Kirjoitukset avainsanalla kestävyys

Ajattelin ensin, että en tee tästä lajista yhtä sadasta, koska kävin tätä kokeilemassa tätä lajia "vahingossa". Vahingossa oon tähän lajiin myös innostunut, sillä niin mukavaa ja erilaista liikuntaa tää rullaluistelu on. Oon viimeksi rullistellu ehkä noin 7-vuotiaana, jonka jälkeen noi asfaltit onkin ollu vähän turhan kaukana harrastusta varten. Nyt lyöttäydyin Mariannen ja Antin mukaan Joensuussa Pärnänvaaralle ja sain Mariannen toiset rullaluistimet lainaan. Joensuussa on ihan mahtava vajaa 5km asfaltoitu reitti, jossa voi kesäisin rullaluistella ja -hiihtää ilman pelkoa autoilijoista, pyöräilijöistä tai kävelijöistä, ja maastokin on sopivan vaihtelevaa kunnon treeniin. Pärnävaaran ylläpitö meinattiin jo muutama vuosi sitten lopettaa, mutta onneksi se on säilytetty. Ihan mahtava treenailupaikka moneen lajiin ympärivuoden.  Marianne mietti kyllä alussa, et kannattaako suoraan mennä sinne opettelee, mutta lupasin olla kaatumatta. Mie pidin lupauksen ja Marianne oli huippu opettaja!

Täähän nyt tosiaan ei todellakaan ollut järkevin tapa opetella rullaluistelua. Oikeasti kannattaa aloittaa jossain missä on paljon tilaa, hyvä asfaltti ja tasainen maasto. Rullaluistelun aloittamiseen hyvät ohjeet voi kurkata vaikka täältä. Nyt kun tähän lajiin tutustuin paljon paremmin, niin tässähän on vaikka mitä eri lajeja vielä tän sisällä!  Rullaluistelua voi pitää ihan kuntoilutapana tai siinä voi kisailla maratonmatkoilla tai ratakisoissa pikaluistelun tyylisesti. Mun lajikokeilu oli nyt puhtaasti tällaista kuntorullaluistelua. 

Tasapaino ei heti alkuun tuntunut järin vakaalta, mut onneksi Pärnän stadionilla oli rauhallista harjoitella tasapainon hakemista. Mulle oli etukäteen kerrottu, että se vajaa vitosen kierros on suhteellisen mäkinen, joten en todellakaan ollut varma pystyssä pysymisestä. Suojina mulla ollu kuin kypärä ja sen voi sanoa, että suosittelen ehdottomasti polvi-, ranne- ja kyynärsuojia tähän harrastuksen! Homma on varmasti turvallisempaa. Rullaluistimien sisälle kannattaa laittaa pitkät sukat, jotka tulee yli varren, sillä ne herkästi hankaa tonne pohkeen taakse rakkoa. Jarrupala on yleensä vaan toisessa luistimessa siellä takana ja jarruttaminen toimii tosiaan nostamalla siitä jalasta varpaat ilmaan ja painamalla jarrupalaa maahan. 

Heti kun pääsi vaan liikkeelle tuntu meno ihanalta. Potkut varsinkin alussa on vähän haparoivia ja aika lyhyitä, mutta kun tasapaino löytää paikkansa on helpompi lähtee liuttamaan. Kuten hokkareilla tai kuten vapaan hiihdossa. Alamäkeen vaan asento matalalle ja pitää yrittää pitää jalat nätisti linjassa. Jos vauhti rupee hirvittää kesken mäen, niin ite sain neuvon, ettei jarrutamaan kannata ruveta, sillä siinä asentoa nostaessa helposti kaatuu. Toimii vähän samalla tavalla kuin jos oisin perinteistä hiihtäessä jyrkässä alamäessä. Siinä kun lähet itseäsi kikkailemaan pois ladulta, niin yleensä huonosti käy. Kannattaa vaan yrittää pysyä sillä uralla, pitää tasapaino matalalla ja jaloilla hyvä kontrolli luistinten suunnasta. Jos kaadut niin turvallisempaa on kaatua siitä matalasta laskuasennosta, kuin korkealta.  

Marianne neuvoi koko ensimmäisen lenkin, mitä minkäkin kulman takaa tapahtuu, joten tuntemattomalle lenkille oli helppo lähteä. Olin sillei, et joo joo, eihän tää nyt oo mitään. Pysyyhän näillä pystyssä. Kunnes tuli kohta se eka jyrkkä alamäki ja ennen kuin tajusin, olin menossa sitä alas.  Koska mulla oli päällä sortsit ja t-paita, ja ainoana suojana kypärä, ei kaatuminen edes matalalta innostanut. Näin et alamäen jälkeen tulee ylämäki, johon vauhti kyllä hidastuu, joten pakko oli antaa vaan mennä ja pitää tasapaino kasassa. Adrenaliini toi taas ihan eri keskittymisen tason ja tunne oli vähän samanlainen kuin endurossa, laskettelussa ja wakeboardingissä. Näissä lajeissa on se, että välillä on vaa pakko antaa lajin viedä ja koittaa ite pysyä perässä. Ainoa ajatus päässä oli: älä kaadu, älä kaadu, älä kaadu. Toki kirosanoilla sävytettynä... 

On niin siistiä, miten rullaluistelu ottaa ihan eri lihaksiin kuin juoksu ja esimerkiksi pakarat saa ihan kunnon treeniä. Kun vauhtikin on rullistellessa mukavan joutusaa, on se lämpimänä päivänä ihan parasta. Ylämäessä on pakko vetää vähän lyhyemmällä liutuksella, mut se ottaa kyllä tosi mukavasti jalkoihin ja eteenpäin pääsee. Yläkroppa ei meinaa mulla aina toimia ihan mukana (sama kun vapaan hiihdossa), vaan siellä on jotain epätasapainoa, jolloin vauhtia nostaessa tulee ihmeellistä rytmin tökkimistä ja niissä meinaa helposti mennä tasapaino. Rullaluisteluunkin voi muuten ottaa sauvat mukaan niin siinä saa sekä tasapainoon apua, että yläkropan mukaan hommiin. Ekan 5 kilsan jälkeen tuntu ettei veri kierrä jaloissa, mut olin vaan vetänyt rullikset turhan tiukalle nilkoista. Niitä löysäämällä jaksoi vielä kaksi kierrosta päälle :) Rullistelun jälkeen on muuten parasta mennä uimaan!

Tän ekan kokeilun jälkeen innostuin lajista niin paljon, et kaivelin mieheni nuorena käyttämät luistimet appivanhempien varastosta ja oon käyny niillä täällä Jyväskylässä muutamia kertoja rullistelemassa. Kyseessä on siis ainakin 15 vuotta vanhat rullaluistimet, mutta hyvin on pelannu! Jopa ihan hyvä, ettei luistimet ihan hulluna kiihdy, niin pysyy tasapaino niiden mukana. Itekseen kun rullaluistelee, on parasta vaan ettiä joku hyvä soittolista Spotifystä ja fiilistellä aurinkoa ja liikuntaa. Lähden aina sandaaleilla kotoa, pistän rullikset jalkaan sopivassa paikassa ja sandaalit reppuun vesipullon kaveriksi. Verrattuna Pärnävaaralla luisteluun ainakin täällä Jyväskylässä inhottavaa on pienet kivet jalkakäytävällä, yllättävät hiekkakasat risteyksissä, muu liikenne, liikennevaloissa odottelu ja pahat railot asfaltissa. Hiekkaan ku luistelet, niin se vauhti muuten tyssää! Palokkajärven reunalla on hyvä luistella, koska siellä ei oo niin ruuhkaa kuin Jyväsjärven rannassa. Alamäkiä ei kaupungissa voi myöskään ihan niin rennosti päästellä, koska ei näillä mitenkään näppärästi väistellä autoja, jotka tulee risteyksestä eteen. Niissä on vaan pakko jarrutella jo alusta lähtien, ettei vauhti kiihdy liian nopeeksi. Aloittelijoille suosittelen tasaista hyvää asfalttia taidon kartuttamiseksi.  Mitä enemmän nyt on rullaluistellut, sen mukavammaksi tää on käynyt. Luisteluliiton sivulta löytyy muuten myös paljon treenivinkkejä rullaluisteluun. Käy tsekkaamassa!

  • Mitä kehittää: Reidet ja pakarat saa hyvää treeniä ja pohkeet säästyy pomppimiselta. Kestävyyslajina mulle tosi sopiva!
  • Parasta: Fiilis. Rytmikästä liikuntaa, jota tehdessä unohtuu huolet. Vaatii ainakin alussa niin paljon keskittymistä, ettei muuta kerkee murehtia.
  • Pahinta: Railot, hiekkakasat ja kaikki muut yllättävät esteet, jotka haastaa tasapainoa yhä uudelleen!
  • Missä ja miten: Uudet rullaluistimet maksaa hintahaarukalla 80€ - 400€. Kokeilemalla löytyy itselle varmasti parhaat.  Rullaluistelussa järjestetään myös kaikenlaisia tapahtumia ja kisoja, ja esimerkiksi täällä Jyväskylässäkin oli tänä kesänä KENSU:n järjestämänä Jyväskiepin rullaluistelu-tapahtuma ja -kisa, mikä valitettavasti meni multa ihan ohi. 
  • Oma ranking: Kestävyysliikuntaa, johon mullakin riittää motivaatio! Wou, miten kivaa :) Tulee säilymään mulla kesäisin harjoittelumuotona! 

Kommentit (2)

Ekaa kertaa Sup-laudan päällä ja ettei haasteet loppuisi niin tottakai myös kehonhallintaa samaan syssyyn. Jyväskylässä Tavinsulka vuokraa SUP-lautoja Tuomijärven Kivelänrannassa, mutta järjestää myös viikko-ohjelmaa, jossa SUP-kehonhallinta on keskiviikon ja perjantain vakkaritunti. Rantaan sai sisätiloihin jättää kaikki ylimääräiset kamat, sulle annetaan oikean mittainen mela ja sopiva lauta, ja ei muuta kuin vesille! Lauta oli paljon isompi ku mitä luulin, mut ei kuitenkaan mitenkään hullun painava kantaa rantaan. Ihan aluksi käytiin rannassa lyhyesti melonnan tekniikkaa ja turvallisuus juttuja. Pahinta tosiaan mitä voi käydä on se, että hiukset kastuu. SUP-laudalle on kuitenkin kuulema suhteellisen helppo kiivetä takaisin, sitä en käytännössä päässyt testaamaan kun selvisin tunnista kuivin nahoin. 

Alussa se lauta tuntu kyllä todella paljon kiikkerämmältä ku mitä olin ajatellu. Kyytiin mentiin polvilleen ja tunnusteltiin ekat metrit sitä rauhallisesti. Sit vaan seisomaan ja haettiin tasapainoa ja laudan käyttäytymistä keinuttamalla painopistessä puolelta toiselle ja koukistamalla polvia niin, että lauta tekee aaltoliikettä alla. Mun jalkojen lihakset oli jo tässä vaiheessa ihan puhki kaikesta tasapainon hakemista ja mietin kyllä tuossa vaiheessa, että mitenköhän kuollut oon puolentoista tunnin jälkeen. Ihmeellisesti se tasapainon jännittäminen nopeesti unohtu, kun keskityttiin erilaisiin kehonhallintaliikkeisiin ja melottiin aina välissä pieni pätkä eteenpäin. Aika paljon siihen vaikutti itseluottamuksen kasvu laudalla vaikeutuvien liikkeiden myötä: Jos mä pystyn perkule olemaan tässä laudalla sillassa, niin kyllä kai mie pystyn tällä jo seisaaltaan melomaan.

Tunnin vetäjä Marko oli mulle tuttu ohjaaja jo tuolta Yliopistoliikunnan kehonpainotunneilta, joista tykkäsin muuten ihan älyttömästi. Moni liike mitä tehtiin oli mulle tuttuja, mutta kun yritätkin tehdä niitä SUP-laudalla niin liike ja keskittymisen tarve siihen on hiukkasen erilainen. Tää on kyllä ihan todella hyvä tapa yhdistää treeniin ulkoilu, aerobinen liikunta ja kehonhallinta + liikkuvuus. Alussa lähdettiin liikkeelle ihan kehon aukaisemisesta. Tehtiin dynaamisia liikkuvuusliikkeitä rintarangalle,  kyljille, käsille ja jaloille ennen kun siirryttiin varsinaisiin haasteisiin. Toki itellä tuottaa välillä jo noi liikkuvuuden avaamisetkin haasteita. 

Tunnilla oli vähän niin kuin rauhallinen joogaflow. Aurinko paistoi, vesi liplatti ja SUP-laudalla keinuminen varmistaa, että jokaiseen sormen ojennukseen keskityt varmasti rauhallisesti. Haaste kasvaa tietysti tuulen ja aallokon mukaan, mutta sehän on vaan kivaa. Jokaista liikettä, esimerkiksi siltaan nousua harjoitellaan pala kerrallaan (esim. lantion ylösnosto, katseen kääntäminen taakse, pöytä asento ja sit silta) ennen kuin tehdään koko liike. Haasteita SUP-laudalla tekee se, että pieni tuulenvire saattaa kopsauttaa sun laudan toisen lautaan kiinni tai sit voit pikkuhiljaa vaan ajelehtia kaislikkoon ja välillä pitää meloa sieltä kuivemmille vesille. Mela pitää myös aina asetella laudan päälle tasapainoon ja miettiä mihin kohtaan ne omat tassut laittaa, ennen kun lähtee laudalla voimistelemaan. Lautaa ei Tavinsulan Bélan mukaan saa todellakaan helposti kaadettua, mutta kyydistä lähtee itse kyllä helposti jos oma tasapaino kippaa. Siinä kun sillassa nakotat niin saat aika tarkkan miettiä, että mitenkäs tästä nyt tullaan pois niin,ettei päädy uimaan. Omat liikkeet haluaa väkisinkin pitää rauhallisena, mikä tekee kehonhallinnasta paljon tehokkaampaa. 

Päivän kovin ja itsellekin hurjin tasapaino haaste oli päälläseisonta SUP-laudan päällä. Myös sitä haettiin pala kerrallaan ensin jalat käsiin tukien ja siitä pikkuhiljaa ne ylös nostaen. Ihan mahtava fiilis, kun näet kaiken ympärillä ylösalaisin ja huikeessa tyynessä kelissä ympäristö näyttää huippu ihanalta. Aina yhden kehonhallinta setin jälkeen melottiin hiukan eteenpäin ja Tavinsulan Béla opasti samalla oikeaa melonnan tekniikkaa. SUP-laudalla pääsee myös yllättävän kovaa jos saa vaan tasapainon pidettyä kasassa. Melominen tapahtuu vuorotahtiin molemmilta puolilta niin, että edessä mela koitetaan upottaa veteen ikään kuin nojaamalla siihen, jonka jälkeen se vedetään oman kehon vierelle. Sitä pystyisi vielä paremmin ohjaamaan, jos osaisi samaan aikaa kääntää rannetta, mutta toki alussa sitä suuntaa oon pakko korjailla melomalla toiselta puolelta välillä enemmän. Suppailu itsessäänkin on ihan mahtavaa koko kehon liikuntaa, jossa saa myös sykkeen koholle, jos haluaa. Ei mulla aurinkoisella säällä myöskään semmosta lihnehtimistä vastaan oo mitään. 

Lopussa tehtiin vielä kehonhallintapitoja, joihin tulee myös aika erilainen ulottuvuus kun teet niitä SUP-laudan päällä. Siinä ei tarvii paljon fuskailla, sillä jos keskivartalon päästää löysäksi, pääsee melko varmasti uimaan. Koko järvelläoloajan keli oli myös huikee ja aurinko porotti selkään sellaista kyytiä, että näiden pitojen aikana alkoi jo toivomaan laudalta tippumista viilennyksen toivossa! Lopussa hoidettiin vielä venytyksillä liikkuvuutta kuntoon ja ei oo kyllä niin jännää spagaatiharjoitusta ollu ku mitä nyt SUP-laudan päällä. Ei oo myöskään koskaan rentouttavampaa ympäristöä ollu treenata näitä juttuja kuin nyt. 

  • Mitä kehittää: koko vartalon tasapaino, voima ja hallintaharjoitusta, johon melominen yhdistettynä saa vielä aerobista liikuntaa kylkeen. 
  • Parasta: Ympäristö, rauhallisuus ja keskittyminen tekemiseen rennolla fiiliksellä. Itsensä ylittäminen on myös mahtavaa!
  • Pahinta: Pahinta varmaan oisi veteen tippuminen, mutta ei sekään kyllä ois mitään haitannut. 
  • Mitä ja missä: Tavinsulka Tuomiojärven Kivelän rannassa järjestää vesillä liikkumiseen SUP-laudoin, kajakein ja kanootein ohjattuja tunteja , kursseja ja erilaisia retkiä koko sulan veden ajan ja ohjelmiin pääset tutustumaan täältäSUP-kehonhallinnan ohjelma hinta oli esimerkiksi 28€/1,5h. Välineitä voi myös vuokrata omatoimiretkille aina yhdestä tunnista, useamman päivän ajaksi. SUP-lauta esimerkiksi kahdeksi tunniksi maksaa 25€ ja siihen kuuluu välineet ja alkuopastus, jolla henkilökunta varmistaa, että vesille on turvallista lähteä. Samaan hintaa on myös vuokrattavissa kanootteja ja kajakkeja, joten ei muuta kuin vesille!
  • Oma ranking: Mie en todellakaan oo mikään rannalla makaaja aurinkoisilla kesäpäivillä, mutta suppailemaan tekee mieli varmasti jatkossa joka kerta kun lämpöä on yli 17 astetta. Kehonhallinta siihen yhdistettynä oli vielä ihan huippua ja oli myös helppo tapa lähteä ekaa kertaa harjoittelemaan sitä suppailua samalla. Aika kärkeen menee, oli kyllä rentouttavaa hommaa!

Kommentit (0)

En oo kestävyyslajien ystävä, en millään. Mun geeniperimä ei oo koskaan kannustanut niiden harrastamiseen, mutta näin se on, että maantiepyöräily on oikeasti sellainen laji, jonka parissa viihdyn kerralla useamman tunnin putkeen. Mulla on ennestään takana yksi pitkä reissu Konneveden kansallispuistoon ja takaisin viime syksyltä, mutta oikeasti tätä lajia testasin nyt Jyväskylän pyöräilyseuran maantiepyöräilyn kurssilla. Mua palveli molemmilla kerroilla ystäväni Antin perintöpyörä Nopsa (en edes tiedä miltä vuodelta), mutta mulla on jo nyt muodostunut syvä ystävyys tän pyörän kanssa. 

Wikipedia= Maantiepyöräily on polkupyöräilyä päällystetyillä teillä (No shit, Sherlock)

Se oma aikaisempi kokemus maantiepyöräilystä on viime syksyltä "Tykkikentän" (oltiin yksi kausi samassa kentässä ja oltiin olevinaan tosi hyviä) retki Konneveden kansallispuistoon ja takaisin. Pyöränä mulla oli Antin maantiepyörä, Pinjalla hybridi (eli maantiepyörän ja maastopyörän välimalli) ja Tiialla maastopyörä, jolla se piti meille tappotahtia koko matkan. Me luultiin Pinjan kanssa, että lähdetään kivalle retkelle, poljetaan rauhassa, pidetään taukoja ja otetaan kuvia, mutta Tiia huuti kärjestä että "ei voi pysähtyä, keskivauhti laskee!". Niinpä pyöräiltiin jopa alamäet Pinjan kaa täysillä, Tiian paahtaessa edellä menemään. Kolmen hengen porukalla mukana oli kaksi rinkkaa, reppu ja AIVAN LIIAN VÄHÄN JUOMAA JA RUOKAA. Kestävyysurheilijoiden "reidet on ihan tyhjät" koettiin koko porukalla ennen ensimmäistä tankkauspistettä, mutta selvittiin hengissä ja jopa ystävinä reissuta pois. Yhteensä sen retken aikana pyöräilyä kahteen päivään tuli 200km. Siitä retkestä jäi kuitenkin tietynlainen syttyminen tohon maantiepyöräilyyn lajina, sillä siinä on kestävyyyslaji, jota itsekin jaksan tehdä. Mielelläni lähdin kokeilemaan lajia myös maantiepyöräilykurssille, sillä kesällä olisi huippua toinen pitkä reissu käydä polkemassa.

 

Viikko sitten Jypsin maantiepyöräilykurssilaisten kokoonnuttua Kirkkopuiston reunaan pyöriensä kanssa, mulle kyllä kieltämättä iski pieni pyöräkateus oman historiikkipyörän kanssa. Maantiepyörässä kun oleellista on se pyörän keveys ja monella muulla olikin uudehkot alumiini- tai hiilikuiturunkoiset maantiepyörät, joissa vaihteet säätyy hiukkasen helpommin kuin omassa "säädän tästä rungon kahvoista näppärästi eteen tai taakse, mutta en ikinä muista meneekö isommalle vai pienemmälle" pyörässä. Myöskään lukkopolkimiin sopivia kenkiä en ole suostunut vielä jalkaani laittamaan, koska pelkään että pannutan pahasti jos unohdan niiden olevan jalassa. Muilla kurssilaisilla oli myös pyöräilykokemusta enemmän kuin itsellä, mutta kurssi siis sopii niillekin, joilla pyöräilyä ei hirveästi ole vielä takana. 

Tokihan sitä pyöräilyä voi ja kannattaa tehdä itsekseenkin, mutta kisoja tai ryhmäajoja ajatellen maantiepyöräilyn kurssi ei mene hukkaan. Maantiepyöräilyssä kun hurjan hyödyn saa siitä, että on siinä kuuluisassa peesissä, ja se peesiapu on muuten totta. Siinä kun sitten ajelee, niin oleellista on oppia porukassa pyöräillessä yhteiset merkit pysähtymiseen, kääntymiseen, väistöön ja kaiken maailman kuoppiin, joita varsinkin Jyväskylän teillä tuntuu riittävästi olevan. Reilun parin tunnin aikana pyöräilymatkaa kertyi vain 35km, mutta painopiste olikin enemmän teorian käymisessä kuin pyöräilyssä tuon kurssin 1.päivän aikana. Jypsin yhteislenkeillä vauhti lähentelee jo sitten 25-30km/h matkanopeutta, mutta sekään ei kunnon pyörällä ole mahdoton saavutta, vaikka pyöräilytaustaa hirveästi olisikaan. Maantiepyöräilyssä lyhyitä matkoja ovat alle 50km pätkät, keskipitkiä 70-80km ja pitkiä taas lenkit aina 150km saakka. 

Maantiepyöräilyn peruskurssin eka osa, mihin itsekin osallistuin vedettiin tosiaan rauhallisella tahdilla, aina ajoittain pysähtyen käymään läpi vaaran paikkoja liikenteessä ja oleellisia asioita pyöräilyyn liittyen. Toisella kerralla keskitytään enemmän jo ihan pyöräilyyn ja tehdään pidempi lenkki. Ohjaajia oli kaksi, joten vaikka ryhmässä olisi ollut kovin eritasoisia, löytyy kaikille sopiva vauhti. Tälläkin kertaa olin itse juuri se, joka roikkui porukan mukana, mutta uskottelen itselleni että vain sen vuoksi, että pyöräni oli raskaampi kuin muiden, mulla ei ollut lukkopolkimia ja enkä osannut säätää vaihteita IKINÄ sopivaksi. Mulla ei onneksi tullut rengasrikkoa kurssilla, koska mulla ei todellakaan olisi ollut varasisäkumia, saatikaan välineitä sen vaihtamiseen. Luotin siis tuuriin ja siihen, että saan jonkun auttamaan jos niin käy. En suosittele tätä kenellekään, koska voi tuntua ärsyttävältä taluttaa pyörä 20km päästä kotiin. 

Se mikä itselle uusi juttu tossa pyöräilyssä on, niin polkunopeus eli frekvenssi pitäisi pitää sellaisen 80-100 krt/min tasolla eli polkemisen pitäisi koko ajan tuntua helpolta. Itsellä kun suurin osa keskittymisestä meni sitten niiden vaihteiden kanssa säätämiseen, meinasi monta kertaa jäädä huomaamatta etupäässä polkevien merkit. Niinpä polkaisin muutaman kerran oikein urakalla railoon tai johonkin muuhun kuoppaan tiessä, kun en ehtinyt millään niihin reagoimaan. Vasta loppulenkin aikana alkoi oma ajaminen muuttua rennommaksi, joten kaipa se pyöräily on ainoa mikä tottumiseen auttaa. Aika mukava oisi kyllä joku hyvä pyörä ostaa itsellekin, niin saattaisi innostua lajista ihan tosissaan. Monet kurssilaiset ovat kesän aikana osallistumassa erilaisiin pyöräilytapahtumiin tai lähdössä ulkomaille pyöräilyreissuun. Se ois kyllä aika makeeta!

  • Mitä kehittää: Kestävyyttä, jalkojen voimaa ja keskivartalon kestovoimaa. 
  • Parasta: Vauhti, maisemat, ulkoilu, suhteellisen helppo ja silti raskas liikunta. 
  • Pahinta: Voimien loppuminen, kaatuminen tai sen pelkääminen, pyörän huoltaminen. Kokeneemmat pyöräilijät kertoivat myös, että kuumakalle-autoilijat ovat todella pelottavia liikenteessä, mikäli pyöräilee ajoradalla. Malttia siis autoilijoille!
  • Hinta: Maantiepyörä maksaa uutena about 600€, riippuen hienouksista. Hyvällä huollolla ja renkaiden uusimisella samalla pyörällä pärjää kyllä useammankin vuoden. Pyöräilykengät muuttaa asiantuntijoiden mukaan polkemisen pyöräilyksi, koska voit hyödyntää jalkojen voimaa koko pyörähdyksen ajan. Näitä ja muita pyöräilyyn liittyviä varusteita on loputtoman moneen hintaluokkaan, mutta toki pikkuhiljaa tarvikkeiden hankkiminen on järkevää kun oman tyylinsä polkijana alkaa tunnistaa. 
  • Kenelle: Tärähdysvapaata kestävyysliikuntaa, jossa on vauhdin hurmaa. Sopii kaiken ikäisille ja kaiken tasoisille. Pyöräiluseura vaan on valittava oikein. 
  • Oma Ranking: Kestävyyslajien kärkeen itselle. Jos spinning irrottaa hyvin hien, niin tätä jaksaa ulkoilman takia tehdä tosi pitkään samoilla tehoilla. Odotan kesän lämpimiä kelejä, että pääsee pitkiä lenkkejä auringossa pyöräilemään. Mulle varsinkin vauhti on koukuttava tekijä tässä lajissa!

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Tervetuloa lajitestausten pariin! Tämän blogin kirjoitti Silja, 28-vuotias kilpaurheilija Jyväskylästä. Vuonna 2017 testasin 100 lajia vuoden aikana ja tästä blogista löydät lajiesittelyt niistä kaikista, sekä muutaman liikuntaa ja urheilua sivuavan tekstin. Mun intohimo liikunnassa on sen kyky itsessään tuottaa hyvää oloa ja sen antaman mahdollisuus ylittää itsensä ja kehittyä loputtomasti. 

Tervetuloa lajitestausten, liikunnan ja urheilukirjoitusen pariin! 

Silja Penttinen

 

 

Ota yhteyttä:

100lajiavuodessa@gmail.com

 

LAJILISTA:

(lajit aakkosjärjestyksessä)

  1. Agility
  2. Aikido
  3. Aitajuoksu
  4. Amerikkalainen jalkapallo
  5. Ammunta
  6. Ampumahiihto
  7. Baletti
  8. BMX-pyöräily
  9. Brasilialainen jiu-jitsu
  10. Capoeira
  11. Cheerleading
  12. CrossFit
  13. Curling
  14. Enduro-moottoripyöräily
  15. Fitness
  16. Frisbeegolf
  17. Futsal
  18. Gaelilainen jalkapallo
  19. Geokätköily
  20. Golf
  21. Hiihto
  22. Historiallinen miekkailu
  23. Ilma-akrobatia
  24. Jooga
  25. Jousiammunta
  26. Judo
  27. Jääkiekko
  28. Kalpamiekkailu
  29. Karting
  30. Kehonhuoltotunnit
  31. Kehonpainoharjoittelu
  32. Keihäänheitto
  33. Keilaus
  34. Kiekonheitto
  35. Kiipeily
  36. Kirkkovenesoutu
  37. Koripallo
  38. Korkeushyppy
  39. Kuntosali
  40. Kuulantyöntö
  41. Käsipallo 
  42. Kävely
  43. Lacrosse
  44. Laitesukellus
  45. Laser Tag
  46. Lenkkeily
  47. Lentopallo
  48. Lentäminen
  49. Lihaskuntotunnit lisäpainoilla
  50. Ilma-aseammunta
  51. Lumikenkäily
  52. Lumilautailu
  53. Maantiepyöräily
  54. Maastopyöräily
  55. Melonta
  56. Nyrkkeily
  57. Paini
  58. Painonnosto
  59. Paritanssit
  60. Parkour
  61. Pesäpallo
  62. Petanque
  63. Pikajuoksu
  64. Pikaluistelu
  65. Pilkkiminen
  66. Pituushyppy
  67. Polkujuoksu
  68. Pyöräily
  69. Pöytätennis
  70. Ratsastus
  71. Retkeily / Vaellus
  72. Retkiluistelu
  73. Ringette
  74. Roller Derby
  75. Rugby
  76. Rullaluistelu
  77. Salibandy
  78. Seiväshyppy
  79. Sirkus
  80. Spinning
  81. Step-aerobic
  82. Sulkapallo
  83. SUP-lautailu
  84. Suunnistus
  85. Taekwondo
  86. Taiji
  87. Taitoluistelu
  88. Tankotanssi
  89. Tanssillinen ryhmäliikunta
  90. Telinevoimistelu
  91. Tennis
  92. Trampoliini
  93. Triathlon
  94. Uinti
  95. Ultimate
  96. Umpihankihiihto
  97. Vapaaottelu
  98. Vesijumppa
  99. Vesijuoksu
  100. Wakeboarding

 

 


 

Teemat

Blogiarkisto

2017

Kategoriat