Iholla-sarjasta tuttu laulaja Heli Kajo, 28, haluaisi pukeutua yksinkertaisen elegantisti. Naisellinen ja rönsyilevä tyyli vie kuitenkin voiton.

Kuva Panu Pälviä

Mikä on pukeutumisesi juju?
Tyylilleni tunnusomaista on värikkyys ja naisellisuus. Tykkään prinsessamaisista jutuista ja kaikesta rönsyilevästä. Lähtökohtaisesti tyylini on ehkä vähän kummallinen, koska tykkään ostaa hieman erikoisempia vaatteita. En ota
pukeutumista kauhean vakavasti, enkä ole koskaan pelännyt, että joku vaate näyttäisi liian oudolta. En myöskään ajattele liikaa, mitä laitan päälleni. Fiilis on tärkein.

Välillä asu osuu heti nappiin, joskus on kokeiltava useampia vaihtoehtoja. Arkiaamuina en viivy vaatekaapillani kovinkaan kauan, vaan vedän päälleni nopeasti jotain.


Iholla-sarjassa päästään kurkistamaan elämääsi ja samalla myös tyyliisi. Miksi laittaudut?


Pukeutumisesta tulee hyvä olo. Jos ei jaksa aamulla tehdä mitään tukalle, pukeutuu ankeasti ja vetää jalkaan matalat kengät, koko päivä on aivan tuomittu. Huonona aamuna kannattaa edes vähän miettiä, mitä laittaa päälle. Kun pukee
jotain värikästä ja korkkarit, päivä on heti parempi.

Miten pukeutumistasi kommentoidaan?
Kun sain levytyssopimuksen, veljeni sanoi että hyvä juttu. Kuulemma sain viimein jotain pohjaa tyylivalinnoilleni. On vähän kummallista, että minua pidetään hyvin tyyliorientoituneena. Mielestäni en sitä ole. Kaikki ovat nykyään todella trenditietoisia, ja välillä minua hävettää, kun en seuraa muotiblogeja enkä tiedä, mikä on milloinkin muotia ja hienoa. Välillä haluaisin olla punavuorelaisen cool, pukeutua tyylikkään graafisesti mustaan ja valkoiseen. Se tyyli ei kuitenkaan tunnu omalta. Minulla on vain värit ja hörhelöt.

Mitä et pukisi päällesi?
Haluaisin käyttää tiukkoja ja avonaisia mekkoja, mutta en pysty. Ne eivät vain sovi vartalolleni. Myöskään keltainen väri ei toimi ylläni.

Korot vai matalat kengät?

Rakastan kenkiä yli kaiken. Korkkarit tekevät olosta ryhdikkään ja paremman. Ostan kenkiä aina kun  mahdollista. Merkillä ei ole väliä, mutta kenkien on näytettävä kivalta ja oltava laadukkaat.

Suosin mahdollisimman korkeita korkoja. Kenkien on oltava myös mukavat jalassa, muuten ne jäävät käyttämättä. Silloin ne maksavatkin vähän enemmän. Vaikka jaksankin olla korkeilla koroilla koko illan, kuljetan usein mukanani varakenkiä. Pikkukengissä ei viitsi kävellä kotiin. Omistan aina myös yhdet mustat nilkkurit, joita käytän arkena koko ajan.


Millainen shoppaaja olet?

Kaikki ostokseni ovat heräteostoksia. Enimmäkseen rohmuan vaatteita matkoilla. Kun ei ole muuta tekemistä, on kiva kierrellä kaupoissa. Silloin shoppailureissulla saattaa hurahtaa tuntikausia. Käyn harvoin kaupoissa, mutta ostan sitten usein enemmän kerralla. En viitsi käydä vain katselemassa: jos haluan jotain, se on sitten pakko saada. Siksi en pyöri kaupoissa viikottain tai edes joka kuukausi. Harmittaisi vain, jos ei olisikaan rahaa ostaa haluamaansa. Erityistä vaatebudjettia minulla ei ole, käytän rahaa sen verran kuin sitä sattuu sillä hetkellä olemaan.

Mistä löydät vaatteesi?
Matkustan äitini mukana usein Ranskaan, Pariisiin ja Etelä-Ranskan kaupunkeihin. Siellä teen parhaat löytöni. Lempimerkkejäni ovat ranskalaiset Sandro ja Maje, joiden liikkeistä löytyy hyviä perusvaatteita. Jos haluan jotain erikoisempaa, lähden etsimään sitä – jälleen ranskalaisen – Manoushin liikkeestä. Ne vaatteet sopivat vähän pompöösimpään tyyliin. Sieltä olen ostanut sinisen jakun, joka on yksi lempivaatteistani.

Miten tyylisi on muuttunut?
Äitini on kiinnostunut tyylistä ja on pukenut minua pienestä pitäen ja ostanut minulle kauniita juttuja. Nuoresta saakka olen tykännyt laittautua naiseksi. Teininäkin minulla oli aina korkkarit, vaikka muut pukeutuivat löysiin housuihin. Prinsessakausi on jatkunut kymmenvuotiaasta asti. Nyt tosin olen pääsemässä eroon leveistä helmoista. Tällä hetkellä menossa on mekkokausi.                  

Heli Kajo
Laulaja-lauluntekijä syntyi 26.10.1983 Helsingissä ja opiskelee Sibelius-Akatemiassa. Yksi Subin Iholla-sarjan naisista. Esikoisalbumi julkaistaan 23.5.

Tärkeintä Viivi Huuskalle on takin tarina. – Takki peittää sydämen, joten sen valinnassa kannattaa olla tarkkana, Viivi sanoo.

Takki on ensimmäinen asia, jonka näet toisesta, varsinkin Suomen sääolosuhteissa. Osittain juuri tämän takia ohjaaja Viivi Huuska, 28, rakastaa takkeja.

– Takilla voi luoda tunnetta. En voi enää mennä kirpputorille euron päiville, koska kaikki takit puhuttelevat minua.

Viivi Huuskan mielestä rotsi ei voi olla liian iso.

– Minulla on miesten XXL-kokoinen villakangastakki. Ystäväni nauravat, että se on liian iso. Olen eri mieltä. Rotsi ei voi olla koskaan liian reilu.

”Suurin osa takeistani on kierrätettyjä, löydettyjä tai ihmisten päältä ostettuja. Takki peittää sydämen, joten sen valinnassa kannattaa olla tarkkana.”

Viivi Huuska ei kuitenkaan osta mitä vain takkia, vaan sillä pitää olla tarina.

– Vaikka minulla on yli sata takkia, en usko kuluttamiseen ja uutena ostamiseen. Suurin osa takeistani on kierrätettyjä, löydettyjä tai ihmisten päältä ostettuja. Takki peittää sydämen, joten sen valinnassa kannattaa olla tarkkana.

Kukkatoppatakki on UFF-löytö. Se lämmittää joka säällä. Kuva: Juha Salminen
Kukkatoppatakki on UFF-löytö. Se lämmittää joka säällä. Kuva: Juha Salminen

Mummi matkassa

”Tärkein takkini on Lempi-isoäitini vanha. Hän kuoli kaksi vuotta sitten 102-vuotiaana, kovis nainen.

Kun menin käymään kotona Kankaanpäässä ensimmäisen kerran hänen poismenonsa jälkeen, äitini sanoi, että oli säästänyt minulle isoäidin takkeja.

Menin katsomaan takkeja yläkertaan. Rekissä roikkui 1950-luvun turkiksia ja niiden vieressä oudon näköinen, vaaleanvioletti kietaisutakki. Ajattelin, että haluan tämän, en muuta. Alakerrassa kysyin vanhemmiltani takin historiasta.

Äitini kertoi, että isoäitini käytti sitä lypsäessään. Hän oli maatilan tyttöjä. Kun käytin rotsia viime syksynä JVG:n Hartwall Arenan keikalla, ystäväni kehuivat sen mallia ja väriä.

Se on tärkein takkini. En tule koskaan luopumaan siitä. Kun käytän takkia, osa mummini historiasta kulkee mukanani. Se herättää kaipuuta.

Mummini oli supertärkeä. Katsoimme televisiosta Tangomarkkinoita ja biljardia. Samalla ajelin hänen pyörätuolillaan ympäri kämppää. Viimeisinä aikoina nukuimme käsi kädessä päiväunia. Mummini tunnisti minut loppuun saakka.”

Maasta löytynyt pilotti

”Olin elokuussa ystäväni kanssa Helsingin Sörnäisissä Kolme Kaisaa -ravintolassa. Puolenyön aikaan näin erään naisen päällä Adidaksen pilotin. Sanoin kaverilleni, että näitkö tuon takin, aivan mieletön.

Menimme juttelemaan naiselle. Kerroin hänelle, että nähdessäni mielenkiintoisen takin, kysyn, saisinko ostaa sen. Summa on aina 50 euroa. Nainen oli hämmentynyt. Hän alkoi kuitenkin kertoa takin historiaa.

Nainen sanoi löytäneensä takin kymmenen vuotta sitten maasta Amsterdamista. Tarinan lopuksi hän totesi, että takin on itse asiassa aika vaihtaa omistajaa. Teimme kaupat ja joimme oluet. Juttelimme hänen elämästään, minun elämästäni, naisena olemisesta.

Tilanne oli tärkeä, koska sain viettää hetken tämän ihmisen kanssa. Tällä hetkellä teen töitä Adidakselle. Myös he olivat otettuja stoorista.”

Sadepäivän pelastus

”Kaikilla pitäisi olla sadetakki, jonka selässä lukee oma nimi, koska sade on perseestä. Minulla on Vitunviivi. Olen ollut muutaman kerran ongelmissa nimeni vuoksi. En ymmärrä miksi. Sama oli Sannin Että mitähän vittua -kappaleen kanssa. Mikä siinä oli vaikeaa?

Ehkä sana ei sovi käytöstapoihin, mutta en sovi minäkään. Kun olin pieni, äitini kiroili enemmän kuin teini-ikäinen ja isäni oli merimies. Takissa tulee bosslady-olo.”

Viivi Huuska osti ja painatti sadetakkinsa Berliinissä Bread & Butter -muotifestivaaleilla. Kuva: Juha Salminen
Viivi Huuska osti ja painatti sadetakkinsa Berliinissä Bread & Butter -muotifestivaaleilla. Kuva: Juha Salminen

30 puvun jättikoosteesta löytyy juhlatyyli joka makuun. 

Kultainen Venla -gaalan punaisella matolla nähtiin tänään toinen toistaan upeampia muotiluomuksia.

Lieko Golden Globe -gaalan mustalla pukukoodilla ollut vaikutusta, sillä Venloissa riitti säihkyvän mustia asuja. Seassa oli kuitenkin myös piristävän sähäköitä värejä. 

Katso ja inspiroidu!

Vyö viimeisteli näyttelijä Wanda Dubielin metallinhohtoisen mekon.

Juontaja Vappu Pimiän iltapuvussa yhdistyivät röyhelöt ja pitsi.

Juontaja Susanna Laineen kuohkea kampaus kruunasi kekseliään juhlalookin.

Toimittaja Susanne Päivärinta edusti päästä varpaisiin metallisävyissä.

Laulaja Arja Korisevan liehuvahelmaisesta iltapuvusta ei puuttunut sävyjä.

Näyttelijä Jenni Kokander todisti, että pinkki mekko ja oranssit hiukset ovat täydellinen pari.

Yrittäjä Anne Kukkohovi ja radiotoimittaja Tuija Pehkonen täydensivät asunsa kirkkailla huulipunilla.

Juontaja Anni Hautalan puvun halkio paljastui röyhelöiden alta.

Vaakakapinan ja Jenny+-sarjan päätähdet Jenny Lehtinen ja Saara Sarvas saapuivat gaalaan tyyleilleen uskollisina yksisarviset mieleen tuovissa väreissä.

Toimittaja-juontaja Marja Hintikka luotti persikan väriin ja näyttävään kampaukseen.

Tv-kokki Sara La Fountain oli verhoutunut mustaan samettiin.

Toimittajat Kirsi Alm-Siira ja Kristiina Komulainen luottivat mustaan. Laulaja Erika Vikman oli valinnut ylleen kimaltelevan violetin iltapuvun.

Näyttelijä Minttu Mustakallion mekossa yhdistyivät matta ja kiiltävä kangas.

Näyttelijä Pilvi Hämäläisen asussa säihkyivät paljetit.

Näyttelijä Minka Kuustosen puvun juju oli kekseliäs sidonta.

Näyttelijä Iina Kuustonen oli sisarensa tavoin pukeutunut mustaan.

Toimittaja Maria Veitola oli värjännyt hiuksensa punertaviksi ennen gaalaa. Asu säihkyi ruusukullan sävyissä.

Juontaja Ellen Jokikunnaksen puvussa riitti yksityiskohtia. 

Pyörteilevä kuosi teki laulaja Mira Luodin asusta erityisen mielenkiintoisen.

Näyttelijä Essi Hellén oli valinnut ylleen klassisen tyylikkään housupuvun.

Muusikko Sam Yaffa ja valokuvaaja Meeri Koutaniemi säväyttivät hatuilla – eikä asuista muutenkaan puuttunut mielikuvitusta.

Näytteliät Saara Kotkaniemi ja Maria Ylipää näyttivät miettineen asukokonaisuutensa tarkasti hiustyylejä myöten.

Näyttelijät Riitta Havukainen ja Eija Vilpas yhdistivät mekkoihinsa yksinkertaisen tyylikkäät mustat korot.