Yksi vinkki ei vanhene: etsi alehintaan laadukkaita klassikkovaatteita. Kuva: Shutterstock
Yksi vinkki ei vanhene: etsi alehintaan laadukkaita klassikkovaatteita. Kuva: Shutterstock

Tiedostava kuluttaja miettii ostopäätöstään tarkkaan, vaikka saisikin mojovan alennuksen.

Alennussesonki on taas täällä, ja vaikka se onkin Kaupan liiton mukaan menettänyt merkitystään, moni suuntaa yhä ostoksille edulliset löydöt mielessään.

Edullinen alennusmyyntiostos ei kuitenkaan ole vain edullinen alennusmyyntiostos. Tiedostavan kuluttajan tulisi myös potea jonkinlaisia tunnontuskia siitä, että kuluttaa asioihin, jotka eivät ole elämässä aivan välttämättömiä. Esimerkiksi vaatteisiin, joita suurimmalla osalla meistä on jo kaapeissaan loppuiäksi.

Hyvän mielen alennusostosta tehdessä pitäisikin huomioida aina kaksi asiaa: eettisyys ja ekologisuus.

Nyt joku tietysti ajattelee, että vaatehan on jo tuotettu aikaa sitten ja rahdattu kaupan rekkiin. Minne se sieltä enää päätyisi, ellei kukaan osta sitä? Jätteeksi?

Kenties, mutta kuluttamalla sinä, minä ja naapurin Marjatta viestimme vaateteollisuudelle, mikä myy ja mikä jää myymättä – siis mistä yritykset saavat rahaa, mistä eivät. Yrityksille kannattavinta olisi tietysti tehdä sellaisia tuotteita, joista ne saavat mahdollisimman suuret voitot. Tällä hetkellä halpaketjujen tuottavuus perustuu volyymiin eli siihen, että halpoja tuotteita tehdään ja myydään mahdollisimman paljon. Se ei ole ympäristön kannalta hyvä.

Älä osta kertakäyttöistä

Haastattelimme syksyllä professori Kirsi Niinimäkeä Aalto-yliopistosta. Hän oli sitä mieltä, että näin ei voi jatkua kovin pitkään.

– Luulen, että halpatuotanto tulee jossakin vaiheessa tiensä päähän. Puuvillan kuitutuotannossa rajat tukevat vastaan, ja tuotantoa joudutaan supistamaan ympäristövaikutusten takia, hän totesi.

Puuvillantuotanto kuluttaa valtavasti puhdasta vettä, ja viljelyssä käytetyt kemikaalit kuormittavat luontoa. Luonto kärsii myös siitä, että hutiostokset päätyvät jätteeksi kaatopaikoille. Jokainen suomalainen tuottaa vuosittain noin 10 kiloa tekstiilijätettä.

Eettisemmän ja ekologisemman kuluttamisen voi aloittaa esimerkiksi yrittämällä vähentää tuota määrää. Alennuksestakin kannattaa siis ostaa vain sellaisia vaatteita ja asusteita, joita tietää käyttävänsä pitkään, mielellään useita vuosia. Se on ensimmäinen ja helpoin askel kohti ekologisempaa kuluttamista.

Syynää laput

Vaikeampaa on saada selville, millaisissa oloissa ihmiset vaatteita tekevät ja kuinka paljon vaateteollisuus kuormittaa ympäristöä.

Jonkin verran on pääteltävissä vaatteen valmistusmateriaaleista. Niitä valitessa kannattaa kiinnittää huomiota ympäristövaikutuksiin, eläinten kohteluun, kestävyyteen, pestävyyteen ja kierrätettävyyteen. Tässä suuntaa-antava listaus:

Suosi: luomu- ja Reilun kaupan -puuvillaa, BCI-puuvillaa (Better Cotton Initiative), (luomu)pellavaa kierrätettyä polyesteriä, luomutuotettua villaa, lyocellia/tenceliä, hamppua

Vältä: polyamidia/nylonia (paitsi sukkahousuissa ja teknisissä vaatteissa), akryyliä

Jotakin voi päätellä myös tuotteessa olevista merkinnöistä, joten laput kannattaa syynätä tarkkaan. Osa niistä saattaa olla vihreitä väriltään vain viherpesun vuoksi, mutta esimerkiksi Pohjoismainen ympäristömerkki eli Joutsenmerkki asettaa jonkinlaisia vaatimuksia myös työntekijöiden terveydentilalle ja hyvinvoinnille. Reilun kaupan merkki puolestaan varmistaa, että puuvillan viljelijälle maksetaan riittävä korvaus.

Toistaiseksi sertifikaatteja esimerkiksi ihmisoikeuksien toteutumisesta vaatebisneksessä ei kuitenkaan ole juuri olemassa. Osa pienemmistä vaatemerkeistä kuitenkin markkinoi itseään juuri eettisyydellä, ekologisuudella ja läpinäkyvällä tuotantoketjulla. Siitäkään tuskin on mitään haittaa, että tuote on tehty lähellä.

Lähteenä käytetty myös Rinna Saramäen kirjaa Hyvän mielen vaatekaappi (Atena 2013).

Tarkistuslista alevaateostoksille

Kysy ainakin nämä itseltäsi ennen ostopäätöksen tekemistä:

1. Sopiiko vaate oikeasti tyyliini vai ihastuinko vain tämän hetken trendijuttuun? Tuleeko vaatteelle siis varmasti käyttöä?

2. Vaikuttaako vaate laadukkaalta? Tarkista valmistusmateriaali, tunnustele kangasta ja hankaa sitä hieman, jotta näet, nyppyyntyykö se.

3. Onko vaatteesta jotenkin pääteltävissä, että se olisi valmistettu hyvissä työolosuhteissa, esimerkiksi Euroopassa? Onko siinä muita hyviä puolia, esimerkiksi tavallista ekologisempi valmistusmateriaali?

4. Onko vaatetta mahdollista muokata tai korjata, jotta se kestäisi käytössä pidempään tai voiko rikkinäisen vaatteen kierrättää helposti, kun sen aikaa tulee? 

5. Tarvitsenko tätä varmasti vai olenko ostamassa vain ostamisen ilosta?

Kasarilla heilui Kim Wilden takatukka, ysärillä Tanja Vienosen etuheitto. Koostimme julkkisten hiustyylejä vuodesta 1980 vuoteen 2000.

1980: Barbara Streisand

Embed from Getty Images

Kasarilla piti olla permis – aivan niin kuin laulaja Barbara Streisandilla

 

1981: Pirkko Arstila

Kuva: Sanoma-arkisto
Kuva: Sanoma-arkisto

Vuonna 1981 ilmava pottamalli sopi oikein hyvin tv-ruutuun. Kuvassa Pirkko Arstila MTV:n ensimmäisessä Kymmenen uutiset -lähetyksessä. 

 

1982: Kim Wilde

Embed from Getty Images

Kim Wilden takatukka oli kasarin alkupuoliskolla omaa luokkaansa.

 

1983: Brooke Shields

Embed from Getty Images

Brooke Shieldsin laineita ja kiiltoa tavoiteltiin sen jälkeen, kun tämä tuli tunnetuksi Sininen laguuni -elokuvasta.

 

1984: Anna-Liisa Tilus

Kuva: Sanoma-arkisto
Kuva: Sanoma-arkisto

Kasarilla taiteilijat saattoivat irrotella, mutta missit eivät. Kuvassa vuoden 1984 Miss Suomi Anna-Liisa Tilus, joka tunnetaan nykyään tv-kuuluttajana.

 

1985: Diana

Kuva: Reurters / Roy Letkey PN/CMC
Kuva: Reurters / Roy Letkey PN/CMC

Moni innostui 80-luvulla lyhyestä hiusmallista prinsessa Dianan takia.

 

1986: Samantha Fox

Embed from Getty Images

 

1987: Madonna

Kuva: Reuters / McKenna
Kuva: Reuters / McKenna

Madonna oli 80- ja 90-luvulla yksi suurimmista tyyli-ikoneista. Vuonna 1987 hän suki lyhyet hiuksensa usein taakse.

 

1988: Linda Evans

Kuva: handout / MTV
Kuva: handout / MTV

Dynastia-sarjasta tunnetuksi tulleen Linda Evansin elegantti tyyli 80-luvun puolivälin jälkeen.

 

1989: Roxetten Marie Fredriksson

Embed from Getty Images

Roxetten Marie Fredriksson teki lyhyen, vaalean hiustyylin tunnetuksi ympäri maailmaa.

 

1990: Julia Roberts

Pretty Woman -elokuvan jälkeen kaikilla piti olla kiharaa – aivan kuten Julia Robertsilla.

 

1991: Tanja Karpela

Etuheitto oli kova juttu 90-luvun alussa olivatpa hiukset minkä pituiset tahansa. Tässä vuoden 1991 Miss Suomi Tanja Vienosen (nykyään Karpela) tyylinäyte.

 

1992: Courtney Love ja Kurt Cobain

Embed from Getty Images

Kurt Cobain ja myös hänen puolisonsa Courney Love toivat grungetyylin myös hiuksiin.

 

1993: Sharon Stone

Embed from Getty Images

Basic Instinct -menestysleffan jälkeen Sharon Stonella nähtiin polkkatukka, jota hän piti joskus taakse sliipattuna, joskus keskijakauksella ja joskus rennosti korvien takana.

 

1994: Jennifer Aniston

Kuva: Reuters
Kuva: Reuters

Frendit-sarjan myötä moni marssi kampaajalle Jennifer Aniston kuva kädessään. Hiuksista tuli 90-luvun puolivälissä kenties matkituimmat maailmassa. 

 

1995: Taikapeilin Hanna-Riikka ja Nina Tapio

Kuva: Sanoma-arkisto / Michael Aston / A Station / WEA Records
Kuva: Sanoma-arkisto / Michael Aston / A Station / WEA Records

Taikapeilin Hanna-Riikan ja Ninan hiukset näyttivät 90-luvun puolivälissä tältä.

 

1996: Spice Girls

Kuva: Reuters
Kuva: Reuters

Myös Spaissareiden tyyliä kopioitiin 90-luvun puolivälin jälkeen päästä varpeisiin.

 

1997: Nylon Beatin Jonna ja Erin

Kuva: Sanoma-arkisto
Kuva: Sanoma-arkisto

Ysärin jälkipuoliskolla huivi rento ja cool - ainakin Naikkarit-fanien mielestä. Kuvassa Nylon Beatin Jonna ja Erin.

 

1998: Sarah Jessica Parker

Embed from Getty Images

Sinkkuelämää-sarjan myötä moni haaveili samanlaisista kiharoista, mitä Carriella (näyttelijä Sarah Jessica Parker) oli.

 

1999: Britney Spears

Kuva: Reuters
Kuva: Reuters

Britney Spears kahmi palkintoja vuonna 1999, minkä jälkeen hänestä tuli lapsien ja nuorten tyyli-ikoni hiuksia myöten.

 

2000: Paula Koivuniemi ja muut ”leidit”

Kuva: Sanoma-arkisto / Ulla-Maija Lähteenmäki
Kuva: Sanoma-arkisto / Ulla-Maija Lähteenmäki

Tässä Paula Koivuniemen, Katri Helenan ja Lea Lavenin hapsuotsis vuosimallia 2000. Kuvassa myös neljäs Leidit lavalla -artisti eli ja Marion Rung.

Tärkeintä Viivi Huuskalle on takin tarina. – Takki peittää sydämen, joten sen valinnassa kannattaa olla tarkkana, Viivi sanoo.

Takki on ensimmäinen asia, jonka näet toisesta, varsinkin Suomen sääolosuhteissa. Osittain juuri tämän takia ohjaaja Viivi Huuska, 28, rakastaa takkeja.

– Takilla voi luoda tunnetta. En voi enää mennä kirpputorille euron päiville, koska kaikki takit puhuttelevat minua.

Viivi Huuskan mielestä rotsi ei voi olla liian iso.

– Minulla on miesten XXL-kokoinen villakangastakki. Ystäväni nauravat, että se on liian iso. Olen eri mieltä. Rotsi ei voi olla koskaan liian reilu.

”Suurin osa takeistani on kierrätettyjä, löydettyjä tai ihmisten päältä ostettuja. Takki peittää sydämen, joten sen valinnassa kannattaa olla tarkkana.”

Viivi Huuska ei kuitenkaan osta mitä vain takkia, vaan sillä pitää olla tarina.

– Vaikka minulla on yli sata takkia, en usko kuluttamiseen ja uutena ostamiseen. Suurin osa takeistani on kierrätettyjä, löydettyjä tai ihmisten päältä ostettuja. Takki peittää sydämen, joten sen valinnassa kannattaa olla tarkkana.

Kukkatoppatakki on UFF-löytö. Se lämmittää joka säällä. Kuva: Juha Salminen
Kukkatoppatakki on UFF-löytö. Se lämmittää joka säällä. Kuva: Juha Salminen

Mummi matkassa

”Tärkein takkini on Lempi-isoäitini vanha. Hän kuoli kaksi vuotta sitten 102-vuotiaana, kovis nainen.

Kun menin käymään kotona Kankaanpäässä ensimmäisen kerran hänen poismenonsa jälkeen, äitini sanoi, että oli säästänyt minulle isoäidin takkeja.

Menin katsomaan takkeja yläkertaan. Rekissä roikkui 1950-luvun turkiksia ja niiden vieressä oudon näköinen, vaaleanvioletti kietaisutakki. Ajattelin, että haluan tämän, en muuta. Alakerrassa kysyin vanhemmiltani takin historiasta.

Äitini kertoi, että isoäitini käytti sitä lypsäessään. Hän oli maatilan tyttöjä. Kun käytin rotsia viime syksynä JVG:n Hartwall Arenan keikalla, ystäväni kehuivat sen mallia ja väriä.

Se on tärkein takkini. En tule koskaan luopumaan siitä. Kun käytän takkia, osa mummini historiasta kulkee mukanani. Se herättää kaipuuta.

Mummini oli supertärkeä. Katsoimme televisiosta Tangomarkkinoita ja biljardia. Samalla ajelin hänen pyörätuolillaan ympäri kämppää. Viimeisinä aikoina nukuimme käsi kädessä päiväunia. Mummini tunnisti minut loppuun saakka.”

Maasta löytynyt pilotti

”Olin elokuussa ystäväni kanssa Helsingin Sörnäisissä Kolme Kaisaa -ravintolassa. Puolenyön aikaan näin erään naisen päällä Adidaksen pilotin. Sanoin kaverilleni, että näitkö tuon takin, aivan mieletön.

Menimme juttelemaan naiselle. Kerroin hänelle, että nähdessäni mielenkiintoisen takin, kysyn, saisinko ostaa sen. Summa on aina 50 euroa. Nainen oli hämmentynyt. Hän alkoi kuitenkin kertoa takin historiaa.

Nainen sanoi löytäneensä takin kymmenen vuotta sitten maasta Amsterdamista. Tarinan lopuksi hän totesi, että takin on itse asiassa aika vaihtaa omistajaa. Teimme kaupat ja joimme oluet. Juttelimme hänen elämästään, minun elämästäni, naisena olemisesta.

Tilanne oli tärkeä, koska sain viettää hetken tämän ihmisen kanssa. Tällä hetkellä teen töitä Adidakselle. Myös he olivat otettuja stoorista.”

Sadepäivän pelastus

”Kaikilla pitäisi olla sadetakki, jonka selässä lukee oma nimi, koska sade on perseestä. Minulla on Vitunviivi. Olen ollut muutaman kerran ongelmissa nimeni vuoksi. En ymmärrä miksi. Sama oli Sannin Että mitähän vittua -kappaleen kanssa. Mikä siinä oli vaikeaa?

Ehkä sana ei sovi käytöstapoihin, mutta en sovi minäkään. Kun olin pieni, äitini kiroili enemmän kuin teini-ikäinen ja isäni oli merimies. Takissa tulee bosslady-olo.”

Viivi Huuska osti ja painatti sadetakkinsa Berliinissä Bread & Butter -muotifestivaaleilla. Kuva: Juha Salminen
Viivi Huuska osti ja painatti sadetakkinsa Berliinissä Bread & Butter -muotifestivaaleilla. Kuva: Juha Salminen