Halpamuoti sai haalimaan kaapit täyteen päällepantavaa. Nyt uutta luksusta on niukka vaatekaappi, jossa jokainen vaate on lempivaate.

Vielä 2000-luvun alkuvuosina naiset haaveilivat Sinkkuelämän Carrie Bradshaw’n loputtomasta vaatekaapista ja walk-in-closetista, pukeutumishuoneesta, jonne kaikki ihanuudet mahtuisivat. Moni pitää sellaista yhä luksuksena.

Ne ajat ovat kuitenkin väistymässä. Edelläkävijät ovat kääntäneet katseensa jo toiseen suuntaan. Nyt luksusta on se, että koko puvusto mahtuu yhteen vaaterekkiin – vieläpä niin, että henkareiden väliin jää ilmaa. Valikoiman minimalistisuudesta huolimatta ylle löytyy aina jotakin tyylikästä, sillä tarkoitus ei ole tinkiä tyylikkyydestä tai pukeutua tylsästi.

Ilmiötä kutsutaan kuratoiduksi vaatekaapiksi. Siitä ovat innostuneet bloggaajat ja muu muotiväki. Esimerkiksi suosittu lifestyle-bloggaaja Eeva Kolu kirjoittaa Kaikki mitä rakastin -blogissaan näin:

”Kuten tiedätte, olen keväästä asti rakennellut vaatekaappiani uusiksi. Koko juttu alkoi KonMari-projektista ja massiivisesta kaappien raivauksesta. Määrä on nyt karsittu sopivan pieneksi, mutta seuraavaksi haluaisin vielä varmistaa, että kaapista löytyy kaikki tarpeellinen joka tilanteeseen ja että jokainen siellä oleva vaate on paikkansa ansainnut. – – Haaveissani on vaatekaappi, joka ei pursuile tavaraa vaan… no, rakkautta! Haluaisin nimittäin koota itselleni garderobin, jossa jokainen vaate on lempivaate.”

 


 

Vaatekaapin kuratointi on osa laajempaa minimalismivillitystä. Kolun mainitsema KonMari-siivousopas on osa sitä. Japanilaisen Marie Kondon kirjasta on tullut maailmanlaajuinen menestysteos, koska siinä käsketään heittämään pois kaikki turhat tavarat. Ylimääräinen roina on rasite, sillä sitä pitää olla koko ajan järjestelemässä. Moni on kokeillut myös Project 333 -vaatekaappiprojektia, jossa valitaan 33 vaatetta ja asustetta seuraavan kolmen kuukauden ajaksi ja kaikki muu kiikutetaan varastoon. Kolmen kuukauden jälkeen on aika päivittää puvusto ja valita seuraavat 33 vaatetta ja asustetta.

Päiviä, jolloin ei ole mitään päällepantavaa, ei enää tule.

Kuratoitu kaappi, siis mikä?

Kun vaihtoehtoja on aivan liikaa, eikä mikään niistä ole aivan täydellinen, pukeutumisesta tulee vaikeaa. Tekee jopa mieli ostaa jotain uutta, koska olemassa olevien ihan kivojen vaatteiden hyödyntäminen tuntuu niin mahdottomalta.

Pelkästään uudet vaatteet eivät ongelmaa helpota, mutta kuratoitu vaatekaappi voi tuoda ratkaisun – kunhan sellaisen onnistuu kokoamaan.

Kuratointi-sanaa käytetään taiteesta puhuttaessa. Koska maailma on täynnä jos jonkinlaista taidetta, tarvitaan joku kuratoimaan joukosta ne teokset, jotka ansaitsevat päästä esille taidenäyttelyihin. Samaa ideaa voi soveltaa pukeutumiseen: jokainen voi olla oman puvustonsa kuraattori ja päästää kaappiinsa vain vaatteista parhaat. Kaiken ylenpalttisuuden jälkeen se tuntuu todelliselta luksukselta.

Mitkä sitten ovat juuri ne vaatteet, jotka omistamalla pukeutuminen olisi helppoa ja mukavaa? Sen selvittäminen vaatii perehtymistä omaan tyyliin ja elämäntapaan. Inspiraatioksi kannattaa toki lukea ”Nämä asiat jokaisella naisella tulee olla” -tyyppisiä listoja lehdistä ja netistä, mutta niiden hienosäätö on jokaisen tehtävä itse.

Vaikka täydellistä vaatekaappia kohti pyrkisi määrätietoisesti, sitä ei välttämättä saa valmiiksi koskaan. Makumieltymykset ja vartalo voivat muuttua.

Ammattijärjestäjä Hanna Luoma muistuttaakin, että todellisuudessa kuratoituun puvustoon kuuluu paljon enemmän tavaraa kuin blogeissa ja lehdissä näytetään.

–  Itsekin pyrin siihen, että vaatekaapissani olisi hyvä peruspuvusto, mutta totuus on se, että meillä on Suomessa neljä vuodenaikaa.

"Jos jokin vaate on jäänyt vähälle käytölle, se pitää nähdä enemmän rasitteena kuin hyötynä."

Asiakkaat kääntyvät Hannan puoleen yleensä siinä vaiheessa, kun tavarat eivät enää mahdu kaappeihin ja alkavat vallata tilaa kaikkialta kodista – yleensä silloin joku tuttava on jo huomauttanut, että nyt pitäisi hankkia apua.

–  Yritän aina sanoa, että tällaista määrää ei kukaan tarvitse.

Helpointa on aloittaa siitä, että käy kaapit vielä kerran läpi ja miettii, mitä siellä jo olemassa olevaa voisi hyödyntää.

–  Jos jokin vaate on jäänyt vähälle käytölle, se pitää nähdä enemmän rasitteena kuin hyötynä.

Missä olet laatuvaate?

Kestävää muotia tutkinut Kirsi Niinimäki Aalto-yliopistosta myöntää ääneen sen, minkä moni on kaupoissa kierrellessään huomannut: hyvien vaatteiden ostaminen on tänä päivänä hankalaa.

"Laatu on mennyt alaspäin myös kaavoituksessa, kun tehdään nopeasti ja eurooppalaisella mitoituksella."

Määrässä ja trendeissä riittää tarjontaa, mutta laatua saa etsiä, eikä siitäkään ole koskaan takeita. Halpaketjut ovat vallanneet vaatemarkkinat, mikä on yksi syy siihen, ettei oikein mikään vaate tunnu istuvan enää kunnolla. Hinnastakaan ei enää pysty päättelemään sitä, kestääkö vaate edes seuraavaa vuotta.

– Sopivien vaatteiden hankkiminen voi olla aika työlästä, jos on keski-ikäinen nainen ja on muutama ylimääräinen kilo. Laatu on mennyt alaspäin myös kaavoituksessa, kun tehdään nopeasti ja eurooppalaisella mitoituksella. Se ei välttämättä sovi suomalaiselle naiselle.

Kulutettavien vaatteiden määrä kasvaa silti koko ajan. Pukeutumiseen käytettävä rahamäärä ei ole muuttunut radikaalisti, mutta nykyään vähemmällä vain saa enemmän. Suurimmalla osalla meistä on kaapeissaan vaatteita loppuelämäksi. 30 vuotta sitten vaatteita oli siitä ehkä kymmenesosa.

– Esimerkiksi Uff ottaa koko ajan enemmän vaatteita vastaan, ja kaatopaikat täyttyvät tekstiilijätteestä.

Muutama vuosikymmen sitten vaatteet tehtiin Suomessa laadukkaista materiaaleista, ja ne kestivät aikaa. Kun Kirsi Niinimäki opiskeli vaatetusalaa 80-luvulla, oli halvempaa käydä ostamassa kangasta ja tehdä vaate itse kuin ostaa se valmiina.

90-luvun puolivälissä kaikki muuttui radikaalisti. Vaatetuotanto siirtyi köyhiin maihin, ja nyt kaikkien suurten kaupunkien katukuvaan kuuluvat pikamuotiketjut. Niiden liiketoiminta perustuu siihen, että myydään massoille paljon ja halvalla.

– Kuluttaminen on nykyihmisten elämässä keskiössä. Ihmiset viettävät aikaa shoppailen, Niinimäki sanoo.

Halpamuodin ansiosta puolikkaan palloiluhallin täyttävä vaatevalikoima ei ole enää vain miljoonaperijättärien saatavilla. Kun massat sen kummempia miettimättä jatkavat ostamista, vastareaktiona osa haluaa lopettaa tavaran mielipuolisen haalimisen.

Jotain samaa on siinä, että ennen teollistumista ruoka oli kortilla, joten yläluokka näytti paikkansa mässäilemällä itsensä pulskiksi. Nykyään ruokaa on saatavilla enemmän kuin ehdimme syödä, joten eliitti haluaa erottua pysymällä hoikkaakin hoikempina hörppimällä lähinnä viherpirtelöitä.

Irtiotto halpavaateketjuista

Nuorille ostaminen on tapa etsiä identiteettiään, mutta keski-ikäisillä naisilla alkaa olla tarve rajoittaa ostelua. Kodin säilytystilaakin on yleensä niukasti.

– Tekemällä irtioton halpavaateketjuista voi näyttää olevansa tiedostavampi ja kuuluvansa kuluttajaeliittiin.

Nykyisenlainen kertakäyttökulttuuri ei voi Niinimäen mukaan jatkua kauaa.

– Luulen, että halpatuotanto tulee jossakin vaiheessa tiensä päähän. Puuvillan kuitutuotannossa rajat tukevat vastaan, ja tuotantoa joudutaan supistamaan ympäristövaikutusten takia.

Puuvillantuotanto kuluttaa valtavasti puhdasta vettä, ja viljelyssä käytetään runsaasti kemikaaleja. Viime aikoina on keskusteltu paljon myös siitä, että vaatteiden jätehuolto siirtyisi niitä tuottavien yritysten vastuulle.

Vaatteiden ostajalle tärkeintä on kuitenkin kauneus, Niinimäki uskoo. Vihreät arvot eivät ratkaise ostopäätöstä.

– Moni kokee syyllisyyttä ostamisesta, mutta voi olla, että se on vasta asenteen tasolla, eikä näy vielä käytännössä asti.

Ehkä käytäntöön rohkaisisi se, että harkitulla ostamisella arjesta voi tehdä toimivampaa. Kuka enää kaipaa joka-aamuisia vaatekriisejä?

Keinokuituvaatteista irtoaa jokaisessa pesussa valtava määrä pieniä muovikuituja, joista osa päätyy lopulta vesistöihin.

Vuoden turhake on taas valittu, ja tänä vuonna se on fleecekangas.

Suomen Luonto -lehden toimitus teki valinnan lukijoiden lähettämien ehdotusten joukosta. Valinnalla toimitus haluaa kiinnittää huomiota polyesterikankaista irtoavaan mikromuoviin.

Mikromuovista on puhuttu viime aikoina paljon, sillä se saastuttaa meriä ja on haitaksi niiden eliöille. Huomio on kuitenkin tähän mennessä keskittynyt kosmetiikan mikromuoveihin, joihin lukeutuvat esimerkiksi kuorintavoiteiden muovirakeet. Kerroimme vähän aikaa sitten, että myös muoviglitter on viemäriin päätyessään uhka ympäristölle.

Kuten kosmetiikasta, myös pörröisestä fleecekankaasta irtoaa jokaisessa pesussa jopa 200 000 alle viiden millimetrin mikromuovipalaa. Muut keinokuitukankaat eivät ole yhtään parempi valinta.

– Vielä enemmän hiukkasia irtoaa softshell-kankaasta ja teknisistä urheiluasuista, joten fleece ei edes ole pahin polyesterikangas mikromuoveista puhuttaessa, ryhmäpäällikkö Markus Sillanpää Suomen ympäristökeskuksesta toteaa tiedotteessa.

Suurin osa kuiduista saadaan puhdistettua jätevedenpuhdistamolla, mutta silti vesistöihin päätyy biljoona mikromuovihiukkasta, joiden ympäristövaikutuksia ei vielä tunneta tarkoin.

Kysely

Vältteletkö fleecevaatteita ympäristösyistä?

Gugguun vaatteet saivat asiakkaat ottamaan juoksuaskelia.

Ilmassa oli pientä hysterian tuntua, kun valtava joukko innokkaita asiakkaita ryntäsi ostamaan kotimaisen merkin lastenvaatteita alennettuun hintaan.

Suomalaiset ovat tunnetusti kovia jonottamaan ilmaista tavaraa. Mutta kyllä maksullinenkin rompe aiheuttaa pienimuotoista hysteriaa, jos halvalla saa.

Kotimainen Gugguu-vaatemerkki järjesti Helsingin Suvilahdessa perjantaina outlet-tapahtuman, joka jatkuu vielä lauantaina.

Ensimmäiset asiakkaat kurvasivat Suvilahteen Kattilahallin pihaan perjantaiaamuna kello 6.30. Ovet avattiin kymmeneltä, ja siihen mennessä parkkipaikalle ehti muodostua noin sadan metrin jono. 

Yritys tyhjensi kangasvarastonsa ja teetti ylimääräisistä kankaista lastenvaatteita. Tuotteet myytiin 50 prosentin alennuksella brändin normaalihintoihin verrattuna. Esimerkiksi lasten trikoiset leggingsit maksoivat 14 euroa. Ketjuliikkeistä housut saisi edullisemmin, mutta ilmeisen moni on kiinnostunut suomalaisten yritysten tuotteista, etenkin, kun hinta on alennettu.

Parkkipaikalle ehti muodostua noin sadan metrin jono.

Gugguu on perustettu viisi vuotta sitten. Se suunnittelee parhaillaan ensimmäisen kivijalkaliikkeen perustamista.

Myös muutama muu kotimainen aikuisten ja lasten vaatteita valmistava yritys ottaa parhaillaan ensimmäisiä askeleitaan kivijalassa. Vimma on perustanut kaksi liikettä, toisen Helsinkiin ja toisen Ouluun. Papu kokeilee menestystään nyt joulun alla pop up-muodossa Galleria Esplanadissa. Yritys hakee myös näillä näppäimillä kasvua liiketoiminnalleen joukkorahoituksella. 

Otsikkoa muokattu 9.12. kello 10.00.