Tää on sellainen laji, jonka oisin halunnut lapsena alottaa, mutta jäi sillon vain haaveeksi. Nyt sit vihdoin, 20 vuotta myöhemmin pääsin testaamaan millasta on Ringeten harrastaminen. Tikkakosken Tikan naisten joukkue otti mut treeneihinsä kokeilemaan, enkä ollu lapsena hakoteillä siitä, ettenkö tästä lajista tykkäisi. Periaatteessa ringette on valikoitunut tyttöjen ja naisten omaksi jääpeliksi (harvinaista eikö, että naisille on joku ihan oma laji?), mutta tääkin laji sopii ihan kaikille sukupuolesta ja iästä riippumatta. Mä en oo jäälajeja koskaan harrastanut, mutta koulussa oon päässyt muutaman kerran ringetteäkin kokeilemaan. Tiesin, että sitä rinkulaa on mukava kuljettaa, kunhan sen saisi osumaan siihen samperin kepin nokkaan.
Ringeten pääpointit on samanlaiset kun jääkiekossa. Kentällä 5 + maalivahti ja maalit on samat kuin jääkiekossa. Pelivälineenä on kuminen rinkula, mailoina on suorat ringettemailat joiden jäänpuoleisessä päässä on vähän niinku sellaiset hampaat, jotka helpottaa rinkulan vetämistä ylämummoon (mun kohdalla kattoon, semmonen semi nostaminen ei oikein onnistunut). Ne oudot säännöt jotka piti opetella oli siniviivan yli syöttäminen eli sen yli ei voi rinkulaa kuljettaa. Paitsiota ei kuitenkaan oo, joten siellä takana voi toinen pelaaja toki hengailla. Sit sellasen ringetteviivan takana kentän päädyissä ei saa olla kuin kolme pelaajaa molemmilta puolilta, eli käytännössä omassa päässä puolustajat ja sentteri ja vastustajalta kolme hyökkääjää. Lisäksi maalivahdilla on isompi alue, jonne ei saa mennä, eikä sen sisältä rinkulaa saa pelata. Tärkeintä tässä pelissä on se ettei kontaktia tai mitään taklauksia sallita, mutta toisen pelaajan mailaa voi nostaa rinkulan ryöstääkseen. Rinkulan suojaaminen luistelussa on siis tosi oleellinen taito.
Mä odotin oikeasti näitä treenejä kuin kuuta nousevaa. Hokkarit multa löyty itseltäni kotoa, mutta muut kamat mulle luvattiin lainaan. Hallilla päästyä mua ootti vielä yllätys, kun mun luistimet ihan vartavasten terotettiin ennen jäätä, mikä varmasti teki kokeilusta aika paljon miellyttävämpää. En todellakaan muista, millon niitä viimeksi oisi teroitettu, vaikka joka talvi niillä on kerran tai pari käynyt luistelemassa. Naisten joukkueella on yleensä hallilla on tietty koppinsa, jonka välinevarastoon voi pelikamat jättää kuivumaan, millon ei niitä halua kotona käyttää. Sieltä mä sain yhden tän päivän treeneistä poissaolleen pelaajan varusteet kypärästä lähtien lainaan.
Tikkakoskella naiset pelaa ringeten Länsi-Suomen harrastesarjaa, mikä tarkottaa myös yhtä pelireissua Ruotsiin joka vuosi, sillä sarjassa pelaa yksi ruotsalainen joukkue, joka omien sarjojen puutteessa hakee tuntumaa Suomesta. Moni Tikan joukkueesta on pelannut ringetteä 1-sarjassa tai SM-tasolla ja lajikokemusta ylipäänsä löyty kaikilta pelaajilta vuosia. Porukkaa treenaa yhteisesti 2 kertaa viikossa jäällä.
Ennen lajitreenejä tehtiin todella huolelliset lämpät ulkona. Ringette perustuu kuitenkin pitkälti hyvään luistelutaitoon ja tietysti näpäkkään silmä-käsikoordinaatioon, joten tähän liittyvät toiminnot yritettiin saada heräteltyä. Tehtiin mm. tennispallon pomputusta ringettemailoilla (maksimissaan sain ehkä 10 pomputusta putkeen) ja askellustikkailla koordinaatiotreenejä herättelemään ajatuksia ja lihaksia tulevaan treeniin. Mä olin nähnyt ennen alkulämpälle lähtöä miten B-tyttöjen treenien aikana se rinkula liikku ihan hirveetä vauhtia pelaajalta pelaajalle syöttötreenien muodossa ja mie todella ihmettelin, että miten toi voi olla mahdollista että sen rinkulan keskelle osuu kun syöttö tulee. Sitä kuulema harjoitellaan vielä pienemmillä harjoitusrinkuloilla, joiden jälkeen toi isompi tuntuu jo helpolta. Juupa joo, aika paljon saa varmasti silti treenata.
Sit seuraava vaihe treeneistä oli mulle sellainen päiväkoti-ikäisen pukeutuminen. Kaikki kamat oli laitettu mulle valmiiksi eteen, mut silti piti aina kysyä että: Mikä seuraavaks? Mikä sitten? Ringetessä tulee ainakin rintapanssari, kyynärsuojat, hanskat kaulasuojus, polvisuojat, alasuoja, pitkät housut ja paita. Lisäksi tietysti sitten kypärä, joka päässä ymmärsin miks jengillä on ne pillit niissä juomapulloissa. Oli varmaan hauskan näköstä kun yritin juoda mun juomapullosta se kypärän ristikko edessä :D. Kun kamat oli saatu päälle, sain lainaksi mailan, joka tuli olla noin napaan asti luistimet jalassa. Mailan pituus on kuitenkin myös mieltymyskysymys, mutta salibandypelaajalle toi pituus tuntu aika sopivalta aloittaa. Joukkueen treenit suunnitellut Sini kävi vielä isolla fläpillä ekat treenit läpi ennen jäälle siirtymistä ja sit ei muuta ku jäälle.
Mä sain jäälle mukaan vielä henkilökohtaisen tutorin Anniinan, jonka kanssa kerettiin ennen yhteisiä treenjä harjoitella syöttelyä ja vetämistä. Mun luistelutaito on varmaan aika sellainen keskitasonen, oon ihan nopee kyllä, mutta jarruttaminen on hidasta ja osaan sirklata vaan toiselle puolelle kunnolla. Onneksi pallopelin pelaaminen auttaa aina toisen opettelussa, joten syöttäminen ja vetäminen onnistui ihan yllättävän hyvin, vaikka väline olikin outo. En vaan voi silti korostaa, miten sairaan haastellista oli äkkiseltään opetella sen rinkulan kiinniottamista syötöstä. Näät että sieltä se tulee, ihan suoraan kohti, tasaisella nopeudella ja sit vaan pitäisi napauttaa se mailan kärki keskelle sitä rinkulaa. N-Y-T-NYT ....ja OHI. Ei muuta ku luistellen hakemaan se rinkula sieltä mihin se sit liuku. Toki hitaammat syötöt on helppo ottaa kiinni, mutta ei niitä voi sit pelissä kuitenkaan antaa. Luistelu itsessään oon kyllä mun mielestä ihan mielettömän hienoa, mutta raskasta liikuntaa. Siinä pääsee niin nopeesti, mutta hetken aikaa kun oot kenttää edestakaisin kirmannut keuhkot huutaa kyllä lepoa. Vähän iisiä antaa se, että yrittää vaan liuttaa mahdollisimman paljon, ettei kokoajan tarvii luistella.
Tehtiin ennen peliosuutta monenlaisia taitotreenejä, joissa pääsi yhtä aikaa treenaamaan välineen käsittelyä, että luistelua. Ekana oli pahamainenen Diesel treeni, jossa pitää muistaa syöttää, lähtee luistelemaan keskiympyrään, saaha syöttö ja syöttää eteenpäin ja sit saada ite se syöttö ja päästä vetämään. Ei varmaan ihan kaikista helpoin, mutta roikuin mukana , vaikka kävinkin vähän hitaalla aina ja kerran kaaduin sirklatessa ympyrää. Mulle annettiin onneksi aika hitaita syöttöjä, joita oli mahdollisuus saada kiinni, vaikka ei se nyt ihan 100%:lla onnistunut. Sit oli toisenlainen luistelutreeni, jossa tikattiin ensin maassa olevien mailojen yli ja tehtiin terävä spurtti laitaa pitkin toiseen päätyyn, jonne sai toisesta jonosta syötön ja pääsi vetämään. Nyt se syöttö tuli jo kauempaa, mikä ainakin mulla vaikettu rinkulan kiinniottoa merkittävästi. Sain sen melkein aina kiinni sillä puolella kenttää missä ei ollut maalivahtia, mutta aina kun fiilistelin, että pääsen veskalle vetää, en saanut sitä rinkulaa kiinni. Vinkiksi koitettiin antaa jalan laittaminen sen syöttölinjan taakse, että se pysähtyisi siihen, mutta ei kyllä sellainen taituruus onnistunut.
Päivän paras ja hauskin treeni oli kyllä maalintekoharjoitus, jossa yksi päättää montako pelaaja vierekkäisistä jonoista lähtee, antaa tehtävän (esim. käykää siniviivalla kääntymässä) ja pillin puhalluksesta saa suorittaa tehtävän ja rinkula laitetaan jonnekin päin kenttää haettavaksi. Tarkoituksena on tietysti mahdollisimman nopeasti suorittaa tehtävä, sillä se puoli joka ensimmäisenä on kiinni rinkulassa saa hyökätä ja toinen puoli puolustaa. Jengi pisti kyllä tehtävissä parastaan ja esim. muutama missä itse oli mukana oli luistella laidalle, laittaa liivi päälle ja sit sai hyökätä. Ihan kauheeta yrittää hirveessä kiireessä vetää liiviä kypärän yli ja sit mulla olikin maila väärinpäin kädessä kun lähdin rinkulaa noutamaan. Toinen tehtävä taas oli pyöriä 10 kierrosta tukkihumalaa mailan ympäri ennen kuin sai lähteä pelamaan. Ensinnäkin mulla kesti luistimilla niin pitkään kiertää se kymmenen kierrosta, että maali oli jo tehty kun olin saanut sen hoidettua, mutta en ois kyllä selvinny potkuakaan pystyssä pyörimisen jälkeen. Siinä sai nauraa ihan kippurassa, samalla kun kilpailuvietti yrittää saada sut kuitenkin voittamaan sen lähdön.
Loppuun pelattiin sit ihan 5 vs 5 peliä ja nyt pääsi vähän miettii jo sääntöjäkin. Ne mihin itse kiinnitin eniten huomioita oli just se aluesääntö, joka tosin oli ihan mahtava siinä mielessä, etten hyökkääjänä oo juurikaan tosta puolustamisesta välittänyt. Nyt se oli ihan viivalla kielletty ja se sopi kyllä mulle. Tavallaan kuitenkin outoa hakea sitä paikkaa ja kattoa toisen joukkueen pyöritystä ihan vierestä niin, että et saa itse mennä kuitenkaan auttamaan. Toisaalta sit taas hyökkäyspäässä se unohtuu, että vastustajan hyökkäjät ei saa tulla sen viiva taakse ja hyökkäyspäähän jäävän tilan voisi hyödyntää. Ringetessä välineen hallinta on helppoa sen jälkeen kun se rinkulan tosiaan siihen mailaan saa kiinni. Luistelutaito siinä toki korostuu ja aika paljon joutuu kropalla suojamaan, ettei vetopaikkaa hakiessa toinen pääse sitä mailaa ilmaan kopsauttamaan. Siitä mailasta saa tavallaan kuitenkin tukea luisteluun ja meno on yllättävän tasapainoista. Kovassa vauhdissa olevalta luistelijalta sitä rinkulaa ei meinaa kyllä helposti pois saada, ellei omaa vauhtia saa kiristettyä yhtä kovaksi. Vauhti on kyllä ihan hullu etulyöntiasema tässä pelissä.
Parhaat tilanteet rinkulan kaappaukseeen toiselta joukkueelta on syötöt, joihin voi yrittää päästä väliin. Pakollinen syöttö pitää tosiaan antaa sen ringetteviivan yli ja muutaman kerran meinasi punaviiva pahasti yllättää, kun katse kiinni mailassa luisteli menemään. Sit kun hätäisesti yritti johonkin sen lykätä, niin eihän se perille mennyt. Hajottavaa oli myös ne maagiset paikat kun oot jo ihan yksin ja ei tarvis enää ku osua siihen sua kohti tulevaan rinkulaan ja vetää se maaliin ja ootat ja mietit et tähän pitäisi kyllä osua ja tähtäät ja ohi. Muistelisin, että muutaman kirosanan saatoin jäällä huudella.
Mä olin kyllä ihan mielettömän iloinen näistä treeneistä. Ensinnäkin porukkaan oli kyllä helppo tulla ja ihan kun oisi tuntenut porukan jo pitempään. Lajissa on sellasia puolia, jotka mua paljon viehättää, kuten nopeus, harhauttelu, maalinteko ja hyökkääjänä suorastaan kielto puolustaa omaa aluetta :D Jäällä liikkuminen on myös mun mielestä hieno tapa urheilla, sillä se käyttää kroppaa niin monipuolisesti. Ihan ehdottomiin suosikkeihin tää oli pakko heittää ja Tikan naiset lupasi, että saan tulla uudestaankin treeneihin!
- Mitä kehittää: Nopeutta, kestävyyttä, taitoa, liikkuvuutta, voimaa, peliälyä ja tasapainoa noin nyt aluksi.
- Parasta: Nopea tempo, maalinteko, rinkulan kuljettaminen.
- Pahinta: Yrittää osua siihen saakelin rinkulaan kun syöttö tulee.
- Mitä ja missä: Naisille tätä on seuroissa tarjolla ja mun mielestä tän voi aloittaa, vaikkei aikaisempaa taustaa olisikaan. Tikkakosken Tikalla on naisten harrastesarjaa pelaavan joukkueen lisäksi myös Lady-joukkue, johon esim. moni juniorin äiti on innostunut lajia treenaamaan. Kannattaa vilkaista myös ihan Ringetteliiton sivuilta missä tätä lajia pääsee harrastamaan. Palloilutausta on myös ihan hyvä pohja lajin aloittamiseen, toki luistelutaito on kyllä aika ehdoton valtti! Mie voisin tätä lajia pelata myös ihan pipolätkänäkin höntsäjäillä. Jäälajeissa ainoana miinuksena on hallivuorojen hinta, jotka vaan vääjämättä nostaa kuukausimaksuja. Naisten harrastejoukkueessa naiset maksavat kuukausittain 70€ lajitreeneistä, mutta toki varusteet tuo lisähintaa ainakin aloittamiseen. Samoilla kamoilla kuitenkin selviää aikuisena usein uran alusta loppuun, sillä sitä pituuskasvua nyt ainakaan ei varsinaisesti tapahdu, eivätkä kamat muutamassa kaudessa kulu puhki. Mitä enemmän sit lajivuoroja, sen suuremmat maksut, joihin sit taas voi etsiä sponsoreita kuittaamaan kuluja.
- Oma ranking: Mulla on tavallaan sellainen hymyranking, minkä perusteella tiedän heti onko laji niitä mun suosikkeja. Melkein kaikista lajeista oon tykännyt, mutta oikeasti ainoastaan osa sytyttää ja pistää hymyilyttämään ihan eritavalla ja ringette on yksi niistä. Ihan suosikkilajeja tähän astisista. Kannattaa kokeilla!
