Kirjoitukset avainsanalla JLTU

Yks tän haasteen siisteimpiä juttuja on päästä testaamaan sellasia lajeja, joista aiemmin ei oo ollu mitään käsitystä. Maailmankuva urheilun kannalta katsottuna on jo nyt laajentunut huomattavan paljon ja Laser Tag avasi taas lisää. Kun multa kysyttiin haluanko tulla testaamaan, vastasin että joo todellakin ja sit sen jälkeen, et mikä laji se on? Jyväskylän Laser Tag urheilijoiden kanssa pääsin tähän itselle ihan tuntemattomaan, mutta todella hauskaan ja vauhdikkaaseen lajiin tutustumaan. Kuvista kiitos Petteri Kaakiselle

Laser Tag on peli, jossa tarkoituksena on kerätä pisteitä itselle tai joukkueelle ampumalla laser-aseella vastustajia ja tuhoamalla vastustajien tukikohtia. Sitä pelataan useimmiten joukkueina, mutta myös yksilöpelit ovat mahdollisia. Pelaajat liikkuvat kaupunkisota -sokkelossa, jonka eri puolilla joukkueiden tukikohdat ovat. Pelaajalla on varusteena laser-ase, sekä liivi, jonka valoihin (eri määrä pisteitä eri kohdista) vastustajan pelaajat tähtäävät. Lisätietoa lajista JLTU:n sivuilta. 

Jos ootte joskus käyny MegaZonessa kokeilemassa laser-sotaa niin homma saattaa perusteissa olla jokseenkin tuttu. Mulla oli yksi avoimien pelien kokemus säbäjoukkueen kanssa taustalla, joten ihan nollapohjilta koko lajiin en lähtenyt. Onneksi, sillä olin nytkin lähtenyt soutuveneellä avomerelle. Treenien alussa jokainen hakee itelleen liivin ja aseen, jonka välkkyviin valoihin vastustajajoukkueen pelaajat tähtäävät. Asettaa pitää avoimissa peleissä pitää aina sensorin päältä ja kahdella kädellä, mutta oikeissa peleissä sensrori-rajoituksia ei ole. Tärkeää on, että asetta pidetään joko liivin ylä tai alapuolella, että sillä ei peitetä liivin osumakohtaa. Arvaatte, että pidin muuten tasan tarkkaan siinä keskellä liiviä sitä asetta, sillä keskittymine ja jännitys ei riittänyt muistamaan ihan kaikkia ohjeista. Eipä sillä, ei se tainnut muhun osumista juurikaan vaikeuttaa...

Laser Tagiä pelataan SM-, EM- ja MM-tasolla ja Jyväskylän porukasta oli useampiakin arvokisapelaajia. Jos säbäjoukkueen kanssa kokeillessa ei toiminnassa ollut juurikaan päätä eikä häntää, niin Jyväskylän Laser Tag urheilijoiden harjoitukissa taktiikalla on suuri merkitys. Siinä vaiheessa kun kaikki porukasta ovat todella paljon taitavampia aseen kanssa kuin itse, ei välttämättä kannata vaan juoksennella pitkin areenaa. Kokeilin sitä alussa ja huomasin, että ei toimi... 

Ensin pelattiin lämmittelypeleinä Soloa, jossa tietyn ajan aikana saat ampua ketä vaan ja yritetään saada kerättyä itselle pisteitä ja välttää tulemasta ammutuksi. Tukikohdat eivät tässä pelissä ole käytössä. Tässä vaiheessa meikäläinen oli käytännössä vain liikkuva maalitaulu. Joka kerta kun joku osuu sun aseeseen tai olkapäähän, ase ei toimi 3 sekunnin aikana, mut sut voidaan toki edelleen silloin ampua. Jos taas osutaan rintapanssarin eteen tai taakse "kuolet" heti (tästä saa ampuja enemmän pisteitä) ja ase, sekä liivi ovat pimeänä 8 sekuntia. Sokkelossa ei kuulu musiikkia (kuten avoimissa peleissä), vaan tarkoituksena on kuunnella ja reagoida siihen missä muut liikkuu. Aloittelijana kuulin kyllä kaikenlaista, mutta en kertaakaan onnistunut yhdistämään sitä liikkeeseen. Liikkuminen areenalla yritetään tehdä yleensä joko vauhdikkaasti suojaan pyrkien tai sit hiljaa hiippaillen. Yleensä tulee tehtyä vähän sellaista pikakävelyä, johon yhdistyy kaiken maailman väistelyä ja kyykkimistä. Kyykyssä saa siis olla, mutta polvet eivät saa koskettaa maata. 

Alussa meni ihan älyttömästi aikaa siihen, että tajusin mitä ympärillä tapahtuu. Jengiä juoksee edestä ja takaa sellasta kyytiä, että meikäläinen ei ehtinyt päätä kääntää. Mun liivi oli ilmeisesti silti hyvin näkyvissä, sillä käytännössä mitä ehdin näissä "alkulämmittelyissä" tekemään oli liikkua ja odottaa, että aseeseen syttyisi taas valo ja voisin itse ampua. Välillä osuin johonkin, mutta sit taas en tajunnut, että ase ei enää toimi. Useimmiten vaan aina kun näin jonkun, yritin osua siihen, jolloin jähmetyin paikalleni, enkä ehtinyt sitä kuuluisaa kissaa sanoa, ennen kuin joku oli jo multa pisteet ryövännyt.

Aseen näytöstä näet omat pisteet, sen kuinka kauan ase on pois käytöstä, ja sen kuinka kauan peliä on jäljellä. Pelien loputtua tullaan takaisin aulaan tsekkaamaan omat pisteet ja sijoittuminen pelissä (ehkä tarpeetonta sanoa, mutta olin reilulla marginaalilla viimeinen). Siinä välissä ehtii myös hörppäämään vettä. Sain myös korvaamattomia kanssapelaajilta vinkkejä, joista valitettavan pieni osuus onnistui ekalla kerralla jäämään mun kaalin. Ihmettelin esimerkiksi sitä, että miten ehtii seurata onko osuma tullut aseeseen vai keskelle liiviä, koska mun oli vaikea hahmottaa onko mun ase kuinka pitkään pois käytöstä ja oonko vielä elossa ja pitäisi yrittää karkuun, vai oonko jo kuollu.  Kuulema tätä nimenomaan ei koskaan tarkistella aseesta, vaan sen kuulee liivin ja aseen äänistä. Aseesta kuuluu tietynlainen ääni ja erilaisista osumista kuuluu erilaisia ääniä, jotka kokenut pelaajaa oppii tunnistamaan. Ite en tätä kerennyt kyllä oppia, vaikka toki turha hätäily väheni noin 70% treenien aikana. 


Siitäpä edettiin sitten Comp-pelien pariin. Nyt kyseessä oli joukkupeli, jossa tarkoituksena on saada pisteitä ampumalla vastustajajoukkueen jäseniä ja tuhoamalla vastustajan basecamppejä. Baset on areenan eri puolilla ja eri väreillä hiukan kohotettuina lattiasta ja suojattuna. Riippuen joukkueen taktiikasta voi olla, että sitä puolustamaan jätetään muutama pelaaja tai sitten koko tiimi on ryöväämässä muiden baseja. Basen sisällä on valo, jota yhden pelaajan on ammuttava kolme kertaa putkeen, jolloin saadaan iso määrä pisteitä. Jos pelaaja kuolee kesken yrityksen (esim. kaksi osumaa lamppuun ja kuolet ennen kolmatta) saa joukkue miinuspisteitä. Yleensä basen valtaukset kannattaa käydä tekemässä siis porukalla, jolloin joukkueen jäsenet suojaa sua muilta ampujilta.

Vauhti ja tempo tässä lajissa on todella nopeita. Koska itsellä meni niin paljon aikaa tajuta oonko mukana pelissä, myöhästyin yleensä kaikista valtauksista. Jostain päin areenaa kuului oman joukkueen jäsenien ääniä tai suoraan huuto: "missä Silja?", jota kohti suunnistin. Jos kuolit tukikohdan sisällä, sinne ei voi jäädä munimaan ja odottamaan liivin syttymistä, vaan aina on lähdettävä pois. Myöskään sammuneella liivillä et voi tulla basen alueelle, sillä sut on aina pystyttävä puolustamaan. Oman joukkueen jäsenet tunnistaa liivin valojen väristä, mutta toki tää ei nyt siis estänyt mua ampumasta omia pelin alussa, kun hätäilin aina kun vaan näin liikettä jostain. Siistiä kun just joku omasta joukkueesta ois pääsemässä vallottamaan tukikohtaa, niin oma (minä) ampuu sen ja se joutuu menee ulos siksi aikaa, et liiviin syttyy taas valo... Hups... 

Just alussa en ikinä edes älynnyt, että joku oli ampunu mut ja munkin pitää käydä tukikohdasta pois. Oikeasti ensimmäisen tunnin olin aivan totaalisen kuutamolla. Joukkueen taktiikka sovittiin omassa (liivin valojen väri määrää joukkueen) basessa, mut yleensä yritin vaan pyytää, et joku kertoo tarkkaan mitä mun tulee tehdä. Kun oli meidän vuoro olla tuomarina opin kaikista eniten, koska mulla oli aikaa katsoa mitä muut tekee eikä olla vaan pelin tiimellyksessä sekoilemassa. 

Oman tuomarivuoron jälkeen vaihdettiin myös pelimuotoa Eliminationiin. Mukana oli taas joukkueet, mutta ei tukikohtia ja jokaisen pelaajan elämät oli rajattu. Jos kuolit 10 kertaa, menetti kaikki joukkueelle keräämänsä pisteet ja piti lähteä aulan puolelle odottamaan. Tässä pelissä vaihtoehtoina oli olla enemmän jossain omassa nurkassa väijymässä, mikä sopi mulle, sillä käytännössä aina kun liikuin kuolin. Kun pelin juoksutempo oli myös hitaampi, ehti JLTU:n toiminnanjohtaja Mika neuvoa mua myös pelin keskellä esim. siitä miten helposti mun liivi tai ase on näkyvissä. Kulman takaa kurkkimiset pitää yrittää tehdä niin, että mikään ammuttava osa ei paljastu. Eka peli tätäkään ei sujunut ihan nappiin, sillä ohje "yritä pysyä hengissä" ei riittänyt toteutukseen saakka.

Toisessa Eliminationissa sain kuitenkin fiiliksen ja reagoinnin huippuunsa ja pysyin elossa koko setin, vaikka loppuun jäikin enää 1 elämä. Siinä oli muuten sykkeet jo jännityksestäkin aika korkealla, kun yritin vaan säilyä elossa ne viimeiset 30 sekuntia ja liikkua muita pakoon. Hyökkäys ei ollut paras puolustus. Nyt en siis myöskään ollut viimeinen, joten taktiikka onnistui erittäin hyvin! Tän itsetuntoa nostaneen kokemuksen jälkeen onnistui loppuun pelatut Comp-pelitkin jo paljon paremmin, koska muistin esimerkiksi hengittää ja ajatella välillä. Loppuvaiheessa treenejä tajusin myös, että tosiaan kylki edellä pystyy helpommin väistelemään, koska ne omat osumapisteet on suojassa. Tosin aika satunnaisesti tätäkään tein. Lopussa kun käytiin vähän yleisesti päivän reenejä läpi, oli ohje kokeneemmalta pelaajalta kaikille just se, että kaikki muistaisi pitää asetta joko ylhäällä tai alhaalla ja jos basea vallatessa yrittää joka kerta 8 sekunnin välein samasta kohdasta sisään, niin se on turhan ennalta arvattavaa. Jep, mitähän tein just edellisen pelin kun yritin samasta kohdasta sisään noin 16 kertaa putkeen. Joka kerta olin varma, että onnistun :D

Laser Tag on siis yksilö- ja joukkueurheilua, jossa vaaditaan reagointia, peliälyä ja jonka aikana muuten hiki virtaa. Mulle kerrottiin etukäteen, että parin tunnin pelit kuluttaa noin 1000-1400kcal ja aattelin, että ei varmaan kyl niin paljon, mut oma mittari näytti kahdessa tunnissa 1200kcal ja todella sopivilla sykkeillä. Yks parhaita juttuja on kuitenkin, että itsessään sitä "nyt liikun" osaa ei ajattele, vaan se tulee todella huomaamattomasti hauskanpidon ohella. Jyväskylän Laser Tag Urheilijat harjoittelevat tällä hetkellä muutaman kerran viikossa Mega Zonella lajin peruspelejä kuten Competitionia ja Eliminationia, ja lajin pariin voi päästä esimerkiksi lokakuussa järjestettävän peruskurssin kautta. Peruskurssilla käydään lajin perusperiaatteita ja treenaillaan tähtäämistä ja pelitaktiikoita vähän rauhallisemmalla tahdilla, sillä tosiaan äkkiseltään oli aika hurjaa käydä ensimmäinen tunti vaan sekoilemassa, vaikka hauskaa se olikin. Jos lajin termit ja säännöt tietäisi etukäteen ja olisi saanut vähän aseenkäyttöä harjoitella, lajiin pääsisi nopeammin kiinni. 

  • Mitä kehittää: aerobista kuntoa, reagointia, tarkkuutta, keskittymistä ja paineensietokykyä. 
  • Parasta: Nopea tempo, paljon tapahtumia ja mahdollisuus onnistua. 
  • Pahinta: Ärsyttävintä on varmasti se, että jos ei pärjää on ajatukset nollattava, että pääsee taas tempoon mukaan. 
  • Missä ja miten: Jyväskylän Laser Tag-urheilijoiden kilpaporukka treenailee muutaman kerran viikossa erilaisia pelimuotoja Jyväskylän MegaZonella ja JLTU:n jäsenmaksu on muutaman kympin ja kuukausimaksu treeneissä 30€/kk. JLTU järjestää lokakuun alussa Laser Tag:in alkeiskurssin, joka on avoin kaikille kiinnostuneille hintaan 39€(29€). Siellä treenataan Laser Tagin perusasioista, jonka jälkeen ideasta ja toiminnasta pääsee hyvin kiinni. 
  • Oma ranking: On kyllä ihan mahtava hikiliikuntalaji ja vielä niin sopivan kilpailullinen, että joka treeneissäkin saa kilpailla itseä, mutta myös muita vastaan. Tässä lajissa et todellakaan ehdi miettimään sitä liikutko ja onko liikunta nyt tarpeeksi tehokasta, vaan homma tulee kaupanpäälle. Älyttömän kiva laji! Mun huumori oli koetuksella alussa sen takia, etten vaan yhtään pärjänny, mutta peruskurssin käyminen helpottaisi varmaan tässäkin. Suosittelen kokeilemaan! 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Tervetuloa lajitestausten pariin! Tämän blogin kirjoitti Silja, 28-vuotias kilpaurheilija Jyväskylästä. Vuonna 2017 testasin 100 lajia vuoden aikana ja tästä blogista löydät lajiesittelyt niistä kaikista, sekä muutaman liikuntaa ja urheilua sivuavan tekstin. Mun intohimo liikunnassa on sen kyky itsessään tuottaa hyvää oloa ja sen antaman mahdollisuus ylittää itsensä ja kehittyä loputtomasti. 

Tervetuloa lajitestausten, liikunnan ja urheilukirjoitusen pariin! 

Silja Penttinen

 

 

Ota yhteyttä:

100lajiavuodessa@gmail.com

 

LAJILISTA:

(lajit aakkosjärjestyksessä)

  1. Agility
  2. Aikido
  3. Aitajuoksu
  4. Amerikkalainen jalkapallo
  5. Ammunta
  6. Ampumahiihto
  7. Baletti
  8. BMX-pyöräily
  9. Brasilialainen jiu-jitsu
  10. Capoeira
  11. Cheerleading
  12. CrossFit
  13. Curling
  14. Enduro-moottoripyöräily
  15. Fitness
  16. Frisbeegolf
  17. Futsal
  18. Gaelilainen jalkapallo
  19. Geokätköily
  20. Golf
  21. Hiihto
  22. Historiallinen miekkailu
  23. Ilma-akrobatia
  24. Jooga
  25. Jousiammunta
  26. Judo
  27. Jääkiekko
  28. Kalpamiekkailu
  29. Karting
  30. Kehonhuoltotunnit
  31. Kehonpainoharjoittelu
  32. Keihäänheitto
  33. Keilaus
  34. Kiekonheitto
  35. Kiipeily
  36. Kirkkovenesoutu
  37. Koripallo
  38. Korkeushyppy
  39. Kuntosali
  40. Kuulantyöntö
  41. Käsipallo 
  42. Kävely
  43. Lacrosse
  44. Laitesukellus
  45. Laser Tag
  46. Lenkkeily
  47. Lentopallo
  48. Lentäminen
  49. Lihaskuntotunnit lisäpainoilla
  50. Ilma-aseammunta
  51. Lumikenkäily
  52. Lumilautailu
  53. Maantiepyöräily
  54. Maastopyöräily
  55. Melonta
  56. Nyrkkeily
  57. Paini
  58. Painonnosto
  59. Paritanssit
  60. Parkour
  61. Pesäpallo
  62. Petanque
  63. Pikajuoksu
  64. Pikaluistelu
  65. Pilkkiminen
  66. Pituushyppy
  67. Polkujuoksu
  68. Pyöräily
  69. Pöytätennis
  70. Ratsastus
  71. Retkeily / Vaellus
  72. Retkiluistelu
  73. Ringette
  74. Roller Derby
  75. Rugby
  76. Rullaluistelu
  77. Salibandy
  78. Seiväshyppy
  79. Sirkus
  80. Spinning
  81. Step-aerobic
  82. Sulkapallo
  83. SUP-lautailu
  84. Suunnistus
  85. Taekwondo
  86. Taiji
  87. Taitoluistelu
  88. Tankotanssi
  89. Tanssillinen ryhmäliikunta
  90. Telinevoimistelu
  91. Tennis
  92. Trampoliini
  93. Triathlon
  94. Uinti
  95. Ultimate
  96. Umpihankihiihto
  97. Vapaaottelu
  98. Vesijumppa
  99. Vesijuoksu
  100. Wakeboarding

 

 


 

Teemat

Blogiarkisto

2017

Kategoriat