Kierrättäminen ja lajittelu vaativat kuluttajalta vaivannäköä, mutta Outi Pyyn mukaan ne ovat kuluttajan velvollisuus. Kuva: Shutterstock
Kierrättäminen ja lajittelu vaativat kuluttajalta vaivannäköä, mutta Outi Pyyn mukaan ne ovat kuluttajan velvollisuus. Kuva: Shutterstock

Trashionista ja bloggaaja Outi Pyy toivoo, että jokainen ymmärtäisi, mitkä vaatteet kuuluvat roskiin ja mitkä kierrätykseen.

Jokainen suomalainen tuottaa vuosittain noin 10 kiloa tekstiilijätettä. Kaatopaikoille päätyy edelleen myös kierrätyskelpoisia vaatteita.

Ensi vuoden alusta alkaen orgaanista jätettä, esimerkiksi vaatteita ja kodintekstiileitä, ei enää saa viedä kaatopaikalle. Se pitää joko kierrättää tai, kuten osassa kunnista tehdään, polttaa energiaksi.

Trashionista Outi Pyy seuraa aktiivisesti keskustelua, jota tekstiilijätteen kohtalosta käydään. Hänen veikkauksensa on, että uusi jätelaki ei tule näkymään tavallisen kuluttajan arjessa juurikaan. Vaatteet saa heittää sekajätteeseen, joka esimerkiksi pääkaupunkiseudulla viedään jätteenpolttolaitokseen.

– Maija Meikäläisen arki ei muutu, mutta henkilökohtaisen ennusteeni mukaan laki tulee vaikuttamaan kirpputorien ja tekstiilejä kierrättävien tahojen arkeen valtavasti, Outi arvelee.

Hänen arvionsa on, että huonolaatuisen halpatekstiilin määrä lisääntyy lahjoituksissa, mikä nostaa kierrätystahojen kustannuksia.

– Pelkään, että laiska kuluttaja heittää kierrätyskelpoista roskiin ja sitä kautta poltettavaksi ja aktiivinen kuluttaja taas lahjoittaa kaiken, myös sen kierrätykseen sopimattoman, kirppareille. Yhtälö on kirpputorien kannattavuuden kannalta erittäin huono.

Hän huomauttaa, että kunnille ja jäteyhtiöille on ihan sama, mitä vaatteita laitoksissa poltetaan, kunhan ne vain eivät päädy kaatopaikoille.

Kirpputorikulttuurille se on kuitenkin kova isku, kun hyvälaatuisen vaatteen määrä vähenee.

– Veikkaan, että vaatteiden hinnat kirpputoreilla tulevat nousemaan. Kirppiskävijät eivät välttämättä tajua, mistä se johtuu, ja heitä ärsyttää maksaa käytetyistä vaatteista vieläkin enemmän.

Vaikka tekstiilinpoltosta saadaan energiaa, Outin mukaan kaikkein ekologisinta olisi, että tekstiilit pysyisivät kierrossa ja käytössä mahdollisimman pitkään.

Mikä roskiin, mikä kierrätykseen?

Trashionista ehdottaakin, että kierrätysorganisaatiot ottaisivat asiakseen valistaa kuluttajia aiheesta entistä tarmokkaammin.

– Vaikka kaiken saisi heittää sekajätteeseen, se ei ole tarkoituksenmukaista tai hyvä juttu. Jokaisen pitäisi tietää, mikä on arvokasta ja sopii kierrätykseen ja mikä pitäisi polttaa energiajätteenä. On kuluttajan vastuulla kierrättää ostamansa tuote järkevästi, vaikka siitä olisikin hänelle vaivaa.

Outilla on tähän myös nyrkkisääntö: Kaiken ennen vuosituhannen vaihdetta valmistetun pitäisi pysyä kierrossa, vaikka vaatteet olisivat tahraisia tai rikki. Jos vaate on valmistettu 2000-luvulla, se kannattaa syynätä tarkkaan läpi ja lahjoittaa kierrätykseen vain, jos se on ehjä ja puhdas.

– 1990-luvulla ja sitä ennen valmistetut vaatteet ovat huomattavasti parempilaatuisia, ja niitä kannattaa kierrättää, huoltaa ja korjauttaa. Hyvin huollettuina ne kestävät käytössä kymmeniä vuosia.

– Niitä ei enää tule uusia, ja kirpputoreille ja kierrätysmeiningille on aikamoinen menetys, jos mummojen jäämistöt ja 1960-luvun Marimekot menevät energianpolttoon vain sen takia, että kuluttaja ei jaksa lajitella niitä läpi ja kierrättää järkevästi. Korjaamme Remake EkoDesignin ompelimossa Hakaniemessä joka viikko vanhoja tekstiilejä uudelleen käyttökuntoisiksi.

Outi on kirpputorilla töissä, ja usein vastaan tulee asiakkaita, jotka ihmettelevät, miksei enää löydy vanhoja 1980- ja 1990-lukujen Leviksen 501-klassikkofarkkuja.

– Niitä on heitetty pois aika paljon, joten jäljellä olevien arvo on noussut. Nyt housuparista joutuu maksamaan pääkaupunkiseudun kirppiksillä 25–35 euroa, ja niiden arvo nousee koko ajan. Toisaalta kun niitä pesee oikein, ne voivat kestää käytössä vielä toiset 10–15 vuotta eli ne maksavat itsensä halpafarkkuihin nähden moninkertaisesti takaisin, Outi neuvoo.

Lue myös:

Ota haltuun Facebook-kirppisten kirjainkoodit

Raha liikkuu nyt somekirppiksillä – kierrättäminen ei ole enää köyhäilyä

Hankkiudu turhasta tavarasta eroon kotikirpparilla – näin onnistut

Kasarilla heilui Kim Wilden takatukka, ysärillä Tanja Vienosen etuheitto. Koostimme julkkisten hiustyylejä vuodesta 1980 vuoteen 2000.

1980: Barbara Streisand

Embed from Getty Images

Kasarilla piti olla permis – aivan niin kuin laulaja Barbara Streisandilla

 

1981: Pirkko Arstila

Kuva: Sanoma-arkisto
Kuva: Sanoma-arkisto

Vuonna 1981 ilmava pottamalli sopi oikein hyvin tv-ruutuun. Kuvassa Pirkko Arstila MTV:n ensimmäisessä Kymmenen uutiset -lähetyksessä. 

 

1982: Kim Wilde

Embed from Getty Images

Kim Wilden takatukka oli kasarin alkupuoliskolla omaa luokkaansa.

 

1983: Brooke Shields

Embed from Getty Images

Brooke Shieldsin laineita ja kiiltoa tavoiteltiin sen jälkeen, kun tämä tuli tunnetuksi Sininen laguuni -elokuvasta.

 

1984: Anna-Liisa Tilus

Kuva: Sanoma-arkisto
Kuva: Sanoma-arkisto

Kasarilla taiteilijat saattoivat irrotella, mutta missit eivät. Kuvassa vuoden 1984 Miss Suomi Anna-Liisa Tilus, joka tunnetaan nykyään tv-kuuluttajana.

 

1985: Diana

Kuva: Reurters / Roy Letkey PN/CMC
Kuva: Reurters / Roy Letkey PN/CMC

Moni innostui 80-luvulla lyhyestä hiusmallista prinsessa Dianan takia.

 

1986: Samantha Fox

Embed from Getty Images

 

1987: Madonna

Kuva: Reuters / McKenna
Kuva: Reuters / McKenna

Madonna oli 80- ja 90-luvulla yksi suurimmista tyyli-ikoneista. Vuonna 1987 hän suki lyhyet hiuksensa usein taakse.

 

1988: Linda Evans

Kuva: handout / MTV
Kuva: handout / MTV

Dynastia-sarjasta tunnetuksi tulleen Linda Evansin elegantti tyyli 80-luvun puolivälin jälkeen.

 

1989: Roxetten Marie Fredriksson

Embed from Getty Images

Roxetten Marie Fredriksson teki lyhyen, vaalean hiustyylin tunnetuksi ympäri maailmaa.

 

1990: Julia Roberts

Pretty Woman -elokuvan jälkeen kaikilla piti olla kiharaa – aivan kuten Julia Robertsilla.

 

1991: Tanja Karpela

Etuheitto oli kova juttu 90-luvun alussa olivatpa hiukset minkä pituiset tahansa. Tässä vuoden 1991 Miss Suomi Tanja Vienosen (nykyään Karpela) tyylinäyte.

 

1992: Courtney Love ja Kurt Cobain

Embed from Getty Images

Kurt Cobain ja myös hänen puolisonsa Courney Love toivat grungetyylin myös hiuksiin.

 

1993: Sharon Stone

Embed from Getty Images

Basic Instinct -menestysleffan jälkeen Sharon Stonella nähtiin polkkatukka, jota hän piti joskus taakse sliipattuna, joskus keskijakauksella ja joskus rennosti korvien takana.

 

1994: Jennifer Aniston

Kuva: Reuters
Kuva: Reuters

Frendit-sarjan myötä moni marssi kampaajalle Jennifer Aniston kuva kädessään. Hiuksista tuli 90-luvun puolivälissä kenties matkituimmat maailmassa. 

 

1995: Taikapeilin Hanna-Riikka ja Nina Tapio

Kuva: Sanoma-arkisto / Michael Aston / A Station / WEA Records
Kuva: Sanoma-arkisto / Michael Aston / A Station / WEA Records

Taikapeilin Hanna-Riikan ja Ninan hiukset näyttivät 90-luvun puolivälissä tältä.

 

1996: Spice Girls

Kuva: Reuters
Kuva: Reuters

Myös Spaissareiden tyyliä kopioitiin 90-luvun puolivälin jälkeen päästä varpeisiin.

 

1997: Nylon Beatin Jonna ja Erin

Kuva: Sanoma-arkisto
Kuva: Sanoma-arkisto

Ysärin jälkipuoliskolla huivi rento ja cool - ainakin Naikkarit-fanien mielestä. Kuvassa Nylon Beatin Jonna ja Erin.

 

1998: Sarah Jessica Parker

Embed from Getty Images

Sinkkuelämää-sarjan myötä moni haaveili samanlaisista kiharoista, mitä Carriella (näyttelijä Sarah Jessica Parker) oli.

 

1999: Britney Spears

Kuva: Reuters
Kuva: Reuters

Britney Spears kahmi palkintoja vuonna 1999, minkä jälkeen hänestä tuli lapsien ja nuorten tyyli-ikoni hiuksia myöten.

 

2000: Paula Koivuniemi ja muut ”leidit”

Kuva: Sanoma-arkisto / Ulla-Maija Lähteenmäki
Kuva: Sanoma-arkisto / Ulla-Maija Lähteenmäki

Tässä Paula Koivuniemen, Katri Helenan ja Lea Lavenin hapsuotsis vuosimallia 2000. Kuvassa myös neljäs Leidit lavalla -artisti eli ja Marion Rung.

Tärkeintä Viivi Huuskalle on takin tarina. – Takki peittää sydämen, joten sen valinnassa kannattaa olla tarkkana, Viivi sanoo.

Takki on ensimmäinen asia, jonka näet toisesta, varsinkin Suomen sääolosuhteissa. Osittain juuri tämän takia ohjaaja Viivi Huuska, 28, rakastaa takkeja.

– Takilla voi luoda tunnetta. En voi enää mennä kirpputorille euron päiville, koska kaikki takit puhuttelevat minua.

Viivi Huuskan mielestä rotsi ei voi olla liian iso.

– Minulla on miesten XXL-kokoinen villakangastakki. Ystäväni nauravat, että se on liian iso. Olen eri mieltä. Rotsi ei voi olla koskaan liian reilu.

”Suurin osa takeistani on kierrätettyjä, löydettyjä tai ihmisten päältä ostettuja. Takki peittää sydämen, joten sen valinnassa kannattaa olla tarkkana.”

Viivi Huuska ei kuitenkaan osta mitä vain takkia, vaan sillä pitää olla tarina.

– Vaikka minulla on yli sata takkia, en usko kuluttamiseen ja uutena ostamiseen. Suurin osa takeistani on kierrätettyjä, löydettyjä tai ihmisten päältä ostettuja. Takki peittää sydämen, joten sen valinnassa kannattaa olla tarkkana.

Kukkatoppatakki on UFF-löytö. Se lämmittää joka säällä. Kuva: Juha Salminen
Kukkatoppatakki on UFF-löytö. Se lämmittää joka säällä. Kuva: Juha Salminen

Mummi matkassa

”Tärkein takkini on Lempi-isoäitini vanha. Hän kuoli kaksi vuotta sitten 102-vuotiaana, kovis nainen.

Kun menin käymään kotona Kankaanpäässä ensimmäisen kerran hänen poismenonsa jälkeen, äitini sanoi, että oli säästänyt minulle isoäidin takkeja.

Menin katsomaan takkeja yläkertaan. Rekissä roikkui 1950-luvun turkiksia ja niiden vieressä oudon näköinen, vaaleanvioletti kietaisutakki. Ajattelin, että haluan tämän, en muuta. Alakerrassa kysyin vanhemmiltani takin historiasta.

Äitini kertoi, että isoäitini käytti sitä lypsäessään. Hän oli maatilan tyttöjä. Kun käytin rotsia viime syksynä JVG:n Hartwall Arenan keikalla, ystäväni kehuivat sen mallia ja väriä.

Se on tärkein takkini. En tule koskaan luopumaan siitä. Kun käytän takkia, osa mummini historiasta kulkee mukanani. Se herättää kaipuuta.

Mummini oli supertärkeä. Katsoimme televisiosta Tangomarkkinoita ja biljardia. Samalla ajelin hänen pyörätuolillaan ympäri kämppää. Viimeisinä aikoina nukuimme käsi kädessä päiväunia. Mummini tunnisti minut loppuun saakka.”

Maasta löytynyt pilotti

”Olin elokuussa ystäväni kanssa Helsingin Sörnäisissä Kolme Kaisaa -ravintolassa. Puolenyön aikaan näin erään naisen päällä Adidaksen pilotin. Sanoin kaverilleni, että näitkö tuon takin, aivan mieletön.

Menimme juttelemaan naiselle. Kerroin hänelle, että nähdessäni mielenkiintoisen takin, kysyn, saisinko ostaa sen. Summa on aina 50 euroa. Nainen oli hämmentynyt. Hän alkoi kuitenkin kertoa takin historiaa.

Nainen sanoi löytäneensä takin kymmenen vuotta sitten maasta Amsterdamista. Tarinan lopuksi hän totesi, että takin on itse asiassa aika vaihtaa omistajaa. Teimme kaupat ja joimme oluet. Juttelimme hänen elämästään, minun elämästäni, naisena olemisesta.

Tilanne oli tärkeä, koska sain viettää hetken tämän ihmisen kanssa. Tällä hetkellä teen töitä Adidakselle. Myös he olivat otettuja stoorista.”

Sadepäivän pelastus

”Kaikilla pitäisi olla sadetakki, jonka selässä lukee oma nimi, koska sade on perseestä. Minulla on Vitunviivi. Olen ollut muutaman kerran ongelmissa nimeni vuoksi. En ymmärrä miksi. Sama oli Sannin Että mitähän vittua -kappaleen kanssa. Mikä siinä oli vaikeaa?

Ehkä sana ei sovi käytöstapoihin, mutta en sovi minäkään. Kun olin pieni, äitini kiroili enemmän kuin teini-ikäinen ja isäni oli merimies. Takissa tulee bosslady-olo.”

Viivi Huuska osti ja painatti sadetakkinsa Berliinissä Bread & Butter -muotifestivaaleilla. Kuva: Juha Salminen
Viivi Huuska osti ja painatti sadetakkinsa Berliinissä Bread & Butter -muotifestivaaleilla. Kuva: Juha Salminen