Kirjoitukset avainsanalla nopeus

"Eihän agility ole urheilua! Eihän ihminen tee siinä mitään!. "  Vai tekeekö? Ainakin itse tein ja hauskintahan oli, että nimenomaa minua piti käskeä juoksemaan, eikä koiraa :D Pääsin Jyväskylän Agility Team Ry:n eli JAT:in porukkaan kokeilemaan millainen laji agility onkaan ja taas ollaan yhtä hienoa kokemusta rikkaampi! Mulla kun itselläni ei kotoa löydy kuin mies ja kissa, niin sain onneksi JAT:in koulutustoiminkuntaan kuuluvan Elina Kaleniuksen ihanan Lux-koiran muutamaksi tunniksi kokeiluun lainaan. Lux on 9-vuotias bordercollie-"vanhus" , joka on tottunut olemaan vieraidenkin ohjaajien kanssa, mutta ei varmaan aikaisemmin ihan näin ulapalla olevan kanssa ole joutunut treeneissä olemaan. :)

Agility on ohjaajien ja koirien esteratakilpailu, jossa koiraa ohjataan erilaisten esteiden yli.

 

Agilityn kilpailusuoritus tapahtuu niin, että koira kiertää tuomarin suunnitteleman n. 100-200m pitkän esteradan mahdollisimman virheettömästi ja mahdollisimman nopeasti. Kisoissa ohjaajalla on vain 5 minuuttia aikaa tutustua rataan ilman koiraa, jonka jälkeen seuraava suoritus onkin kisasuoritus, jossa koira ohjataan radan läpi.  Tämä radan sisäistäminen ei ensikertalaisen silmissä näyttänyt kovinkaan helpolta tehtävältä, sillä ihmettelen suuresti miten on mahdollista muistaa miltä puolelta mitäkin estettä pitää koiran mennä ja mihinkä mentiinkään seuraavaksi. 

Kuvittele, että se koira juoksee vauhdilla 3-5m/s ja sun on oltava edellä näyttämässä koiralle suunta ja reitti, mitä kohti seuraavaksi mennään. Rataan tutustumisvaiheessa jokainen ohjaaja suunnitteleekin "taktiikkansa" oman koiransa ohjaamiseen radan läpi. Treeneissä harjoitellaan erilaisia ratoja koiran kanssa, jotta siellä "taktiikka-kirjassa" on sitten olemassa valmiita kuvioita vastaan tuleville kisaradoille. 


Kyllä taas huomasi olevansa vähän turhan syvissä vesissä, kun treeneihin päästiin. Ihan ensimmäisenä hommat aloitettiin radan rakentamisesta, koirien odotellessa autoissa. Nyt harjoiteltiin muutaman viikon vanhaa kisarataa, jonka sisäistämiseen mulla meni enemmän kuin koko treenit. Kertaakaan en siis päässyt alusta loppuun ja parhaiten meni ihan vaan sellaiset suorat pätkät, vaikka ei välillä nekään. Ei ollut taas mulle ihan sellainen "mennään ja tehdään" laji. Kun rata oli valmis, vietiin koirat lämppälenkille. Haasteellisen agilitystä tekee tosiaan juuri se, että ihmisten lisäksi myös koirat tulee valmistaa suoritukseen. Erilaiset esteet ovat myös koiralle fyysisesti vaativia, joten esimerkiksi kyljet ja jalat on oltava lämpimiä, ennen maksimisuoritusta. Myös ohjaajan kannattaa huolehtia omasta lämmittelystä, sillä vaikka juostu matka ei määrällisesti ole suuri, joudut sen aikana tekemään täydestä vauhdista käännöksiä ja koordinatiivisesti haastavia liikkeitä, joissa esimerkiksi nilkat pyörähtävät helposti. 

Näissä JAT:in treeneissä jokainen ohjaaja tuo oman koiransa yksi kerrallaan radalle treenaamaan, muiden ohjaajien koittaessa neuvoa ja kannustaa haastavissa kohdissa. Elina näytti ensin toisen koiransa Ultran kanssa, miten rataa mennään läpi ja sen jälkeen olikin minun vuoro Luxin kanssa. Tietysti homma voisi olla helpompi, jos koira olisi tuttu jo perheenjäsenenä ja olisin käynyt kaikki pentu ja alkeisryhmät sen kanssa, ennen kuin rataa treenattaisiin, mutta täytyy kyllä sanoa, että Lux teki kaiken niin hyvin kuin pystyi. 

Elinan kanssa oltiin suunniteltu mulle koreografia läpi radan, mutta mun muistissa pysyi yleensä vaan seuraavat kolme estettä, jonka jälkeen ohjasin koiran väärään suuntaan. Voitte videolta katsoa, miten jokainen käännös, jokainen kädellä ohjaus ja jokainen kohta mihin juoksen on tarkkaan ennalta suunniteltu, vain mun toteutus sakkaakin pahasti. Silti aina jokaisen pätkän jälkeen (kun vika on minussa) koiraa palkitaan. Yksi juju on löytää myös jokaisen koiran kanssa toimiva palkitsemiskeino, joka voi olla lelu, leikki tai herkku. Koirat myös nauttivat radan suorittamisesta todella paljon ja jo sen kiertäminen on niille ilo. Luxia aina harmittikin, kun se pääsi vain muutaman esteen kerrallaan minun ohjausvirheiden takia suorittamaan. Ohjausvirheeksi riittää ihan vaan se, että kun käännyn väärältä puolelta ja koiraa lukee minusta, että seuraava suoritettava este onkin jossain ihan muualla. Yleinen ohje agilityyn onkin, että koira ei tee virheitä, vain ohjaaja tekee. Ja näin se oli! 

 

Jokaisessa kokeilemassani lajissa vaaditaan erilaisia taitoja. Toisissa kestävyyttä, voimaa tai notkeutta, toisissa tarkkuutta, nopeutta, keskittymiskykyä ja taitoa. Agility ei ole erilainen kuin muut, paitsi että kisasuorituksessa oletkin oman suorituksesi lisäksi vastuussa myös koiran valmistamisesta, suorituksesta ja huoltamisesta. Kuitenkin koiran kanssa tekeminen liikuttaa myös ihmistä todella paljon, kaikin puolin. Suoritus on lyhyt, mutta kisoissa voi olla, että teet eri koirien kanssa eri ratoja jopa kahdeksan saman päivän aikana, jolloin sekä aivokapasiteetti, että kehon kuormitus jo kertaantuu. Sekä ihmisen, että koiran palautumisesta kisapäivinä ja sen jälkeen onkin pidettävä huoli. Huipputasolla koirat käyvätkin hierojalla, fysioterapeutilla, osteopaatilla ja lääkärillä, niinkuin kuin muutkin huippu-urheilijat. Ei unohdeta peruskunnon ylläpitoa ja koordinaation harjoituksia sekä koirille, että ihmisille. 

 

  • Mitä kehittää: Peruskunto, nopeus ja koordinaatio. Lisäksi muistia ja keskittymistä, sillä suorituksessa on pakko olla niin läsnä siinä mitä tehdään. 
  • Parasta: Harrastajalle varmasti koiran kanssa yhdessä harrastaminen, liikkumisen ilo ja loputon kehittymisen mahdollisuus.
  • Pahinta: Sellaiset este-haasteet, joiden läpimenon junnaamiseen saa menemään aikaa loputtoman paljon. Kisoissa varmastikin omat mokat harmittaa jos tietää, että koira olisi suoriutunut radasta erinomaisesti. 
  • Hinta: Koiraharrastukseen saa menemään rahaa niin paljon kuin tahtoo. Agility harrastuksena ei ole sidoksissa rotuun ja eri kokoisille koirille on omat luokkansa mini, medi ja maksi. Esimerkiksi JAT ry:n seurassa jaksomaksu on 220€, jonka hinnalla voi olla ryhmätoiminnassa 10-20krt ryhmästä riippuen ja treenata itsenäisesti kentän ollessa vapaana. Alkeiskurssit pitää olla koiran kanssa käytynä, että ryhmiin pääsee. 
  • Kenelle: Todella antoisa liikuntaharrastus, jota voi yhdessä koiran kanssa tehdä. Tavoitteita ja haasteita riittää niitä haluaville tai voi harrastaa pelkästään liikkumisen ja leikkimisen ilosta. Tason saa valita itse.
  • Oma ranking: Vaikka en itseäni koiraihmisenä pidäkään, tykästyin lajiin silti. Nyt on pakko estää kaikki koiranpentu kuvat, sillä erehdyin jo tsekkailemaan millaisia pentuja myynnissä on :) . Ei ehkä vielä, mutta ken tietää...Sitä ennen saatan yrittää kissa-agilityä meidän Saaran kanssa.

Kommentit (0)

Yksi hauskimpia juttuja lajeja kokeillessa on se, että yksi laji johdattaa toisen lajin kokeiluun. Näin kävi parkourissa, josta päädyin historiallisen miekkailun kokeiluun. Kaikkia harrastuksia ei tarvitse aina mennä "jonnekin" harrastamaan, vaan mahdollista on myös vaan aloittaa se itse. Tällä kertaa pääsin tutustumaan Konstan ja Nikon "historiallisen miekkailun opintopiirin", jossa he harjoittelevat sellaisen miekkailuopettajalegendan kuin Joachim Meyerin oppeja kirjojen "The Art of sword combat " ja The art of Combat" -perusteella. Jälleen siis täysin erilainen näkökulma lajin harrastamiseen. 

Historiallinen miekkailu on taistelulaji, jossa harjoitellaan vanhoja eurooppalaisia taistelutaitoja aikalaislähteiden pohjalta. (historiallinenmiekkailu.com)

Harjoitteluaseena käytetään tässä taistelulajissa dussackia, mikä on siis hieman kyynärvartaa pidempi pehmustettu miekka. Ja painavampi kuin mitä luulin. Historiallisia lajeja on siis useampia ja niitä on mahdollista harrastaa ihan seuroissa ja treenata kilpailumielessä), jossa sitten mitellään oikeilla, mutta tylsytetyillä aseilla. Silloin suojavarusteina on sporttimiekkailustakin tuttu kypärä, sekä pehmustettu takki. Niistä huolimatta, iskut silti kuulema tuntuu ja mustelmina näkyy. Kyselin Nikolta ja Konstalta, miksi historiallinen miekkailu on mukavaa? Vastaukseksi tuli lajin parempi realistisuus verrattuna esim. miekkailun olympialajiin. 

        

     

 

Okei, what to do then:  Mulle lajia lähdettiin opettamaan neljästä perussuunnasta. Käytännössä mun tavoite on yrittää saada kuolettava haava kaveriin ilman että muhun itse osuu. Eli hyökkäämisen lisäksi on osattava puolustautua oikealla tavalla. Miekkailla voi molemmilla käsillä ja vasen kätisellä voikin olla etua, koska ulottuvuus ja kulmat ovat erilaisia, kun on tottunut oikeakätisiin vastustajiin. Kun kyse ei varsinaisesti ole pistomiekoista, vaan viiltävistä, pitää iskujenkin olla viiltäviä. Periaatteessa mun kannattaa heilauttaa miekkaa ylhäältä alas ristiin tai alhaalta ylös ristiin, molemmilta puolilta. Miekkailu ei ole voimalaji, vaan siinä vaaditaan nopeutta, ketteryyttä ja reagointia. Jalkojen on liikuttava koko ajan sähäkästi niin, että olen sopivalla hyökkäys tai puolustus etäisyydellä. Jos vastustaja yrittää lähteä kiertämään sinua, on pystyttävä liikkumaan yhtä nopeasti, ettei kaveri pääse hyökkäämään sivulta. Toinen käsi olisi yritettävä pitää poissa tieltä, mutta koko ajan se tuli sieltä selän takaa pois. Voisi siis olla, että oikean miekan kanssa päätyisin hyvin nopeasti kädettömäksi...

Ensin otettiin paikallaan lyöntejä sekä torjuntaa haltuun, sitten liikkeen kanssa ja sitten vapaasti liikkuen. Viimeiseksi otettiin viiden pisteen matsi 1vs1. Osumasta ilmoitetaan reilusti, matsin voittaja saa pisteen ja jää kehään, kun taas häviäjä siirtyy huilivuoroon. Huilissa ollut tulee vastustajaksi suoraan ja se jolla ensimmäisenä on 5 pistettä voittaa. Matsi alkaa joko kumartamalla tai kopauttamalla miekat yhteen. Jokainen osuman periaatteessa mihin vaan on aina pisteen arvoinen. Tässä alkoi jo sykekin nousta, mutta ikävä kyllä hävisin pistetilanteessa 4-4 finaaliottelun. Veikkaan, että hiukan mulle annettiin tasoitusta, sillä ottelu Konstan ja Nikon välillä oli aavistuksen vauhdikkaampi kuin omani... Henkisesti poistuin silti voittajana :) 

  • Mitä kehittää: Nopeutta, reagointia ja ketteryyttä.
  • Parasta: Matsit! Super hauskaa, että keskittyminen kiinnittyy täysin vastustajan liikkeisiin ja yrittää miettiä miten itse tekisi. Liikunnallista shakkia. Jos jonkun lajin haluaa ottaa itsekseen haltuun, saa ainakin tehdä juuri niitä asioita, joita itse haluaa.
  • Pahinta: Tylsää tietysti se, että tekniikat on hiottava suht rauhallisella tahdilla ja toistoja on saatava tuhansittain alle, että joku näkyisi jo oikeana reagointina. Itsenäinen lajin opettelu vaatii myös todellista perehtymistä lajiin.
  • Hinta: Tällä kertaa tutustuin historialliseen miekkailuun omatoimisesti harrastavien porukassa (eli ei maksa kuin vaivaa tutustua ja perehtyä lajiin), mutta historiallista miekkailua voi harrastaa myös seuroissa.  Esimerkiksi Jyväskylässä historiallisen miekkailun armizaren-peruskurssi (10krt) maksaa 50€. 
  • Kenelle: 1vs.1-kamppailun ystäville. Jos tykkää pelata älyllisesti samalla kun tekee fyysisiä juttuja. Voisin kuvitella, että esim. historiallisen miekkailun harrastaminen jonkun palloilulajin pelaajalle ei menisi hukkaan, sillä erilaista näkemystä saa 1vs1 tilanteisiin. 
  • Oma ranking: Ottelut on todella sellaisia, mitä jaksaisin tehdä vaikka hamaan loppuun saakka. Hauska tapa haastaa itseään uudestaan ja uudestaan. Lajina ei kuitenkaan ihan hulluna sytytä, vaikka hauskaa onkin! 

 

 

Kommentit (0)

Painonnosto on ollut kanssa aikamoinen mysteeri, ennen kuin pääsin Harjun Woiman punttikouluun tutustumaan olympialajeihin työntöön ja tempaukseen. Crossfitin myötä painonnosto on myös nostanut profiiliaan suosittuna lajina, varsinkin naisten keskuudessa, joten mahtavaa oli päästä kokeilemaan millaista painonnostotreeneissä on ja mikä siinä koukuttaa. Valmentajana Harjun Woimalla on myös ihan suhteellisen pätevä Tomi Puurunen, joka toimii mm. miesten painonoston maajoukkueen valmentajana. 

Painonnosto on urheilumuoto, jossa kilpailija pyrkii kahdella kädellä nostamaan mahdollisimman painavan tangon levypainoineen ylös suorille käsille. Kilpailussa nostot tehdään kahdella eri tekniikalla temmaten ja työntäen. Voittaja on suurimman yhteistuloksen nostanut.

 

Puurusen punttkoulussa treenataan kaksi kertaa viikossa oikeita nostotekniikoita sekä tempaukseen, että työntöön. Porukkaa treeneissä käy kaiken ikäisestä monen tasoiseen, mutta homma pysyy rentona, vaikka kunnolla pistetään tekemään. Treeniporukan oma motto taisi olla letkautus: "Täällä saat uusia ystäviä ja rantakunnon". Ainakin se oma mielikuva painonnoston jäpitysmeiningistä ja hauiksen ympärysmitan vertailusta haihtui ja tilaille tuli painonnostajan huikeat vaatimukset liikkuvuudelle, räjähtävyydelle, tekniikalle ja ketteryydelle. Tekniikka varsinkin on niin järkyttävän herkkä pienillekin virheille, sillä tasapainon ollessa pikkuisen liian edessä tai takana, paino ei vaan nouse. 

Treenit Harjun Woimalla alkaa aina piinallisella keppijumpalla, jossa keppi niskantakana, kädet suorana päänpäällä otetaan peukaloista kiinni ja mennään kyykkyyn. Ihan niinkun se kyykyssä oleminen ei ois jo tarpeeksi vaikeeta, niin kyykyssä lähdetään kävelemään ympyrää eteen ja taaksepäin, nitkutellaan polvia maahan, seisotaan yhdellä jalalla ja tehdään kasakkahyppyjä. Kaaduin ihan muutaman kerran selälleen permannolle kesken treenien. Keppipiinan jälkeen hiotaan liikeratoja kuntoon levytangon kanssa, naisilla kevyemmän 15kg tangon ja miehilä 20kg. Kymmenen kertaa kaikkea mahdollista etukyykystä takakyykyn kaikkiin variaatioihin, tempauksen erimuotoihin  ja rinnallevetoon. 

Alkulämpöjen jälkeen alkaa teknikkareeni päivän teeman mukaan. Tekniikkaa lähdetään hakemaan aina pienistä palasista hakemaan kohti oikeaa kokonaista suoritusta. Tempauksessa esimerkiksi ensin vain polveen asti nostamalla, sitten reisien puoliväliin ja sitten hartiavetoon saakka. Pareittain tehdessä palautukset pysyy hyvinä, eikä tekniikkaa harjoitella koskaan liian suurilla painoilla. Aina lähdetään siitä, että tekniikka pysyy turvallisena ja toistomäärät painoihin nähden on maltilliset, mutta kuitenkin kuormittavat. Mutta siihen tekniikan hiontaan tulee koko ajan palautettaa: Silja tee hitaammin, Silja rauhassa, Silja paino päkiöille, Silja älä nosta käsillä, Silja sitä ja tätä... Jatkuvasta ohjeistuksesta huolimatta on parasta, että palautetta saa tekemisestä koko ajan, koska itsellä ei koskaan ole mitään käsitystä siitä mikä hommassa menee pieleen. Tekniikka harjoituksen jälkeen tehdään vielä yleensä voimakestävyyteen tähtäävä sarja painoilla ja yleensä vielä piinataan keskivartaloa "pikku" treeneillä. Jos ei enää peruslankutus tunnu niin, kokeileppa tätä treeniä: lankkuja lisäpainoilla!

 

Osa ryhmästä on jo pidemmällä, jolloin omia ennätyksiä on mukava päästä koettamaan. Huikea fiilis, kun porukka hiljentyy jauhamisesta katsomaan ja kannustamaan, kun joku porukasta lähtee yrittämään omaa ennätystään. Ensin hiljaisuus, tangon takana energian kerääminen, asennon hakeminen sekä tyhjä katse eteenpäin. Sen jälkeen kaiken energian iskeminen tankoon ja joko onnistunut suoritus tai muutama kirosana. Energiakenttä painonnostossa on kuitenkin silmin nähtävissä! Tsekatkaapa Milko Tokolan Olympianostot tempaus ja työntö:  keskittyminen, tuuletus ja pyörtyminen noston jälkeen!

 

Painonnosto on painoluokkalaji, jossa voi kilpailla olympiatasolta seniorisarjoihin. Jos nyt aatellaan, niin mie pystyisin pikku painonpudotuksen jälkeen kilpailemaan 63kg sarjassa, mutta viimeksi SM-kisoissa sen luokan naisten paras tempaisi 87kg ja työnsi 104kg.  Suomenennätyksen siinä painoluokassa teki juuri EM-kisoissa Anni Vuohijoki tuloksella 90+111= 201. Kiinalaisella Wengillä taas on maailmanennätys tuloksella 115+147=261. Vielä on matkaa, kun meikäläisen tempaus kovimmillaan oli 32,5 kg ja työnnössä menisi varmaan about 40kg :D . Koutsi Puurunen kuitenkin lupasi, että vuodessa määrätietoisella harjoittelulla voi kehittyä paljonkin, kunhan vaan tekniikat saa hiottua kuntoon. 

  • Mitä kehittää: Koko kropan voimaa, mutta varsinkin keskivartalo ja jalat saavat ytyä. Ketteryyttä, liikkuvuutta ja nopeutta. 
  • Parasta: Tekniikan kehittyminen ja oma ennätys. Ekaa kertaa kun menee kokeilemaan, niin ai että ku aina tulee ennätys :D
  • Pahinta: Tekniikan hankaaminen ilman kehittymistä. 
  • Hinta: Ei päätä huimaa, kun kausimaksu 100€ (syksy tai kevät) sisältää Open Gymin, kuntopainin, punttikoulun ja crossfitin. Painonnostokengät oisi lajiin ehdottoman hyvä satsaus ja ne saa 100€ ylöspäin hankittua. 
  • Kenelle: Tiesittekö, että painonnostoon on painoluokkien lisäksi seniorisarjassa ikäluokat +80 ikävuoteen. Junnusarjat löytyy myös, joten ikä ei ole este. Liikkuvuus kehittyy, vaikka huonommallakin lähtisi, joten jos vaan nivelet kestää , lajia voi harrastaa kuka vaan!
  • Oma ranking: Hauskaa hommaa, kun ainakin alussa kehitystä tapahtuu nopeasti. Mulla motivaatio harrastaa painonnostoa tulisi kuitenkin vaan mahdollisuudella päästä joskus kilpailemaan, joten pitäisikö tässäkin tähdätä siihen +35 vuotiaiden masters-sarjaan? Harjun Woimalla ainakin on aidosti niin mukava meno, että siellä olisi mukava painonnostoa käydä treenailemassa! 
  • Seuraa: Anni Vuohijokea ja Milko Tokolaa

Kommentit (0)

Seuraa 

Tervetuloa lajitestausten pariin! Tämän blogin kirjoitti Silja, 28-vuotias kilpaurheilija Jyväskylästä. Vuonna 2017 testasin 100 lajia vuoden aikana ja tästä blogista löydät lajiesittelyt niistä kaikista, sekä muutaman liikuntaa ja urheilua sivuavan tekstin. Mun intohimo liikunnassa on sen kyky itsessään tuottaa hyvää oloa ja sen antaman mahdollisuus ylittää itsensä ja kehittyä loputtomasti. 

Tervetuloa lajitestausten, liikunnan ja urheilukirjoitusen pariin! 

Silja Penttinen

 

 

Ota yhteyttä:

100lajiavuodessa@gmail.com

 

LAJILISTA:

(lajit aakkosjärjestyksessä)

  1. Agility
  2. Aikido
  3. Aitajuoksu
  4. Amerikkalainen jalkapallo
  5. Ammunta
  6. Ampumahiihto
  7. Baletti
  8. BMX-pyöräily
  9. Brasilialainen jiu-jitsu
  10. Capoeira
  11. Cheerleading
  12. CrossFit
  13. Curling
  14. Enduro-moottoripyöräily
  15. Fitness
  16. Frisbeegolf
  17. Futsal
  18. Gaelilainen jalkapallo
  19. Geokätköily
  20. Golf
  21. Hiihto
  22. Historiallinen miekkailu
  23. Ilma-akrobatia
  24. Jooga
  25. Jousiammunta
  26. Judo
  27. Jääkiekko
  28. Kalpamiekkailu
  29. Karting
  30. Kehonhuoltotunnit
  31. Kehonpainoharjoittelu
  32. Keihäänheitto
  33. Keilaus
  34. Kiekonheitto
  35. Kiipeily
  36. Kirkkovenesoutu
  37. Koripallo
  38. Korkeushyppy
  39. Kuntosali
  40. Kuulantyöntö
  41. Käsipallo 
  42. Kävely
  43. Lacrosse
  44. Laitesukellus
  45. Laser Tag
  46. Lenkkeily
  47. Lentopallo
  48. Lentäminen
  49. Lihaskuntotunnit lisäpainoilla
  50. Ilma-aseammunta
  51. Lumikenkäily
  52. Lumilautailu
  53. Maantiepyöräily
  54. Maastopyöräily
  55. Melonta
  56. Nyrkkeily
  57. Paini
  58. Painonnosto
  59. Paritanssit
  60. Parkour
  61. Pesäpallo
  62. Petanque
  63. Pikajuoksu
  64. Pikaluistelu
  65. Pilkkiminen
  66. Pituushyppy
  67. Polkujuoksu
  68. Pyöräily
  69. Pöytätennis
  70. Ratsastus
  71. Retkeily / Vaellus
  72. Retkiluistelu
  73. Ringette
  74. Roller Derby
  75. Rugby
  76. Rullaluistelu
  77. Salibandy
  78. Seiväshyppy
  79. Sirkus
  80. Spinning
  81. Step-aerobic
  82. Sulkapallo
  83. SUP-lautailu
  84. Suunnistus
  85. Taekwondo
  86. Taiji
  87. Taitoluistelu
  88. Tankotanssi
  89. Tanssillinen ryhmäliikunta
  90. Telinevoimistelu
  91. Tennis
  92. Trampoliini
  93. Triathlon
  94. Uinti
  95. Ultimate
  96. Umpihankihiihto
  97. Vapaaottelu
  98. Vesijumppa
  99. Vesijuoksu
  100. Wakeboarding

 

 


 

Teemat

Blogiarkisto

2017

Kategoriat