Kirjoitukset avainsanalla #suomi100lajia

Kokeilussa on ollut myös tanssilinen ryhmäliikunta, jonka jaloa taitoa oon käynyt kokeilemassa afrobeat, street dance, dancefit ja zumba tunneilla.

 

Tanssitaustaa on ainoastaan yökerhojen tanssilattialta ja yhden käden sormilla on laskettavissa kerrat kun olen koreografisia juttuja ohjatusti käynyt kokeilemassa. Jammailen silti aina hyvien biisien mukana kun kukaan ei näe.  

Ai että, miten hauskaa on tälläinen liikunta! Hiki tulee monella tapaa, muut hommat unohtuu ja tunnilta lähtee yleensä hymy korvissa, vaikka oisi kuin sekoillut siellä. Ensimmäiset kerrat oli kyllä aika moisia painetiloja, koska ei todella ollut mitään käsitystä miten tunneilla kuuluu olla ja vauhti varsinkin zumbassa ja dancefitissä on kova. Sykettä taisi parikertaa nostaa ihan pelkkä sosiaalinen paine siitä, että aina on kulkemassa vasemmalle kun muut menee oikealle. En tiedä kuinka pitkään näillä tunneilla pitää käydä liikkuakseen oikeaan suuntaan, koska mun aivot koodaa liikkeet AINA päinvastaiseksi. 

Itselle dancefit oli kokemuksista ehkä hauskin, vaikka siellä olin välillä aivan täysin ulapalla. Jouduin vahingossa melkein eturiviin ja vaikka itse näinkin todella hyvin ohjaajan liikkeet, voi niitä parkoja, jotka oli mun takana. Zumba ja Dancefit molemmat oli tunteja, joissa tanssitaan paljon biisejä ja koreografia on "helpompi" sisäistää nopeasti. Ne oli kyllä alussa mulle melkoisia shokkeja, koska molemmissa mietin ensimmäisen 8 minuutin jälkeen, että en mitenkään voi selvitä näiltä tunneilta itsetunto ehjänä. 

Tanssiessa se on todella haastavaa, että jos ajatus herpaantuu, huomaa heti olevansa väärässä paikassa väärään aikaan. Todellista keskittymisharjoitusta ja muistipeliä siis samalla, mikä rasittaa myös aivoja ihan eri tavalla kuin lihaskuntotunneilla. Kun keskittyy täysillä pelkästään liikkumaan oikeaan suuntaan, unohtuu myös itsetunto-ongelmat ja alat nauttia omasta tekemisestä, välittämättä muiden tanssitaidoista. Mulle myös musiikilla on tosi iso merkitys ja dancefitin popimmat biisit tanssittaa mua paremmin kuin zumban lattarit.

Zumbassa toki Antti Tuiskun Keinutaan-biisiä bailasin ihan täysillä.   

Melkein kaikilla tanssitunneilla salit olivat täynnä ja viereiset tanssijat todella lähellä, mikä aiheuttaa haastetta omaan pyörimiseen. Parhaaksi taktiikaksi koinkin ensin yrittää kulkea samaan suuntaan kuin muut ja sisäistää jalkojen ja käsien tarkemmat liikkeet tanssin edetessä. Street- ja afrobeat-tunneilla harjoiteltiin enemmän koreografiaa tiettyyn biisiin, mikä ei sykettä nosta samalla tavalla, mutta haastaa aivoja ja motoriikkaa enemmän.

Parasta myös yksilötanssissa on tanssin flow, joka ainakin mulle on täydellistä liikkeeseen ja liikuntaan unohtumista ja itsensä kadottamista. Sellaiseen tunteeseen oon koukussa. 

 

  • Mitä ominaisuuksia vaatii: Muistia, tasapainoa, rentoutta ja heittäytymiskykyä.
  • Keskisyke: Dancefit 155, Zumba 141, Streetdance 123, Afrobeat 133. 
  • Hinta: Ryhmäliikuntatunnit kuuluu moneen kuntosalikorttiin, joiden kuukausihinta keskimäärin on varmaankin sen 50-100€/kk. 
  • Parasta: Ihana, ihana flow. Hauskaa melko kovatehoiseksi liikuntamuodoksi. 
  • Pahinta: Mokaamisen pelko.  
  • Kenelle: Keskellä tanssilattiaa on jo aika kova paine ja vauhti liikkua muiden mukana, mutta reunoilla tanssiminen sopii kaikille kuntotasosta riippumatta. 
  • Ranking: Mulla tää menee rankingissä korkealle, ehkäpä ihan ykköseksi tässä vaiheessa. Kehittää tasapainoa, koordinaatioita, muistia, kuntoa ja tärkein: antaa huippu hyvän mielen!

Kommentit (0)

Lumikenkä on kenkään kiinnitettävä verkkomainen tai rei'itetyn levyn tyyppinen alunen, jonka avulla voi kävellä lumen päällä.

Riippuen lumen laadusta ja minkälaisilla kengillä kävelee. Omat askeleet upposi 30cm hankeen ja jalkoja sai nostella aika reilusti. Lumikenkäillessä upottavassa hangessa fiilis on kuin veisi crosstrainerin metsään: askel on raskas ja maisema vaihtuu lähes yhtä paljon. Toki isona plussana raikas ilma ja seuran tai seurattomuuden saa itse valita. Mulla seurana oli korppi ja närhi, jotka molemmat naureskeli mun liikkumiselle.

Retkeilymuotona varmasti tosi kiva, mutta valitse upottavassa hangessa matka sellaiseksi, että jaksat talsia. Jos menee valmiiksi tallattua reittiä, niin kävely ei oo läheskään niin raskasta, mut eipä niistä lumikengistä myöskään enää mitään hyötyä ole. Jos sun taukopaikalla on enemmän kuin 5km, niin kannattaa varata evästä jo matkalle. Puolen tunnin jälkeen ajattelin tsekata, että montako kilsaa on tullu jo käveltyä niin GPS-kello näytti 1,3km!!!! Kävelin kepeilläkin lujempaa ja sen verran tarpominen nyppi, että takaisin päin kävelin moottorikelkkareittiä pitkin. 

Ei tällä lajilla matkaennätyksiä taiteta, mut fiilistelyyn sopii!

Myös valokuvien ottaminen matkalla on kivaa, koska samalla saa hyvän syy pysähtyä lepäämään. Otin muuten tosi paljon kävellessä valokuvia, mutta onnistuin hävittämään melkein kaikki niistä! Saatte nyt nauttia näistä muutamasta epämääräisestä otoksista, jossa on sekä mun, metsän eläinten, että muiden metsässä liikkuvien ihmisten jättämiä jälkiä lumessa... Lumikenkien kuvaakaan ei jääny taltee, mutta tuossa yhdessä ylemmässä kuvassa ne on tuolla hangen sisässä.

Itse kävelin melko aukella paikalla, jossa lunta oli reilusti yli puolimetriä ja askel upotti 30-40cm hankeen lumikengilläkin. Sai tosissan nostella jalkaa toisen eteen ja onnistuin myös kerran kaatumaan ihan suoraan naamalleen hankeen. Mulla ei ollut sauvoja mukana ja minkäs teet kun jalat jumissa jossain oksissa... Tässä kohtaa se korppi nauro mulle. 

Suosittelen lajia hienoissa maisemissa retkeilyyn (on aikaa katsella) silloin kun ei ole kiire minnekään.

Hiki tulee kun pukee paljon päälle ja jos ei lähde valmiita polkuja tallaamaan. Ja hiki tulee muuten kun koittaa laittaa ne lumikengät jalkaan!!  

  • Mitä ominaisuuksia vaatii: Rauhallisuutta, reisien lihaskuntoa ja jonkinlaista tasapainoa. 
  • Keskisyke: hangessa 137, moottorikelkan jäljillä 122. 
  • Hinta: Lumikengät maksaa 50-200 € , mutta niitä saa välillä myös vuokrattua. Omien kenkien kannattaa olla pitkävartiset ja lämpimät!
  • Pahinta: HI-TA-US, hankeen kaatuminen, polun tekeminen. 
  • Parasta: luonnosta nauttiminen, merkityiltä reiteiltä poikkeaminen
  • Kenelle: retkeilijöille, joilla ei ole kiire minnekään ja jotka haluavat nauttia maisemista. Porukalla kiukku tulee sille, joka tekee polkua joten vuoroja kannattaa vaihtaa. 
  • Ranking: Kerrankos sitä talvessa käypi noilla talsimassa. Tykkään itse enemmän vauhdikkaammasta menosta, joten mulla laji menee huonompaan puoliskoon.  

Kommentit (0)

Kävin testailemassa pumppi- kahvakuula ja upperbody-tunteja Jyväskylän yliopistoliikunnan ryhmäliikuntatunneilla. Tunneilla tarkoituksena on rasittaa lihaksia lisäpainoilla tekemällä ohjaajan ohjeiden mukaisesti liikkeitä joko musiikin tahtiin tai aikaa vastaan. Pumpissa saman biisin aikana tehdään vähän vaihdellen esim. kahta liikettä (lyhyt maastaveto ja soutu) tai yhtä liikettä vaihdellen nopeutta. Mulla ei ollut aikasempaa kokemusta ryhmäliikuntatunneista ja vaikka liikunta tausta on monipuolinen, niin tuli sellainen olo että pitäisi käydä jossain yksin opettelemassa ennen ku menee tunneille sekoilemaan. 

Eikä muuten yhtään lähteny mulle nää hommat.

Jos nyt joku ei ole käynyt, niin kerron mikä on homman nimi, mut ilmeisesti oon itse ainoa, joka ei aikaisemmin ole ryhmäliikuntatunteja harrastanut. Jujusta saa helposti kiinni: Saliin mentäessä suurin osa yrittää painojensa ja mattonsa kanssa tunkea takariviin, ettei vaan kukaan näe sun takaa millä painoilla teet ja teetkö tasan siihen tahtiin kun piti. Selkeesti vaan kovakuntosimmat mimmit ja jätkät uskaltautuu noissa eturiviin. Tää sama järjestys pätee muuten kaikilla ryhmäliikuntatunneilla mitä oon käyny kokeilemassa ja oonkin oppinut, että takariviin halutessa pitää olla ajoissa. 

Pumppitangolla tehtäessä ohjaaja saattaa ohjeistaa jokaiseen biisiin ehdotuspainoja laitettavaksi tankoon, mut mie tietty katoin niistä mitä painoja mun ympärillä jengillä oli. Välillä koitin laittaa vähän enemmän, mut tää taktiikka kostautui, kun en tajunnu et pumppausta tehdään oikeesti KOKO biisi. Jos pitää tehdä musan tahtiin (1,2 ylös,  3,4 alas, ja jousta, jousta, jousta,jousta, 1 nopee ylös, 2,3,4 hitaasti alas,  jousta ) niin tuntuu et tää kidutus ei lopu ikinä. Kun musa ei vielä itselle natsaa, niin avot! Verenpaine nousee pelkästään ärsytyksestä.

Ekakertalaisena aivotkin tuli sen verran jälkijunassa, et mun painot oli ylhäällä kun kaikilla muilla alhaalla. Tahti ja tatsi on tunneilla aika kova ja ryhmäpaineen vallitessa yrittää tykittää samaan tahtiin kun kaikki muutkin. Käytännössä aina mulla oli liian vähän tai liian paljon painoa tangossa. Tykkään ite tehdä sarjat väsymykseen asti, mut myös ihan sairaasti ärsyttää jos ei jaksa biisiä loppuun. En tykkää myöskään siitä fiiliksestä, et tehdään kaikki samaa mut yksin. Järjetöntä touhua. 

 

Kahvakuulassa oli mukavempaa ku sulla on mukana pienempi ja isompi kuula ja ohjaaja antaa vinkkiä niiden välillä vaihtamiseen. Tunnilla tykkäsin myös siitä, että töitä tehtiin aikaa vastaan ja vaikka teki vähemmän toistoja niin sai tehdä isommalla painolla. Myös liikkeet oli kokonaisvaltaisemmin koko kehoa kuormittavia, joka ainakin mulle on plussaa. Myös kropassa nää liikkeet tuntu monipuolisemmin treenin jälkeisinä päivänä. Kahvakuulassa musiikki myös oli enempi vaan taustafiilistä tuomassa.

Jos sanoin sitä, et kuntosali on tylsää niin tää ei lähe ollenkaan. Onhan se helppoa tehdä sitä mitä toinen käskee, mut mulle omat musat, omat painot ja omat toistomäärät tuntuu todella paljon mukavammalta kuin nää ryhmäliikunta vaihtoehdot. Koen myös, että kehityn enemmän kun keskityn siihen liikkeeseen ja suoritukseen rauhassa, enkä koita sykkiä vaan täysillä muiden mukana. Tykkään enemmän tehdä joko yksin tai sit oikeasti porukassa hommia, tälläinen välimuoto ei sytytä yhtään. En myöskään yhtään haluaisi mennä tällaisille tunneille jos pohjalla ei olisi mitään liikunta taustaa. Ei oo mun mielestä aloittelija ystävällistä.

 

  • Mitä ominaisuuksia vaatii: Jonkun näköisen lihaskunnon pohjalle, hyvän itsetunnon jos joutuu eturiviin.
  • Keskisyke: Bodypump ja Upperbody 133, kahvakuula 146. 
  • Hinta: Tunnit kuuluu monen kuntosaliryhmän kk-maksuun, mut varmaankin sen 25€-70€kk maksaa sellaisen kuntoklubin kortti. Korkeakoulun ryhmäliikuntatarra maksaa 40€/6kk. 
  • Parasta: Ryhmäpaine pakottaa tekemään töitä ja lisäämään painoja, hyvä musa saattaa tsempata tekemään sarjat loppuun. Ohjaajan kannustus. 
  • Pahinta: Liian suuret tai liian pienet painot, kateus (se kun muut jaksaa tehdä isommilla painoilla), huono musa, yksipuolinen treeni. 
  • Kenelle: Niille, keitä kuntosalilla käyminen ja sen itsenäisyys ei kiehdo, mutta jotka haluaa lihaksia muokata.
  • Ranking: Hyi,hyi. Viimeiseksi menee. Kahvakuula tosi paljon kuitenkin vielä mukavempaa kuin noi pumpit. 

Kommentit (4)

KK

Ei kannattaisi tuomita yhden käynnin perusteella.Aina ekan tunnilla tuntuu että olisi pihalla kuin lumiukko😀Muutaman kerran kun käy niin tietää jo liikkeet ja sopivat painot noin rupeaa tunnista saamaan jo täydet tehot irti.Ja riippuu myös hirmusti ohjaajasta millainen tunti on ,vaikka samaa ohjelmaa vetäisivät .

Silja Penttinen
Liittynyt22.1.2017

KK,

olet ihan oikeassa, että yhden kerran jälkeen on melko vaikeaa antaa mitään hirmu syvällistä analyysiä lajista ja kokeneemmat ystävät ovat kertoneet, että ohjaajalla on tosi iso merkitys. Fiilikset tuleekin moneen lajiin aina lyhyen kokeilun perusteella ja oikeasti vasta myöhemmin osaa sanoa enemmän lajista ja sen hyvistä, että huonoista puolista. En voi sanoa, että tasapuolisesti siis kaikkea arvioin, sillä joistain lajeista on takana enemmän kokemusta kuin toisista. Perustelen tätä mielipidettäni ihan puhtaasti sillä fiiliksellä millainen olo itsellä lajia kokeillessa tulee. Moneen lajiin kyselenkin jo kokeillessa harrastajilta lajin viehätyksestä ja tykkään, että myös tähän saan kommenttia. Kiitos :)

ElLa

Mä taas tykkään Bodypumpista, kun siinä on pakko tehdä koko kroppa, ja musiikki soi kovalla :D Toki musiikki vaikuttaa, mutta yleensä on ollut hyvää. Painoja ei tosiaan kannata kilpailumielessä laittaa liikaa ;) Pari kertaa kun käy niin oppii mitä jaksaa. Itse teen välillä eri tavalla, jos esim polvi ei kestä jotain liikettä. :)

Silja Penttinen
Liittynyt22.1.2017

Moi ja kiitos kommentista. Anteeksi, että näin hitaasti vastailen. Mulla aloittelijana täällä blogimaailmassakin on paljon opeteltavaa ja kommentit on menny ihan ohi! Musiikki oli myös mun mielestä paras osa treeniä ja hyvän biisin tahdissa se pumppailukaan ei ollu niin paha. Mä en oo oikein saanu eroteltua omasta kokemuksesta että mikä siinä pumpissa iski omaan ärsytyshermoon niin pahasti, mutta mielummin teen koko kropan treenin omaan tahtiin ja omaan musiikkiin kuin rivissä muiden kanssa samaa tahtia. Vaikka itseasiassa nyt mun uusi rakkaus on noi kehonpainotreenit, joista tulossa tekstiä tällä viikolla :)

Laitesukellus on sukeltamista, jossa käytetään apuvälineinä hengityslaitetta – tyypillisesti paineilmapulloa ja siihen yhdistettyjä hengitysilman annostimia.

 

Kuvat veden alta: Pentti Jutila

Minä, jonka uimataito on luokkaa hukkuva kissa ja jonka sukeltaessa täytyy pitää sormilla nenästä kiinni  (ettei vaan mene vettä nenään)  houkuteltiin kokeilemaan laitesukellusta . Ala-Keiteleen Urheilusukeltajat ry uskoi mun hengissä pysymiseen sen verran, että  järjesti laitesukelluskokeilun Äänekosken uimahallissa. Ohjeeski annettiin ottaa mukaan uimapuku, kaiken muun sain lainaksi mun huippu opettajalta Maijalta ja hänen perheeltä. Heillä on perheessä neljä sukeltajaa ja täysiä sukellussettejä kuudelle!

 

Hirvitys iski siinä vaiheessa, kun kannettiin laitteita altaan reunalle. En todellakaan tiennyt, että paineilmapullo selässä painaa lähes 20kg ja putkia ja letkuja on laitteissa niin monta! Jos oisin saanu itse tehtäväksi ilman ohjeita laittaa laitteet käyttökuntoon ja pukee oikein päälle, niin ei ois lähtenyt! Ihan sen märkäpuvun päälle pukeminen oli tarpeeksi haastavaa mulle.

 


 

Opettajani Maija laittoi mulle kaikki laitteet valmiiksi ja mun piti vaan päästä altaaseen seisoskelemaan maski päässä ja räpylät jalassa. Paineilmapullo tuli kiinni liiviin, joka täyttyy ja tyhjenee ilmalla napin painalluksen mukaan ja sillä sitten säädellään omaa syvyyttä sukeltaessa. Liivi laitetaan selkään vasta altaassa, eikä se siellä tunnukaan enää painavalta kun vesi kannattelee painoa. Paineilmapullosta tulee suuhun ilmaa antava regulaattori ja sen käyttöä opettelin ensin ihan pinnalla. Automaattisesti sieltä ei ilmaa suhahda jos pakkosyöttöä ei paineta, vaan jokaista henkäystä varten on tehtävä aktiivisesti töitä. Vastus mulla säädettiin mahdollisimman pienelle, mutta silti sain oikeasti keskittyä hengittämään sisään ennen kuin sain ilmaa keuhkoihin.


 

Seuraava vaihe oli yrittää muistaa hengittää vedessä. Helpoin oli upottaa kasvoja pikkuhiljaa veteen niin, että koko ajan keskittyi hengittämiseen. Ihan hullu tunne se kun pää on veden pinnan alla, mut voit silti hengittää! Seuraavaksi kokeiltiin jalkojen irroittamista ja oikeasti veden alle pääsemistä. Liivissä on niin paljon ilmaa, että sen kanssa kelluu automaattisesti ja itse tarvitsin hiukan lisäpainoja ja tekniikan opettelua, että pääsin kunnolla veden alle. Aika nopeesti hommaan kuitenkin harjaantui ja uskalsi pyöriä vähän paikallaan altaan matalassa päässä. Pelottavinta oli ylivoimaisesti hengittäminen. Aina välillä unohtui, että happea saa kun vain hengittää sisään. Mulla ois pitäny olla sellanen perusblondin nauhuri muistuttamassa et "hengitä sisään, hengitä ulos".

Sukeltaessa tärkein opittava asia on pysyä kaikissa tilanteissa rauhallisena, sillä liian nopeasti syvältä noustessa paineen vaihtelu on hengenvaarallista. Paniikista sain kokemuksen altaan syvässä päässä, kun jostain syystä maski hörppäsi vettä ja tapahtui mun perinteinen inhokki : nenään meni vettä. Ei mitään muuta mielessä kuin hillitön halu päästä vajaasta kolmesta metristä pintaa ja äkkiä! Pinnalla taas meni aikaa tajuta, että liiviin pitää laittaa ilmaan, että ei tarvii potkia pysyäkseen pinnalla. Maija oli onneksi siinä vaiheessa jo vierellä auttamassa. Huonosti saattais käydä, jos noin nopeesti nousis jostain syvältä, eikä pari ehdi estää. 

 

Sukellus on aina parityötä, sillä pari huolehtii aina sun turvallisuudesta ja sinä huolehdit hänen. Ilman paria sukeltaminen on aina tietoisesti otettu riski, sillä syvyydessä todella haluat, että joku on siellä sun kanssa. Sukelluskurssilla harjoitellaankin paljon erilaisia tilanteita, mitä veden alla voi tulla ja miten niissä toimitaan. Varsinkin yli 15m sukeltaessa pitää tehdä tarkat suunnitelmat esimerkiksi sukellusajoista ja siitä miten nopeasti saa nousta pintaan, ja lisäksi pitää muistaa seurailla omaa ilmatilannetta tankissa. Sukeltaminen on siis oikeasti hurjaa hommaa ja hyvä, et siihen on pitkä koulutus ennen kun saa sukelluskortin. Aika montaa hommaa pitää osata hallita! Mie sukelsin maksimissaan siihen vajaaseen 3 metriin ja silti sukeltamisen jälkeen oli sellanen olo, et jes oon elossa!

Mut miten ihanaa ja hiljaista tuolla veden alla on! Ei vaivaa normaalisti päässä pyörivät asiat, kun keskityt omaan hengitykseen ja siihen, että koittaa liikkua johonkin suuntaan. Vaikka uimahallissa ei näekään kuin kaakeleita ja muita uimareita ja sukeltajia pohjassa, ei aloittelijalla silti tule tylsää. Huippua olisi päästä joskus ulkomaille kirkkaaseen lämpimään veteen sukeltamaan. En usko, että syvälle sukeltaminen tulee koskaan olemaan mun juttu, mut matalemmassa vedessä turistina pyöriminen on varmasti todella ihanaa!

 

  • Mitä ominaisuuksia vaatii: Rauhallisuutta, rohkeutta ja uteliaisuutta.
  • Hinta: Laitesukellusta pääsee kokeilemaan monessakin paikkaa ilman sukelluskorttia, mutta seuroihin kannatta vaan ottaa yhteyttä. Muutaman kuukauden kestävä virallinen sukelluskurssi maksaa n.500€ ja sukellusvälineet käytettyinä löytää hyvillä tuurilla suurinpiirtein kanssa 500€. Alakeiteleen Urheilusukeltajissa seuran vuosimaksu 20€ sisältää myös paineilmapullojen täytöt ja kokeilemaan pääsee lainakamoilla. 
  • Parasta: Ihana hiljaisuus ja painottomuuden tunne. Lisäksi ajantaju häviää ihan täysin. Pääsylippu täysin erilaiseen maailmaan, jossa normaalisti päässä pyörivät ajatukset ei sua tavoita.
  • Pahinta: Pelko, paniikki ja paniikin vaarallisuus. Jossain vaiheessa tulee myös ihan törkeen kylmä ja paineilmalla hengittely väsyttää myös aika paljon.
  • Kenelle: Jos vedenalainen maailma kiehtoo ja fyysiikan lakien uhmaaminen tuntuu mukavalta niin ihan ehdotonta. Ihanaa rauhallisuuden ja painottomuuden tunnetta suosittelen kyllä kokeiltavaksi kaikille. Extreme-lajien fanittajille.
  • Ranking: En tiedä millä pyhällä hengellä selvisin testipäivän, mutta varsinkin jälkeepäin on tuntunut hurjalta koko homma! Silti menisin kokeilemaan uudestaan ja varsinkin ulkomailla jossakin lämpimässä vedessä ja koralleilla sukeltelu houkuttaisi tosi paljon. Suomen kylmissä vesissä sukeltaminen ei niinkään… Pistetään loman rankinglistan puoleen väliin. Ei se sukelluskortin hankkiminen niin kurjalta kuulosta!

Kommentit (0)

Seuraa 

Tervetuloa lajitestausten pariin! Tämän blogin kirjoitti Silja, 28-vuotias kilpaurheilija Jyväskylästä. Vuonna 2017 testasin 100 lajia vuoden aikana ja tästä blogista löydät lajiesittelyt niistä kaikista, sekä muutaman liikuntaa ja urheilua sivuavan tekstin. Mun intohimo liikunnassa on sen kyky itsessään tuottaa hyvää oloa ja sen antaman mahdollisuus ylittää itsensä ja kehittyä loputtomasti. 

Tervetuloa lajitestausten, liikunnan ja urheilukirjoitusen pariin! 

Silja Penttinen

 

 

Ota yhteyttä:

100lajiavuodessa@gmail.com

 

LAJILISTA:

(lajit aakkosjärjestyksessä)

  1. Agility
  2. Aikido
  3. Aitajuoksu
  4. Amerikkalainen jalkapallo
  5. Ammunta
  6. Ampumahiihto
  7. Baletti
  8. BMX-pyöräily
  9. Brasilialainen jiu-jitsu
  10. Capoeira
  11. Cheerleading
  12. CrossFit
  13. Curling
  14. Enduro-moottoripyöräily
  15. Fitness
  16. Frisbeegolf
  17. Futsal
  18. Gaelilainen jalkapallo
  19. Geokätköily
  20. Golf
  21. Hiihto
  22. Historiallinen miekkailu
  23. Ilma-akrobatia
  24. Jooga
  25. Jousiammunta
  26. Judo
  27. Jääkiekko
  28. Kalpamiekkailu
  29. Karting
  30. Kehonhuoltotunnit
  31. Kehonpainoharjoittelu
  32. Keihäänheitto
  33. Keilaus
  34. Kiekonheitto
  35. Kiipeily
  36. Kirkkovenesoutu
  37. Koripallo
  38. Korkeushyppy
  39. Kuntosali
  40. Kuulantyöntö
  41. Käsipallo 
  42. Kävely
  43. Lacrosse
  44. Laitesukellus
  45. Laser Tag
  46. Lenkkeily
  47. Lentopallo
  48. Lentäminen
  49. Lihaskuntotunnit lisäpainoilla
  50. Ilma-aseammunta
  51. Lumikenkäily
  52. Lumilautailu
  53. Maantiepyöräily
  54. Maastopyöräily
  55. Melonta
  56. Nyrkkeily
  57. Paini
  58. Painonnosto
  59. Paritanssit
  60. Parkour
  61. Pesäpallo
  62. Petanque
  63. Pikajuoksu
  64. Pikaluistelu
  65. Pilkkiminen
  66. Pituushyppy
  67. Polkujuoksu
  68. Pyöräily
  69. Pöytätennis
  70. Ratsastus
  71. Retkeily / Vaellus
  72. Retkiluistelu
  73. Ringette
  74. Roller Derby
  75. Rugby
  76. Rullaluistelu
  77. Salibandy
  78. Seiväshyppy
  79. Sirkus
  80. Spinning
  81. Step-aerobic
  82. Sulkapallo
  83. SUP-lautailu
  84. Suunnistus
  85. Taekwondo
  86. Taiji
  87. Taitoluistelu
  88. Tankotanssi
  89. Tanssillinen ryhmäliikunta
  90. Telinevoimistelu
  91. Tennis
  92. Trampoliini
  93. Triathlon
  94. Uinti
  95. Ultimate
  96. Umpihankihiihto
  97. Vapaaottelu
  98. Vesijumppa
  99. Vesijuoksu
  100. Wakeboarding

 

 


 

Teemat

Blogiarkisto

2017

Kategoriat