Kirjoitukset avainsanalla suomi100lajia

Ampumahiihto on talviurheilulaji, jossa on yhdistetty maastohiihto ja ammunta.

Ampumahiihdon MM-kilpailut on parhaillaan menossa ja me saadaan taas kannustaa Kaisa Mäkäräistä ja Mari Laukkasta parhaisiin mahdollisiin suoritukseen. Ampumahiihto on itselle yks niistä lajeista, joista on ollu helppo huudella sohvalta, että ei ne perhana taaskaan osu ja kyllä jos minäkin tuossa olisin, niin nopeammin ampuisin! Sain omiin kannustuspuheisiin vähän lisää perspektiiviä Märäkäisen kotiladuilta Kontiolahden ampumahiihtostadionilla lajikokeilussa ja eihän se nyt ihan niin helppoa ollutkaan...

Kokeilun järjesti hiihtotalli FullFit Trainingin perustaja ja manageri Kristian Sotti sekä tallin maajoukkueurheilija Ahti Toivanen. Kristian käytti mua ensin sisähallissa tutustuttamassa ekoaseen kautta ampumisen perustekniikkaan, ennen kuin mut uskallettiin päästää stadionilla oikean aseen varteen, jossa Ahti taas kerto enemmän lajista ja pääsin todenteolla lajia kokeilemaan.

 

Rapsakassa pakkasessa opin kaikkea tosi siistiä niinku lippaan vaihtamisen, lataamisen ja tähtäämisen, mutta valitettavasti osumista en oppinut. Vaikka ase oli mulle liian pitkä,  sain helpotuksia makuuammuntaan tuen ja isompien taulujen muodossa, mutta silti oli muuten kaukana ja pieniä ne täplät! 

Muutaman makuuammuntakierroksen jälkeen kokeiltiin myös pystyammunnan tekniikkaa ja sehän nyt ei sit ollut sinnepäinkään. Ensinnäkin en meinannut jaksaa pidellä sitä asetta oikeassa asennossa ja tähtäys oli meinigillä silmät kiinni ja sinne päin. Kerran sain jopa täplän alas, mutta muuten kolisi peltiin tai naapurin tontille. Häikkää oli vaan asennossa, liipaisussa, etuvetodossa, jälkipidossa ja hengityksessä, eli käytännössä kaikessa. Ja tää oli nyt siis ihan rauhallisilla sykkeillä ammuttaessa. Pakkasta oli sen verran reilusti, että välillä käytiin hiihtämässä ja Kristian koitti neuvoa mulle hiihtoon tekniikkaa.

Mulla ei juurikaan aiempaan ampumataustaa ole, enkä voi kehua hiihtotaidoillakaan, joten aikamoista räpeltämistä oli. Toivoin silti pikku haastetta, että pääsisin ampumahiihdon fiilikseen kiinni (ihan niinku ei ois jo tarpeeksi vaikeeta ku mulle annetaan ase käteen ja sukset jalkaan).  Pääsin kokeilemaan miltä kovilla sykkeillä ampuminen tuntuu ja miten paljo ohi ampuminen ottaa päähän jo ihan siitä syystä et saa hiihtää vielä vähän lisää. Homman nimi oli 800m+ makuuammunta(helpotuksilla)+mahdolliset sakkokierrokset+800m+pystyammunta (ei helpotuksia)+ mahdolliset sakkokierrokset+maaliin. Videolta voi katsoa miten meni!

Ampumahiihdon perusidea on jo ihan sick: hiihdä ensin täysillä ja yritä sit ampua tauluihin, ku oot ihan hapoilla. Ei ylipäänsä laji, joka tulisi itselle ekana mieleen. Ampumatekniikkaan auttaa jos osaa rytmittää sen hengitykseen, mut mun hengitystahti oli sen verran reipas tossa hiihdon jälkeisessä ammunnassa et ei ihan onnistunu. Hiihdossa mikään tekniikka ei ole vahvuus ja mun hidaskin hiihtäminen nostaa sykkeet taivaaseen. Kisahommissa kovilla sykkeillä on kuitenkin pakko tulla toimeen: Ahdilla syke on hiihdon aikana 175 yläpuolella ja ampumapaikalle se passataan suurinpiirtein sen alle... 

Suosittelen kokeilemaan vaikka sellaisen painavan ja pitkän kepin pitämistä kädessä, kun syke on 175 ja tähtää sillä 50m päässä olevaan 11cm täplään. 

Urheilulehden uusimmassa numerossa oli artikkeli siitä, miten ampumahiihto voisi saada nostetta, lisää urheilijoita ja menestystä, koska nyt harrastamiseen paikkoja on tosi vähän ja monesti lajiin päätyy perheen tai tuttujen kautta. Laji ei oo kyllä oo mikään helpoin ja aloittelijaystävällisin mun tähän mennessä kokeilemista jutuista, vaikka seuroilta kysymällä kokeilemaan varmasti pääsee ja aseen saa silloin lainaan. Kestävyys ja taitolajin yhdistelmänä harjoittelu on kuitenkin aloitettava nuorena ja harjoitustunnit ovat määrällisesti aivan sairaita jos haluaa pärjätä. Silloin puhutaan huippuhiihtäjän hiihtoharjoitusmääristä ja siihen lisäksi päälle huippuampujan ampumaharjoitustunnit. Aloittelijallakin lajin ottaminen nollasta haltuun on kovan treenin takana. 

Tähän mennessä fyysisesti ja henkisesti haastavin lajikokeilu, mutta toisaalta haastetta ainakin riittää, mulle vaan vähän liikaa!  Ampuminen oli hauskaa ja ruuti tuoksuu hyvältä, mut miksi hiihtäminen on niin rankkaa? Kisaamisessa piilee varmasti tämän lajin sykähdyttävyys, sillä kisassa voi tapahtua mitä vaan ja henkisen kantin kestäminen on mun mielestä ainakin kisojen mielenkiintoisin seurattava.

 

  • Mitä ominaisuuksia vaatii: Mielen ja kehon hallintaa, rauhallisuutta ja toisaalta taas tosi kovaa vauhtia ja kestävyyttä hiihtoon. Harjoittelu vaatii pitkäjänteisyyttä. 
  • Keskisyke: 173 (kisasimulaatiossa), 139 (1,5h, josta suurin osa ammuntaa)
  • Hinta: Varusteiden uutuudesta riippuen hinnat kilpailuissa käytettäviin maksaa useamman tonnin. Ase voi uutena maksaa jopa 3000€ (+panokset 1000kpl 150-250€), lisenssit, seuramaksut, sukset käytettyinä 250-300€ (niitä pitää olla kuulema useammat), kilpamonot 500€, sauvat yli 100€. Eli sponsoreita kannattaa kysellä. Aseita saa alussa kuitenkin seuroilta vuokrata, ennen ku omaan investoi.
  • Parasta: Kahden erilaisen ja vaativan lajin yhdistelmä, jossa onnistuminen palkitsee. Nollien ampuminen on kuulema palkistevaa, mutta itse en päässyt tätä kokemaan. Kisaamisen yllätyksellisyys. 
  • Pahinta: Vaatii aikamoista omistautumista lajille ja kisoissa hiihdettäessä välineillä on liian iso merkitys. Hiihtäminen on lisäksi sairaan raskasta. 
  • Kenelle: Yksi niitä lajeja, että jos haluaa pärjätä niin nuorena on aloitettava. Vaatii aika paljon alkupanostuksia, niin ei maailman aloittelija ystävällisin. Muutenhan laji sopii kaikille, jotka vaan aseen kanssa uskaltaa päästää vapaaksi. Sinänsä lajihan ois aivan sairaanhauska myös rennompana sunnuntaiversiona vaikka niin, että matka oisi lyhyempi ja aseet aina ampumapaikalla niinkuin junioireilla. Sellaiseen lähtisin heti! 
  • Ranking: Pikkusein turhan haastava ja raskas laji, että oisin itse innostunut harjoittelemaan, mutta lupaan lempeämmät kommentit kun kannustan Mäkäräistä telkkarin äärellä sipsikulho kädessä! 

 

Kommentit (0)

Laitesukellus on sukeltamista, jossa käytetään apuvälineinä hengityslaitetta – tyypillisesti paineilmapulloa ja siihen yhdistettyjä hengitysilman annostimia.

 

Kuvat veden alta: Pentti Jutila

Minä, jonka uimataito on luokkaa hukkuva kissa ja jonka sukeltaessa täytyy pitää sormilla nenästä kiinni  (ettei vaan mene vettä nenään)  houkuteltiin kokeilemaan laitesukellusta . Ala-Keiteleen Urheilusukeltajat ry uskoi mun hengissä pysymiseen sen verran, että  järjesti laitesukelluskokeilun Äänekosken uimahallissa. Ohjeeski annettiin ottaa mukaan uimapuku, kaiken muun sain lainaksi mun huippu opettajalta Maijalta ja hänen perheeltä. Heillä on perheessä neljä sukeltajaa ja täysiä sukellussettejä kuudelle!

 

Hirvitys iski siinä vaiheessa, kun kannettiin laitteita altaan reunalle. En todellakaan tiennyt, että paineilmapullo selässä painaa lähes 20kg ja putkia ja letkuja on laitteissa niin monta! Jos oisin saanu itse tehtäväksi ilman ohjeita laittaa laitteet käyttökuntoon ja pukee oikein päälle, niin ei ois lähtenyt! Ihan sen märkäpuvun päälle pukeminen oli tarpeeksi haastavaa mulle.

 


 

Opettajani Maija laittoi mulle kaikki laitteet valmiiksi ja mun piti vaan päästä altaaseen seisoskelemaan maski päässä ja räpylät jalassa. Paineilmapullo tuli kiinni liiviin, joka täyttyy ja tyhjenee ilmalla napin painalluksen mukaan ja sillä sitten säädellään omaa syvyyttä sukeltaessa. Liivi laitetaan selkään vasta altaassa, eikä se siellä tunnukaan enää painavalta kun vesi kannattelee painoa. Paineilmapullosta tulee suuhun ilmaa antava regulaattori ja sen käyttöä opettelin ensin ihan pinnalla. Automaattisesti sieltä ei ilmaa suhahda jos pakkosyöttöä ei paineta, vaan jokaista henkäystä varten on tehtävä aktiivisesti töitä. Vastus mulla säädettiin mahdollisimman pienelle, mutta silti sain oikeasti keskittyä hengittämään sisään ennen kuin sain ilmaa keuhkoihin.


 

Seuraava vaihe oli yrittää muistaa hengittää vedessä. Helpoin oli upottaa kasvoja pikkuhiljaa veteen niin, että koko ajan keskittyi hengittämiseen. Ihan hullu tunne se kun pää on veden pinnan alla, mut voit silti hengittää! Seuraavaksi kokeiltiin jalkojen irroittamista ja oikeasti veden alle pääsemistä. Liivissä on niin paljon ilmaa, että sen kanssa kelluu automaattisesti ja itse tarvitsin hiukan lisäpainoja ja tekniikan opettelua, että pääsin kunnolla veden alle. Aika nopeesti hommaan kuitenkin harjaantui ja uskalsi pyöriä vähän paikallaan altaan matalassa päässä. Pelottavinta oli ylivoimaisesti hengittäminen. Aina välillä unohtui, että happea saa kun vain hengittää sisään. Mulla ois pitäny olla sellanen perusblondin nauhuri muistuttamassa et "hengitä sisään, hengitä ulos".

Sukeltaessa tärkein opittava asia on pysyä kaikissa tilanteissa rauhallisena, sillä liian nopeasti syvältä noustessa paineen vaihtelu on hengenvaarallista. Paniikista sain kokemuksen altaan syvässä päässä, kun jostain syystä maski hörppäsi vettä ja tapahtui mun perinteinen inhokki : nenään meni vettä. Ei mitään muuta mielessä kuin hillitön halu päästä vajaasta kolmesta metristä pintaa ja äkkiä! Pinnalla taas meni aikaa tajuta, että liiviin pitää laittaa ilmaan, että ei tarvii potkia pysyäkseen pinnalla. Maija oli onneksi siinä vaiheessa jo vierellä auttamassa. Huonosti saattais käydä, jos noin nopeesti nousis jostain syvältä, eikä pari ehdi estää. 

 

Sukellus on aina parityötä, sillä pari huolehtii aina sun turvallisuudesta ja sinä huolehdit hänen. Ilman paria sukeltaminen on aina tietoisesti otettu riski, sillä syvyydessä todella haluat, että joku on siellä sun kanssa. Sukelluskurssilla harjoitellaankin paljon erilaisia tilanteita, mitä veden alla voi tulla ja miten niissä toimitaan. Varsinkin yli 15m sukeltaessa pitää tehdä tarkat suunnitelmat esimerkiksi sukellusajoista ja siitä miten nopeasti saa nousta pintaan, ja lisäksi pitää muistaa seurailla omaa ilmatilannetta tankissa. Sukeltaminen on siis oikeasti hurjaa hommaa ja hyvä, et siihen on pitkä koulutus ennen kun saa sukelluskortin. Aika montaa hommaa pitää osata hallita! Mie sukelsin maksimissaan siihen vajaaseen 3 metriin ja silti sukeltamisen jälkeen oli sellanen olo, et jes oon elossa!

Mut miten ihanaa ja hiljaista tuolla veden alla on! Ei vaivaa normaalisti päässä pyörivät asiat, kun keskityt omaan hengitykseen ja siihen, että koittaa liikkua johonkin suuntaan. Vaikka uimahallissa ei näekään kuin kaakeleita ja muita uimareita ja sukeltajia pohjassa, ei aloittelijalla silti tule tylsää. Huippua olisi päästä joskus ulkomaille kirkkaaseen lämpimään veteen sukeltamaan. En usko, että syvälle sukeltaminen tulee koskaan olemaan mun juttu, mut matalemmassa vedessä turistina pyöriminen on varmasti todella ihanaa!

 

  • Mitä ominaisuuksia vaatii: Rauhallisuutta, rohkeutta ja uteliaisuutta.
  • Hinta: Laitesukellusta pääsee kokeilemaan monessakin paikkaa ilman sukelluskorttia, mutta seuroihin kannatta vaan ottaa yhteyttä. Muutaman kuukauden kestävä virallinen sukelluskurssi maksaa n.500€ ja sukellusvälineet käytettyinä löytää hyvillä tuurilla suurinpiirtein kanssa 500€. Alakeiteleen Urheilusukeltajissa seuran vuosimaksu 20€ sisältää myös paineilmapullojen täytöt ja kokeilemaan pääsee lainakamoilla. 
  • Parasta: Ihana hiljaisuus ja painottomuuden tunne. Lisäksi ajantaju häviää ihan täysin. Pääsylippu täysin erilaiseen maailmaan, jossa normaalisti päässä pyörivät ajatukset ei sua tavoita.
  • Pahinta: Pelko, paniikki ja paniikin vaarallisuus. Jossain vaiheessa tulee myös ihan törkeen kylmä ja paineilmalla hengittely väsyttää myös aika paljon.
  • Kenelle: Jos vedenalainen maailma kiehtoo ja fyysiikan lakien uhmaaminen tuntuu mukavalta niin ihan ehdotonta. Ihanaa rauhallisuuden ja painottomuuden tunnetta suosittelen kyllä kokeiltavaksi kaikille. Extreme-lajien fanittajille.
  • Ranking: En tiedä millä pyhällä hengellä selvisin testipäivän, mutta varsinkin jälkeepäin on tuntunut hurjalta koko homma! Silti menisin kokeilemaan uudestaan ja varsinkin ulkomailla jossakin lämpimässä vedessä ja koralleilla sukeltelu houkuttaisi tosi paljon. Suomen kylmissä vesissä sukeltaminen ei niinkään… Pistetään loman rankinglistan puoleen väliin. Ei se sukelluskortin hankkiminen niin kurjalta kuulosta!

Kommentit (0)

Jousiammunta on urheilulaji, jossa pyritään ampumaan nuoli jousen avulla maalitauluun.

Laji, jota olen seurannut vain olympialaisissa ja lähinnä sattumalta. En edes tunne ketään jousiammuntaa harrastavaa, joten laitoin googleen kirjaimellisesti "jousiammunta jyväskylä" ja sen perusteella päädyin Jyväs-Sulka ry:n avoimiin ohjaittuihin harjoituksiin. Yllätyin siitä, että seura järjestää avoimia kokeiluharjoituksia viikottain ja 7 euron hintaan saa lainaan sekä varusteet, että opastuksen hommaan. Jos menee uudestaan ampumaan, maksaa se enää 5 euroa ja saa ampua jo omatoimisemmin. Ihan hullun siistiä, että tähtäinjousiammunnan kokeilu ainakin täällä on näin helppoa.


 


Meille annettiin ensin rannesuojat ja sormisuojat, sitten jouset ja viimeisenä kolmen kimppu nuolia. Jokaisella jousi oli hiukan erilainen, koska se riippuu myös ampuja kyvystä virittää jousta. Yllättäen veto ei tapahdukaan käsillä kiskomalla, vaan keskivartalon lihaksia ja varsinkin yläselän lihaksia käyttämällä. Ennen kun ketään päästiin nuolien kanssa heilumaan opetettiin koko porukalle kuivaharjoitteluna ampuma-asento, jousen vetämisen asento, se miten nuoli nokitetaan (eli laitetaan jänteelle), millainen ote jänteestä tulee olla ja miten tähdätään. Sitten yksitellen ammuttiin 3 nuolta lyhyen matkan tauluun ohjaajan seuratessa vieressä ja antaessa ohjeita (älä pidä pikkurillillä kiinni, lukitse vetokäsi leukaan, muista vetää jänne nenään kiinni) ja pam, pam, pam. Ainakin itsellä adrenaliini virtasi suonissa jo noiden testien jälkeen.

 

Lyhyellä radalla oli ruuhkaa, kun kokeilevia ampujia oli paljon, mutta aina kun olit ampunut kolme laskit jousen maahan, odotit että muut olivat ampuneet ja kun kukaan ei enää varmasti ammu sai mennä hakemaan nuolet taulusta. Niitä sai kiskoa tosissaan seinästä irti ja samalla varoa, että ei kisko sitä suoraan vieressä olevan silmään. Meidän takana kokeneemmat ampujat ampuivat 18m matkaa ja käytinkin odottelu aikaa hyödyksi kyselemällä kaikkea oleellista lajista. Kyselin niin innokkaasti, että unohdin yhdessä vaiheessa hakea omat nuolet seinältä ja luulin vaan, että joku on ne ottanu pöydältä. Otin tyytyväisenä uuden pinkan nuolia ja ihmettelin Markuksen kanssa kun joku on jättänyt nuolensa yhteen tauluun eikä oo hakenut niitä pois. Meni noin tunnin verran että tajusin niiden olenvan mun "kadonneet" nuolet.   

Nämä harjoitukset oli sisäradalla hallissa, mutta kesällä ja oikeasti kisoissa ammutaan ulkona pikkuisen pidempää matkaa (olympiamatka on 70m, eli kuvittele eteesi urheilukentän 100m suora ja mieti et se taulu killuu siellä lähempänä maaliviivaa). Hallikisoissa voidaan ampua sitä 18m matkaa, mut me ensikertalaiset harjoitteltiin alle 10 metrin matkalla ja sekin oli ihan riittävä! Harjoitella voi ihan sulassa sovussa koko perheen kesken, koska jousiammunta ei ole voima, vaan taitolaji. Kisoissa on erilaisia luokkia ikäluokkien mukaan ja naisille on myös omia sarjoja, mutta Suomessa myös yleiseen sarjaan saa osallistua kaikki. Jousiammunnan voi aloittaa myöhäisemmälläkin iällä ja hiukan polvivammaisena. Tunne silloin, kun nuoli irtoaa jousesta ja singahtaa salamannopeasti tauluun törröttämään, on aika mahtava. Mulle lajia osattiin markkinoida oikein, kun kerrottiin, että tässä vois nopeesti kehittyä lajihuipulle ...Pakkohan se on käydä opettelemassa lajia vähän lisää!

 

Mitä ominaisuuksia vaatii: Tasapainoa, keskivartalon voimaa ja keskittymiskykyä.

Keskisyke: 102 (2,5tuntia)

Hinta: Kokeilemaan pääsee Jyväskylässä ainakin muutamalla eurolla. Jos lajia haluaa alkaa harrastamaan tosissaan , pitää maksaa seuramaksu (esim. 80€/vuosi). Oman jousen ja nuolet jos hankkii niin hintaa tulee äkkiä lisää, mutta ilmeisesti hyvällä jousella voi ampua aika pitkäänkin. Aloittelijan paketti (riippuen siitä mitä saat käytettynä) maksaa about 500-700 €, kilpailijan 1200€ ja prokilpailijan useamman tonnin. Nuolia menee vuodessa noin tusinan verran (100-200€) ja ne on kuulema alkuhankitojen jälkeen ainut säännöllisesti menevä kuluerä.

Parasta: Täydellisen keskittymisen tunne tähdätessä ja mahtava fiilis kun tietää kropassa, että nyt nuoli lentää hyvin. Napakympit!

Pahinta: Oma huono asento, huonosti ammuttu nuoli ja jos ei tiedä, miten asentoa korjaisi. Jänteen napsuminen ylitaipuviin niveliin (sen takia rannesuoja).

Kenelle: Aidosti koko perheelle sopiva harrastus. Vaatii tiettyä halua keskittymistä vaativiin suorituksiin, mutta palkitsee siitä. Ikä ei ole este tämän lajin opettelulle. Vähintäänkin kokeilemisen arvoista kaikille.

Ranking: Mun mielestä koukuttavaa. Laitan ykköseksi. Tässä voi vaikka kehittyäkin!

Kommentit (0)

 

 

Lajiesittely: Jooga on Intiassa tuhansien vuosien aikana syntynyt monimuotoinen menetelmä. Alun perin jooga oli kokoelma Intian uskontojen pelastusopillisia ja maagisia menetelmiä. Nykymuotoinen jooga kehittyi 1800-luvulla fyysiseksi harjoitukseksi, se levisi Intiasta länsimaihin, ja sen maagisuskonnollinen merkitys väheni. Joogaan kuuluu nykyisin asentoharjoituksia ja meditaatiota, ja sen harjoittaminen on monille kehollista terapiaa ja rentoutumista. (Wikipedia)

 

 


 


Omat fiilikset: Oijoi, Tästä lajista oon kuulkaas niin innoissani! Tää tekee todella ihmiselle hyvää! Mulle joogan on alunperin esitellyt mun mieheni, silloin kun on alettu seurustelemaan. Se oli todella epäilyttävää, että jääkiekkoileva mieheni harrastaa mielellään myös joogaa, mutta ensijärkytyksestä toivuttua olen todella ottanut tän lajin omakseni. Oon aiemmin tehnyt Namaste-joogaa noin 20min setteinä silloin tällöin, mutta peliuralla varsinkin pelipäivän aamuna aktivoivana harjoituksena. Muutaman kerran olen ottanut jooga-kuurin ja tehnyt sitä päivittäin ja se on suorastaa ihmeellistä miten kroppa silloin toimii. Yleensä siinä vaiheessa ei enää huvita sitä tehdä ja pian kroppaa palaa entiseen jäykkään formiinsa.

Nyt olin ensimmäistä kertaa ohjatulla joogatunnilla ja tykkäsin myös siitä tosin paljon. Tunti kesti sen 50min, mikä oli mun mielestä pikkasen liikaa, mutta toisaalta tulipahan tehtyä kerrankin huolellisesti. Ajattelin käydä siellä säännöllisesti kerran viikossa tämän kevään ajan, mutta saatan sen jälkeen silti jatkaa joogaamista kotona, koska mun keskittyminen menee siellä oman suorittamisen vertailuun asentoon keskittymisen sijasta. Tän pitääollaparas-syndrooman kanssa saan tosissaan tehdä melko paljon duunia, että voisin liikunassa keskittyä vain omaan suoritukseen ja sen kehittämiseen. (Oottakaas kun kuulette mun pumppi-tunnista...) 

Jooga tekee kuitenkin myös mielelle hyvää ja musta on ihanaa olla vaan ihan hiljaa tunti ja yrittää keskittyä hengitykseen. Myös loppurentoutus ja meditatiivinen osuus on mun mielestä mukavia. Jos joogaryhmässä käyminen tuntuu vaikeelta, kokeile ensin vaikka tota Namaste-joogaa, siitä löytyy jaksoja YouTubesta . Myönnän, että ensimmäiset 10 kertaa joogaa meni siihen, että jouduin koko ajan kuikuilemaan oikeaa asentoa ja kerkesin siihen ehkä sekunniksi. Jatka vaan ja huomaat kohta, että osaat liikkua pelkän kuullun ohjeen mukaan ja ainoastaan välillä tarvii tarkistaa, että minne hittoon ne kädet piti laittaa. Jooga kehittää tasapainoa, liikkuvuutta ja keskivartalon lihaksia just sulle sopivalla intensiteetillä. 

 

Mitä ominaisuuksia vaatii: kykyä keskittyä omaan liikkeeseen ja hengitykseen, taidot ja liikkuvuus kehittyy nopeasti
Keskisyke: 98 (55min)
Hinta: Joogaan löytyy ilmaista materiaalia netistä vaikka kuinka paljon. Kurssit maksaa paikasta riippuen tuosta ryhmäliikuntaa kuuluvista (40€/puolivuotta) pro-kursseihin, joiden hinta on sadasta eurosta ylöspäin. Nyt moni on suositellut myös joogan nettikursseja (hinta esim. 10€/kk), mutta niistä mulla ei ole kokemusta.  
Parasta: Mielenrauha tehdessä, tyyni olo jälkeenpäin, liikkuvuuden parantuminen hetkessä, kehon tasapaino.  
Pahinta: Nukahtaminen loppurentoutuksen aikana, keskittymisen herpaantuminen kaikenlaiseen epäoleelliseen.  
Kenelle: kaikille. Suosittelen ehdottomasti kerta viikkoon ohjelmistoon ihan tavallisen rauhallisen joogan (20-60min). Joogasta löytyy tietysti aivan sikana kaikkia versioita ja itse tykkään myös powerjoogasta, joka samalla on lihaskuntoa kehittävä. 
Ranking: Pistänpä ykköseksi. Tää on niin mukavaa, että ainakin sen kerran viikossa koitan jatkossa tätä tehdä. En usko, että musta silti joogahörhöä saa. 
 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Tervetuloa lajitestausten pariin! Tämän blogin kirjoitti Silja, 28-vuotias kilpaurheilija Jyväskylästä. Vuonna 2017 testasin 100 lajia vuoden aikana ja tästä blogista löydät lajiesittelyt niistä kaikista, sekä muutaman liikuntaa ja urheilua sivuavan tekstin. Mun intohimo liikunnassa on sen kyky itsessään tuottaa hyvää oloa ja sen antaman mahdollisuus ylittää itsensä ja kehittyä loputtomasti. 

Tervetuloa lajitestausten, liikunnan ja urheilukirjoitusen pariin! 

Silja Penttinen

 

 

Ota yhteyttä:

100lajiavuodessa@gmail.com

 

LAJILISTA:

(lajit aakkosjärjestyksessä)

  1. Agility
  2. Aikido
  3. Aitajuoksu
  4. Amerikkalainen jalkapallo
  5. Ammunta
  6. Ampumahiihto
  7. Baletti
  8. BMX-pyöräily
  9. Brasilialainen jiu-jitsu
  10. Capoeira
  11. Cheerleading
  12. CrossFit
  13. Curling
  14. Enduro-moottoripyöräily
  15. Fitness
  16. Frisbeegolf
  17. Futsal
  18. Gaelilainen jalkapallo
  19. Geokätköily
  20. Golf
  21. Hiihto
  22. Historiallinen miekkailu
  23. Ilma-akrobatia
  24. Jooga
  25. Jousiammunta
  26. Judo
  27. Jääkiekko
  28. Kalpamiekkailu
  29. Karting
  30. Kehonhuoltotunnit
  31. Kehonpainoharjoittelu
  32. Keihäänheitto
  33. Keilaus
  34. Kiekonheitto
  35. Kiipeily
  36. Kirkkovenesoutu
  37. Koripallo
  38. Korkeushyppy
  39. Kuntosali
  40. Kuulantyöntö
  41. Käsipallo 
  42. Kävely
  43. Lacrosse
  44. Laitesukellus
  45. Laser Tag
  46. Lenkkeily
  47. Lentopallo
  48. Lentäminen
  49. Lihaskuntotunnit lisäpainoilla
  50. Ilma-aseammunta
  51. Lumikenkäily
  52. Lumilautailu
  53. Maantiepyöräily
  54. Maastopyöräily
  55. Melonta
  56. Nyrkkeily
  57. Paini
  58. Painonnosto
  59. Paritanssit
  60. Parkour
  61. Pesäpallo
  62. Petanque
  63. Pikajuoksu
  64. Pikaluistelu
  65. Pilkkiminen
  66. Pituushyppy
  67. Polkujuoksu
  68. Pyöräily
  69. Pöytätennis
  70. Ratsastus
  71. Retkeily / Vaellus
  72. Retkiluistelu
  73. Ringette
  74. Roller Derby
  75. Rugby
  76. Rullaluistelu
  77. Salibandy
  78. Seiväshyppy
  79. Sirkus
  80. Spinning
  81. Step-aerobic
  82. Sulkapallo
  83. SUP-lautailu
  84. Suunnistus
  85. Taekwondo
  86. Taiji
  87. Taitoluistelu
  88. Tankotanssi
  89. Tanssillinen ryhmäliikunta
  90. Telinevoimistelu
  91. Tennis
  92. Trampoliini
  93. Triathlon
  94. Uinti
  95. Ultimate
  96. Umpihankihiihto
  97. Vapaaottelu
  98. Vesijumppa
  99. Vesijuoksu
  100. Wakeboarding

 

 


 

Teemat

Blogiarkisto

2017

Kategoriat