Marimekon uusi taiteellinen johtaja Anna Teurnell haluaa monipuolistaa suomalaisten rakastaman vaatemerkin ilmettä ja aikoo tehdä sen luonteensa mukaisesti: energisesti, tyylikkäästi ja konstailematta. Gloria Fashion Show'ssa esittäytyy myös uudistunut Marimekko.

Kun headhunter soitti viime talvena ruotsalaiselle Anna Teurnellille, 47, ja kysyi, kiinnostaisiko tätä hakea erään tunnetun suomalaisbrändin taiteelliseksi johtajaksi, Annan vatsanpohjasta kouraisi.

Hänellä oli kiinnostava työ H & M:n sisarbrändin & Other Storiesin designjohtajana, yhteensä noin 40 hengen suunnittelutiimit vastuullaan Tukholmassa ja Pariisissa sekä viihtyisä kakkosasunto d’Orsayn museon lähistöllä.

Hän oli ollut vuodesta 2011 asti luomassa & Other Storiesia, joka lanseerattiin näyttävästi seitsemään maahan viime vuonna. Anna oli rekrytoinut brändin suunnittelijat, kehittänyt työskentelytavat ja suunnitellut tuotantoketjun. Brändi oli Annan rakas luomus, mutta headhunter vihjasi, että tarjolla olisi vielä kansainvälisempi työmahdollisuus. Anna veti henkeä ja toivoi mielessään, että yritys olisi Marimekko.

Marimekko oli kuulunut Annan elämään lapsuudesta lähtien. Hänen psykologi-äitinsä oli sisustanut perheen asunnon Tukholman vanhassakaupungissa mustavalkoisilla mariverhoilla, ja iltaisin tyttö oli käpertynyt sänkyynsä raidallisessa trikooyöpaidassa. Jo nuorena Anna oli alkanut keräillä Marimekon kankaita. Häntä kiehtoivat yrityksen voimakkaat, tunnistettavat printit ja sen tarina vahvoine naisjohtajineen.

Kun H & M ja Marimekko tekivät vuonna 2008 yhteistyömalliston, idean takana oli Anna. Hän suunnitteli ruotsalaisyritykselle 28 maahan levitetyn vaatemalliston, jossa käytettiin Marimekon 1950-, 60- ja 70-luvun painokuvioita. Annasta Marimekon toimitusjohtaja Mika Ihamuotila oli tehnyt hyvää työtä uudistaessaan brändiä ja kansainvälistäessään sen globaaliksi yhtiöksi, jonka tuotteita myydään nyt 40 maassa.

Anna ilmoitti olevansa kiinnostunut pestistä ja jäi jännittämään headhunterin seuraavaa yhteydenottoa. Joitain viikkoja myöhemmin puhelin soi, ja rekrytointikonsultti varmisti sen, mitä hän oli toivonut: taiteellista johtajaa etsivä yritys oli Marimekko, ja sen johto halusi tavata Annan. Kun puhelu päättyi, hän varasi saman tien lentoliput Helsinkiin posket kuumottaen.

Nyt Jokapoika-paitaan ja mustaan hameeseen pukeutunut mallimittainen Anna Teurnell avaa oven 170 neliön asuntoonsa Tukholman Södermalmilla. Kolmen poikansa ja puuseppä-aviomiehensä kanssa 1800-luvun lopulla rakennetussa arvotalossa asuva suunnittelija kehottaa jättämään kengät jalkaan.

Olohuonetta hallitsee valtava kaakeliuuni ja koko seinän mittainen kirjahylly täynnä taide- ja muotikirjoja, romaaneja ja vanhoja LP-levyjä. Seinillä roikkuu ruotsalaistaiteilijoiden moderneja maalauksia, sohvapöydän lasimaljakossa tuoksuvat valtavat, vaaleanpunaiset pionit. Huonekalut ovat skandinaavisia klassikoita, kuten Arne Jacobsenia ja Piet Heinia. Harmaata sohvaa koristavat Marimekon tyynyt, patinoituneessa puulattiassa näkyvät vuosikymmenien takaisista asukkaista muistuttavat painaumat.

Koti on tyylikäs mutta sympaattisen konstailematon, ja sellainen Anna vaikuttaa itsekin olevan. Hänellä on takanaan pitkä ura H & M:ssä kansainvälisen muodin ja trendien asiantuntijana, ja sisäpiirilähteiden mukaan hän on ollut yrityksessä pidetty esimies.

Suomessa Anna aloitti työnsä heinäkuun puolivälissä. Hän johtaa Marimekon suunnittelutiimiä ja vastaa yrityksen vaatteiden, laukkujen, kodintuotteiden ja asusteiden designstrategiasta. Lisäksi hän on yrityksen johtoryhmän jäsen. Kakkosasunto Helsingin keskustasta on vielä hakusessa, mutta Annan tarkoituksena on alkaa rakentaa omaa pesää kaupunkiin heti, kun sopiva huoneisto löytyy. Tukholman-asunnosta Teurnellit eivät aio kuitenkaan luopua, sillä perheen miehillä on koulut ja työpaikat Ruotsissa.

17-vuotias Kalle haaveilee insinöörin urasta, kahvilassa töissä käyvä 19-vuotias Måns on hakenut kokkikouluun, ja 22-vuotias Max työskentelee isänsä apuna lautalattioita asentavassa perheyrityksessä.
Anna itse aikoo jakaa aikansa kahden kaupungin välillä, muttei usko matkustelun muodostuvan taakaksi.

”Järjestely ei toimisi, jos perheeni ei hyväksyisi sitä, mitä teen. He eivät nauti poissaolostani, mutta he tietävät, että rakastan työtäni”, Anna sanoo ja hymyilee.

Muotipiireissä Annan nimitys on otettu innostuneesti vastaan. Marimekon viimeisiä mallistoja on arvosteltu varovaisiksi ja ennalta-arvattaviksi, ja yrityksen taiteelliseen johtoon on kaivattu nimenomaan muodin ammattilaista. Entinen taiteellinen johtaja, Minna Kemell-Kutvonen, oli sisustuspuolen osaaja, joka siirrettiin muotoilujohtajaksi vastaamaan yrityksen kuviosuunnittelusta.

Annan mielestä Marimekon valtteja ovat sen pragmaattisuus, skandinaavisuus ja leikkisyys.

”Marimekko on vahva brändi, jolla on selkeä visuaalinen ilme ja valtavasti kansainvälistä potentiaalia”, hän hehkuttaa.

Anna haluaa kuitenkin monipuolistaa Marimekon vaatevalikoimaa: tuoda lisää variaatioita siluetteihin, uudistaa leikkauksia ja mekkojen pituuksia, ottaa käyttöön uusia kangasmateriaaleja ja lisätä esimerkiksi takkien, paitojen ja hameiden määrää mallistoissa: ”Enemmän ready to weariä”, hän tiivistää.

Printtikankaat säilyvät hänen mukaansa Marimekon ytimessä, mutta niiden rinnalle tulee esimerkiksi neuleita.

Vaikka sielultaan Anna on ennen kaikkea käsityöläinen, yksi tärkeä syy hänen palkkaamiseensa oli hänen hyvä maineensa esimiehenä. Anna kuvailee itseään sosiaaliseksi ja reiluksi orkesterinjohtajaksi, joka osaa kommunikoida ihmisten kanssa. Hänen suvussaan on useita terapeutteja, ja Anna kertoo olleensa aina itsekin kiinnostunut ihmisten käyttäytymisestä.

”On supertärkeää, että työyhteisössä on avoin ja rento tunnelma. Vain silloin ihmiset voivat olla luovia”, hän sanoo.

Nuorena Anna kertoo olleensa kärsimättömämpi, jos asiat eivät sujuneet niin kuin hän halusi. Nyt hän osaa antaa erilaisille persoonille heidän tarvitsemansa tilan.

”Mutta olen edelleenkin energinen tekijä, joka haluaa asioiden tapahtuvan”, Anna sanoo hymyillen ja napsauttelee sormiaan. ”Olen samanlainen kotonakin. Mieheni sanookin joskus, että voisitko välillä vain ottaa rennosti, please!” hän jatkaa ja nauraa heleästi päälle.

Perhe vilahtelee Annan puheessa vähän väliä. Eikä ihme, onhan Anna ollut miehensä kanssa yhdessä jo puolet elämästään. Pariskunta tapasi 1980-luvulla tukholmalaisessa ravintolassa.

”Mieheni on lämmin ja kiltti ihminen, jolla on sisäistä itseluottamusta. Mutta ei suhteemme suinkaan ole aina hyvä. Monesti olemme eri mieltä asioista, mutta olemme oppineet tulemaan toimeen ylä- ja alamäkien kanssa”, Anna sanoo ja korjaa vaalean hiussuortuvan korvansa taakse.
Samassa ovi käy. Annan keskimmäinen poika Måns tulee töistä kotiin ja huikkaa eteisestä tervehdyksen.

”Toin kahvilasta tuoretta leipää”, hän sanoo ja vie paperiin käärityn herkun keittiön pöydälle.

”Ihanaa, kiitos!” Anna huudahtaa ja huomauttaa suurperheen äitinä olemisessa olevan monia etuja. Hän kertoo lapsesta saakka haaveilleensa isosta perheestä, mutta unelman ytimessä on ollut myös kipeää kaipausta.

Anna syntyi vuonna 1966 Etelä-Ruotsissa insinööri-isän ja opiskelijaäidin perheeseen. Kun Anna oli neljävuotias, hänen vanhempansa erosivat. Anna jäi asumaan Tukholmaan äitinsä kanssa, ja isoveli muutti isän mukana Pohjois-Ruotsiin. Veljestä erottaminen oli Annalle kovempi paikka kuin vanhempien välirikko. Hän kaipasi ja ikävöi veljeään pitkään, makasi sängyssään miettimässä, mitä leikkejä tämä mahtoi leikkiä.

Onneksi olivat pitkät kesälomat. Ne Anna sai viettää veljensä kanssa isoäitinsä maatilalla Skånessa, käydä merenrannalla uimassa, seurata heinäntekoa pellolla ja ratsastaa hevosilla.

Muodista ja vaatteista Anna kiinnostui jo varhain. Yhdeksänvuotiaana hän näki Tukholman vanhassakaupungissa rokkareiden suosimassa vintageliikkeessä hiekanvärisen afgaaniturkiksen, jota ei saanut mielestään. Jouluaattona Anna löysi sen lahjapaketista, vaikka yksinhuoltajaäidillä olikin taloudellisesti niukkaa.

”Turkki oli täysin epäkäytännöllinen, sitä ei saanut edes kiinni. Mutta muistan edelleen, miten ihanalta se tuntui päällä.”

Samoihin aikoihin Anna alkoi haaveilla korkokengistä. Kun äiti ei vakuuttunut niiden tarpeellisuudesta, Anna päätti nikkaroida sellaiset itse. Hän veisti isoisänsä avustuksella puusandaalit, joiden lesti oli tehty suorasta puunpalasesta.

”Kengissä ei ollut minkäänlaista ergonomiaa. Niissä oli tosi vaikea kävellä, mutta ainakin niissä oli korko!” Anna sanoo ja nauraa.

Esiteini-ikäisenä Annasta tuli rokkari. Hän opetteli soittamaan sähkökitaraa ja veti silmiinsä mustat kajalit. Sitten hän hullaantui Blondien Debbie Harrystä ja kävi imemässä itseensä maailmantähden tyyliä bändin keikalla Gröna Lundissa. Hän teki myös omia korujaan, oli jatkuvasti askartelemassa työpöytänsä ääressä.

Lukion jälkeen Anna tiesi haluavansa ryhtyä luovalle alalle. Hän opiskeli vuoden taidekoulussa ja kokeili niin maalaamista, piirustusta kuin valokuvaustakin.

Ura muodin parissa alkoi vuonna 1990, kun hän sai paikan H & M:n ikkunasomistajana. Melko pian hän eteni vastaamaan liikkeiden esillepanosta ja ulkonäöstä. Töidensä ohessa hän otti kursseja korusuunnittelusta ja mietti hopeasepän uraa. Yksin työskentely ei kuitenkaan houkutellut sosiaalista naista, ja niinpä hän meni opiskelemaan vaatesuunnittelua ensin vuonna 1998 ammattikouluun ja sen jälkeen tukholmalaiseen Beckmansin designkorkeakouluun.

Opintojensa välissä Anna pääsi suunnitteluassistentiksi H & M:n asusteosastolle, ja jonkin aikaa hän suunnitteli myös freelancerina printtejä eri yrityksille. Vuonna 2003 Anna ylennettiin H & M:ssä ensin suunnittelijaksi ja sitten konseptisuunnittelijaksi, ja hänen vastuullaan olivat eri vuosina esimerkiksi trendivaatteet, asusteet, kengät, laukut ja alusvaatteet.

Anna muistaa edelleen, miten sykähdyttävältä tuntui nähdä ensimmäistä kertaa itse suunnitellut korvakorut asiakkaan päällä.

”Eikä se hauskuus ole vieläkään mihinkään kadonnut”, hän huudahtaa ja kertoo jokin aika sitten bonganneensa suunnittelemansa kengät eräästä espanjalaisesta muotilehdestä.

Annan mielestä muodissa hienointa on se, että se pystyy voimauttamaan käyttäjäänsä ja antaa tälle uudenlaista itsevarmuutta.
”Marimekossa haluan tehdä kestäviä vaatteita, joissa voi tuntea olonsa vahvaksi.”

Käsillä tekijä – sellainen Anna on edelleen vapaa-ajallaankin. Hän keräilee keittokirjoja ja on innokas kokeilemaan uusia reseptejä. Ainekset hän hakee luomukaupasta vastapäätä kotiaan. Usein hän kiertelee myös naapuruston kirpputoreilla ja vintagekaupoissa ja muokkaa ostamansa vaatteet itselleen sopiviksi.

”Rakastan vintagea. Olen keräillyt jo pitkään muun muassa Marimekon vanhoja mekkoja ja lasia. Mielestäni kaikkea ei myöskään pidä ostaa vaan tehdä itse”, hän sanoo ja kertoo edelleenkin silloin tällöin näpräävänsä koruja iltapuhteenaan.

Anna nauttii myös pyöräilystä, pilateksesta, dekkareista ja rauhallisista koti-illoista, jolloin aviomies soittelee makuuhuoneessa kitaraa ja pojat jutustelevat keskenään keikoista ja LP-hankinnoistaan.

”Jotkut ihmiset kaipaavat elämäänsä extravagazaa, hienoja lomia ja luksusta. Minä haluan hyvän arjen, jossa voin yhdistää mielenkiintoisen työn ja perheen. Haluan edelleenkin olla äiti, joka on lastensa kanssa.”

Sitten Anna näyttää älypuhelimestaan kuvaa matalasta, puusta rakennetusta, modernista kesämökistä, jossa on valtavat, merelle antavat ikkunat. Se on Annan perheen uusi piilopaikka Tukholman saaristossa.

”Saimme juuri huonekalut sisään. Pitääkin kutsua sinne ystäväperheitä viikonlopuksi”, hän alkaa suunnitella innostuneesti ja toteuttaa samalla johtamisfilosofiaansa.

Niinhän Anna sanoi. Rento tunnelma johtaa luovuuteen. Ja sitä Marimekko tarvitsee.

Juttu on julkaistu ensimmäistä kertaa elokuun 2014 Gloriassa.

Taiteilija Rauha Mäkilä suunnitteli uudistuneen Glorian tunnusvärin ateljeessaan. Katso videolta, mitä ajatuksia tehtävä Rauhassa herätti.

"Keväällä kaikki muuttuu vihreäksi ja elinvoimaiseksi. Se on uutta elämää", kuvataiteilija Rauha Mäkilä kiteyttää, miksi päätyi sekoittamaan juuri smaragdinvihreän värin kuvaamaan uudistuneen Glorian asennetta. Mitä muuta värin syntyprosessiin liittyi? Videolla uudistuneen Glorian päätoimittaja Saila-Mari Kohtala keskustelee Rauhan kanssa hänen luomisprosessistaan ja inspiraation lähteistään. 

Uudistunut Gloria ilmestyy torstaina 28. tammikuuta.

Vapiskaa, George Clooney, Daniel Craig ja muut Hollywood-hurmurit, täältä tulee Tiihosen Jare!

Räppäri Cheek eli Jare Henrik Tiihonen esiintyy joulukuun Gloriassa henkeäsalpaavan tyylikkäissä muotikuvissa, jotka henkivät vanhanajan Hollywood-glamouria. Cheek herättää voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan, mutta viimeistään näiden kuvien jälkeen vihaajienkin on myönnettävä, että miehessähän on karismaa. Kuvat on ottanut Jonas Lundqvist. Jaren stailauksesta vastaa Anna Komonen.

Jutussa lopettamista suunnitteleva suomalaisen popmusiikin supertähti muun muassa paljastaa, että yksi syy lopettamishaluihin on se, että yksityiselämä on jäänyt viime vuosina retuperälle. Tai kuten hän itse asian ilmaisee kappaleessaan Makee ja selkee: Tällä elämäntyylillä menee mania/oon kai juuttunut elämään Peter Panina.

Räppäri täyttää joulukuussa 34, kaverit ympärillä ovat perheellistyneet yksi toisensa jälkeen.

"Niin kauan kuin teen tätä juttuani, teen sitä täysillä, eikä mun maailmaan mahdu mitään tai ketään muuta. Tunnen itseni", Cheek kertoo.

Jutussa Cheek paljastaa myös, kuinka asuu, juhlii ja mihin hän tuhlaa. Lue koko juttu ja katso kaikki hienot kuvat joulukuun Gloriasta.

'

Glorian Instagramissa pääsee kurkistamaan kuvausten kulisseihin:

 

Our handsome coverboy Jare and model Alina at the photoshoot.

A video posted by Gloria Magazine (@gloriamagazine) on