Kirjoitukset avainsanalla capoeira forca natural

Esittelyssä ja kokeilussa oli laji, joka yhdistää kamppailulajin, tanssin ja jopa soittamisen! Etukäteen en olettanut, että lajikokeilut veisi mut selkeen liikkumisen lisäksi soittamaan rumpua ja laulamaan, mutta mikäs sen mahtavampaa! Itsellä ei etukäteen ollut aavistustakaan, että musisointi kuuluu vahvasti Capoeiran lajikulttuuriin, ja silloin kun vaan osallistujamäärä sen sallii, soitetaan Rodan (Hodan) ympärillä musiikki itse. Lajina oli siis Capoeira ja muutamien suositusten kautta päädyin tätä lajia yhtenä sadasta testaamaan ja oon kyllä valintaan tosi tyytyväinen. Mitä Capoeira sit oikein on?

Se on Capoeira Forca Naturalin (joiden treeneissä Jyväskylässä kävin) mukaan kamppailulajin, tanssin ja fyysisen pelin yhteensulautuma. Kuulostaa alussa oudolta, mutta jujusta saa kyllä kiinni kun lajia näkee. Laji on kehittynyt Brasiliassa alunperin mustien orjien lajina, joka välillä on ollut jopa lailla kielletty sen vaarallisuuden vuoksi. Harjoittelu tässä lajissa nykyisellään tähtää kuitenkin hyväntuuliseen pelaamiseen ja sitä tehdään rodassa (lausutaan hoda), joka on soittajista ja muista pelaajista koostuva rinki. Kaksi pelaajaa saa pelin johtajalta luvan mennä peliin ja sit mitellään vastakkain. Tarkoituksena ei ole osua kaveria jalalla päähän, vaan vähän niinku näyttää, että ”hei kyllä mä siihen pystyisin ja osaan myös tehdä tällei” ja se sun vastustaja taas näyttää, että miten se osaa, miten se niitä sun liikkeitä väistäis tai miten se niihin suojautuisi. Kaikki tapahtuu musiikin säestämänä ja se rytmittääkin peliä ja sen tempoa jopa ihan hurjiin lukemiin. Taitavammat pelaajat (tsekkaa video) pystyvät tekemään nopeita liikkeitä kovassa tahdissa, kun taas aloittelijalle se hidas tempo on ihan riittävä.

 

Mitä sit treeneissä tehdään? Koska kyseessä on Brasilialaista alkuperää oleva laji, ei pitäisi olla yllätys että vedettiin ihan pienet jalkapallopelit pienessä tilassa. Capoeira on koko kropan laji, jossa varsinkin liikkuvuudet ja keskivartalo saa osakseen todella reipasta harjoitusta. Koska lauantai on pelipäivä, sillon käytetään porukan salliessa aikaa tohon ringissä pelaamiseen eli lajin varsinaiseen ytimeen rodaan. Muina treenikertoina voidaan vaikkapa opetella enemmän jotain tiettyä potkutekniikkaa, jota pääsee sit rodassa näyttämään. 

Tuntuu alussa ihan tosi hassulta aatella, että osaisi siinä rodassa mitään tehdä, mutta treenattiin alussa ihan perusaskelia, potkuja ja väistöjä, joiden kautta sain itsekin jotain mun liikerepertuaariin. Perusaskel on ginga (eli sanotaan zinga), jossa liike keinuu edestakaisin. Me tehtiin alussa ihan tota gingaa ja sit harjoiteltiin sinne väliin potkua, väistöä ja sellasta liukuvuaa liikettä, jossa kropan keskilinjaa liikutetaan puolelta toiselle jalkojen pysyessä leveällä paikallana. Aina potkun jälkeen palattiin gingaamaan ja taustalla soiva musiikki tekee rytmissä pysymisestä todellista. Tää toimi myös hyvänä liikkuvuuksien avaajana ennen temppuja ja pelejä.

Vaikka erilaisia liikkeitä voidaan opetella, ei Capoeirassa oo sovittua koreografiaa, vaan siinä tehdään oman fiiliksen ja vastustajan fiiliksen mukaan. Se on reagointia, fiilistelyä ja omien taitojen näyttämistä. Erilaisten potkujen lisäksi liikutaan paljon myös käsien varassa ja Capoeirassa harjoitellaankin paljon esim. erilaisia modauksia kärrynpyörästä, käsillä seisonnasta ja ylipäänsä vaan sellasta ketterää pyörimistä suuntaan jos toiseen. Me tehtiin puisella lattialla peräkanaa annettujen ohjeiden mukaan esimerkiksi vaikka rapukävelystä karhukävelyyn kääntymistä ja sellasia pyöräytyksiä käsien kautta takaisin lattialle. Kun liikkeseen ei voikaan ottaa niin paljon vauhtia pienessä ympyrässä ja muutenkin liikkeet tehdään suht suojattuina, ettei vastustajalle mahdollistuisi paikkaa puskea esimerkiksi mahaan, niin liikkeet rasittaa ihan eri tavalla keskivartaloa. Olin ihan hämmentynyt minkälaista hallintaa porukalla niissä oli, sillä vaikutti että kärrynpyörä ja käsien varassa oleminen pystyttiin tekemään käytännössä hidastettuna liikkeenä. Sit tässä kaikessa on myös se liikkeen jatkuvuus, sillä se tempun jälkeen pitää heti olla jatkamassa uuteen liikkeeseen. 

 

Se mikä itelle tuotti alussa vaikeuksia oli se oman mielen mukaan tekeminen. Muut ympärillä oli jo kokeineita kävijöitä, mutta ite ei oikein tiennyt heti alkuun mitä sitä kuuluisi kokeilla. No sit vaan just samoja mitä oltiin opeteltu, katto mitä muut tekee ja matki ja sit lisäksi jos keksi jotain omaa niin bueno! Me oltiin lattiatason liikkeessä myös sellasta peliä, jossa piti valita ryhmästä yksi tyyppi jota lähtee seuraamaa. Sit piti huomaamattomasti kulkea sen jälkiä pitkin ja väistellä samalla muuta porukkaa ympärillä. Se oli hyvä treeni hodaa varten, koska reagointia se tavallaan on. Kaipa se oma liike parhaimmillaan tulee selkäytimestä, kun repertuaarissa on paljon yksittäin harjoiteltuja juttuja. Oltiin vielä yhtenä treeninä parin kanssa ginga-potku treeni, jossa toisen piti väistää. Mie alussa hätäilin sitä, et miten mie huomaan millon potku lähtee ja huomaako se toinen ku ite potkasen, mutta kyllä sen huomaa ja toisaalta se on myös sitä potkasijan taitoa osata hallita omaa liikettä ja seurata onko toinen hommassa mukana. Joskus kontaktia vahingossa kovassa vauhdissa (tai vaan siitä, että lukee toista väärin = mun kohdalla) tulee, mutta tuolla sitä ei tarkoituksellista ole ottaa, vaan tarkoitus on enemmänkin kujeilla.  

 

Vielä ennen pikku breikkiä opeteltiin soittamaan Capoeira taustalla olevaa musiikkia. Rodan ympärillä on sekä pelaajat, että musiikkia soittava orkesteri- bateria- , jota johtaa yleensä berimbauta soittava pelin johtaja. Se johtaa myös sitä tempoa ja pystyy nostamaan sitä halutessaan ihan hurjaan vauhtiin. Pelin johtaja antaa berimbaulla myös merkin siihen, milloin peli päättyy. Hetken aikaa olin harjoituksissa ihan hämmästynyt, että hetkinen et nyt ruvettiin soittamaan kesken treenien, mut se tosiaan kuuluu Capoeira-kulttuuriin ja varsinkin Roda-treeneissä kun vaan väkeä on paljon, kannattaa se hyödyntää. Siinä on aikamoinen ero, et kuunteletko taustalle biisejä spotifyn kautta vai pääsetkö itse sitä soittamaan. Vaikka porukkaa oli paljon ja eri kokemuksella kaikille löyty soittimet ihan niistä musiikkia johtavista erikoisista Berimbau-soittimista pandeiroihin ja lehmänkelloihin. Jokaiselle se soitettava rytmi käytiin näyttämässä ja sit vaan piti yrittää pysyä perässä. Tää laji kehittää aivan älyttömästi sellasta heittäytymiskykyä ja vähentää omien virheiden pelkäämistä, sillä esim. tässä musiikki osuudessa kierti ringissä vuoro improvisoida. Ja ihan samalla tavalla kun mitä aiemminkin, niin tein sitä mitä jo osasin tai matkin muita. Fiilis porukassa on kuitenkin todella hyväksyvä ja vaikka oisin sekoillut mitä sen pandeiron kanssa, niin ei mua missään nimessä ois potkittu treeneistä tai bateriasta pois. Jokainen tekee tasollaan, mutta hullun makee fiiilis soittaa kuitenkin yhdessä. 

Tää yhdessä tekemisen meininki siirrettiin pienen kahvi/tee tauon jälkeen rodaan. Tää on usein viikon  treenien kohokohta, sillä parasta Capoeirassa on päästä pelaamaan. Mulle kerrottiin etukäteen säännöt, jonka mukaan siinä toimitaan. Osa porukasta menee soittamaan bateriaan ja toiset on pelaajia. Keskelle aloittaa kaksi pelaajaa, kun he saavat johtajalta luvan aloittaa. Sit he siirtyy kehän keskelle ja pelaa - eli tekee potkuja, väistöjä, temppuja ja kikkoja oman mielen ja toisen tekemisen mukaan. Kun joku ringistä haluaa mennä pelaamaan, hänen täytyy käydä ostamassa (pyytämässä) lupa pelaamiseen ja sen saatuaan (pelin johtaja esim. nyökkää sulle) voi jatkaa peliä ringissä toisen kanssa. Yleensä homma toimii niin, että se joka pidempään on saanut ringissä olla poistuu uuden tilalta. Mutta tästäkin on olemassa sovelluksia. Mulle sanottiin, että jos vaan haluan saan mennä mukaan ja muutaman pelin katseltuani uskaltauduin yrittämään. 

Ei mulla oikeasti ollut hajuakaan mitä mä oon menossa tekemään. Meno näytti vaan niin siistiltä, enkä mie oo luonteeltani kyllä muutenkaan oo kovin seinäruusu ja pakko oli päästä kokeilemaan. Olin myös jo sen verran ymmärtänyt, ettei virheitä kannata pelätä, sillä improvisoidessahan ei virheitä varsinaisesti oo. Mitä paremmaksi vaan opit, sen enemmän pystyt rodassa juttuja tekemään ja sen nopeammin. Kun olin oman lupani ostanut, piti vastustajan kanssa pyytää vielä johtajalta lupa aloittaa peli. Sit vaan musiikin ja vastustajan mukaan liikkumaan. Vaikka siinä hetkessä tuntu alussa ihan tosi aralta lähteä tekemään juttuja, niin nopeesti siihen tottuu. Senkun vaan gingaa, tekee potkuja, liikkuu matalana ja väistelee toisen liikkeitä. Ja voin kertoo, että mulle jo toi minuutti + minuutti rodaa putkeen otti reisiin. Kaikki sun liikkeet rodassa pitää kuitenkin olla hallittuja ja tosiaan kun liikut matalla, niin happoa reisiin kertyy. Välillä ei aina tienny itekään että mihin suuntaan on liikkumassa, joten pieniä törmäyksiä tuli, mutta hitaalla vauhdilla liikkuessa ne ei tosiaan tunnu.

Siinä vaiheessa kun olin sit itse orkesterissa ja nostettiin tempoa kokeneempia pelaajia varten, niin nehän teki kaikkia aivan älyttömän vauhdikkaita potkuja ja jopa voltteja siinä pienessä ringissä! Mua pelotti jo siinä pandeiron kanssa olla vieressä soittamassa, saati sitten että oisit rodassa tollasen tyypin kanssa,  mutta jäätävän hallittuja noi liikkeet on ja koska pelaaminen on hyvän tuulista osaa taitavat tyypit tehdä sitä myös vastustajan mukaan. Sit kun oli kaksi kovaa vastakkain niin tuli tämmösiä todella kovia settejä, joissa ihan varmaan joutuu kroppa koville. Mä laitoin mun peleistä Instagramiin videopätkiä, sillä niistä saa alottelijatason rodasta jo hyvän kuvan verrattuna tohon youtuben yli-ihmisten pätkään. Menkäähän itse kokeilemaan!

  • Mitä kehittää: aivan hulluna kehonhallintaa, tasapainoa, liikkuvuutta ja akrobatiaa. Todella monipuolinen kuntoa kehittävä laji, jossa tosiaan tasolla kun tasolla pystyy toimimaan.
  • Parasta: Pelaaminen. Vaikka se on jännittävää, niin toisaalta se on täydelistä hetkeen keskittymistä, sillä reagoitava. 
  • Pahinta: Alussa se voi olla omilta mukavuusalueilta poistuminen ja se rohkee kokeilu. Mut kehittävää se kyllä on!
  • Missä: Capoeira kannatta mennä kokeilemaan Capoeira Forca Naturalin mukaan! Syksyn kurssi elokuusta joulukuuhun maksoi 130€ ja porukkaan on tervetulleita ihan kaiken tasoiset. 
  • Oma ranking: Kyllä tää omalla hyväntuulisuudellaan mut vakuutti. Ja tietysti se, että kehonhallinnan kehittäminen on mun lempparijuttuja, kuin myös musiikki. Mukava combo kyllä!

Kommentit (0)

Seuraa 

Tervetuloa lajitestausten pariin! Tämän blogin kirjoitti Silja, 28-vuotias kilpaurheilija Jyväskylästä. Vuonna 2017 testasin 100 lajia vuoden aikana ja tästä blogista löydät lajiesittelyt niistä kaikista, sekä muutaman liikuntaa ja urheilua sivuavan tekstin. Mun intohimo liikunnassa on sen kyky itsessään tuottaa hyvää oloa ja sen antaman mahdollisuus ylittää itsensä ja kehittyä loputtomasti. 

Tervetuloa lajitestausten, liikunnan ja urheilukirjoitusen pariin! 

Silja Penttinen

 

 

Ota yhteyttä:

100lajiavuodessa@gmail.com

 

LAJILISTA:

(lajit aakkosjärjestyksessä)

  1. Agility
  2. Aikido
  3. Aitajuoksu
  4. Amerikkalainen jalkapallo
  5. Ammunta
  6. Ampumahiihto
  7. Baletti
  8. BMX-pyöräily
  9. Brasilialainen jiu-jitsu
  10. Capoeira
  11. Cheerleading
  12. CrossFit
  13. Curling
  14. Enduro-moottoripyöräily
  15. Fitness
  16. Frisbeegolf
  17. Futsal
  18. Gaelilainen jalkapallo
  19. Geokätköily
  20. Golf
  21. Hiihto
  22. Historiallinen miekkailu
  23. Ilma-akrobatia
  24. Jooga
  25. Jousiammunta
  26. Judo
  27. Jääkiekko
  28. Kalpamiekkailu
  29. Karting
  30. Kehonhuoltotunnit
  31. Kehonpainoharjoittelu
  32. Keihäänheitto
  33. Keilaus
  34. Kiekonheitto
  35. Kiipeily
  36. Kirkkovenesoutu
  37. Koripallo
  38. Korkeushyppy
  39. Kuntosali
  40. Kuulantyöntö
  41. Käsipallo 
  42. Kävely
  43. Lacrosse
  44. Laitesukellus
  45. Laser Tag
  46. Lenkkeily
  47. Lentopallo
  48. Lentäminen
  49. Lihaskuntotunnit lisäpainoilla
  50. Ilma-aseammunta
  51. Lumikenkäily
  52. Lumilautailu
  53. Maantiepyöräily
  54. Maastopyöräily
  55. Melonta
  56. Nyrkkeily
  57. Paini
  58. Painonnosto
  59. Paritanssit
  60. Parkour
  61. Pesäpallo
  62. Petanque
  63. Pikajuoksu
  64. Pikaluistelu
  65. Pilkkiminen
  66. Pituushyppy
  67. Polkujuoksu
  68. Pyöräily
  69. Pöytätennis
  70. Ratsastus
  71. Retkeily / Vaellus
  72. Retkiluistelu
  73. Ringette
  74. Roller Derby
  75. Rugby
  76. Rullaluistelu
  77. Salibandy
  78. Seiväshyppy
  79. Sirkus
  80. Spinning
  81. Step-aerobic
  82. Sulkapallo
  83. SUP-lautailu
  84. Suunnistus
  85. Taekwondo
  86. Taiji
  87. Taitoluistelu
  88. Tankotanssi
  89. Tanssillinen ryhmäliikunta
  90. Telinevoimistelu
  91. Tennis
  92. Trampoliini
  93. Triathlon
  94. Uinti
  95. Ultimate
  96. Umpihankihiihto
  97. Vapaaottelu
  98. Vesijumppa
  99. Vesijuoksu
  100. Wakeboarding

 

 


 

Teemat

Blogiarkisto

2017

Kategoriat