Kirjoitukset avainsanalla Jyväskylän Valo

Mie oon iloinen, kun pääsen esittelemään teille yhden mun omista vanhoista ja uusista suosikeista: pesäpallon. Toisaalta, koska itellä on niin pitkä tausta lajin parista, on vaikee kertoa aloittelijan näkökulmasta tiivis tarina tästä lajista. Onneksi kävin Jyväskylän Valon naisten porukan treeneissä, jossa mukana oli muutama pelaaja ensi kertaa. Valo on pelannut naisten maakuntasarjaa muutaman vuoden hauskalla sekoituksella kokeneita pelaajia ja ensikertalaisia, ja näiden naisten mukana myös viime kesän itse pelasin. Jyväskylän Valossa kaikki pääsee lajista nauttimaan, kun lajista yritetään karsia ne turhat aloittamisen kynnykset pois ja mukaan otetaan kaikki kiinnostuneet. Valon porukalla on ollut puhetta perustaa myös aikuisille korttelipesistä, jotta lajin pariin saataisiin matalalla kynnyksellä lisää aikuisharrastajia. 

Pesäpallon perusidea on simppeli, mut mikään muu ei sit sen jälkeen ookkaan. Vaikka itse oon lähes 10 kesää pelannut tätä lajia, niin joka vuosi unohdan sääntöjä tai opin uusia. Taas yksi laji, jonka oppii vaan pelaamalla ja yleensä vielä mokailemalla. Ja se perusidea on tosiaan se, että joukkue yrittää tehdä mahdollisimman monta juoksua pelin aikana ja vastustaja yrittää estää sen. Juoksu tulee kun sisävuorossa (lyöntivuorossa) oleva joukkue saa pelaajan juoksutettua kaikkien pesien kautta takaisin kotipesään. Palo taas tulee kun ulkona (kiinniottovuorossa) oleva joukkue saa pesältä toiselle juoksemassa olevaa pelaajaa ennen heitettyä pallon siihen pesään, johon juoksija juoksee. Kolmesta palosta vaihtuu joukkueiden vuoro sisällä ja ulkona, vuoropareja on jakson aikana yleensä 4 ja jaksoja 2. Yhden jakson kaikkien vuoroparien juoksut lasketaan yhteen ja jakson voittaa enemmän juoksuja saanut joukkue. Pelin voittaa joukkue, joka ensin voittaa 2 jaksoa. Jos jaksot menevät 1-1, kolmas jakso on ns. supervuoropari, jossa molemmilla joukkueilla on vain 1 sisävuoro ja 1 ulkovuoro. (Huh. Hiki tulee kun yrittää kertoa näitä ihan "perusperiaatteita". ) 

No mitä sit pesistreeneissä tehdään. Pesäpallo perustuu neljään taitoon: pallon lyöminen, kiinni ottaminen, heittäminen ja juokseminen, joten ne on tietysti keskiössä. Kun sit halutaan hioa joukkueena jotain tiettyä asiaa, voidaan treenata vaikka vaihtotilanteita, kotiutuslyöntejä tai ulkokentällä liikkumista tietyissä tilanteissa. Kuitenkin esimerkiksi treeneissä joihin itse osallistuin, vedettiin aika yleinen peruskaava, jossa saa treenata vähän kaikkea. 

Monesti treenit aloitetaan ihan kunnollisilla lämmöillä, sillä pesäpallossa pitää saada sekä jalat, kädet, että keskikroppa auki. Juoksentelun ja jumpan jälkeen heittokättä lämmitellään parin kanssa usein maan kautta heittelemällä, sillä siinä saadaan mukavasti käteen lämpöä, ennen kuin pyritään heittämään kovia palloja eteenpäin. Pesäpallossa pallo on niin painava, että sen heittäminen lujaa saa kyllä olkapään ja käsivarren kaikki lihakset äkkiä araksi jos kylmiltään lähtee pitkiä heittoja heittämään. 

Mun edellisistä pesäpallo treeneistä oli jo vajaa vuosi aikaa, joten hetken aikaa piti taas totutella toimintaan. Oma räpsä on palvellu yläasteelta saakka ja on ihan toimiva peli, vaikka vuoden varastossa olon jälkeen se aina muuttuu vähän jäykäksi. Mun heittokäsi on aina ollu oikea ja vasemmassa siis räpsä. Räpylää koitan pitää aina kiinniottoon lähtiessä hiukan leuan alapuolella kropan edessä auki ja oikea käsi on siinä monesti tukemassa. Se antaa kaverillekin hyvän suunnan mihin heittää. Kiinniottaessa pitää vähän joustaa ja napata räpylä kiinni, ettei pallo putoa sieltä saman tien. Monien monien monien monien harjoitusten summana, ei tätä toimintoa tartte tietysti yhtään miettiä vaan homma toimii yleensä nopeasti. Heittoon lähtiessä pallo napataan räpsästä, vastakkainen jalka antaa hyvän tuen maahan ja pallo lähtee suoraan kohti kaverin räpsää. Tai sit ei. En oo kovin tarkka ja nopea polttoheittäjä vaan mun bravuurit on takakentältä viskotut pitkät pallon about noin kotipesään. Nytkin heitin noin 10metrin matkalla varmaan tusinan kertaa pari metriä liian korkeita heittoja ja palloja piti käydä juoksemassa takakentältä. 

Sit treenattiin mun mielestä ärsyttävintä osaa kiinniotossa eli jalkoihin tulevia palloja. Joskus kun se heitto on liian lyhyt tai lyöntiä ei ehdi kunnolla vastaan pitää pallo napata jaloista. Siinä kohtaa peliä ei sais myöskään mustelmia vältellä vaan muistan valmentajan sanoneen, että "otatte vaikka hampailla sen pallon kiinni, ohi ei saa päästää". Ehkä kipeintä tekee jos pallo tulee kovasti suoraan sääriluuhun. Pesäpallossa suojavarusteina on myös ihan oikeutetusti kypärät, sillä lyönnit ja kovat heitot tulee todella kovaa.

Sit seuraavaksi päästiin tekee lyöntiputkea. Se on pesäpallon ihan perusreeni, jossa porukka jaetaan kentälle noin 4-5 hengen porukoihin niin, et kentällä mahtuu jokainen porukka omalla väylällään lyömään. Yksi syöttää palloa (lukkari) ja toinen lyö, kaksi tai kolme muuta ottaa kiinni. Lyöjä lyö yleensä jonkun tietyn ajan, jonka jälkeen kaikissa porukoissa vaihdetaan samanaikaisesti. Tää on siitä tosiaan kiva treeni, et samalla saat treenattua erilaisten lyöntien kiinniottoa ja heittoja ja lyöjä saa keskittyä lyönteihin. Kiinniottaminen ei ollu ihan niin helppoa ku mitä oli viime kesänä... Olin melko varma, että räpylässä on reikä kun kaikki pallot meinasi mennä läpi. Kun lyöntiaika loppui, lukkarista tulee lyöjä, lähimpänä olevasta lukkari, lyöjä menee kauimmaksi ottamaan kiinnni ja muut välissä tulee yhden stepin lähemmäs. Mun mielestä haastavinta kiinniotossa on olla juuri siinä lähimpänä, koska siinä pallot tulee oikeasti kovaa ja läheltä. Mun hitaammalle reagoinnille sopii takakenttä, missä kerkee jo juosta vähän siihen suuntaan mihin pallo on tulossa. 

Mie treenailin sellaisessa porukassa, jossa monella oli pitkä aika siitä kun pesäpalloa oli pelattu. Kun itellä moni toiminto on automatisoitunut, oli hyvä huomata mitä vaikeuksia alussa voi esimerkiksi lyömisessä tulla. Tarkoitus on lyödä vauhdilla, jossa otetaan ristiaskel kohti lautasta ennen lyöntiä, mutta aloittelija harjoittelee usein lyömällä paikaltaan. Kädet pitäisi muistaa lyödessä pitää suorana ja saattaa lyönnissä maila kohti kenttää, mutta monesti alussa se lyöntipaikka meinaa tulla liian lähelle lautasta. Sitä voi mallintaa ihan vaan lyömällä ilmaa ja katsomalla jaloille sen kohdan, että mailan oikea osa viuhuu lautasen yltä. Omaa rintamasuuntaa kääntämällä voi päättää mihin suuntaan kentällä yrittää lyödä ja sit kun haluaa ristiaskeleita ottaa, ne tulee oikealta vasemmalle lyövillä niin et, vasen eteen, oikea vasemman taakse ristiin ja viimeisella vasen pitkä askel eteen ja painetaan lyönti läpi. Yllättävän hyvin osui vuodenkin tauon jälkeen, vaikka löin toki myös aika monta hutia ja syöttämisessä oon sysipaska. Ehkä noin 1/10 syötöstä lähtee suoraan ylöspäin, mutta onneksi lukkareita joukkueessa tarvitaan vaan yksi. Se ei tosiaan oo helppo paikka olla. 

Treenit usein viimeistellään näppilyönneillä, eli niillä lähelle tarkoitetuilla pieneillä ja tarkoilla lyönneillä, jotka oisi tarkoitus piilottaa vielä niin, ettei ulkokenttä puolta tuntia ennen lyönnin lähtöä arvaa millainen lyönti on tulossa. Siinäkin tehdään samanlainen kiertävä järjestys, mutta kiinniottajat ovat vain lähellä ja ottavat yleensä ykkös tai kakkosrajan, minkä pintaan lyöjä yrittää lyödä. 

Pesäpallo on oikeasti ihan super kiva peli. Se on myös yllättävänkin rankkaa liikuntaa, vaikka myös pidempiä pätkiä seisoskellenkin tulee, varsinkin jos ei omilla lyönneillä pääse kentälle tai jos on jokeri, joka pelkästään on lyöntivuoroilla mukana. Sääntöjähän tässä lajissa on vaikka muille jakaa, mutta suurimman osan oppii nopeasti. Lyöntivuorolla jokaisella on peleissä oma järjestys jossa lyödään, usein ekaksi laitetaan nopeat juoksijat kentälle, joita hyvät lyöjät koittavat saatella sitten pesältä toiselle. Jokaisella lyöjällä on kolme lyöntiä aikaa yrittää siirtää pesillä olevia pelaajia eteenpäin ja mennä itse kentälle. 

Ulkokentällä jokaisella pelaajalla on myös omat paikkansa ja alueensa, jonne tulevat pallot on otettava kiinni. Jos lyönti menee suoraan räpsään tulee koppi, jolloin kaikkien kiinniotto hetkellä ulkona pesistä olleiden pelaajien pitää poistua kentältä, yli rajojen menneiden lyöntien aikana pitää palata sille pesälle miltä lähti ja tosiaan jos oot juoksemassa kakkospesältä kolmoselle ja pallo heitetään sua ennen pesään, niin palat ja joudut menemään takaisin kotipesään. Peli saattaa kestää useamman tunnin vähän riippuen siitä, miten nopeasti paloja tulee. Pahinta on hävitä reilusti ja yrittää jollain ilveellä polttaa pelaajia, että vuoron saisi vaihtumaan. 

Mitä kehittää: Mestari Tahko Pihkala on kehittänyt pelin, joka on vaativa koko kropalle. Pelissä tulee paljon erilaisia räjähtäviä suorituksia, jonka välissä pitää ylläpitää pientä liikettä. Nopeutta, keskivartalon voimaa ja nopeaa palautumista vaaditaan ainakin suorituksissa. 

Parasta: Jännittävä ja viihdyttävä peli, jossa ympäri kenttää tapahtuu paljon asioita. Hauskaa on, että tehdään joukkueessa, mutta peli sisältää silti hirveästi merkittäviä yksilösuorituksia ja kehittää paineensietokykyä, kun kaikki keskittyy sun suoritukseen. 

Pahinta: Tiukoissa paikoissa ohi lyöminen, ohi heittäminen tai merkin lukeminen väärin. Merkki on se värikäs lätkä, jota pelinjohtajat pitävät kun haluavat, että joku tietty pelaaja lähtee jo ensimmäisellä lyönnillä pesältä liikkeelle. Merkit voi olla ihan sika vaikeita, ettei vastustaja joukkue arvaa niitä, mutta ite unohdan ne usein myös. 

Missä ja miten: Jyväskylän Valossa naiset pelaa maakuntasarjaa taas ensikesänä ja porukkaan on tervetulleita ihan kaikki, jotka pesäpalloa haluavat pelata ja/tai treenata. Kun porukkaa saadaan paljon mukaan voidaan tehdä myös useampia joukkueita, jotta kaikki saavat pelata tai vaan treenailla tasolla, jolla haluavat. Alkuun löytyy kamoja lainaan, mutta jossain vaiheessa oma räpylä ja kypärä kannattaa hankkia ja piikkareilla juokseminen kentällä on huomattavasti helpompaa. Treenit alkaa jo nyt syksyllä sisävuoroilla jossa on hyvä niitä taitoja hioa, enne ulkokautta. 

Oma ranking: Olin taas unohtanut miten mukava laji on kyseessä. Myös Valon porukassa pelaaminen on tosi kivaa, sillä siellä kyllä hyvin otetaan uudet vastaan ja pelejä pelataan just sillei sopivan tosissaan, muttei totisesti. Ensi kesänä sitten ehkä taas!

 

Kommentit (0)

Tunnelmasta toiseen. Edellinen laji oli rugby, jossa vaadittiin rämäpäisyyttä ja voimaa, kun nyt kyseessä on laji, jossa keskittyminen ja tarkkuus palkitaan. Petanquesta eli kotoisammin petankista ei pitänyt edes tulla yhtä mun lajeista, mutta meidän pesäpallo seuran Jyväskylän Valon puuhanainen Sini kysy, että haluanko käydä petankkia "heittelemässä". Se miten jouduin parini Marjon kanssa Suomen Työväen Urheiluliiton mestaruus duppeli kisoihin on mysteeri, sillä me oltiin molemmat menossa "johoinkin pieniin kisoihin" kokeilemaan petankia lajina. Juu, näissä kisoissa oli katsomot, kuulutukset, alkusarjat, loppusarjat ja väkeä Ivalosta Helsinkiin. Jotkut kisaan osallistujista olivat käyneet jo edellisenä iltana tarkastamassa kentän kuntoa ja suunnittelemassa taktiikkaa. Sit siellä oli Silja ja Marjo, joista Marjo oli edes kerran käynyt pentanki-treeneissä, joihin Silja unohti tulla. Joten 15 minuuttia ennen kisoja Marjo selitti mulle pelin säännöt ja sit mentiin!

Kuva: Mikko Talvitie

Petankki, kansainväliseltä nimeltään pétanque, on ranskalaisperäinen kuulapeli, jossa tarkoituksena on saada omat kuulat lähimmäksi maalipalloa eli snadia. Pelaajat / joukkueet heittävät kuulia heittoympyrän sisältä kohti maalipalloa aina siten, että kauimpana oleva pelaaja/joukkue on heittovuorossa. Kun kaikki kuulat on heitetty lasketaan pisteet: lähimpänä snadia olevan pelaajan/joukkueen kuulat saavat pisteen per kuula. Eli jos kaksi lähintä kuulaa on samalta pelaajalta/joukkueelta saavat he 2 pistettä, jos kolmanneksi lähin on vasta seuraavan joukkueen/ pelaajan. Jos toiseksi lähin on vastustajan, saa ensimmäinen joukkue vain 1p. Maksimissaan duppelissa (jossa joukkueen molemmilla jäsenillä on 3 kuulaa) voi joukkue saada kaikki 6 omaa lähimmäksi, jolloin joukkue saa 6 pistettä. Pelejä pelataan niin pitkään, että toisella pelaajalla/joukkueella on 13 pistettä. 

Kuva: Mikko Talvitie

Okei, petanki ei kuulosta lajilta, jonka opetteleminen vaatii vuosien työtä, mutta meistä kumpikaan ei mielellään häviä. Petanki-lajina ei tunnu olevan nuoremman väestön suosikkilajeja ja kisaajista osalla oli varmasti lajista enemmän kokemusta kun mulla on ikää. Meidän Valon seurassa lajista on tosin innostuneet myös nuoremmat ja en ihmettele, sillä hauskaa, jännittävää ja välillä hermoja raastavaa tää kisailu on. Ja vaikka toisaalta tää on seurapeli, jossa henkeä kuvaa kannustus molemmin puolin ja hyvät tavat, niin homma otetaan myös tosissaan ja sääntöjä ei rikota. Kisoja varten hiekkakentälle oli tehty yli 30 pelikenttää, joiden koko pitäisi vähintään olla 3m x 12m. Alkusarjassa pelattiin kolme ottelua toisia pareja vastaan, jonka jälkeen muodostettiin ylempi jatkosarja ja alempi jatkosarja. Olin tosiaan varannut aikaa "noin muutaman tunnin" näitä kisoja varten, joten hiukan yllätyksenä tuli, että täällä ollaan muuten koko päivä. Mun keskittymisen taso laskee noin tunnissa,joten mukaan olisi pitänyt varata ainakin litra kahvia ja paljon suklaata. 

Kuva: Mikko Talvitie

Itse pelissä arvonnan voittajajoukkue saa ensin asettaa heittoympyrän ja heittää snadin eli maalipallon, jonka tulee jäädä mennä vähintään 5-6m päähän ja jäädä vähintään 1m päähän kaikista reunoista. Jos sandin heitto epäonnistuu voi toinen joukkue käydä siirtämässä sitä haluamaansa kohtaan. Sit se snadin heittänyt joukkue heittää ensimmäisen kuulan ja yrittää saada sen mahdollisimman lähelle sitä maalipalloa. Ja siitä sit toisen joukkueen vuoro. Kuulaa saat heittää millä tyylillä vaan, kunhan molemmat jalat pysyy heiton ajan maassa ja ympyrän sisällä. Alussa vaan nakeltiin niitä palloja, mikä onnistui ihan hyvin aloittelijan tuurilla. Jossain vaiheessa ruvetiin huomamaan pieniä mäkiä, pehmeitä ja kovia hiekkakohtia kentällä, joissa kuula käyttäytyi aina eri tavalla ja niihin piti yrittää eri taktiikkaa.

Kuva: Mikko Talvitie

Välillä yritetään heittää korkeita alakierteitä, jolloin pallo jäisi suurin piirtein siihen mihin se tippuu, joskus piti koittaa vaan kovalla vauhdilla vierittää, jos edessä oli pehmeää hiekkaa, johon pallot tyssäsi. Jos kaveri sai pallon ihan snadin viereen sitä piti yrittää ampua, eli osua omalla kuulallaan siihen ja pamauttaa se pois snadin luota. Joskus taas kannatti yrittää osua snadiin ja pukata se kauemmas kaikista lähellä olevista kuulista. Sit joskus kannatti yrittää rakentaa muuria se snadin eteen, että toinen joukkue ei pääse ampumaan snadia tai omaa lähintä palloa. Ja tarkimmat pelaajat oikeasti pystyy tekemään näitä, meidän yritykset oli aika usein niitä kuuluisia hyviä yrityksiä. Ampumisessa oltiin välillä ihan hyviä, joten treenin kautta homma alkaisi luistamaan. Ärsyttävintä oli ehkä se, kun aateltiin että hei, nythän tää luistaa ja sit huomattiin et vastustajalla on vielä 5 kuulaa heittämättä. Jep jep. 

Kuva: Mikko Talvitie

Monesti se vastustajan pallo jää ihan täsmälleen samalta näyttävän matkan päähän snadista, missä vaiheessa taskusta kaivetaan mitta (jota meillä ei todellakaan ollut mukana). Snadin reunasta kuulan reunaan mitataan matka millilleen ja jos mittauksesta ei päästä sopuun voi toinen joukkue kutsua kisoissa olevan tuomarin paikalle. Mikäli tuomari kuitenkin toteaa, että tuomaria pyytäneen joukkueen kuula on kauempana, se joukkue menettää yhden kuulan siitä pelistä. Joten yleensä yritetään päästä sopuun. Silmä heittää noissa tilanteissa ihan älyttömästi, joten opittiin ainakin se, että ainakin epäilyttää kannattaa mitata. 


Kuva: Mikko Talvitie

Päivän ekassa pelissä oltiin varmaan eniten kuutamolla, mutta jostain syystä se taisi kuitenkin olla päivän paras peli. Ehkä ei mietitty ihan liikaa siinä vielä ja peli oli koko ajan tasaista niin, että vastustaja sai vai 1-2 pistettä kerrallaan. Yhtä peliä varten oli varattu noin tunti aikaa, joten yleensä oletetaan, että se peli sujuisi suht tasaisesti ja pisteitä kerrallaan saisi vain sen muutaman. Nooh, me saatiin seuraavassa sitten sellainen tukkapölly kun pelissä kävi vahingossa kerran niin, että vastustaja sai kaikki kuusi kuulaa lähemmäs kuin myö. Hups. Sitä kaulaa ei ihan helposti oteta kiinni ja peli kesti ehkä noin 15 minuuttia. Sen jälkeen yritettiin tsempata ja sovittiin myös taktiikkaa niin, että jos heittää kuulansa ihan ohi, niin vaihdetaan toinen heittämään välissä, että kerkee keskittymisen kasata. No ei auttanut sekään, vaikka vähän paremmin pelattiin. Kolmannenkin häviön jälkeen tie vei alempaan jatkosarjaan, jonka ensimmäinen peli hävittiin ja päivä oli ohi. Oltiin siis koko kisojen jumbojen jumboja ilman ainuttakaan voittoa, joten illalla piti käydä hakemassa kaupasta jäätelöä, että tappiosta selvittäisiin.  

Kuva: Mikko Talvitie

Mitä siis opittiin? Petanque on peli, jota voidaan pelata huvikseen, mutta sitä pelataan myös tosissaan. Sitä voi harjoitella ja kisata missä vaan, mutta kisoissa on oikeasti tunnelmaa. Ja kisoja on muuten sitten ihan kaiken ikäsille, joukkueille, yksilöille, piirikisoista MM-kisoihin. Jossain vaiheessa pelattiin EM-kisat voittanutta naista vastaan, joten taustalla oli ihan muutaman heitetty kuula. Lajin harrastajat ottavat todella mielellään nuoria lajin pariin ja ylipäänsä tunnelma oli ystävällinen, vaikka välillä ei ihan kaikkia sääntöjä tiedettykään. Talvella lajia harjoitellaan halleissa ja myös niissä järjestetään kisoja. Samalla tavalla siis helposti lähestyttävä peli, kuin frisbeegolf. Lajina toisaalta taas sellainen, mikä mahdollistaa kaiken ikäisten yhdessä pelaamisen. Myönnän, että lähdin lajiin kevyen ylimielisesti (miten vaikeaa joku petanque voi olla?), mutta hävisin mm. yli 70-vuotiaalle rouvalle, jolla oli kävelykeppi. Nöyryyttä on taas tuotu tälle tytölle ja ihan ansaittu opetus.  

  • Mitä kehittää: Keskittymistä, peliälyä, kärsivällisyyttä, omien suoritusten nollausta ja jännityksen sietoa. 
  • Parasta: Onnistuminen tiukassa paikassa. 
  • Pahinta: Epäonnistuminen tiukassa paikassa. Tuntuu kuitenkin aina siltä, että homma olisi ollut omissa käsissä. Kirjaimellisesti. 
  • Missä ja miten: Petanque-seuroja on varmasti tosi paljon ja toimintaan pääse mukaan. Täällä Jyväskylässä Valon porukkaan pääsee treeneihin mukaan ja sit ei muuta kuin kisaamaan. Treeneissäkin pelataan ja siellä nimenomaa kokeineimmilta oppii. Treeneissä kuulia saa lainaan, ja omat jos jossain vaiheessa hankkii, pärjää niillä niin pitkään kuin pelaa. 
  • Oma ranking: Mukavaa pelaamista ja kisaamista, jossa itse kuitenkin kaipaan vielä vähän liikunnallisempaa elementtiä. Jos mahdollisuus tulee, lähden kuitenkin uudestaankin pelaamaan!

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Tervetuloa lajitestausten pariin! Tämän blogin kirjoitti Silja, 28-vuotias kilpaurheilija Jyväskylästä. Vuonna 2017 testasin 100 lajia vuoden aikana ja tästä blogista löydät lajiesittelyt niistä kaikista, sekä muutaman liikuntaa ja urheilua sivuavan tekstin. Mun intohimo liikunnassa on sen kyky itsessään tuottaa hyvää oloa ja sen antaman mahdollisuus ylittää itsensä ja kehittyä loputtomasti. 

Tervetuloa lajitestausten, liikunnan ja urheilukirjoitusen pariin! 

Silja Penttinen

 

 

Ota yhteyttä:

100lajiavuodessa@gmail.com

 

LAJILISTA:

(lajit aakkosjärjestyksessä)

  1. Agility
  2. Aikido
  3. Aitajuoksu
  4. Amerikkalainen jalkapallo
  5. Ammunta
  6. Ampumahiihto
  7. Baletti
  8. BMX-pyöräily
  9. Brasilialainen jiu-jitsu
  10. Capoeira
  11. Cheerleading
  12. CrossFit
  13. Curling
  14. Enduro-moottoripyöräily
  15. Fitness
  16. Frisbeegolf
  17. Futsal
  18. Gaelilainen jalkapallo
  19. Geokätköily
  20. Golf
  21. Hiihto
  22. Historiallinen miekkailu
  23. Ilma-akrobatia
  24. Jooga
  25. Jousiammunta
  26. Judo
  27. Jääkiekko
  28. Kalpamiekkailu
  29. Karting
  30. Kehonhuoltotunnit
  31. Kehonpainoharjoittelu
  32. Keihäänheitto
  33. Keilaus
  34. Kiekonheitto
  35. Kiipeily
  36. Kirkkovenesoutu
  37. Koripallo
  38. Korkeushyppy
  39. Kuntosali
  40. Kuulantyöntö
  41. Käsipallo 
  42. Kävely
  43. Lacrosse
  44. Laitesukellus
  45. Laser Tag
  46. Lenkkeily
  47. Lentopallo
  48. Lentäminen
  49. Lihaskuntotunnit lisäpainoilla
  50. Ilma-aseammunta
  51. Lumikenkäily
  52. Lumilautailu
  53. Maantiepyöräily
  54. Maastopyöräily
  55. Melonta
  56. Nyrkkeily
  57. Paini
  58. Painonnosto
  59. Paritanssit
  60. Parkour
  61. Pesäpallo
  62. Petanque
  63. Pikajuoksu
  64. Pikaluistelu
  65. Pilkkiminen
  66. Pituushyppy
  67. Polkujuoksu
  68. Pyöräily
  69. Pöytätennis
  70. Ratsastus
  71. Retkeily / Vaellus
  72. Retkiluistelu
  73. Ringette
  74. Roller Derby
  75. Rugby
  76. Rullaluistelu
  77. Salibandy
  78. Seiväshyppy
  79. Sirkus
  80. Spinning
  81. Step-aerobic
  82. Sulkapallo
  83. SUP-lautailu
  84. Suunnistus
  85. Taekwondo
  86. Taiji
  87. Taitoluistelu
  88. Tankotanssi
  89. Tanssillinen ryhmäliikunta
  90. Telinevoimistelu
  91. Tennis
  92. Trampoliini
  93. Triathlon
  94. Uinti
  95. Ultimate
  96. Umpihankihiihto
  97. Vapaaottelu
  98. Vesijumppa
  99. Vesijuoksu
  100. Wakeboarding

 

 


 

Teemat

Blogiarkisto

2017

Kategoriat