukellus
  45. Laser Tag
  46. Lenkkeily
  47. Lentopallo
  48. Lentäminen
  49. Lihaskuntotunnit lisäpainoilla
  50. Ilma-aseammunta
  51. Lumikenkäily
  52. Lumilautailu
  53. Maantiepyöräily
  54. Maastopyöräily
  55. Melonta
  56. Nyrkkeily
  57. Paini
  58. Painonnosto
  59. Paritanssit
  60. Parkour
  61. Pesäpallo
  62. Petanque
  63. Pikajuoksu
  64. Pikaluistelu
  65. Pilkkiminen
  66. Pituushyppy
  67. Polkujuoksu
  68. Pyöräily
  69. Pöytätennis
  70. Ratsastus
  71. Retkeily / Vaellus
  72. Retkiluistelu
  73. Ringette
  74. Roller Derby
  75. Rugby
  76. Rullaluistelu
  77. Salibandy
  78. Seiväshyppy
  79. Sirkus
  80. Spinning
  81. Step-aerobic
  82. Sulkapallo
  83. SUP-lautailu
  84. Suunnistus
  85. Taekwondo
  86. Taiji
  87. Taitoluistelu
  88. Tankotanssi
  89. Tanssillinen ryhmäliikunta
  90. Telinevoimistelu
  91. Tennis
  92. Trampoliini
  93. Triathlon
  94. Uinti
  95. Ultimate
  96. Umpihankihiihto
  97. Vapaaottelu
  98. Vesijumppa
  99. Vesijuoksu
  100. Wakeboarding

 

 


 

Teemat

Blogiarkisto

2017

Kategoriat