Kirjoitukset avainsanalla kehonhallinta

Riippuen tekijästä tän lajin nimi on todennäköisesti trampoliiinivoimistelua, trampoliinihyppelyä tai trampoliinitemppuilua. Mun kohdalla ehkäpä tota temppuilua. Mä kävin Jyväskylän Trampolin Parkissa erittäin tehokkaan tunnin kokeilemassa tätä lajia ja kyllä tää ihan oma lajinsa on! Mä oon aikaisemminkin päässyt kokeilemaan voimistelutrampoliineja mm. yliopiston telinesalilla ja myös lukiossa löyty liikuntasalista sellanen. Voltin mä oon aina uskaltanut sinne superlon-mereen heittää, mutta hurjasta nuoruudesta ja vahvan itsesuojeluvaiston puutteesta huolimatta, mun temput on jääny kyllä siihen. Nyt trampoliinihyppiminen on nostanut päätään ihan omana liikkumismuotona erilaisten harrastepaikkojen myötä, enkä ihmettele, sillä tää on kyllä törkeen hauskaa liikuntaa! Kannatta tsekata myös Trampolin Parkin hauska videokanava, jossa on älyttömästi vinkkejä uusiin temppuihin ;). Tän videon Aleksi oli mullekin temppuja neuvomassa. 

                          
   

Sen yhden trampoliinin sijaan, jolle jokainen jonottaa vuoroaan, esimerkiksi tuolla trampoliini parkissa on ihan hulluna vaihtoehtoja hyppimiselle. On vähemmän pompauttavia tramppa-alueita (freestyle-trampoliinit), sellanen verkoilla eristetty korisalue (jonne saisi varmasti ihan eeppisiä pallopeleja aikaiseksi) ja sit sellanen alue, josta voi voimistelutrampoliineiltä (olympia trampoliinit) hypätä superlon-mereen. Mä olin varannu hyppytunnin vielä niin sopivanan ajankohtana, et sain vapaasti pomppia missä vaan ehdin ja ohjaajilta sain vinkkejä temppuihin. Mä olin kyllä kuin lapsi karkkikaupassa kaikkien niiden trampoliinien keskellä!

Mä ajattelin alussa, et pärjään omilla sukilla, mut hetken niillä liukasteltuani ostin tiskiltä 3€ maksavat jarrusukat, joilla homma oli oikeasti kuin eri planeetalta. Oon melko varma, että mikään mun oppimista tempuista ei ois luistavilla sukilla onnistunut. Kovin pitkään mä en ois jaksanu hyppiä pelkästään ylös-alas, vaan temppujen oppiminen tässäkin lajissa on sitä siisteintä mahdollista. Ohjaajilla trampolinparkissa on aika huikeet taidot tehdä kaikkea siistiä ja niiltä sain aina uuden jutun opeteltavaksi. Jos mä oisin vaan itekseni hyppiny, en todellakaan oisi keksiny sellasia juttuja edes opeteltavaksi. Ohjaajilta kannattaa kyllä kysellä vinkkejä temppuihin!

Ekana lähdin opettelee puolivolttia niillä vähemmän pomppivilla trampoilla. Siellä trampoliinien välissä on myös suojakaistaleita, joista on hyvä ponnata kädet puolivoltissa ympäri. Temppu näytettiin mulle muutaman kerran, kerrottiin pää kohdat (tarpeeksi kaukaa ponnistus, että vauhti on kunnolla eteenpäin) ja vielä kun ehdotettiin et heitänkin ne kädet alakautta maahan, niin voilá! Oli menny 10min hyppytunnista ja puolivoltti hanskassa! Sit siirryttiin voltin hakemiseen voimistelutrampoliinille. Nää pomputtaa ihan todella paljon voimakkaammin ja näihin kannattaa tutustua rauhassa, jos ei oo samanlaisella aikasemmin hyppiny. Mä en todellakaan uskalla näillä hypätä niin korkeelle kun oisi mahdollista, sillä ne pompauttaa tosiaan niin korkeelle, et mua alkaa oksettaa.

Koska tavan voltti ei superlon-mereen (eli sellaseen altaaseen, joka on täynnä pieniä superlon-paloja) ollutkaan kovin haasteellinen, mä lähdin opettelemaan volttia puolella kierteellä. Siinä pitäisi ilmalennon aikana kääntyä niin, että kasvot oisi takaisin lähtösuuntaan. Mä ehkä osaan sen voltin tehdä vahingossa, mutta ei mulla oo mitään hajua missä asennossa mie ilmassa oon, kun jalat pitäisi potkasta oikeassa kohtaa suoraksi ja kääntää yläkropalla koko vartalo. Mie lähin kääntymään aina liian aikaisin ja päädyin altaaseen useimmiten pää edellä. Hankasin tätä liikerataa (pyörähdys ja kääntyminen) ihan pelkästään kuperkeikan kautta trampoliinilla pyörimällä, että selkäytimeen jäisi jälki siitä oikeasta liikkeestään. Siitä huolimatta, homma ei ottanut luistaakseen. Päätin sit antaa tälle vähän aikaa ja opetella jotain seuraavaa hommaa. 

Seuraava opeteltavaksi ehdotettu asia olikin sit takaperinvoltti. Tää on vaan jotenkin niin kuumottava temppu! Tuntuu ihan sekopäiseltä lähteä hyppäämään taaksepäin ja yrittää tehdä voltti. Jälleen kerran piti aivotoiminnalta ja järkevältä ajattelulta kääntää kytki OFF-asentoon ja vaan hypätä! Se tehtiin trampoliinin kovalta reunalta suoraan altaaseen, ettei trampppa hypäytä mua ihan mihin sattuu.  Ekoilla kerroilla ohjaajat avusti mua sen verran, et hyppy ei jää paikoilleen vaan tulee reilusti taaksepäin. Koska homma näytti riittävän turvalliselta, kokeilin ilman avustusta. Se itsesuojeluvaisto vaan pitää tiukasti pois päältä, niin hyvä tulee. 

Tässäkin lajissa pitäisi osata palastella se tehtävä asia pienempiin kohtiin. Takaperinvoltissa a.) kunnon pomppu niin, et kädet heilahtaa lopussa ylös ja taaksepäin b.) jalat koukkuun ja kädet niistä ympäri. Kun säheltää tätä kaikkea ja yhtäaikaa, niin on helposti ongelmissa. Oikeastaan se ekan vaiheen hypyn uskaltaminen, on näissä kaikissa se tärkein. Jos sulla on tarpeeksi ilmaa alla, sulla on enemmän aikaa tehdä sitä muuta. Mä olin tyytyväinen siihen, et uskalsin tätä harjoitella, vaikka ei tätä kyllä koskaan tulla biitsillä kokeilemaan. Tää oli ylivoimaisesti kuitenkin pelottavin juttu opetella. 

Mä olin tässä vaiheessa kyllä ihan puhki. Siellä seinällä luki jossain, et 20min yhtäjaksoinen pomppiminen vastaa tunnin lenkkiä... Mun keskisyke paino kokoajan 140-150bpm:n paikkeilla, mutta ei vaan malttanut levätä. Oli liian siistiä! Vaihdoin vaan harjoiteltavia juttuja välillä, kun se superlon-merestä itsensä ylös kampeaminen on niin sairaan raskasta. Oikeasti, se on musta ylivoimaisesti hirveintä koko hommassa. Mä en tiiä, onko mulla vaan tosi huono tekniikka, mut jostain syystä mä en meinaa päästä niistä pois. :D Opettelin sit vaan tekee volttia voimistelutrampalla niin, et ländään sen jaloilleni. Joka kerta uskalsin pompata vähän ylemmäs, et sitä aikaa oli pyörähtää, ja vaikka en jaloista kiinni ottanutkaan pyörimisvaiheessa, niin lopulta puhtaasti jaloilleni pääsin. Tää autto myös hahmottamaan sitä volttia puolellakierteellä ja muutama yritys pelkän voltin jälkeen, niin sain tänkin jotenkuten altaaseen heitettyä. (Tein koosteen kaikista tempuista Instagramiin, joten kannattaa sieltä tsekata!) 

Viimesenä yritin opetella puolivoltti, jännehyppy, puolivoltti sarjaa, mut siitä tulikin puolivoltti, jännehyppy, voltti- sarja vahingossa, kun viimeisessä hypyssä hyppäsin vaan käsien yli. Ekalla kerralla säikähdin sitä, vaikka ihan istualleen kovemmalle trampalle tulin, mut sit seuraaviin otin vaan kovemman pompun ja keskityin pyöräyttämään sen kunnolla. Noissa sarjoissa on vaan se juttu, et pitää keskittyä eka ensimmäiseen ja sit vasta toiseen. Puolivolttiin jos lähti liian läheltä trampoliinin reunaa, niin mätkähti jo sen jälkeen istualleen maahan. 

Mä olin niin poikki, mutta onnellinen ton tunnin jälkeen. Mä en tiedä millä vauhdilla ja rohkeudella mä sen painoin, mutta oppimisen into oli ihan hirvittävän kova! Pakko oli vaan jaksaa kokeilla kaikkea uutta. Tunti oli todellakin ihan riittävä aika treenaamiseen. Ainoa vaan, että vaikkei hyppiessä missään tuntunut, niin seuraavana aamuna mun leikattu polvi oli kyllä hypyistä ärtynyt. Tätä hyppelyä en voi siis ihan hullun usein tehdä, sillä kun polvessa ei oo enää pehmusteita estämässä luiden vastakkain hankautumista, niin pomppiminen pidemmän päälle on aika ikävää. Mut miten siistiä päästä oppimaan uusia siistejä juttuja! Ja lajina myös sellanen, että jokaiselle löytyy sopiva taso. Aina voi helpottaa tai vaikeuttaa sitä omaa tekemistään!

  • Mitä kehittää: kuntoa (kovalla kädellä!), tasapainoa ja kehonhallintaa. 
  • Parasta: Kun vauhti vie ja pääsee omista peloistaan.
  • Pahinta: Pelko siitä, että tulee niskoilleen. Tässä pitää vaan toisaalta malttaa pysyä omilla taitoalueillaan ja toisaalta uskaltaa tehdä kunnolla, ettei jätä hyppyä puolitiehen.
  • Missä ja miten: Trampolin Parkissa hyppytunti maksaa 10-14€ tunnilta ja siihen hintaan saa itsensä kyllä todella väsyksiin! Tarjolla on myös aikuisille hyppimiskursseja, joilla tosiaan edetään ihan hyppijöiden omien valmiuksien mukaan henkilökohtaisia tavoitteita kohti.
  • Oma ranking: Ihan superkivaa, mut polvi ei vaan kestä noin paljoa kerralla :( Tätä pitää nauttia harvoin, mutta silloin sitä suuremmalla ilolla!

 

Kommentit (1)

Hyppivä Tapio

Harrastan trampoliinivoimistelua Ikurissa Tampereella. En ole kilpavoimistelija sentään vaikka joskus ajatuksella leikinkin. Trampolinparkin Tampereen pisteellä olen monia kertoja käynyt ja joka kerta ollut kivaa. Hiki tos tulee, väistämättä!

On lajeja, joita en todellakaan olisi uskaltanut mennä kokeilemaan ilman tätä haastetta. Baletti on yksi niitä. Oon aina ihaillut balettitanssijoiden taitoa ja urheilullisuutta, mutta en oo koskaan edes miettinyt, että voisin itse sitä harrastaa. Eihän aikuiset naiset (palloiilu taustalla) voi aloittaa jotain niin eleganttia ja esteettistä? Onneksi Liikkuja Nainen mulle ehdotti aikuisbalettia ja selvittelin missä sitä pääsee kokeilemana. Esimerkiksi Jyväskylän Tanssiopistolla on nimenomaa aikuisbaletin alkeita, jonne ihan kaikki voivat mennä mukaan ja siellä pääsinkin tätä lajia testaamaan. Mun kanssa kokeilemassa oli toinen 100 lajin testaaja Hannele, joka oli nuorena harrastanut balettia. Hannelelta sainkin tunnin jälkeen monta vinkkiä asentoihin ja vähän eri tavalla nousi tosiaan Hannelen jalka tunnilla kun meikäläisen... Mun kokemukset baletista rajoittuu telkkarissa tai joskus livenä nähtyihin kokemuksiin, tunnilla tehtiin kuitenkin paljon sellaisia asioita, joita ajattelinkin. 

Aikuisten balettitunneilla harjoitellaan baletin perusliikkeitä pyrkimyksenä lisätä kehon hallintaa, lihasvoimaa, liikkuvuutta, tasapainoa sekä esteettisyyttä ja ilmaisua aikuisten tavoitteiden ja edellytysten mukaisesti. (Jyväskylän Tanssiopisto). 

Vähän niinkuin monessa muussakin lajissa, on aikuisena aloittamisessa kuitenkin kynnys. Helpompi on mennä lajiin, josta on aikaisemmin edes jotain kokemusta. Moni aikuisbaletissa kävijäkin on lapsena ja nuorena harrastanut ja palannut aikuisiässä takaisin harrastuksen pariin. Mun on tavallaan helppo mennä tän haasteen puitteissa kokeilemana ihan mitä tahansa, koska kaikki tietää, että oon se tyyppi joka kokeilee kaikkea ja eikä mun pliétä katota kieroon, vaikka teen sen kuinka selkä mutkalla. Jos menisin ihan muuten vaan uuteen lajiin, olisi suorituspaine varmasti kovempi. Toki ihan uusiakin aloittajia löytyy ja aikuisbaletti on ollut nyt tanssiopistolla suosittu kurssi. Moni harrastaja haluaa hankkia myös kärkitossut melko aikaisessa, jotta hommaan saa ihan oikeaa tanssimisen fiiistä. Mie tietysti kokeilin lajia ihan sukkasillaan ja taisi ne sukat olla myös väärinpäin jaloissa. En vaan enää kehdannut kääntää :)

 

Tunnin alussa lämmitellään ja avataan jalkojen liikelaajuuksia tanssia varten. Baletin perusasennnot (ne asennot, joista kaikki sarjat lähtee) on mun jäykille lonkille haaste, sillä jalat pitäisi pitää kantapäät yhdessä ja varpaat sivuille auki. Huomaamatta vein aina jalat suoraan, josta opettaja kävi usein sitä asentoa korjaamassa. Alussa siis lämmiteltiin siis ihan keskellä ringissä lihakset ohjeiden mukaan auki ja sitten siirryttiin kaikki salin reunoille tangon viereen. Baletissa on todella paljon kaikkia termejä ja kaikille asennoille tuntuu olevan omat nimensä, joista mulle ei tosiaan mieleen yhdellä kerralla jäänyt mitään. Opettaja kävi onneksi ensin yhdessä meidän kanssa koko lyhyen sarjan läpi, jonka jälkeen lähdettiin sitä heti musiikkin tekemään. 

 

Mulla ei olisi ollut yksin mitään toivoa muistaa niitä helppojakaan sarjoja, joten katsoin aina edessä olevan liikkeistä mallia. Koko ajan varmasti suu pyöreenä kuin pikkuleipä. Sarjoissa ollaan yleensä kylki tankoon päin ja pidetään toisella kädellä kiinni ja ulomman puoleinen jalka tekee töitä. Alussa sarjoissa haettiin pienemmillä liikkeillä niitä suurempia liikelaajuuksia ja varsinkin juuri lonkan liikkeessä piti olla tarkkana. Kaiken liikkeen pitäisi näyttää kevyeltä ja sulavalta, mutta kun jostain ottaa kiinni, niin sitten ottaa. Liike pitäisikin pystyä jättämään juuri sellaiseksi, ettei selkä lähde notkolle tai lantio kiertymään. Mulle todellista haastetta siis! Sarjan loppuun tuli yleensä vielä joko demi plie  (puoleen väliin) tai grand plie (kokonaan alas), eli käytännössä kyykky jalat aukikierrossa polvien auetessa sivuille (jalkojen kohdat vaihteli alkuasennon mukaan). Selkää ei saisi päästä notkistumaan, vaan tulla vaan suoralla selällä alas. Voin ihan näin omallakin silmällä kertoa, että mun pliet ei ollut mitää vahvoja suorituksia. Hahah, instagramista näät tyylinäytteen! 

Kun hommaan vielä lisättiin lisää pitoja esim. rauhallinen jalan nosto suoraksi eteen tai sivulle tai taakse, niin meikäläinen oli ongelmissa. Mulla on ihan selkeää heikkoutta niissä lihaksissa, joilla voisi jalkoja tuolla tavalla rauhallisesti nostella ylös päin, joten baletti iski kyllä siihen. Siltikin aivan älyttömän ihanaa oli niitä harjoitella, kun tunnilla soi kaunis klassinen pianomusiikki ja tanssijoiden joukossa vallitsee täysi keskittyminen omaan tekemiseen. Yritin aina peilistä seurata, ettei alaselkä notkistuisi, mikä on kyllä mun ihan perus asentovirhe ihan muutenkin. Tunnin loppuun harjoiteltiin vielä pieniä baletti hyppyjä, joissa haasteena on pitää tasapaino kasassa ja nilkat suorina ilmassa. Siinä saa nilkan lihakset kyllä aikamoista treeniä. Itselle näissä vaikeinta oli saada rytmistä kiinni, lähdin aina joko puoli tahtia liian aikaisin tai liian myöhään hyppyyn, joten olin koko ajan eri rytmissä muiden kanssa :D. Oon vielä pitänyt itseäni rytmiikassa ihan todella taitavana, mutta en osaa kyllä yhtään ajoittaa mun hypyn korkeutta osumaan musiikin kanssa. Ihan viimeiseksi harjoiteltiin vielä salin läpi vähän niinku laukka askelia, joissa mun rytmitaju oli juuri sen saman puoli tahtia eri ajassa. Tästä onneksi ei ole todistusaineistoa. 

Veikkaan, että ensikertalaisena noin 95% kaikista pointeista meni ohi, sillä oma keskittyminen riittää jalan liikutteluun oikeaan suuntaan päin. Käsiä en ehtinyt todellakaan miettiä, sillä nekin totta kai pitäisi pystyä pitämään liikkeissä mukana. Hannele yritti mulle lopuksi vielä neuvoa sitä käsien asentoa, kun otettiin kuvia blogia varten, mutta joka kerta mulla oli joko liian jyrkkä tai loiva kulma ranteissa :D Hannelella myös ne kaikki perusasennot tuli kuin apteekin hyllyltä! Vaikka ehkä mun tekemisestä sellainen viimeinen esteettisyys puuttui nautin ihan hirveästi! Tuollainen hallinta ja kontrolli kaikissa liikkeissä ei tekisi ollenkaan pahaa tasapainolle ja lihaksille. Siihen yhdistettynä vielä rauhallinen ja todella rentouttava fiilis, niin mie tykkäsin kyllä todella paljon. Tää nyt voi olla huono vertaus, mutta vähän niin kuin tanssillista joogaa. Tässä lajissa myös varmaan nopesti ne lihakset kehittyisi ja ryhtiin saisi ihan uudenlaista ilmettä. Mun pakarat oli jumissa noin 5 päivää tän yhden tunnin jälkeen.  Myös muihin kokeilemiini tanssi juttuihin verrattuna tykkäsin siitä, että baletissa tehdään suht lyhyitä sarjoja, joita ehkä ois mahdollista myös helpommin muistaa, mitä piti tehdä. Jos oisin nuorten palloilujoukkueen valmentaja laittaisin koko joukkueen käymään baletissa kerran viikossa. Tytöt ja pojat! 

  • Mitä kehittää: lihasten hallintaa, tasapainoa, rytmiikkaa, notkeutta ja ryhtiä. 
  • Parasta: Lihasten hallintana keskittyminen, musiikki ja fiilis, kun saa vaan keskittyä pieniin asioihin. 
  • Pahinta: Saada kroppa tottelemaan ja toimimaan esteettisesti. Peilistä ois hyvä seurata sitä omaa liikettä, mutta kun hävettää koko ajan kahtoo miten mutkalla oikein onkaan. 
  • Missä ja miten: Jyväskylän Tanssiopisto järjestää aikuisbaletin alkeis- ja jatkokursseja, joihin lajia pääsee harrastamaan. Ensimmäinen kokeilukerta on aina ilmainen ja esim. kerran viikossa yksi tunti maksaa 180€/lukukausi. 
  • Oma ranking: Ihan ehdottomasti tanssijuttujen kärkeen. Tykkäsin baletista vielä enemmän kuin tanssillisesta ryhmäliikunnasta. 

 

 

 

Kommentit (3)

Liikkujanainen

Mahtavaa! Kiva, kun otit haasteen vastaan ja vielä kivempaa, että tykkäsit! Tanssillinen jooga oli hyvä vertaus 🙂mä olen aloittanut flamencon! Se on tosi meditatiivista, kn mieli on pakotettu seuraamaan rytmiä, että saa aina oikealla hetkellä iskettyä jalan lattiaan. Lisäksi tulee samaa kehonhallintaa mitä baletissakin, käsien liikkeethän ovat hyvinkin samanlaiset. Flamencoa siis seuraavaksi testiin 🤗

Ekaa kertaa Sup-laudan päällä ja ettei haasteet loppuisi niin tottakai myös kehonhallintaa samaan syssyyn. Jyväskylässä Tavinsulka vuokraa SUP-lautoja Tuomijärven Kivelänrannassa, mutta järjestää myös viikko-ohjelmaa, jossa SUP-kehonhallinta on keskiviikon ja perjantain vakkaritunti. Rantaan sai sisätiloihin jättää kaikki ylimääräiset kamat, sulle annetaan oikean mittainen mela ja sopiva lauta, ja ei muuta kuin vesille! Lauta oli paljon isompi ku mitä luulin, mut ei kuitenkaan mitenkään hullun painava kantaa rantaan. Ihan aluksi käytiin rannassa lyhyesti melonnan tekniikkaa ja turvallisuus juttuja. Pahinta tosiaan mitä voi käydä on se, että hiukset kastuu. SUP-laudalle on kuitenkin kuulema suhteellisen helppo kiivetä takaisin, sitä en käytännössä päässyt testaamaan kun selvisin tunnista kuivin nahoin. 

Alussa se lauta tuntu kyllä todella paljon kiikkerämmältä ku mitä olin ajatellu. Kyytiin mentiin polvilleen ja tunnusteltiin ekat metrit sitä rauhallisesti. Sit vaan seisomaan ja haettiin tasapainoa ja laudan käyttäytymistä keinuttamalla painopistessä puolelta toiselle ja koukistamalla polvia niin, että lauta tekee aaltoliikettä alla. Mun jalkojen lihakset oli jo tässä vaiheessa ihan puhki kaikesta tasapainon hakemista ja mietin kyllä tuossa vaiheessa, että mitenköhän kuollut oon puolentoista tunnin jälkeen. Ihmeellisesti se tasapainon jännittäminen nopeesti unohtu, kun keskityttiin erilaisiin kehonhallintaliikkeisiin ja melottiin aina välissä pieni pätkä eteenpäin. Aika paljon siihen vaikutti itseluottamuksen kasvu laudalla vaikeutuvien liikkeiden myötä: Jos mä pystyn perkule olemaan tässä laudalla sillassa, niin kyllä kai mie pystyn tällä jo seisaaltaan melomaan.

Tunnin vetäjä Marko oli mulle tuttu ohjaaja jo tuolta Yliopistoliikunnan kehonpainotunneilta, joista tykkäsin muuten ihan älyttömästi. Moni liike mitä tehtiin oli mulle tuttuja, mutta kun yritätkin tehdä niitä SUP-laudalla niin liike ja keskittymisen tarve siihen on hiukkasen erilainen. Tää on kyllä ihan todella hyvä tapa yhdistää treeniin ulkoilu, aerobinen liikunta ja kehonhallinta + liikkuvuus. Alussa lähdettiin liikkeelle ihan kehon aukaisemisesta. Tehtiin dynaamisia liikkuvuusliikkeitä rintarangalle,  kyljille, käsille ja jaloille ennen kun siirryttiin varsinaisiin haasteisiin. Toki itellä tuottaa välillä jo noi liikkuvuuden avaamisetkin haasteita. 

Tunnilla oli vähän niin kuin rauhallinen joogaflow. Aurinko paistoi, vesi liplatti ja SUP-laudalla keinuminen varmistaa, että jokaiseen sormen ojennukseen keskityt varmasti rauhallisesti. Haaste kasvaa tietysti tuulen ja aallokon mukaan, mutta sehän on vaan kivaa. Jokaista liikettä, esimerkiksi siltaan nousua harjoitellaan pala kerrallaan (esim. lantion ylösnosto, katseen kääntäminen taakse, pöytä asento ja sit silta) ennen kuin tehdään koko liike. Haasteita SUP-laudalla tekee se, että pieni tuulenvire saattaa kopsauttaa sun laudan toisen lautaan kiinni tai sit voit pikkuhiljaa vaan ajelehtia kaislikkoon ja välillä pitää meloa sieltä kuivemmille vesille. Mela pitää myös aina asetella laudan päälle tasapainoon ja miettiä mihin kohtaan ne omat tassut laittaa, ennen kun lähtee laudalla voimistelemaan. Lautaa ei Tavinsulan Bélan mukaan saa todellakaan helposti kaadettua, mutta kyydistä lähtee itse kyllä helposti jos oma tasapaino kippaa. Siinä kun sillassa nakotat niin saat aika tarkkan miettiä, että mitenkäs tästä nyt tullaan pois niin,ettei päädy uimaan. Omat liikkeet haluaa väkisinkin pitää rauhallisena, mikä tekee kehonhallinnasta paljon tehokkaampaa. 

Päivän kovin ja itsellekin hurjin tasapaino haaste oli päälläseisonta SUP-laudan päällä. Myös sitä haettiin pala kerrallaan ensin jalat käsiin tukien ja siitä pikkuhiljaa ne ylös nostaen. Ihan mahtava fiilis, kun näet kaiken ympärillä ylösalaisin ja huikeessa tyynessä kelissä ympäristö näyttää huippu ihanalta. Aina yhden kehonhallinta setin jälkeen melottiin hiukan eteenpäin ja Tavinsulan Béla opasti samalla oikeaa melonnan tekniikkaa. SUP-laudalla pääsee myös yllättävän kovaa jos saa vaan tasapainon pidettyä kasassa. Melominen tapahtuu vuorotahtiin molemmilta puolilta niin, että edessä mela koitetaan upottaa veteen ikään kuin nojaamalla siihen, jonka jälkeen se vedetään oman kehon vierelle. Sitä pystyisi vielä paremmin ohjaamaan, jos osaisi samaan aikaa kääntää rannetta, mutta toki alussa sitä suuntaa oon pakko korjailla melomalla toiselta puolelta välillä enemmän. Suppailu itsessäänkin on ihan mahtavaa koko kehon liikuntaa, jossa saa myös sykkeen koholle, jos haluaa. Ei mulla aurinkoisella säällä myöskään semmosta lihnehtimistä vastaan oo mitään. 

Lopussa tehtiin vielä kehonhallintapitoja, joihin tulee myös aika erilainen ulottuvuus kun teet niitä SUP-laudan päällä. Siinä ei tarvii paljon fuskailla, sillä jos keskivartalon päästää löysäksi, pääsee melko varmasti uimaan. Koko järvelläoloajan keli oli myös huikee ja aurinko porotti selkään sellaista kyytiä, että näiden pitojen aikana alkoi jo toivomaan laudalta tippumista viilennyksen toivossa! Lopussa hoidettiin vielä venytyksillä liikkuvuutta kuntoon ja ei oo kyllä niin jännää spagaatiharjoitusta ollu ku mitä nyt SUP-laudan päällä. Ei oo myöskään koskaan rentouttavampaa ympäristöä ollu treenata näitä juttuja kuin nyt. 

  • Mitä kehittää: koko vartalon tasapaino, voima ja hallintaharjoitusta, johon melominen yhdistettynä saa vielä aerobista liikuntaa kylkeen. 
  • Parasta: Ympäristö, rauhallisuus ja keskittyminen tekemiseen rennolla fiiliksellä. Itsensä ylittäminen on myös mahtavaa!
  • Pahinta: Pahinta varmaan oisi veteen tippuminen, mutta ei sekään kyllä ois mitään haitannut. 
  • Mitä ja missä: Tavinsulka Tuomiojärven Kivelän rannassa järjestää vesillä liikkumiseen SUP-laudoin, kajakein ja kanootein ohjattuja tunteja , kursseja ja erilaisia retkiä koko sulan veden ajan ja ohjelmiin pääset tutustumaan täältäSUP-kehonhallinnan ohjelma hinta oli esimerkiksi 28€/1,5h. Välineitä voi myös vuokrata omatoimiretkille aina yhdestä tunnista, useamman päivän ajaksi. SUP-lauta esimerkiksi kahdeksi tunniksi maksaa 25€ ja siihen kuuluu välineet ja alkuopastus, jolla henkilökunta varmistaa, että vesille on turvallista lähteä. Samaan hintaa on myös vuokrattavissa kanootteja ja kajakkeja, joten ei muuta kuin vesille!
  • Oma ranking: Mie en todellakaan oo mikään rannalla makaaja aurinkoisilla kesäpäivillä, mutta suppailemaan tekee mieli varmasti jatkossa joka kerta kun lämpöä on yli 17 astetta. Kehonhallinta siihen yhdistettynä oli vielä ihan huippua ja oli myös helppo tapa lähteä ekaa kertaa harjoittelemaan sitä suppailua samalla. Aika kärkeen menee, oli kyllä rentouttavaa hommaa!

Kommentit (0)

Nyt tuli taas puun takaa itselle uusi kamppailulajien suosikki, joka varmasti menee omalla listalla jatkoon! En oo tiennyt itsestäni sitä, että nautin oikeasti noin paljon nujuamisesta, mutta sehän näissä lajikokeiluissa on parasta, että oppii itsestään uusia juttuja! Judoa sain kokeilla Jyväskylän Jigotain Judossa ja sain kunnia harjoitella maajoukkuen päävalmentajan ja Jigotain pääopettajan Jaakko Saaren treeneissä. Vielä kun sain treenien ajaksi lainaan ihan oikean judopuvun, niin en tiedä mistä johtui, mutta tuntui että ryhti parani ja pituutta tuli ainakin 10cm heti harjoitusten alussa lisää.

 

Judo (jap. 柔道, jūdō) on Japanista lähtöisin oleva kamppailulaji, jossa harrastajan tason kertoo hänen vyöarvonsa.  Vyön väri tummenee tason kasvaessa ja korkeimman eli mustan vyön sisällä on vielä 10 opettaja-astetta (dania). Judo on harrastajamääriltä maailman suosituin kamppailulaji ja toiseksi suosituin urheilulaji jalkapallon jälkeen. 

 

Etukäteen mulle oli kerrottu, että lajikokeilu voi olla haastava, koska turvallisten kaatumistekniikoiden opettelu vie jo niin pitkään peruskurssillakin, että yhden kerran lajikokeilussa ei judoa pääse paljoakaan harjoittelemaan. Mut kuitenkin päästettiin aikuisten ja nuorten yhteisharjoitusryhmän tunnille, jossa yhdessä treenaa eri vyöarvoilla olevia eri ikiäisiä miehiä ja naisia. Siinä kun katselin harjoitusten alkaessa treenikavereiden mustia vöitä ja mua samalla autettiin sitomaan oma vyö edes kiinni, niin mielessä kyllä kävi ajatus, että mihin oon taas nenäni työntänyt... 

Treenien alkaessa koitin tehdä niinku kaikki muutkin, sillä mulla ei ollut hajuakaan mistään judoon liittyvistä jutuista. Ennen tatamille menoa kumarretaan kevyesti. Sitten valmentajan kehotuksesta kaikki menivät tatamin reunalle vierekkäin polvilleen (minä jonon viimeiseksi, kun meni taas aikaa tajuta, että tää on joku juttu), Jaakko sanoi japaniksi jotain ja mie olin että: "?!?", kunnes tajusin et kaikilla on silmät kiinni. En tiennyt yhtään miten pitkään silmät tulee pitää kiinni, niin kurkin koko ajan, kunnes Japaniksi sanottiin taas jotain, jonka jälkeen kaikki kumarsi (minä viimeisenä) ja sit vasta kerrottiin mitä tänään treeneissä tehdään. Samat keskittymiset tehtiin myös treenin lopussa ja myös pariväännöissä, oli tärkeää kumartaa parille ennen ja jälkeen ottelun. Ei tosiaan hullumpi aloitus mihin treeniin vaan, käyttää pikku hetki harjoitukseen keskittymiseen

Alkulämmöiksi tatamilla tehtiin paljon samanlaisia harjoituksia, kuin mitä telinevoimistelun permannon alkulämmöissä, kuten kärrynpyörää, haarakuperkeikkaa ja kuperkeikkaa taaksepäin. Lämmittelyt jatketaan vielä lihaskuntoliikkeillä ja sen jälkeen päästiin tekniikka juttuihin. Muuten hyvä, mutta se että joku voisi edes heittää mut, tarkoittaisi sitä, että mun pitäisi osata tulla heitoista alas turvallisesti, eli osata ukemit. Sain kuitenkin luvan harjoitella mun parin kanssa yhtä lonkkaheitoista (en muista sen nimeä) niin, että itse olen heittäjä. Ja voi pojat, kun oli hauskaa! Uusia juttuja mulle oli taas se, että minä olen heittäjänä vastuussa heitettävän turvallisuudesta, mikä on mun mielestä tosi hieno tapa suhtautua sun kanssa ottelevaan kaveriin!

Sain opetella mua kärsivällisesti ohjanneen parin kanssa sitä lonkkaheittoa ja muutamia sidontoja, sekä ukemia taakse ja sivulle, samalla kun muut harjoittelivat pareina erilaisia heittoja. Kaatumisen harjoittelusta on muuten sellainenkin hyöty, että oikea kaatumistapa suojelee sua aina missä vaan kaatumisen aiheuttamilta vammoilta. Judon oppeja on hyödynnetty nyt esimerkiksi vanhuksille suunnattuihin kaatumiskursseihin. Leuka rintaa ja kohti uusia pettymyksiä, on sen ohje tiivistettynä. 


Näiden tekniikkaopetteluiden jälkeen pääsin harjoittelemaan parin kanssa liikkumista ja otteen hakemista toisesta ja pääsin myös kokeilemaan lonkkaheittoa liikkeestä. Judossa tärkeä juttu (sama kuin monessa muussakin kamppailulajissa) on pystyä pitämään itsensä rentona, silloin kun voimaa ei tarvitse käyttää. Liikkuminenkin kaverin kanssakin on enemmän tanssimaista, kun täysillä vääntämistä. Sitten kun saat otteen, vedetään se täysillä sähäkästi osuus.

Lopussa harjoiteltiin myös tatamilla vääntämistä, eli käytännössä painitaan matossa sen 4-5min, tarkoituksena saada kaveri selälleen lukko-otteeseen. Tää oli kyllä ihan mun juttu: vaikka oli ihan sairaan raskasta, niin oli myös ihan mielettömän hauskaa. Koitat vaan kiskoa kaveria sen puvusta niin paljon ku lähtee, samalla kun yrität itse olla joutumatta hankalaan paikkaan. Vaikka olit jo lattiassa selällään, niin jostain sai kaivettua voimaa kammeta (tai ainakin yrittää kammeta) itsensä ylös sieltä. Siinä kun mustanvyön arvoisen judokan kanssa viitisen minuuttia väänsin, niin minusta ois voinut kaikki mahdolliset kuristus- ja lukko-otteet ottaa, mutta mullehan se toimi kyllä ihan erinomaisena treeninä. 

Judo-ottelu kestä naisilla 4min (miehillä 5min), jonka aikana on tarkoitus saada pistevoitto tai luovutus heitoilla, sidonnoilla, käsilukoilla tai kuristuksella. Koska Judon tekniikat on molemmille turvallisia, kaikkia niitä voidaan harjoitella aina täysillä voimilla (kuristuksi opetetaan vaan kokeneille aikuisille ja silloin yleensä vastustaja luovuttaa, jos toinen saa kuristusotteen), eikä missään (vertaa esim. lyöntien harjoitteluun) tarvitse himmata. Kaikilla heitoilla ja muilla liikkeillä on, joku hieno japaninkielinen nimi, joita voitte katsoa vaikka tästä YouTube-videoista, mutta tosi hauskalta ne kaikki kuulostaa ja näyttää! Hypnottinen video, laitan ehkä soittoääneksi...

 

 

  • Parasta: Kunnioittamisen kulttuuri, vauhti ja sähäkkyys, nujuaminen ja vääntämisen ilo. 
  • Pahinta: Se hetki kun tajuat, että tästä otteesta en nyt pääse mihinkään. #pulassa
  • Hinta: Jigotailla peruskurssin (kesto syyskuusta- tammikuuhun tai helmikuusta-elokuuhun) hinta on 220€ sisältäen judopuvun. Peruskurssin jälkeen harjoittelu maksaa 270€/vuodessa sisältäen vapaavalintaisesti harjoituksia lähes päivittäin. Syksyllä olisi alkamassa myös naisten peruskurssi. 
  • Mitä kehittää: Keskivartalon ja jalkojen voimakestävyyttä ja räjähtävää voimaa. Liikkuvuutta, tasapainoa ja kehonhallintaa. 
  • Kenelle: "Judon suosio on seurausta siitä, että judo sopii kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta. Judo on taistelutaito, judo on urheilua, judo on ruumiin ja mielen harjoitusmuoto, judo on tapa kasvaa ihmisenä. Judossa jokainen voi asettaa itselleen sopivat haasteet ja tavoitteet monipuolisesta kuntourheilusta aina kivikovaan kamppailu-urheiluun olympiatasolla. (Jigotain lajiesittely)"
  • Oma ranking: Judo kyllä viehättää mua tosi paljon! Vääntäminen, nujuaminen, kaikkensa yrittäminen, sähäkkyys ja kunnioitus. Noin iloinen mä haluan olla raskaiden treenien jälkeen, ku mitä oon noissa kuvissa. 

 

Kommentit (6)

Silja Penttinen
Liittynyt22.1.2017

Moi faija ja kiitos kommentista! Tää on ollut kyllä huippuhauskaa ja moni juttu on yllättänyt mut uusia juttuja testaillessa. Jos ja kun jossain vaiheessa pääsen myös lapsia hankkimaan, niin on ainakin kohtuullinen lajivalikoima esitellä lapselle harrastusmahdollisuuksia :D

Sulla on myös huippu blogi, laitan seurantaan. Mun projekti kestää vuoden, sun kestää koko elämän ;) Paljon tsemppiä siihen !

Silja

Heli S.

Hei, Silja!

Mikäli matto- ja pukupainihommat tuntuivat mukavilta, niin tule ihmeessä kokeilemaan myös brasilialaista jiu-jitsua (BJJ). Kyseessä on judon nuorempi serkkulaji, johon sisältyy paljon samoja tekniikoita, mutta painotus on enemmän mattokamppailussa. Seuramme on Jyväskylän Fight Club, jonka lajivalikoimaan kuuluvat BJJ:n lisäksi myös lukkopaini sekä vapaaottelu. Lisätietoja nettisivuiltamme (http://www.jklfightclub.com/) sekä seuran naisharrastajien blogista (http://jklfightclubgirls.blogspot.fi/).

Tervetuloa!

Toivoo: Heli S.

Silja Penttinen
Liittynyt22.1.2017

Moi ja kiitos kommentista. Oonkin käynyt jo teidän nettisivuja vähän tutkailemassa ja sekä BJJ, että vapaaottelu kiinnostaa molemmat :) Vapaa-ottelu tosin hiukan jännittää :D Koitan lähiaikoina tulla testaa!

Silja

Vierailija

Tervetuloa joukkoon, uusi judoka ;) Mä aloitin judon abauttiarallaa vuosi sitten, alkuvuodesta graduoin keltaiseen vyöhön, ja tätä kommenttia kirjoitellessa juuri treeneistä saapuneena tulee kyllä hehkuttua tyytyväisyyttä kun sai vihdoin hiottua sitä Ärsyttävää Heittoa Joka Ei Oikein Luonnistu (mun kohdalla tsurikomi goshi) mieleiseksi!

Silja Penttinen
Liittynyt22.1.2017

Kiitos! Judo treeneihin meneminen oli kyllä kuin olisi astunut yhtäkkiä ihan eri maailmaan, eikä tarvitse muuta miettiä! Onhan se pienten asioiden hankaamine kyllä ärsyttävää, mutta toisaalta sitten palkitsevaa. Siinä on myös kiva, kun vöistä näkee sen oman kehittymisensä. Tätä lajia on kyllä kiva päästä harrastamaan! 

Seuraa 

Tervetuloa lajitestausten pariin! Tämän blogin kirjoitti Silja, 28-vuotias kilpaurheilija Jyväskylästä. Vuonna 2017 testasin 100 lajia vuoden aikana ja tästä blogista löydät lajiesittelyt niistä kaikista, sekä muutaman liikuntaa ja urheilua sivuavan tekstin. Mun intohimo liikunnassa on sen kyky itsessään tuottaa hyvää oloa ja sen antaman mahdollisuus ylittää itsensä ja kehittyä loputtomasti. 

Tervetuloa lajitestausten, liikunnan ja urheilukirjoitusen pariin! 

Silja Penttinen

 

 

Ota yhteyttä:

100lajiavuodessa@gmail.com

 

LAJILISTA:

(lajit aakkosjärjestyksessä)

  1. Agility
  2. Aikido
  3. Aitajuoksu
  4. Amerikkalainen jalkapallo
  5. Ammunta
  6. Ampumahiihto
  7. Baletti
  8. BMX-pyöräily
  9. Brasilialainen jiu-jitsu
  10. Capoeira
  11. Cheerleading
  12. CrossFit
  13. Curling
  14. Enduro-moottoripyöräily
  15. Fitness
  16. Frisbeegolf
  17. Futsal
  18. Gaelilainen jalkapallo
  19. Geokätköily
  20. Golf
  21. Hiihto
  22. Historiallinen miekkailu
  23. Ilma-akrobatia
  24. Jooga
  25. Jousiammunta
  26. Judo
  27. Jääkiekko
  28. Kalpamiekkailu
  29. Karting
  30. Kehonhuoltotunnit
  31. Kehonpainoharjoittelu
  32. Keihäänheitto
  33. Keilaus
  34. Kiekonheitto
  35. Kiipeily
  36. Kirkkovenesoutu
  37. Koripallo
  38. Korkeushyppy
  39. Kuntosali
  40. Kuulantyöntö
  41. Käsipallo 
  42. Kävely
  43. Lacrosse
  44. Laitesukellus
  45. Laser Tag
  46. Lenkkeily
  47. Lentopallo
  48. Lentäminen
  49. Lihaskuntotunnit lisäpainoilla
  50. Ilma-aseammunta
  51. Lumikenkäily
  52. Lumilautailu
  53. Maantiepyöräily
  54. Maastopyöräily
  55. Melonta
  56. Nyrkkeily
  57. Paini
  58. Painonnosto
  59. Paritanssit
  60. Parkour
  61. Pesäpallo
  62. Petanque
  63. Pikajuoksu
  64. Pikaluistelu
  65. Pilkkiminen
  66. Pituushyppy
  67. Polkujuoksu
  68. Pyöräily
  69. Pöytätennis
  70. Ratsastus
  71. Retkeily / Vaellus
  72. Retkiluistelu
  73. Ringette
  74. Roller Derby
  75. Rugby
  76. Rullaluistelu
  77. Salibandy
  78. Seiväshyppy
  79. Sirkus
  80. Spinning
  81. Step-aerobic
  82. Sulkapallo
  83. SUP-lautailu
  84. Suunnistus
  85. Taekwondo
  86. Taiji
  87. Taitoluistelu
  88. Tankotanssi
  89. Tanssillinen ryhmäliikunta
  90. Telinevoimistelu
  91. Tennis
  92. Trampoliini
  93. Triathlon
  94. Uinti
  95. Ultimate
  96. Umpihankihiihto
  97. Vapaaottelu
  98. Vesijumppa
  99. Vesijuoksu
  100. Wakeboarding

 

 


 

Teemat

Blogiarkisto

2017

Kategoriat