Kuva Panu Pälviä
Kuva Panu Pälviä

Laulaja-lauluntekijä Yona kävi stylistien kanssa katsomassa, löytyisikö kierrätysvaatteista unelmien esiintymisasu. Kierrätysmuodilla on uusi nimikin: trashion.

– Ihana biletysasu!

Laulaja-lauluntekijä Yona eli Johanna Louhivuori, 28, sovittaa paljetein koristeltua mustaa korsettia.

– Mutta ei tämä suostu menemään takaa kiinni. Eikä se oikeastaan ole edes minun tyyliäni, Yona toteaa ja heittää korsetin pois.

Onneksi vaihtoehdot eivät lopu siihen, sillä ympärillä seisoo kymmeniä vaatepaaleja ja -rullakkoja. Lähetys- ja kehitysyhteistyöjärjestö Fidan lajittelukeskus Helsingissä on varsinainen aarreaitta kierrätysmuodista innostuneille.

Yonan kanssa Fidan vaatekasoja kaivelevat myös stylistit Kaisa Nieminen ja Marika Peura. Stailaajien tavoitteena on löytää ja rakentaa Yonalle käytetyistä vaatteista asut klubille, kaupungille sekä keikalle. Laulajan eteen levitetään niin kotimaisia design-luomuksia kuin itämaisia matkamuistokaftaanejakin.
Monet vaatteista ovat kuin suoraan pakasta vedettyjä. Ilmassa pörrää innostus.

– Täältä löytyy totisesti kaikkea, mitä vaatemuodin luojat ovat vuosikymmenten aikana keksineet synnytellä, naiset hehkuttavat.

Naiset alkavat roudata lajitteluhallin nurkkaan vaatteiden lisäksi hattuja, vöitä, huiveja ja kenkiä. He kumoavat kymmeniä eri aikakausien koruja sisältävän laatikon betonilattialle pengottavaksi. Voi vain kuvitella, millaisia tarinoita on isoäidin tummuneen rintaneulan, keltaisten muovihelmien tai höyhenkorvakorujen takana.  

– Tästä paksusta, kullanvärisestä ketjusta voi syntyä jotakin jännää, Kaisa pohtii ja laittaa aarteen talteen.

Kaisa, Marika ja Yona ovat päässeet vauhtiin. He alkavat sommitella löydöistään trendikkäitä asukokonaisuuksia.

Uunopaitoja ja sifonkiunelmia

Kierrätyksen ja ekologisen ajattelun myötä  tee-se-itse-henki elää taas vahvana muodissa. Tuunaamalla vanhoja vaatteita ja yhdistelemällä niitä kekseliäästi erilaisiin asusteisiin syntyy persoonallisia ja trendikkäitä asuja, trashionia. Purkamalla, leikkaamalla, ompelemalla tai vaikka hakaneuloja käyttämällä kaikki voivat luoda omannäköistään muotia. Vanhasta maripaidasta voi saksia vähän villimmän version ja kuluneista bändipaidoista ommella vaikkapa hameen. Samalla pääsee jatkamaan vaatteen tarinaa.

Yona on luottanut kierrätysmuotiin vuosia. Hän alkoi käyttää kirpputorivaatteita jo yläasteella perheen asuessa Kuopiossa. Tyttö rikkoi rajoja, haki omaa ääntään ja tyyliään ylilyöntien avulla. Hän tupeerasi mustaksi värjätyt hiuksensa ylös, veti päällensä miesten housut ja uunoturhapuropaidan.

– Koristelin asujani hakaneuloilla ja saatoin vetää villasukat kenkien päälle, Yona muistelee naureskellen.

Vielä nykyäänkin vähintään puolet Yonan vaatteista on peräisin kirpputoreilta, ystäviltä tai Vaate-lainaamosta.

– Pengon mielelläni kirppareita, on kiva tehdä edullisia ja ekologisesti kestäviä löytöjä. Minulle tuottaa tyydytystä, jos vaate on ollut jo vaikka neljällä ihmisellä ennen minua. Minua kiehtovat myös eri aikakausien tyylit.

Vintage-mekot ovat Yonan suurin heikkous. Nyt hän tutkii empien henkarissa roikkuvaa vaaleanpunaista, hihatonta sifonkimekkoa, joka on peräisin Neulomo-atelier S. Miramon mallistosta 1960-luvulta. Yona kiskoo mekon peilin edessä ylleen ja pyörähtää muutaman kerran.

– Tämä näyttää kamalan lihottavalta. Vyötäröllä on liikaa rypytyksiä, Yona kurtistaa kulmiaan ja riisuu asun nopeasti.

Stailaajat ovat löytäneet lajittelukeskuksen uumenista tekijänsä signeeraaman kanteleen, josta syntyy kullanvärisen ketjun avulla uniikki maksikoru. Yona ripustaa sen oitis kaulaansa.

– Hassukin vaate tai koru voi näyttää hyvältä, mikäli sen kantaa arvokkaasti. Jos tekee asioita rehellisesti, ei mikään ole silloin tekotaiteellista. Kaikkea ei tarvitse perustella tai järjellä ymmärtää.

Lurexia ja onnentunnetta

Hallissa työskentelevien lajittelijoiden eteen putoilee suuresta laarista yhä uusia pusseja kierrätysmuodin aarteita. Fidan lajittelijoiden käsien kautta kulkee vuosittain noin miljoona kiloa tavaraa, josta kolmannes on vaatteita. Käyttökelpoinen tavara päätyy pääkaupunkiseudun lähetystoreille, osa matkaa tukkumyynnin kautta Venäjälle tai kauemmas. Huono aines kierrättyy trasseliksi autokorjaamoille tai kaatopaikalle.

Materiaalien kirjo on hengästyttävä: villaa, polyesteriä, akryyliä, silkkiä, turkista, flanellia, fleeceä, pitsiä, samettia, plyysiä, puuvillaa, tweediä, keinonahkaa, farkkua ja lurexia.

– Lurex! Nämä sopivat korkkareiden kanssa hyvin klubille.

Yona ihastuu ikihyvikseen uudenveroisiin, kullanvärisiin lurexleggingseihin – niin kuin joku toinen nainen on oletettavasti kerran ennen häntä tehnyt.

Yonan pukeutuminen kuvastaa hyvin hänen elämänasennettaan. Omapäinen taiteilija aloitteli uraansa jo parikymppisenä esiintymällä klubeilla.

– Siitä on kahdeksan vuotta. Soololevyjen lisäksi olen levyttänyt reggaeta ja folkkia sekoittelevan Liljan Loisto -bändin kanssa kaksi levyä, Yona kertoo.

Klubiasun metsästäminen on helppoa, löytyyhän jätesäkeistä kaikkea mahdollista kiinnostavaa, jopa morsiuspukuja.

Häämekon perään kihloissa oleva Yona ei kuitenkaan haikaile.

– Minulla on jo kerran ollut häät, eikä se taannut onnea, hän toteaa.

Yona solmi avioliiton 19-vuotiaana, mutta se päättyi eroon pari vuotta myöhemmin. Arki nykyisen muusikkomiehen Matti Pitkäsen kanssa on seesteistä, ja Yona vakuuttaa olevansa onnellisempi kuin koskaan.

– Onnellisuus on saanut minut pelkäämään menettämistä, jopa kuolemaa. En haluaisi luopua tästä hyvästä.

Hän pyrkii nykyisin ottamaan itsensä ja elämän yleensäkin kevyemmin. Tästä kertoo myös hänen uuden ja kehutun soololevynsä nimikappale Vaikka tekee kipeää, ei haittaa.

Turbaani kruunaa keikka-asun

Marika on tehnyt löydön. Yhdestä hallin laarista on löytynyt aito romaninaisen pitsiröijy. Röijy on liian pieni Yonalle, mutta se innoittaa muistelemaan erästä Romaniasta tullutta kerjäläisperhettä, jonka kanssa hän istui kerran kolme päivää Alppipuistossa. Yona on kiinnostunut romanimusiikista, josta hän on ammentanut vaikutteita omiin biiseihinsä.

Röijy sopii Marikalle täydellisesti.

– Aion käyttää tätä eräässä etnisessä tanssiteemassa, katutanssia opettava stailaaja suunnittelee ja innostuu spontaaneihin pyörähdyksiin.

Yonalle sen sijaan löytyy kesäinen kukkahuivi, josta Marika alkaa kieputtaa hänelle turbaania.

– Saan tehtyä tästä hyvän, jos minulle annetaan työrauha, Marika huomauttaa innokkaille ihastelijoille.

Turbaani kruunaa Yonan keikka-asun, mustan mekon. Oikeaa mallia on etsitty laareista jo tovi.

Mekkoa riisuessaan Yona tulee paljastaneeksi kyljessään olevan kreikankielisen tatuoinnin "ostettu vapaaksi orjuudesta". Se on peruja lukioajoilta, jolloin hän alkoi etsiä omaa tapaansa hahmottaa maailmaa. Yona inhoaa ihmisten ahdasta lokeroimista, johon hän on uskonnollisen taustansa takia silloin tällöin törmännyt.

– Olen vihkinyt itseni jollekin korkeammalle, jota en kuitenkaan halua määritellä. Myönnän olevani ikuisten kysymysten edessä vain tyhmä ihminen, mutta toivon, että voisin lyriikoideni avulla edistää kaikkea hyvää, kuten oikeudenmukaisuutta.

Kasarityyliä kaupungille

Yona vastustaa myös ruuan tuhlaamista. Hän on harrastanut dyykkaamista, eli etsinyt kauppojen roskiksista kelvollisia ruokia. Maailman nälkäongelma konkretisoitui Yonalle viime talvena Keniassa. Hän tapasi siellä Fidan Eväät elämään -ruokakampanjan päähenkilön Ruth Wanbuallan, joka on tavallinen, köyhä kansannainen.

– Kannoin hänen kanssaan vettä helteessä ja seurasin, kuinka tämä neljän lapsen äiti hankki ruokaa pieneltä viljelmältään. Suomeen tultuani kuulin, kuinka lentokentällä joku tyttö itki katkennutta tekokynttään. Se oli niin absurdia!

Yonalla on kummilapsi Keniassa. Sama rahasumma kuluisi Suomessa jo yhdellä kauppareissulla, mutta Afrikassa sillä voi elää pitkään.

– Myös hankkimalla kierrätettyjä vaatteita voi olla mukana kehitysyhteistyön alkujuurilla.

Stailaajat tarjoavat Yonalle polyesteristä valmistettua housuhametta, joka silityksen jälkeen näyttää uudelta. Mustavalkoinen pallokuosi saa Yonan hymyilemään. Hänestä kasari- ja ysärivaatteet ovat kiinnostavia.

– Ihanan kevyt! Tässä asussa voisin mennä vaikka torille mansikoita myymään. Sillä tavalla rahoitin ensimmäisen singleni, Yona nauraa ja keikauttaa kaislasta punotun lippalakin kiharoilleen.

Ilmassa oli pientä hysterian tuntua, kun valtava joukko innokkaita asiakkaita ryntäsi ostamaan kotimaisen merkin lastenvaatteita alennettuun hintaan.

Suomalaiset ovat tunnetusti kovia jonottamaan ilmaista tavaraa. Mutta kyllä maksullinenkin rompe aiheuttaa pienimuotoista hysteriaa, jos halvalla saa.

Kotimainen Gugguu-vaatemerkki järjesti Helsingin Suvilahdessa perjantaina outlet-tapahtuman, joka jatkuu vielä lauantaina.

Ensimmäiset asiakkaat kurvasivat Suvilahteen Kattilahallin pihaan perjantaiaamuna kello 6.30. Ovet avattiin kymmeneltä, ja siihen mennessä parkkipaikalle ehti muodostua noin sadan metrin jono. 

Yritys tyhjensi kangasvarastonsa ja teetti ylimääräisistä kankaista lastenvaatteita. Tuotteet myytiin 50 prosentin alennuksella brändin normaalihintoihin verrattuna. Esimerkiksi lasten trikoiset leggingsit maksoivat 14 euroa. Ketjuliikkeistä housut saisi edullisemmin, mutta ilmeisen moni on kiinnostunut suomalaisten yritysten tuotteista, etenkin, kun hinta on alennettu.

Parkkipaikalle ehti muodostua noin sadan metrin jono.

Gugguu on perustettu viisi vuotta sitten. Se suunnittelee parhaillaan ensimmäisen kivijalkaliikkeen perustamista.

Myös muutama muu kotimainen aikuisten ja lasten vaatteita valmistava yritys ottaa parhaillaan ensimmäisiä askeleitaan kivijalassa. Vimma on perustanut kaksi liikettä, toisen Helsinkiin ja toisen Ouluun. Papu kokeilee menestystään nyt joulun alla pop up-muodossa Galleria Esplanadissa. Yritys hakee myös näillä näppäimillä kasvua liiketoiminnalleen joukkorahoituksella. 

Otsikkoa muokattu 9.12. kello 10.00.

Markettimallistoaan luotsaava Janina Fry suunnitteli asut kahdelle Linnan juhlavieraalle.

Janina F -vaatemerkkiään pyörittävä Janina Fry, 44, debytoi viime vuonna Linnan juhlapukujen suunnittelijana, kun hän sai vaatettaa Suomen puolustusvoimain entisen komentajan Ari Puheloisen vaimon Tiina Laisi-Puheloisen. Reservin kapteenilla oli tuolloin yllään oranssi silkkipuku.

Tänä vuonna Janinalta nähtiin itsenäisyyspäivän vastaanotolla jo kaksi asua. Hän jakoi molemmista kuvia Instagram-tilillään. Jälleen kerran asiakkaana oli Tiina Laisi-Puheloinen. Suomen satavuotisjuhlavuonna Linnassa nähtiin monia paljettiasuja, ja Laisi-Puheloisen juhlapuku oli yksi kauneimmista.

Toinen Janinan juhlapuvuista nähtiin Halti Oy:n brand managerin Hanna-Liisa Erkheikin yllä. Tämän selkeälinjainen, pitkähihainen asu oli yksi Linnan monista vihreistä luomuksista. Janina on lisännyt kuvan tunnisteeksi sanan metsänneito, joten lienee selvää, mistä innoitus asuun on saatu.