Nyt on eleganttia! Paljastimme kotiasujen todellisen puolen.

Muistatteko ne postimyyntikuvastoissa sensuellisti satiinioloasuissan poseeraavat naiset? Satiinia, velouria, naisellisia muotoja... 

Onhan se kaunis ajatus, mutta todellisuudessa kotiasuiksi alennetaan kauhtuneet ja reikäiset vaatekappaleet, joiden tahrat eivät lähde enää pois pesussakaan. Ne ovat aivan passeleita kotiasuja, varsinkin kun niitä pukee päälleen tarpeeksi monta kerrosta. Asusteeksi riittävät villasukat.

Kotiasusesonki on kuumimmillaan juuri nyt, kun illat pimenevät ja sää viilenee. Pyysimmekin naisia esittelemään kotoilueleganssinsa, ja tältähän se nyt sitten näyttää.

Myös sinä voit esitellä oman kotiasusi! Ota kuva ja jaa se Instagramissa, Twitterissä tai Facebookissa hashtagilla #kotiasu. Voit myös ladata kuvan tämän jutun lomakkeella sivustollemme, jolloin se ilmestyy kuvagalleriaan.

Ei hitto, sehän on kauhea

"Vasta kuvan otettuani hätkähdin: tämähän on ihan kauhea! Mutta älyttömän mukava päällä. Tähän tyyliin vaihdan aina siinä kasin nurkilla. Toppi on yöpaita, legginsit älyttömän pehmoisiksi nuhjaantuneet ja trikoisesta nutusta toinen kyynärpää kulunut puhki. Villasukat ovat tietysti pakolliset, ja niiden alla on mielellään toiset, ohuemmat villaiset sukat."

Polvipussit ja ketsuppitahra

"Kotiasuni on eleetön harmaan ja mustan yhdistelmä, johon rouheutta tuovat harmaat villasukat. Housuissa on vakiovarusteena polvipussit ja reidessä ketsuppitahra. Huppari on lenkkiasusta alennettu, kotoisan virttynyt. Vetoketjua avaamalla voi lisätä asun sex appealia."

Vaatteet, joita ei kehtaa käyttää julkisesti

"Jalassani on ainoat leggarit, jotka olen koskaan omistanut. Pesussa pehmenneet mutta pysyvät napakasti ylhäällä. Aluspaitana jokin muodista mennyt, mutta kivanvärinen ja mukavan löysä t-paita, tällä kertaa turkoosi, päällyspaitana velour-pintainen paita, jonka kaula-aukosta tykkään erityisesti mutta jota en kehtaa käyttää enää missään muualla. Oikeastaan tämä on siis asu, joka koostuu vaatteista, jotka ovat paitsi mukavat myös mielestäni kivat mutta julkisesti käyttökelvottomat."

Saatua ja hiutunutta

"Kaverilta saadut verkkarit ja äidin vanha huumoripaita, ehkä 80- tai 90-luvulta. Kuva on niin tyhmä, että se on jo hyvä: valtavan kokoinen hiiri ja pieni kissa ottavat aurinkoa rantatuoleissa ja yläpuolella lukee 'holiday team'. Käytän tätä, koska puuvilla on kulunut ihan järkyttävän ohueksi ja pehmeäksi. Ei ole mukavampaa vaatetta!"

Ei tyylipisteitä

"Hengailisin kotona alasti, jos tarkenisin – miksi vaivautua pukeutumaan kotioloissa. Syksyn viiletessä löysin kaapista vanhan Onepiece-haalarin, joka päälläni näytän jättikokoiselta vauvalta. Se on tavallaan ihan vitsikästä, mutta ei tällä nyt varsinaisesti mitään tyylipisteitä kerää. Jos puuhailen jotain ja tulee lämmin, haalarin voi solmia hihoistaan kätevästi vyötärölle ja yläosan vaihtaa toppiin tai t-paitaan, jos sellainen sattuu olemaan jossakin käden ulottuvilla."

Värillä ei ole väliä

"Kotona pukeudun yleensä löysiin joogapöksyihin ja sen verran napakkaan toppiin tai t-paitaan, että voin heittää rintsikat pois. Kodin ulkopuolella olen tarkka väriyhdistelmistä, mutta kotona en kiinnitä niihin mitään huomiota. Viikonloppuisin hengaan yöpuvussa niin kauan, kunnes lähden ulos."

Ja sitten on poikkeus, joka vahvistaa säännön. Kotiasunainen.

"Ostan enemmän kotiasuja kuin menovaatteita. Vietän kotona paljon aikaa enkä halua kuljeskella vanuneissa reikäkalsareissa. Kun työpäivän jälkeen vetäisee ylle uudet pyjamahousut ja kivan neuleen, fiilis on vähemmän nuhjuinen, vaikka ilta vierähtäisikin yksin sohvalla Paratiisihotellia katsellen."

Osallistuminen vaatii kirjautumisen.

Muru

Reikäiset trikoot ja kauhtunut nuttu – katso kuvat maailman epäseksikkäimmistä kotiasuista

Itse en oikein tykkää siitä kun on hirveästi vaatetta päällä, kun tarkoituksena on oleilla mukavasti kotona tai ettei vaatteissa ole mitään mikä inspiroi minua. Siksi käytänkin lähes aina kotona ollessani ohuehkoja erivärisiä satiiniaamutakkeja. Ovat mielestäni nättejä ja lämpimiäkin, kun lämpenevät nopeasti ruumiinlämpöiseksi päällä.
Lue kommentti

Kasarilla heilui Kim Wilden takatukka, ysärillä Tanja Vienosen etuheitto. Koostimme julkkisten hiustyylejä vuodesta 1980 vuoteen 2000.

1980: Barbara Streisand

Embed from Getty Images

Kasarilla piti olla permis – aivan niin kuin laulaja Barbara Streisandilla

 

1981: Pirkko Arstila

Kuva: Sanoma-arkisto
Kuva: Sanoma-arkisto

Vuonna 1981 ilmava pottamalli sopi oikein hyvin tv-ruutuun. Kuvassa Pirkko Arstila MTV:n ensimmäisessä Kymmenen uutiset -lähetyksessä. 

 

1982: Kim Wilde

Embed from Getty Images

Kim Wilden takatukka oli kasarin alkupuoliskolla omaa luokkaansa.

 

1983: Brooke Shields

Embed from Getty Images

Brooke Shieldsin laineita ja kiiltoa tavoiteltiin sen jälkeen, kun tämä tuli tunnetuksi Sininen laguuni -elokuvasta.

 

1984: Anna-Liisa Tilus

Kuva: Sanoma-arkisto
Kuva: Sanoma-arkisto

Kasarilla taiteilijat saattoivat irrotella, mutta missit eivät. Kuvassa vuoden 1984 Miss Suomi Anna-Liisa Tilus, joka tunnetaan nykyään tv-kuuluttajana.

 

1985: Diana

Kuva: Reurters / Roy Letkey PN/CMC
Kuva: Reurters / Roy Letkey PN/CMC

Moni innostui 80-luvulla lyhyestä hiusmallista prinsessa Dianan takia.

 

1986: Samantha Fox

Embed from Getty Images

 

1987: Madonna

Kuva: Reuters / McKenna
Kuva: Reuters / McKenna

Madonna oli 80- ja 90-luvulla yksi suurimmista tyyli-ikoneista. Vuonna 1987 hän suki lyhyet hiuksensa usein taakse.

 

1988: Linda Evans

Kuva: handout / MTV
Kuva: handout / MTV

Dynastia-sarjasta tunnetuksi tulleen Linda Evansin elegantti tyyli 80-luvun puolivälin jälkeen.

 

1989: Roxetten Marie Fredriksson

Embed from Getty Images

Roxetten Marie Fredriksson teki lyhyen, vaalean hiustyylin tunnetuksi ympäri maailmaa.

 

1990: Julia Roberts

Pretty Woman -elokuvan jälkeen kaikilla piti olla kiharaa – aivan kuten Julia Robertsilla.

 

1991: Tanja Karpela

Etuheitto oli kova juttu 90-luvun alussa olivatpa hiukset minkä pituiset tahansa. Tässä vuoden 1991 Miss Suomi Tanja Vienosen (nykyään Karpela) tyylinäyte.

 

1992: Courtney Love ja Kurt Cobain

Embed from Getty Images

Kurt Cobain ja myös hänen puolisonsa Courney Love toivat grungetyylin myös hiuksiin.

 

1993: Sharon Stone

Embed from Getty Images

Basic Instinct -menestysleffan jälkeen Sharon Stonella nähtiin polkkatukka, jota hän piti joskus taakse sliipattuna, joskus keskijakauksella ja joskus rennosti korvien takana.

 

1994: Jennifer Aniston

Kuva: Reuters
Kuva: Reuters

Frendit-sarjan myötä moni marssi kampaajalle Jennifer Aniston kuva kädessään. Hiuksista tuli 90-luvun puolivälissä kenties matkituimmat maailmassa. 

 

1995: Taikapeilin Hanna-Riikka ja Nina Tapio

Kuva: Sanoma-arkisto / Michael Aston / A Station / WEA Records
Kuva: Sanoma-arkisto / Michael Aston / A Station / WEA Records

Taikapeilin Hanna-Riikan ja Ninan hiukset näyttivät 90-luvun puolivälissä tältä.

 

1996: Spice Girls

Kuva: Reuters
Kuva: Reuters

Myös Spaissareiden tyyliä kopioitiin 90-luvun puolivälin jälkeen päästä varpeisiin.

 

1997: Nylon Beatin Jonna ja Erin

Kuva: Sanoma-arkisto
Kuva: Sanoma-arkisto

Ysärin jälkipuoliskolla huivi rento ja cool - ainakin Naikkarit-fanien mielestä. Kuvassa Nylon Beatin Jonna ja Erin.

 

1998: Sarah Jessica Parker

Embed from Getty Images

Sinkkuelämää-sarjan myötä moni haaveili samanlaisista kiharoista, mitä Carriella (näyttelijä Sarah Jessica Parker) oli.

 

1999: Britney Spears

Kuva: Reuters
Kuva: Reuters

Britney Spears kahmi palkintoja vuonna 1999, minkä jälkeen hänestä tuli lapsien ja nuorten tyyli-ikoni hiuksia myöten.

 

2000: Paula Koivuniemi ja muut ”leidit”

Kuva: Sanoma-arkisto / Ulla-Maija Lähteenmäki
Kuva: Sanoma-arkisto / Ulla-Maija Lähteenmäki

Tässä Paula Koivuniemen, Katri Helenan ja Lea Lavenin hapsuotsis vuosimallia 2000. Kuvassa myös neljäs Leidit lavalla -artisti eli ja Marion Rung.

Tärkeintä Viivi Huuskalle on takin tarina. – Takki peittää sydämen, joten sen valinnassa kannattaa olla tarkkana, Viivi sanoo.

Takki on ensimmäinen asia, jonka näet toisesta, varsinkin Suomen sääolosuhteissa. Osittain juuri tämän takia ohjaaja Viivi Huuska, 28, rakastaa takkeja.

– Takilla voi luoda tunnetta. En voi enää mennä kirpputorille euron päiville, koska kaikki takit puhuttelevat minua.

Viivi Huuskan mielestä rotsi ei voi olla liian iso.

– Minulla on miesten XXL-kokoinen villakangastakki. Ystäväni nauravat, että se on liian iso. Olen eri mieltä. Rotsi ei voi olla koskaan liian reilu.

”Suurin osa takeistani on kierrätettyjä, löydettyjä tai ihmisten päältä ostettuja. Takki peittää sydämen, joten sen valinnassa kannattaa olla tarkkana.”

Viivi Huuska ei kuitenkaan osta mitä vain takkia, vaan sillä pitää olla tarina.

– Vaikka minulla on yli sata takkia, en usko kuluttamiseen ja uutena ostamiseen. Suurin osa takeistani on kierrätettyjä, löydettyjä tai ihmisten päältä ostettuja. Takki peittää sydämen, joten sen valinnassa kannattaa olla tarkkana.

Kukkatoppatakki on UFF-löytö. Se lämmittää joka säällä. Kuva: Juha Salminen
Kukkatoppatakki on UFF-löytö. Se lämmittää joka säällä. Kuva: Juha Salminen

Mummi matkassa

”Tärkein takkini on Lempi-isoäitini vanha. Hän kuoli kaksi vuotta sitten 102-vuotiaana, kovis nainen.

Kun menin käymään kotona Kankaanpäässä ensimmäisen kerran hänen poismenonsa jälkeen, äitini sanoi, että oli säästänyt minulle isoäidin takkeja.

Menin katsomaan takkeja yläkertaan. Rekissä roikkui 1950-luvun turkiksia ja niiden vieressä oudon näköinen, vaaleanvioletti kietaisutakki. Ajattelin, että haluan tämän, en muuta. Alakerrassa kysyin vanhemmiltani takin historiasta.

Äitini kertoi, että isoäitini käytti sitä lypsäessään. Hän oli maatilan tyttöjä. Kun käytin rotsia viime syksynä JVG:n Hartwall Arenan keikalla, ystäväni kehuivat sen mallia ja väriä.

Se on tärkein takkini. En tule koskaan luopumaan siitä. Kun käytän takkia, osa mummini historiasta kulkee mukanani. Se herättää kaipuuta.

Mummini oli supertärkeä. Katsoimme televisiosta Tangomarkkinoita ja biljardia. Samalla ajelin hänen pyörätuolillaan ympäri kämppää. Viimeisinä aikoina nukuimme käsi kädessä päiväunia. Mummini tunnisti minut loppuun saakka.”

Maasta löytynyt pilotti

”Olin elokuussa ystäväni kanssa Helsingin Sörnäisissä Kolme Kaisaa -ravintolassa. Puolenyön aikaan näin erään naisen päällä Adidaksen pilotin. Sanoin kaverilleni, että näitkö tuon takin, aivan mieletön.

Menimme juttelemaan naiselle. Kerroin hänelle, että nähdessäni mielenkiintoisen takin, kysyn, saisinko ostaa sen. Summa on aina 50 euroa. Nainen oli hämmentynyt. Hän alkoi kuitenkin kertoa takin historiaa.

Nainen sanoi löytäneensä takin kymmenen vuotta sitten maasta Amsterdamista. Tarinan lopuksi hän totesi, että takin on itse asiassa aika vaihtaa omistajaa. Teimme kaupat ja joimme oluet. Juttelimme hänen elämästään, minun elämästäni, naisena olemisesta.

Tilanne oli tärkeä, koska sain viettää hetken tämän ihmisen kanssa. Tällä hetkellä teen töitä Adidakselle. Myös he olivat otettuja stoorista.”

Sadepäivän pelastus

”Kaikilla pitäisi olla sadetakki, jonka selässä lukee oma nimi, koska sade on perseestä. Minulla on Vitunviivi. Olen ollut muutaman kerran ongelmissa nimeni vuoksi. En ymmärrä miksi. Sama oli Sannin Että mitähän vittua -kappaleen kanssa. Mikä siinä oli vaikeaa?

Ehkä sana ei sovi käytöstapoihin, mutta en sovi minäkään. Kun olin pieni, äitini kiroili enemmän kuin teini-ikäinen ja isäni oli merimies. Takissa tulee bosslady-olo.”

Viivi Huuska osti ja painatti sadetakkinsa Berliinissä Bread & Butter -muotifestivaaleilla. Kuva: Juha Salminen
Viivi Huuska osti ja painatti sadetakkinsa Berliinissä Bread & Butter -muotifestivaaleilla. Kuva: Juha Salminen