Isojen kokojen Facebook-kirppiksellä asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. Kuva: Colourbox
Isojen kokojen Facebook-kirppiksellä asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. Kuva: Colourbox

Rempseän Läskien rättienvaihto -kirppisryhmän jäsenet kiittelevät, että itsetunto on noussut ryhmän myötä.

Facebookissa on nykyään hurja määrä kirppisryhmiä, joista jokaiselle löytyy taatusti jotakin. Yksi näistä ryhmistä on räväkästi nimetty Läskien rättienvaihto. Kuten nimestä voi päätellä, XL-kokoiset vaatteet vaihtavat ryhmässä omistajaa joko vaihtokauppana tai pientä maksua vastaan.

Lue myös: Parhaat vinkit: näin sinustakin tulee Facebook-kirppareiden guru

Ryhmän perustivat kaksi vuotta sitten Jutta Tobin, 29, ja Jaana Tanner, 31.

– Totesimme, ettemme mahdu niihin vaatteisiin, joita Facebook-kirppikset ovat pullollaan, Jutta kertoo. 

– Jos niiden XS–M-kokoisten joukkoon joskus eksyi joku L/XL-vaate, se oli joku karsea, myytiin heti tai jonottajia oli sata, Jutta täsmentää.

”Totesimme, ettemme mahdu niihin vaatteisiin, joita Facebook-kirppikset ovat pullollaan.”

Facebookissa tutustuneet naiset olivat jo kerran aikaisemmin ”shoppailleet” toistensa kaapeissa ja vaihtaneet käyttämättömiksi jääneitä vaatteita. Tuntui hyvältä idealta jatkaa samaa isommassa ryhmässä.

– Koska molemmat olemme rempseitä ja puhumme asioista niiden oikeilla nimillä, ryhmästä tuli sitten ”läskien rättienvaihto”, naiset selittävät.

Jaana ja Jutta tapasivat, koska käyttivät samaa vaatekokoa. Jutalla on kuvassa asu, jonka kaikki osat koruista kenkiin on ostettu kirppisryhmästä. Kuvat: Jaanan ja Jutan albumit
Jaana ja Jutta tapasivat, koska käyttivät samaa vaatekokoa. Jutalla on kuvassa asu, jonka kaikki osat koruista kenkiin on ostettu kirppisryhmästä. Kuvat: Jaanan ja Jutan albumit

Alun perin tarkoituksena oli järjestää ryhmätapaamisia, joissa vaatteita olisi vaihdeltu, mutta se osoittautui käytännössä hankalaksi, ja nykyään ryhmä toimii kuten perinteinen Facebook-kirppis.

Ei tiukkapipoille

Kyseessä ei ole suinkaan Facebookin ainoa ”isojen tyttöjen kirppis”, mutta juuri rempseys tekee ryhmästä omanlaisensa. Ei turhaa nipotusta, kuten monilla Facebook-kirppiksillä, vaan ryhmän henkeen kuuluvat huumori ja muiden kannustaminen.

– Onhan tuosta nimestä valitettu, että se on alentava ja ruma, mutta se on vaan nimi! Toivomme, että ne, joita ryhmän ronski nimi häiritsee, eivät liittyisi ryhmään, Jutta sanoo.

Ryhmän meininki tiivistettynä kuuluukin naisten mukaan näin: ei tiukkapipoille.

Ryhmästä tuli suositumpi kuin naiset osasivat odottaa. Nyt siihen kuuluu 20 000 naista ja muutama mies. Minimivaatekoko, jota ryhmän kautta saa vaihtaa, on L tai 40.

Ryhmän meininki tiivistettynä kuuluu: ei tiukkapipoille.

Alkuperäinen tarkoitus oli saada isompien kokojen vaatteet kiertoon, mutta viime kuukausina ryhmä on muuttunut enemmän yhteisöksi. Ryhmäläiset ovat tutustuneet toisiinsa, alkaneet järjestää ohjelmaa ja teettäneet jopa pinssit rintaan.

– Nyt ne ovat jopa järkkäämässä yhteistä risteilyä ”pullukat paatilla”, perustajat kertovat.

Samat pulmat yhdistävät

Välillä isossa naisjoukossa tulee myös erimielisyyksiä.

– Ryhmähenki ei näin suuressa akkalaumassa ole aina hyvä, riitoja ja negatiivisuutta on ilmennyt. Me ylläpidossa olemme kieltäneet kaiken haukkumisen, toisten arvostelun ja postaukset, joiden tarkoituksena on aiheuttaa draamaa ja hämmennystä, naiset kertovat.

Ryhmä pysyy positiivisena, kun ylläpito poistaa häiriköt reippaalla ”kerrasta pihalle” -periaatteella.

– Sanotaan, että lihavat on leppoisia, mutta olen oppinut, että se on toisinaan tosi lihava vale, Jutta kertoo.

Vertaistuki sen sijaan on sallittua kirppistelyn ohessa.

– Hauskoja ovat keskustelut, joissa me läskit kyselemme neuvoja meille tuttuihin ongelmiin: kuinka reidet eivät hinkkaudu rikki ja kuinka maharöllykän saa litistettyä. Kaikki tietävät, mistä puhutaan ja usein keskustelut ajautuvat hersyviksi ja hulvattomiksi, Jutta kertoo.

Hän kertoo lukevansa palautteita usein tippa linssissä.

– Ei tämän läskinä olon tarvitse olla niin kurjaa ja hävettävää. Moni onkin kertonut ja kiitellyt, kuinka itsetunto on noussut ryhmän myötä.

”Ei tämän läskinä olon tarvitse olla niin kurjaa ja hävettävää.”

Jaana on ryhmän perustamisen jälkeen laihduttanut kokoon S/M, mutta hänen kaapeistaan löytyy edelleen liian isoja vaatteita, joita hän laittaa myyntiin silloin tällöin.

Jutta sen sijaan kertoo, että ryhmä on muuttanut hänen suhtautumistaan omaan kehoonsa.

– Tajusin, etten todellakaan paini yksin reisieni ja makkaroideni kanssa. Aina on ollut paine mahtua kokoon M, mutta ei ole enää. Olen ihan tyytyväinen koossa 48 ja olen oppinut, ettei minun tarvitse pukeutua telttoihin. Voin vetää jalkaan tiukat treggingsit, saapikkaat ja tyköistuvan paidan sekä nahkatakin. Uskallan olla minä, kaikkine muotoineni. Kiitos kuuluu ryhmälle ja kaikille siellä oleville naisille.

Mistä isoja kokoja?

”Vaatekaupolla on yhtä petrattavaa isojen kokojen kanssa, mutta viime aikoina on näkynyt muutos parempaan”, Läskien rättienvaihto -ryhmän perustaja Jutta Tobin kertoo.

Esimerkiksi Lindex-vaateketjun normaalimallistoonkin kuuluvat nykyään myös isot koot.

”XL-nurkkaan suunnistaminen tuntuu kurjalta, tavallaan eristetään pullukka normaalikokoa käyttävistä naisista. Minä ja monet ryhmän naisista tilaamme suuren osan vaatteistamme netistä ja ulkomailta, missä valikoima on kiitettävä.”

Kirppisryhmässä kaupaksi menevät kaikki merkit – tärkeintä on, että vaate on kiva ja sopiva.

”Huomaan usein ostoilmoituksia juhlavaatteista, lähinnä mekoista. Pullukatkin haluavat käyttää mekkoja, mutta niitä on vähän tarjolla. Myös saappaita isoille pohkeille kaivataan”, Jutta kertoo.

Katso myös Me Naisten nettikauppavinkit:

XL-muotia verkosta – listasimme parhaat nettikaupat

Kasarilla heilui Kim Wilden takatukka, ysärillä Tanja Vienosen etuheitto. Koostimme julkkisten hiustyylejä vuodesta 1980 vuoteen 2000.

1980: Barbara Streisand

Embed from Getty Images

Kasarilla piti olla permis – aivan niin kuin laulaja Barbara Streisandilla

 

1981: Pirkko Arstila

Kuva: Sanoma-arkisto
Kuva: Sanoma-arkisto

Vuonna 1981 ilmava pottamalli sopi oikein hyvin tv-ruutuun. Kuvassa Pirkko Arstila MTV:n ensimmäisessä Kymmenen uutiset -lähetyksessä. 

 

1982: Kim Wilde

Embed from Getty Images

Kim Wilden takatukka oli kasarin alkupuoliskolla omaa luokkaansa.

 

1983: Brooke Shields

Embed from Getty Images

Brooke Shieldsin laineita ja kiiltoa tavoiteltiin sen jälkeen, kun tämä tuli tunnetuksi Sininen laguuni -elokuvasta.

 

1984: Anna-Liisa Tilus

Kuva: Sanoma-arkisto
Kuva: Sanoma-arkisto

Kasarilla taiteilijat saattoivat irrotella, mutta missit eivät. Kuvassa vuoden 1984 Miss Suomi Anna-Liisa Tilus, joka tunnetaan nykyään tv-kuuluttajana.

 

1985: Diana

Kuva: Reurters / Roy Letkey PN/CMC
Kuva: Reurters / Roy Letkey PN/CMC

Moni innostui 80-luvulla lyhyestä hiusmallista prinsessa Dianan takia.

 

1986: Samantha Fox

Embed from Getty Images

 

1987: Madonna

Kuva: Reuters / McKenna
Kuva: Reuters / McKenna

Madonna oli 80- ja 90-luvulla yksi suurimmista tyyli-ikoneista. Vuonna 1987 hän suki lyhyet hiuksensa usein taakse.

 

1988: Linda Evans

Kuva: handout / MTV
Kuva: handout / MTV

Dynastia-sarjasta tunnetuksi tulleen Linda Evansin elegantti tyyli 80-luvun puolivälin jälkeen.

 

1989: Roxetten Marie Fredriksson

Embed from Getty Images

Roxetten Marie Fredriksson teki lyhyen, vaalean hiustyylin tunnetuksi ympäri maailmaa.

 

1990: Julia Roberts

Pretty Woman -elokuvan jälkeen kaikilla piti olla kiharaa – aivan kuten Julia Robertsilla.

 

1991: Tanja Karpela

Etuheitto oli kova juttu 90-luvun alussa olivatpa hiukset minkä pituiset tahansa. Tässä vuoden 1991 Miss Suomi Tanja Vienosen (nykyään Karpela) tyylinäyte.

 

1992: Courtney Love ja Kurt Cobain

Embed from Getty Images

Kurt Cobain ja myös hänen puolisonsa Courney Love toivat grungetyylin myös hiuksiin.

 

1993: Sharon Stone

Embed from Getty Images

Basic Instinct -menestysleffan jälkeen Sharon Stonella nähtiin polkkatukka, jota hän piti joskus taakse sliipattuna, joskus keskijakauksella ja joskus rennosti korvien takana.

 

1994: Jennifer Aniston

Kuva: Reuters
Kuva: Reuters

Frendit-sarjan myötä moni marssi kampaajalle Jennifer Aniston kuva kädessään. Hiuksista tuli 90-luvun puolivälissä kenties matkituimmat maailmassa. 

 

1995: Taikapeilin Hanna-Riikka ja Nina Tapio

Kuva: Sanoma-arkisto / Michael Aston / A Station / WEA Records
Kuva: Sanoma-arkisto / Michael Aston / A Station / WEA Records

Taikapeilin Hanna-Riikan ja Ninan hiukset näyttivät 90-luvun puolivälissä tältä.

 

1996: Spice Girls

Kuva: Reuters
Kuva: Reuters

Myös Spaissareiden tyyliä kopioitiin 90-luvun puolivälin jälkeen päästä varpeisiin.

 

1997: Nylon Beatin Jonna ja Erin

Kuva: Sanoma-arkisto
Kuva: Sanoma-arkisto

Ysärin jälkipuoliskolla huivi rento ja cool - ainakin Naikkarit-fanien mielestä. Kuvassa Nylon Beatin Jonna ja Erin.

 

1998: Sarah Jessica Parker

Embed from Getty Images

Sinkkuelämää-sarjan myötä moni haaveili samanlaisista kiharoista, mitä Carriella (näyttelijä Sarah Jessica Parker) oli.

 

1999: Britney Spears

Kuva: Reuters
Kuva: Reuters

Britney Spears kahmi palkintoja vuonna 1999, minkä jälkeen hänestä tuli lapsien ja nuorten tyyli-ikoni hiuksia myöten.

 

2000: Paula Koivuniemi ja muut ”leidit”

Kuva: Sanoma-arkisto / Ulla-Maija Lähteenmäki
Kuva: Sanoma-arkisto / Ulla-Maija Lähteenmäki

Tässä Paula Koivuniemen, Katri Helenan ja Lea Lavenin hapsuotsis vuosimallia 2000. Kuvassa myös neljäs Leidit lavalla -artisti eli ja Marion Rung.

Tärkeintä Viivi Huuskalle on takin tarina. – Takki peittää sydämen, joten sen valinnassa kannattaa olla tarkkana, Viivi sanoo.

Takki on ensimmäinen asia, jonka näet toisesta, varsinkin Suomen sääolosuhteissa. Osittain juuri tämän takia ohjaaja Viivi Huuska, 28, rakastaa takkeja.

– Takilla voi luoda tunnetta. En voi enää mennä kirpputorille euron päiville, koska kaikki takit puhuttelevat minua.

Viivi Huuskan mielestä rotsi ei voi olla liian iso.

– Minulla on miesten XXL-kokoinen villakangastakki. Ystäväni nauravat, että se on liian iso. Olen eri mieltä. Rotsi ei voi olla koskaan liian reilu.

”Suurin osa takeistani on kierrätettyjä, löydettyjä tai ihmisten päältä ostettuja. Takki peittää sydämen, joten sen valinnassa kannattaa olla tarkkana.”

Viivi Huuska ei kuitenkaan osta mitä vain takkia, vaan sillä pitää olla tarina.

– Vaikka minulla on yli sata takkia, en usko kuluttamiseen ja uutena ostamiseen. Suurin osa takeistani on kierrätettyjä, löydettyjä tai ihmisten päältä ostettuja. Takki peittää sydämen, joten sen valinnassa kannattaa olla tarkkana.

Kukkatoppatakki on UFF-löytö. Se lämmittää joka säällä. Kuva: Juha Salminen
Kukkatoppatakki on UFF-löytö. Se lämmittää joka säällä. Kuva: Juha Salminen

Mummi matkassa

”Tärkein takkini on Lempi-isoäitini vanha. Hän kuoli kaksi vuotta sitten 102-vuotiaana, kovis nainen.

Kun menin käymään kotona Kankaanpäässä ensimmäisen kerran hänen poismenonsa jälkeen, äitini sanoi, että oli säästänyt minulle isoäidin takkeja.

Menin katsomaan takkeja yläkertaan. Rekissä roikkui 1950-luvun turkiksia ja niiden vieressä oudon näköinen, vaaleanvioletti kietaisutakki. Ajattelin, että haluan tämän, en muuta. Alakerrassa kysyin vanhemmiltani takin historiasta.

Äitini kertoi, että isoäitini käytti sitä lypsäessään. Hän oli maatilan tyttöjä. Kun käytin rotsia viime syksynä JVG:n Hartwall Arenan keikalla, ystäväni kehuivat sen mallia ja väriä.

Se on tärkein takkini. En tule koskaan luopumaan siitä. Kun käytän takkia, osa mummini historiasta kulkee mukanani. Se herättää kaipuuta.

Mummini oli supertärkeä. Katsoimme televisiosta Tangomarkkinoita ja biljardia. Samalla ajelin hänen pyörätuolillaan ympäri kämppää. Viimeisinä aikoina nukuimme käsi kädessä päiväunia. Mummini tunnisti minut loppuun saakka.”

Maasta löytynyt pilotti

”Olin elokuussa ystäväni kanssa Helsingin Sörnäisissä Kolme Kaisaa -ravintolassa. Puolenyön aikaan näin erään naisen päällä Adidaksen pilotin. Sanoin kaverilleni, että näitkö tuon takin, aivan mieletön.

Menimme juttelemaan naiselle. Kerroin hänelle, että nähdessäni mielenkiintoisen takin, kysyn, saisinko ostaa sen. Summa on aina 50 euroa. Nainen oli hämmentynyt. Hän alkoi kuitenkin kertoa takin historiaa.

Nainen sanoi löytäneensä takin kymmenen vuotta sitten maasta Amsterdamista. Tarinan lopuksi hän totesi, että takin on itse asiassa aika vaihtaa omistajaa. Teimme kaupat ja joimme oluet. Juttelimme hänen elämästään, minun elämästäni, naisena olemisesta.

Tilanne oli tärkeä, koska sain viettää hetken tämän ihmisen kanssa. Tällä hetkellä teen töitä Adidakselle. Myös he olivat otettuja stoorista.”

Sadepäivän pelastus

”Kaikilla pitäisi olla sadetakki, jonka selässä lukee oma nimi, koska sade on perseestä. Minulla on Vitunviivi. Olen ollut muutaman kerran ongelmissa nimeni vuoksi. En ymmärrä miksi. Sama oli Sannin Että mitähän vittua -kappaleen kanssa. Mikä siinä oli vaikeaa?

Ehkä sana ei sovi käytöstapoihin, mutta en sovi minäkään. Kun olin pieni, äitini kiroili enemmän kuin teini-ikäinen ja isäni oli merimies. Takissa tulee bosslady-olo.”

Viivi Huuska osti ja painatti sadetakkinsa Berliinissä Bread & Butter -muotifestivaaleilla. Kuva: Juha Salminen
Viivi Huuska osti ja painatti sadetakkinsa Berliinissä Bread & Butter -muotifestivaaleilla. Kuva: Juha Salminen