Nurmi-vaatemerkin mallistoissa tärkeää on ajattomuus. Kuva: Antti Ahtiluoto
Nurmi-vaatemerkin mallistoissa tärkeää on ajattomuus. Kuva: Antti Ahtiluoto

Anniina Nurmi on lahtelainen muotisuunnittelija. Kuva: Antti Sepponen
Anniina Nurmi on lahtelainen muotisuunnittelija. Kuva: Antti Sepponen

Ekologisempi tyyli syntyy pienin askelin. Ensin kannattaa hyödyntää kaapissa jo olevat vaatteet.

Vaatesuunnittelija Anniina Nurmi, 30, on pyörittänyt ekologisia arvoja kunnioittavaa Nurmi-vaatemerkkiään vuodesta 2010. Vaikeista taloudellisista ajoista huolimatta yritys on onnistunut kasvamaan ja tavoittelee nyt laajentumista myös kansainvälisesti.

– Ekologisuus on hyvä lisäarvo, mutta vaatteen pitää myös olla designiltaan mielenkiintoinen ja laadukas, jotta se myy, Anniina kertoo.

Anniina hankkii vaatteensa pääasiassa omasta mallistostaan ja kirpputoreilta. Alusvaatteissa ja sukkahousuissa hän kääntyy uuden ostamisen puoleen – niistäkin löytyy ekologisia vaihtoehtoja.

Ekomuodin asiantuntija kertoo vinkkinsä siihen, miten jokainen toi tehdä vaatekaapistaan ekologisemman.

Miten ekologisuuden ja muodilla leikittelyn voi yhdistää?

Nykyään uuden ostaminen on usein tapa leikitellä muodilla, mutta se ei ole kovin ekologista. Kokonaan ei tarvitse olla ostamatta, vaan kannattaa satsata vaatekaapin kulmakiviin, jotka ovat usein aika klassisia tuotteita. Niitä voi maustaa erikoisemmilla löydöillä, joita esimerkiksi itse teen paljon kirpputoreilta.

Vanhoja vaatteita ei tarvitse hylätä ja aloittaa kokonaan puhtaalta pöydältä, vaan niitä kannattaa huoltaa, jotta ne kestävät mahdollisimman pitkään. Kannattaa käydä läpi, mitä kaapissa jo on. Jo se on pieni askel ekologisempaan suuntaan.

Myös vaatteiden ja asusteiden vaihtotapahtumia kannattaa hyödyntää tai järjestää sellainen kavereiden kanssa. Vaatteissa kokoerot voivat tulla vastaan, mutta asusteita on helppo vaihtaa kenen kanssa tahansa. Myös vaatelainaamoita on alkanut tulla lisää.

Miltä ekovaatevalikoima tällä hetkellä näyttää?

Ennen ehkä ajateltiin, että pitää tinkiä tyylistä, jos haluaa pukeutua ympäristöystävällisesti. Enää se ei onneksi ole siitä kiinni.

Ekovaatteiden ostaminen on kuitenkin tehty monelle kuluttajalle vielä liian vaikeaksi, koska valikoimaa on vähän. Ulkomailla on tosi paljon mielenkiintoisia merkkejä, esimerkiksi saksalainen Treches ja alankomaalainen Studio Jux, joita toivoisin saatavan enemmän kauppoihin. Ei voi olettaa, että kuluttajan tarvitsee tehdä älyttömästi töitä voidakseen pukeutua ekologisemmin.

Olet hyvä tekemään löytöjä kirpputoreilta. Miten onnistut siinä?

Hyviä, laadukkaita tuotteita on vuosi vuodelta vaikeampaa löytää – ainakin sen eteen saa nähdä paljon vaivaa. Vaatteiden laatu kaupoissa on muutenkin huonontunut, eivätkä ne enää kestä sitä, että niitä käyttäisi uudelleen. Yritän löytää mahdollisimman vanhoja vaatteita, joita on käytetty ja pesty. Jos kankaaseen ei ole tullut nyppyjä, vaate on pitänyt muotonsa eivätkä saumat kierrä, vaate todennäköisesti kestää vielä minunkin käytössäni.

Nyt olen vähän vähentänyt kirppariostelua, koska tajusin, että kaapissa on aika paljon tavaraa jo muutenkin, enkä tarvitse montaa samantyylistä laukkua tai lukuisia huiveja.

Ennen ostelin kirppareilta enemmän vaatteita, joita muokkasin itselleni sopivammiksi tai ainakin suunnittelin tekeväni niin, mutta nyt olen todennut itselleni, että aika ei riitä siihen. Yritän löytää sellaisia vaatteita, jotka sopivat minulle oikeasti tai joita tarvitsee korjata vain vähän.

Lue myös:

Naisen kaapissa on keskimäärin 400 eurolla käyttämättömiä vaatteita

Näyttääkö vaatekaappi nuhjuiselta? Näin päivität tyylisi edullisesti

Aina rahat lopussa? Karsi nämä shoppailutavat viimeistään kolmikymppisenä

Kasarilla heilui Kim Wilden takatukka, ysärillä Tanja Vienosen etuheitto. Koostimme julkkisten hiustyylejä vuodesta 1980 vuoteen 2000.

1980: Barbara Streisand

Embed from Getty Images

Kasarilla piti olla permis – aivan niin kuin laulaja Barbara Streisandilla

 

1981: Pirkko Arstila

Kuva: Sanoma-arkisto
Kuva: Sanoma-arkisto

Vuonna 1981 ilmava pottamalli sopi oikein hyvin tv-ruutuun. Kuvassa Pirkko Arstila MTV:n ensimmäisessä Kymmenen uutiset -lähetyksessä. 

 

1982: Kim Wilde

Embed from Getty Images

Kim Wilden takatukka oli kasarin alkupuoliskolla omaa luokkaansa.

 

1983: Brooke Shields

Embed from Getty Images

Brooke Shieldsin laineita ja kiiltoa tavoiteltiin sen jälkeen, kun tämä tuli tunnetuksi Sininen laguuni -elokuvasta.

 

1984: Anna-Liisa Tilus

Kuva: Sanoma-arkisto
Kuva: Sanoma-arkisto

Kasarilla taiteilijat saattoivat irrotella, mutta missit eivät. Kuvassa vuoden 1984 Miss Suomi Anna-Liisa Tilus, joka tunnetaan nykyään tv-kuuluttajana.

 

1985: Diana

Kuva: Reurters / Roy Letkey PN/CMC
Kuva: Reurters / Roy Letkey PN/CMC

Moni innostui 80-luvulla lyhyestä hiusmallista prinsessa Dianan takia.

 

1986: Samantha Fox

Embed from Getty Images

 

1987: Madonna

Kuva: Reuters / McKenna
Kuva: Reuters / McKenna

Madonna oli 80- ja 90-luvulla yksi suurimmista tyyli-ikoneista. Vuonna 1987 hän suki lyhyet hiuksensa usein taakse.

 

1988: Linda Evans

Kuva: handout / MTV
Kuva: handout / MTV

Dynastia-sarjasta tunnetuksi tulleen Linda Evansin elegantti tyyli 80-luvun puolivälin jälkeen.

 

1989: Roxetten Marie Fredriksson

Embed from Getty Images

Roxetten Marie Fredriksson teki lyhyen, vaalean hiustyylin tunnetuksi ympäri maailmaa.

 

1990: Julia Roberts

Pretty Woman -elokuvan jälkeen kaikilla piti olla kiharaa – aivan kuten Julia Robertsilla.

 

1991: Tanja Karpela

Etuheitto oli kova juttu 90-luvun alussa olivatpa hiukset minkä pituiset tahansa. Tässä vuoden 1991 Miss Suomi Tanja Vienosen (nykyään Karpela) tyylinäyte.

 

1992: Courtney Love ja Kurt Cobain

Embed from Getty Images

Kurt Cobain ja myös hänen puolisonsa Courney Love toivat grungetyylin myös hiuksiin.

 

1993: Sharon Stone

Embed from Getty Images

Basic Instinct -menestysleffan jälkeen Sharon Stonella nähtiin polkkatukka, jota hän piti joskus taakse sliipattuna, joskus keskijakauksella ja joskus rennosti korvien takana.

 

1994: Jennifer Aniston

Kuva: Reuters
Kuva: Reuters

Frendit-sarjan myötä moni marssi kampaajalle Jennifer Aniston kuva kädessään. Hiuksista tuli 90-luvun puolivälissä kenties matkituimmat maailmassa. 

 

1995: Taikapeilin Hanna-Riikka ja Nina Tapio

Kuva: Sanoma-arkisto / Michael Aston / A Station / WEA Records
Kuva: Sanoma-arkisto / Michael Aston / A Station / WEA Records

Taikapeilin Hanna-Riikan ja Ninan hiukset näyttivät 90-luvun puolivälissä tältä.

 

1996: Spice Girls

Kuva: Reuters
Kuva: Reuters

Myös Spaissareiden tyyliä kopioitiin 90-luvun puolivälin jälkeen päästä varpeisiin.

 

1997: Nylon Beatin Jonna ja Erin

Kuva: Sanoma-arkisto
Kuva: Sanoma-arkisto

Ysärin jälkipuoliskolla huivi rento ja cool - ainakin Naikkarit-fanien mielestä. Kuvassa Nylon Beatin Jonna ja Erin.

 

1998: Sarah Jessica Parker

Embed from Getty Images

Sinkkuelämää-sarjan myötä moni haaveili samanlaisista kiharoista, mitä Carriella (näyttelijä Sarah Jessica Parker) oli.

 

1999: Britney Spears

Kuva: Reuters
Kuva: Reuters

Britney Spears kahmi palkintoja vuonna 1999, minkä jälkeen hänestä tuli lapsien ja nuorten tyyli-ikoni hiuksia myöten.

 

2000: Paula Koivuniemi ja muut ”leidit”

Kuva: Sanoma-arkisto / Ulla-Maija Lähteenmäki
Kuva: Sanoma-arkisto / Ulla-Maija Lähteenmäki

Tässä Paula Koivuniemen, Katri Helenan ja Lea Lavenin hapsuotsis vuosimallia 2000. Kuvassa myös neljäs Leidit lavalla -artisti eli ja Marion Rung.

Tärkeintä Viivi Huuskalle on takin tarina. – Takki peittää sydämen, joten sen valinnassa kannattaa olla tarkkana, Viivi sanoo.

Takki on ensimmäinen asia, jonka näet toisesta, varsinkin Suomen sääolosuhteissa. Osittain juuri tämän takia ohjaaja Viivi Huuska, 28, rakastaa takkeja.

– Takilla voi luoda tunnetta. En voi enää mennä kirpputorille euron päiville, koska kaikki takit puhuttelevat minua.

Viivi Huuskan mielestä rotsi ei voi olla liian iso.

– Minulla on miesten XXL-kokoinen villakangastakki. Ystäväni nauravat, että se on liian iso. Olen eri mieltä. Rotsi ei voi olla koskaan liian reilu.

”Suurin osa takeistani on kierrätettyjä, löydettyjä tai ihmisten päältä ostettuja. Takki peittää sydämen, joten sen valinnassa kannattaa olla tarkkana.”

Viivi Huuska ei kuitenkaan osta mitä vain takkia, vaan sillä pitää olla tarina.

– Vaikka minulla on yli sata takkia, en usko kuluttamiseen ja uutena ostamiseen. Suurin osa takeistani on kierrätettyjä, löydettyjä tai ihmisten päältä ostettuja. Takki peittää sydämen, joten sen valinnassa kannattaa olla tarkkana.

Kukkatoppatakki on UFF-löytö. Se lämmittää joka säällä. Kuva: Juha Salminen
Kukkatoppatakki on UFF-löytö. Se lämmittää joka säällä. Kuva: Juha Salminen

Mummi matkassa

”Tärkein takkini on Lempi-isoäitini vanha. Hän kuoli kaksi vuotta sitten 102-vuotiaana, kovis nainen.

Kun menin käymään kotona Kankaanpäässä ensimmäisen kerran hänen poismenonsa jälkeen, äitini sanoi, että oli säästänyt minulle isoäidin takkeja.

Menin katsomaan takkeja yläkertaan. Rekissä roikkui 1950-luvun turkiksia ja niiden vieressä oudon näköinen, vaaleanvioletti kietaisutakki. Ajattelin, että haluan tämän, en muuta. Alakerrassa kysyin vanhemmiltani takin historiasta.

Äitini kertoi, että isoäitini käytti sitä lypsäessään. Hän oli maatilan tyttöjä. Kun käytin rotsia viime syksynä JVG:n Hartwall Arenan keikalla, ystäväni kehuivat sen mallia ja väriä.

Se on tärkein takkini. En tule koskaan luopumaan siitä. Kun käytän takkia, osa mummini historiasta kulkee mukanani. Se herättää kaipuuta.

Mummini oli supertärkeä. Katsoimme televisiosta Tangomarkkinoita ja biljardia. Samalla ajelin hänen pyörätuolillaan ympäri kämppää. Viimeisinä aikoina nukuimme käsi kädessä päiväunia. Mummini tunnisti minut loppuun saakka.”

Maasta löytynyt pilotti

”Olin elokuussa ystäväni kanssa Helsingin Sörnäisissä Kolme Kaisaa -ravintolassa. Puolenyön aikaan näin erään naisen päällä Adidaksen pilotin. Sanoin kaverilleni, että näitkö tuon takin, aivan mieletön.

Menimme juttelemaan naiselle. Kerroin hänelle, että nähdessäni mielenkiintoisen takin, kysyn, saisinko ostaa sen. Summa on aina 50 euroa. Nainen oli hämmentynyt. Hän alkoi kuitenkin kertoa takin historiaa.

Nainen sanoi löytäneensä takin kymmenen vuotta sitten maasta Amsterdamista. Tarinan lopuksi hän totesi, että takin on itse asiassa aika vaihtaa omistajaa. Teimme kaupat ja joimme oluet. Juttelimme hänen elämästään, minun elämästäni, naisena olemisesta.

Tilanne oli tärkeä, koska sain viettää hetken tämän ihmisen kanssa. Tällä hetkellä teen töitä Adidakselle. Myös he olivat otettuja stoorista.”

Sadepäivän pelastus

”Kaikilla pitäisi olla sadetakki, jonka selässä lukee oma nimi, koska sade on perseestä. Minulla on Vitunviivi. Olen ollut muutaman kerran ongelmissa nimeni vuoksi. En ymmärrä miksi. Sama oli Sannin Että mitähän vittua -kappaleen kanssa. Mikä siinä oli vaikeaa?

Ehkä sana ei sovi käytöstapoihin, mutta en sovi minäkään. Kun olin pieni, äitini kiroili enemmän kuin teini-ikäinen ja isäni oli merimies. Takissa tulee bosslady-olo.”

Viivi Huuska osti ja painatti sadetakkinsa Berliinissä Bread & Butter -muotifestivaaleilla. Kuva: Juha Salminen
Viivi Huuska osti ja painatti sadetakkinsa Berliinissä Bread & Butter -muotifestivaaleilla. Kuva: Juha Salminen