Vapaaottelu oli muuten yks niitä lajeja, joita sanoin yrittäväni lajitesteissä vältellä! Mutta kun mahdollisuus tuli vastaan, niin haaste oli otettava vastaan. Jyväskylässä vapaaottelua pääsee harrastamaan Jyväskylän Fight Clubilla, jossa järjestetään sekä peruskursseja lajin saloihin, että treenejä kurssin käyneille. Mä oon kattonut joskus telkkarista UFC:n otteluita, jotka on tätä samaa MMA (mixed martial arts) / vapaaottelu-settiä ja olin tosiaan melko varma, että en ensimmäisenä haluaisi tätä lajia testata. Kuitenkin Jyväskylän Fight Club järjesti mulle kyllä mahtavan tutustumisen lajiin, joka ei ole taas ihan sitä miltä se näyttää!
Vapaaottelu on kamppailu-urheilulaji jonka säännöt sallivat monipuolisten pysty- ja mattotekniikoiden käytön. Tavoitteena on voittaa ottelu käyttämällä sallittuja iskuja sekä lukkoja. Mikäli ottelu kestää täyden ajan, julistavat arvostelutuomarit voittajan perustuen ottelijoiden tekniseen osaamiseen sekä aktiivisuuteen. Ottelut käydään kehässä tai vaihtoehtoisesti häkissä. Amatööriotteluissa on enemmän suojia ja rajoituksia lyönteihin, kun taas ammattilaiset käyttävät ohuempia hanskoja sekä vain hammassuojia, että alasuojia. (Vapaaotteluliitto)
Mua oli ensin hapotettu BJJ-treeneisäs 1,5 tuntia, jonka jälkeen päästiin sit vapaa-ottelu kokeiluun. Vapaaottelu tutorina toimi Heikki Kekäläinen, joka anto mulle nyrkkeilyhanskat käteen ja pisti kehään opettelemaan vähän tekniikkaa ennen sparrimatseja lajin harrastajia Aleksi Tuomea ja BJJ:ssäkin mua opettanutta Heli Siltalaa vastaan. Koska vapaa-ottelu ja sen treenaaminen koostuu just sekä pystyottelusta (lyödään ja potkitaan) sekä mattopainista, (jota olin jo BJJ:ssä päässyt treenailee) niin Heikki opetti mulle sit vähän lyöntejä, sekä potkuja. Kuten jo nyrkkeilyssäkin sanoin, niin toi lyöminen ei tuu mulle kovin luontaisesti ja mua jouduttiin sparrailee jo tossa treenissa aika paljon. Heikki sanoi mm. että lyön hitaasti ku mummot ja että potkaise niinku ottaisi kunnolla päähän. No mie yritin!
Sittenpä kun näissä treeneissä haukoin henkeä, sain asetella kypärän, säärisuojat ja hammassuojat paikoilleen ja aloittaa 2min sparrinmatsin Aleksin kanssa. Sovittiin alussa, ettei Allu tai Heli saa mua hirveästi höykyttää, mutta suojata saa, sekä mattoon mut viedä. Nauratti jälkeen päin vielä ihan hulluna, kun noissa edeltävissä harjoituksissa mulla oli se sama meininki ku nyrkkeilyssäkin, että aina jos osuin mun tekee mieli pyytää anteeksi. Sanoin vielä, että en halua lyödä ketään, mutta ilmeisesti unohdin tän ongelman kun 2 min kello lähti erän merkiksi käyntiin. Heikki laittoi myöhemmin vielä viestin : Joo mä muistan kommentin " En halua lyödä ketään" ja sitten Allua korvan päälle suoraan koteloon. Allu sano mulle "s-tana kun osui hyvin".
Mutta jos olette koskaan kuulleet termin: junnumaista höntyilyä, niin oisittepa nähny mun ekan erän. Huidoin kuin heinämies silmät kiinni ja sinne päin, yrittäen vaan ihan sikana osua johonkin, jollakin. Aleksi pysty käytännössä odottamaan 30 sekuntia vähän torjuen mun lyöntejä ja potku yrityksiä, jonka jälkeen mut sai kumoon puhaltamalla kohti. En pysty sanoin kuvailemaan sitä väsymyksen määrää. Seuraavaan erään Heliä vastaan neuvo: "mieti nyt vähän et millon lyöt" oli kultaakin arvokkaampi ja jaksoin säästää voimia lähes erän loppuun saakkaa. Toi voimien säästäminen on mulle oikeesti tullut näiden lajitestien aikana tullut ihan uutena. Oon harrastanut lajeja, joissa se tauko tulee kun oot oman suorituksesi tehnyt, mut näissä kun odottelet niitä viimeisiä armahtavia sekunteja aivan ahvenella, niin tuskasta on. Oma hyökkäyskin on pakko taktikoida niin, että käytännössä yhteen kunnon yritykseen on voimaa, muutamasta puolittaisesta ei oo mitään hyötyä.
Kolmanteen ja neljänteen erään Aleksia ja Heliä vastaan alkoi myös mua kohtaan tulla iskuja, eikä vaan niin et mun lyöntejä yritettiin puolustaa. Olin jotenkin ajatellut, että ne hanskat sattuu ihan sikana, mut vaikka muutaman kerran sitä hanskaa sainkin maistella, ei se ollut läheskään niin pahan tuntuinen kun olin ajatellut. Lähinnä se antoi vaan vähän lisävirtaa ja boostia oikeesti väistellä niitä iskuja, eikä seistä siinä hollilla mätkittävänä. Toki kun Aleksi ja Heli sai viedä meikät myös aika napakasti mattoon, niin sieltä pois pääseminen oli vaan niiden antamaa armoa, sillä omin voimin en oisi sieltä mihinkään lähtenyt. Oli kyllä pisimmät 4x2min ikinä. Kun oikeesti oot aivan loppu ja ois vielä paikka lyödäkin, mutta oman käden nostaminen tuntuu niin raskaalta, että ei ole tolkkua. Käpertyisin kilpikonnaan, jos sekin ei ois ihan surkea puolustusasento, kun siinä kaveri voi lyödä huolella kylkiin tai sinne korvan päälle koteloon.
Se mikä mun mielestä on merkittävintä vapaaottelussa, on se miten erilainen laji se todella on harrastaa kuin katsoa. Se on ehkä siellä ammattilaistasolla ja amatöörien kovimmilla tasoilla jo aika hurjaa varusteiden vähyydestä johtuen, mutta harva niistä kaikista iskuista tulee oikeasti läpi ja amatööriharrastajilla suojat suojaa. Kyllä mie kamppailusta muutaman mustelman sain, mutta ne tuli kaikki siitä että joku oma potku sattui reiteen, eli osuin itteni kannalta tosi huonosti. Lajina se ei ole mun saaman käsityksen mukaan todellakaan mikään väkivaltaa ihannoiva, vaan se on urheilua ja vain urheilua, jossa treenataan ollakseen lajissa parempia. Voimalla voi tiettyyn asti päästä, mut tekniikka, nopeus, räjähtävyys, kestävyys, ketteryys on huomattavasti oleellisempia. Vapaaottelu on siis virallisesti poistettu mun "en kokeilisi ikinä"-listalta.
- Mitä kehittää: Koko kropan lihaksia, mut lisäksi ketteryyttä, nopeutta, räjähtävyyttä ja kestävyyttä. Ja älä unohda taktiikkaa, eli on pystyttävä samalla myös ajattelemaan.
- Parasta: Täytyy sanoa, että onnistunut lyönti vastaa vähän sellaista maalinteon fiilistä. Laji on myös niin kokonaisvaltainen, että monipuolista treeniä tulee.
- Pahinta: Kun väsymys tulee, niin se tulee ja sit ei voi kun vaan olla. Ainakin aloittelijana se kello ei meinaa kyllä armahtaa millään. Lajissa on harrastajana myös todella paljon opittavaa, sillä niin moni tekniikka on sallittu.
- Hinta: Vapaaottelun alkeiskurssien hinta Jyväskylän Fight Clubilla (syksyisin ja keväisin) maksaa 140€, jonka suorittamisen jälkeen voi alkaa käydä yhteisillä tunneilla. Jyväskylän Fight Clubilla puolenvuoden maksu treenistä on 200€ ja siihen hintaan voi käydä kaikilla tunneilla ja hyödyntää vapaavuoroja, sekä punttisalia.
- Kenelle: Alkeiskurssille ei ole Jyväskylän Fight Clubilla mitään vaatimuksia lajitaustasta. Monella huippu-vapaaottelijalla on taustalla joku kamppailulaji, mutta harrastaja voi hyvin aloittaa lajin alkeiskurssista ja lähteä sitä kautta kartuttamaan taitoja. Alkeiskursseille on kuitenkin 15-vuoden ikäraja.
- Oma ranking: Tykkään lajin monipuolisuudesta, mutta edelleenkin väitän, ettei pystyottelu ja nyrkkeily meinaa olla mun juttuja, vaikka vähän taas kyllä jo innostuin. Ittensä väsyttäminen on kuitenkin aina hauskaa!
