Ensimmäisenä opiskeluvuonna istuin kuppilassa kavereideni kanssa ja päädyimme keskustelemaan siitä, millaista elämää emme missään tapauksessa haluaisi elää. Nyt ja hamassa tulevaisuudessa.

Yksi meistä oli löytänyt erittäin varoittavan esimerkin:

”Vastapäätäni asuu säälittävä pariskunta. Ne käy aina lauantaisin yhdessä kävelyllä ja rynnii sen jälkeen kamojensa kanssa taloyhtiön saunaan. Sitten ne varmaan harrastaa seksiä, aina samaan aikaan ja samalla tavalla. Tässä yhtenä päivänä yritin vähän piristää niitä ja strippasin ikkunani edessä.”

Vau! Hyvä näyttää taviksille vähän kiinnostavamman elämän mallia, totesimme kaikki. Jotten olisi hukkunut tavallisuuden tuhoavaan virtaan, en missään nimessä uskaltanut kysäistä, miten ihmeessä jännittävää elämää viettävällä opiskelijastripparilla oli kiinnostusta kytätä tuon umpitylsän pariskunnan elämää viikosta toiseen.

Muisto hamasta menneisyydestä palautui mieleeni, kun luin Ylioppilaslehdestä mainion reportaasin Hyvästi nuoruus – sauvakävely aikuiseen arkeen. Jutussa toimittajat testasivat, miltä ahdistava aikuisarki tuntuu muun muassa omakotilähiössä:

Illansuussa ihmiset palaavat, tekevät päivällisen ja jähmettyvät tv:n siniseen valoon. Viikonloppuisin saunan jälkeen he saattavat pohtia, pitäisikö pihaan ostaa pensashanhikkia, kun naapurillakin kukkii niin nätisti.

Ahaa, nyt ovat kyllä ajat muuttuneet! Saunan jälkeen ei enää harrasteta viikoittaista velvollisuusseksiä vaan nyt puuhaillaan pensaissa. Yksi asia kertojia kuitenkin yhdistää, vaikka välissä on melkein kolme vuosikymmentä. Arki, keski-ikäisyys ja tavallisuus tuntuvat aikuistumisen kynnyksellä monesta ahdistavalta paketilta.

Mutta tässä muutama lohdutuksen sana keski-ikäiseltä tavikselta! Päivällisen teko on välillä kivaa, saunan jälkeen olen aina niin rätti, etteivät ajatukset riitä edes pensashanhikkiin. Ja luojan kiitos voin silloin tällöin lepuutella itseäni television kelmeässä valossa.

Ja ennen kaikkea: elämästä nauttiakseen kannattaa keski-ikäisenäkin pysyä erossa niistä, jotka tietävät tarkkaan sen yhden ja ainoan oikean tavan elää.