Kirjoitukset avainsanalla Urheilu

Kuukautiset. Tuo säännöllisesti toistuva asia naisen elämässä, josta ei periaatteessa sovi puhua, jonka olemassa olon kaikki kuitenkin tiedostaa, ja jonka piikkiin miehet laittavat suurimman osan naisten kiukuttelusta. Tässä taannoin juttelin instagramin MyStoriessa kuukautisista ja urheilusta ja kävi niin, että kun naiset oli keskustelusta innoissaan, niin 95% mun MyStorya seuraavista miehistä hävisi kuin pieru saharaan kun sana kuukautiset mainittiin. Ilmeisen voimakas ahdistus siis iski. Kuitenkin tää aiheena on sellanen, joista esimerkiksi naisia valmentavien miehien olisi syytä olla tietoinen.  Yksi läpi käymäni asia liittyy juuri tähän kyseiseen miesten "jos teeskentelen, että en kuullut tota, niin ehkä ei tarvii reagoida"-käytökseen. Mun kolme pointtia siihen naiselliseen hormonitoimintaan (vältän sanaa kuukautiset, jotta miehet pysyy mukana) liittyen on:

 

1) Henkilökohtaisesti tarviin tasaisesti särkylääkettä selvitäkseni ekoina päivinä ulos kotoa. 

2) Aina ei välttämättä kaikki mene urheilusuorituksessa putkeen ja hormonitoimintani saattaa tähän vaikuttaa.

3) Miten mun ainakin on tosi vaikea aiheesta (mies)valmentajille puhua?

 

Kuinka monta kertaa ne pahimmat päivät (mulla onneksi vaan ne kaksi ensimmäistä) on olleet juuri tärkeänä pelipäivänä tai testien aikana. Varsinkin joukkueurheilussa, olisi sula mahdottomuus etsiä sellainen päivä kuukaudesta vaikkapa fyysisille testeille, ettei jollakin olisi joku huono aina kierrosta menossa. Tutkailin tätä aihetta myös muiden kirjoittamana, uutisten kautta ja jopa etsimällä tutkimuksia aiheesta, ja siihen lopputulokseen tässä on tultava, että ei suorituskykyyn kuukautiset vaikuttaa ilmeisen yksilöllisesti. Osa sanoo, että kuukautiset oman kokemuksen mukaan heikentää suoritusta, mutta mitään tutkimustulosta en löydä, että kuukautiskierto heikentäisi suorituskykyä selkeästi, vaikka vammariskiä se saattaa nostaa. Mä en siis väitä mitään taivaan totuuksia, vaan kerron pelkästään miten itselläni tää toiminta sujuu ja kerron sen, mitä kavereiden kanssa on aiheesta jutellut.

 

Mä tarviin ja moni urheilukavereistakin tarvii ensimmäisinä päivinä kuukautisvuodosta särkylääkettä pysyäkseen toimintakykyisenä. Mä oon oppinut ottamaan särkylääkettä heti vuodon alkaessa, koska noin 15-vuoden kuukautiskokemuksella odottelu kivun kanssa tietää vain sen, että joudun pian ottamaan enemmän särkylääkettä kerralla ja silti makaamaan kovalla lattialla kyljellään etsien asentoa, jossa alaselkä ei kramppaisi. Mun kivut ja säryt kuukautisten aikana ei todellakaan ole edes sieltä sfäärin pahimmasta päästä, vaan monet kärsii järkyttävän huonosta olosta ja jopa migreenikohtauksista hormonitoiminnan takia kuukausittain. Miten tää ei voisi olla vaikuttamatta urheilusuoritukseen?

 

Kuvittele vaikka, että oot neljä vuotta valmistautunut olympialaisiin ja juuri sinä päivänä kun on se ratkaiseva suoritus, tadaa: hirvittävä selkäkipu, alavatsakramppi ja olo kuin joku olisi vetänyt sut mankelista läpi. Tottakai, useimmiten vastustajakin on nainen, jonka keho toimii about samalla tavalla kuin sinunkin, mutta mitä jos sen valmistautuminen on mennyt täydellisesti? Mä todellakin ymmärrän, miksi naiset pelaa esimerkiksi ehkäisypillereillä kuukautisten ajoitusta, saadakseen valmistautua kisaan normaalisti! 

 

Mun elämä ei ihan noin dramaattista ole, mutta oman osani kuukautisten tuomasta haitasta oon urheiluun saanut. Sen mitä mie oon oppinut, niin urheillessa mun keho vaatii vähän hitaampaa tatsia kehon lämmittelyyn, sillä järkyttävä pomppiminen ja repiminen ei ainakaan itseäni erityisemmin kuukautisten aikana heti innosta. Kun aineenvaihdunnan saa pelittämään suhteellisen normaalisti esimerkiksi kävelyn ja liikkuvuuksien läpikäymisten kautta, alkaa olo tuntua ainakin itsellä normaalimmalta ja mulla kaikki se kivistys ja krampit liikunnan myötä helpottaa. Kunhan vaan ensin pääsee siis liikkeelle!

 

 

Valitettavasti mulla kuukautiset vaikuttaa ainakin keskittymiseen, reflekseihin ja ilmeisesti myös tasapainoon, sillä pahimmat loukkaantumiset mun urheilu-uralla on tullut juuri kuukautisten aikana. Samaa tarinaa kertoo useampia ystävä, joilla todennäköisyys loukkaantua tuntuu jostain syystä nousevan juuri menkkojen aikana perjantai 13. päivän tasolle. Nykysin kiinnitänkin kuukautisten aikana alkulämpässä enemmän huomiota liikuuvuuksien aukaisuun ja hermoston herättelyyn niin, että nilkat ja polvet toimii allani niin kuin yleensäkin toimii. Ja oman olon tiedostaminen toki aina urheilussa on supertärkeää. 

 

Toisaalta en voi väittää, että kuukautiset pelkästään huonontaisivat suoritusta ja kaikki urheilu ja poistuminen kotoa pitäisi kieltää kuukautisten aikana. Osan parhaimmista urheilusuorituksistani olen tehnyt kuukautisten aikana, kolmen tunnin yöunien jälkeen, kun olen ennen peliä itkenyt sitä, etten todellakaan pysty tänään mihinkään. Hups vaan, pelissä maaleja tulee liukuhihnalta ja kaikki sujuu. Joskus henkilökohtaisesti tuntuu, että kuukautisia ois helppo myös käyttää tekosyynä sille, ettei homma tänään toiminut. Ihminen (ja varsinkin nainen) on kombo ja kisaan valmistautumiseen liittyy niin paljon juttuja jotka vaikuttaa, mutta en millään miellä kuukautisia suoritustani erityisesti parantavaksi asiaksi. Nykyisin oon ruvennut esim. testisuorituksiin itselleni merkkaamaan onko tulos tehty juuri kuukatisten aikana tai ennen, ja onko takana muuten ollut raskas vai kevyt jakso, jotta tuloksia voi itselleen verrata. 

 

Kolmas pointti on se, että miten vaikeaa tästä aiheesta on puhua. Toki en itse oo sitä mieltä, että valmentajan on AINA syytä tietää kun sulla on kuukautiset tai että niihin vedoten voit saada esimerkiksi kentällä enemmän kämmejä anteeksi.  Mutta ainakin itse valmentajana haluaisin tietää, jos urheilijani on ennen kisoja tai testejä pumpannut itsensä toimintakykyiseksi pelkästään kärsimyksen sietämisellä ja munuaisille vaarallisella määrällä ibuprofeenia! Jotenkin mä en vaan halua käydä sellasia keskusteluja, jossa kaikki osapuolet on aivan sairaan vaivaantuneita ja toivoisi katoavansa maan uumeniin.

Voisko tähän sopia jonkun universaalin koodin, jolla vältettäisiin sellainen kiusallinen keskustelu valmentajan kanssa??? Tai sitten vaan jos oppisi itse sanomaan asiasta samalla tavalla kuin kertoo, että penikat on sen verran jumissa, että jättää hypyt tänään välistä.

"Moi, mulla on tänään tosi pahat kuukautiskivut, niin otan vähän enemmän aikaa lämmittelyyn."

That is it, ja ihan hirween vaikeeta. Vuonna 2018 tää ei enää saisi olla sellanen aihe tai joku myytti, josta me ei pystytä puhumaan...

 

Mitä mieltä sinä oot tästä aiheesta?  Laitetaan keskustelu käyntiin.

 

 

Kommentit (0)

Sadan lajin tarkoituksena oli löytää laji, joka sytyttää eikä riko enää polvea, mutta kaiken jälkeen päädyin kuitenkin takaisin salibandyyn! Mun piti nyt alkuvuosi ottaa iisisti ja treenata vaan pitkän tähtäimen suunnitelmalla ja melkein kaksi viikkoa jaksoinkin!  

Mä kuitenkin elän tavoitteista ja itsensä kehittämisestä, ja kun vastaan tuli tilaisuus lähteä mukaan O2-Jyväskylän Naisten liigajoukkueen mukaan kevätkaudelle mietin vastausta ehkä noin 0,5 sekuntia. Todellakin lähden mukaan! Kevät tulee vierähtämään siis salibandyn parissa ja pistän siihen likoon kaiken minkä pystyn. On siistiä olla taas urheilija ja tehdä asioita sen eteen, että suorituskyky on paras mahdollinen. 

Niinku ex-joukkuekaveri Roosa Pelto-Arvo toi Naisurheilijan työmaa artikkelissaan esille, pelaaminen salibandyliigassa tapahtuu rakkaudesta lajiin. Mä joudun maksamaan pelaamisestani (kuten varmasti suurinosa naisista salibandyliigassa), johon viimeisiä opintotukikuukausia kuluttavalla opiskelijalla ei oikeasti ole varaa. Hyppään nyt täysin tyhjän päälle, mutta pakko luottaa, että tunne ja intuitio on oikeassa. Päätöstä pelaamisen jatkamisesta ei tarvinnut miettiä, mutta sanottakoon, että teen mielelläni yhteistyötä yritysten kanssa pelaamisen kustantamiseksi. Otteluisännyydet, sponsorit ja talkoot on tervetulleita asioita helpottamaan keskittymistä urheiluun. 

Puolentoistavuoden tauon aikana oon oppinut itsestäni urheilijana paljon enemmän kuin aiemman peliuran aikana yhteensä. Ilman joukkuetta oon joutunut ottamaan oikeasti vastuun omasta tekemisestä ja oppinut toivottavasti näkemään asioita uudesta perspektiivistä. Vaikka mennään täysillä, ei hampaat irvessä tekeminen oo oikea tapa saavuttaa omaa maksimia urheilussa. Tietty rentous ja positiivisuus on tarkoitus säilyttää. 

Oma tavoite on auttaa joukkuetta treeneissä ja peleissä oman kykyni mukaan, mutta myös kehittyä urheilijana edelleen. Mun vahvuus on tuoda positiivista energiaa, tekemisen meininkiä ja asennetta tekemiseen. Polven tilanne on mikä on.  Se toimii nyt suht moitteettomasti, mutta salibandy nostaa selkeästi riskiä sen rikkomiseen. Mut totta puhuen, se voi kuitenkin mennä monessa muussakin urheilussa paskaksi, eikä mun tapoihin kuulu elää peläten asioita, jotka voi mennä pieleen. 

Tällä hetkellä naputtelen mun konetta jo Lappeenrannan hallilla ja oon joukkueen mukana valmistautumassa päivän peliin NST:tä vastaan. Ite en oo vielä kokoonpanossa pelaajana, sillä sopimus on allekirjoitettu eilen, mutta sählyääliön elämä, ABC:n huoltoasemat ja bussissa istuminen on taas alkanut!

Saanko siis esiteellä: O2-Jyväskylä, numerolla 63: 

Silja

 

 

 

Kommentit (0)

Tää on sellainen laji, jonka oisin halunnut lapsena alottaa, mutta jäi sillon vain haaveeksi. Nyt sit vihdoin, 20 vuotta myöhemmin pääsin testaamaan millasta on Ringeten harrastaminen. Tikkakosken Tikan naisten joukkue otti mut treeneihinsä kokeilemaan, enkä ollu lapsena hakoteillä siitä, ettenkö tästä lajista tykkäisi. Periaatteessa ringette on valikoitunut tyttöjen ja naisten omaksi jääpeliksi (harvinaista eikö, että naisille on joku ihan oma laji?), mutta tääkin laji sopii ihan kaikille sukupuolesta ja iästä riippumatta. Mä en oo jäälajeja koskaan harrastanut, mutta koulussa oon päässyt muutaman kerran ringetteäkin kokeilemaan. Tiesin, että sitä rinkulaa on mukava kuljettaa, kunhan sen saisi osumaan siihen samperin kepin nokkaan. 

Ringeten pääpointit on samanlaiset kun jääkiekossa. Kentällä 5 + maalivahti ja maalit on samat kuin jääkiekossa. Pelivälineenä on kuminen rinkula, mailoina on suorat ringettemailat joiden jäänpuoleisessä päässä on vähän niinku sellaiset hampaat, jotka helpottaa rinkulan vetämistä ylämummoon (mun kohdalla kattoon, semmonen semi nostaminen ei oikein onnistunut). Ne oudot säännöt jotka piti opetella oli siniviivan yli syöttäminen eli sen yli ei voi rinkulaa kuljettaa. Paitsiota ei kuitenkaan oo, joten siellä takana voi toinen pelaaja toki hengailla. Sit sellasen ringetteviivan takana kentän päädyissä ei saa olla kuin kolme pelaajaa molemmilta puolilta, eli käytännössä omassa päässä puolustajat ja sentteri ja vastustajalta kolme hyökkääjää. Lisäksi maalivahdilla on isompi alue, jonne ei saa mennä, eikä sen sisältä rinkulaa saa pelata. Tärkeintä tässä pelissä on se ettei kontaktia tai mitään taklauksia sallita, mutta toisen pelaajan mailaa voi nostaa rinkulan ryöstääkseen. Rinkulan suojaaminen luistelussa on siis tosi oleellinen taito. 

 

Mä odotin oikeasti näitä treenejä kuin kuuta nousevaa. Hokkarit multa löyty itseltäni kotoa, mutta muut kamat mulle luvattiin lainaan. Hallilla päästyä mua ootti vielä yllätys, kun mun luistimet ihan vartavasten terotettiin ennen jäätä, mikä varmasti teki kokeilusta aika paljon miellyttävämpää. En todellakaan muista, millon niitä viimeksi oisi teroitettu, vaikka joka talvi niillä on kerran tai pari käynyt luistelemassa. Naisten joukkueella on yleensä hallilla on tietty koppinsa, jonka välinevarastoon voi pelikamat jättää kuivumaan, millon ei niitä halua kotona käyttää. Sieltä mä sain yhden tän päivän treeneistä poissaolleen pelaajan varusteet kypärästä lähtien lainaan. 

Tikkakoskella naiset pelaa ringeten Länsi-Suomen harrastesarjaa, mikä tarkottaa myös yhtä pelireissua Ruotsiin joka vuosi, sillä sarjassa pelaa yksi ruotsalainen joukkue, joka omien sarjojen puutteessa hakee tuntumaa Suomesta. Moni Tikan joukkueesta on pelannut ringetteä 1-sarjassa tai SM-tasolla ja lajikokemusta ylipäänsä löyty kaikilta pelaajilta vuosia. Porukkaa treenaa yhteisesti 2 kertaa viikossa jäällä. 

Ennen lajitreenejä tehtiin todella huolelliset lämpät ulkona. Ringette perustuu kuitenkin pitkälti hyvään luistelutaitoon ja tietysti näpäkkään silmä-käsikoordinaatioon, joten tähän liittyvät toiminnot yritettiin saada heräteltyä. Tehtiin mm. tennispallon pomputusta ringettemailoilla (maksimissaan sain ehkä 10 pomputusta putkeen) ja askellustikkailla koordinaatiotreenejä herättelemään ajatuksia ja lihaksia tulevaan treeniin. Mä olin nähnyt ennen alkulämpälle lähtöä miten B-tyttöjen treenien aikana se rinkula liikku ihan hirveetä vauhtia pelaajalta pelaajalle syöttötreenien muodossa ja mie todella ihmettelin, että miten toi voi olla mahdollista että sen rinkulan keskelle osuu kun syöttö tulee. Sitä kuulema harjoitellaan vielä pienemmillä harjoitusrinkuloilla, joiden jälkeen toi isompi tuntuu jo helpolta. Juupa joo, aika paljon saa varmasti silti treenata. 

Sit seuraava vaihe treeneistä oli mulle sellainen päiväkoti-ikäisen pukeutuminen. Kaikki kamat oli laitettu mulle valmiiksi eteen, mut silti piti aina kysyä että: Mikä seuraavaks? Mikä sitten? Ringetessä tulee ainakin rintapanssari, kyynärsuojat, hanskat kaulasuojus, polvisuojat, alasuoja, pitkät housut ja paita. Lisäksi tietysti sitten kypärä, joka päässä ymmärsin miks jengillä on ne pillit niissä juomapulloissa. Oli varmaan hauskan näköstä kun yritin juoda mun juomapullosta se kypärän ristikko edessä :D. Kun kamat oli saatu päälle, sain lainaksi mailan, joka tuli olla noin napaan asti luistimet jalassa. Mailan pituus on kuitenkin myös mieltymyskysymys, mutta salibandypelaajalle toi pituus tuntu aika sopivalta aloittaa. Joukkueen treenit suunnitellut Sini kävi vielä isolla fläpillä ekat treenit läpi ennen jäälle siirtymistä ja sit ei muuta ku jäälle. 

 

Mä sain jäälle mukaan vielä henkilökohtaisen tutorin Anniinan, jonka kanssa kerettiin ennen yhteisiä treenjä harjoitella syöttelyä ja vetämistä. Mun luistelutaito on varmaan aika sellainen keskitasonen, oon ihan nopee kyllä, mutta jarruttaminen on hidasta ja osaan sirklata vaan toiselle puolelle kunnolla. Onneksi pallopelin pelaaminen auttaa aina toisen opettelussa, joten syöttäminen ja vetäminen onnistui ihan yllättävän hyvin, vaikka väline olikin outo. En vaan voi silti korostaa, miten sairaan haastellista oli äkkiseltään opetella sen rinkulan kiinniottamista syötöstä. Näät että sieltä se tulee, ihan suoraan kohti, tasaisella nopeudella ja sit vaan pitäisi napauttaa se mailan kärki keskelle sitä rinkulaa. N-Y-T-NYT ....ja OHI. Ei muuta ku luistellen hakemaan se rinkula sieltä mihin se sit liuku. Toki hitaammat syötöt on helppo ottaa kiinni, mutta ei niitä voi sit pelissä kuitenkaan antaa. Luistelu itsessään oon kyllä mun mielestä ihan mielettömän hienoa, mutta raskasta liikuntaa. Siinä pääsee niin nopeesti, mutta hetken aikaa kun oot kenttää edestakaisin kirmannut keuhkot huutaa kyllä lepoa. Vähän iisiä antaa se, että yrittää vaan liuttaa mahdollisimman paljon, ettei kokoajan tarvii luistella.

Tehtiin ennen peliosuutta monenlaisia taitotreenejä, joissa pääsi yhtä aikaa treenaamaan välineen käsittelyä, että luistelua. Ekana oli pahamainenen Diesel treeni, jossa pitää muistaa syöttää, lähtee luistelemaan keskiympyrään, saaha syöttö ja syöttää eteenpäin ja sit saada ite se syöttö ja päästä vetämään. Ei varmaan ihan kaikista helpoin, mutta roikuin mukana , vaikka kävinkin vähän hitaalla aina ja kerran kaaduin sirklatessa ympyrää. Mulle annettiin onneksi aika hitaita syöttöjä, joita oli mahdollisuus saada kiinni, vaikka ei se nyt ihan 100%:lla onnistunut. Sit oli toisenlainen luistelutreeni, jossa tikattiin ensin maassa olevien mailojen yli ja tehtiin terävä spurtti laitaa pitkin toiseen päätyyn, jonne sai toisesta jonosta syötön ja pääsi vetämään. Nyt se syöttö tuli jo kauempaa, mikä ainakin mulla vaikettu rinkulan kiinniottoa merkittävästi. Sain sen melkein aina kiinni sillä puolella kenttää missä ei ollut maalivahtia, mutta aina kun fiilistelin, että pääsen veskalle vetää, en saanut sitä rinkulaa kiinni. Vinkiksi koitettiin antaa jalan laittaminen sen syöttölinjan taakse, että se pysähtyisi siihen, mutta ei kyllä sellainen taituruus onnistunut. 

Päivän paras ja hauskin treeni oli kyllä maalintekoharjoitus, jossa yksi päättää montako pelaaja vierekkäisistä jonoista lähtee, antaa tehtävän (esim. käykää siniviivalla kääntymässä) ja pillin puhalluksesta saa suorittaa tehtävän ja rinkula laitetaan jonnekin päin kenttää haettavaksi. Tarkoituksena on tietysti mahdollisimman nopeasti suorittaa tehtävä, sillä se puoli joka ensimmäisenä on kiinni rinkulassa saa hyökätä ja toinen puoli puolustaa. Jengi pisti kyllä tehtävissä parastaan ja esim. muutama missä itse oli mukana oli luistella laidalle, laittaa liivi päälle ja sit sai hyökätä. Ihan kauheeta yrittää hirveessä kiireessä vetää liiviä kypärän yli ja sit mulla olikin maila väärinpäin kädessä kun lähdin rinkulaa noutamaan. Toinen tehtävä taas oli pyöriä 10 kierrosta tukkihumalaa mailan ympäri ennen kuin sai lähteä pelamaan. Ensinnäkin mulla kesti luistimilla niin pitkään kiertää se kymmenen kierrosta, että maali oli jo tehty kun olin saanut sen hoidettua, mutta en ois kyllä selvinny potkuakaan pystyssä pyörimisen jälkeen. Siinä sai nauraa ihan kippurassa, samalla kun kilpailuvietti yrittää saada sut kuitenkin voittamaan sen lähdön. 

Loppuun pelattiin sit ihan 5 vs 5 peliä ja nyt pääsi vähän miettii jo sääntöjäkin. Ne mihin itse kiinnitin eniten huomioita oli just se aluesääntö, joka tosin oli ihan mahtava siinä mielessä, etten hyökkääjänä oo juurikaan tosta puolustamisesta välittänyt. Nyt se oli ihan viivalla kielletty ja se sopi kyllä mulle. Tavallaan kuitenkin outoa hakea sitä paikkaa ja kattoa toisen joukkueen pyöritystä ihan vierestä niin, että et saa itse mennä kuitenkaan auttamaan. Toisaalta sit taas hyökkäyspäässä se unohtuu, että vastustajan hyökkäjät ei saa tulla sen viiva taakse ja hyökkäyspäähän jäävän tilan voisi hyödyntää. Ringetessä välineen hallinta on helppoa sen jälkeen kun se rinkulan tosiaan siihen mailaan saa kiinni. Luistelutaito siinä toki korostuu ja aika paljon joutuu kropalla suojamaan, ettei vetopaikkaa hakiessa toinen pääse sitä mailaa ilmaan kopsauttamaan. Siitä mailasta saa tavallaan kuitenkin tukea luisteluun ja meno on yllättävän tasapainoista. Kovassa vauhdissa olevalta luistelijalta sitä rinkulaa ei meinaa kyllä helposti pois saada, ellei omaa vauhtia saa kiristettyä yhtä kovaksi. Vauhti on kyllä ihan hullu etulyöntiasema tässä pelissä. 

Parhaat tilanteet rinkulan kaappaukseeen toiselta joukkueelta on syötöt, joihin voi yrittää päästä väliin. Pakollinen syöttö pitää tosiaan antaa sen ringetteviivan yli ja  muutaman kerran meinasi punaviiva pahasti yllättää, kun katse kiinni mailassa luisteli menemään. Sit kun hätäisesti yritti johonkin sen lykätä, niin eihän se perille mennyt. Hajottavaa oli myös ne maagiset paikat kun oot jo ihan yksin ja ei tarvis enää ku osua siihen sua kohti tulevaan rinkulaan ja vetää se maaliin ja ootat ja mietit et tähän pitäisi kyllä osua ja tähtäät ja ohi. Muistelisin, että muutaman kirosanan saatoin jäällä huudella. 

Mä olin kyllä ihan mielettömän iloinen näistä treeneistä. Ensinnäkin porukkaan oli kyllä helppo tulla ja ihan kun oisi tuntenut porukan jo pitempään. Lajissa on sellasia puolia, jotka mua paljon viehättää, kuten nopeus, harhauttelu, maalinteko ja hyökkääjänä suorastaan kielto puolustaa omaa aluetta :D Jäällä liikkuminen on myös mun mielestä hieno tapa urheilla, sillä se käyttää kroppaa niin monipuolisesti. Ihan ehdottomiin suosikkeihin tää oli pakko heittää ja Tikan naiset lupasi, että saan tulla uudestaankin treeneihin!

  • Mitä kehittää: Nopeutta, kestävyyttä, taitoa, liikkuvuutta, voimaa, peliälyä ja tasapainoa noin nyt aluksi. 
  • Parasta: Nopea tempo, maalinteko, rinkulan kuljettaminen. 
  • Pahinta: Yrittää osua siihen saakelin rinkulaan kun syöttö tulee. 
  • Mitä ja missä: Naisille tätä on seuroissa tarjolla ja mun mielestä tän voi aloittaa, vaikkei aikaisempaa taustaa olisikaan. Tikkakosken Tikalla on naisten harrastesarjaa pelaavan joukkueen lisäksi myös Lady-joukkue, johon esim. moni juniorin äiti on innostunut lajia treenaamaan. Kannattaa vilkaista myös ihan Ringetteliiton sivuilta missä tätä lajia pääsee harrastamaan. Palloilutausta on myös ihan hyvä pohja lajin aloittamiseen, toki luistelutaito on kyllä aika ehdoton valtti! Mie voisin tätä lajia pelata myös ihan pipolätkänäkin höntsäjäillä. Jäälajeissa ainoana miinuksena on hallivuorojen hinta, jotka vaan vääjämättä nostaa kuukausimaksuja. Naisten harrastejoukkueessa naiset maksavat kuukausittain 70€ lajitreeneistä, mutta toki varusteet tuo lisähintaa ainakin aloittamiseen. Samoilla kamoilla kuitenkin selviää aikuisena usein uran alusta loppuun, sillä sitä pituuskasvua nyt ainakaan ei varsinaisesti tapahdu, eivätkä kamat muutamassa kaudessa kulu puhki. Mitä enemmän sit lajivuoroja, sen suuremmat maksut, joihin sit taas voi etsiä sponsoreita kuittaamaan kuluja. 
  • Oma ranking: Mulla on tavallaan sellainen hymyranking, minkä perusteella tiedän heti onko laji niitä mun suosikkeja. Melkein kaikista lajeista oon tykännyt, mutta oikeasti ainoastaan osa sytyttää ja pistää hymyilyttämään ihan eritavalla ja ringette on yksi niistä. Ihan suosikkilajeja tähän astisista. Kannattaa kokeilla!

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Tervetuloa lajitestausten pariin! Tämän blogin kirjoitti Silja, 28-vuotias kilpaurheilija Jyväskylästä. Vuonna 2017 testasin 100 lajia vuoden aikana ja tästä blogista löydät lajiesittelyt niistä kaikista, sekä muutaman liikuntaa ja urheilua sivuavan tekstin. Mun intohimo liikunnassa on sen kyky itsessään tuottaa hyvää oloa ja sen antaman mahdollisuus ylittää itsensä ja kehittyä loputtomasti. 

Tervetuloa lajitestausten, liikunnan ja urheilukirjoitusen pariin! 

Silja Penttinen

 

 

Ota yhteyttä:

100lajiavuodessa@gmail.com

 

LAJILISTA:

(lajit aakkosjärjestyksessä)

  1. Agility
  2. Aikido
  3. Aitajuoksu
  4. Amerikkalainen jalkapallo
  5. Ammunta
  6. Ampumahiihto
  7. Baletti
  8. BMX-pyöräily
  9. Brasilialainen jiu-jitsu
  10. Capoeira
  11. Cheerleading
  12. CrossFit
  13. Curling
  14. Enduro-moottoripyöräily
  15. Fitness
  16. Frisbeegolf
  17. Futsal
  18. Gaelilainen jalkapallo
  19. Geokätköily
  20. Golf
  21. Hiihto
  22. Historiallinen miekkailu
  23. Ilma-akrobatia
  24. Jooga
  25. Jousiammunta
  26. Judo
  27. Jääkiekko
  28. Kalpamiekkailu
  29. Karting
  30. Kehonhuoltotunnit
  31. Kehonpainoharjoittelu
  32. Keihäänheitto
  33. Keilaus
  34. Kiekonheitto
  35. Kiipeily
  36. Kirkkovenesoutu
  37. Koripallo
  38. Korkeushyppy
  39. Kuntosali
  40. Kuulantyöntö
  41. Käsipallo 
  42. Kävely
  43. Lacrosse
  44. Laitesukellus
  45. Laser Tag
  46. Lenkkeily
  47. Lentopallo
  48. Lentäminen
  49. Lihaskuntotunnit lisäpainoilla
  50. Ilma-aseammunta
  51. Lumikenkäily
  52. Lumilautailu
  53. Maantiepyöräily
  54. Maastopyöräily
  55. Melonta
  56. Nyrkkeily
  57. Paini
  58. Painonnosto
  59. Paritanssit
  60. Parkour
  61. Pesäpallo
  62. Petanque
  63. Pikajuoksu
  64. Pikaluistelu
  65. Pilkkiminen
  66. Pituushyppy
  67. Polkujuoksu
  68. Pyöräily
  69. Pöytätennis
  70. Ratsastus
  71. Retkeily / Vaellus
  72. Retkiluistelu
  73. Ringette
  74. Roller Derby
  75. Rugby
  76. Rullaluistelu
  77. Salibandy
  78. Seiväshyppy
  79. Sirkus
  80. Spinning
  81. Step-aerobic
  82. Sulkapallo
  83. SUP-lautailu
  84. Suunnistus
  85. Taekwondo
  86. Taiji
  87. Taitoluistelu
  88. Tankotanssi
  89. Tanssillinen ryhmäliikunta
  90. Telinevoimistelu
  91. Tennis
  92. Trampoliini
  93. Triathlon
  94. Uinti
  95. Ultimate
  96. Umpihankihiihto
  97. Vapaaottelu
  98. Vesijumppa
  99. Vesijuoksu
  100. Wakeboarding

 

 


 

Teemat

Blogiarkisto

2017

Kategoriat