Kirjoitukset avainsanalla Jyväskylän Fight Club

Vapaaottelu oli muuten yks niitä lajeja, joita sanoin yrittäväni lajitesteissä vältellä! Mutta kun mahdollisuus tuli vastaan, niin haaste oli otettava vastaan. Jyväskylässä vapaaottelua pääsee harrastamaan Jyväskylän Fight Clubilla, jossa järjestetään sekä peruskursseja lajin saloihin, että treenejä kurssin käyneille. Mä oon kattonut joskus telkkarista UFC:n otteluita, jotka on tätä samaa MMA (mixed martial arts) / vapaaottelu-settiä ja olin tosiaan melko varma, että en ensimmäisenä haluaisi tätä lajia testata. Kuitenkin Jyväskylän Fight Club järjesti mulle kyllä mahtavan tutustumisen lajiin, joka ei ole taas ihan sitä miltä se näyttää! 

Vapaaottelu on kamppailu-urheilulaji jonka säännöt sallivat monipuolisten pysty- ja mattotekniikoiden käytön. Tavoitteena on voittaa ottelu käyttämällä sallittuja iskuja sekä lukkoja. Mikäli ottelu kestää täyden ajan, julistavat arvostelutuomarit voittajan perustuen ottelijoiden tekniseen osaamiseen sekä aktiivisuuteen. Ottelut käydään kehässä tai vaihtoehtoisesti häkissä. Amatööriotteluissa on enemmän suojia ja rajoituksia lyönteihin, kun taas ammattilaiset käyttävät ohuempia hanskoja sekä vain hammassuojia, että alasuojia. (Vapaaotteluliitto)

Mua oli ensin hapotettu BJJ-treeneisäs 1,5 tuntia, jonka jälkeen päästiin sit vapaa-ottelu kokeiluun. Vapaaottelu tutorina toimi Heikki Kekäläinen, joka anto mulle nyrkkeilyhanskat käteen ja pisti kehään opettelemaan vähän tekniikkaa ennen sparrimatseja lajin harrastajia Aleksi Tuomea ja BJJ:ssäkin mua opettanutta Heli Siltalaa vastaan. Koska vapaa-ottelu ja sen treenaaminen koostuu just sekä pystyottelusta (lyödään ja potkitaan) sekä mattopainista, (jota olin jo BJJ:ssä päässyt treenailee) niin Heikki opetti mulle sit vähän lyöntejä, sekä potkuja. Kuten jo nyrkkeilyssäkin sanoin, niin toi lyöminen ei tuu mulle kovin luontaisesti ja mua jouduttiin sparrailee jo tossa treenissa aika paljon. Heikki sanoi mm. että lyön hitaasti ku mummot ja että potkaise niinku ottaisi kunnolla päähän. No mie yritin!

Sittenpä kun näissä treeneissä haukoin henkeä, sain asetella kypärän, säärisuojat ja hammassuojat paikoilleen ja aloittaa 2min sparrinmatsin Aleksin kanssa. Sovittiin alussa, ettei Allu tai Heli saa mua hirveästi höykyttää, mutta suojata saa, sekä mattoon mut viedä. Nauratti jälkeen päin vielä ihan hulluna, kun noissa edeltävissä harjoituksissa mulla oli se sama meininki ku nyrkkeilyssäkin, että aina jos osuin mun tekee mieli pyytää anteeksi. Sanoin vielä, että en halua lyödä ketään, mutta ilmeisesti unohdin tän ongelman kun 2 min kello lähti erän merkiksi käyntiin. Heikki laittoi myöhemmin vielä viestin : Joo mä muistan kommentin " En halua lyödä ketään" ja sitten Allua korvan päälle suoraan koteloon. Allu sano mulle "s-tana kun osui hyvin". 


Mutta jos olette koskaan kuulleet termin: junnumaista höntyilyä, niin oisittepa nähny mun ekan erän. Huidoin kuin heinämies silmät kiinni ja sinne päin, yrittäen vaan ihan sikana osua johonkin, jollakin. Aleksi pysty käytännössä odottamaan 30 sekuntia vähän torjuen mun lyöntejä ja potku yrityksiä, jonka jälkeen mut sai kumoon puhaltamalla kohti. En pysty sanoin kuvailemaan sitä väsymyksen määrää. Seuraavaan erään Heliä vastaan neuvo: "mieti nyt vähän et millon lyöt" oli kultaakin arvokkaampi ja jaksoin säästää voimia lähes erän loppuun saakkaa. Toi voimien säästäminen on mulle oikeesti tullut näiden lajitestien aikana tullut ihan uutena. Oon harrastanut lajeja, joissa se tauko tulee kun oot oman suorituksesi tehnyt, mut näissä kun odottelet niitä viimeisiä armahtavia sekunteja aivan ahvenella, niin tuskasta on. Oma hyökkäyskin on pakko taktikoida niin, että käytännössä yhteen kunnon yritykseen on voimaa, muutamasta puolittaisesta ei oo mitään hyötyä. 

Kolmanteen ja neljänteen erään Aleksia ja Heliä vastaan alkoi myös mua kohtaan tulla iskuja, eikä vaan niin et mun lyöntejä yritettiin puolustaa. Olin jotenkin ajatellut, että ne hanskat sattuu ihan sikana, mut vaikka muutaman kerran sitä hanskaa sainkin maistella, ei se ollut läheskään niin pahan tuntuinen kun olin ajatellut. Lähinnä se antoi vaan vähän lisävirtaa ja boostia oikeesti väistellä niitä iskuja, eikä seistä siinä hollilla mätkittävänä. Toki kun Aleksi ja Heli sai viedä meikät myös aika napakasti mattoon, niin sieltä pois pääseminen oli vaan niiden antamaa armoa, sillä omin voimin en oisi sieltä mihinkään lähtenyt. Oli kyllä pisimmät 4x2min ikinä. Kun oikeesti oot aivan loppu ja ois vielä paikka lyödäkin, mutta oman käden nostaminen tuntuu niin raskaalta, että ei ole tolkkua. Käpertyisin kilpikonnaan, jos sekin ei ois ihan surkea puolustusasento, kun siinä kaveri voi lyödä huolella kylkiin tai sinne korvan päälle koteloon. 

Se mikä mun mielestä on merkittävintä vapaaottelussa, on se miten erilainen laji se todella on harrastaa kuin katsoa. Se on ehkä siellä ammattilaistasolla ja amatöörien kovimmilla tasoilla jo aika hurjaa varusteiden vähyydestä johtuen, mutta harva niistä kaikista iskuista tulee oikeasti läpi ja amatööriharrastajilla suojat suojaa. Kyllä mie kamppailusta muutaman mustelman sain, mutta ne tuli kaikki siitä että joku oma potku sattui reiteen, eli osuin itteni kannalta tosi huonosti. Lajina se ei ole mun saaman käsityksen mukaan todellakaan mikään väkivaltaa ihannoiva, vaan se on urheilua ja vain urheilua, jossa treenataan ollakseen lajissa parempia. Voimalla voi tiettyyn asti päästä, mut tekniikka, nopeus, räjähtävyys, kestävyys, ketteryys on huomattavasti oleellisempia. Vapaaottelu on siis virallisesti poistettu mun "en kokeilisi ikinä"-listalta. 

  • Mitä kehittää: Koko kropan lihaksia, mut lisäksi ketteryyttä, nopeutta, räjähtävyyttä ja kestävyyttä. Ja älä unohda taktiikkaa, eli on pystyttävä samalla myös ajattelemaan. 
  • Parasta: Täytyy sanoa, että onnistunut lyönti vastaa vähän sellaista maalinteon fiilistä. Laji on myös niin kokonaisvaltainen, että monipuolista treeniä tulee. 
  • Pahinta: Kun väsymys tulee, niin se tulee ja sit ei voi kun vaan olla. Ainakin aloittelijana se kello ei meinaa kyllä armahtaa millään. Lajissa on harrastajana myös todella paljon opittavaa, sillä niin moni tekniikka on sallittu.
  • Hinta: Vapaaottelun alkeiskurssien hinta Jyväskylän Fight Clubilla (syksyisin ja keväisin) maksaa 140€, jonka suorittamisen jälkeen voi alkaa käydä yhteisillä tunneilla. Jyväskylän Fight Clubilla puolenvuoden maksu treenistä on 200€ ja siihen hintaan voi käydä kaikilla tunneilla ja hyödyntää vapaavuoroja, sekä punttisalia. 
  • Kenelle: Alkeiskurssille ei ole Jyväskylän Fight Clubilla mitään vaatimuksia lajitaustasta. Monella huippu-vapaaottelijalla on taustalla joku kamppailulaji, mutta harrastaja voi hyvin aloittaa lajin alkeiskurssista ja lähteä sitä kautta kartuttamaan taitoja. Alkeiskursseille on kuitenkin 15-vuoden ikäraja.
  • Oma ranking: Tykkään lajin monipuolisuudesta, mutta edelleenkin väitän, ettei pystyottelu ja nyrkkeily meinaa olla mun juttuja, vaikka vähän taas kyllä jo innostuin. Ittensä väsyttäminen on kuitenkin aina hauskaa!

 

Kommentit (0)

On lajeja, joissa musta kyllä otetaan kaikki irti. Nyt oon kohta viikon verran palautellu Jyväskylän Fight Clubin Brasilialaisen Jiu-Jitsun kokeilusta ja alkaa taas sormet näppikselle taipumaan. Tai ei siis sormiin mitään vikaa tullu, mut sen verran koville otti, että pääsi flunssa selättämään mut täksi viikoksi kanveesiin. Pääsin siis naisten BJJ-porukan treeneihin, jotka veti Heli Siltala. Porukka treeneissä oli alkeiskurssin vasta suorittaneista jo kokeneempia lajinharrastajiin, jotka kaikille yhteisten treenien lisäksi treenaavat myös omassa naisten porukassa pari kertaa viikossa. Kannattaa käydä muuten lukemassa tuota naisten blogia, sieltä löytyy sisältöä treeneistä ja vinkkejä aloittelijoille. 

Brasilialainen Jiu-Jitsu on judo ja jujutsu (jiu-jitsu) tekniikoista kehitetty itsepuolustus ja kamppailulaji, joka painottuu erilaisiin maassa käytäviin kamppailutekniikoihin. BJJ:n kilpailutyyliin ei kuulu potkuja, eikä lyöntejä. Voiton voi saada pisteillä tai saamalla vastustajan luovuttamaan lukon tai kuristuksen avulla. 

Helin vetämissä treeneissä keskityttiin monipuolisten alkulämpöjen jälkeen päivän tekniikkaan eli kilppariasennon (mun ultimate favorite) purkamiseen. Kilppari on tosiaan se, et oot niinku kilpikonna kyyryssä ja toinen koittaa kääntää sut siitä johonkin suuntaan. Ekaksi harjoiteltiin ihan liikkumista kilpparissa olevan päällä ja miten pääset päällä olevana irtautumaan, jos "kilpikonna" tarttuu sun jalkaan. Toisena juttuna harjoiteltiin taas kilpikonnan purkamista turvavyöotteella, siten että saat turvavyöotteen ja mukavasti käännät kaverin tiukalla otteella syliisi niin, et saat lopulta hookin, eli omalla jalalla koukutettua vastustajan jalan kiinni. 

Se mikä musta näissä ottelulajeissa on tosi haastavaa on se, että sillä on oikeesti tosi paljon väliä miltä puolelta kainaloa ja kumman käden sinne väliin työnnät. Näiden oppiminen on oikeesti iso haaste, saati sitten että ottelutilanteessa osaisit käyttää jotain opittua tekniikka. Mut siihenhän lähes kaikissa lajeisssa harjoittelulla pyritään: automatisoimaan liikeradat aivoihin niin, ettei sun tarvii kilpailutilanteessa sitä miettiä vaan toteutat sen vaan ajattelematta. Harjoituksissa tarkoitus taas on oikeesti oppia se juttu alusta pitäen oikein ja yrittää sit pikkuhiljaa saadaa siihen joku rytmi. Itelle vaan tää on ihan uudenlaista pikkutarkkuutta, joka haastaa aivoja ihan sikana. 

Toinen juttu mitä rupesin miettimään on Helin mainitsema pointti siitä, että kamppailulajit on yksilölajeja, joissa et voi harjoitella yksin. Tavallaan treeneissä ja salilla ollaan kuitenkin sitä samaa joukkuetta ja pyritään koko ajan kannustamaan ja ohjaamaan kaveria tekemään oikein. Voin siis ihan reippaasti kysyä siltä mun kilpikonnalta, että onko mun käsi nyt varmasti oikein ja varmistaa sitä et teen oikeita asioita. Yksilölajeiksi kamppailulajit tuntuu ajoittain jopa sosiaalisimmilta kuin perinteiset joukkuelajit - iholla ollaan ainakin koko ajan. Helin ja muiden mukaan salista ja treenikavereista muodostuukin perhe. 

Mut saa kyt ihan totaalisen poikki näillä vääntö osioilla. Olin kolmen hengen porukassa kun tehtiin kilpparin kääntöjä niin, että aina yhden vuoro olla 2min kilpparin purkaja tai kilppari. Toinen setti taidettiin vetää niin, että aina käännön jälkeen kilpparista tuli kääntäjä ja kolmas levännyt tuli kilppariksi. Aloittelijalla on kuulema rankkaa sen takia, että koko ajan jäpittää kaikilla mahdollisilla lihaksilla vastaan eikä osaa levätä oikeissa paikoissa. Lisäksi se mun purkamistyyli oli vetää niin paljon voimalla ku ikinä pystyin ja kerkesin, kun mun vastustajat osasi tehdä hommat paremmin noin 10% mun käyttämän voiman määrästä ja 500% paremmalla tekniikalla. Olin aivan palasina jo näiden jälkeen, mut treenejä oli siinä vaiheessa vielä yli puolituntia jäljellä. 

Sit harjoiteltiin yhtä kuristusteniikkaa, mikä oli mulle ihan uusi juttu. Tekniikkana oli kauluskuristus, jonka Heli näytti kaikille tosi tarkkaan. Mua jännitti tää osuus aika paljon, ei sinänsä se että mua kuristettaisiin, mut vaan se et itelle toi kuristusotteen ottaminen ei kyllä tuu helposti. Vaikka harjoittelukaveri sanoi, että osaa kyllä taputtaa itsensä pois otteesta heti kun se tuntuu, mut ei vaan silti. Pyysin, et kaveri treenaa ensin mulla, et tiedän miltä se ote tuntuu. Se itelle autto tosi paljon, koska siinä otteessa on kyllä tosi selkeetä millon se tuntuu ja millon ei ja heti kun taputat kaveri päästää irti. Toisaalta taas kuristusotteen ottajana joudut aika paljon säätää ja harjoittelee sitä otetta, et millon se alkaa tuntumaan. Joka tapauksessa näissä treeneissä myös kuristusotteen harjoittelu tuntui turvalliselta. 

Sit vielä loppuun sparraukset 3 x 2min. Tiedän, tää kuulostaa todella lyhyeltä ajalta, mut haastan sut kokeilemaan miten PITKILTÄ tuntuu minuutit matossa. Ottelu meni aina niin, et toinen puolustaa toinen hyökkää ja vedetään niin pitkälle et toisella on lukko tai saadaan kuristusote. Sit vaihtuu hyökkäysvuoro. Mulle annettiin näissä kyllä armoakin aika paljon, koska oikeesti mua ois viety ku litranmittaa, mut kyllä mie myös kaikkeni näihin pistin. Pari kertaa oisin voinut saada jonkun kuristusotteen, mutta ei riittänyt vielä harkkakerrat sitä ottamaan, joten päästin aina kissa-tyylisesti saaliin vapauteen. Mä en todellakaan tiedä missä kohtaa sparria voin hengähtää/hengittää vaan vedän vaan niin täysillä ku ikinä pystyn, kunnes katkeen.

Mulla oli näissä myös hammassuojat käytössä, mitkä vaikeutti hengitystä myös omalta osaltaan. Sairaan ärsyttävää kun vastustaja kannustaa jatkamaan,mut oma hengitys vaan pihisee eikä jaksa enää edes kättä nostaa. Viimeisessä sparrissa olin jo niin poikki, et kun kaveri laitto vaan vähän painoa mun rinnan päälle jouduin taputtaa itteni ulos, koska en saanut enää henkeä. Se on kyllä hauskaa,  kun periaatteessa tollanen mattopaini ei näytä juuri miltään - kaksi tyyppiä pyörii paikallaan matossa, mut HERRANJESTAS SE ON RANKKAA! 

Yhdet treenit sekä judoa, että BJJ:tä vetäneenä on aina haastava sanoa, mitä kaikkia eroja lajeissa on, mut BJJ:ssä ollaan vähän enemmän matossa painimassa, eikä tuu niin paljon heittoja. BJJ:ssä ei myöskään nuorempana lajina oo niin tiukat perinnesäännöt, kuin Judossa eli treeneissä ja otteluissa kunnioitus on läsnä, mut tapahtuu ehkä nykyaikaisempia menetelmiä käyttäen. BJJ:ssä esimerkiksi treenien jälkeen käteltiin kaikki treenikaverit, mikä oli mun mielestä tosi mukavaa! Myös BJJ:ssä on ottelupuku, Gi, mikä on samantapainen , mut ehkä vähän kevyempi kuin judon. Eipä sillä, hiki tulisi varmasti ilman pukua tai puvun kanssa. Hammassuojat mulla oli myös osassa treenejä käytössä, mut ne on treeneissä aika vapaavalintaiset. 

 

  • Mitä kehittää: Liikkuvuus, voima, kunto ja kehonhallinta. Varsinkin toi kehonhallinta ja voima on sellasia, jotka vääntöhommissa on tosi kovilla. 
  • Parasta: Kaikkensa antaminen. On jotenkin hullun siisti tunne, et vaikka tuntuu et on tosi pahassa otteessa niin jostain saa kaivettua sellainen voiman pisaran oikeaan suuntaan, et saakin itsensä sieltä pois. Kokeneempien mukaan lajissa ei myös koskaan ole valmis, vaan aina on varaa kehittyä. 
  • Pahinta: Itselle haastavinta on energiansäätely ja tekniikan oppiminen. Vaatii kuitenkin ihan hullua hiomista ja toistoja, toistoja, toistoja et jonkun opetellun tekniikan saa näkymään matsissa. 
  • Hinta: BJJ-alkaa alkeiskurssista (JKL Fight Clubilla alkaa syksyisin ja keväisin hinta 140€), jonka suorittamisen jälkeen voi alkaa käydä yhteisillä tunneilla.  Jyväskylän Fight Clubilla puolenvuoden maksu treenistä on 200€ ja siihen hintaan voi käydä kaikilla tunneilla ja hyödyntää vapaavuoroja, sekä punttisalia. 
  • Kenelle: Alkeiskurssin käymiseen ei vaadita mitään kamppailulaji taustaa, vaan se sopii kaikille. Kamppailulajeissa parantuu liikkuvuus ja keskivartalon voima, ja varsinkin suosittelisin kamppailulajeja kaikille palloilulajien harrastajille esim. kesätreeneiksi. Ei mene hukkaan!
  • Oma ranking: No tätä mie jouduin jo miettimään. Alan pikkuhiljaa huomata, että lajien ranking edes omalta kannalta on todella haastavaa, koska joku päivä tekee mieli keilaamaan ja toinen päivä painimaa BJJ:n tahtiin. Mie laitan tän nyt toiseksi, koska on monia samoja huippu-elementtejä kuin judossakin, mut toisaalta tykkäsin myös aika paljon judon just niistä vanhanaikaisistakin kunnioitussäänöistä. Lähinnä tässä alkaa lajeja kokeillessa miettimään,et voi kun voisi harrastaa kaikkea!

Kiitos Jyväskylän Fight Clubille lajitestauksesta!

Kommentit (2)

Peku jkl

Todella hyvin ja selkeästi kuvattu lajin ideaa ja vaativuuksia. Hyvä artikkeli!

Seuraa 

Tervetuloa lajitestausten pariin! Tämän blogin kirjoitti Silja, 28-vuotias kilpaurheilija Jyväskylästä. Vuonna 2017 testasin 100 lajia vuoden aikana ja tästä blogista löydät lajiesittelyt niistä kaikista, sekä muutaman liikuntaa ja urheilua sivuavan tekstin. Mun intohimo liikunnassa on sen kyky itsessään tuottaa hyvää oloa ja sen antaman mahdollisuus ylittää itsensä ja kehittyä loputtomasti. 

Tervetuloa lajitestausten, liikunnan ja urheilukirjoitusen pariin! 

Silja Penttinen

 

 

Ota yhteyttä:

100lajiavuodessa@gmail.com

 

LAJILISTA:

(lajit aakkosjärjestyksessä)

  1. Agility
  2. Aikido
  3. Aitajuoksu
  4. Amerikkalainen jalkapallo
  5. Ammunta
  6. Ampumahiihto
  7. Baletti
  8. BMX-pyöräily
  9. Brasilialainen jiu-jitsu
  10. Capoeira
  11. Cheerleading
  12. CrossFit
  13. Curling
  14. Enduro-moottoripyöräily
  15. Fitness
  16. Frisbeegolf
  17. Futsal
  18. Gaelilainen jalkapallo
  19. Geokätköily
  20. Golf
  21. Hiihto
  22. Historiallinen miekkailu
  23. Ilma-akrobatia
  24. Jooga
  25. Jousiammunta
  26. Judo
  27. Jääkiekko
  28. Kalpamiekkailu
  29. Karting
  30. Kehonhuoltotunnit
  31. Kehonpainoharjoittelu
  32. Keihäänheitto
  33. Keilaus
  34. Kiekonheitto
  35. Kiipeily
  36. Kirkkovenesoutu
  37. Koripallo
  38. Korkeushyppy
  39. Kuntosali
  40. Kuulantyöntö
  41. Käsipallo 
  42. Kävely
  43. Lacrosse
  44. Laitesukellus
  45. Laser Tag
  46. Lenkkeily
  47. Lentopallo
  48. Lentäminen
  49. Lihaskuntotunnit lisäpainoilla
  50. Ilma-aseammunta
  51. Lumikenkäily
  52. Lumilautailu
  53. Maantiepyöräily
  54. Maastopyöräily
  55. Melonta
  56. Nyrkkeily
  57. Paini
  58. Painonnosto
  59. Paritanssit
  60. Parkour
  61. Pesäpallo
  62. Petanque
  63. Pikajuoksu
  64. Pikaluistelu
  65. Pilkkiminen
  66. Pituushyppy
  67. Polkujuoksu
  68. Pyöräily
  69. Pöytätennis
  70. Ratsastus
  71. Retkeily / Vaellus
  72. Retkiluistelu
  73. Ringette
  74. Roller Derby
  75. Rugby
  76. Rullaluistelu
  77. Salibandy
  78. Seiväshyppy
  79. Sirkus
  80. Spinning
  81. Step-aerobic
  82. Sulkapallo
  83. SUP-lautailu
  84. Suunnistus
  85. Taekwondo
  86. Taiji
  87. Taitoluistelu
  88. Tankotanssi
  89. Tanssillinen ryhmäliikunta
  90. Telinevoimistelu
  91. Tennis
  92. Trampoliini
  93. Triathlon
  94. Uinti
  95. Ultimate
  96. Umpihankihiihto
  97. Vapaaottelu
  98. Vesijumppa
  99. Vesijuoksu
  100. Wakeboarding

 

 


 

Teemat

Blogiarkisto

2017

Kategoriat