Tämän hetken kuumin muotihitti on aikuisten haalari. Miten kotiasuksi tarkoitetusta haalarista tuli juhlakelpoinen? Voiko sen ottaa tosissaan?

Kuvat Karoliina Paatos

Oloni on kaikkea muuta kuin kotoisa. Räikeän raidallisena on vaikea sulautua mustaan ja leopardikuvioon. Olen ollut helsinkiläisessä yökerho Onnelassa puolitoista minuuttia, kun minua jo lähestytään.

– Mä tykkään sun raidoista, kuuluu pelinavaus.

Tanssilattian liepeillä asuni kerää kanssabailaajilta aavistuksen pidempiä katseita kuin olen tottunut saamaan tavallisena baari-iltana, vaikka nuoriso tietääkin, mistä tässä on kyse.

– Kiinnitin heti huomiota, että joku on pukeutunut Onepieceen... baarissa, kertoo Joanna Blomqvist, 18, joka on itsekin toivonut haalaria syntymäpäivälahjaksi.

Niin, ylläni oleva Onepiece-niminen mukavuusvaate on tämän talven muotijuttu: pehmoinen haalari, joka saa raavaammankin kaverin tai seksikkyyttä uhkuvan pimatsun näyttämään oikealta söpöliiniltä.

Mikäli kaikki ennusmerkit pitävät paikkansa, kukaan ei kohta välty norjalaisnuorukaisten suunnittelemalta kokovartaloasulta tai sen lukemattomilta kopioilta. Itse asiassa aikuisten potkupuvun luojat hämmästyivät siinä missä muutkin, kun kotihaalarista tuli bilevaate. Yökerho Onnelassakin niitä on VIP-isännän mukaan bongattu jo useampi.

Löysä, koko vartalon peittävä vaate sotii kaupungin yössä vallitsevaa itsensä esittelemisen kulttuuria vastaan. Seksikäs olo on kaukana, enkä usko takapuolenikaan pääsevän oikeuksiinsa lörpöttävässä asussa.

Eikö piukka toppi olekaan enää muotia, nytkö halutaan söpöillä? Varsinainen suunnanmuutos.

Sen huomaa

Ajatelkaapa hurmurinäyttelijä Jude Lawta aikuismittoihin ommellussa collegehaalarissa. Siis sellaisessa kuin vauvojen potkupuvut, mutta isommassa koossa. Judellakin on sellainen, sillä norjalaismerkki Onepiece on kansainvälisten julkimoiden suosiossa.

Myös teinipoppari Justin Bieber on ikuistettu poistumassa keikaltaan samanlaisessa haalarissa ja näyttelijä Sadie Frost ulkoiluttamassa koiraansa.

Julkkikset, etenkin realitytähdet, poseeraavat kekkereillä itsevarmasti haalareissaan, mutta kestääkö se päivänvaloa?

Pakko kokeilla.

Oloni ei ole järin cool, kun sukellan jättivauvan asussa pääkaupungin katuvilinään tiistai-iltapäivänä.

Spontaani, ei turhan vakava eikä cool, itsevarma ja huoleton. Tältä minulta pitäisi kaikkien mainoslauseiden mukaan tuntua.

Vaan eipä tunnu. Helsingin ydinkeskustassa astellessani ihmiset ottavat oikeudekseen pällistellä aina, kun silmäni välttää. Kohteliaasti ja vaivihkaa katseet liikkuvat päästä varpaisiin ja toisin päin. Julkisella paikalla kuuluisi pukeutua harmaammin.
Omituinen ja liian erottuva asuvalinta painaa leukani väkisinkin alas ja ryhdin kasaan. Afterskissä haalari sulautuisi varmasti paremmin joukkoon.

Oloni on nöyryytetty, mutta onko siihen aihetta?

– En olisi edes huomannut, ellet olisi tullut kysymään, väittää Seppo Anttila, 46, jonka viereen änkeydyn junassa matkalla Helsingistä kohti Kirkkonummea.

Nuoriso vieressä venyttelee niskojaan kännyköidensä parissa. Sepon mukaan lähijunaetikettiin kuuluu, ettei toista ihmistä vilkaista vahingossakaan – ainakaan niin, että tämä huomaa.

Muita haalariveikkoja en reissullani näe. Mitä ihmettä? Tämähän on muotiverme!

Suoraan sanottuna kaipaisin vertaistukea. Kunpa edes yksi koneteekkari vaaleanpunaisissaan kävelisi vastaan. Vaikka kukaan vastaantulijoista ei sano mitään, olen kaikkien silmätikkuna.

Se sopii kaikille

Suomeen ensimmäiset Onepiecet saapuivat marraskuussa. Kolmessa viikossa jälleenmyyjiä oli kasassa 30.

– Sen jälkeen kaikki röörit räjähtivät, kuvailee haalaria maahantuovan yrityksen toimitusjohtaja Anita Tilgmann.

Hänen oli esimerkiksi poistettava puhelinnumeronsa netistä, koska yhteydenottoja tulvi niin paljon, ettei muulle työlle olisi enää riittänyt aikaa. Haalarikauppa kukoistaa muissakin Pohjoismaissa, joten Anita osasi odottaa hyvää menekkiä – mutta ei sentään tällaista.

Edes pariasataa euroa lähentelevä hinta ei hillinnyt suomalaisten haalarihimoa. Niitä myytiin tuhansia.

Lisäksi ketjuliikkeet kopioivat ideaa samaan tahtiin kuin vaatetehtaiden ompelukoneet ehtivät tikata. Niiden haalarit maksavat huomattavasti esikuvaansa  vähemmän.

Ja kuten kaikki hyvät asiat, haalarikin jakaa ihmiset kahteen leiriin: Sitä joko vihaa tai rakastaa. Samalla kun teräväkynäiset tyylibloggaajat sutkauttelevat paheksuvia kommentteja "vaatteesta, jossa näytät Teletapilta", uusiin höpsöihin trendeihin suopeammin suhtautuva kaverini kommentoi Facebookiin lataamaani haalarikuvaa ihanaksi.

Se on ruma

Espoolaisessa ostoskeskuksessa erikoinen asu ei innosta kanssashoppailijoita spontaaniin kommentointiin, ellei nuorison hihittelyä lasketa.

Vaikka ansa on viritetty, vastaantulijoiden reaktiot ovat vähintäänkin latteita. Silmät liikkuvat, naamat pysyvät peruslukemilla. Mutta toisaalta en itsekään hetkahda hurjimmistakaan vastaan tulevista tyylivalinnoista. Katukuvan piristäminen tuskin on pahasta.

Viimein alkaa tapahtua. Ensin havahtuu Hanna Nykänen, 22. Välittömästi sen jälkeen kääntyvät myös Hannan ystävättärien Ninnu Laineen, 21, ja Annika Sipin, 22, päät.

Juuri pari tuntia sitten Hanna on pitänyt kavereilleen kipakan palopuheen kaupan haalarirekin vieressä. Tuomio: aivan hirveä.

– En lähtisi ikinä minnekään kotiasussa, Hanna tokaisee.

Ninnu ja Annika suhtautuvat hieman hyväksyvämmin. Kotiasuna, ehkä. Sehän on vähän kuin huppari ja collegehousut, jotka on ommeltu yhteen.

Se on salaliitto?

Juuri siitä, yhteen ompelemisesta, tässä onkin kyse.

Muutama vuosi sitten kolme norjalaista opiskelijakaverusta huomasi, että venytellessä collegehousujen ja hupparin välistä paljastuu ikävästi kaistale keskivartaloa. Krapulassa luovuus kukoisti: ommellaan vaatteet yhteen ja lisätään vetoketju. Syntyi "überkiva chillausvaate" eli Onepiece.

Thomas Adams, Henrik Nøstrud ja Knut Gresvig alkoivat myydä haalareita ensin kavereilleen.

Trendivaate haalarista tuli, kun pehmeät paketit kolahtivat maailmantähtien postiluukkuihin ja saivat hyvän vastaanoton.

Nyt kaverusten opinnot uhkaavat jäädä kesken, eikä heidän enää tarvitse syödä turskaa ja makaronia, koska he ovat onnistuneet koukuttamaan valtavan määrän mukavuudenhaluisia käyttäjiä ja miljoonat kilahtelevat tileille.

Merkillä on yli 400 000 Facebook-fania, ja bisnes laajenee koko ajan. Tuotevalikoimaan kuuluu haalareiden lisäksi jo muitakin oloasuja.

Mutta mitä ihmettä? Lähes samaa tarinaa kolmesta kaveruksesta kertoo toinenkin norjalainen haalarimerkki: Jumpin.

Jumpin avasi joulukuun alussa liikkeen Helsingin keskustassa, mutta Onepiece markkinoi itseään aitona ja alkuperäisenä merkkinä, josta muut haalarit ovat kopioita.

– Molemmat ovat tulleet Norjasta samaan aikaan, eikä voida sanoa, kumpi oli ensin, kertoo puolestaan Suomen Jumpinin maajohtaja Marta Valtonen.

Näiden kahden lisäksi Norjasta tulee myös kolmas haalari – Hyggepiece – ja kuinka ollakaan, merkin taustalla on kolme norjalaisnuorukaista! Hyggen kaverukset ovat kuulemma jopa kotoisin samasta kylästä Jumpinin poikien kanssa.

Vaikka vastapuolet eivät sitä myönnä, koko sotku alkaa tuntua norjalaiselta salaliitolta, jonka avulla haalaribuumi on saatu aikaan.

Se on hiihtovaate

Salaliitto tai ei, Suomessa monelle on käynyt niin, että kun haalaria on tultu hankkimaan perheen teinille, mukaan on lopulta lähtenyt yksi kullekin perheenjäsenelle. Asiakkaita on riittänyt vauvasta vaariin.

Moni perheenisä on valinnut "karvajörrikkämallin" eli jääkarhumaisen karvakankaasta ommellun haalarin tai sitten simppelisti tummansinisen, joka kuulemma sopii kesällä kivasti veneilyyn.

Lisäksi on tosifaneja. Joillakin on jo viisi, ja silti halutaan vielä jokin malli lisää.

Ja te, jotka suuntaatte talvilomalla Lappiin, pitäkää varanne. Kaupoilla on käyty myös hiihtomielellä: alle urheilukerrasto ja suihkimaan. Käyttötarkoituksissa vain mielikuvitus on rajana. Mihinkäs muuhun haalari sopisi paremmin kuin raskausmahan lämmikkeeksi tai pitkälle lennolle? Vyötärönauha ei purista, kun sitä ei ole.

Kätevyys tosin loppuu, jos hätä yllättää. Kun haalaria kuorii yltään, siinä joutuu housujen lisäksi riisumaan paidankin. Lisäksi vaate laahaa pitkin lattiaa. Yökerhon vessassa valkoraidallinen ei ehkä sittenkään ole paras värivalinta.


Ilmassa oli pientä hysterian tuntua, kun valtava joukko innokkaita asiakkaita ryntäsi ostamaan kotimaisen merkin lastenvaatteita alennettuun hintaan.

Suomalaiset ovat tunnetusti kovia jonottamaan ilmaista tavaraa. Mutta kyllä maksullinenkin rompe aiheuttaa pienimuotoista hysteriaa, jos halvalla saa.

Kotimainen Gugguu-vaatemerkki järjesti Helsingin Suvilahdessa perjantaina outlet-tapahtuman, joka jatkuu vielä lauantaina.

Ensimmäiset asiakkaat kurvasivat Suvilahteen Kattilahallin pihaan perjantaiaamuna kello 6.30. Ovet avattiin kymmeneltä, ja siihen mennessä parkkipaikalle ehti muodostua noin sadan metrin jono. 

Yritys tyhjensi kangasvarastonsa ja teetti ylimääräisistä kankaista lastenvaatteita. Tuotteet myytiin 50 prosentin alennuksella brändin normaalihintoihin verrattuna. Esimerkiksi lasten trikoiset leggingsit maksoivat 14 euroa. Ketjuliikkeistä housut saisi edullisemmin, mutta ilmeisen moni on kiinnostunut suomalaisten yritysten tuotteista, etenkin, kun hinta on alennettu.

Parkkipaikalle ehti muodostua noin sadan metrin jono.

Gugguu on perustettu viisi vuotta sitten. Se suunnittelee parhaillaan ensimmäisen kivijalkaliikkeen perustamista.

Myös muutama muu kotimainen aikuisten ja lasten vaatteita valmistava yritys ottaa parhaillaan ensimmäisiä askeleitaan kivijalassa. Vimma on perustanut kaksi liikettä, toisen Helsinkiin ja toisen Ouluun. Papu kokeilee menestystään nyt joulun alla pop up-muodossa Galleria Esplanadissa. Yritys hakee myös näillä näppäimillä kasvua liiketoiminnalleen joukkorahoituksella. 

Otsikkoa muokattu 9.12. kello 10.00.

Markettimallistoaan luotsaava Janina Fry suunnitteli asut kahdelle Linnan juhlavieraalle.

Janina F -vaatemerkkiään pyörittävä Janina Fry, 44, debytoi viime vuonna Linnan juhlapukujen suunnittelijana, kun hän sai vaatettaa Suomen puolustusvoimain entisen komentajan Ari Puheloisen vaimon Tiina Laisi-Puheloisen. Reservin kapteenilla oli tuolloin yllään oranssi silkkipuku.

Tänä vuonna Janinalta nähtiin itsenäisyyspäivän vastaanotolla jo kaksi asua. Hän jakoi molemmista kuvia Instagram-tilillään. Jälleen kerran asiakkaana oli Tiina Laisi-Puheloinen. Suomen satavuotisjuhlavuonna Linnassa nähtiin monia paljettiasuja, ja Laisi-Puheloisen juhlapuku oli yksi kauneimmista.

Toinen Janinan juhlapuvuista nähtiin Halti Oy:n brand managerin Hanna-Liisa Erkheikin yllä. Tämän selkeälinjainen, pitkähihainen asu oli yksi Linnan monista vihreistä luomuksista. Janina on lisännyt kuvan tunnisteeksi sanan metsänneito, joten lienee selvää, mistä innoitus asuun on saatu.