Nykyteknologia on ihmeellistä. Maailman merissä lilluvista hylätyistä kalaverkoista ja rannoille huuhtoutuvista muovipulloista pystytään valmistamaan kauniita ja kestäviä vaatteita.
Muovijätteestä tehtyjä vaatteita markkinoidaan usein ekologisuudella. Kankaan valmistus muodostaa kuitenkin vain pienen osan vaatteen ympäristövaikutuksista, ja pesussa kierrätysmuovistakin valmistetuista vaatteista irtoaa mikromuovia.
Ovatko muovipulloista valmistetut vaatteet siis lopulta sen ympäristöystävällisempiä kuin muutkaan pukineet? Kysymys on monimutkainen, mutta vastuullisuus- ja kiertotalousasiantuntija Satumaija Mäki Suomen tekstiili ja muoti ry:stä lupaa yrittää vastata.
– Jos verrataan kierrätyspolyesteristä tehtyä vaatetta ja neitseellisestä polyesteristä tehtyä vaatetta, kyllä kierrätyspolyesterin valmistukseen on kulunut vähemmän energiaa ja vettä. Haastavampaa on verrata kierrätyspolyesteriä vaikkapa puuvillaan, Mäki sanoo.
”Ympäristötietoinen ostaa laadukasta, pitkäikäistä ja tiettyyn käyttötarkoitukseen valmistettua.”
Muovijäte muuttuu vaatteiden materiaaliksi niin, että muovi puristetaan pieniksi rakeiksi, jotka sulatetaan ja kehrätään langaksi. Neitseellistä polyesteriä valmistetaan samalla tavalla – ero on vain siinä, että muovijätettä hyödynnettäessä ei tarvitse valmistaa raaka-aineeksi uutta muovia öljystä. Se pieni ero tekee kierrätysvaatteesta hiukan vastuullisemman valinnan.
Puuvillan tuotannossa taas on omat ongelmansa, kuten kemikaalien käyttö ja se, että puuvillaa valmistetaan tyypillisesti alueilla, joilla se kilpailee kasvatustilasta ruuaksi käytettävien kasvien kanssa. Vertailukelpoisia lukuja erilaisten vaatteiden koko elinkaaren ympäristövaikutuksista ei Mäen mukaan toistaiseksi ole kuluttajien saatavilla.
Vaatteita pitkäkestoiseen käyttöön
Jotakin ympäristöystävällisistä valinnoista silti tiedetään.
– Kuluttajan kannalta ekologisin valinta olisi ostaa vaate, joka säilyy mahdollisimman pitkään käyttötarkoituksessaan, Mäki toteaa.
Ympäristötietoinen ostaa laadukasta, pitkäikäistä ja käyttötarkoitukseen sopivaa. Vaikka tekokuituinen urheilupaita ei olisi ympäristöystävällinen materiaalinsa puolesta, se kestää treenikäytössä hyvänä pidempään kuin puuvillapaita, jonka ominaisuudet eivät ole parhaat mahdolliset hikiliikuntaan.
”Muovin lisäksi myös puuvillan kierrätys on kehittymässä.”
Satumaija Mäen mukaan kaksi kolmasosaa vaatteen ympäristövaikutuksista tulee kotona, kun vaatetta pestään, silitetään ja kuivataan. Kaikista polyesteri- ja polyamidivaatteista irtoaa pesussa mikromuovia. Erityisen huonoon valoon on joutunut fleece, vaikka muovihippusia irtoaa kaikista muistakin synteettisistä tekokuiduista.
Mäki kuitenkin vakuuttaa, ettei kuluttajien tarvitse välttää tiettyjä materiaaleja pesukoneessa irtoavien mikromuovien takia.
– Suomessa jätevedenpuhdistamoilla saadaan yli 90 prosenttia mikromuoveista talteen, ja vaatteen ensimmäisten 5–10 pesun jälkeen muovin irtoaminen tasaantuu.
Lähellä valmistettu on ekologinen
Osa vaatteen ympäristövaikutuksista muodostuu materiaalin ja tuotteen kuljettamisesta. Kuljetusten osuutta koko vaatteen elinkaaren ympäristövaikutuksista on vaikea arvioida, mutta nyrkkisääntö on, että mitä lähempänä materiaalit pystytään tuottamaan ja vaate valmistamaan, sitä parempi ympäristön kannalta.
Harmi vain, että Suomessa valmistettuja vaatteita, joiden kaikki materiaalit olisi tuotettu Suomessa, ei marginaalisia poikkeuksia lukuun ottamatta ole. Jos osaa, voi tietysti kasvattaa lampaan, keritä sen villan, kehrätä siitä lankaa ja neuloa langasta villapaidan, mutta teollisesti valmistettuja täysin suomalaisia vaatteita ei löydy kaupoista.
– Meillä ei ole esimerkiksi langankehrääjiä vaateteollisuuden tarpeisiin.
Toistaiseksi ympäristöystävällisin vaihtoehto on käyttää mahdollisimman pitkään niitä vaatteita, jotka jo omistaa. Kun uusi vaate on tarpeen, kierrätysmateriaalista valmistettu on parempi valinta kuin vastaavasta uudesta materiaalista valmistettu. Muovin lisäksi myös puuvillan kierrätys on Satumaija Mäen mukaan kehittymässä vauhdilla.
