Monet jutut, joista ei oo aiempaa kokemusta tuntuu tosi hurjilta ja sit kun pääset kokeilemaan, harjoittelemaan ja tekemään, niin homma muuttuu yllättävän simppeliksi. Aikaisemmin tän haasten tiimoilta oon käyny kokeilemassa ilma-ase ammuntaa ja toisaalta myös ampumahiihtoa, jossa oikeasti ammuttiin patruunoilla. Aseen käsittely on joka kerta tuntunu tosi jännittävältä ja jopa aika pelottavalta, koska hallussa ei oo ollu se miksi tehdään mitäkin. Nyt pääsin harjoittelemaan ATC-Armorian kautta pistooliammuntaa pienoispistoolilla, ysimillisellä pistoolilla, sekä treenailemaan myös pienoiskiväärillä ampumista.  ATC-Armorialla on Kanavuoren tunneleissa on 25m ampumarata, jossa pääsee todella hyvässä koulutuksessa erilaisilla aseilla ampumaan. Opin ihan mielettömän paljon turvallisesta ampumisesta, aseiden toiminnasta ja tähtäämisestä. Ampumaurheilussa onkin todella mielenkiintoisia lajeja erilaisilla aseilla, jotka ei tosiaan mun mielikuvan mukaan todellakaan oo mitään räiskintää, vaan monipuolista hallittua urheilua, jossa pitää tietää mitä tekee. 

Mun oppitunti aloitettiin ihan turvallisuuskoulutuksella. Siinä kerrottiin miten radalla toimitaan, miten ase laitetaan toimintakuntoon ja miten tähtäystä suoritetaan. Myös erilaisiin tilanteisiin, joissa aseeseen tulisi esimerkiksi toimintahäiriö, annettiin ohjeet. Näiden läpikäyminen on kaikille uusille ampujille aina pakollinen osuus ja todella tärkeä, koska aseiden väärällä käsittelyllä voi saada todella pahoja vaaratilanteita ja vahinkoja aikaan. Ja toisaalta mulle itselleni se toi ihan todella paljon turvallisuuden tunnetta, että mä tiiän miten pitää toimia. 

Ensimmäisenä aseena otettiin käsittelyyn pienoispistooli. Oltiin jo turvallisuuskoulutuksessa käyty läpi mitä pitää tehdä, mut katsottiin vielä ennen ammuntaa siitä oikeasta aseesta ne kohdat joista lipas ladataan, laitetaan paikalleen, miten ase ladataan käyttökuntoon ja miten kädet asetellaan. Sit kun on ampunut lippaan (5 patruunaa) tyhjäksi, miten se lipas otetaan irti ja tarkistetaan, että piippu on jäänyt tyhjäksi. Itse ampumisprosessi menee niin, että ohjaajan käskystä laitetaan kuulosuojaimet ja suojalasit tietyn viivan takana. Vasta kun kaikilla ampujilla on suojat laitettuna annettaan kehoitus mennä aseen luokse ja laittaa se käyttökuntoon ja sitten saa ampua. 

Kyllä siinä kädet kuitenkin ekalla kerralla tärisi, kun kävelin pienoispistoolin luokse, vaikka ohjaaja oli ihan vieressä neuvomassa ja muistuttamassa mitä piti tehdä. Ensin piti laittaa ne luodit lippaaseen ja sit piti laittaa lipas aseeseen aika voimakkaasti painamalla. Seuraava vaihe oli ladata ase vetämällä rekyylitaakse ja päästämällä irti, niin että se napsahtaa. Sit tärkee osa oli asetellä kädet oikein aseen taakse. Mä oon oikeakätinen, joten liipaisusormi on oikean käden etusormi. Se tulee vielä tässä vaiheessa jättää pois liipasimelta ja nostaa aseen runkoa vasten liipasimen yläpuolelle. Molempien käsien peukalot tulee aseen vasemmalle puolelle niin, että oikean käden peukalo tulee vasemman käden peukalon päälle. Peukaloita ei missään tapauksessa tule jättää aseen taakse, sillä ampuessa rekyyli käy voimalla takana ja jos sun peukalo on siinä aseen päällä, niin se on kohta pois paikoiltaan. Tää oli oikeasti tärkeä asia.  No sit piti vielä nostaa ase niin, että näät maalitaulun, aseen piipun etuosassa olevan etutähtäimen (jyvän) ja aseen takaosassa olevan takatähtäimen kaikki samalla kertaa ja siten, että se etutähtäin näkyy sun silmissä kirkkaina ja muut sumeina. Ja sit vielä sillä sun liipaisuun käytettävän sormen kohdalla oli merkitystä, koska jos se sormen kohta, joka tekee työn on vähän väärin, ase kiskaisee helposti oikealle tai vasemmalle. Ja myös liipaistessa pitäisi tuntea etuveto, eli sellainen tyhjä kohta ennen kuin ase laukeaa ja liipaisun pitäisi ollakin tosi rauhallinen painaminen, eikä mikään näpäytys. Tää on tosiaan millimetripeliä. 

 

Hyvässä ammunnassa on paljon muistettavaa ja kohtia mitkä voi mennä pieleen, mutta vaihe vaiheelta onnistuu kun miettii vaan, että mitä piti tehdä seuraavaksi. Sit se viisi laukausta, lipas irti, lippu piipun läpi varmistamaan, että ase on tyhjä ja sit TÄRKEÄ on astua aseelta pois ja pitää suojat edelleen päässä. Tää meinaa unohtua ja jos viereisessä kopissa joku edelleen ampuu ja vielä tosi iso kaliiperisella aseella, niin kuulovaurio on todennäköinen. Se, että joku ottaa suojat pois liian aikaisin onkin yleisin syy ammunnan keskeyttämiselle ohjaajan toimesta. Kun kaikki on lopettaneet ammunnan ja astuneet aseen luota pois, annetaan lupa ottaa suojat pois ja mennään katsomaan mihin on osuttu. 

Mä pystyin ekalla kerralla keskittymään aseen käyttökuntoon saattamiseen ja tähtäämiseen, mutta just toi liipaisusormen kohta unohtui. Mua jännitti alussa esim. se kuinka kova ääni siinä aseesta kuuluu ja kuinka paljon se potkaisee. Ja ei kyllä juuri ollenkaan kumpaakaan. Pienoispistooli onkin tosi aloittelijaystävällinen väline, sillä siinä pääsee noihin perusasioihin kiinni helposti.  Mä taisin ekalla kerralla osua noin yhdellä luodilla tauluun, sillä enemmän energiaa meni jännittämiseen. Sit paikattiiin se oma taulu tarroilla (ei ollut juuri paikattavaa) ja takaisin ampumaan. Toisella kerralla muistin sen liipaisusormen ja olin kaikin puolin paljon rennompi ampuessa ja homma sujuikin paljon nopeammin ja tarkemmin. Mulle haastavaa on nähdä ne tähtäimet ja taulu yhdellä kertaa ja tuntu, että hulluna piti tehdä silmillä töitä, että kuva näkyi tarkkana. Mun silmät taittaa herkästi vähän liikaa ja kun yritin tarkentaa siihen etujyvään, niin kuva näkyy kahtena. Okei, no sit vaan välillä hellitin katsetta ja koitin hakee sen rentona. Sain ampua kolme kertaa pienoispistoolilla, joista toinen ammunta oli paras. Kolmannella kerralla olin jo liian rento ja vähän yritin liian nopeasti, jolloin osumat heilahtelivat liikaa. 

Seuraava kokeilin pienoiskivääriä, joka periaatteessa on siis sama ase kuin ampumahiihdossa. Ampumahiihtoaseet toki on aina tehty kyseiselle ampujalle, kun taas nyt se aseen malli on yleisempi ja hiukan eri tavalla toimiva. Ase oli tässäkin puoliautomaatti (sama siis kun tossa pienoispistoolissa) eli se lataa laukauksen jälkeen aina itsensä. Ampumahiihtoaseessa laukausten välissä pitää aina manuaalisesti ladata uudelleen. Nyt aseessa oli myös kiikari eli nään sen läpi maalitaulun suurempana ja ampumaasento seisaallaan on vapaa perä olkapäätä vasten ja vasen käsi joko pitkällä aseen puolessa välissä tukemassa asentoa, kyynerpäät alaalla ja poski sopivasti aseen tukin päällä ja asento saa olla pikkusen eteenpäin nojaava. Tai sitten voi ampua ampumahiihdon seisontasennolla enemmän sivuittain, vasen kyynerpää tuettuna vasempaan lonkkaan ja vasen käsi lähempänä aseen perää tukena ja siinäkin pitäisi yrittää pitää kyynerpäät alaalla. Mä kokeilin molempia ja molemmilla tyyleillä yhtä paljon heilu tähtäin, nyt kun ase oli jollain tavalla tuttu, ammunta oli paljon rennompaa. Ohjeet ammuntaan on täsmälleen samat kuin pistoolissakin, eli ohjaajan käskyjä on kuunneltava ja toteltava. Tästä aseesta mie tykkään tosi paljon ja ampuminen oli alusta asti rentoa. Aseen perää joutui välillä vähän asettelemaan olkakuoppaa vasten, mutta aina sopivan kohdan löydyttyä ase oli tukevasti käsissä. 

Viimeisenä sain kokeilla myös viisi laukausta ysimillisellä pistoolilla (just se ase, joka on kaikissa tv-sarjoissa aseena), johon ladattavat patruunat on jo järeämpiä. Ase on myös painavampi, mutta toimintaperiaate oli ihan samanlainen kuin pienoispistoolissakin. Tähtääminen muuttui paljon haastavammaksi, kun ase heiluu kädessä herkemmin. Ensimmäisen luodin lähdettyä hätkähdin aseen suurempaa potkaisua kyllä ihan kunnolla, mutta koitin vaan korjata asentoa tukevammaksi, ettei potku heilauttaisi asetta niin paljon ylöspäin. Tähtääminenkin toimii samalla tavalla kuin pienoispistoolissa, mutta nyt tosiaan sen potkaisun takia jännitti enemmän liipaisua ottaa. Viidestä luodista sain kuitenkin kolme tauluun ja kaksi niistä mustalle, joten jotain toivoa oli osuakin, vaikka enemmän meni energiaa taas jännittämiseen. 

Tarkkuusampuminen on kyllä siistiä puuhaa! Jo ihan se aseessa oleva energia ja ruudin haju on energiaa nostattavia, mutta samalla sitä energiaa pitää hillitä omalla keskittymisellä ja varmuudella. Oli ihan eri asia ampua niin, että ajattelee sen olevan siellä päin, kun että pystyi pitämään se aseen paikallaan ja olemaan melko varma, että nyt tulee osuma. 

 

  • Mitä kehittää: mm. keskittymistä, tarkkuutta, kehon hallintaa ja kilpailutilanteessa hermojen hallintaa. 
  • Parasta: Itsevarmuus, mikä ampumisesta tulee kun tuntuu, että homma on about hallinnassa ja tietää vielä osuvansa ainakin aika lähelle. 
  • Pahinta:  Käänteisenä taas epävarmuus, kun ei oikein tiedä mitä pitäisi tehdä, että paremmin osuisi. Ase heiluu ja silmät sakkaa ja osuminen on toivotaan, toivotaan toimintaa. 
  • Missä ja miten: ATC-Armorian Training Centerillä  saa kyllä helposti aikaa kulumaan ja monipuolinen asevalikoima mahdollistaa uuden oppimisen. Armorian kautta voi varata ihan ammuntaan perehdyttämisen, joka esim. tolla pienoispistooli ja pienoiskivääri perehdytyksellä maksaa 39€. Myös isompia kursseja ampumiseen on tarjolla.  Ampumaradalla kouluttajan valvonnassa saa ilman aseenkantolupia ampua ja mahdollista on myös ostaa ase ja säilyttää sitä Armorian asetiloissa, sillä nykyisin oman aseenkantoluvan saaminen edellyttää ammuntaharrastusta useammalta vuodelta. Ampuminen on kuitenkin todella mielenkiintoinen harrastus ja lajeja siitä löytyy kaikille sopivia. Kannattaa ehdottomasti uskaltautua kokeilemaan ja sitä kautta, se saattaa innostaa vaikka ihan säännölliseksi harrastukseksi saakka. 
  • Oma ranking:  Mulle mielenkiintoisinta olisi opetella tuota pienoiskivääriä vielä lisää, sillä se tuntuu omiin käsiin vakaimmalta aseelta, jonka kanssa tarkkutta olisi mielenkiintoista kehittää.

Kommentit (0)

Seuraa 

Tervetuloa lajitestausten pariin! Tämän blogin kirjoitti Silja, 28-vuotias kilpaurheilija Jyväskylästä. Vuonna 2017 testasin 100 lajia vuoden aikana ja tästä blogista löydät lajiesittelyt niistä kaikista, sekä muutaman liikuntaa ja urheilua sivuavan tekstin. Mun intohimo liikunnassa on sen kyky itsessään tuottaa hyvää oloa ja sen antaman mahdollisuus ylittää itsensä ja kehittyä loputtomasti. 

Tervetuloa lajitestausten, liikunnan ja urheilukirjoitusen pariin! 

Silja Penttinen

 

 

Ota yhteyttä:

100lajiavuodessa@gmail.com

 

LAJILISTA:

(lajit aakkosjärjestyksessä)

  1. Agility
  2. Aikido
  3. Aitajuoksu
  4. Amerikkalainen jalkapallo
  5. Ammunta
  6. Ampumahiihto
  7. Baletti
  8. BMX-pyöräily
  9. Brasilialainen jiu-jitsu
  10. Capoeira
  11. Cheerleading
  12. CrossFit
  13. Curling
  14. Enduro-moottoripyöräily
  15. Fitness
  16. Frisbeegolf
  17. Futsal
  18. Gaelilainen jalkapallo
  19. Geokätköily
  20. Golf
  21. Hiihto
  22. Historiallinen miekkailu
  23. Ilma-akrobatia
  24. Jooga
  25. Jousiammunta
  26. Judo
  27. Jääkiekko
  28. Kalpamiekkailu
  29. Karting
  30. Kehonhuoltotunnit
  31. Kehonpainoharjoittelu
  32. Keihäänheitto
  33. Keilaus
  34. Kiekonheitto
  35. Kiipeily
  36. Kirkkovenesoutu
  37. Koripallo
  38. Korkeushyppy
  39. Kuntosali
  40. Kuulantyöntö
  41. Käsipallo 
  42. Kävely
  43. Lacrosse
  44. Laitesukellus
  45. Laser Tag
  46. Lenkkeily
  47. Lentopallo
  48. Lentäminen
  49. Lihaskuntotunnit lisäpainoilla
  50. Ilma-aseammunta
  51. Lumikenkäily
  52. Lumilautailu
  53. Maantiepyöräily
  54. Maastopyöräily
  55. Melonta
  56. Nyrkkeily
  57. Paini
  58. Painonnosto
  59. Paritanssit
  60. Parkour
  61. Pesäpallo
  62. Petanque
  63. Pikajuoksu
  64. Pikaluistelu
  65. Pilkkiminen
  66. Pituushyppy
  67. Polkujuoksu
  68. Pyöräily
  69. Pöytätennis
  70. Ratsastus
  71. Retkeily / Vaellus
  72. Retkiluistelu
  73. Ringette
  74. Roller Derby
  75. Rugby
  76. Rullaluistelu
  77. Salibandy
  78. Seiväshyppy
  79. Sirkus
  80. Spinning
  81. Step-aerobic
  82. Sulkapallo
  83. SUP-lautailu
  84. Suunnistus
  85. Taekwondo
  86. Taiji
  87. Taitoluistelu
  88. Tankotanssi
  89. Tanssillinen ryhmäliikunta
  90. Telinevoimistelu
  91. Tennis
  92. Trampoliini
  93. Triathlon
  94. Uinti
  95. Ultimate
  96. Umpihankihiihto
  97. Vapaaottelu
  98. Vesijumppa
  99. Vesijuoksu
  100. Wakeboarding

 

 


 

Teemat

Blogiarkisto

2017

Kategoriat