Jos tarviit terapiaa, niin tää oo kuule hyvää ja halpaa. Mie kaivelin helmikuussa yks kaunis aamu Pentti-papan vanhat metsäsukset ja sauvat liiterin seinältä, pistin niiden vanhat remmit kiinni äidiltä lainattuihin talvikenkiin ja lähdin katsomaan mitä metsässä näkyy. Pakkasta oli kymmenisen astetta, mutta aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja oli just niin talven taikakeli, kun vaan ikinä voit kuvitella. Mie en oo mikään maailman rohkein metsässä kulkija, mut talvella uskallan paremmin kun hankeen jää kuitenkin aina jälki sieltä mistä oon tullut ja useimmiten karhutkin on silloin nukkumassa :D

Mun retki suuntautui lapsuuden kotini lähimetsiin, missä ajatuksena oli käydä lähellä olevan Peuramäen päällä ja tulla peltoja pitkin takaisin kotiin. Lenkille pituutta tuli vain muutama kilometri, mutta aikaa rämpimiseen kului 50min. Helpommassa maastossa suksilla liikkuminen on paljon nopeampaa (ja turvallisempaa leikatulle polvelle), mutta tyhmästä päästä kärsii koko ruumis ja mie hiihtelin hitonmoisessa risukossa ja jyrkässä mäessä.

Jäljistä päätellen samoilla reiteillä oli käynyt joku naapureistakin hiihtelemässä, eivätkä ne tavallisetkaan sukset ihan mahdottomasti olleet hankeen uponneet. Umpihankihiihtoon käy siis sukset kuin sukset, eivätkä kalliit välineet ole pakollisia tai edes suositeltavia. Eniten lajissa tarvitsee tiettyä urheilumieltä, sillä ainakaan itse en voinut hankeen kaatumista välttää ja jokaisesta kuusenoksasta tippui niskaan aina vähän lisää lunta. Luonnon rauha ja liikkumisen ilo ovat kuitenkin lajissa niin läsnä, ettei naamaa raapivat risut edes merkittävästi haitanneet. Umpihankihiihdossa saat reittisi valita itse ja sillä voi aika paljon omaan mukavuuteen vaikuttaa. Jos eksyminen huolettaa, näyttää google maps aika hyvin metsässäkin sinun sijainnin suhteessa lähellä oleviin teihin ja polkuihin. 

Minussa asuu sen verran metsänhenki, että en missään muualla saavuta sellaista mielenrauhaa kuin luonnon keskellä. Välillä väsyn ja ahdistun hektisestä kaupunkielämästä ja sillon on vaan pakko päästä metsään. Kaupungissa hätäapuna toimii luontopolut, jonne on mukava ottaa kahvia termarissa ja mennä kuuntelemaan linnunlaulua, mutta parasta on jos pääset niin kauas, ettei muita ihmisiä näy eikä kuulu. Metsä on minulle oikeastaan ainoa paikka, jossa kiireen tuntu hellittä ja osaan olla tekemättä mitään. Välillä ihan aidosti harkitsen metsään erakoitumista, mutta aina kun olen saanut siellä akut ladattua täyteen, on taas virtaa olla sosiaalinen. Metsässä parasta on se, että onnellisuuteen riittää luonnon kuuntelu ja kuppi kahvia, eikä muulla ole merkitystä. Suosittelen vahvasti.  

Nyt ainakin täällä Jyväskylässä on taas vähän lunta metsässä, joten käykää vielä nauttimassa. 

• Keskisyke: 130
• Mitä kehittää: tasapainoa, ympäristön havainnointia, aerobista kuntoa ja hyvinvointia.
• Hinta: Eräsuksien hinnat lähtevät 100€ ylöspäin ja usein niihin täytyy ostaa myös monot ja sauvat. Voit kuitenkin kaivella isovanhempien perintötavaroita tai käyttää omia tavallisia suksia lyhyisiin retkiin. Retkimieltä et voi ostaa. 
• Parasta: Ihana levollisuus, joka valtaa mielen metsässä. Onnellisuudeksikin kutsuttu. 
• Pahinta: Niskaan tippuva lumi, hankeen kaatuminen ja sieltä ylös yrittäminen ja kasvoille räpsyvät risut. Mutta onnellisuudesta on maksettava hinta. 
• Kenelle: Jos uskot selviäväsi kaatumisen jälkeen yksin hangesta ylös, laji sopii sinulle. Jos et, ota kaveri mukaan ja laji sopii sinulle. Jos eksyminen pelottaa, tee lyhyitä lenkkejä maastossa, jossa joka puolella menee tie. Siellä et loputtomiin pysty hiihtelemään päätymättä jossain vaiheessa tielle. 
• Ranking: Houkutus on suuri laittaa laji ykköseksi, mutta ei tämäkään kuitenkaan ole sellaista, jota päivittäin jaksaisin tehdä. Säännöllisesti umpihangessa hiihtäminen pitää mut kuitenkin terveenä, joten kympin sakkiin joka tapauksessa.