Kirjoitukset avainsanalla aerobinen

Vesijuoksu on profiloitunut omassa mielessä (ja väitän myös että monen muunkin mielessä) eläkeläisten lajiksi tai vammojen kuntouttajien lajiksi, mutta on tylsyydestään huolimatta älyttömän tehokasta. Mie kun alan olla tunnettu pikkuhiljaa tästä kilpailunhalusta ja kärsimättömyydestä, niin voitte uskoa että vesijuoksu sopii lajina mulle kuin nyrkki silmään. Koska kuitenkin oon saanut enemmän kuin oman osani myös liikuntavammoista (johtuen kilpailullisuudesta ja kärsimättömyydestä), oon säännöllisesti saanut käskyn fyssarilta tai lääkäriltä mennä kuntouttamaan sitä vesijuoksulla. Ihan outo laji ei siis ollut, kun lajitestauksen hengessä kävin Aalto Alvarin vesijuoksu-radalla verestämässä muistoja ja oli ihan niin hidasta kuin mitä mie muistelin. Totuuden nimissä en oo tehny vesijuoksua ihan niin paljon kuin mulle on suositeltu. 

Vesijuoksussa edetään vedessä pystyasennossa juoksuliikkeitä tehden. Useimmiten apuna käytetään kelluttavaa, vyötärölle sidottavaa vesivyötä.

 

Jos muistatte miten näppärä olin uimaan, niin ei kuitenkaan ole yllättävää, että uimahallissa käydessäni valitsen lajiksi vesijuoksun, ennen kuin painelen hylkeeksi porealtaaseen. Ainakin Jyväskylän Aalto Alvarissa on vesijuoksuvöitä tosin hyvin tarjolla ja yksi kaista altaasta on varattu kokonaan vesijuoksulle. Lajissa on itsekin opetellessa mukavaa se, että ei tarvitse pelätä aloittelijana jäävänsä pahasti muiden jalkoihin. Kun liikenopeus maksimi-spurtista huolimatta pysyy niin sanotusti maltillisena, ei pahoja törmäyksiä kovin helposti pääse tapahtumaan. Vai onko joku teistä onnistunut vesijuoksussa pahasti venäyttämään jonkun paikan? 
 

Jos et oo koskaan kokeillu niin ei muuta kun vesijuoksuvyötä sovittamaan. Näitä tuppaa tosiaan kaikissa uimahalleissa olemaan saatavilla. Muista, että vyön solki tulee eteen ja kelluke taakse, niin että teksti on oikein päin. Vesivöissä lukee yleensä koot (XS-XXL) ja niistä kannatta itselle sopivaa testailla. Vyö kiristetään vartalomallista riippuen joko vyötärön kapeimpaan kohtaan tai vatsan alle sopivan tiukalle ja ei muuta kuin veteen. Perus vesijuoksutekniikan voit kurkata Eevaliisa Anttilan videolta ja hänen YouTube-sivuiltaan löytyy myös muita vesijuoksun tekniikoita. 

 

 

Mie kokeilin intervallityyppistä treeniä vesijuosten, jossa juoksun tempoa vaihdellaan ajan tai matkan mukaan. Ite tein matkan kanssa. 100m tavallisesti, 100m “spurtaten”, 100m tavallisesti, 100m “spurtaten”. Tää spurttaus on suoraan mun painajaisesta, sillä ihan nään aina ajoittain sellaisia painajaisia, joissa yritän juosta täysillä karkuun, mutta en vaan pääse tarpeeksi nopeasti. Siltä tuntuu vesijuoksun spurttikin, tietysti ilman että joku mua siellä altaassa jahtaa. Hippa vesijuosten vois olla aika kuumottava laji... :D Muistaakseni kuvailin lumikenkäilyä sillei, et ihan niinku veisi crosstrainerin metsään. Jalat käy, mut maisema ei vaihdu. Vesijuoksu on varmaan sit niinku upottaisin crosstrainerin suohon. MITÄÄN EI TAPAHDU, mut silti se on supertehokasta. Ärsyttävä laji. 

Vaikka kokeilin lajia itsekseni perehdyin kuitenkin etukäteen tekniikkaan ja eritapoihin treenata vesijuoksua ennen kokeilua. Halutessaan kursseja ja ohjattua liikuntaa vesijuoksuun löytyy kuitenkin esim. Jyväskylän kaupungilta, jos mielii porukassa tätäkin lajia harrastaa. Vesijuoksu yksin on joka tapauksessa mulle aina virhe, (jonka nytkin tein) sillä kaikki mihin voit keskittyä on kellon minuuttiviisari.

Mun ajatuksenjuoksu vesijuoksun aikana menee jotakuinkin näin:

"No niin, nyt menen vesijuoksemaan ja ainakin 45min voisin tänään tehdä.

Montakohan kertaa siinä ennättää altaan päästä päähän? Varmaan ainakin 20 kertaa...

Ohhoh, oliko tää tosiaan näin hidasta?

(välissä kaikkia random ajatuksia, kauppalistat, sähköpostit, koulutehtävät, jääkiekon MM-kisojen pelaajavalinnat) 

Paljonkohan aikaa on mennyt, varmaan joku 15min...

NELJÄ MINUUTTIA, mitä ?!?  ...

Okei, no jos nyt edes 20min jaksaisin. Vois jo sit hyvillä mielin mennä porealtaaseen.

(3 minuuttia myöhemmin)

EI VOI OLLA NÄIN TYLSÄÄ! EI VOI OLLA NÄIN TYLSÄÄ! EI VOI OLLA NÄIN TYLSÄÄ! 

Miten noi muut jaksaa tehdä tätä noin pitkään?

Okei, teen niin pitkään kuin toi mummokin. (2min myöhemmin)

Eikö toi koskaan lopeta? Millon tää loppuu? (1min myöhemmin)

En jaksa enää. Nyt kyllä meen jo porealtaaseen." 

Treenin kokonaiskesto: 10min.

 

Mulle siis pelkästään omien ajatusten kanssa viihtyminen on aina tuskaa (johtuu tosta ajatusten tasosta) ja yleensä lenkeille sekä muille itsekseen tehtäville urheilusuorituksille musat onkin tärkein lisävaruste. Bluetooth kuulokkeilla varmaa vedessäkin kuuntelu onnistuisi, mutta puhelinta varmaan ei kannata sinne veteen mukaan ottaa. 

Intervallit tai jonkun muun ohjelman tekeminen auttaa tekemistä kyllä tosi paljon ja netistä löytyy esimerkiksi tällainen vesijuoksuohjelma. Tossa ohjelmassa oli myös kivoja keskivartaloliikkeitä vedessä tehtäväksi. Kaverin kanssa kun meet kokeilemaan, niin on vielä vähän hauskempaa. Musat jos saisi valita vielä mielensä mukaan, niin mikäs siinä polskiessa! Ite huomaan, että aineenvaihdunta alkaa kyllä saman tien toimia ja vedessä tulee oikeasti hiki. Sykettä en saanut spurtinkaan aikana nousemaan yli 120, mutta silti jalkojen ja käsien lihakset ottavat rasitusta vastaan urakalla.  
 

 

  • Mitä kehittää: Koko kropan lihaskestävyyttä todella monipuolisesti. Ei tunnu tehdessä missään, mutta seuraavan päivänä kyllä. Lisäksi tehostaa aineenvaihduntaa järkyttävän hyvin ja aerobisena treeninä erinomainen. Harjoittaa myös erityisen tehokkaasti kärsivällisyyttä.
  • Parasta: Pehmeys nivelille ja lihaksille, vaikka tehoaa silti kroppaan tosi hyvin. 
  • Pahinta: T-Y-L-S-Ä-Ä
  • Hinta: Uimahallimaksun verran. Oma vesijuoksuvyökään ei hinnalla päätä huimaa, sillä näitä saa jo 13€ hankittua. Lisävälineinä voi hankkia kaikkia mahdollisia hanskoista kenkiin.  
  • Kenelle: Sopii kaikille. 
  • Oma ranking: Tää on jännä laji. Vaikka ihan oikeastikin en pysty tekemään tätä kun muutaman minuutin kerrallaan, tavallaan nautin siitä kärsimyksestä, eikä tää siksi mene pohjalle. Voisin vaikka ihan päivittäin vähän vesijuosta jos siihen helposti olisi mahdollisuus. 

Lajista on ainakin aiemmin löytynyt jopa MM-kisat, mutta tähän hätään en ole varma järjestetäänkö niitä vielä? Kesällä voisi harkita joka tapauksessa järvihölkän kokeilua eli vesijuoksua avovedessä, mutta wikipedian (joo oon yliopistossa, silti paras lähde ikinä) järvihölkän vaaratekijöihin tutustumisen jälkeen, en kyllä ehkä enää uskalla. 

Wikipedia järvihölkästä:

  • Talvisin luonnonvedet saattavat olla jäässä, joten vesijuoksuun tarvitaan avantoa. Avantovesi on merkittävästi kylmempää kuin uimahallin vesi.
  • Kesäinen auringonpaiste voi altistaa vesijuoksijan ihosyövälle.
  • Silmiin saattaa tulla ultraviolettisäteilyn aiheuttamia haittoja.
  • Ukonilmalla saattaa joutua salaman iskemäksi.
  • Kovalla tuulella saattaa olla vaikeaa päästä eteenpäin. Tämä johtuu sekä aallokon korkeudesta että tunteesta kasvoilla. Yleisesti ottaen 10 metriä sekunnissa puhaltava tuuli on jo liian kova lajille.
  • Moottoriveneliikenne ei välttämättä ota huomioon vesijuoksijaa edes hassuista hatuista ja antenneista huolimatta.
  • Laivaväylille ei pidä lähteä vesijuoksemaan, vaikka mukana olisi turvavenekin.
  • Viinanjuonti ennen vesijuoksua on haitallista, vaikka se saattaakin lisätä rohkeutta ja lämmöntunnetta. Moni on hukkunut juuri alkoholin vaikutuksen alaisena.
  • Petokalat hyökkäävät vesijuoksijoiden kimppuun vain harvoin, mutta esimerkiksi lonkeroiset vesikasvit voivat yllättää.

En välttämättä uskalla enää edes ulkoilla, vaikka totta nuo kaikki toki on. 

 

Kommentit (2)

Jeminayk

Hih! Olipas kyllä hauska juttu. Tosiaan olen aina ajatellut että vesijuoksu olis juurikin eläkeläisten mieleen ja liian pitkäveteistä minulle. Mutta hyvä oli kuulla että tämä tosiaan tuntuisi kropassa! Juttusi lukeneena vakuutuin sen verran että ehdottomasti otan asiakseni mennä kokeilemaan ja katsomaan kuinka kauan oma kanttini kestää :) Terveisin http://www.jeminanvegaanifitness.blogspot.com

Silja Penttinen
Liittynyt22.1.2017

Kiitos <3 Kiva jos kokeilet, toivottavasti paremmalla menestyksellä kuin mitä minä :) On se oikeestikin tehokasta ja hyvä vaihtoehto jos uimataito on yhtä huono ku mulla... 

Siun blogia on kans kiva käydä lukemassa :)

Silja

Tätä lajia mulle ehdotettiin kommenttien kautta, joten kiitos siitä! Vaikka oon geokätköilyn tienny jo pitkään, niin en oo ikinä sitä aikaisemmin kokeillu. Lähipiirissä kun ei ole harrastajia, niin ei vaan niin usein ajaudu kokeilemaan itsekseen aktiivisesti uusia juttuja. Vähän sama kaikessa muussakin. Juuri näiden uusien juttujen takia, tämä blogin kirjoittaminen on ollut tosi hauskaa puuhaa ja kannustan kyllä ihan kaikkia kokeilemaan uusia lajeja edes muutaman vuodessa! Tällä kertaa tutustuin tähän lajiin itsekseni, sillä varsinaista geokätköilyn-harrasteporukkaa en löytänyt ja taitaapa laji muutenkin olla pienempien kaveriporukoiden tai perheiden harrastus. Googleen siis "geokätköily" ja etsimään! Tai ainakin luulin niin. 

Geokätköily (engl. geocaching) on ulkoiluharrastus, jossa piilotetaan ja etsitään geokätköiksi (engl. geocache tai cache) kutsuttuja rasioita.

 

Todellisuudessa (ainakin minulta), geokätköilyn aloittaminen vaatii tunteja koneella istumista ja suurin piirtein vastaavan ajan tai vähän vähemmän kävin etsimässä viittä eri kätköä, joista löysin yhden.  Toki otetaan nyt huomioon, että etsin ihan vaan lähtevän postin laatikkoa eilen myös 45min, eli ei taida toi etsiminen olla mun juttu. #suunnistustaodotellessa Prosentuaalisesti mun onnistumisen kokemukset jäi siis aika pieniksi, mutta toki edes sen yhden löytäminen oli jo JEE JEE! Luulen, että osaan nyt ainakin jakaa sellaisia vinkkejä, joilla joku muu pääsee hiukkasen helpommin harrastuksessa alkuun.

Geokätköt on siis tyypillisimmillään pieniä tai isompia vedenpitäviä purkkeja ja rasioita, joiden sisällä on kynä, sekä lokikirja, johon löytäjä kirjoittaa omat puumerkkinsä löydöstä. Siellä voi olla myös vaihdettavaa tavaraa tai joku reissaaja, jonka tehtävä on liikkua kätköstä kätköön. Kätkön voi tehdä kuka tahansa, periaatteessa minne tahansa, jossa jokamiehen oikeuksilla se voidaan käydä etsimässä. Kätkön piilopaikan tarkat koordinaatit ilmoitetaan jollakin geokätköily-nettisivustolla, joiden kautta etsijät voivat kätköä käydä bongaamassa. Niihin on myös laitettu vaikeustaso, joka tietysti aina on suhteelinen, mutta riippuu maastosta, purkin koosta ja sen piilottamisesta. 

Jos itsekseen aloittaa kannatta ensin lukaista ohjeita esim. täältä. Suosituin ja ylläpidetyin geokätköily-sivu maailmanlaajuisesti ja myös suomalaisittain on Geocaching, joka tosin löytyi vasta muutaman hetken surffailtuani. Sinne omat tunnarit saa tehtyä helposti ilmaiseksi ja sama sovellus löytyy ilmaisena appina sekä iPhoneen, että Androidiin. Älypuhelin toimii silloin GPS-paikantimena, jos ei erillistä laitetta halua hankkia, mutta itse koin, ettei oman sijainnin näyttäminen sovelluksella ollut kovinkaan tarkka. Loppujen lopuksi laite ei kuitenkaan ohjaa sinut kuin tietylle etäisyydelle kätköstä, joten jos niin sanotun nolla pisteen löytää kannattaa kokeneiden harrastajien mukaan rohkeasti silti katsella ainakin 10m säteellä siitä paikasta. 

Homma toimii kuitenkin näin: 

  1. Tee tunnarit
  2. Valitse haluamasi kätkö kartalta tai etsi hakukentästä kaupungin/alueen kätköt, jolloin ne näytetään viimeksi vierailtujen järjestyksessä (tätä jälkimmäistä suosittelen).
  3. Valitse kätkö, selvitä koordinaatit ja etsi. Sovellus näyttää sun etäisyyden kätköstä, mutta ilmaisversioissa ei näy kaikki kätköt, mikä on ihan suhteellisen rasittavaa. 

Tunnarit tehtyäni lähdin ensin hakemaan kätköjä, jotka olivat oman sijaintini lähellä. Kätköjä kyllä kartalta löytyi yllättävänkin paljon, mutta oman ensimmäisen päivän ongelmat johtuivat siitä, en tajunnut etsiväni suhteellisen vanhoja kätköjä, joita ei ollut huollettu eikä löydetty aikoihin. Juoksentelin siis Tuomiojärven rannassa puhelin kädessä kolmea eri kätköä etsiskellen tunnin verran löytämättä niistä ainuttakaan. Yksi kätkö ohjautui aika potentiaaliseen kivenkoloon, mutta fiilis ei enää ollut sellainen, että olisin jaksanut kiven koloon kättä kovin syvälle työntää, kun ei oikein itsekään tiedä mitä etsii. Eipä muuta kuin kotiin miettimään mikä meni vikaan...

Sain seuraavalle päivälle Essiltä vinkin, että kannattaa etsiä sellaisia kätköjä, jotka on huollettu tai löydetty viime aikoina. Nepä löytyikin näppärästi, kun Geogcaching etusivulta haki suoraan kaupungin nimellä. Nyt kätköt näkyivät järjestyksessä, jossa ne on viime aikoina on löydetty. Sivulla vihreinä laatikkoina näkyy ns. tavalliset kätköt, kysymysmerkkeinä arvoitukset, joissa koordinaatit saadakseen on ensin ratkaistava mysteeri ja lisäksi on vielä esimerkiksi multikätköjä, joissa sen oikean kätkön löytääkseen on ensin löydettävä muita kätköjä.

Mie nappasin tällä kertaa etsimislistalle yhden tavallisen ja toisen mysteerikätkön, jossa oikeat koordinaatit löytyi seuraavalla arvoituksella: 

 

Sain koordinaatit oikein (kerrankin käyttöä musiikin teorialle), mutta jostain syystä en taaskaan löytänyt purkkia. Tässä vaiheessa aloin olla jo suhteellisen ärsyyntynyt koko lajiin, mutta päätin yrittää vielä yhtä vaikeustasoltaan helppoa. Vaikka puhelin näytti etäisyyttä pisteestä taas ihan päin honkia, niin satuin tällä kertaa bongaamaan purkin! Puumerkit vihkoon ja purkki tasan samaan paikkaan, mistä itse sen löysin. Onni on löytää jotain ja aika paljon ärsytystä purkautui ja angsti helpotti, kun sen yhden edes bongasin!

Viime kesänä pokemonGO huuman aikaan jengi varmasti ehti tottua puhelin kädessä vaeltaviin zombeihin, jotka saattaa kävellä auton alle sekunnilla millä hyvänsä. Silti muutama koiran ulkoiluttaja seurasi mun toimintaa hiukan epäilevänä, kun puhelin kädessä pyörin pitkin rantoja, aina välillä polvillaan kaivellen lehtiä kivien välistä pois tai tähyillen puiden oksia. Ratkaisu tähän tietysti on kätköillä porukassa, koska ryhmässä on aina helpompi sekoilla TAI valita kätköt jostain metsästä, jossa voit suhteellisen rauhassa ympäristöä tonkia. Tähän lajiin vihkiytynyt porukka kutsuukin ei-geokätköilijöitä Harry Portterista tutuiksi "jästeiksi", ainakin joillakin keskustelufoorumeilla.  Lisäksi törmäsin moniin muihinkin termeihin, joista suurin osa jäi mulle yhtä mysteeriksi kuin noi löytämättömät kätköt. Ainakin sininaamat geocaching-sivulla kertovat muiden tyhjistä reissuista kätkölle ja attribuutit (eli kätköön kiinnitetyt ikonit) saattavat kertoa vinkkiä siitä, miltä korkeudelta kätkö löytyy. 

  • Mitä kehittää: Päätä kehittää ainakin! Riippuen kätkön fyysisistä vaatimuksista voi geokätköily kehittää myös rankemminkin kuntoa, mutta ihan yleisenä hyötyliikunta-tyyppisenä toimii aina, ellei autolla aja jokaisen kätkön viereen. Haastavimmillaan kätkön löytämiseksi tarvitsee laitesukeltaa tai toisaalta kiivetä kalliota. 
  • Parasta: Kätkön löytäminen, mysteerin ratkaiseminen. Hoksaamisen tunne! Huomaamattaan saattaa tulla myös liikuttua! Kätköilyä voi tehdä missä vaan ja vaikka silloinkin, kun olisi vain hiukan luppoaikaa käytettäväksi. Vieraassa kaupungissa kätköily antaa taas ihan uuden ulottuvuden kaupunkiin tutustuiseen. 
  • Pahinta: Järjetön säätäminen, josta huolimatta et löydä kätköä. Kun ei oikein tiedä mitä etsiä, niin alussa on todella epävarma siitä onko väärässä paikassa vai eikö vaan löydä. Sivujen ja sovellusten kanssa pitää myös vaan oppia toimimaan, mutta mulla paloi alussa aivan totaalisesti kiinni näiden kanssa kun yritin itsekseni homman ottaa haltuun. Todennäköisesti tässä eniten helpottaa kokemus, niin kuin muissakin lajeissa. Ja kärsivällisyys, jota mulla on heikosti. 
  • Hinta: Suurin osa geokätköilee pelkästään älypuhelimen avulla, mutta GPS-paikannin on myös osan valinta. Niitä löytyy joka hintaluokkaan, mutta kohtuullisen hyvät maksaakin sitten jo sen yli 300€. 
  • Kenelle: Aivojumppaa ja haasteita rakastaville. Fyysisesti haaste riippuu kätköstä ja ainahan voi juosta kätkölle ja pois. 
  • Oma ranking: Nyt täytyy myöntää, ettei kovin korkealle omalla listalla nouse. Ehkä olisin nauttinut enemmän metsäisemmistä kätköistä, mutta tuo kaupungissa tonkiminen ei oo mun juttu. Annan mahdollisuuden vielä jossain metsässä tälle lajille, mutta tekniikan kanssa säätäminen vie kans hohdosta vähän pois. Oon jopa onnellinen, et ei tarvii tänään mennä kätköjä etsimään, vaikka kuitenkin mua nyt harmittaa noi muutama mitä en löytänyt ja pakko on varmaan käydä niitä katsomassa uudestaankin. Mun tarkkuus ja kärsivällisyys ei vielä ole geokätköilyn tasolla.  Pokemon, VALITSEN SINUT! :D

 

Jos oot käynyt joskus geokätköilemässä, niin mukava ois kuulla millainen fiilis sulla siitä jäi?  Alla on kuva mun fiiliksistä...

 

Kommentit (12)

Vierailija

Kun tuo masters uinti meni noin mukavasti 😁 niin kai tulet kesällä Staminan triathlon treeneisiin Köhniölle? Tiistaisin klo 18.
Lainaat märkäpukua jostain niin 500m uinti menee helposti, sitten 10/16km pyöräilyä ja lopuksi 3km juoksua.

Silja Penttinen
Liittynyt22.1.2017

No tottakai tulen! Mietinkin, että miten tätä pääsisi "inhimillisesti kokeilemaan", vaikka toi 500m uinti ei musta inhimilliseltä tunnukaan... Pitäiskö mun märkäpuvun lisäksi ottaa myös pelastusliivit? ;) Mut toki tulen ja kiitos vinkistä. Oon kesän aikana yhteyksissä seuraan, niin sovitaan kokeilu!

Silja

Vierailija

Jos vielä haluat antaa kätköilylle uuden tsäänssin ja mahdollisuuden, niin laittele verkkoja vesille ja etsi kätköilyseuraa! Ja no worries, kätköilyporukka ei käytä hommaa minään omana tinderinään vaan harrastusseura on tosiaan harrastusseuraa. :D

Kun saat kätköilykavereita haaviin niin kysele saisiko heistä vaikka seuraa eventtiin. Muutama lajiin vihkiytynyt ihminen ja ajoreissu vaikka naapurikaupunkiin (useamman kätkön kautta, tottakai) mukavaan ulkoilutapahtumaan antaa sulle kertaheitolla lajista hurjan laajan kuvan. Uskomattoman mukavaa sosiaalista jengiä, eikä hommakaan ole niin turhauttaavaa ja yksinäistä kuin miltä se yksin yrittäessä tuntuu. Plus että kavereilla on paremman gps:t, parempi kokemus ja pääset tutustumaan eventissä helposti esim. liikkuviin kätköihin (mulla sellainen käveli kerran suoran käteen!) sekä tägäämään reissaajia (travel bugeja). Mulla esimerkiksi koiralla on valjaissa laatta, ja sitä voi "seurata" tapahtumissa.

Noin lyhykäisyydessään, ero on kuin kuuntelisi musiikkia yksin kotona tai lähtisi festareille. ;-)

Silja Penttinen
Liittynyt22.1.2017

Kyllä varmasti tulen kokeilemaan geokätköilyä uudestaankin. Vieläkin kaihertaa ainakin toi yksi, minkä koordinaatit jo ratkaisin, mutta kätköä en löytänyt. Otan sinne jonkun osaavan tyypin mukaan :) Kyllä siellä kätköpaikalla olisin useamman parin silmiä kaivannut!

Ihan tosi hyvä vinkki, toi kätköily vieraassa kaupungissa. Voisi olla jopa tosi mielenkiintoista tutustua uuteen paikkaan noiden kätköjen kautta, ihan ulkomaillakin! 

Silja

hurahtanut

Kaupunkikätköjen etsiminen ei olekaan mukavaa vilkkaimpaan aikaan. Mutta Helsingissä tammikuussa sunnuntaiaamulla kello kahdeksan nautittavaa oli sekin. :) Eilen viimeksi kävin kävelemässä kauniin luontopolun kätköineen. En olisi koskaan luontopolkua edes löytänyt ilman tätä harrastusta. Ja todellakin - geokätköilijät ovat suurimmalta osin erittäin sosiaalista ja avuliasta porukkaa, ottavat mukaan ja auttavat ja antavat vihjeitä.

Silja Penttinen
Liittynyt22.1.2017

Hahah, totta! Itse kun olin liikkeellä oikein pahimpaan koiran ulkoilutus aikaan, niin ei saanut rauhassa tonkia. Kesäyöt voisi olla aika jänniä käydä kätköjä etsimässä!

Silja

Tervajörkki

Tuosta tinderijutusta... voi sieltä omaan haaviin tarttua ihan kivojakin kaloja, nimimerkillä "noin luovan tyypin kanssa ei voi olla tylsää"

Silja Penttinen
Liittynyt22.1.2017

:D Joku jos vielä kehittää tinderöintiin ja geokätköilyyn yhteisen sovelluksen, niin hittituote varmasti heti!

T.Silja

Vierailija

Kylläpä kuulostaa tutulta.=) Itse aloitin kätköilyn ilman älypuhelinta tai minkäänlaista laitetta, katsoin summittaisen pisteen kartasta ja kävin siellä neljä kertaa ennen kuin löysin. Eikä se edes ollut vaikea.=) Kätköily on sellainen laji, että tähän oppii vain tekemällä ja alku on aina vaikea. Etenkin jos on yksin liikkeellä, niin touhu saattaa ahdistaa ja sitä ei osaa etsiä kunnolla.

Sellainen huomio myös, että kätköpurkeille ei ole olemassa mitään varsinaista standardia, ne saattavat olla mitä tahansa pikkurillin pään kokoisesta purkista maitotonkkaan (kannattaa aina katsoa minkä kokoista on etsimässä). Tällä hetkellä minulla on haettuna melkein 4000 kätköä ja vaikka sitä luulee nähneensä jo kaiken, niin kyllä uusia toteutuksia tulee VIELÄKIN vastaan. 

Joten kantsii käydä koittaan vielä uudestaan jossain ja kärsivällisyyttä matkaan. =) Suosittelen myös, että kun kartalta katsot mahdollisia kätköjä, niin koita valita sellainen joka on saanut paljon favorite-pisteitä (näkyy sydämenkuvana kätkön kuvauksessa). 

Tsemppiä projektiin!

Silja Penttinen
Liittynyt22.1.2017

Kiitos! Eipä kai sitä vielä sellaista lajia vastaan ole tullutkaan, jossa aloittaminen todellisuudessa olisi kovin helppoa, vaan kaikessa on aina jotain uutta totuttelemista. Ja taas kun on hetken aikaa päässyt kokeilemaan, niin sitten alkaa homma tuntumaan hieman helpommalta. Kätköily ei siinä ole poikkeus :) Hyvä vinkki toi favorite-pisteiden suosiminen!

Todella hurja määrä kätköjä sulla kerättynä :O. VAU!

Silja

Vierailija

Itse aloitin kätköilyn noin 3 vuotta sitten luomalla nopeasti tunnukset veljen kanssa ja sitten vain kätköjä etsimään. Välillä kätköjen etsintä unohtuu, mutta lajin pariin on helppo palata pienen tauonkin jälkeen. Ja on myös mukava huomata, kun lähistölle on tullut uusia kätköjä.

Etsimällä oppii ja tulee käytyä mitä hienoimmissa paikoissa. Itse pidän enemmän kätköistä mihin ei tarvitse mitään erityisiä apuvälineitä kätkön saavuttamiseksi. Voi vaan lähteä kävellen tai pyörällä kätköjen luo.

Puhelimella ainakin c-geo sovelluksella pääsee nollapisteelle, mutta joskus gps voi pyörittää. Hakemalla kätköjä myös silmät löytää paremmin mahdolliset kätköpaikat, joten eikun etsimään :)

Silja Penttinen
Liittynyt22.1.2017

Kiitos kommentista :) Hyvä pointti muuten myös tuo, että tää on harrastus johon voi palata helposti, vaikka taukoa pidemmänkin aikaa olisi! Tykkäisin varmaan itsekin eniten juuri noista ilman apuvälineitä haettavista, mutta jotka johdattaisi mut johonkin aivan upeaan paikkaa, jonne muuten ei tulisi eksyttyä! Silloin se geokätkön palkinto olisi myös se fyysinen ympäristö :) Tuo C-Geo -vinkki on myös hyvä! Sitä täytyy kokeilla, moni tuntuu sitä käyttävän.  

Silja

Mä en tiedä onko tää menossa jotenkin muodista vai mikä juttu tässä on, mutta spinningiä ei ollut hurjasti Jyväskylässä tarjolla?!? Onneksi pääsi kokeilemaan lajia Liikun kuntokeskukselle, jossa oli mahdollisuus testata perinteisestä poikkeavaa Virtual Spinningiä. Virtual Spinningissä ei siis ole ohjaajaa, vaan treeni tulee kokonaisuudessaan ruudulta, jossa pääset polkemaan erilaisissa maisemissa ympäri maailmaa. Spinningpyöriin oon törmännyt aiemminkin (käytännössä vahingossa), kun en oo erottanut niitä normi kuntopyöristä ja hypännyt varomatta kyytiin. Molemmissa toki pyöräillään, mutta spinningpyörissä vastus säätyy portaattomalla nupilla ja kokematon meinaa lentää pyörän selästä, jos ei muista polkimet ei stoppaa heti kun jalkasi niiltä nostat (kokeiltu on). En ole koskaan käynyt siis myöskään perinteisellä ohjatulla Spinning tunnilla, joten onneksi sain alussa apuja Jyväskylän Liikun PT:ltä Miialta, joka kävi neuvomassa pyörän säädöt ja ohjeisti muutenkin miten homma toimii. 

Virtual Spinning sisältää erilaisia puolesta tunnista, tuntiin kestäviä pyöräilyohjelmia, joihin periaatteessa voit hypätä milloin vain mukaan, tunnit alkaa ruudulta automaattisesti tiettyihin kellonaikoihin. Homma menee niin, että pyörän selässä näet maiseman missä poljetaan ja vasemmassa kulmassa näkyy tavoiteltava kierrosluku, ohjeet poljetaanko seisaaltaan vai istualtaan ja tietyn poljettavan pätkän jäljellä olevan ajan. Ohjelmat on tehty niin, että joku on oikeasti käynyt polkemassa ne maisemat kypäräkamera päässä, ja ruudulta maisema näyttää siltä, kun itse polkisit samoja reittejä. 


Mulla meni ensimmäinen 20min päästä kiinni ohjeiden mukaiseen pyöräilyyn ja oppia säätämään omaa vauhtia suhteessa RPM:ään ja tarvittuun rasitukseen. Aikaisempi spinningtausta varmaan tässä olisi helpottanut, sekä seisaaltaan pyöräilyn ja nopeasti pyöräilyn tekniikan osaaminen, mutta maisemia ihmetellessä sekin ihmettelyn aika sujui ihan hyvin. Vaikka mietin etukäteen, onko jotenkin ihan outoa tuijottaa ruutua ja kuvitella olevansa oikeasti niitä maisemia polkemassa, niin sopeutuminen sujui yllättävänkin hyvin. Välillä tuli jopa ihan hypnoottinen olo, kun mietti mitä seuraavan mutkan takaa paljastuu ja onkohan sielläkin noin hienoja maisemia. Ja jos asfaltissa oli epätasaisuuksia niin, niitä melkein odotti itsekin tuntevansa pyörän alla töyssyn. Sivulle vilkaistessa muisti taas missä oikeasti on. 

Nauhoituksessa kuultavia ja ruudun sivussa näkyviä ohjeita opin pikkuhiljaa tunnin loppua kohden noudattamaan. Aika hyvin oma polkuvauhti oli sovitettavissa ruudulta näkyvään polkuvauhtiin, sillä huomaat kyllä jos jalkasi tekevät liian hitaasti tai liian nopeasti töitä suhteessa etenevään vauhtiin. Varsinkin rankat ylämäkipätkät oli superhauskoja tehdä näin, kun koet oikeasti polkevasi lumista vuorenrinnettä ylös. Siinä ei tarvitse ruudussa näkyvää jäljellä olevaa aikaa paljon tuijoitella, kun näet mäenlaen ja tiedät, että sinne olisi päästävä. Ohjeet ja kannustukset tässä ohjelmassa tuli englanniksi, mutta ilman kielipäätäkin tietää grafiikoista minkälaista työtä haetaan. Musiikki ei tässä ollut niin isossa osassa, kuin mitä olen ymmärtänyt sen olevan ohjatuilla spinningtunneilla. 

Hien määrä on tässä lajissa kyllä suhteellisen älytön. Mulla ei yleensä hiki mitenkään "virtaa", mutta nyt oli oikeasti hikipyyhkeelle käyttöä, kun enimmät pisarat oli pakko pyyhkiä otsalta pois. Ainakin itselle siis ruudun kierrosnopeudet oli sopivia, vaikka nopeat pätkät joissa tavoiteltiin 120 kierrosta minuutissa, oli alussa kyllä tosi vaikeita hakea. Tuntui että lennän pyöränselästä pois, kun yritän hermottaa jalat tekemään pitkän aikaa noin nopeasti, mutta onneksi ymmärsin sitten pitää jalat polkimissa tiukasti ja seurata paremmin polkimien tuntumaa ja mennä sen mukaan. Pyöriin kävisi myös lukkopolkimet, mutta niiden kokeilu on sitten jo ihan oma haasteensa. :D                 

  • Mitä kehittää: Aerobista ja anaerobista kuntoa, sekä jalkojen voimaa. 
  • Keskisyke: 137
  • Parasta: Uskomaton hien määrä, aineenvaihdunnan buusti ja motivoivat maisemat.  
  • Pahinta: Jos oli tylsä maisema tai niin hieno, että harmitti kun ei oikeasti ollutkaan Alpeilla polkemassa. Myöskin parempi musiikki ohjelmassa ainakin omaan makuun olisi vielä lisää buustannut vauhtia. 
  • Hinta: Liikussa Virtual Spinning kuuluu kaikkien kuntosalien valikoimaan klo 5-23 ja kuukausikortti sinne maksaa 29€/kk. Testitreenin voi käydä tekemässä ilmaiseksi ma-ke klo 16-19. 
  • Kenelle: Spinningin hyöty on varmasti eniten aerobisen ja anaerobisen kunnon kohottajana, mutta varsinkin palauttaviin ja valmistaviin harjoituksiin sopii tosi hyvin, sillä aineenvaihdunta lähtee tässä kunnolla kierroksille. 
  • Ranking: Yllättävänkin korkealle omassa listauksessa menee. Mulla on pyöräilyn erimuodoista testaamatta vielä katupyöräily ja maastopyöräily, joiden ennakkoon uskon menevän vielä spinningin ohi, mutta ihan tavallisen hyötyliikuntapyöräilyn spinning kuitenkin voittaa. Kiva kun on laji, jossa suht vaivattomasti tulee näin hiki! Hiki on hyvä!!

 

Kommentit (0)

Hitto, mie luulin et pääsin ryhmäliikuntajumpista jo testeissä eroon, mut mulle suositeltiin Step-tunnin kokeilua. Joidenkin mukaan se on JUST SE PARAS jumppa, koska siellä tulee hyvä hiki ja fuskaat itsesti tekemään kovemmin kuin mitä jaksat. Taas meni siis yksi rymäliikunta neitsyys, sillä step-laudan kanssa leikkiminen ei ollu tuttua ennestään. Edelleen kokeilussa hyödynsin JYU:n ryhmäliikunnan jumppia, joita pitkin talvea ja kevättä oon testimielessä käynyt tekemässä. Harvasta oon silti aidosti innostunut ja vaikka esim. tanssi nousi korkeelle tonne ranking-listalle, niin en silti oo käynyt testien jälkeen yhdelläkään tanssitunnilla riekkumassa. Nyt siis step-tunnille, jonne tällä kertaa välineiksi tarvittiin step-lauta, 5kg levypaino ja juomapullo, joka allekirjoittaneelta unohtui kotiin. Oisin todellakin tarvinnut, eli ota sinä siis sellainen mukaan....

 

Step aerobics is a form of aerobic exercise using of an elevated platform (the step). The height can be tailored to individual needs by inserting risers under the step. Step aerobics classes are offered at many gyms and fitness centers which have a group exercise program.

Nyt olin jo oppinut aiemmista ryhmäliikunta kokemuksista ja ensimmäsiten joukossa saliin saapuen, kävin valitsemassa paikan salin keskiosan reunapaikalta, jossa vaikutus muihin ympärillä oleviin ihmisiin on minimi kun askeleet menee #vituralleen . Keskiosasta kuitenkin näkee mitä ohjaaja tekee, joten ihan kuulohavainnon ja arvauksen perusteella ei tarvitse hommaa kokeilla. Tykkäsin, kun ohjaaja kertoi montako biisiä ja millaiset päktät (lämmittely, sykkeen nosto, lihaskunto, loppuverryttely) tuntiin sisältyy, sillä sen avulla omaa tekemistä oli helpompi jaksottaa. En kuitenkaan saanut huijattua itseäni tekemään yhtään normaalia kovempaa, vaan päinvastoin mieli harhaili ties missä muualla treenin aikana.   

Nyt pääsin kokeilee myös tätä perinteistä askel-juttua ensimmäistä kertaa (eli perusaskellus, joku v-askellus tyyppinen + mitä lie muita) ja ne oli helpompia ku mitä olin pelännyt, mutta "väärällä jalalla" tekemistä ei voinut silti välttää. Onneksi salissa oli tilaa ja jokaisella on oma paikka, joten mun rytmistä kiinni pääsemisen odottaminen ei sisällä toisten väistelyä yhtä aikaa. Hiki tuli, se on varmaa ja sitä juomapulloa olisin kaivannut, mutta myös sitä ettei olisi niin tylsää. Askel sinne, askel tänne, hiki virtaa ja biisitkin välillä hyviä, mut mie mietin millon tää loppuu. "Jes, nyt on alkulämmittely hoidettu. Nyt loppu sykkeen nostatus, enää lihaskunto, pitääkö tää loppuverkkakin oikeesti tehdä samaan tahtiin?". "Millon tää loppuu"- ajatus on toki monesti juoksulenkilläkin, mut sieltä on pakko edes kävellä takasin kotiin ja sentään maisema lenkillä vaihtuu. 

Miksi ryhmäliikunta-jumpat ei vaan sit tunnu olevan mulle? Mihin mie voin siinä kehittyä? Mikä mun tavoite stepissä voi olla? Okei joo, käyn siellä tunneilla, jaksan sit tunnit paremmin ja teen suuremmilla painoilla, mut mitä sitten? Silti teen vaan suurin piirtein sitä samaa, ohjaaja keksii pari uutta liikettä ja silti mie pyörin siinä neliön alueella, saamatta lupaa improvisoida. Eikö tässä oo jotain step-aerobicin SM-kisoja joihin voisin tähdätä? Mielummin teen vaikka lihaskuntoa aikaa vastaa niin paljon ku ehdin tai tietyt sarjat joitakin liikkeitä, mutta toi rytmissä pitkän sarjan tekeminen ei iske, vaikka musiikki myös mun harrastus on.

Ehkä se on se, etten tykkää tehdä asioita aina samalla tavalla kun kaikki muut! Vaikka joukkueurheilussa valmentaja laittaa mut tekemään jotain tiettyä harjoitusta, mulle jää aina sinne jotain oman päätöksen varaa. Teenkö jonkun toisen harhautuksen, syötänkö nyt vai vähän myöhemmin, vedänkö yläkulmaan, vai perinteisesti ohi? Johtuuko se oppimisesta vai mistä, mutta mua suorastaan ahdistaa noilla tunneilla se, että tehdään kaikki samaan tahtiin, samalla tavalla jokainen toisto. Feilaus on se, jos teet jotain erilaista, vaikka mieli tekisi. 

 

Mitä mieltä te olette?  Tykkäsin siitä, että viimeksi kun pistin pumpin omalla listalla pohjalle, jengi heräsi puolustamaan rakasta lajiaan ja toivon, että tää herättää samaa innostusta. Kerro mulle miksi se step-tunti on niin kiva ja mikä tahdissa jumppaamisessa viehättää?  Mä en nimittäin päässyt siitä selville. Tai jos sinäkään et kuulu jumpan ystäviin, niin otan mielelläni vertaistukea vastaan <3. Kevennykseksi Stepin ystäville Jane Fondan Step-aerobic video, tässä on tyyliä!! Jos kaipaat edes vähän naurua, niin vilkaise video. Ja muista, ettei videon ohjeet korvaa lääkärikäyntejä :´D 

 

 

  • Mitä kehittää: Aerobista kuntoa, jalkojen kestovoimaa ja ylläpitää lihaskuntoa.  
  • Parasta: Hyvä hiki, hyvät biisit ja se jos tunnilla kuuluu yhteinen jalkojen rytmi biisin tahtiin. Siitä tuli oikeasti kiva fiilis. 
  • Pahinta: Siinä laudan ympärillä on sun maailmasi. Oikee vai vasen jalka on sun tärkein tietosi ja sit mennään. 
  • Kenelle: Aerobisen kunnon kehittäjille ja lihaskunnon ylläpitäjille. 
  • Oma ranking: Ylittää pumpin, mutta ei pilkkimistä. Kyllä mie silti onnellisemmaksi pilkillä tuun, ku step-tunnilla. Se on siis mun ranking-listan takana tärkein kysymys: minkä reenin aikana oon onnellisimmillani. Ootko miettinyt mikä on sun onnellisuuslaji?

Kommentit (6)

Silja Penttinen
Liittynyt22.1.2017

Kiitos Tiia! Mulla ei vaan mee kaaliin nää jumpat millään :D Ihana kuulla sun onnellisuuslajista, baletti on mulla kokeilulistalla! Odotan sitä innolla ja vähän myös kauhulla... Mielikuva on sellaisesta kiukkusesta vanhasta ranskalaisesta tanssinopettajasta, joka tulee taivuttamaan sut siihen tanssiasentoon, jos et siihen omin avuin pääse :) Silja

Vierailija

Jos on kovin kilpailuhenkinen ja omaa "mun on oltava paras, nokkelin jne."-ajattelutavan, niin sit ryhmäjumpat ei ehkä sovi sellaselle :D ite en ajattele että mun pitäis kehittyä johonkin kilpatasolle vaikkapa sitten stepissä, vaan käyn siellä ihan tekemisen ja liikkumisen ilosta - en sen takia, että sen pitäisi olla avain esim. huipulle nousuun.

Silja Penttinen
Liittynyt22.1.2017

Ihan totta! Mie en osaa vielä (toivottavasti joskus osaan) nauttia just siitä tekemisen ilosta, vaan itselle antaa vielä eniten uuden oppiminen tai itsensä kehittäminen ja se kilpailu on sellainen mitä kaipaan tällä hetkellä tosi kovasti...

Oon myös miettinyt, et mitäs jos tää kilpailuvietti ei koskaan laannu? Entäs jos ikää on 85 ja edelleen vedän lonkkakuntoutuksessa kilpailumielessä rollaattorin kanssa käytävillä... :) Mulle onneksi varsinkin luontoliikunta/retkeily on sellasta, ettei aina tarvii kilpailla ja varmaan siinä mielessä mulle tosi terveellinen liikuntamuoto!

Kiitos kommentista!

Silja

Silja Penttinen
Liittynyt22.1.2017

Kiitos kommentista Liikkujanainen! En oo koskaan testannut miekkailua ja testilistalle lisätty! En oo kyllä mikään hirmu hyvä häviäjä, joten aika mielenkiintoista päästä testaamaan taas jotain, mistä ei ole mitään haisua... Sulla on myös tosi kiva blogi :) !

Silja

Seuraa 

Tervetuloa lajitestausten pariin! Tämän blogin kirjoitti Silja, 28-vuotias kilpaurheilija Jyväskylästä. Vuonna 2017 testasin 100 lajia vuoden aikana ja tästä blogista löydät lajiesittelyt niistä kaikista, sekä muutaman liikuntaa ja urheilua sivuavan tekstin. Mun intohimo liikunnassa on sen kyky itsessään tuottaa hyvää oloa ja sen antaman mahdollisuus ylittää itsensä ja kehittyä loputtomasti. 

Tervetuloa lajitestausten, liikunnan ja urheilukirjoitusen pariin! 

Silja Penttinen

 

 

Ota yhteyttä:

100lajiavuodessa@gmail.com

 

LAJILISTA:

(lajit aakkosjärjestyksessä)

  1. Agility
  2. Aikido
  3. Aitajuoksu
  4. Amerikkalainen jalkapallo
  5. Ammunta
  6. Ampumahiihto
  7. Baletti
  8. BMX-pyöräily
  9. Brasilialainen jiu-jitsu
  10. Capoeira
  11. Cheerleading
  12. CrossFit
  13. Curling
  14. Enduro-moottoripyöräily
  15. Fitness
  16. Frisbeegolf
  17. Futsal
  18. Gaelilainen jalkapallo
  19. Geokätköily
  20. Golf
  21. Hiihto
  22. Historiallinen miekkailu
  23. Ilma-akrobatia
  24. Jooga
  25. Jousiammunta
  26. Judo
  27. Jääkiekko
  28. Kalpamiekkailu
  29. Karting
  30. Kehonhuoltotunnit
  31. Kehonpainoharjoittelu
  32. Keihäänheitto
  33. Keilaus
  34. Kiekonheitto
  35. Kiipeily
  36. Kirkkovenesoutu
  37. Koripallo
  38. Korkeushyppy
  39. Kuntosali
  40. Kuulantyöntö
  41. Käsipallo 
  42. Kävely
  43. Lacrosse
  44. Laitesukellus
  45. Laser Tag
  46. Lenkkeily
  47. Lentopallo
  48. Lentäminen
  49. Lihaskuntotunnit lisäpainoilla
  50. Ilma-aseammunta
  51. Lumikenkäily
  52. Lumilautailu
  53. Maantiepyöräily
  54. Maastopyöräily
  55. Melonta
  56. Nyrkkeily
  57. Paini
  58. Painonnosto
  59. Paritanssit
  60. Parkour
  61. Pesäpallo
  62. Petanque
  63. Pikajuoksu
  64. Pikaluistelu
  65. Pilkkiminen
  66. Pituushyppy
  67. Polkujuoksu
  68. Pyöräily
  69. Pöytätennis
  70. Ratsastus
  71. Retkeily / Vaellus
  72. Retkiluistelu
  73. Ringette
  74. Roller Derby
  75. Rugby
  76. Rullaluistelu
  77. Salibandy
  78. Seiväshyppy
  79. Sirkus
  80. Spinning
  81. Step-aerobic
  82. Sulkapallo
  83. SUP-lautailu
  84. Suunnistus
  85. Taekwondo
  86. Taiji
  87. Taitoluistelu
  88. Tankotanssi
  89. Tanssillinen ryhmäliikunta
  90. Telinevoimistelu
  91. Tennis
  92. Trampoliini
  93. Triathlon
  94. Uinti
  95. Ultimate
  96. Umpihankihiihto
  97. Vapaaottelu
  98. Vesijumppa
  99. Vesijuoksu
  100. Wakeboarding

 

 


 

Teemat

Blogiarkisto

2017

Kategoriat