Kirjoitukset avainsanalla aikuisten yleisurheilukoulu

Seiväshyppy ei äkkiseltään kuulostaa yhtään lajilta, jota voisi ruveta opettelemaan tai harrastamaan, mutta toisin kuitenkin on. Aika paljon haasteita sen oppimisessa toki on, eikä ensimmäisellä kerralla JKU:n aikuisten yleisurheilukoulussa päästy vielä päätä huimaaviin korkeuksiin, mutta ei laji mahdoton haaste kuitenkaan ole. Täytyy silti sanoa, että tässä lajissa menestyäkseen on kyllä pakko painella reikäpäänä menemään: arvostan! Itteäni ei äkkiseltään huvittais kepin nokassa yli neljän tai viiden metrin korkeuteen lennellä. 

Homma lähtee taas liikkeelle juoksusta. Seiväshypyssä yhdistyy kova juoksu, kyky hypätä korkealle ja yläkropan voima, jotta seipään kyytiin pääsee, ja sit vielä rutkasti kehonhallintaa, jotta pääsisi lisäksi ylöspäin. Juoksu on vähän "gasellimaisempaa" kuin pikajuoksussa, eli polvi nousee korostetummin ja eka harjoitus lämmittelyiden jälkeen olikin opetella juoksemaan askeleet tötsien väliiin pitäen ryhdin kunnossa ja askeleen kimmoisana. Seuraavaksi saatiin jo seipäät käsiin ja yllätyin sekä siitä, miten pitkiä ne on, että siitä miten ne kuitenkin on kevyitä.

Seipään kanssa opeteltiin ensin ote, jota ei oo kyllä helppo selittää. Hyppyhetkellä itsellä oikeakätisenä oikea käsi on yläkäsi ja vasen alakäsi. Juoksun aikana seivästä kannetaan ikään kuin lonkan päällä siten, että mulla oikeakäsi tulee sinne lonkan päälle ja vasen kannattelee seivästä edessä. Ensin harjoiteltiin kävellen seipään asennon vaihtamista ala-asennosta hyppyasentoon ja sitten sama vielä juosten. Vaikka sanoin, että seiväs oli kevät niin voi luoja, että oli olkapää tulessa tästä liikkeestä. 

Koko porukan tavoitteena oli hypätä siis patjalle sillä seipäällä. Seuraava vaihe siitä ois ruveta hyppimään narun yli ja sen jälkeen sitten riman yli. Kyllä meitä jännitti jo ihan sen patjankin päälle pääseminen. Oikeat seiväshyppääjät ottaa yli 15 askeleen vauhdin, me opeteltiin ensin kahdella askeleella pääsemään ylös. Toki kun tarkoitus ei ollut päästä kovin korkealle riitti matala ote seipäästä.  Yläkäsi laitettiin alussa noin sille korkeudelle, että seisaltaan ylsi ottaa kiinni. Myöhempiin hyppyihin korkeutta lisättiin muutaman vaaksan verran ylöspäin. Tekniikka alussa on vaan niin yksinkertainen että, seiväs kuoppaan ja sen oikealta puolelta ylös ja istualleen patjalle. Helpointa oli olla ajattelematta kun hyppäsi ja toisaalta ei siinä kerenny paljon ajatellakaan, kun niin läheltä lähdettiin.

Sivussa sai harjoitella sen seipään varaan loikkaamista ja heti jos erehtyi liian korkealta ottamaan niin aika korkealla yhtäkkiä oli. Sit kokeiltiin mennä neljän ja kuuden askeleen vauhdilla patjalle ja homma alkoi vauhdin myötä vähän helpottua. Muutaman kerran mulla meinasi se yläkäden ote pettää ja valuin hypätessä alaspäin, mutta kertaakaan ei tuntunut siltä, ettei patjalle asti pääsisi. Toki me hypättiin seipään kanssa patjalle istumaan. OIKEASTI pitäisi ottaa kunnolla vauhtia, hypätä jalat ja lantio ylös, kääntyä ilmassa takaisin menosuuntaan, työntää seiväs pois, mennä riman yli ja pudota selälleen. Tosi korkealla sun on työnnettävä seipään päästä hypyn lopussa itsesi vielä korkeammalle. Aika monta juttua jäi vielä opettelematta. 

  • Mitä kehittää: Todella monipuolisesti kehittävä laji, jossa on oltava nopeutta, voimaa, notkeutta, kehonhallintaa jne.
  • Parasta: On se aika siistiä hypätä seipään varassa korkeammalle. Mukavaa on myös lajin monipuolinen haastavuus. 
  • Pahinta: Pelko siitä, että tulee ohi patjan. Oma itseluottamus on tässäkin lajissa oikeasti se yksi tärkeimmistä välineistä. 
  • Missä ja mitä: Laji, jota ei tule aina mietittyä mahdolliseksi harrastukseksi. Kannattaa kuitenkin käydä kokeilemassa, meidänkin ryhmässä moni oikeasti innostui tästä lajista, vaikka eivät olisi ikinä sitä uskoneet. Esimerkiksi Jyväskylän Kenttäurheilijoiden aikuisten yleisurheilukoulussa pääset lajia kokeilemaan. Siellä voi valita kaikki lajit (150€) tai pelkästään vaan heitto, juoksu tai hyppykoulun (60€/koulu). Harjoittelua on helppo jatkaa aikuisten lajivalmennuksissa 60€/kk jos esimerkiksi seiväshypystä innostuu. Mikään ikä ei ole liian myöhäinen aloittaa uuden oppimista. 
  • Oma ranking: Täytyy myöntää, ettei seipään päässä heiluminen oikeasti tunnu itselle kovinkaan ominaiselta lajilta. Se ei todellakaan ollut niin kauheaa, kuin kuvittelin, mutta toisaalta en myöskään heti syttynyt tähän. 

 

 

Kommentit (0)

Oon aloittanut muutama viikko sitten mun haaveen toteuttamisen, eli yleisurheilun! Oon Jyväskylän Kenttäurheilijoiden aikuisten yleisurheilukoulussa, jossa kesän mittaan tutustutaan eri lajien perusteisiin. Yleisurheilu on aina ollut mun ihan ylivoimaisen lempparia penkkiurheilua, mutta en vaan koskaan oo ruvennut sitä ite harrastamaan. Oon aatellu, että en voi sitä enää aikuisena aloittaa opettelemaan, eikä kukaan valmenna yli 25-vuotiaita, mutta siihen nää aikuisten yleisurheilukoulut on kyllä ihan taivaan lahja!

Lisäksi kun kuulin, että paljon järjestetään myös aikuisten yleisurheilukisoja, niin oon jo ruvennut laskemaan sitä, et täytän 30 ja pääsen mukaan "aikuisten" sarjoihin! Ite koen, että yleisurheilukoulut on todella matalan kynnyksen toimintaa, johon on helppo tulla kenen tahansa. Meidänkin porukasta ikähaarukka on kaikkea hiukan yli 20-vuotiaista 60-vuotiaisiin ja kaikki pystyy hyvin tekemään samassa porukassa. Yleisurheilun ikäluokkia kisoissa on muuten sitten ihan yli 80-vuotiaisiin, eli aika monta kisavuotta tulossa! Yleisurheilukoulu kun rakentuu juoksu, heitto ja hyppyjaksoista, pääsen myös vähän fiilistelemään mitä lajeja ehkä haluaisin lähteä enemmän opettelemaan. 

Ensimmäisenä lajina meillä on ollut pikajuoksua, sillä se on kuulema se laji, jonka pohjalle moni muu rakentuu. Täytyy myöntää nyt ihan alkuun, että pikajuoksuun mie varsinkin oon ihan höpelönä. Käytännössä mukavinta mitä voi olla, on juosta kovaa! Mie oon aina ollut suhteellisen nopea juoksija sen kummempia pikajuoksua treenaamatta, mutta nyt sain ensikertaa siihen myös valmennusta. Juoksuun tarvittavia palasia kun käytiin läpi olin jo melko varma, että en osaa juosta enää ollenkaan, sillä niinkin automaatio kuin juokseminen koostuu kymmenistä pienistä palasista. Aktiiviset nilkat, jalkojen ojennukset, jalkojen rullaukset, lonkakoukistajat, keskivartalon pakettina pitäminen, käsien liike oikea-aikaisesti, rennosti, mutta voimakkaasti. Muista vielä pitää koko kroppa rentona, mutta juosta rytmikkäästi. Ja tietysti mieli pitää olla vielä oikeassa moodissa. Okei, helppo homma! 

Onneks tätä ei nyt ihan kertalaakista lähdetty harjoittelemaan, vaan dynaamisten lämmittelyiden jälkeen tehtiin koordinaatioharjoituksia oikeiden lihasten aktivoimiseksi ja sitten vasta juoksu hommiin. Itelle noi dynaamiset lämpät ja koordinaatiot on tuttuja salibandyn ja pesäpallon pelaamisesta, sillä myös niissä tarvitaan juoksulihakset lämpimiksi ja aktiivisiksi, samalla kun hermotus on herätellään toimimaan. Ne voi olla esim. askelkyykkykävelyä edeten ja jokaisella askeleella rintarankaa aukaisten, etureisien venytyskäytöt kävellen, sekä takareisien venytyskäytöt kävellen. Koordinaatioliikkeinä oli mm. pikkuvuorohyppelyä, polvennostojuoksua ja ristiaskeljuoksua. Näitä tekemällä tulee muuten itelle ihan pro-olo ja tykkään vaan ite tosi paljon sellaisesta rennosta lämmittelyvauhdista. 

Sit tehtiin muutama avaava veto. Ensimmäinen rauhallisella rennolla tahdilla ehkä noin 30-40m juosten, sitten seuraava hiukan reippaampi samalla matkalla ja sit viimeisenä edelleen rento, mutta hiukan pidempi matka. Jokaisen vedon välissä sai palautetta valmentajalta siitä mitä voisi kehittää, oli se sitten käsien liikerata tai juoksun rentous. Telineistä lähtö on juoksukoulussa vasta tulossa, mutta harjoittelimme nyt lähtöä viestin lähtöasennolla. Kun kaikki olivat päässeet ohjatusti lähtöasentoa kokeilemaan, otettiin muutama merkistä lähtö pareittain. Tarkoituksena oli opetella vain liikkellelähtöä räväkästi, mutta edelleen rennosti. Paikoillenne (ota asento), valmiit (nosta lähtövalmius), hep (sit mennään). Treenien lopuksi tehtiin vielä kaksi rennon räväkkää pitkää vetoa, sekä yksi jossa kiihdytyksen jälkeen askeltiheysnostetaan, mutta vauhti koetetaan pitää rullaavana.

Ennen jokaista vetoa annettiin jokin kohde mihin tulee keskittyä, mikä tekee itselle juoksemisesta tosi mukavaa. Edelleenkin jokaisen vedon jälkeen sai palautetta omasta juoksustaan ja kannustettiin kehittymisestä. Mun viikon pelastus oli kyllä kun sanottiin, että ei ole tähän hätään korjaamista, vaan että osaan kuulema juosta! Ymmärrän silti, että paljon siellä on korjattavaa,että nopeutta saisi lisää, mutta tulevia treenejä ajatellen on superkannustavaa se, että perustekniikka on kasassa. Pikajuoksusta kun ajatellaan, että ei oo kun juosta vaan, niin kehotan kyllä kokeilemaan. Pikajuoksussakin jokainen ylimääräinen liike hidastaa ja jokainen askel on optimoitava niin, että se tuottaa maksimaalisen voiman ja nopeuden. Yksinkertainen, mutta haastava laji, jota ihan totta rakastan. JATKOON!

  • Mitä kehittää: Jalkojen ja keskivartalon voimaa. Ylipäänsä jos pikajuoksua alkaa treenaamaan, niin kehossa on oltava kyllä aika rutkasti sitä räjähtävää voimaa. Lisäksi liikkuvuus ja koordinaatiotaidot kehittyvät pikajuoksussa varmasti. 
  • Parasta: Lentämisen tunne, ainakin mulle. Kun juoksu rullaa, se tuntuu kevyeltä, voimakkaalta, helpolta ja parhaalta liikkumiselta ikinä. Tuuli suhisee korvissa ja jalat käy. Ala- ja yläkouluikäisenä yleisurheilukisoissa pikajuoksun kisat ovat aina jotain ihan omaansa. Se adrenaliinin kasaantuminen kehoon lähtömerkkiä odotellessa on jotain maagista!
  • Pahinta: Se kun juoksu tuntuu väkinäiseltä, puristamiselta ja raskaalta. Kehon valmistaminen pikajuoksuun on kyllä itselle ollut aina yhtä taidetta, ikinä ei tiedä millainen päivä on tulossa. 
  • Hinta: JKU:n aikuisten yleisurheilukoulu kokonaisuutena maksaa 150€ (12 harjoituskertaa). Siitä voi ostaa esimerkiksi vaan myös yhden osan, vaikkapa ton juoksukoulun 60€ (4 harjoituskertaa). Lisäksi aikuisyleisurheiluun on myös laajempia harjoittelupaketteja ja tarjolla on paljon valmennusta eri lajeihin, kestävyysjuoksuun tai vaikkapa otteluihin. 
  • Kenelle: Yleisurheilua on helppo suositella kaikille. Pikajuoksua suosittelen kaikille perustaitojen kasvattamiseksi, mutta lajina varsinkin niille, jotka räjähtäviä suorituksia tykkää tehdä. 
  • Oma ranking: Mulle juokseminen on mielekkäämpää kuin uskoinkaan. Lähinnä nyt harmittaa, että en oo aikaisemmin aloittanut tätä. Ykköseksi menee!

Kommentit (0)

Seuraa 

Tervetuloa lajitestausten pariin! Tämän blogin kirjoitti Silja, 28-vuotias kilpaurheilija Jyväskylästä. Vuonna 2017 testasin 100 lajia vuoden aikana ja tästä blogista löydät lajiesittelyt niistä kaikista, sekä muutaman liikuntaa ja urheilua sivuavan tekstin. Mun intohimo liikunnassa on sen kyky itsessään tuottaa hyvää oloa ja sen antaman mahdollisuus ylittää itsensä ja kehittyä loputtomasti. 

Tervetuloa lajitestausten, liikunnan ja urheilukirjoitusen pariin! 

Silja Penttinen

 

 

Ota yhteyttä:

100lajiavuodessa@gmail.com

 

LAJILISTA:

(lajit aakkosjärjestyksessä)

  1. Agility
  2. Aikido
  3. Aitajuoksu
  4. Amerikkalainen jalkapallo
  5. Ammunta
  6. Ampumahiihto
  7. Baletti
  8. BMX-pyöräily
  9. Brasilialainen jiu-jitsu
  10. Capoeira
  11. Cheerleading
  12. CrossFit
  13. Curling
  14. Enduro-moottoripyöräily
  15. Fitness
  16. Frisbeegolf
  17. Futsal
  18. Gaelilainen jalkapallo
  19. Geokätköily
  20. Golf
  21. Hiihto
  22. Historiallinen miekkailu
  23. Ilma-akrobatia
  24. Jooga
  25. Jousiammunta
  26. Judo
  27. Jääkiekko
  28. Kalpamiekkailu
  29. Karting
  30. Kehonhuoltotunnit
  31. Kehonpainoharjoittelu
  32. Keihäänheitto
  33. Keilaus
  34. Kiekonheitto
  35. Kiipeily
  36. Kirkkovenesoutu
  37. Koripallo
  38. Korkeushyppy
  39. Kuntosali
  40. Kuulantyöntö
  41. Käsipallo 
  42. Kävely
  43. Lacrosse
  44. Laitesukellus
  45. Laser Tag
  46. Lenkkeily
  47. Lentopallo
  48. Lentäminen
  49. Lihaskuntotunnit lisäpainoilla
  50. Ilma-aseammunta
  51. Lumikenkäily
  52. Lumilautailu
  53. Maantiepyöräily
  54. Maastopyöräily
  55. Melonta
  56. Nyrkkeily
  57. Paini
  58. Painonnosto
  59. Paritanssit
  60. Parkour
  61. Pesäpallo
  62. Petanque
  63. Pikajuoksu
  64. Pikaluistelu
  65. Pilkkiminen
  66. Pituushyppy
  67. Polkujuoksu
  68. Pyöräily
  69. Pöytätennis
  70. Ratsastus
  71. Retkeily / Vaellus
  72. Retkiluistelu
  73. Ringette
  74. Roller Derby
  75. Rugby
  76. Rullaluistelu
  77. Salibandy
  78. Seiväshyppy
  79. Sirkus
  80. Spinning
  81. Step-aerobic
  82. Sulkapallo
  83. SUP-lautailu
  84. Suunnistus
  85. Taekwondo
  86. Taiji
  87. Taitoluistelu
  88. Tankotanssi
  89. Tanssillinen ryhmäliikunta
  90. Telinevoimistelu
  91. Tennis
  92. Trampoliini
  93. Triathlon
  94. Uinti
  95. Ultimate
  96. Umpihankihiihto
  97. Vapaaottelu
  98. Vesijumppa
  99. Vesijuoksu
  100. Wakeboarding

 

 


 

Teemat

Blogiarkisto

2017

Kategoriat