Kirjoitukset avainsanalla pallopeli

Koripallo on sellainen pallopeli, josta en luontaisesti oo juurikaan välittänyt. Lukioaikana Jyväskylän Normaalikoulussa sain kuitenkin vahvan katsomokoulutuksen lajiin, jonka tajusin olevan älyttömän viihdyttävä, useimmiten erittäin jännittävä ja urheilukulttuuriltaan poikkeava monesta muusta lajista. Yksi niitä harvoja lajeja, joissa 2 viimeisen peliminuutin pelaamiseen menee vielä ainakin 20 minuuttia. Poikkeavalla urheilukulttuurilla tarkoitan sellasta fiilistelyn ja kannustamisen kulttuuria sekä pelikentällä, että katsomossa. Kun on paikka tehdä näyttävästi kori, se tulee käyttää, sillä pelihurmio on usein se, millä pelejä voidaan ratkaista. Mä opin siis katsojana tykkäämään lajista, mutta pelaamisesta en oo koskaan syttynyt. Nyt pääsin kuitenkin Liiikunan Riemun Minkkien kanssa kokeilemaan lajia ja antamaan uuden mahdollisuuden. Minkin pelaa koripalloa naisten 2-divisioonassa ja useimmilla pelaajilla koripallo on omana lajina ollut jo pitkään. Treeneissä tehdäänkin tosi monipuolisesti harjoitteita niin yksilötaidon hiomiseksi, kuin joukkueen taktisen puolen rakentamiseksi. 

Koripallon perusideahan on tehdä enemmän pisteitä, kuin vastustaja. Kentällä on molemmin puolin 5 tyyppitä ja palloa saa kuljettaa pomputtamalla, korkeintaan kolmella askeleella tai tukijalan varassa liikkumalla. Liikkuminen ilman palloa vapaaseen paikkaan ja sinne syöttäminen, ovat kuitenkin todella oleellisia osia lajista. Pelitilanne heitoista saat 2 pistettä tai 3, jos heität kolmosen kaaren takaa. Vapaaheitoista saa yhden pisteen jokaisesta koriin menneestä ja niitä määrätään aina kun vastustaja rikkoo pelaajaa heittotilanteessa tai kun joukkueen virheet ovat täynnä. Peliä rytmitetään kaikenlaisilla aikarajoituksilla esimerkiksi siitä kuinka pitkään pelaaja voi pitää palloa, kuinka kauan pelaaja voi olla hyökkäysalueella tai kuinka kauan koria saa yrittää. Itse peliaika jaetaan neljänneksiin (4x10min) , joista kaksi ekaa on tietysti ensimmäinen puoliaika ja kaksi vikaa, toinen puoliaika. Pelaajien tilastot ilmoitetaan yleensä tehtyinä pisteinä, jonka lisäksi ilmoitetaan vielä napatut levypallot (eli se kun pelaaja nappaa korin takan olevasta levystä pompanneen pallon, joka ei mennyt koriin). 

Koripallo on myös kontaktilaji, jossa ei kuitenkaan saa taklata, tai repiä tai työntää, mutta silti vastustajan elämä yritetään tehdä mahdollisimman hankalaksi  vaikkapa blokeilla tai screeneillä. Tää on mun mielestä se ärsyttävin ja vaikein osa koko peliä, sillä vastustajan luisiin osiin törmääminen on vaan erittäin todennäköistä. Omaa pelaajaa autetaan hakemaan vapaa paikka tekemällä sen puolustajan eteen hidasteita, joita on pakko kiertää, joten sinä aikana se oma kaveri ehtii saada pallon ja parhaimmillaan pääsee heittämään. Koripallo onki tosi taktinen laji, jossa omilla kuviolla ja nopealla reagoinnilla koitetaan hassuttaa vastustajan pelaajia. Säännöt on tehty kuitenkin kunnioittamaan peliä ja pelaajia, joten törkeyksiä kentällä ei sallita ja niistä helposti vihelletään vaparin arvoisia rikkeitä. 

 

Minkkien treeneissä vilahteli paljon kaikki koripallo termejä esim. pelipaikkojen numeroista tai sitä kuka tekee screenin tai ”poustin”. Niin kuin monessa muussakin lajissa, ei niistä alussa kannata hirveästi murehtia vaan pelkästään kysyä, että missä mun pitää olla ja mitä mun pitää tehdä. Yleensä sillä selviää ja niin selvisi nytkin. Ekana harjoituksena oli vaan ihan kolmen ryhmissä pallon kuljettaminen syöttelemällä, paikka vaihtamalla ja pomputtelemalla kohti toista koria. Korille päästyä kaikki kolme pelaajaa saivat myös heittää korin tai mun tapauksessa ainakin yrittää korii heittämistä. En tosiaan tajua, miten voin olla niin huono siinä. Mie yritän aina vähän liian hiljaa ja useimmiten heitän myös ohi, vaikka toki nää on niitä oppimisjuttuja. Koripallo on jännästi myös itseluottamuspeli, jossa usko omaan onnistuneeseen suoritukseen tuo vaan lisävarmuutta heittoon. Peleissä yhden pelaajan hieno ja onnistunut suoritus saattaa hurmioida koko joukkueen hurjaan liitoon, jossa kaikki mitä tehdään onnistuu. 

 

Mä jouduin myös aikapaljon miettimään sitä, millon mä saan liikkua ja montako askelta. Kun on tottunut kuljettamaan niin pitkään kuin lystää, onkin haastavaa tottua ajattelemaan esim- askeleita samaan aikaan käsien toiminnan kanssa. Nääkin on onneksi asioita, joihin nopeasti oppii ja sit vaan tietää sen kummemmin ajattelematta omien askeleiden määrän. Pelaamiseen tulee omanlainen rytmi. Sit treenailtiin porukalla 3 vs 3 hyökkäyksiä niin, että palloon piti vihellyksestä reagoida jossakin tietyssä asennossa. Se saattoi olla niin, että kaikki olivat yhden jalan vaaka-asennossa selkä kentälle päin ja vihellyksestä sai kääntyä ja juosta hakemaan pallon. Se puoli joka ensin sai pallon, hyökkäsi vastakkaiseen koriin ja korinteko yrityksen jälkeen toinen joukkue pääsi hyökkämmään järjestäytynyttä puolustusta vastaan.  Kun koripallossa hyökkäysvuoro kuitenkin aina vaihtuu, on oman vuoron hyödyntäminen oleellista ja toisaalta sitten taas vastusajan yrityksen torpedoiminen. Useimmiten vastustaja joutuu hyökkäämään järjestäytynyttä puolustajaa vastaan, jolloin joukkueella on erilaisia taktiikoita puolustuksen rikkomiseen. Sen takia harjoitellaan tiettyjä kuvioita, joita pelataan sitten riippuen vastustaja asetelmasta. Kuviossa joku antaa merkin sen tekemiselle, tehdään useita samanaikaisia liikkeitä, jonka tarkoituksen on hämytellä vastustaja sen verran sumppuun, että oma pelaaja jää vapaaksi heittopaikkaan.

Me treenattin myös Minkkien kaa kuvioita. Se käytiin ensin fläpillä ja sitten sitä treenattiin ilman puolustajia, että jokainen tietäisi millainen ja milloin oma liike pitää tehdä. Mulle tää näytti alussa todella sekavalta ja oli just vaikea muistaa kuka teki screenin ja kelle ja mitä se poustiin meneminen oikein tarkoitti. Pikkuhiljaa homma kävi tutuksi ja sitten samaan treeniin lisättiin puolustajat. Nyt se kuvio varsinkin puolustaessa konkretisoitu, koska jos sun tehtävä on puolustaa jotain tyyppiä ja pysyä siis sen perässä , on ihan sikavaikeeta reagida sen nopeesen liikkeeseen seurata sitä eri puolelle kenttää kun vastustajista joku toinen pelaaja kääntyykin yhtäkkiä mun eteen seinäksi, joka mun on pakko kiertää. Sinä aikana sen mun pelaaja on just ehtinyt sinne vapaaseen paikkaan ja saa pallon. Mun ite oli taas vaikee hyökkääjä muistaa tehdä näitä seiniä ja estää. Monessa muussa lajissa oon tottunut vaan seuraamaan sitä omaa pelaajaa ja nyt pitäsikin samalla miettiä myös muita. 

Kun homma alkoi about luistaa, pelattiin viimeiseksi ihan 5 vs. 5 peliä molemmissa päädyissä. Se puoli, jossa oli vähän kokeneempia pelaajia opetteli samalla soveltamaan opeteltua kuviota meitä vastaan ja me taas ehkä enemmän vaan yritettiin tehdä koreja. Pelaaminen perustuu kyllä älyttömän paljon reagoinnille. Pitää pystyä lukemaan vastustajan liikettä sekä hyökätessä, että puolustaessa ja iskettävä just silloin, kun toinen ei oo valmis. Ja aina kun on vapaassa paikassa, pitäisi uskaltaa heittää kori. Vaikka se epäonnistuminen tarkoittaakin sitä, että vastustaja saa pallon. Se on tässä lajissa paljon konkreettisempi peloite, kun esim. saliabndyssä jossa hyökkäysvuoro vaihtuu jotenkin paljon nopeemmin, eikä jokaisella hyökkäyksellä oo todellakaa tarkoitus tehdä maalia. Koripallossa ois oikeasti hyvä onnistua siinä yrityksessään. Mut ensimmäistä kertaa mä pääsin myös pelatessa vähän paremmin tähän lajiin kiinni ja just noihin sen pointteihin. Kun yritetään oikeasti miettiä kuka tekee mitäkin ja mikä sun tehtävä siellä kentällä on, ei koripallo oo sellaista haahuilua kuin koulussa. Sain paremmin ideasta kiinni ja oppi taas katsomaan lajia ihan eri näkökulmasta. Vasta kun tosiaan joutuu itse vastustajan screenin taakse, tajuaa miten oleellinen osa taktiikka tota peliä on. Ja miten sairaan ärsyttävää tosiaan yrittää pysyä sen oman pelaajansa kintereillä. Se vaatii sellasta tietynlaista sitkeyttä, että vaan jaksaa roikkua sen omansa kintereillä ja taas hyökkääjältä oveluutta. 

  • Mitä kehittää: reagointia, oveluutta, kuntoa, nopeutta ja pallonkäsittely taitoja. Myös voimaa ja sitkeyttä tarvitaan kontaktitilanteissa. 
  • Parasta: Onnistunut pelinluku niin, että kaveri saa sulle syötettyä. Siitä jos vielä tekee korin, niin ai että. Parasta on myös tosiaan tän lajin rento ja onnistumisia korostava fiiis!
  • Pahinta: Ylivoimaisesti ärsyttävintä on se, ettei pysy oman puolustettavan pelaajan perässä. Ja sen kun kolahtaa vastustajan olkapäähän kun yrittää sen omansa perässä juosta. 
  • Missä ja miten: Mä kokeilin lajia Liikunnan Riemun Minkkien joukkueessa, joiden pelejä kannatta ehdottomasti ottaa seurantaan vaikkapa Liikunnan Riemun facebook sivujen kautta. Koripalloa pelataan esimerkiksi Jyväskylässä useassa seurassa ja tasojakin löytyy ihan aloittelijoista vähän kokeeneempien porukkaan. Korkeakoululiikunnalla on paljon ihan pelivuoroja ja aloittelijanaisille esimerkiksi HonSu pitää matalalla kynnyksellä kerhoa. Koripallon harrastaminen on myös suhteellisen edullinen harrastus, sillä sisäpelikengät ja oma pallo mahdollistaa jo paljon. 
  • Oma ranking: Koripallo menee mun odotuksista huolimatta korkealle. Tää laji yhdistää paljon tapahtumia, onnistumisia, nopeeta reagointia ja painia yhdeksi peliksi. Koripallo nousee koko ajan myös mun penkkiurheilu rankingissa, sillä tää laji on äärettömän mukava seurattavaksi, jos sulla on joukkue mitä sä kannustat. Tällä hetkellä oon aika tiiviisti seurannut Markkasen tekemisiä NBA:ssa. 

Kommentit (0)

Futsal on laji,  jota tavallaan oon pitäny vaan futiksena sisällä pelattuna. Ja periaatteessa lajeissa paljon yhteneväisyttä onkin. Se mikä yllätti, niin futsal on kuitenkin taidollisesti ja taktisesti tavallaan kuitenkin tosi erilainen peli, koska pitkiä matkoja palloa ei syötellä tai kuljeteta.  Pääsin Liikunnan Riemun Naisten kakkosporukan kanssa lajia kokeilemaan ja tosi siistiä oli päästä tutustumaan taas uuteen lajiin. Mä nyt häpeäksi tunnustan, että yhden yhtä futsal-peliä en oo koskaan kattonu, vaikka Jyväskylässä on mahdollista päästä seuraamaan sekä naisten, että miesten futsal-liiga derbyjä Liikunnan Riemun ja Kampuksen Dynamon välillä. Tästä nyt ehkä päätelläkin voi, ettei mulla myöskään hirveesti kokemusta ollut lajista etukäteen, vaikka pallon potkiminen säbätreenien alkulämpönä ja koulussa on tullu jonkun verran tutuksi. 

Futsalia pelataan sisäkentillä 4 vs 4 + maalivahdit. Pallo on vähän pienempi kuin jalkapallossa ja pomppii myös vähemmän. Rajanylitysten jälkeen palloa ei heitetä, vaan se potkaistaan takaisin peliin ja pelaajia saa kentälle vaihtaa niin paljon kuin lystää, toki penkille niitä saa ottaa enintään 7. Kontaktia toiseen pelaajaan ei saa ottaa, mutta mikäli näin tapahtuu tulee virhe, jonka seurauksena saa vapaapotkun.  Peliaika on 2x20min ja joukkueen virheet lasketaan yhteen puoliajan sisällä. Kuudennesta virheestä lähtien vastustaja joukkue saa jokaisesta virheestä vapaapotkun ilman muuria, jolla saadaan hyvin rikkeitä lajin sisältä siivottua. 

 

Liikunnan Riemun naisten porukassa monella oli usean vuoden kokemus futsalista ja toisilla taas pidempi pätkä esim. jalkapallon harrastamista taustalla, ennen kuin ovat siirtyneet futsalin pariin. Toki lajin voi ottaa haltuun vähemmälläkin palloilukokemuksella, mutta toki pelinlukutaito on sellainen, joka aina auttaa, vaikka ei vielä niitä teknisiä elementtejä pallon kanssa toimimiseen olisikaan.  Riemun naisilla on tarkoitus pelata tällä kaudella naisten harrastesarjaa, joten treeneissä keskitytään pelaamisen lisäksi juuri välineen hallintaan ja pelin sisällä tapahtuviin asioihin kuten 1 vs.1 tilanteisiin. 

Ihan perustreeninä kaikissa palloilulajeissa tuntuu toimivan yhtä hyvin jonoissa syöttely erilaisin variaatioin. Futsalissa mulle jo ihan pallon kuljettaminen ja liikkuminen eteenpäin on tarpeeksi haasteellinen yhdistelmä, mut kun siihen lisättiin vielä esim. harhautuksia molemmilla jaloilla niin huhhuh! Peliä pelataan oikeesti futsalkengillä, mitkä on sellaset tosi kevyet sisäpelikengät. Mä pelasin mun tavallisilla sisäpelikengillä ja niiden tahmeus suhteessa pallon hallinnan vaikeuteen saa mun menon näyttämään ainakin melko kompastelevalta. Pallo kyllä menee eteenpäin, mutta meikä pysähtyy. 

Kun sit vielä toinen jalka yleisesti ottaen on se luonnostaan parempi tekemään ja oppimaan ja se toinen on vähintääkin kömpelö, jos ei melkein turha, silloin kun jotain uuttaa yrittää opetella. Esimerkiksi yksi harhautus mitä opeteltiin alussa oli ensin sellanen pikkukuljetus eteenpäin, sit vasemman jalan pyöräytät pallon ympäri ja astut sen siihen pallon vasemmalle puolella ja teetkin sen kosketuksen siihen palloon oikealla jalalla tökäten palloakin oikealle. Joo okei, hirveen vaikee yrittää selittää, mut tää on se superhieno harhautus jonka haluaisin oppia tosi hyvin! Ja toisella jalalla sain aina välillä siitä järkevänkin lopputuloksen, mutta toinen ei oikein totellut ja palloa sai välillä hakea aika kaukaakin takaisin treeniin. Sen jälkeen harjoteltiiin kolmen ryhmissä pallokosketusta ilmassa oleviin palloihin niin, että kaveri aina heitti sen sulle ilmaan ja sä jatkoit sen seuraavalle kaverille jalalla suoraan ilmasta. Jälleen kerran mun oikee totteli yllättävänkin kivasti, mutta vasen ei vaan totellut. Vaikeeta on vaada saada oikea kulma ja voima siihen ”väärän jalkaan”, kun sitä ei oo tottunut kovin tarkasti liikuttelemaan. 

 

Seuraavaksi siirryttiin sit pitempiin syöttely treeneihin, joissa liikuttiin salissa vähän niinku timantin muodossa jonosta toiseen. Siinä sai treenata ensin pitkää syöttöä salin päästä päähän, toki sit myös vastaanottoa, lyhempiä syöttöjä ja kaverille juoksuun pallon ajoittamista. Tää oli kyllä ihan mahtavan monipuolinen treeni, mut toki ajatukset piti yrittää samalla pitää kasassa. Tulee syöttö eteenpäin, taaksepäin, pitkänä ja sit välillä pitää ite lähtee juoksee ja olla valmiina vastaanottaa palloa. Hyvä puoli on, ettei yhtä huonoo suoritusta kerkee jäädä murehtii ku seuraava on jo tulossa ja siinä voi yrittää tehdä paremmin. 

Sit treenattiin vielä 1 vs. 1 ja 2.vs. 1 tilanteita niin, että hyökkäävällä oli tarkoitus päästä myös vetämään maaliin. Kortepohjan koulun hallissa ei futsalmaaleja ollut, joten maaleina toimi nyt vaan salibandymaalit ilman maalivahteja. Tarkoituksena 1 vs. 1 tilanteissa oli päästä kokeilemaan nyt niitä harhautuksia mitä alun ensimmäisissä treeneissä harjoiteltiin ja toisaalta pakkina vaan yrittää mahdollisimman hyvin olla mukana hyökkääjän liikkeissä. Puolustaminen tässä harjoituksessa oli tosi paljon helpompaa kuin hyökkääminen, sillä pallon kanssa pienessä tilassa kikkailu vaatii kyllä sellasia taitoja, joita mulla ei ole. Kahdella yhtä vastaan hyökkäyksissä koitettiin ottaa taas kentän tilaa hyötykäyttöön, mutta vaikka tässä pääsee jo paremmin ohi, on yllättävän vaikee saada sit vielä se laadukas veto kohti maalia. Mulla ainakin monesti käy niin, että se potku varsinkin suoraan syötöstä menee vähän ohi pallosta ja sit myös ohi maalin. 

Treenien lopuksi päästiin myös pelaamaan. Nyt sai vielä paremmin kiinni siitä, miten paljon sitä taitoa pitäisi olla, että eteenpäin pääsee. Meitä oli just sen verran treeneissä, että pelattiin 4 vs. 4 + yksi jokeri (minä) joka oli molemmilla puolilla siten, että aina kun pallo oli sinisellä hyökkäsin niiden kaa ja kun mustalla niin, sit hyökkäsin niiden kaa. Oli muuten hauska harjoitus myös olla molemmilla puolilla, sillä väkisin vaan aloin olemaan henkisesti vähän enemmän toisella puolella, vaikka molemmin puolin mukana kuitenkin. Toisen joukkueen kanssa hyökätessä se yritys oli vaan pikkasen kovempi. Futsalissa kenttä on niin pieni, ettei pallon kanssa juurikaan lähdetä pitkiä matkoja seikkailemaan. Siksi peliä ja tilaa pitää yrittää syötöillä ja pienillä haastoilla siellä täällä saada vapautettua. Ite koin, että mitä rauhallisemmin pallon kanssa otin, sen paremmin meni. Jos jotain hätiköityä tai nopeeta ratkaisua yritti, sain nopeesti taas vaihtaa puolta. 

Futsal on siitä kiva laji, että pelikavereiden osuessa yksiin, laji sopii ihan kaikentasoisille pelaajille. Sitä on helppo (lue: lämmin) harrastaa sisähalleissa ja periaatteessa peliporukalle ei tarvii kuin yhden pallon, jos ei halua tekniikkaa yhdessä harjoitella. Pallon potkiminen tekee kyllä koko kropalle ihmeitä ja motoriikan ja tasapainon kannalta tollanen yks pomppiva pallo ja sen liikuttelu on kyllä jo ihan riittävän haastavaa. Vaikka kenttä on paljon pienempi kuin jalkapallossa, ei helpommalla kuitenkaan pääse. Laji vaatii erilaista liikkumista pienessä tilassa, suunnan muutos nopeutta ja ketteryyttä. Mulla oli ainakin ihan todella hiki ton peliosuuden jälkeen, eikä mikään muukaan osa treeneistä jättänyt kylmäksi. 

 

  • Mitä kehittää: kuntoa, tekniikkaa, peliälyä, tasapainoa, reaktionopeutta.
  • Parasta: Vastustajasta ohi pääseminen jollain pikku kikalla. 
  • Pahinta: Vastustajalle pallon menettäminen just sen pienen hienon kikan takia. 
  • Mitä ja missä: Jyväskylässä Liikunnan Riemu, että Kampuksen Dynamo tarjoaa eritason joukkueita ihan SM-tasolta harrastesarjoihin, mut pelailuvuoroja löytyy lisäksi sit esim. korkeakoululiikunnalta ja monessa muussakin seurassa futsalia pääsee pelaamaan.  Se on kyllä siistiä, että Futsalin harrastaminen on monella tasolla mahdollista ja tää laji on nähdäkseni nousussa. Toki kannattaa myös käydä katsomassa näitä pelejä, sillä oon kuullu(en vielä omin silmin nähny), että ne tarjoaa kyllä aikamoista urheiluviihdettä. 
  • Oma ranking: Todella hyvää urheilua. Haastaa kroppaa eritavalla kun monet mailapelit joita oon pelannu ja vaatii erilaista kehonhallintaakin.  Pelailuvuoroilla voisin todellakin kuvitella käyväni ihan säännöllisestikin, sillä pelaaminen on yksinkertaisesti vaan hauskaa. 

Kommentit (0)

Tähän mennessä en oo vielä tutustunut tavalliseen jalkapalloon ollenkaan, enkä oo varma otanko sen testeihin enää, kun monenlaisia jalkapallon sukulaislajeja on tullut kuitenkin. Yks niistä on Gaelilainen jalkapallo, joka on Irlannissa kehitetty peli, jota treenaillaan toki monessa muussakin maassa. Ilmeisesti Australialaiset pelaa melkein samanlaista peliä, joten Irlantilaiset ja Australialaiset voi pelata keskenään kompromissi-säännöillä. 

Mie kun kuulin Gaelilaisesta jalkapallosta, kuvittelin että kyseessä on joku ihan tolkuton kontaktilaji, jossa palloa kuljettavaa kaveria saa vähintäänkin purra, jos ei pahempaa.  Mutta kyseessä onkin tosi monipuolinen pallopeli, jossa kovaa kontaktia ei sallita. Gaelilaiset on keksineet vähän innovatiivisempia tapoja pallon kuljettamiseen ja myös maalin voi tehdä monella tapaa, mikä mahdollistaa monenlaisia onnistumisia pelissä. Jyväskylässä lajia pääsee pelaamaan Jyväskylä GAA:n kanssa ja seura todella järjestää matalla kynnyksellä mahdollisuuden treenailla lajia.  Sekä miehet, että naiset pelaa tätä lajia myös turnauksissa, joten kisailemaankin pääsee Jyväskylän lisäksi ainakin Helsingissä ja Oulussa. Kun keli sallii treenataan ulkona, talvella sit taas sisällä.

Gaelilaisen jalkapallon perusidea on yllättäen tehdä pisteitä. Tässä lajissa pelaajia on kentällä 15 molemmissa joukkueissa (maalivahti + kenttäpelaajat) ja pelissä on myös jalkapallo maalit, sekä niiden yläpuolella olevat tolpat. Se itse kenttä on ihan saakelin iso, eli juosta kyllä saa. Maali tehdään joko potkaisemalla tai lyömällä pallo maaliin (3 pistettä) tai vaihtoehtoisesti voi tehdä pisteen potkaisemalla pallon maalin yläpuolella olevien tolppien välistä (1 piste). Pallo on paljon kevyempi kuin jalkapallo, mut painavampi kuin lentopallo. Se on myös tosi kimmoisa, mutta aika kova ja peliä pelataankin usein nappikset jalassa sekä jalkapallonurmen ollessa alustana, että potkujen mukavuuden takia. Pallo kuljetetaan sylissä, mutta yhtämatkaa saat kuljettaa vaan neljästä askelta, jonka jälkeen on palloa pompautettava joko maassa, omassa jalassa (soloing) tai syötettävä se kaverille lyömällä eli esim. sellaisella yhden käden hihalyönnillä tai potkaisemalla pallo. Peli kestää 60 minuuttia, joka on jaettu kahteen puoliaikaan. 

Ite en ollut lajista mitään selvitellyt ennen treenejä, joten ihan kylmiltään hyppäsin porukkana mukaan. Homma helpotti ihan äärettömästi se, että uusien vastaanotto on kyllä lämmintä. Jyväskylässä porukkaa hakeutuu näihin harjoituksiin jo ihan senkin takia, että tässä porukassa on todella mukava olla ja kaupunkiin muuttaneet tutustuu täällä helposti toisiin ihmisiin. Se on muuten joukkueurheilun parhaita puolia, että uudessakin kaupungissa saat nopeasti uusia ystäviä, joten suosittelen. Ei tullut ollenkaan olo, että oompas nyt tyhmä, kun en osaa näitä juttuja vielä. Treenit vedetään suurimmaksi osaksi englanniksi, mutta homman perässä kyllä pysyy kun menee aina jonon perälle ja kattoo mitä muut tekee, vaikka ei ihan suorilta ymmärtäisikään ohjetta. Treenit järjestettiin samaan aikaan miehille ja naisille, ja vaikka alkulämmöt otettiinkin yhdessä, niin treenit tehtiin eri aikaan, pikkuisen eri juttuja treenaten. 

Me harjoiteltiin eka ihan syöttämistä eri tavoilla niin, että juostiin jonojen välillä pallon kanssa (piti muistaa välillä pompauttaa maahan) ja sit vastakkaisessa jonossa olevalle kaverille piti syöttää se pallo oikealla tekniikalla. Se tapahtuu niin, että heität ihan pikkusen ylöspäin itelles sitä palloa ja sit toisella kädellä paukautat pallon alle ja saatat sen kaverille. Samaan aikaan juostessa piti yrittää muistella, että montako askelta oot ottanu ja pitikö nyt käyttää palloa maassa vai ei. Sit treenailtiin sitä turvallisempaa, mutta haastavampaa tapaa käyttää palloa itsellä, eli pallo pudotetaan juostessa omaan jalkaan ja pompautetaan takaisin itselle. Lyhyillä välimatkoilla pallon syöttely on siis ihan suhteellisen helppo oppia, mutta kun pitkiä matkoja halutaan syöttää tai palloa liikuttaa, niin sit pitää oppia potkaisemaan. 

Potkaisu tarkottaa samalla tavalla pallon pudottamista ja suoraan ilmasta potkaisemista ja tietysti vielä tarkkaa potkua yritetään. No joo, mä sain kyllä voimaa niihin potkuihin, mutta kun tätäkin yritettiin jonosta toiseen potkaisemalla, niin alussa mun potkut oli tarkkuudessa uokkaa 10m jonon molemmin puolin. Paljon huomioita kiinnitettiin myös siihen, että pallo pitäisi tosiaan pyrkiä ihan vaan pudottamaan ja potkaisemaan nopealla liikkeellä, sillä jos kovin korkealle heität kesken pelin, niin kaveri käy kyllä pallon siitä välistä nappaamassa. Ensin treenailtiin ihan potkua suoraan edestä ja sit sai kokeilla myös sivulta, mihin saattoi saada ehkä enemmän voimaa, jos osui palloon. Mä yleensä myös heitin vähän turhan paljon ylöspäin sitä palloa. 

Yks oleellinen osa Gaelilaisessa jalkapallossa on tietty myös paikan haku ja puolustaminen. Tähän tosi tehokas treeni oli pistää neljä pelaajaa neliön kulmiin ja kaksi pelaajaa keskelle. Toinen on hyökkääjä ja toinen puolustaja ja reunoilla olevilla tyypeillä on kaksi palloa. Hyökkääjä yrittää hakea paikan niin, että hänelle voidaan syöttää ja jatkaa syötön sitten toiselle kulmassa olevalle vapaalle pelaajalle. Puolustaja yrittää päästä tietysti väliin ja estää syötön kokonaan tai vain katkoa välistä. Kontaktia varsinaisesti ei saa ottaa, mutta toki olkapää olkapäätä vasten vastustajan kanssa saa pelata. Näihin sääntöihin oli itse helppo salibandynpelaajana tottua. Ja hiki tuli, kun minuutin putkeen puolusti tai hyökkäsi. 



Ennen viimeistä pelitreeniä harjoiteltiin maalinteko potkua, eli melko kaukaa piti yrittää pallo potkaista maalin yli. Ihan hauskaa vaihtelua sille, kun yleensä pitää pystyä tekemään maali. Eipä sillä, ei sekään liian helppoa ollut. Vaikka se alue sinänsä on iso, niin tarkkuuden kanssa oli ongelmaa. Ja mitä kovempaa potkua yritti, sen huonommin meni. Siispä ihan rennosti vaan oli pakko yrittää. Viimeisenä pelattiin 3 vs. 3 peliä, jossa palloa lähdettiin kuljettamaan kohti maalia ja piti yrittää tehä tosiaan joko maali tai pisteitä potkaisemalla pallo maalin yli. Itselle tässä oli hankalinta valita niistä kaikista vaihtoehdoista, kun pallo saa kuljettaa käsissä, mutta vaan neljä askelta ja sit piti syöttää tai käyttää maassa. Tai sit pysty yrittää laittaa palloa maaliin tai maalin yli. Yleensä kun sai pallon, niin pääty vaan heti syöttämään sitä eteenpäin, kun ei suunnilleen muita ratkaisuja muistanut ollenkaan. Tuntui ihan fuskaamiselta juosta se pallo kädessä, vaikka se sallittua onkin. Tavallaan ne monet vaihtoehdot tekeekin tästä pelistä sekä hauskan, että haasteellisen. Tätä lajia voisi ehdottomasti kokeilla uudestaankin ja opettaa enemmän, sillä pallopelien perusteita tässä nopeasti kyllä oppii. 

  • Mitä kehittää: Kokonaisvaltaisesti kestävyyttä ja liikkumisen ketteryyttä. Toki myös pallonkäsittelytaidot kehittyy, joten tän lajin osaamisen jälkeen voi varmaan pelata sekä lentopalloa, koripalloa, että jalkapalloa :). 
  • Parasta: Pelin monet vaihtoehdot, joten myös pääkoppaa saa pelin keskellä rasittaa. 
  • Pahinta: Liian paljon vaihtoehtoja, kun ei päässä alussa pysy kuin yksi. 
  • Missä ja miten: Jyväskylässä toimintaan pääsee mukaan seurailemalla esim. Jyväskylä GAA:n facebook tapahtumia ja rohkeasti vaan lähtemällä treeneihin mukaan. Myös korkeakoululiikunta järjestää Jyväskylässä treenejä, joihin pääsee helposti mukaan. Aloittaminen ja kokeileminen on todella helppoa, mutta myös ihan kunnolla urheilemana ja hikipäässä liikkumaan pääsee myös. Pelaajat maksaa hallivuoroista jonkun verran maksuja, mutta niitä ei tosiaan vuoden aikana juurikaan kerry. Jos on miettinyt jonkun pallopelin aloittamista, niin tää on ihan tosi kiva vaihtoehto. Naiset pelaa vuoden aikana muutaman turnauksen, joissa pääsee myös ihan kilpailumielessäkin pelaamaan, mutta lajia voi käydä vaan ihan liikunnan ilosta tekemässä kun ehtii. 
  • Oma ranking: Itselle mieleen jäi varsinkin porukan hyvä henki. Noissa treeneissä oli todella hauskaa ja hyvä mieli, vaikka tosissaan yritettiinkin. Pallopeleissä tykkään ehkä vähän nopeampitempoisista lajeista, vaikkei tämäkään mikään huono vaihtoehto ole. Varsinkin pallon potkiminen pitkiä matkoja oli tosi hauskaa!

 

Kommentit (2)

Nimetön

Olipa mielenkiintosta päästä lukemaan arviota tästä omasta lajista varsinkin, kun eilen pelattiin Jyväskylän tyttöjä vastaan :D Sen verran korjaisin, että palloahan ei saa heittää ilmaan silloin kun tekee syöttöä, tai näin ainakin itse olen oppinut, muuten menee heiton puoleksi. Voisin myös sanoa, että tämähän on oikeasti hyvinkin vauhdikas laji, sitten kun pääsee oikeasti pelaamaan. Kanttii tsekata vaikka youtubesta Mayo vs. Dublin finaali tältä vuodelta, niin ei sielä menoa ja meininkiä puutu, reeneissähän tätä menevyyttä ei helposti huomaa, kun silloin paljon yritetään keskittyä siihen tekniikan oppimiseen.

Silja Penttinen
Liittynyt22.1.2017

Kiitos kommentista!

Sattuipa sopivasti! Hyvä korjaus tuohon syöttöön ja nyt kun muistelen, niin näin mullekin taidettiin sanoa, koska koko ajan tosiaan heitin tota palloa ilmaan ennen syöttöä :D Ihan totta varmaan kyllä nopeatempoinen peli sitten pelin aikana on ja saa varmaan ihan kyllikseen kyllä kentällä juosta. Nyt meitä oli vähemmän treeneissä, joten ihan samanlaista tempoa ei silloin varmaan saa.  Hyvä vinkki myös katseltavaksi videoksi, pitääpä tsekata!

Silja

Mie oon iloinen, kun pääsen esittelemään teille yhden mun omista vanhoista ja uusista suosikeista: pesäpallon. Toisaalta, koska itellä on niin pitkä tausta lajin parista, on vaikee kertoa aloittelijan näkökulmasta tiivis tarina tästä lajista. Onneksi kävin Jyväskylän Valon naisten porukan treeneissä, jossa mukana oli muutama pelaaja ensi kertaa. Valo on pelannut naisten maakuntasarjaa muutaman vuoden hauskalla sekoituksella kokeneita pelaajia ja ensikertalaisia, ja näiden naisten mukana myös viime kesän itse pelasin. Jyväskylän Valossa kaikki pääsee lajista nauttimaan, kun lajista yritetään karsia ne turhat aloittamisen kynnykset pois ja mukaan otetaan kaikki kiinnostuneet. Valon porukalla on ollut puhetta perustaa myös aikuisille korttelipesistä, jotta lajin pariin saataisiin matalalla kynnyksellä lisää aikuisharrastajia. 

Pesäpallon perusidea on simppeli, mut mikään muu ei sit sen jälkeen ookkaan. Vaikka itse oon lähes 10 kesää pelannut tätä lajia, niin joka vuosi unohdan sääntöjä tai opin uusia. Taas yksi laji, jonka oppii vaan pelaamalla ja yleensä vielä mokailemalla. Ja se perusidea on tosiaan se, että joukkue yrittää tehdä mahdollisimman monta juoksua pelin aikana ja vastustaja yrittää estää sen. Juoksu tulee kun sisävuorossa (lyöntivuorossa) oleva joukkue saa pelaajan juoksutettua kaikkien pesien kautta takaisin kotipesään. Palo taas tulee kun ulkona (kiinniottovuorossa) oleva joukkue saa pesältä toiselle juoksemassa olevaa pelaajaa ennen heitettyä pallon siihen pesään, johon juoksija juoksee. Kolmesta palosta vaihtuu joukkueiden vuoro sisällä ja ulkona, vuoropareja on jakson aikana yleensä 4 ja jaksoja 2. Yhden jakson kaikkien vuoroparien juoksut lasketaan yhteen ja jakson voittaa enemmän juoksuja saanut joukkue. Pelin voittaa joukkue, joka ensin voittaa 2 jaksoa. Jos jaksot menevät 1-1, kolmas jakso on ns. supervuoropari, jossa molemmilla joukkueilla on vain 1 sisävuoro ja 1 ulkovuoro. (Huh. Hiki tulee kun yrittää kertoa näitä ihan "perusperiaatteita". ) 

No mitä sit pesistreeneissä tehdään. Pesäpallo perustuu neljään taitoon: pallon lyöminen, kiinni ottaminen, heittäminen ja juokseminen, joten ne on tietysti keskiössä. Kun sit halutaan hioa joukkueena jotain tiettyä asiaa, voidaan treenata vaikka vaihtotilanteita, kotiutuslyöntejä tai ulkokentällä liikkumista tietyissä tilanteissa. Kuitenkin esimerkiksi treeneissä joihin itse osallistuin, vedettiin aika yleinen peruskaava, jossa saa treenata vähän kaikkea. 

Monesti treenit aloitetaan ihan kunnollisilla lämmöillä, sillä pesäpallossa pitää saada sekä jalat, kädet, että keskikroppa auki. Juoksentelun ja jumpan jälkeen heittokättä lämmitellään parin kanssa usein maan kautta heittelemällä, sillä siinä saadaan mukavasti käteen lämpöä, ennen kuin pyritään heittämään kovia palloja eteenpäin. Pesäpallossa pallo on niin painava, että sen heittäminen lujaa saa kyllä olkapään ja käsivarren kaikki lihakset äkkiä araksi jos kylmiltään lähtee pitkiä heittoja heittämään. 

Mun edellisistä pesäpallo treeneistä oli jo vajaa vuosi aikaa, joten hetken aikaa piti taas totutella toimintaan. Oma räpsä on palvellu yläasteelta saakka ja on ihan toimiva peli, vaikka vuoden varastossa olon jälkeen se aina muuttuu vähän jäykäksi. Mun heittokäsi on aina ollu oikea ja vasemmassa siis räpsä. Räpylää koitan pitää aina kiinniottoon lähtiessä hiukan leuan alapuolella kropan edessä auki ja oikea käsi on siinä monesti tukemassa. Se antaa kaverillekin hyvän suunnan mihin heittää. Kiinniottaessa pitää vähän joustaa ja napata räpylä kiinni, ettei pallo putoa sieltä saman tien. Monien monien monien monien harjoitusten summana, ei tätä toimintoa tartte tietysti yhtään miettiä vaan homma toimii yleensä nopeasti. Heittoon lähtiessä pallo napataan räpsästä, vastakkainen jalka antaa hyvän tuen maahan ja pallo lähtee suoraan kohti kaverin räpsää. Tai sit ei. En oo kovin tarkka ja nopea polttoheittäjä vaan mun bravuurit on takakentältä viskotut pitkät pallon about noin kotipesään. Nytkin heitin noin 10metrin matkalla varmaan tusinan kertaa pari metriä liian korkeita heittoja ja palloja piti käydä juoksemassa takakentältä. 

Sit treenattiin mun mielestä ärsyttävintä osaa kiinniotossa eli jalkoihin tulevia palloja. Joskus kun se heitto on liian lyhyt tai lyöntiä ei ehdi kunnolla vastaan pitää pallo napata jaloista. Siinä kohtaa peliä ei sais myöskään mustelmia vältellä vaan muistan valmentajan sanoneen, että "otatte vaikka hampailla sen pallon kiinni, ohi ei saa päästää". Ehkä kipeintä tekee jos pallo tulee kovasti suoraan sääriluuhun. Pesäpallossa suojavarusteina on myös ihan oikeutetusti kypärät, sillä lyönnit ja kovat heitot tulee todella kovaa.

Sit seuraavaksi päästiin tekee lyöntiputkea. Se on pesäpallon ihan perusreeni, jossa porukka jaetaan kentälle noin 4-5 hengen porukoihin niin, et kentällä mahtuu jokainen porukka omalla väylällään lyömään. Yksi syöttää palloa (lukkari) ja toinen lyö, kaksi tai kolme muuta ottaa kiinni. Lyöjä lyö yleensä jonkun tietyn ajan, jonka jälkeen kaikissa porukoissa vaihdetaan samanaikaisesti. Tää on siitä tosiaan kiva treeni, et samalla saat treenattua erilaisten lyöntien kiinniottoa ja heittoja ja lyöjä saa keskittyä lyönteihin. Kiinniottaminen ei ollu ihan niin helppoa ku mitä oli viime kesänä... Olin melko varma, että räpylässä on reikä kun kaikki pallot meinasi mennä läpi. Kun lyöntiaika loppui, lukkarista tulee lyöjä, lähimpänä olevasta lukkari, lyöjä menee kauimmaksi ottamaan kiinnni ja muut välissä tulee yhden stepin lähemmäs. Mun mielestä haastavinta kiinniotossa on olla juuri siinä lähimpänä, koska siinä pallot tulee oikeasti kovaa ja läheltä. Mun hitaammalle reagoinnille sopii takakenttä, missä kerkee jo juosta vähän siihen suuntaan mihin pallo on tulossa. 

Mie treenailin sellaisessa porukassa, jossa monella oli pitkä aika siitä kun pesäpalloa oli pelattu. Kun itellä moni toiminto on automatisoitunut, oli hyvä huomata mitä vaikeuksia alussa voi esimerkiksi lyömisessä tulla. Tarkoitus on lyödä vauhdilla, jossa otetaan ristiaskel kohti lautasta ennen lyöntiä, mutta aloittelija harjoittelee usein lyömällä paikaltaan. Kädet pitäisi muistaa lyödessä pitää suorana ja saattaa lyönnissä maila kohti kenttää, mutta monesti alussa se lyöntipaikka meinaa tulla liian lähelle lautasta. Sitä voi mallintaa ihan vaan lyömällä ilmaa ja katsomalla jaloille sen kohdan, että mailan oikea osa viuhuu lautasen yltä. Omaa rintamasuuntaa kääntämällä voi päättää mihin suuntaan kentällä yrittää lyödä ja sit kun haluaa ristiaskeleita ottaa, ne tulee oikealta vasemmalle lyövillä niin et, vasen eteen, oikea vasemman taakse ristiin ja viimeisella vasen pitkä askel eteen ja painetaan lyönti läpi. Yllättävän hyvin osui vuodenkin tauon jälkeen, vaikka löin toki myös aika monta hutia ja syöttämisessä oon sysipaska. Ehkä noin 1/10 syötöstä lähtee suoraan ylöspäin, mutta onneksi lukkareita joukkueessa tarvitaan vaan yksi. Se ei tosiaan oo helppo paikka olla. 

Treenit usein viimeistellään näppilyönneillä, eli niillä lähelle tarkoitetuilla pieneillä ja tarkoilla lyönneillä, jotka oisi tarkoitus piilottaa vielä niin, ettei ulkokenttä puolta tuntia ennen lyönnin lähtöä arvaa millainen lyönti on tulossa. Siinäkin tehdään samanlainen kiertävä järjestys, mutta kiinniottajat ovat vain lähellä ja ottavat yleensä ykkös tai kakkosrajan, minkä pintaan lyöjä yrittää lyödä. 

Pesäpallo on oikeasti ihan super kiva peli. Se on myös yllättävänkin rankkaa liikuntaa, vaikka myös pidempiä pätkiä seisoskellenkin tulee, varsinkin jos ei omilla lyönneillä pääse kentälle tai jos on jokeri, joka pelkästään on lyöntivuoroilla mukana. Sääntöjähän tässä lajissa on vaikka muille jakaa, mutta suurimman osan oppii nopeasti. Lyöntivuorolla jokaisella on peleissä oma järjestys jossa lyödään, usein ekaksi laitetaan nopeat juoksijat kentälle, joita hyvät lyöjät koittavat saatella sitten pesältä toiselle. Jokaisella lyöjällä on kolme lyöntiä aikaa yrittää siirtää pesillä olevia pelaajia eteenpäin ja mennä itse kentälle. 

Ulkokentällä jokaisella pelaajalla on myös omat paikkansa ja alueensa, jonne tulevat pallot on otettava kiinni. Jos lyönti menee suoraan räpsään tulee koppi, jolloin kaikkien kiinniotto hetkellä ulkona pesistä olleiden pelaajien pitää poistua kentältä, yli rajojen menneiden lyöntien aikana pitää palata sille pesälle miltä lähti ja tosiaan jos oot juoksemassa kakkospesältä kolmoselle ja pallo heitetään sua ennen pesään, niin palat ja joudut menemään takaisin kotipesään. Peli saattaa kestää useamman tunnin vähän riippuen siitä, miten nopeasti paloja tulee. Pahinta on hävitä reilusti ja yrittää jollain ilveellä polttaa pelaajia, että vuoron saisi vaihtumaan. 

Mitä kehittää: Mestari Tahko Pihkala on kehittänyt pelin, joka on vaativa koko kropalle. Pelissä tulee paljon erilaisia räjähtäviä suorituksia, jonka välissä pitää ylläpitää pientä liikettä. Nopeutta, keskivartalon voimaa ja nopeaa palautumista vaaditaan ainakin suorituksissa. 

Parasta: Jännittävä ja viihdyttävä peli, jossa ympäri kenttää tapahtuu paljon asioita. Hauskaa on, että tehdään joukkueessa, mutta peli sisältää silti hirveästi merkittäviä yksilösuorituksia ja kehittää paineensietokykyä, kun kaikki keskittyy sun suoritukseen. 

Pahinta: Tiukoissa paikoissa ohi lyöminen, ohi heittäminen tai merkin lukeminen väärin. Merkki on se värikäs lätkä, jota pelinjohtajat pitävät kun haluavat, että joku tietty pelaaja lähtee jo ensimmäisellä lyönnillä pesältä liikkeelle. Merkit voi olla ihan sika vaikeita, ettei vastustaja joukkue arvaa niitä, mutta ite unohdan ne usein myös. 

Missä ja miten: Jyväskylän Valossa naiset pelaa maakuntasarjaa taas ensikesänä ja porukkaan on tervetulleita ihan kaikki, jotka pesäpalloa haluavat pelata ja/tai treenata. Kun porukkaa saadaan paljon mukaan voidaan tehdä myös useampia joukkueita, jotta kaikki saavat pelata tai vaan treenailla tasolla, jolla haluavat. Alkuun löytyy kamoja lainaan, mutta jossain vaiheessa oma räpylä ja kypärä kannattaa hankkia ja piikkareilla juokseminen kentällä on huomattavasti helpompaa. Treenit alkaa jo nyt syksyllä sisävuoroilla jossa on hyvä niitä taitoja hioa, enne ulkokautta. 

Oma ranking: Olin taas unohtanut miten mukava laji on kyseessä. Myös Valon porukassa pelaaminen on tosi kivaa, sillä siellä kyllä hyvin otetaan uudet vastaan ja pelejä pelataan just sillei sopivan tosissaan, muttei totisesti. Ensi kesänä sitten ehkä taas!

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Tervetuloa lajitestausten pariin! Tämän blogin kirjoitti Silja, 28-vuotias kilpaurheilija Jyväskylästä. Vuonna 2017 testasin 100 lajia vuoden aikana ja tästä blogista löydät lajiesittelyt niistä kaikista, sekä muutaman liikuntaa ja urheilua sivuavan tekstin. Mun intohimo liikunnassa on sen kyky itsessään tuottaa hyvää oloa ja sen antaman mahdollisuus ylittää itsensä ja kehittyä loputtomasti. 

Tervetuloa lajitestausten, liikunnan ja urheilukirjoitusen pariin! 

Silja Penttinen

 

 

Ota yhteyttä:

100lajiavuodessa@gmail.com

 

LAJILISTA:

(lajit aakkosjärjestyksessä)

  1. Agility
  2. Aikido
  3. Aitajuoksu
  4. Amerikkalainen jalkapallo
  5. Ammunta
  6. Ampumahiihto
  7. Baletti
  8. BMX-pyöräily
  9. Brasilialainen jiu-jitsu
  10. Capoeira
  11. Cheerleading
  12. CrossFit
  13. Curling
  14. Enduro-moottoripyöräily
  15. Fitness
  16. Frisbeegolf
  17. Futsal
  18. Gaelilainen jalkapallo
  19. Geokätköily
  20. Golf
  21. Hiihto
  22. Historiallinen miekkailu
  23. Ilma-akrobatia
  24. Jooga
  25. Jousiammunta
  26. Judo
  27. Jääkiekko
  28. Kalpamiekkailu
  29. Karting
  30. Kehonhuoltotunnit
  31. Kehonpainoharjoittelu
  32. Keihäänheitto
  33. Keilaus
  34. Kiekonheitto
  35. Kiipeily
  36. Kirkkovenesoutu
  37. Koripallo
  38. Korkeushyppy
  39. Kuntosali
  40. Kuulantyöntö
  41. Käsipallo 
  42. Kävely
  43. Lacrosse
  44. Laitesukellus
  45. Laser Tag
  46. Lenkkeily
  47. Lentopallo
  48. Lentäminen
  49. Lihaskuntotunnit lisäpainoilla
  50. Ilma-aseammunta
  51. Lumikenkäily
  52. Lumilautailu
  53. Maantiepyöräily
  54. Maastopyöräily
  55. Melonta
  56. Nyrkkeily
  57. Paini
  58. Painonnosto
  59. Paritanssit
  60. Parkour
  61. Pesäpallo
  62. Petanque
  63. Pikajuoksu
  64. Pikaluistelu
  65. Pilkkiminen
  66. Pituushyppy
  67. Polkujuoksu
  68. Pyöräily
  69. Pöytätennis
  70. Ratsastus
  71. Retkeily / Vaellus
  72. Retkiluistelu
  73. Ringette
  74. Roller Derby
  75. Rugby
  76. Rullaluistelu
  77. Salibandy
  78. Seiväshyppy
  79. Sirkus
  80. Spinning
  81. Step-aerobic
  82. Sulkapallo
  83. SUP-lautailu
  84. Suunnistus
  85. Taekwondo
  86. Taiji
  87. Taitoluistelu
  88. Tankotanssi
  89. Tanssillinen ryhmäliikunta
  90. Telinevoimistelu
  91. Tennis
  92. Trampoliini
  93. Triathlon
  94. Uinti
  95. Ultimate
  96. Umpihankihiihto
  97. Vapaaottelu
  98. Vesijumppa
  99. Vesijuoksu
  100. Wakeboarding

 

 


 

Teemat

Blogiarkisto

2017

Kategoriat