Vasemmalla merkkivaatteiden ystävä  kirppariasussa: Tuire Törnqvistkokeili Inan valitsemaa 12 euron kirpputoriasukokonaisuutta. Oikealla kirpparifani kalliissa vaatteissa: Ina Mikkola ­tykästyi Dries Van Notenin höyhenmekkoon, alessa 1 043 euroa.
Vasemmalla merkkivaatteiden ystävä kirppariasussa: Tuire Törnqvistkokeili Inan valitsemaa 12 euron kirpputoriasukokonaisuutta. Oikealla kirpparifani kalliissa vaatteissa: Ina Mikkola ­tykästyi Dries Van Notenin höyhenmekkoon, alessa 1 043 euroa.
Inan oma tyyli vaihtelee överityttömäisestä rentoon.
Inan oma tyyli vaihtelee överityttömäisestä rentoon.
Tuire etsii Inalle Mycoko-putiikista skarppeja työvaatteita. Ina ei aiemmin edes ajatellut, että joillakin on erikseen arki- ja työvaatteet.
Tuire etsii Inalle Mycoko-putiikista skarppeja työvaatteita. Ina ei aiemmin edes ajatellut, että joillakin on erikseen arki- ja työvaatteet.
Ina on tarkka kuoseista ja väreistä. "Pinkkiä minulla on paljon, mutta tämä ei ole minun kukkakuosini."
Ina on tarkka kuoseista ja väreistä. "Pinkkiä minulla on paljon, mutta tämä ei ole minun kukkakuosini."
"Tuntuu ihan kuin olisin joku toinen ihminen."
"Tuntuu ihan kuin olisin joku toinen ihminen."
"Nämä tuntuvat laadukkailta", vannoutunut mekkonainen iloitsee.
"Nämä tuntuvat laadukkailta", vannoutunut mekkonainen iloitsee.
Malene Birgerin 119 euron koru kelpaisi Inalle.
Malene Birgerin 119 euron koru kelpaisi Inalle.
Louboutinin kengät olisivat tervetulleet kimalteenystävän kotiin.
Louboutinin kengät olisivat tervetulleet kimalteenystävän kotiin.
"Onko näissä takuu? Pelkään, että näin kallis laukku menisi rikki", Ina kyselee Tuirelta Chloén laukusta Nina´s-putiikissa.
"Onko näissä takuu? Pelkään, että näin kallis laukku menisi rikki", Ina kyselee Tuirelta Chloén laukusta Nina´s-putiikissa.
Tuiren oma tyyli: klassinen, kokeileva, naisellinen.
Tuiren oma tyyli: klassinen, kokeileva, naisellinen.
Ina etsii kirpputoreilta kauniita asioita. "Minulla on vaatteita, jotka ovat havisuttavan herkän kauniita niiden materiaalin, kuosin tai yksityiskohtien ansiosta."
Ina etsii kirpputoreilta kauniita asioita. "Minulla on vaatteita, jotka ovat havisuttavan herkän kauniita niiden materiaalin, kuosin tai yksityiskohtien ansiosta."
Tuiren ensimmäinen sovitus on sokki. "Nämä ovat kaikki kääk, mutta lupaan kokeilla kiltisti."
Tuiren ensimmäinen sovitus on sokki. "Nämä ovat kaikki kääk, mutta lupaan kokeilla kiltisti."
Tasarahapäivillä kaikki maksaa kuusi euroa.
Tasarahapäivillä kaikki maksaa kuusi euroa.
Ina etsi Tuirelle asun, jossa voisi mennä töihin. "Pitäisin housuista, jos ne olisivat oikeaa nahkaa."
Ina etsi Tuirelle asun, jossa voisi mennä töihin. "Pitäisin housuista, jos ne olisivat oikeaa nahkaa."
Ina ostaa uusina lähinnä rintaliivit ja kengät. "Parhaat alusvaatteet ovat berliiniläisestä vintageliikkeestä. Vanhanaikainen malli peittää pyllyn."
Ina ostaa uusina lähinnä rintaliivit ja kengät. "Parhaat alusvaatteet ovat berliiniläisestä vintageliikkeestä. Vanhanaikainen malli peittää pyllyn."

Laadukkaiden putiikkivaatteiden ystävä­ Tuire ja kirpputori­haukka Ina stailasivat toisensa. Päivän aikana toinen sanoi kääk ja toinen tyrmäsi kukkakuosin.

Espoolaisen Tuire Törnqvistin, 33,  vaalea toppi maastoutuu täydellisesti helsinkiläiseen Mycoko-putiikin vaalean­ toffeen ja kerman väriseen maailmaan. Kevään uutuusvaatteet ovat juuri saapuneet, ja ne hehkuvat hempeän roosan sävyissä. Bisnesvaatteita myyvästä liikkeestä huokuu luksus.

Sisään astelee kirkuvanpunaiseen ­second hand -jakkuun pukeutunut Ina Mikkola, 23, kirppisfani henkeen ja ­vereen. Jakku on ostettu sanfranciscolaiselta kirpputorilta parilla dollarilla.

– Käytän kaikkia värejä, mutta beigestä en pidä yhtään, Ina linjaa.

Tuire sen sijaan löytää täältä aina ­jotain kivaa. Hän työskentelee kirjakustantamossa myyntipäällikkönä. Töihin kuuluu ­asiakastapaamisia ja iltatilaisuuksia, joihin on pukeuduttava siististi.

– Tyylini on klassinen, kokeileva ja naisellinen, Tuire tiivistää.

Se tarkoittaa, että hän pukee reisitaskuhousut mieluiten pitsipaidan kanssa.

– Mielestäni työvaatteetkin voivat ­olla seksikkäitä hyvällä maulla.
Ina on tuottaja ja Bassoradion tuleva aamujuontaja, jonka tyyli on päivästä riippuen naisellinen, rento tai punk. Inan päällä voi tavallisena arkena nähdä asuja, jotka olisivat ­monelle liikaa juhliinkin.

Inan putiikkeja ovat kirpputorit ja vintageliikkeet. Niistä hän etsii  lähinnä 1950–1980-­luvuilla tehtyjä asuja, sillä ne kestävät parhaiten kulutusta ja aikaa.

Mikä niissä maksaa?

Alakerran sovitustilassa soi hotellien ­auloista tuttu rauhoittava lounge-­musiikki. Tuire plärää läpi Mycokon rekkejä ja valikoi Inalle vaatteita. Inan kulmakarvat kohoavat aina, kun Tuire ­lähestyy beigeä.

Tuiren suunnitelma on etsiä Inalle skarppeja työvaatteita, jotka sopivat pienellä stailauksella iltamenoihin. Ensimmäinen valinta on French Connectionin kukkamekko.

– Kietaisumekko on tosi kätevä, sillä se ei rypisty. Sen voisi ottaa vaikka töihin mukaan ja vaihtaa päälle iltaa varten.

Seuraavaksi Tuiren hyppysiin tarttuvat mustat viskoosihousut ja Tiger of Swedenin farkut.  Nyt Inan silmät laajenevat: hän ei tiedä housukokoaan.

– Minulla on ollut farkut jalassa viimeksi lukiossa. Kirpparilta ostaessani en edes katso vaatteiden kokoja, sillä ne ­eivät välttämättä kerro mitään.

Sovituskopista kuuluu ähinää, kun Ina kiskoo farkkuja ylleen. Ne tuntuvat ­oudolta, mutta peilissä odottaa yllätys.

– En tiennyt, että farkut voivat näyttää minun päälläni hyvältä!

Tuire kiikuttaa Inalle viimeisen valintansa, kirkkaanpinkin mekon. Ina venyttää tottuneesti kangasta, etsii merkin ja kurkkaa hintalappua: 195 euroa.

– Michael Kors, tämän merkin jopa tiedän. Pinkki väri on ihan kiva, mutta tällä hinnalla saisin kahden kuukauden vaatteet kirpparilta.

Välillä Ina ei osta mitään kuukauteen, mutta ulkomaanreissuilla second hand -liikkeisiin voi kulua satasia.

Tuiren näkökulmasta 200 euroa on kohtuuhinta käyttövaatteesta.

– Tämänhintaisen vaatteen voi vaatia kestävän koko sesongin ja hieman ylikin, muuten sen voi tuoda takaisin liikkeeseen.

Tuire arvostaa käsityötä ja sitä, että muotitaloilla on historiansa ja perinteensä. Hän oppi siistin työpukeutumisen mallin jo lapsena vanhemmiltaan ja osti ensimmäiset merkkikenkänsä vanhojentansseihin Kaarina K:sta. Tuire on itsekin ollut töissä vaateliikkeessä.

– Tapasin silloin paljon naisia, jotka halusivat pukeutua laadukkaisiin vaatteisiin, jotka eivät välttämättä näytä kalliilta. Itsellänikin on näyttäviä Versacen mekkoja työtilaisuuksia varten, mutta arvostan eniten hyvää kaavoitusta.

Tuire on nyt äitiyslomalla, ja samalla ­ostosbudjetti on pienentynyt. Lapset ovat muuttaneet suhdetta vaatteisiin.

– Tyylini on muuttunut käytännöllisemmäksi. Ostin esimerkiksi Acnen ison parkatakin. En ikinä käyttäisi sitä töissä, mutta siinä tarkenee Angry Birds -puistossa.

Kätevät ovat myös tänään päällä olevat Hervé Légerin legginsit. Tuire osti ne neljä vuotta sitten Kaarina K:sta. Hintalapussa luki tonni.

– Nämä ovat ikuiset, Tuire kehuu.

Tuire määrittelee vaatteen kalliiksi, kun se maksaa yli 400 euroa. Kalleus on silti suhteellista.

– Pitkät saappaat voivat hyvinkin maksaa 800 euroa, mutta en maksaisi samaa ballerinoista. Toisaalta kun löydän haluamani vaatteen, ostan sen yleensä hinnasta riippumatta.

Hintaa suurempi ongelma on Tuiren mukaan se, että yli tonnin vaatteet ovat usein niin erikoisia, ettei niille juuri ole käyttöä.

Nahasta vai selkänahasta?

Vuosi 2013 oli muotiteollisuuden musta vuosi. Onnettomuudet bangladeshilaisissa vaatetehtaissa herättivät kuluttajat pohtimaan työntekijöiden oikeuksia, ja eläinoikeusjärjestö PETA:n julkaisemat videot kirkuvista kaneista saivat ainakin H&M:n, Lindexin ja Gina Tricot’n luopumaan angoratuotteista.

Ina on vegaani, eikä hän osta turkiksia tai angoraa, ainakaan uutena. Nahkatuotteita hän on ­ostanut kirpputoreilta. Tärkeintä on vaatteiden ekologisuus.

– Oli uusi vaate ketjuliikkestä tai luksuskaupasta, se on aina luonnolle huonompi vaihtoehto kuin käytetty. ­Uusiin vaatteisiin täytyy tuottaa mate­riaaleja, ja samalla syntyy leikkuujätettä ja saastuttavia kemikaaleja, Ina toteaa.

Tuirelle eettisyys tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että vaatteen koko tuotantoprosessi kestää päivänvaloa: vaatteen suunnittelijan lisäksi ompelija ja myyjä ovat koulutettuja tehtäväänsä ja heille kaikille maksetaan kunnon palkka.

Tuire on valmis maksamaan vähän ekstraa kunnollisesta palvelusta. Siksi hän ei kovin usein tilaa vaatteita netistä eikä käy ketjumyymälöissä. Myyjä ei saa tyrkyttää, sillä se ajaa asiakkaat pois.

– Myyjän tulee jo ovelta nähdä asiakkaan koko. Täytyy myös pystyä ­sanomaan, jos vaate ei istu asiakkaan päälle. Asiakas ei tule takaisin, jos häntä on huijattu.

Mycokon omistaja Elina Vihersaari kiikuttaa sovituskoppiin Inan asuun ­sopivan kaulakorun ja kysyy, maistuisiko kuppi kahvia.

– Niin, tätä on hyvä palvelu! Ina ilahtuu.

Sprinttiä korkkareissa

Naiset avaavat oven Nina’s-putiikkiin ja astuvat parfyymintuoksuiseen liikkeeseen. Menossa on alennusmyyntien loppu­huipennus, mutta hintalapuissa ei juuri näy kaksinumeroisia summia.

Tuire ja Ina naulitsevat katseensa ­samaan kohteeseen: Dries van Notenin höyhenmekko, alennuksessa! Mekko olisi Tuiren mukaan täydellinen talvi­häihin. Ina arvelee, että voisi käyttää sitä arkenakin. Alennuksen jälkeen hintaa jää 1 043 euroa. Ina pukee mekon kanssa Christian Louboutinin kimmeltävät avokkaat, 382 euroa.

Molempien mielestä kengistä kannattaa maksaa. Inakin ostaa omansa yleensä uusina, sillä kirpparilta on vaikea löytää sopivia.

– Mutta käytän kengät aina niin loppuun, että ne lopulta hajoavat käsiin.

Tuirellakin on ongelma. Hänellä on makuuhuoneessaan seinän kokoinen kaappi täynnä kenkiä, mutta raskaus muutti kenkäkoon. Mitä tehdä liian pieniksi jääneille pareille?

Tuire rakastaa korkoja ja erityisesti Louboutinin ja Zanottin kenkien kaunista siluettia.

– Saan juostua bussin kiinni korkokengissä, Tuire kehaisee.

Mässyt puhvihihat

Putiikkien vierestä, Helsingin Punavuoresta löytyy monta Inan lempipaikkaa: Uff- ja Fida-kirpputorien lisäksi vintageliike Ruuturouva. Uffin ovella tulevat vastaan pölyinen tuoksu ja loisteputkien kelmeä valo. On kuuden euron päivä, joten penkojia piisaa.

Ina kävi äitinsä kanssa myymässä vaatteita kirpputoreilla jo alle kouluikäisenä. Yksin hän on kiertänyt kirppareita ala-asteikäisestä asti.

– Tämä on minulle aarteenetsintää. Kirpputoreilta voi löytää eettisiä, edullisia ja persoonallisia vaatteita, ­joten säästän mieluummin mekoissa ja käytän rahat Uuden-Seelannin-matkaan.

Inaa kiehtovat todella överit ja ­rumankauniit vaatteet, joista ei ensi­vilkaisulla pysty sanomaan, ovatko ne hirveitä vai upeita. Hän käyttää sellaisista sanaa mässy.

– Mässyimpiä vaatteitani ovat esimerkiksi länsisaksalainen cocktail-mekko ja vaaleanpunainen jakku, jossa on kermakakkumaiset puhvi­hihat.

Tuire ei ole viime aikoina juuri matkustanut aviomiehensä ja lastensa kanssa, vaan rahat on käytetty harrastuksiin. Vaatteet ovat yksi harrastus muiden joukossa, vaikkakin sitä harrastaa lähinnä perheen yksi jäsen.

– Saatan käydä ostamassa lapsille sukkahousut ja leipää Ekbergin konditoriasta. Samalla piipahdan johonkin kivaan ­putiikkiin hipelöimään vaatteita ja juomaan kahvit. Se on omaa aikaani, eikä aina ole pakko ostaa mitään.

Ina muistaa, miten kirpputoreilta ­ostamista pidettiin ennen nolona. Enää hän ei stressaa, millaisia johtopäätöksiä muut tekevät hänen vaatteistaan.

– On ihanaa, jos huomaan jonkun ilahtuvan vaatteestani, mutta toisaalta haluan myös vähän ravistella pukeutumisellani. Ihmiset ovat niin sovinnaisia.

Vieraita ihmisiä hämmentää usein, jos he eivät ymmärrä syytä Inan vaatetukseen. Vaatevalinnoista on udeltu niin kadulla kuin juoksulenkilläkin.

– En osaa vastata muuten kuin kysymällä, miksi itse olet pukeutunut noin. Moni ajattelee, että täytyy olla juhlat, naamiaiset tai hullu pukeutuakseen näyttävästi.

50 sentin Chanel

Miltä kuulostaa Chanelin kynähame 50 sentillä? Se on yksi Inan parhaista löydöistä. Inaa huvittaa yhä, miten hän sai tingittyä myyjän pyytämästä eurosta puolet.

– Uskon, että saisin halutessani ­monista vaatteistani paljon enemmän kuin olen itse niistä maksanut.

Lunkina päivänä Ina saattaa viihtyä kirpputorilla kaksikin tuntia. Silloin hän penkoo ja sovittelee rauhassa. Tarvittaessa shoppailuun riittää muutama minuutti, sillä Ina osaa kohdistaa katseensa olennaiseen, yleensä mekkorekkiin. Nytkin hän syöksyy ovelta suoraan alakertaan Uffin parhaille mekkokätköille.

Kallein Inan mekko maksoi 300 euroa.

– Rakastuin vintageliikkeessä harvinaiseen 1950-luvun mekkoon, jollaisen olin aiemmin nähnyt vain kuvissa.

Inan omatunto ei kestäisi, jos hänellä olisi kaapeissaan satoja uusia vaatteita.

– En pidä myöskään siitä, että tarvitaan muotiteollisuus kertomaan, mitkä ovat trendikkäät värit ja leikkaukset. ­Jokaisella pitäisi olla oma tyyli.

Ina pitää tyylinsä leikkisyydestä ja siitä, että vaatteella on tarina.

– Uudet vaatteet ovat jotenkin kylmiä, ja se tekee niistä minun silmissäni rumia. Omat vaatteenikin ovat varmasti jonkun mielestä rumia, mutta väitän, että minun päällä ne näyttävät kauniilta, koska kannan ne ylpeänä ja varmana.

Tuire myy säännöllisesti vaatteitaan  Kaivarin kanuunassa, Helsingin hienoimmalla kirppiksellä, tai ­pitää kavereilleen kotikirppiksen.

– Voisin käydä kirpputoreilla, jos ­aikaa olisi enemmän. En usko, että niistä ­tekee löytöjä, jos ei ehdi kierrellä.

Hmmmm, ai poncho?

Ina kiertää Uffin myymälää tottuneesti ja poimii rekeistä Tuirelle ensimmäisen kokonaisuuden: beigen ­hameen ja villaponchon. Hän yrittää ­samalla tunnustella, mitkä ovat Tuiren tyylin rajat.

– Toisen tyylin hahmottaminen on vaikeampaa kuin ajattelin, Ina myöntää.

Tuire kurkkaa sovituskopista poncho yllään ja muodostaa huulillaan sanan kääk. Hän yrittää kohteliaasti miettiä, mihin asu kävisi.

– Nämä voisivat sopia teatterileikkiin poikani kanssa.

Tuiren mukaan villaponcho näyttää ja tuoksuu stereotyyppiseltä kirppisvaatteelta: nuhjuiselta ja käytetyltä.

– Kestäisivätkö vaatteet niin kovaa pesua, että hajun saa pois? Tuire miettii.

Lopulta Tuirellekin löytyy kelvollinen asu: akryylista ja villasta tehty neulemekko sekä mustat avokkaat. Tuire kääntyilee peilin edessä, hypistelee asua ja nyökkäilee. Neulos on hyvässä kunnossa, ja olkatoppaukset ovat hauska yksityiskohta. Mutta 12 euron kokonaisuus ei lähde mukaan, sillä Tuirella on jo yksi samanhenkinen vaate käyttämättömänä kotona. Mekko päätyy Inan ostoskoriin.

– Oikeasti en tarvitsisi yhtään vaatetta ­lisää.

Tai kuten Tuire asian muotoilee:

– Pärjäisin nykyisillä vaatteillani ongelmitta vaikka lopun elämääni.

Tyylit vaihtoon?

Sekä Tuire että Ina ­arvostavat vaatteiden eettisyyttä ja laadukkaita ­materiaaleja, mutta tyylileikki jää vain kokeiluksi.

– Tuirella on hyvä ja tyylikäs tyyli, mutta se on hänen omansa, ei ­minun, Ina tiivistää.

Keinokuituvaatteista irtoaa jokaisessa pesussa valtava määrä pieniä muovikuituja, joista osa päätyy lopulta vesistöihin.

Vuoden turhake on taas valittu, ja tänä vuonna se on fleecekangas.

Suomen Luonto -lehden toimitus teki valinnan lukijoiden lähettämien ehdotusten joukosta. Valinnalla toimitus haluaa kiinnittää huomiota polyesterikankaista irtoavaan mikromuoviin.

Mikromuovista on puhuttu viime aikoina paljon, sillä se saastuttaa meriä ja on haitaksi niiden eliöille. Huomio on kuitenkin tähän mennessä keskittynyt kosmetiikan mikromuoveihin, joihin lukeutuvat esimerkiksi kuorintavoiteiden muovirakeet. Kerroimme vähän aikaa sitten, että myös muoviglitter on viemäriin päätyessään uhka ympäristölle.

Kuten kosmetiikasta, myös pörröisestä fleecekankaasta irtoaa jokaisessa pesussa jopa 200 000 alle viiden millimetrin mikromuovipalaa. Muut keinokuitukankaat eivät ole yhtään parempi valinta.

– Vielä enemmän hiukkasia irtoaa softshell-kankaasta ja teknisistä urheiluasuista, joten fleece ei edes ole pahin polyesterikangas mikromuoveista puhuttaessa, ryhmäpäällikkö Markus Sillanpää Suomen ympäristökeskuksesta toteaa tiedotteessa.

Suurin osa kuiduista saadaan puhdistettua jätevedenpuhdistamolla, mutta silti vesistöihin päätyy biljoona mikromuovihiukkasta, joiden ympäristövaikutuksia ei vielä tunneta tarkoin.

Kysely

Vältteletkö fleecevaatteita ympäristösyistä?

Gugguun vaatteet saivat asiakkaat ottamaan juoksuaskelia.

Ilmassa oli pientä hysterian tuntua, kun valtava joukko innokkaita asiakkaita ryntäsi ostamaan kotimaisen merkin lastenvaatteita alennettuun hintaan.

Suomalaiset ovat tunnetusti kovia jonottamaan ilmaista tavaraa. Mutta kyllä maksullinenkin rompe aiheuttaa pienimuotoista hysteriaa, jos halvalla saa.

Kotimainen Gugguu-vaatemerkki järjesti Helsingin Suvilahdessa perjantaina outlet-tapahtuman, joka jatkuu vielä lauantaina.

Ensimmäiset asiakkaat kurvasivat Suvilahteen Kattilahallin pihaan perjantaiaamuna kello 6.30. Ovet avattiin kymmeneltä, ja siihen mennessä parkkipaikalle ehti muodostua noin sadan metrin jono. 

Yritys tyhjensi kangasvarastonsa ja teetti ylimääräisistä kankaista lastenvaatteita. Tuotteet myytiin 50 prosentin alennuksella brändin normaalihintoihin verrattuna. Esimerkiksi lasten trikoiset leggingsit maksoivat 14 euroa. Ketjuliikkeistä housut saisi edullisemmin, mutta ilmeisen moni on kiinnostunut suomalaisten yritysten tuotteista, etenkin, kun hinta on alennettu.

Parkkipaikalle ehti muodostua noin sadan metrin jono.

Gugguu on perustettu viisi vuotta sitten. Se suunnittelee parhaillaan ensimmäisen kivijalkaliikkeen perustamista.

Myös muutama muu kotimainen aikuisten ja lasten vaatteita valmistava yritys ottaa parhaillaan ensimmäisiä askeleitaan kivijalassa. Vimma on perustanut kaksi liikettä, toisen Helsinkiin ja toisen Ouluun. Papu kokeilee menestystään nyt joulun alla pop up-muodossa Galleria Esplanadissa. Yritys hakee myös näillä näppäimillä kasvua liiketoiminnalleen joukkorahoituksella. 

Otsikkoa muokattu 9.12. kello 10.00.