Vaatteen hinta ja laatu eivät kerro sen eettisyydestä. Kuva: Shutterstock
Vaatteen hinta ja laatu eivät kerro sen eettisyydestä. Kuva: Shutterstock

Tuoreen selvityksen mukaan valtaosalla vaateyrityksistä ompelijat eivät saa elämiseen riittävää palkkaa. Suomalaisyrityksistä Stockmann toteuttaa ihmisoikeuksia parhaiten.

Jos ostaa suomalaisen vaateyrityksen hieman kalliimman tuotteen, voi luottaa siihen, että vaate on valmistettu ihmisoikeuksia kunnioittaen. Väärin.

Tyyris hinta tai yrityksen suomalaisuus eivät takaa sitä, että päällä oleva vaate olisi tuotettu eettisesti.

Itse asiassa valtaosa Suomessa myytävistä vaatteista on valmistettu kehitysmaissa, joissa ompelijoiden palkka ei usein riitä edes elämiseen, selviää Eettisen kaupan puolesta ry:n tekemästä tuoreesta selvityksestä.

– Monessa suomalaisyrityksessä tukeudutaan liikaa vastuullisuusjärjestelmä BSCI:hin. BSCI määrittelee lainmukaisen vähimmäispalkan toteutumisen. Mutta se ei riitä. Ihmisoikeuksien mukaan kaikkien tulisi saada oikeudenmukainen korvaus työstään, sanoo Anna Härri Eettisen kaupan puolesta ry:stä.

Yksikään tutkituista, yhdeksästä tunnetusta suomalaisyrityksestä ei ole sitoutunut maksamaan ompelijoille elämiseen riittävää palkkaa.

Tutkituista yrityksistä Stockmannin nähtiin toteuttavan parhaiten ihmisoikeuksia. Se sai selvityksessä neljä pistettä toimintatavoistaan.

Heikoimmat pisteet sen sijaan sai Tex Moda ja muun muassa Luhta- ja Rukka-vaatemerkkejä tuottava L-Fashion Group. Niiden toimintatavat tuottivat vain yhden pisteen. Marimekko, Nanso ja Kesko saivat kolme pistettä.

Kiinnostavaa on myös se, että vastaavasti vaatteen edullinen hinta ei automaattisesti tarkoita riistotyövoiman käyttöä.

– Samalta tehtaalta voi tulla sekä Calvin Kleinin että H&M:n tuotteita. Vaatteen hinnan sijaan kannattaa katsoa esimerkiksi sitä, mitä yrityksen nettisivulla kerrotaan yrityksen toimintatavoista, Härri toteaa.

– En haluaisi sanoa, että suosikaa ulkomaisia yrityksiä. Mutta monilla ulkomaalaisilla yrityksillä, kuten H&M:llä ja Zaralla, on suomalaisyrityksiä paremmat toimintamallit, joiden avulla valvotaan ihmisoikeuksien toteutumista vaatetuotannossa. Osittain se johtuu siitä, että suuryrityksiin kiinnitetään näissä asioissa enemmän huomiota, jolloin heidän on ollut pakko petrata toimintaansa. Mutta onneksi suomalaisyrityksissäkin tehdään töitä näiden asioiden eteen. Hyvään suuntaan ollaan menossa.

Jos vaatteen hintaa tai valmistusmaata ei voi käyttää helppona nyrkkisääntönä, mitä vastuullinen kuluttaja voi tehdä?

– Boikotoimisen sijaan kannattaa painostaa. Yrityksiltä kannattaa kysyä, mitä ne tekevät ihmisoikeuksien eteen ja miten yritys varmistaa, että ompelijat saavat työstään elämiseen riittävää palkkaa. Aina kannattaa harkita ennen kuin ostaa – tai ostaa käytettyä. Ja jos lapussa lukee Made in Finland, tietää, että vaatteen valmistuksessa on noudatettu suomalaista työlainsäädäntöä.

Selvitykseen voi tutustua osoitteessa: eetti.fi/vastuullisia-vaatteita

Lue myös:

Ovatko ylläsi olevat vaatteet riistomuotia?

Reilumpaa reissaamista

Kuvat: MV-Photos ja valmistajat

 

Muotisuunnittelija Diane von Furstenberg loi 1970-luvulla kuuluisan kietaisumekon. Vuosikymmenen tyyli-ikoni suosi värikkäitä printtimekkoja, joita nähtiin myös brändin tämän syksyn mallistossa.

  1. Puisissa korvakoruissa on hippimeininkiä, 32 €, Aarikka.
  2. Kimonomainen takki sopii myös juhliin, 79,95€, Zara.
  3. Jakardikangas vie ajatukset barokkiin, mutta hihansuut kielivät nykyajasta, 175 €, &Other Stories.
  4. Chelsea-bootsit toimivat joka tilanteessa, 99,99 €, Selected Femme.
  5. Mekko muistuttaa Joutsenlammesta, 49,95 €, Ellos.
  6. Meripihkan ja mustan kahvin liitto toimii, 110 €, &Other Stories.
  7. Matalakorkoiset avokkaat ilahduttavat jalkoja, 49,95 €, Ellos.
  8. Printtihousut ovat oiva vaihtoehto kietaisumekolle, 189 €, Joseph Ribkoff.

 

 

Mukavia pellavahousuja, pitkiä neuleita, matalia kenkiä... Menocore-trendi on enemmän kuin tervetullut.

Tätä on odotettu! Muoti on vihdoin kääntänyt katseensa nuorisosta keski-ikäisiin ja keski-iän ylittäneisiin naisiin. Nyt nuoretkin pukeutuvat väljään pellavaan, tunikoihin ja mukaviin kävelykenkiin. Pitkät neuleet ja puuhelmikaulakorut kiinnostavat alle nelikymppisiä. 

Trendin nimi on menocore – yhdistelmä tavistyyli normcorea ja menopaussia eli vaihdevuosia. Siitä ovat kirjoittaneet muun muassa Man Repeller ja Racked. Ensimmäinen mainitsee menocore-ikoneiksi esimerkiksi Lauren Huttonin, Whoopi Goldbergin ja Miuccia Pradan, toinen ihastelee Diane Keatonia erityisesti romanttisessa komediassa Jotain annettavaa.

Näyttelijät Whoopi Goldberg ja Lauren Hutton näyttävät menocore-mallia. Kuvat: Reuters
Näyttelijät Whoopi Goldberg ja Lauren Hutton näyttävät menocore-mallia. Kuvat: Reuters

Tuulipukuja ja crocseja ei – ainakaan vielä – lasketa menocoreksi, mutta mukavuus on silti trendin ytimessä. 

”Tosi rentoa. Coolia niin, ettei tiedosta olevansa cool. Mieti viisikymppistä naista, joka ei välitä, mitä muut ajattelevat ja haluaa vain pukeutua äärimmäisen mukavasti,” Man Repellerin muodista vastaava toimituspäällikkö Harling Ross kuvailee menocorea.

Haave kivasta keski-iästä

Tavallaan on ihme, ettei menocore ole tullut jo aiemmin muotiin. Mukavuudessaan ja yksinkertaisuudessaan se vetoaa valtavaan joukkoon ihmisiä. Tavoitteena on tietyn hittivaatteen hankkimisen sijaan saavuttaa rennon itsevarma ja mukava fiilis.

Menocore-inspiraatiota voi hakea vaikka Goldie Hawnilta ja Diane Keatonilta, kuten tässä kuvassa.

Menocore ei ole mikä tahansa ohimenevä muotivillitys, vaan se kertoo paljon yhteiskunnallisesta tilanteesta. Menocore-esikuvat ovat rikkaita tai vähintään keskiluokkaisia naisia, jotka ovat saavuttaneet elämässään paljon ja joilla on nyt aikaa itselleen.

Kaksi- ja kolmekymppisten pätkätyösukupolvelle he edustavat unelmaa siitä, että suurin piirtein 50:een ikävuoteen mennessä työelämä ja muu elämä ovat asettuneet uomiinsa, ja epävarman säntäilyn sijaan voi keskittyä lomailemaan jollakin ihanalla, juuri sopivasti tuulisella rannalla pellavahattu päässä. 

Saksalaisen Grazia-lehden toimituksessa testattiin menocorea.