Sini Sandström etsii Facebookin kirpputoreilta voimakkaita värejä ja persoonallisia kuoseja. Kuvat: Susanna Kekkonen
Sini Sandström etsii Facebookin kirpputoreilta voimakkaita värejä ja persoonallisia kuoseja. Kuvat: Susanna Kekkonen

Hurahdus. Sen takia Ilona on valloittanut vaatevuorilla kotitalon alakerran ja Sini postittaa mekkojaan ympäri Suomea. Nuoret naiset ovat siirtyneet vaatekaupoista netin kirppisryhmiin.

Täällä päin Espoota on paljon uusia omakotitaloja, joiden kylkeen on tehty tilaa isoille autoille. Yhden näistä valkoisista ­taloista on rakentanut Huovisen perheen isä muutama vuosi sitten. Kun astuu talon leveästä ovesta sisään ja ottaa muutaman askelman alakertaan, saapuukin yllättäen putiikkiin.

Vaatteet on ripustettu siististi pesulahenkareissa rekkiin, laukut roikkuvat tuolien selkänojilla. Isolle marmoripöydälle on viikattu housuja ja aseteltu röykkiöittäin koruja. ­Filippa K:ta, Tommy Hilfigeriä, Ralph Laurenia ja sen sellaista, vähän parempia merkkejä.  Sohvapöydällä on useita pareja huimaavan korkeita korkoja. Kaikki ne on joko myyty tai menossa myyntiin Facebookin kirppissivuille.

Espritin violetti satiinimekko on Ilonan suosikki­ostos. ”Tämä on ollut jonkun itseäni nuoremman tytön rippijuhlamekkona.”

Vaatteiden keskeltä pilkottaa putiikin kauppias Ilona Huovinen, 21. Hänellä on määrätietoinen katse ja kadehdittavan paksu tukka. Trikoisen pikkumustan hän on yhdistänyt hauskannäköisiin tupsusukkiin, jotka pitävät varpaat lämpiminä kivilattialla.

Ilona valloitti alakerran vaatevuorillaan, kun hänen omasta huoneestaan loppui tila eikä poikaystäväkään enää jaksanut tavaranpaljoutta ja postipakettien jatkuvaa pakkaamista. Alakerran oleskeluhuoneen värikäs tapetti on myös hyvä tausta vaatekuville, joita Ilona ottaa myynti-ilmoituksiin. Hän lainasi ystävältä rekin, vei keittiöstä vaa’an postikulujen laskemista varten, ja niin yhden naisen muotiliike oli pystyssä.

– Nyt saan puuhailla rauhassa vaatteiden kanssa.

Ilona löysi Facebook-kirppikset viime syksynä. Sen jälkeen hän ei ole ostanut yhtään vaatetta tai asustetta tavallisista kaupoista tai normaalilla hinnalla. Kaikki löytyy nyt helpommin ja halvemmalla.

– Välillä ihan ihmettelen, kuinka halvalla jotkut myyvät vaatteitaan. Jokin aika sitten ostin In Wearin housut viidellä eurolla, Ilona sanoo.

Yhteen aikaan hän kävi kauppaa lähes päivittäin, mutta nyt hän on päättänyt keskittyä nettikirpputoreja enemmän kauppakorkeakoulun pääsykoekirjoihin.

– Mutta kyllä joka viikko löytyy jotain ostettavaa ja tulee myydyksi jotain.

Alakerran oleskelutilasta tuli kirppu­tori, kun Ilona kantoi sinne turhat tavaransa omasta huoneestaan. Ilona myy vaatteiden lisäksi asusteita ja käyttämätöntä kosmetiikkaa.

Rekki tyhjäksi ja kaappi täyteen

Suomalaisia ei ole koskaan voitu pitää varsinaisena tyylikansana, mutta viime aikoina vaatteita on ostettu kaupoista entistäkin kitsaammin. Vuonna 2013 kulutimme muotiketjujen ja tavara­talojen vaateosastojen kassoilla 2,5 prosenttia ­vähemmän rahaa kuin edellisenä vuonna. Ketjuihin kuulumattomissa vaateliikkeissä lasku oli jopa viitisen prosenttia.

Mutta pelkkä taantuma ei ole syynä, että samoilla vetimillä sinnitellään ­entistä pidempään. Muotikaupan liiton toimitusjohtaja Tuula Loikkanen ­uskoo, että kuluttajatrendit ovat muuttuneet. Tiedostava pukeutuja arvostaa laatua, ja laadulla on jälleenmyynti­arvoa. Kierrätetty vaate on ekologinen ja järkevä ratkaisu. Mutta jos ei panosta laatuun, kerskakulutuksestakin tulee ­hyväksyttävämpää, kun kerran käytetyn biletopin myy parilla eurolla eteenpäin.

– Vaatteita liikkuu markkinoilla ­todennäköisesti entistä enemmän, vaikka kaupoista niitä ostetaan yhä vähemmän, Tuula Loikkanen arvioi.

Netissä kynnys ostaa ja myydä on ­matala, sillä kirpputoreilla liikkuvat ­rahasummat ovat pieniä. Ilona uskoo saavansa mitä tahansa kaupaksi, joten virheostoksia ei oikeastaan ole.

Ilona laskee, että hänellä on Facebook-kaupoissa liikkunut viimeisen puolen vuoden aikana noin tuhat euroa. Tarkkaa summaa on hankala arvioida, sillä yleensä Ilona on pannut saadut ­rahat saman tien kiertoon. Samalla kun alakerran vaaterekki tyhjenee, oma vaatekaappi täyttyy.

– Mutta jos en käytä jotain vaatetta aktiivisesti, panen sen mieluummin kiertoon kuin annan lusia komerossa.

Ilona muistelee Guessin kelloa, joka ehti kiertää takuuaikanaan kolmen ­ihmisen ranteessa. Yhä harvempiin ­asioihin kiinnytään: on helppo myydä pois, kun tilalle löytyy jotain ihanampaa.

Ilona korostaa, ­että vaikka vaatteilla saattaa olla kauniskin tarina, niihin ei kannata kiintyä liikaa. Tunnearvosta kun kukaan ei maksa ekstraa.

Tissien kohdalta istuvaa

Nyt myyntivuorossa on pinkki puuvillamekko, hintapyyntö neljä euroa. Ilona pujottaa vaatteen malli­nuken päälle.

– Vanhemmat ihmiset pyytävät usein tarkkoja mittoja, mutta nuoremmille riittää usein tieto siitä, että ­istuuko vaate hyvin tissien kohdalta, Ilona  nauraa ja asettelee ­mekon helmaa niin kauan, että se näyttää hyvältä kännykän kamerassa.

Ilona nappaa kuvan ja naputtelee ­ilmoitukseen kuvailun tuotteesta. Mutta hyvä kuva ja houkutteleva teksti eivät riitä.

– Vaate menee yleensä heti tai ei ­ollenkaan. Eli kannattaa miettiä, mihin aikaan ilmoituksensa postaa. Esimerkiksi kotiäidit ovat linjoilla yleensä puoliltapäivin, teineille sopivaa kamaa taas kannattaa laittaa iltaisin.

Ilona kertoo myyneensä alkuvuonna kuntoilubuumin alettua paljon sporttivaatteita ja keväällä useita mekkoja alkukesän juhlakauteen.

– Markkinointi hoituu multa kyllä. Olen saanut avoimen yliopiston kursseista markkinoinnista parhaat arvo­sanat, Ilona virnistää.

Ja vielä todennäköisemmin vaatteet menevät hänen kokemuksensa mukaan kaupaksi, jos yhteensopivista kamppeista asettelee kuvaan asukokonaisuuden ja myy sen settinä. Keski-ikäinen nainen Itä-Vantaalta haki vastikään yhdeksän ruskeasävyisen vaatteen paketin tyttärelleen neljälläkympillä.

Ja taas on yksi paketti valmis!

Kevyesti koukussa

Vantaalainen Sini Sandström, 27, on juuri kaatamassa teevettä kuppeihin, kun kännykkä piippaa. Facebookin Messengerissä odottelee viesti naiselta, joka juuri osti Siniltä kaksi mekkoa ja yhdet leggingsit. Sini naputtelee vastauksen korallinvärisiksi lakatuilla rakenne­kynsillään: Kyllä, nähdään tänään.

Sini ei enää edes muista, kuinka ­mones kauppa juuri syntyi. Niitä on ollut kymmeniä reilun vuoden aikana.

– Olen tainnut jäädä vähän koukkuun. Koska summat ovat niin pieniä, ei tätä kovin isoksi synniksi voi laskea, hoito­vapaalla oleva Sini hymyilee.
Ilmoitusvirtaan olisi helppoa uppoutua tuntikausiksi, koska Facebook-kirpputoreilla on tuhatmäärin ostettavaa, kukkaroystävälliset hinnat ja kaupankäynti helppoa. Sini selaa tarjontaa ja panee omia vaatteitaan myyntiin yleensä vain silloin, kun lapset ovat päiväunilla.

– Niin homma pysyy jokseenkin järkevänä. Mutta ei minulla olisi enempää omaa aikaakaan.

Sini muutti perheensä kanssa rivi­taloon Vantaalle pari vuotta sitten. Vaikka uudessa kodissa oli entistä enemmän neliöitä, vaatteille ei tuntunut riittävän tilaa. Eikä kaikille enää käyttöäkään, sillä Sini oli synnytyksen jälkeen laihduttanut itsensä monta kokoa pienempään pakettiin. Liian isot ja muuten tarpeettomat vaatteet seilasivat kuukausikaupalla Ikea-kasseissa huoneesta toiseen.

Suositulle päiväkirppikselle olisi pitänyt jonottaa viikkotolkulla, joten Sini jäi neuvottomaksi. Kun hän päivitteli asiaa lähipuiston muille äideille, hän sai osakseen hölmistyneitä katseita.

– Etkö muka ole kuullut Facebookin mahtavista kirpputoreista, he kysyivät. Varo vaan, ettet jää koukkuun – niin on monelle käynyt, minua varoitettiin.

Illalla Sini avasi Facebookiin.

– Ensimmäinen reaktioni oli, että ­mitä ihmettä! Täällähän on tuhansia ja tuhansia ihmisiä myymässä oikeastaan ihan mitä vain.

Kirpputoriryhmiä on eri tuotteille: tarjolla on kaikkea lastenvaatteista laukkuihin, sisustamisesta plussakokoihin. Sini seurasi kaupankäyntiä muutaman päivän. Miten esittelyteksti kirjoitetaan? (Sel­keästi.) Miten vaatteet kuvataan?

(Itsensä päällä tai lattialla.) Minkälaisissa hinnoissa verkkokirpparilla liikutaan? (Edullisissa.)

Oleellista oli myös opetella sivustoilla käytössä olevat lyhenteet. AV:llä tarkoitetaan alustavaa varausta ja YV:llä yksityisviestiä. Jos joku kirjoittaa ilmoitukseen jono, on hän kiinnostunut tuotteesta, jos AV:n ensimmäisenä kirjoittanut jostain syystä muuttaakin mielensä.

Sini aloitti vaatekuormansa tyhjentämisen postaamalla ryhmään kuvan ­vähälle käytölle jääneistä mustista jokasäänsaappaista. Hän kirjoitti viestikenttään koon 39 ja hintapyynnön 12 euroa. Jo seuraavana päivänä nuori tyttö saapui hakemaan kenkiä Sinin kotikadulta.

– Mietin, että voiko turhasta tavarasta päästä näin helposti eroon.

Räväkkä paisley-kuvioinen haalari oikein huutaa seurakseen iloisia juhlia.

Liki 18 000 shoppaajaa

Isoäiti tulee hakemaan lapset puistoon, ja Sini pääsee aloittamaan bisneksensä pyörittämisen. Hän pakkaa autoonsa sortsipaketin Ruotsinpyhtäälle sekä valkean paperikassin.

Paketti ­sujahtaa Prismassa pakettiautomaattiin, ja sitten Sini kurvaa kohti Vantaan Hiekkaharjua.

Siellä R-kioskin edessä odottelee nuori nainen. Kello kolme, kuten sovittiinkin. Nainen on Riikka Tanskanen, ja hänelle Sini nyt ojentaa paperikassin.

– Moi! Mä oon Sini. Tässä olisi nämä vaatteet. Kaksi mekkoa ja leggingsit.
Riikka antaa 13 euroa. Vaatekassi ­tulee hänen äidilleen.

– Huomasin, että nämä olivat halvat ja ihan äitini kokoa ja tyyliä. Katson usein vaatteita hänelle samalla, kun ­etsin jotain itselleni, Riikka kertoo  ja penkoo paperikassia.

Naiset sanovat heipat, ja Sini hyppää taas autoonsa. Tilanne on alle minuutissa ohi.

Vaikka verkossa on pidetty kirpputoria ennen Facebookiakin, Facen ylivoimaisuus liittyy sen nopeuteen ja saavutettavuuteen. Nykyään jokainen on älypuhelimensa avulla liki koko ajan online.

Netissä toimivaan Huuto.nettiin on kirjattu melkein kaksi miljoonaa kohdetta, Tori.fi:llä ilmoituksia on reilut puoli miljoonaa. Facebookin suosituimmassa ryhmässä ”KIRPPUTORI –Anna! Vaihda! Myy! Osta!” on reippaasti yli 18 000 käyttäjää ja uusia jäsenpyyntöjä tulee yllä­pitäjä Petri Ylösen mukaan 70–80 päivässä. Kaikkein aktiivisimpia myyjiä on kolmisenkymmentä. Myynti-ilmoitusten määrää on mahdotonta laskea, sillä niiden virta kasvaa taukoamatta.

Petri perusti ryhmän viisi vuotta sitten, mutta oikeastaan vasta vuoden 2011 taantuma sai aikaan säpinää, ja ryhmän koko alkoi kasvaa. Silti Petrin mielestä ilmiötä vilkastuttaa eniten tämä aika, jossa  omat lounaat kuvataan Instagramiin ja kuulumiset päivitetään koko maailmalle Twitteriin.

– Jos tietää, mitä joku ajattelee ja syö, niin eikö ole aika loogista myös käydä sen ihmisen kanssa kauppaa? Jos internetin alkuvuosina sanottiin, että älä puhu vieraille, niin sehän on nykyään ihan vitsi!

Facebook-kirpputoreilla jokainen vastaa maineestaan. Hyvin hommansa hoitaneet myyjät ja ostajat keräävät suitsutusta. Jos joku myy huonokuntoisia vaatteita tai on muuten epäluotettava kauppakumppani, nimi leviää äkkiä.

Kymmeniä ja kymmeniä kauppoja tehneellä Sinillä on vain yksi ikävä kokemus. Hän osti mustan paidan, joka vaikutti kuvien perusteella ehjältä ja siistiltä. Kotona se paljastui reikäiseksi ja ­tupakankatkuiseksi rätiksi.

– Opin, että vaatteet on hyvä tarkistaa noutotilanteessa. Että tietää mitä ostaa.

Ei enää sovituskoppiin

Sini päätyi vähän aikaa sitten vaatekaupan alennusmyyntiin, jossa vaatteet tuntuivat reippaiden miinusprosenttienkin jälkeen liian kalliilta. Suhde vaatteisiin ja hintoihin on nykyään niin erilainen.

– Ja ajatus sovituskoppiin menemisestä, ei kiitos, hän pudistelee päätään.
Kirppariryhmässä voi myös kysellä unelmavaatteen perään, jos näkee kaupan näyteikkunassa kivan koltun.

– On ihan todennäköistä, että joku käyttäjistä on valmis myymään omansa.

Sini kaivaa vaatekaapista yhden parhaista Facebook-kirppislöydöistään: värikkään paisley-kuvioilla kuorrutetun haalarin. Hän sanoo, ettei merkillä ole väliä, mutta netistä hän ei osta mitään tavallista. Erikoisemmat jutut kiinnittävät ilmoitusten virrassa huomion.

Haalari oli vähän kallis, sillä Sini ­pulitti siitä poikkeuksellisen paljon, 15 euroa. Mutta on se ihana.

– Korkokengät, sandaalit! Tämä käy kaiken kanssa!

Voi olla, että Sini kyllästyy räikeään vaatteeseen muutamien kesäjuhlien jälkeen. Elokuussa täydellinen haalari saattaa jo jatkaa elinkaartaan jonkun toisen S-kokoisen naisen päällä.

Puoli vuotta, kolme vaatekaappia

Lokakuu 2013 Keski-Suomessa asuva nainen myy Mangon Suite-bisnesmalliston vihreää läpikuultavaa puseroa.

Ilona huomaa puseron. ”Tarvitsi siistiä bleiserin ­alle puettavaa paitaa.” Hinta: 6 € ja toimituskulut.

Paita oli ihana, mutta liian pientä kokoa. ”Mietin, että jos se jonakin päivänä mahtuisi, mutta tajusin, ettei niin tule tapahtumaan.”

Maaliskuu 2014 Ilona otti paidasta kuvat ja teki ilmoituksen. Tunnin päästä hän oli jo saanut tililleen 6 € ja postikulut, ja vaate oli postissa. ”Luulen ­pitäväni paitaa niin kauan, kunnes se on käyttökelvoton”, uusi omistaja  iloitsee.

Lue myös:

Hankkiudu turhasta tavarasta eroon kotikirpparilla – näin onnistut

Ylen uutinen aiheesta: Moni nuori vähentänyt tietoiseti kulutusta

Kuvat: MV-Photos ja valmistajat

 

Muotisuunnittelija Diane von Furstenberg loi 1970-luvulla kuuluisan kietaisumekon. Vuosikymmenen tyyli-ikoni suosi värikkäitä printtimekkoja, joita nähtiin myös brändin tämän syksyn mallistossa.

  1. Puisissa korvakoruissa on hippimeininkiä, 32 €, Aarikka.
  2. Kimonomainen takki sopii myös juhliin, 79,95€, Zara.
  3. Jakardikangas vie ajatukset barokkiin, mutta hihansuut kielivät nykyajasta, 175 €, &Other Stories.
  4. Chelsea-bootsit toimivat joka tilanteessa, 99,99 €, Selected Femme.
  5. Mekko muistuttaa Joutsenlammesta, 49,95 €, Ellos.
  6. Meripihkan ja mustan kahvin liitto toimii, 110 €, &Other Stories.
  7. Matalakorkoiset avokkaat ilahduttavat jalkoja, 49,95 €, Ellos.
  8. Printtihousut ovat oiva vaihtoehto kietaisumekolle, 189 €, Joseph Ribkoff.

 

 

Mukavia pellavahousuja, pitkiä neuleita, matalia kenkiä... Menocore-trendi on enemmän kuin tervetullut.

Tätä on odotettu! Muoti on vihdoin kääntänyt katseensa nuorisosta keski-ikäisiin ja keski-iän ylittäneisiin naisiin. Nyt nuoretkin pukeutuvat väljään pellavaan, tunikoihin ja mukaviin kävelykenkiin. Pitkät neuleet ja puuhelmikaulakorut kiinnostavat alle nelikymppisiä. 

Trendin nimi on menocore – yhdistelmä tavistyyli normcorea ja menopaussia eli vaihdevuosia. Siitä ovat kirjoittaneet muun muassa Man Repeller ja Racked. Ensimmäinen mainitsee menocore-ikoneiksi esimerkiksi Lauren Huttonin, Whoopi Goldbergin ja Miuccia Pradan, toinen ihastelee Diane Keatonia erityisesti romanttisessa komediassa Jotain annettavaa.

Näyttelijät Whoopi Goldberg ja Lauren Hutton näyttävät menocore-mallia. Kuvat: Reuters
Näyttelijät Whoopi Goldberg ja Lauren Hutton näyttävät menocore-mallia. Kuvat: Reuters

Tuulipukuja ja crocseja ei – ainakaan vielä – lasketa menocoreksi, mutta mukavuus on silti trendin ytimessä. 

”Tosi rentoa. Coolia niin, ettei tiedosta olevansa cool. Mieti viisikymppistä naista, joka ei välitä, mitä muut ajattelevat ja haluaa vain pukeutua äärimmäisen mukavasti,” Man Repellerin muodista vastaava toimituspäällikkö Harling Ross kuvailee menocorea.

Haave kivasta keski-iästä

Tavallaan on ihme, ettei menocore ole tullut jo aiemmin muotiin. Mukavuudessaan ja yksinkertaisuudessaan se vetoaa valtavaan joukkoon ihmisiä. Tavoitteena on tietyn hittivaatteen hankkimisen sijaan saavuttaa rennon itsevarma ja mukava fiilis.

Menocore-inspiraatiota voi hakea vaikka Goldie Hawnilta ja Diane Keatonilta, kuten tässä kuvassa.

Menocore ei ole mikä tahansa ohimenevä muotivillitys, vaan se kertoo paljon yhteiskunnallisesta tilanteesta. Menocore-esikuvat ovat rikkaita tai vähintään keskiluokkaisia naisia, jotka ovat saavuttaneet elämässään paljon ja joilla on nyt aikaa itselleen.

Kaksi- ja kolmekymppisten pätkätyösukupolvelle he edustavat unelmaa siitä, että suurin piirtein 50:een ikävuoteen mennessä työelämä ja muu elämä ovat asettuneet uomiinsa, ja epävarman säntäilyn sijaan voi keskittyä lomailemaan jollakin ihanalla, juuri sopivasti tuulisella rannalla pellavahattu päässä. 

Saksalaisen Grazia-lehden toimituksessa testattiin menocorea.