Tyyliä metsästämässä -blogin Veera Korhonen todistaa, että pluskokoisten pukeutumismyytit joutavat jorpakkoon. Kuvat: Veera Korhonen ja Jonna Lindqvist
Tyyliä metsästämässä -blogin Veera Korhonen todistaa, että pluskokoisten pukeutumismyytit joutavat jorpakkoon. Kuvat: Veera Korhonen ja Jonna Lindqvist

Bloggaaja Veera Korhonen puolustaa oikeutta pukeutua itseään varten. Miksi kaikkien pitäisi korostaa ”parhaita puoliaan”, ja kenellä on oikeus päättää, mitä ne ovat?

Bloggaaja Veera Korhonen ruoti hiljattain isokokoisten naisten pukeutumismyyttejä. Ei raitoja, kuvioita, kirkkaita värejä, sortseja, paljaita käsivarsia... Höpö höpö! Jokainen pukeutukoon niin kuin lystää.

Suurin osa jutun kirvoittamista kommenteista on myönteisiä, mutta on joukossa niitäkin mielipiteitä, joiden mukaan muodot pitäisi piilottaa.

”Makkarankuori pallomahan päällä tai paksut jalat paljastavat shortsit nyt vaan eivät tuo Veeran tai kenenkään muunkaan pluskokoisen naisen parhaita puolia esiin”, kirjoittaa nimimerkki Amalia.

Kommentit saivat Veeran kirjoittamaan Tyyliä metsästämässä -blogiinsa postauksen Makkarankuori pallomahan päällä ja muita tekemiäni rikoksia.

Kokosimme juttumme ja Veeran blogikirjoituksen kommenteista 12 itsestäänselvää perustetta sille, miksi jokainen saa pukeutua niin kuin lystää.

1. Kaikki eivät välttämättä halua näyttää ”naisellisilta”

”Olen joskus aikaisemmin esittänyt näitä samoja ihmetteleviä kysymyksiä koskien sitä usein toitotettavaa naisellisuutta. Itsekin kun kuulema olisin naisellisempi ja kauniimpi kuin tekisin niin tai näin? Mutta miksi se joku yleisesti määritelty naiselliselta näyttäminen pitäisi olla kaikkien tavoite?” Veera kirjoittaa blogissaan.

2. Ihan sama, jos jokin leventää

”Just mietin samoja juttuja, kun pukeuduin vaakaraitamekkoon tänään. Ei imartele ei... Leventääkin. MUTTA MÄ RAKASTAN VAAKARAITAA! Tärkeintä kuitenkin lienee, että ne vaatteet saa kantajansa hyvälle tuulelle”, Sinikka - Cause... kommentoi.

”Kuka ne parhaat puolet päättää?”

3. Haukkuminen voi olla kohtalokasta

”Vaikka kuinka oli tarkoituksellinen provo, niin teidän tarkoituksella provoilevien Amalioiden takia hoidamme syömishäiriöisiä nuoria naisia psykiatrisella osastolla. Että provoilullakin voi olla surkeat seuraukset. Ihmisyys ja toisen kunnioittaminen ovat hyveitä edelleen. Provoilu ei”, nimimerkki Mulla on oikeus... kommentoi.

4. Parhaiden puolien määritteleminen ei kuulu muille

”Kuka ne parhaat puolet päättää? Jonkun mielestähän esimerkiksi minun vartalossa ei ole yhtään hyvää kohtaa, jota kannattaisi korostaa. Joku toinen voisi sanoa, että 'kivat kannut, korosta niitä'. Kolmannelta kun kysyis, niin se sanois, että 'no, sun jalat on varsin kivat'. Mutta mitä sitä muilta kyselemään. Miksi antaa muille valtaa määritellä mikä omassa vartalossa on hyvää, taikka huonoa?” Veera kirjoittaa.

5. Antaa kaikkien kukkien kukkia

”Ja mitä ne parhaat puolet sitten on? Ilmeisesti on kyse siitä, että kaikkien tulisi pyrkiä muokkaamaan itseään siihen yhteen ja samaan muottiin, joka ilmeisesti edustaa jotain kollektiivista kauneusnäkemystä”, vierailija kommentoi.

”Että aatella mikä rikos, kun loukkaan jonkun toisen esteettistä näkemystä vartaloni osilla.”

6. Ei ole rikos, jos ei miellytä toisen silmää

”Joka ikinen kerta, kun vaikkapa tuollaisella lehtijutulla yritetään tuoda esiin sitä jokaisen oikeutta tykätä itsestään ja näyttää siltä, miltä itseä huvittaa, tulee sinne joku sanomaan, että 'joo joo, saa tehdä niin kuin tykkää, mutta eikö tuo tajua, että näyttää rumalta!' Että aatella mikä rikos, kun loukkaan jonkun toisen esteettistä näkemystä vartaloni osilla”, Veera kirjoittaa.

7. Häpeää ei kannata tuntea

”Näin vähän myöhässä huomasin tämän postauksen, mutta tulipa hyvä mieli kun huomasi, miten upealta voi nainen näyttää <3 Itse olen miettinyt, kehtaanko käydä rannalla kesällä, kun muutama pikkumakkara on päässyt kertymään... Nyt tuntuu, että miksen kehtaisi, ei kenenkään kuuluisi tuntea häpeää omasta vartalostaan”, nimimerkki <3 kirjoittaa.

8. Lempimekossa on hyvä mieli

”Juuri tällä viikolla tuskailin, miten en voi laittaa tuota, kun makkarat näkyy liian tiukassa mekossa, vaikka kyseessä olikin lempimekkoni. Sitten vaan ajattelin, että mitäs siitä ja annoin mennä. Ja paljon tuli kehuja. Vaikka joku nyt saattaa ajatella, että kohteliaisuuttaan kehuivat, niin en välitä. Minä aion ainakin jatkossa pukeutua juuri niin kuin haluan”, kommentoi vierailija.

”Kauneus ei ole laihojen yksinoikeus, ei myöskään vartalon esittely.”

9. Mukavuus ennen kaikkea

”Jos oikeasti ajatellaan, että jonkun pitää vartalomuotonsa takia kärvistellä kesähelteetkin pitkissä farkuissa, niin silloin on vika jossain ihan muualla kuin 'pallomahoissa ja paksujaloissa'. Jos jonkun toisen tyyli ei miellytä, niin se ei miellytä ja that's it”, kirjoittaa Jenniliini.

10. Omasta vartalostani määrään minä!

”Kauneus ei ole laihojen yksinoikeus, ei myöskään vartalon esittely. Rubensilainen nainen on upea ilmestys ja herättää huomiota. Jos kommentoija ei voi pitää negatiivisuutta sisällään ohikulkiessaan, on vapauttavaa nostaa jämäkkä keskisormi ja nikata silmää”, kirjoittaa nimimerkki Coitus cum magnum.

”Ja auta armias, jos on vähän enemmän rintavarustusta, niin silloin pitäisi pukeutua aina säkkiin.”

11. Kenenkään ei pidä piilotella itseään muiden takia

”Olen huomannut, että monesti muita häiritsee enemmän mun muodot kuin itseäni. Olen kyllä aivan tyytyväinen itseeni. Oon saanut paljon kommentteja, että olet kyllä vähän pullukka. Tiedän varmaan itsekin sen asian. Ja auta armias, jos on vähän enemmän rintavarustusta, nii silloin pitäisi pukeutua aina säkkiin. Ei ole soveliasta esitellä kaikille kannuja. Silloin kun olin sinkku, niin sain kuulla, että olen sitä sen takia, koska olen läski. Sain kuin sainkin miehen. Hän kertoi, että ihastui minuun sen takia, kun olen nii itsevarma”, kirjoittaa vierailija.

12. Kivojen vaatteiden pitämistä ei tarvitse odottaa

”Olen aina ollut yhden tai useamman xl:n kokoinen, ja nyt kokoa 56. Vuosia pukeuduin lähinnä mustaan – osittain omasta halusta, osittain kivojen vaatteiden hankalasta saatavuudesta (ei mummokuoseille!) ja osittain, koska olen xxxxl. Taisin olla jotain 32-vuotias, kun tajusin, että a) mikään vaate ei saa minua näyttämään lihavalta – lihavuuteni saa ja b) jos jään loppuiäkseni odottamaan, että laihtuisin voidakseni käyttää värikkäitäkin ja ennen kaikkea hauskoja vaatteita, saan odottaa aika hiton pitkään”, kommentoi saritat.

Tärkeintä Viivi Huuskalle on takin tarina. – Takki peittää sydämen, joten sen valinnassa kannattaa olla tarkkana, Viivi sanoo.

Takki on ensimmäinen asia, jonka näet toisesta, varsinkin Suomen sääolosuhteissa. Osittain juuri tämän takia ohjaaja Viivi Huuska, 28, rakastaa takkeja.

– Takilla voi luoda tunnetta. En voi enää mennä kirpputorille euron päiville, koska kaikki takit puhuttelevat minua.

Viivi Huuskan mielestä rotsi ei voi olla liian iso.

– Minulla on miesten XXL-kokoinen villakangastakki. Ystäväni nauravat, että se on liian iso. Olen eri mieltä. Rotsi ei voi olla koskaan liian reilu.

”Suurin osa takeistani on kierrätettyjä, löydettyjä tai ihmisten päältä ostettuja. Takki peittää sydämen, joten sen valinnassa kannattaa olla tarkkana.”

Viivi Huuska ei kuitenkaan osta mitä vain takkia, vaan sillä pitää olla tarina.

– Vaikka minulla on yli sata takkia, en usko kuluttamiseen ja uutena ostamiseen. Suurin osa takeistani on kierrätettyjä, löydettyjä tai ihmisten päältä ostettuja. Takki peittää sydämen, joten sen valinnassa kannattaa olla tarkkana.

Kukkatoppatakki on UFF-löytö. Se lämmittää joka säällä. Kuva: Juha Salminen
Kukkatoppatakki on UFF-löytö. Se lämmittää joka säällä. Kuva: Juha Salminen

Mummi matkassa

”Tärkein takkini on Lempi-isoäitini vanha. Hän kuoli kaksi vuotta sitten 102-vuotiaana, kovis nainen.

Kun menin käymään kotona Kankaanpäässä ensimmäisen kerran hänen poismenonsa jälkeen, äitini sanoi, että oli säästänyt minulle isoäidin takkeja.

Menin katsomaan takkeja yläkertaan. Rekissä roikkui 1950-luvun turkiksia ja niiden vieressä oudon näköinen, vaaleanvioletti kietaisutakki. Ajattelin, että haluan tämän, en muuta. Alakerrassa kysyin vanhemmiltani takin historiasta.

Äitini kertoi, että isoäitini käytti sitä lypsäessään. Hän oli maatilan tyttöjä. Kun käytin rotsia viime syksynä JVG:n Hartwall Arenan keikalla, ystäväni kehuivat sen mallia ja väriä.

Se on tärkein takkini. En tule koskaan luopumaan siitä. Kun käytän takkia, osa mummini historiasta kulkee mukanani. Se herättää kaipuuta.

Mummini oli supertärkeä. Katsoimme televisiosta Tangomarkkinoita ja biljardia. Samalla ajelin hänen pyörätuolillaan ympäri kämppää. Viimeisinä aikoina nukuimme käsi kädessä päiväunia. Mummini tunnisti minut loppuun saakka.”

Maasta löytynyt pilotti

”Olin elokuussa ystäväni kanssa Helsingin Sörnäisissä Kolme Kaisaa -ravintolassa. Puolenyön aikaan näin erään naisen päällä Adidaksen pilotin. Sanoin kaverilleni, että näitkö tuon takin, aivan mieletön.

Menimme juttelemaan naiselle. Kerroin hänelle, että nähdessäni mielenkiintoisen takin, kysyn, saisinko ostaa sen. Summa on aina 50 euroa. Nainen oli hämmentynyt. Hän alkoi kuitenkin kertoa takin historiaa.

Nainen sanoi löytäneensä takin kymmenen vuotta sitten maasta Amsterdamista. Tarinan lopuksi hän totesi, että takin on itse asiassa aika vaihtaa omistajaa. Teimme kaupat ja joimme oluet. Juttelimme hänen elämästään, minun elämästäni, naisena olemisesta.

Tilanne oli tärkeä, koska sain viettää hetken tämän ihmisen kanssa. Tällä hetkellä teen töitä Adidakselle. Myös he olivat otettuja stoorista.”

Sadepäivän pelastus

”Kaikilla pitäisi olla sadetakki, jonka selässä lukee oma nimi, koska sade on perseestä. Minulla on Vitunviivi. Olen ollut muutaman kerran ongelmissa nimeni vuoksi. En ymmärrä miksi. Sama oli Sannin Että mitähän vittua -kappaleen kanssa. Mikä siinä oli vaikeaa?

Ehkä sana ei sovi käytöstapoihin, mutta en sovi minäkään. Kun olin pieni, äitini kiroili enemmän kuin teini-ikäinen ja isäni oli merimies. Takissa tulee bosslady-olo.”

Viivi Huuska osti ja painatti sadetakkinsa Berliinissä Bread & Butter -muotifestivaaleilla. Kuva: Juha Salminen
Viivi Huuska osti ja painatti sadetakkinsa Berliinissä Bread & Butter -muotifestivaaleilla. Kuva: Juha Salminen

30 puvun jättikoosteesta löytyy juhlatyyli joka makuun. 

Kultainen Venla -gaalan punaisella matolla nähtiin tänään toinen toistaan upeampia muotiluomuksia.

Lieko Golden Globe -gaalan mustalla pukukoodilla ollut vaikutusta, sillä Venloissa riitti säihkyvän mustia asuja. Seassa oli kuitenkin myös piristävän sähäköitä värejä. 

Katso ja inspiroidu!

Vyö viimeisteli näyttelijä Wanda Dubielin metallinhohtoisen mekon.

Juontaja Vappu Pimiän iltapuvussa yhdistyivät röyhelöt ja pitsi.

Juontaja Susanna Laineen kuohkea kampaus kruunasi kekseliään juhlalookin.

Toimittaja Susanne Päivärinta edusti päästä varpaisiin metallisävyissä.

Laulaja Arja Korisevan liehuvahelmaisesta iltapuvusta ei puuttunut sävyjä.

Näyttelijä Jenni Kokander todisti, että pinkki mekko ja oranssit hiukset ovat täydellinen pari.

Yrittäjä Anne Kukkohovi ja radiotoimittaja Tuija Pehkonen täydensivät asunsa kirkkailla huulipunilla.

Juontaja Anni Hautalan puvun halkio paljastui röyhelöiden alta.

Vaakakapinan ja Jenny+-sarjan päätähdet Jenny Lehtinen ja Saara Sarvas saapuivat gaalaan tyyleilleen uskollisina yksisarviset mieleen tuovissa väreissä.

Toimittaja-juontaja Marja Hintikka luotti persikan väriin ja näyttävään kampaukseen.

Tv-kokki Sara La Fountain oli verhoutunut mustaan samettiin.

Toimittajat Kirsi Alm-Siira ja Kristiina Komulainen luottivat mustaan. Laulaja Erika Vikman oli valinnut ylleen kimaltelevan violetin iltapuvun.

Näyttelijä Minttu Mustakallion mekossa yhdistyivät matta ja kiiltävä kangas.

Näyttelijä Pilvi Hämäläisen asussa säihkyivät paljetit.

Näyttelijä Minka Kuustosen puvun juju oli kekseliäs sidonta.

Näyttelijä Iina Kuustonen oli sisarensa tavoin pukeutunut mustaan.

Toimittaja Maria Veitola oli värjännyt hiuksensa punertaviksi ennen gaalaa. Asu säihkyi ruusukullan sävyissä.

Juontaja Ellen Jokikunnaksen puvussa riitti yksityiskohtia. 

Pyörteilevä kuosi teki laulaja Mira Luodin asusta erityisen mielenkiintoisen.

Näyttelijä Essi Hellén oli valinnut ylleen klassisen tyylikkään housupuvun.

Muusikko Sam Yaffa ja valokuvaaja Meeri Koutaniemi säväyttivät hatuilla – eikä asuista muutenkaan puuttunut mielikuvitusta.

Näytteliät Saara Kotkaniemi ja Maria Ylipää näyttivät miettineen asukokonaisuutensa tarkasti hiustyylejä myöten.

Näyttelijät Riitta Havukainen ja Eija Vilpas yhdistivät mekkoihinsa yksinkertaisen tyylikkäät mustat korot.