Kirjoitukset avainsanalla moottoriurheilu

Itsensä haastaminen on aina jees, mut välillä tulee kyllä mietittyä, et mie oon ihan hullu! Siinä vaiheessa kun vedin moottoripyörällä kivikkopolulla menemään, niin mietin kyllä taas pariin kertaan, et mihin kaikkeen itteäni aina työnnän.  Mut ei mennä liian pitkälle, vaan kerrotaan ensin mitä Enduro on. Mua opastamassa olleen Tommi Toukolan mukaan Enduro kirjoitetaan  aina isolla, koska sen jälkeen mikään muu ei kiinnosta ja Endurosta tulee elämän sisältö. Siinä vähän makua siitä, millä intohimolla lajiin suhtaudutaan.  

"Enduro on moottoripyörillä ajettava luotettavuuskilpailu, joka koostuu liikenteessä ajettavista siirtymistä sekä reitille sijoitetuista maastokokeista. Maastokokeet sijoittuvat nimenmukaisesti maastoon ja enduro on niin sanottu offroad -laji. Tavoitteena on selviytyä reitistä mahdollisimman nopeasti ja luotettavasti." (Suomen Moottoriliitto) "Maastossa ajetaan lähinnä poluilla, joissa endurokuljettaja kohtaa ajaessaan siis niitä haasteita mitä esimerkiksi suomalainen metsämaasto tarjoaa: ojia, kaatuneita puita, pehmeitä paikkoja, kallioita, jyrkkiä mäkiä jne. (Keski-Suomen Moottorikerho ry)"

Kuva: Tommi Toukola (Niko Toukola C1-sarjan Endurokilpailussa)

Mie pääsin lajia kokeilemaan ottamalla yhteyttä Keski-Suomen Mottorikerho ry:hyn, jonka kautta Tommi Toukola pystyi lajikokeilun järjestämään. Tommin ja Virpin kaksi poikaa Toni ja Niko harrastavat Enduroa kovalla kilpaurheilutasolla. Vanhempien tehtävä on huoltaa, kuljettaa, ruokkia sekä välineitä, että poikia sekä tietenkin kannustaa ja tsempata treeneissä ja kisoissa. Molemmat tekevät sen kyllä suurella sydämellä. Kyllä siinä myös suhteellisen paljon hyväsydämisyyttä (tai hulluutta :) ) vaatii lainata kymppitonnin välineet ja opettaa suhteellisen ummikkoa ajamaan Enduroa, mutta luottavaisena mut pyörän kyytiin päästettiin.

Mie lainasin kokeilussa nuoremman pojan Nikon 125-kuutioista KTM-pyörää sekä ajovälineitä. Matkalla Lievestuoreen radalle, mulle kerrottiin maastossa ajettavien moottoripyörälajien kuten Motocrossin ja Trialin eroista, sillä mullahan ei ollut siis mitään käsitystä siitä mitä olin lähdössä tekemään. Enduro on siis maastossa ajoa, joka vaatii niin fyysiseltä kunnolta, että keskittymiskyvyltä paljon. Tommin mukaan keskittymisen herpaantuessa soitetaan yleensä ambulanssia hakemaan, sillä suojavarusteista huolimatta kaatuminen (toki vauhdistakin riippuen) voi sattua aika paljon, jos alustana on kiviä ja kantoja.  

Ajokokemusta mulla moottoripyöristä on siten, että oon ajanut kevarikortin 16-vuotiaana, mutta yli kymmeneen vuoteen en oo millään moottoripyörällä ajanut. Hyvin hämärät ja hatarat muistikuvat siis. Nikon 125-kuutioinen KTM näytti kyllä hiton isolta, mutta olikin yllättäen aika kauniisti soiva peli, eikä pitänyt mitään ihan mahdotonta mylvintää. Mulle opetettiin ensin tärkein taito Endurossa, pyörän nostaminen maasta ylös kaatumisen jälkeen. 100kg metallia pitää osata nostaa oikeista kohdista, ettei nostaminen tapahdu selällä. 

Kun olin saanut kaikki suoja kamat puettua (polvisuojat, housut, kengät, rintapanssari, paita, hanskat, niskatuki, kypärä) harjoittelin ajoa ensin isolla kentällä kytkimen, kaasun ja jarrun toimimista opetellen. Ensimmäinen haaste oli tosin päästä pyörän selkään kaatamatta pyörää, sillä kamat päällä ei ollutkaan niin ketterä olo kuin ajattelin. Niskatuen ja kypärän kanssa mulla ei ollut ensin mitään toivoa nähdä omia varpaita, saati löytää se kampi mistä pyörä käynnistettiin, mutta siihenkin tottui. Pyörä oli kyllä kokoonsa nähden todella ketterä ja kevyt ajettava, ja totteli kaasuun heti, vaikka aika pienillä kierroksilla mie ajelinkin.  

Ensin ajoin istualtaan ja opettelin kääntymään, sit opettelin ajamaan seisoen, joka on oikea Enduron ajoasento maastossa ja sit kokeilen ajella pientä lenkkiä soratietä pitkin niin, että tulee myös vaihtamiset, jarrutuksen ja vähän suurempi vauhti tutuksi. Tommi kysyi aina ennen uutta haastetta, että onko itseluottamus sillä tolalla, että sitä voisi kokeilla. Viimeinen testi oli sit se lyhyt maastopätkä, jonka toiseen päähän tuli Niko lähettämään mut oikeaan suuntaan ja toisessa päässä oli Tommi ja Virpi vastassa. Ohje oli muistaa ajaa seisaaltaan ja, että kytkin on se mikä pelastaa. Kuulema jos kaadun, niin sit tullaan auttamaan. 

      

Jo valmiiksi kasaantuneen adrenaliinin voimalla lähdin polunpätkää eteenpäin ja sitä syöksyi kyllä suoniin saman tien kaikki mitä kehosta oli vaan irti otettavissa. Polku oli ajoittain yhden renkaan levyinen kivien ja kuoppien ja kantojen välissä mutkittelevaa kangasmaastoa. Ja vaikka matka oli lyhyt, ehdin mielessäni hokea varmaan kaikki kirosanat mitä mieleen tuli ja toistella mielessä sitä, että NYT EI VOI KAATUA. Mulla oli katse aina seuraavassa kivessä ja sen keskittyminen siitä selviämisessä ja aina seuraavan yli. Huh sitä tärinän ja sykkeen hakkaamista, kun tajusin päässeeni polulta ehjänä pois. Aika perinteisesti heti kun se suurin virta oli käytetty kaadoin pyörän ihan tavallisessa käännöksessä ja pääsin käytännössä harjoittelemaan pyörän nostamista ylös. Nyt KTM alkoi kuitenkin tuntua jo kaverilta ja vedin saman polun pätkän vielä kaksi kertaa edestakaisin. 

Ei se kaunista ollut, eikä nopeaa, mutta itselleni uskomattoman hieno kokemus. Aina ne hetket kun miettii, et en selvii tästä ja sit kuitenkin selviää, on hienoimpia juttuja mitä liikunta ja urheilu on mun elämään tuonut. Vaikka edessä olisi ollut miten suuri kivi (mun polulla ne oli suht pieniä) moottoripyörä meni todella nätisti sen yli, sillä siihen se on tarkoitettu. Maastossa ajaminen vei minusta jo noin lyhyellä ajalla mehut, sillä koko kropan on toimittava yhteistyössä pyörän kanssa. Sykkeet oli maastossa ajaessa 165, vaikka osaltaan siihen varmasti myös jännitys vaikutti. 

Kyllä mie toivon, ettei mun ajamiset tähän jääneet. Mie rakastan adrenaliinia suonissa ja sen mulle saa aikaiseksi kilpaileminen tai itsensä haastaminen. Jos lajin haluaa nollista aloittaa, kannatta ehkä ensimmäisenä mennä sitä turvallisessa opetuksessa kokeilemaan. Esimerkiksi naisille on järjestetty jo parina vuonna Trail Hunterzien Enduro-leiri, jossa myös ensikertalaiset pääsevät tutustumaan lajiin. 

  • Mitä kehittää: Koko kropan voimaa ja kestävyyttä. Sitä ei usko, miten raskasta se ajaminen on, ennen ku kokeilet. Ja tietysti ihan jo sen pyörän maasta nostelu...
  • Parasta: Haasteet, niin fyysiset kuin henkisetkin. Omien rajojensa äärellä oleminen.
  • Pahinta: Pelko siitä, että jotain voi sattua. Toisaalta se pitää myös vaan tiedostaa ja tehdä kaikkensa sen eteen, ettei niin käy. 
  • Hinta: Moottoriurheilu ei varmastikaan välineiden puolesta edullisimmasta päästä ole. Pyörä ja ajovarusteet Enduroon voi pakettina maksaa 10 000€, lisäksi tietysti huollot ja korjaukset, välineiden uusiminen, itselle parhaiden löytäminen jne. 
  • Kenelle: Jos viehätys moottorivälineisiin ja kaksipyöräisiin on, sekä haluaa haastaa itseään vaikeammassa maastossa on enduro kova juttu. Mahtava kokemus se on kaikille kokeilla miten kauniisti iso pyörä menee maastossa. 
  • Oma ranking: Toivottavasti maastossa pääsisin vielä uudestaankin ajamaan. Pyörän hallintaa ja varmuutta pitäisi vaan saa ihan hurjasti lisää, mutta vaikkapa Enduro-leiri ei kuulosta pahalta viikonlopulta :) 

Kiitos koko Toukolan perheelle sekä lajikokeilusta, välineiden lainaamisesta, että kuvista!

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Tervetuloa lajitestausten pariin! Tämän blogin kirjoitti Silja, 28-vuotias kilpaurheilija Jyväskylästä. Vuonna 2017 testasin 100 lajia vuoden aikana ja tästä blogista löydät lajiesittelyt niistä kaikista, sekä muutaman liikuntaa ja urheilua sivuavan tekstin. Mun intohimo liikunnassa on sen kyky itsessään tuottaa hyvää oloa ja sen antaman mahdollisuus ylittää itsensä ja kehittyä loputtomasti. 

Tervetuloa lajitestausten, liikunnan ja urheilukirjoitusen pariin! 

Silja Penttinen

 

 

Ota yhteyttä:

100lajiavuodessa@gmail.com

 

LAJILISTA:

(lajit aakkosjärjestyksessä)

  1. Agility
  2. Aikido
  3. Aitajuoksu
  4. Amerikkalainen jalkapallo
  5. Ammunta
  6. Ampumahiihto
  7. Baletti
  8. BMX-pyöräily
  9. Brasilialainen jiu-jitsu
  10. Capoeira
  11. Cheerleading
  12. CrossFit
  13. Curling
  14. Enduro-moottoripyöräily
  15. Fitness
  16. Frisbeegolf
  17. Futsal
  18. Gaelilainen jalkapallo
  19. Geokätköily
  20. Golf
  21. Hiihto
  22. Historiallinen miekkailu
  23. Ilma-akrobatia
  24. Jooga
  25. Jousiammunta
  26. Judo
  27. Jääkiekko
  28. Kalpamiekkailu
  29. Karting
  30. Kehonhuoltotunnit
  31. Kehonpainoharjoittelu
  32. Keihäänheitto
  33. Keilaus
  34. Kiekonheitto
  35. Kiipeily
  36. Kirkkovenesoutu
  37. Koripallo
  38. Korkeushyppy
  39. Kuntosali
  40. Kuulantyöntö
  41. Käsipallo 
  42. Kävely
  43. Lacrosse
  44. Laitesukellus
  45. Laser Tag
  46. Lenkkeily
  47. Lentopallo
  48. Lentäminen
  49. Lihaskuntotunnit lisäpainoilla
  50. Ilma-aseammunta
  51. Lumikenkäily
  52. Lumilautailu
  53. Maantiepyöräily
  54. Maastopyöräily
  55. Melonta
  56. Nyrkkeily
  57. Paini
  58. Painonnosto
  59. Paritanssit
  60. Parkour
  61. Pesäpallo
  62. Petanque
  63. Pikajuoksu
  64. Pikaluistelu
  65. Pilkkiminen
  66. Pituushyppy
  67. Polkujuoksu
  68. Pyöräily
  69. Pöytätennis
  70. Ratsastus
  71. Retkeily / Vaellus
  72. Retkiluistelu
  73. Ringette
  74. Roller Derby
  75. Rugby
  76. Rullaluistelu
  77. Salibandy
  78. Seiväshyppy
  79. Sirkus
  80. Spinning
  81. Step-aerobic
  82. Sulkapallo
  83. SUP-lautailu
  84. Suunnistus
  85. Taekwondo
  86. Taiji
  87. Taitoluistelu
  88. Tankotanssi
  89. Tanssillinen ryhmäliikunta
  90. Telinevoimistelu
  91. Tennis
  92. Trampoliini
  93. Triathlon
  94. Uinti
  95. Ultimate
  96. Umpihankihiihto
  97. Vapaaottelu
  98. Vesijumppa
  99. Vesijuoksu
  100. Wakeboarding

 

 


 

Teemat

Blogiarkisto

2017

Kategoriat