Kirjoitukset avainsanalla voima

Ekaa kertaa Sup-laudan päällä ja ettei haasteet loppuisi niin tottakai myös kehonhallintaa samaan syssyyn. Jyväskylässä Tavinsulka vuokraa SUP-lautoja Tuomijärven Kivelänrannassa, mutta järjestää myös viikko-ohjelmaa, jossa SUP-kehonhallinta on keskiviikon ja perjantain vakkaritunti. Rantaan sai sisätiloihin jättää kaikki ylimääräiset kamat, sulle annetaan oikean mittainen mela ja sopiva lauta, ja ei muuta kuin vesille! Lauta oli paljon isompi ku mitä luulin, mut ei kuitenkaan mitenkään hullun painava kantaa rantaan. Ihan aluksi käytiin rannassa lyhyesti melonnan tekniikkaa ja turvallisuus juttuja. Pahinta tosiaan mitä voi käydä on se, että hiukset kastuu. SUP-laudalle on kuitenkin kuulema suhteellisen helppo kiivetä takaisin, sitä en käytännössä päässyt testaamaan kun selvisin tunnista kuivin nahoin. 

Alussa se lauta tuntu kyllä todella paljon kiikkerämmältä ku mitä olin ajatellu. Kyytiin mentiin polvilleen ja tunnusteltiin ekat metrit sitä rauhallisesti. Sit vaan seisomaan ja haettiin tasapainoa ja laudan käyttäytymistä keinuttamalla painopistessä puolelta toiselle ja koukistamalla polvia niin, että lauta tekee aaltoliikettä alla. Mun jalkojen lihakset oli jo tässä vaiheessa ihan puhki kaikesta tasapainon hakemista ja mietin kyllä tuossa vaiheessa, että mitenköhän kuollut oon puolentoista tunnin jälkeen. Ihmeellisesti se tasapainon jännittäminen nopeesti unohtu, kun keskityttiin erilaisiin kehonhallintaliikkeisiin ja melottiin aina välissä pieni pätkä eteenpäin. Aika paljon siihen vaikutti itseluottamuksen kasvu laudalla vaikeutuvien liikkeiden myötä: Jos mä pystyn perkule olemaan tässä laudalla sillassa, niin kyllä kai mie pystyn tällä jo seisaaltaan melomaan.

Tunnin vetäjä Marko oli mulle tuttu ohjaaja jo tuolta Yliopistoliikunnan kehonpainotunneilta, joista tykkäsin muuten ihan älyttömästi. Moni liike mitä tehtiin oli mulle tuttuja, mutta kun yritätkin tehdä niitä SUP-laudalla niin liike ja keskittymisen tarve siihen on hiukkasen erilainen. Tää on kyllä ihan todella hyvä tapa yhdistää treeniin ulkoilu, aerobinen liikunta ja kehonhallinta + liikkuvuus. Alussa lähdettiin liikkeelle ihan kehon aukaisemisesta. Tehtiin dynaamisia liikkuvuusliikkeitä rintarangalle,  kyljille, käsille ja jaloille ennen kun siirryttiin varsinaisiin haasteisiin. Toki itellä tuottaa välillä jo noi liikkuvuuden avaamisetkin haasteita. 

Tunnilla oli vähän niin kuin rauhallinen joogaflow. Aurinko paistoi, vesi liplatti ja SUP-laudalla keinuminen varmistaa, että jokaiseen sormen ojennukseen keskityt varmasti rauhallisesti. Haaste kasvaa tietysti tuulen ja aallokon mukaan, mutta sehän on vaan kivaa. Jokaista liikettä, esimerkiksi siltaan nousua harjoitellaan pala kerrallaan (esim. lantion ylösnosto, katseen kääntäminen taakse, pöytä asento ja sit silta) ennen kuin tehdään koko liike. Haasteita SUP-laudalla tekee se, että pieni tuulenvire saattaa kopsauttaa sun laudan toisen lautaan kiinni tai sit voit pikkuhiljaa vaan ajelehtia kaislikkoon ja välillä pitää meloa sieltä kuivemmille vesille. Mela pitää myös aina asetella laudan päälle tasapainoon ja miettiä mihin kohtaan ne omat tassut laittaa, ennen kun lähtee laudalla voimistelemaan. Lautaa ei Tavinsulan Bélan mukaan saa todellakaan helposti kaadettua, mutta kyydistä lähtee itse kyllä helposti jos oma tasapaino kippaa. Siinä kun sillassa nakotat niin saat aika tarkkan miettiä, että mitenkäs tästä nyt tullaan pois niin,ettei päädy uimaan. Omat liikkeet haluaa väkisinkin pitää rauhallisena, mikä tekee kehonhallinnasta paljon tehokkaampaa. 

Päivän kovin ja itsellekin hurjin tasapaino haaste oli päälläseisonta SUP-laudan päällä. Myös sitä haettiin pala kerrallaan ensin jalat käsiin tukien ja siitä pikkuhiljaa ne ylös nostaen. Ihan mahtava fiilis, kun näet kaiken ympärillä ylösalaisin ja huikeessa tyynessä kelissä ympäristö näyttää huippu ihanalta. Aina yhden kehonhallinta setin jälkeen melottiin hiukan eteenpäin ja Tavinsulan Béla opasti samalla oikeaa melonnan tekniikkaa. SUP-laudalla pääsee myös yllättävän kovaa jos saa vaan tasapainon pidettyä kasassa. Melominen tapahtuu vuorotahtiin molemmilta puolilta niin, että edessä mela koitetaan upottaa veteen ikään kuin nojaamalla siihen, jonka jälkeen se vedetään oman kehon vierelle. Sitä pystyisi vielä paremmin ohjaamaan, jos osaisi samaan aikaa kääntää rannetta, mutta toki alussa sitä suuntaa oon pakko korjailla melomalla toiselta puolelta välillä enemmän. Suppailu itsessäänkin on ihan mahtavaa koko kehon liikuntaa, jossa saa myös sykkeen koholle, jos haluaa. Ei mulla aurinkoisella säällä myöskään semmosta lihnehtimistä vastaan oo mitään. 

Lopussa tehtiin vielä kehonhallintapitoja, joihin tulee myös aika erilainen ulottuvuus kun teet niitä SUP-laudan päällä. Siinä ei tarvii paljon fuskailla, sillä jos keskivartalon päästää löysäksi, pääsee melko varmasti uimaan. Koko järvelläoloajan keli oli myös huikee ja aurinko porotti selkään sellaista kyytiä, että näiden pitojen aikana alkoi jo toivomaan laudalta tippumista viilennyksen toivossa! Lopussa hoidettiin vielä venytyksillä liikkuvuutta kuntoon ja ei oo kyllä niin jännää spagaatiharjoitusta ollu ku mitä nyt SUP-laudan päällä. Ei oo myöskään koskaan rentouttavampaa ympäristöä ollu treenata näitä juttuja kuin nyt. 

  • Mitä kehittää: koko vartalon tasapaino, voima ja hallintaharjoitusta, johon melominen yhdistettynä saa vielä aerobista liikuntaa kylkeen. 
  • Parasta: Ympäristö, rauhallisuus ja keskittyminen tekemiseen rennolla fiiliksellä. Itsensä ylittäminen on myös mahtavaa!
  • Pahinta: Pahinta varmaan oisi veteen tippuminen, mutta ei sekään kyllä ois mitään haitannut. 
  • Mitä ja missä: Tavinsulka Tuomiojärven Kivelän rannassa järjestää vesillä liikkumiseen SUP-laudoin, kajakein ja kanootein ohjattuja tunteja , kursseja ja erilaisia retkiä koko sulan veden ajan ja ohjelmiin pääset tutustumaan täältäSUP-kehonhallinnan ohjelma hinta oli esimerkiksi 28€/1,5h. Välineitä voi myös vuokrata omatoimiretkille aina yhdestä tunnista, useamman päivän ajaksi. SUP-lauta esimerkiksi kahdeksi tunniksi maksaa 25€ ja siihen kuuluu välineet ja alkuopastus, jolla henkilökunta varmistaa, että vesille on turvallista lähteä. Samaan hintaa on myös vuokrattavissa kanootteja ja kajakkeja, joten ei muuta kuin vesille!
  • Oma ranking: Mie en todellakaan oo mikään rannalla makaaja aurinkoisilla kesäpäivillä, mutta suppailemaan tekee mieli varmasti jatkossa joka kerta kun lämpöä on yli 17 astetta. Kehonhallinta siihen yhdistettynä oli vielä ihan huippua ja oli myös helppo tapa lähteä ekaa kertaa harjoittelemaan sitä suppailua samalla. Aika kärkeen menee, oli kyllä rentouttavaa hommaa!

Kommentit (0)

En oo kestävyyslajien ystävä, en millään. Mun geeniperimä ei oo koskaan kannustanut niiden harrastamiseen, mutta näin se on, että maantiepyöräily on oikeasti sellainen laji, jonka parissa viihdyn kerralla useamman tunnin putkeen. Mulla on ennestään takana yksi pitkä reissu Konneveden kansallispuistoon ja takaisin viime syksyltä, mutta oikeasti tätä lajia testasin nyt Jyväskylän pyöräilyseuran maantiepyöräilyn kurssilla. Mua palveli molemmilla kerroilla ystäväni Antin perintöpyörä Nopsa (en edes tiedä miltä vuodelta), mutta mulla on jo nyt muodostunut syvä ystävyys tän pyörän kanssa. 

Wikipedia= Maantiepyöräily on polkupyöräilyä päällystetyillä teillä (No shit, Sherlock)

Se oma aikaisempi kokemus maantiepyöräilystä on viime syksyltä "Tykkikentän" (oltiin yksi kausi samassa kentässä ja oltiin olevinaan tosi hyviä) retki Konneveden kansallispuistoon ja takaisin. Pyöränä mulla oli Antin maantiepyörä, Pinjalla hybridi (eli maantiepyörän ja maastopyörän välimalli) ja Tiialla maastopyörä, jolla se piti meille tappotahtia koko matkan. Me luultiin Pinjan kanssa, että lähdetään kivalle retkelle, poljetaan rauhassa, pidetään taukoja ja otetaan kuvia, mutta Tiia huuti kärjestä että "ei voi pysähtyä, keskivauhti laskee!". Niinpä pyöräiltiin jopa alamäet Pinjan kaa täysillä, Tiian paahtaessa edellä menemään. Kolmen hengen porukalla mukana oli kaksi rinkkaa, reppu ja AIVAN LIIAN VÄHÄN JUOMAA JA RUOKAA. Kestävyysurheilijoiden "reidet on ihan tyhjät" koettiin koko porukalla ennen ensimmäistä tankkauspistettä, mutta selvittiin hengissä ja jopa ystävinä reissuta pois. Yhteensä sen retken aikana pyöräilyä kahteen päivään tuli 200km. Siitä retkestä jäi kuitenkin tietynlainen syttyminen tohon maantiepyöräilyyn lajina, sillä siinä on kestävyyyslaji, jota itsekin jaksan tehdä. Mielelläni lähdin kokeilemaan lajia myös maantiepyöräilykurssille, sillä kesällä olisi huippua toinen pitkä reissu käydä polkemassa.

 

Viikko sitten Jypsin maantiepyöräilykurssilaisten kokoonnuttua Kirkkopuiston reunaan pyöriensä kanssa, mulle kyllä kieltämättä iski pieni pyöräkateus oman historiikkipyörän kanssa. Maantiepyörässä kun oleellista on se pyörän keveys ja monella muulla olikin uudehkot alumiini- tai hiilikuiturunkoiset maantiepyörät, joissa vaihteet säätyy hiukkasen helpommin kuin omassa "säädän tästä rungon kahvoista näppärästi eteen tai taakse, mutta en ikinä muista meneekö isommalle vai pienemmälle" pyörässä. Myöskään lukkopolkimiin sopivia kenkiä en ole suostunut vielä jalkaani laittamaan, koska pelkään että pannutan pahasti jos unohdan niiden olevan jalassa. Muilla kurssilaisilla oli myös pyöräilykokemusta enemmän kuin itsellä, mutta kurssi siis sopii niillekin, joilla pyöräilyä ei hirveästi ole vielä takana. 

Tokihan sitä pyöräilyä voi ja kannattaa tehdä itsekseenkin, mutta kisoja tai ryhmäajoja ajatellen maantiepyöräilyn kurssi ei mene hukkaan. Maantiepyöräilyssä kun hurjan hyödyn saa siitä, että on siinä kuuluisassa peesissä, ja se peesiapu on muuten totta. Siinä kun sitten ajelee, niin oleellista on oppia porukassa pyöräillessä yhteiset merkit pysähtymiseen, kääntymiseen, väistöön ja kaiken maailman kuoppiin, joita varsinkin Jyväskylän teillä tuntuu riittävästi olevan. Reilun parin tunnin aikana pyöräilymatkaa kertyi vain 35km, mutta painopiste olikin enemmän teorian käymisessä kuin pyöräilyssä tuon kurssin 1.päivän aikana. Jypsin yhteislenkeillä vauhti lähentelee jo sitten 25-30km/h matkanopeutta, mutta sekään ei kunnon pyörällä ole mahdoton saavutta, vaikka pyöräilytaustaa hirveästi olisikaan. Maantiepyöräilyssä lyhyitä matkoja ovat alle 50km pätkät, keskipitkiä 70-80km ja pitkiä taas lenkit aina 150km saakka. 

Maantiepyöräilyn peruskurssin eka osa, mihin itsekin osallistuin vedettiin tosiaan rauhallisella tahdilla, aina ajoittain pysähtyen käymään läpi vaaran paikkoja liikenteessä ja oleellisia asioita pyöräilyyn liittyen. Toisella kerralla keskitytään enemmän jo ihan pyöräilyyn ja tehdään pidempi lenkki. Ohjaajia oli kaksi, joten vaikka ryhmässä olisi ollut kovin eritasoisia, löytyy kaikille sopiva vauhti. Tälläkin kertaa olin itse juuri se, joka roikkui porukan mukana, mutta uskottelen itselleni että vain sen vuoksi, että pyöräni oli raskaampi kuin muiden, mulla ei ollut lukkopolkimia ja enkä osannut säätää vaihteita IKINÄ sopivaksi. Mulla ei onneksi tullut rengasrikkoa kurssilla, koska mulla ei todellakaan olisi ollut varasisäkumia, saatikaan välineitä sen vaihtamiseen. Luotin siis tuuriin ja siihen, että saan jonkun auttamaan jos niin käy. En suosittele tätä kenellekään, koska voi tuntua ärsyttävältä taluttaa pyörä 20km päästä kotiin. 

Se mikä itselle uusi juttu tossa pyöräilyssä on, niin polkunopeus eli frekvenssi pitäisi pitää sellaisen 80-100 krt/min tasolla eli polkemisen pitäisi koko ajan tuntua helpolta. Itsellä kun suurin osa keskittymisestä meni sitten niiden vaihteiden kanssa säätämiseen, meinasi monta kertaa jäädä huomaamatta etupäässä polkevien merkit. Niinpä polkaisin muutaman kerran oikein urakalla railoon tai johonkin muuhun kuoppaan tiessä, kun en ehtinyt millään niihin reagoimaan. Vasta loppulenkin aikana alkoi oma ajaminen muuttua rennommaksi, joten kaipa se pyöräily on ainoa mikä tottumiseen auttaa. Aika mukava oisi kyllä joku hyvä pyörä ostaa itsellekin, niin saattaisi innostua lajista ihan tosissaan. Monet kurssilaiset ovat kesän aikana osallistumassa erilaisiin pyöräilytapahtumiin tai lähdössä ulkomaille pyöräilyreissuun. Se ois kyllä aika makeeta!

  • Mitä kehittää: Kestävyyttä, jalkojen voimaa ja keskivartalon kestovoimaa. 
  • Parasta: Vauhti, maisemat, ulkoilu, suhteellisen helppo ja silti raskas liikunta. 
  • Pahinta: Voimien loppuminen, kaatuminen tai sen pelkääminen, pyörän huoltaminen. Kokeneemmat pyöräilijät kertoivat myös, että kuumakalle-autoilijat ovat todella pelottavia liikenteessä, mikäli pyöräilee ajoradalla. Malttia siis autoilijoille!
  • Hinta: Maantiepyörä maksaa uutena about 600€, riippuen hienouksista. Hyvällä huollolla ja renkaiden uusimisella samalla pyörällä pärjää kyllä useammankin vuoden. Pyöräilykengät muuttaa asiantuntijoiden mukaan polkemisen pyöräilyksi, koska voit hyödyntää jalkojen voimaa koko pyörähdyksen ajan. Näitä ja muita pyöräilyyn liittyviä varusteita on loputtoman moneen hintaluokkaan, mutta toki pikkuhiljaa tarvikkeiden hankkiminen on järkevää kun oman tyylinsä polkijana alkaa tunnistaa. 
  • Kenelle: Tärähdysvapaata kestävyysliikuntaa, jossa on vauhdin hurmaa. Sopii kaiken ikäisille ja kaiken tasoisille. Pyöräiluseura vaan on valittava oikein. 
  • Oma Ranking: Kestävyyslajien kärkeen itselle. Jos spinning irrottaa hyvin hien, niin tätä jaksaa ulkoilman takia tehdä tosi pitkään samoilla tehoilla. Odotan kesän lämpimiä kelejä, että pääsee pitkiä lenkkejä auringossa pyöräilemään. Mulle varsinkin vauhti on koukuttava tekijä tässä lajissa!

 

Kommentit (0)

Nyt tuli taas puun takaa itselle uusi kamppailulajien suosikki, joka varmasti menee omalla listalla jatkoon! En oo tiennyt itsestäni sitä, että nautin oikeasti noin paljon nujuamisesta, mutta sehän näissä lajikokeiluissa on parasta, että oppii itsestään uusia juttuja! Judoa sain kokeilla Jyväskylän Jigotain Judossa ja sain kunnia harjoitella maajoukkuen päävalmentajan ja Jigotain pääopettajan Jaakko Saaren treeneissä. Vielä kun sain treenien ajaksi lainaan ihan oikean judopuvun, niin en tiedä mistä johtui, mutta tuntui että ryhti parani ja pituutta tuli ainakin 10cm heti harjoitusten alussa lisää.

 

Judo (jap. 柔道, jūdō) on Japanista lähtöisin oleva kamppailulaji, jossa harrastajan tason kertoo hänen vyöarvonsa.  Vyön väri tummenee tason kasvaessa ja korkeimman eli mustan vyön sisällä on vielä 10 opettaja-astetta (dania). Judo on harrastajamääriltä maailman suosituin kamppailulaji ja toiseksi suosituin urheilulaji jalkapallon jälkeen. 

 

Etukäteen mulle oli kerrottu, että lajikokeilu voi olla haastava, koska turvallisten kaatumistekniikoiden opettelu vie jo niin pitkään peruskurssillakin, että yhden kerran lajikokeilussa ei judoa pääse paljoakaan harjoittelemaan. Mut kuitenkin päästettiin aikuisten ja nuorten yhteisharjoitusryhmän tunnille, jossa yhdessä treenaa eri vyöarvoilla olevia eri ikiäisiä miehiä ja naisia. Siinä kun katselin harjoitusten alkaessa treenikavereiden mustia vöitä ja mua samalla autettiin sitomaan oma vyö edes kiinni, niin mielessä kyllä kävi ajatus, että mihin oon taas nenäni työntänyt... 

Treenien alkaessa koitin tehdä niinku kaikki muutkin, sillä mulla ei ollut hajuakaan mistään judoon liittyvistä jutuista. Ennen tatamille menoa kumarretaan kevyesti. Sitten valmentajan kehotuksesta kaikki menivät tatamin reunalle vierekkäin polvilleen (minä jonon viimeiseksi, kun meni taas aikaa tajuta, että tää on joku juttu), Jaakko sanoi japaniksi jotain ja mie olin että: "?!?", kunnes tajusin et kaikilla on silmät kiinni. En tiennyt yhtään miten pitkään silmät tulee pitää kiinni, niin kurkin koko ajan, kunnes Japaniksi sanottiin taas jotain, jonka jälkeen kaikki kumarsi (minä viimeisenä) ja sit vasta kerrottiin mitä tänään treeneissä tehdään. Samat keskittymiset tehtiin myös treenin lopussa ja myös pariväännöissä, oli tärkeää kumartaa parille ennen ja jälkeen ottelun. Ei tosiaan hullumpi aloitus mihin treeniin vaan, käyttää pikku hetki harjoitukseen keskittymiseen

Alkulämmöiksi tatamilla tehtiin paljon samanlaisia harjoituksia, kuin mitä telinevoimistelun permannon alkulämmöissä, kuten kärrynpyörää, haarakuperkeikkaa ja kuperkeikkaa taaksepäin. Lämmittelyt jatketaan vielä lihaskuntoliikkeillä ja sen jälkeen päästiin tekniikka juttuihin. Muuten hyvä, mutta se että joku voisi edes heittää mut, tarkoittaisi sitä, että mun pitäisi osata tulla heitoista alas turvallisesti, eli osata ukemit. Sain kuitenkin luvan harjoitella mun parin kanssa yhtä lonkkaheitoista (en muista sen nimeä) niin, että itse olen heittäjä. Ja voi pojat, kun oli hauskaa! Uusia juttuja mulle oli taas se, että minä olen heittäjänä vastuussa heitettävän turvallisuudesta, mikä on mun mielestä tosi hieno tapa suhtautua sun kanssa ottelevaan kaveriin!

Sain opetella mua kärsivällisesti ohjanneen parin kanssa sitä lonkkaheittoa ja muutamia sidontoja, sekä ukemia taakse ja sivulle, samalla kun muut harjoittelivat pareina erilaisia heittoja. Kaatumisen harjoittelusta on muuten sellainenkin hyöty, että oikea kaatumistapa suojelee sua aina missä vaan kaatumisen aiheuttamilta vammoilta. Judon oppeja on hyödynnetty nyt esimerkiksi vanhuksille suunnattuihin kaatumiskursseihin. Leuka rintaa ja kohti uusia pettymyksiä, on sen ohje tiivistettynä. 


Näiden tekniikkaopetteluiden jälkeen pääsin harjoittelemaan parin kanssa liikkumista ja otteen hakemista toisesta ja pääsin myös kokeilemaan lonkkaheittoa liikkeestä. Judossa tärkeä juttu (sama kuin monessa muussakin kamppailulajissa) on pystyä pitämään itsensä rentona, silloin kun voimaa ei tarvitse käyttää. Liikkuminenkin kaverin kanssakin on enemmän tanssimaista, kun täysillä vääntämistä. Sitten kun saat otteen, vedetään se täysillä sähäkästi osuus.

Lopussa harjoiteltiin myös tatamilla vääntämistä, eli käytännössä painitaan matossa sen 4-5min, tarkoituksena saada kaveri selälleen lukko-otteeseen. Tää oli kyllä ihan mun juttu: vaikka oli ihan sairaan raskasta, niin oli myös ihan mielettömän hauskaa. Koitat vaan kiskoa kaveria sen puvusta niin paljon ku lähtee, samalla kun yrität itse olla joutumatta hankalaan paikkaan. Vaikka olit jo lattiassa selällään, niin jostain sai kaivettua voimaa kammeta (tai ainakin yrittää kammeta) itsensä ylös sieltä. Siinä kun mustanvyön arvoisen judokan kanssa viitisen minuuttia väänsin, niin minusta ois voinut kaikki mahdolliset kuristus- ja lukko-otteet ottaa, mutta mullehan se toimi kyllä ihan erinomaisena treeninä. 

Judo-ottelu kestä naisilla 4min (miehillä 5min), jonka aikana on tarkoitus saada pistevoitto tai luovutus heitoilla, sidonnoilla, käsilukoilla tai kuristuksella. Koska Judon tekniikat on molemmille turvallisia, kaikkia niitä voidaan harjoitella aina täysillä voimilla (kuristuksi opetetaan vaan kokeneille aikuisille ja silloin yleensä vastustaja luovuttaa, jos toinen saa kuristusotteen), eikä missään (vertaa esim. lyöntien harjoitteluun) tarvitse himmata. Kaikilla heitoilla ja muilla liikkeillä on, joku hieno japaninkielinen nimi, joita voitte katsoa vaikka tästä YouTube-videoista, mutta tosi hauskalta ne kaikki kuulostaa ja näyttää! Hypnottinen video, laitan ehkä soittoääneksi...

 

 

  • Parasta: Kunnioittamisen kulttuuri, vauhti ja sähäkkyys, nujuaminen ja vääntämisen ilo. 
  • Pahinta: Se hetki kun tajuat, että tästä otteesta en nyt pääse mihinkään. #pulassa
  • Hinta: Jigotailla peruskurssin (kesto syyskuusta- tammikuuhun tai helmikuusta-elokuuhun) hinta on 220€ sisältäen judopuvun. Peruskurssin jälkeen harjoittelu maksaa 270€/vuodessa sisältäen vapaavalintaisesti harjoituksia lähes päivittäin. Syksyllä olisi alkamassa myös naisten peruskurssi. 
  • Mitä kehittää: Keskivartalon ja jalkojen voimakestävyyttä ja räjähtävää voimaa. Liikkuvuutta, tasapainoa ja kehonhallintaa. 
  • Kenelle: "Judon suosio on seurausta siitä, että judo sopii kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta. Judo on taistelutaito, judo on urheilua, judo on ruumiin ja mielen harjoitusmuoto, judo on tapa kasvaa ihmisenä. Judossa jokainen voi asettaa itselleen sopivat haasteet ja tavoitteet monipuolisesta kuntourheilusta aina kivikovaan kamppailu-urheiluun olympiatasolla. (Jigotain lajiesittely)"
  • Oma ranking: Judo kyllä viehättää mua tosi paljon! Vääntäminen, nujuaminen, kaikkensa yrittäminen, sähäkkyys ja kunnioitus. Noin iloinen mä haluan olla raskaiden treenien jälkeen, ku mitä oon noissa kuvissa. 

 

Kommentit (6)

Silja Penttinen
Liittynyt22.1.2017

Moi faija ja kiitos kommentista! Tää on ollut kyllä huippuhauskaa ja moni juttu on yllättänyt mut uusia juttuja testaillessa. Jos ja kun jossain vaiheessa pääsen myös lapsia hankkimaan, niin on ainakin kohtuullinen lajivalikoima esitellä lapselle harrastusmahdollisuuksia :D

Sulla on myös huippu blogi, laitan seurantaan. Mun projekti kestää vuoden, sun kestää koko elämän ;) Paljon tsemppiä siihen !

Silja

Heli S.

Hei, Silja!

Mikäli matto- ja pukupainihommat tuntuivat mukavilta, niin tule ihmeessä kokeilemaan myös brasilialaista jiu-jitsua (BJJ). Kyseessä on judon nuorempi serkkulaji, johon sisältyy paljon samoja tekniikoita, mutta painotus on enemmän mattokamppailussa. Seuramme on Jyväskylän Fight Club, jonka lajivalikoimaan kuuluvat BJJ:n lisäksi myös lukkopaini sekä vapaaottelu. Lisätietoja nettisivuiltamme (http://www.jklfightclub.com/) sekä seuran naisharrastajien blogista (http://jklfightclubgirls.blogspot.fi/).

Tervetuloa!

Toivoo: Heli S.

Silja Penttinen
Liittynyt22.1.2017

Moi ja kiitos kommentista. Oonkin käynyt jo teidän nettisivuja vähän tutkailemassa ja sekä BJJ, että vapaaottelu kiinnostaa molemmat :) Vapaa-ottelu tosin hiukan jännittää :D Koitan lähiaikoina tulla testaa!

Silja

Vierailija

Tervetuloa joukkoon, uusi judoka ;) Mä aloitin judon abauttiarallaa vuosi sitten, alkuvuodesta graduoin keltaiseen vyöhön, ja tätä kommenttia kirjoitellessa juuri treeneistä saapuneena tulee kyllä hehkuttua tyytyväisyyttä kun sai vihdoin hiottua sitä Ärsyttävää Heittoa Joka Ei Oikein Luonnistu (mun kohdalla tsurikomi goshi) mieleiseksi!

Silja Penttinen
Liittynyt22.1.2017

Kiitos! Judo treeneihin meneminen oli kyllä kuin olisi astunut yhtäkkiä ihan eri maailmaan, eikä tarvitse muuta miettiä! Onhan se pienten asioiden hankaamine kyllä ärsyttävää, mutta toisaalta sitten palkitsevaa. Siinä on myös kiva, kun vöistä näkee sen oman kehittymisensä. Tätä lajia on kyllä kiva päästä harrastamaan! 

Paini on laji, joka ei omassa lapsuudessa tai nuoruudessa ole ollut se trendi-laji täällä Keski-Suomessa, mutta onneksi Petra Olli on nostanut lajin kiinnostusta myös tyttöjen ja naisten keskuudessa. Harjun Woimalla on painiryhmiä tytöille, pojille ja miehille, mutta sen lisäksi kerran viikossa on ollut aloittelijoille ja kuntoilijoille sopiva kuntopainiryhmä. Itsellä on muutaman kerran aikaisemmin ollut ”ilo” tutustua painin harjoitusmuotoihin salibandyn oheistreeneissä, joissa ystävämme ”Kuulat kätteen-Antti” on pitänyt muutamia raskaimpia treenejä, missä ikinä olen ollut. Etukäteen tiesin siis, että helpolla en pääse, mutta ikinä ei happojen määrään ole helppo valmistautua etukäteen.

 Paini on yleisnimitys aseettomille kaksinkamppailumuodoille, joissa kamppaillaan ilman lyöntejä ja potkuja erilaisia otteita, sidontoja, nostoja, heittoja ja mahdollisesti lukkoja käyttäen.

Painissa olympialajeina on vapaapaini ja kreikkalais-roomalainen paini. Kilpailuissa aikuiset painivat nykyisin kaksi 3min jaksoa, jossa välissä on 30s tauko. Painijat tarvitsevat siis uskomatonta anaerobista kestävyyttä, sillä se 3min väännetään niin paljon kuin ikinä lähtee. Se fiilis myös kuntopainissa tuntuu, sillä palautukset ei harjoitusten välissä pitkät ole.

Harjun Woiman kuntopaini on hullun tehokas kuntoilumuoto, jossa painitreenien sisältöjä muokaten tehtiin painille tyypillisiä voima ja kestävyysharjoituksia, sekä muutamia aloittelijoille turvallisia tekniikkajuttuja. Kuulema jos haluaisin nähdä heittoja (eli päästä kokeilemaan heitettävänä olemista XD) saisin käydä myös kilparyhmän harjoituksissa, mutta aloittelijoiden ei kannata herkän loukkaantumisriskin takia ottaa heittoja tai sidontoja. Onneksi junioireden SM-kisoihin valmistautuva Jonni Sarkkinen kävi näyttämässä, miten kevyelle nukelle annettiin kyytiä, minkä jälkeen totesin, etten välttämättä halua itse lentää tuolla tavalla.

Päivän treenit veti Harjun Woiman -puheenjohtaja Timo Leppäharju ja painikaveriksi sain tähän painoluokkalajiin punnituksen jälkeen lähes samankokoisen Jani Leppänen. Molskia edestakaisin kulkeminen eri eläinhahmoja matkien oli alkulämmittely, jonka jälkeen olin jo ihan totaalisen hapoilla. Painissa hyödynnetään niin paljon koko kropan liikettä ja voimaa ja vaikka naurattaa ruveta tekemään eläinliikkeitä, niin ei naurata treenin jälkeen. Sit nostettiin vähän lisää sykettä tikastreeneillä ja samalla saatiin vähän jalkanopeudelle treeniä. Nää on ihan omia lemppareita! Harjun Woiman Training Stuff-kanavalta voit käydä katsomassa näitä eläinliikkeitä ja muita treenivinkkejä omaan harjoitteluun. Takaan, että tehokasta on!

 

Tämän jälkeen lihaskuntoa kolmekierrosta liikkeinä leuat (mie tein avustettuna), vatsat, punnerrukset, kyljet ja kyykyt, jonka jälkeen alla olla tarpeeksi et voidaan ruveta painimaan. Käsipaini on perinteinen painiharjoitus, jossa yritetään saada molemmat kädet kaveri kainaloon samalla kun työnnetään kaveria vielä eteenpäin. Me tehtiin 3-4 minuutin jaksoa, jonka jälkeen oli aina lyhyt palautus. Sit toisen horjuttamista polvillaan samanlaiset pätkät, mutta nyt palatusten aikana makasin molskilla yrittäen vetää happea. Ja viimeisenä harjoituksena vielä mun mielestä tällä hetkellä maailmakaikkeuden ärsyttävin happotreeni. Ryömi mahdollisimman nopeasti kaverin alta, kierrä ympäri ja ryömi taas. 6x3 ja siitä jo kuolema.

 

Painin maajoukkuevalmentajanakin toiminut Pasi Sarkkinen kävi vielä näyttämässä muutamia tekniikkaosioita meille ja tehtiin myös omaa uutta lempitreeniä. Siinä noustaan kaverin selkään päälläseisontaan ja joko kaveri lähtee kulkemaan rinkiä ja itse yrittää pysyä paikoillaan tai sit harjoittelet siltaan kaatoa ja sieltä takaisin hyppyä. Siinäpä vasta paritreeniä! Keskivartalovoimaa tuo esim. niskajuoksu, jossa pää maassa, kasvot koko ajan samaan suuntaat, yrität liikkua mahdollisimman nopeasti jaloilla pään ympäri.

 

Painin voi aloittaa myös aikuisiällä esim. juuri kuntopainista, mutta monessa painiseurassa naiset, jotka haluavat harjoitella säännöllisesti treenaavat miesten kanssa yhdessä, koska harrastajia on niin vähän. Sinänsä kovempien kanssa harjoittelu kehittää kyllä enemmän, sillä joka treeneissä joudut varmasti pistämään parastasi. Painitreeni ei mene hukkaan minkään muunkaan lajina harrastajalle, varsinkaan jos yhtään joudut vääntämään ja sen takia esim. Harjun Woima tarjoaa myös palloilulajin harrastajille painikoulua.

  • Mitä kehittää: Monipuolisesti koko kropan voimaa, mutta varsinkin keskivartalo saa kyytiä. Lisäksi anerobista kestävyyttä ja liikkuvuutta. 
  • Parasta: Vääntäminen, kaikkensa antaminen ja vähän sen ylikin itsensä väsyttäminen. 
  • Pahinta: Kuolema hapot: henki ei kulje ja jalka ei nouse, silti pitäisi vielä jaksaa. 
  • Keskisyke: 150!
  • Kenelle:  Jos haluat esim. anaerobista kestävyyttä kehittää niin suosittelen. Treeniksi vaikka kerran viikossa sopii kenelle vaan. Mitä enemmän harrastajia, sen sopivampia pareja esim.  parivoima harjoituksiin. Joukkuelajien palloilijoille vääntötreeneiksi suosittelen ehdottomasti! 
  • Hinta: Harjun Woimalla kuntopaini on tänä vuonna kuulunut aikuisten kausikortin hintaan ja mikäli vaan harrastajia riittää, tulee jatkossakin olemaan. Hinta tosiaan puolelta vuodelta sen 100€.
  • Oma ranking: Tehokasta ja mielekästä treeni on, vaikka onkin myös aika sairaan raskasta. Ei ole ihme, että salibandyssä mun rooli oli maalinedusta pelaaminen ja siellä vääntäminen, sillä sen verran luonnollista toi nujuaminen oli! Kamppailulajeista enemmän mun juttu, kuin nyrkkeily. Lyödä en osaa, mutta painimaan voin aina lähteä ;)

Kommentit (0)

Seuraa 

Tervetuloa lajitestausten pariin! Tämän blogin kirjoitti Silja, 28-vuotias kilpaurheilija Jyväskylästä. Vuonna 2017 testasin 100 lajia vuoden aikana ja tästä blogista löydät lajiesittelyt niistä kaikista, sekä muutaman liikuntaa ja urheilua sivuavan tekstin. Mun intohimo liikunnassa on sen kyky itsessään tuottaa hyvää oloa ja sen antaman mahdollisuus ylittää itsensä ja kehittyä loputtomasti. 

Tervetuloa lajitestausten, liikunnan ja urheilukirjoitusen pariin! 

Silja Penttinen

 

 

Ota yhteyttä:

100lajiavuodessa@gmail.com

 

LAJILISTA:

(lajit aakkosjärjestyksessä)

  1. Agility
  2. Aikido
  3. Aitajuoksu
  4. Amerikkalainen jalkapallo
  5. Ammunta
  6. Ampumahiihto
  7. Baletti
  8. BMX-pyöräily
  9. Brasilialainen jiu-jitsu
  10. Capoeira
  11. Cheerleading
  12. CrossFit
  13. Curling
  14. Enduro-moottoripyöräily
  15. Fitness
  16. Frisbeegolf
  17. Futsal
  18. Gaelilainen jalkapallo
  19. Geokätköily
  20. Golf
  21. Hiihto
  22. Historiallinen miekkailu
  23. Ilma-akrobatia
  24. Jooga
  25. Jousiammunta
  26. Judo
  27. Jääkiekko
  28. Kalpamiekkailu
  29. Karting
  30. Kehonhuoltotunnit
  31. Kehonpainoharjoittelu
  32. Keihäänheitto
  33. Keilaus
  34. Kiekonheitto
  35. Kiipeily
  36. Kirkkovenesoutu
  37. Koripallo
  38. Korkeushyppy
  39. Kuntosali
  40. Kuulantyöntö
  41. Käsipallo 
  42. Kävely
  43. Lacrosse
  44. Laitesukellus
  45. Laser Tag
  46. Lenkkeily
  47. Lentopallo
  48. Lentäminen
  49. Lihaskuntotunnit lisäpainoilla
  50. Ilma-aseammunta
  51. Lumikenkäily
  52. Lumilautailu
  53. Maantiepyöräily
  54. Maastopyöräily
  55. Melonta
  56. Nyrkkeily
  57. Paini
  58. Painonnosto
  59. Paritanssit
  60. Parkour
  61. Pesäpallo
  62. Petanque
  63. Pikajuoksu
  64. Pikaluistelu
  65. Pilkkiminen
  66. Pituushyppy
  67. Polkujuoksu
  68. Pyöräily
  69. Pöytätennis
  70. Ratsastus
  71. Retkeily / Vaellus
  72. Retkiluistelu
  73. Ringette
  74. Roller Derby
  75. Rugby
  76. Rullaluistelu
  77. Salibandy
  78. Seiväshyppy
  79. Sirkus
  80. Spinning
  81. Step-aerobic
  82. Sulkapallo
  83. SUP-lautailu
  84. Suunnistus
  85. Taekwondo
  86. Taiji
  87. Taitoluistelu
  88. Tankotanssi
  89. Tanssillinen ryhmäliikunta
  90. Telinevoimistelu
  91. Tennis
  92. Trampoliini
  93. Triathlon
  94. Uinti
  95. Ultimate
  96. Umpihankihiihto
  97. Vapaaottelu
  98. Vesijumppa
  99. Vesijuoksu
  100. Wakeboarding

 

 


 

Teemat

Blogiarkisto

2017

Kategoriat