Tämän viiden kohdan osto-oppaan luettuasi hymyilet vielä korkkarikävelyn jälkeenkin.

1. Koko

Tärkein asia kengissä on oikea koko. Seisoessa ja liikkuessa jalkaterä pitenee, joten kengissä on oltava vähintään puoli senttiä käyntivaraa. Vanha sääntö pätee: osta kengät vasta iltapäivällä, kun jalat ovat jo vähän turvoksissa.

2. Kärjen korkeus

Kärjessä on hyvä olla myös riittävästi korkeutta, jotta kynnet eivät hankaa kärkeä vasten. Näin varpaankynnet eivät pääse paksuuntumaan. Varpaat puolestaan tarvitsevat tilaa korkeus- ja leveyssuunnassa, jottei syntyisi vasaravarpaita ja vaivasenluita.

3. Korko

Työssä ja vapaa-aikana alle kolmen sentin korko on hyvä. Se
ei siirrä kehon kuormitusta liikaa päkiälle eikä levitä jalkaterän etuosaa.

– Tasapohjaisissa ballerinoissa jalat väsyvät nopeasti, jos kävellään tasaisilla, kovilla alustoilla. Korkeakaarinen jalkaterä lepää hyvin hieman normaalia korkeammissa koroissa. Paras korkomalli on jalkaterän ja kehon kuormitusta tasaava, kantapään kokoinen ja koko kannan alle sijoittuva korko, sanoo jalkaterapian lehtori Riitta Saarikoski Ammattikorkeakoulu Stadiasta.

Ohut pohja on kova jalalle. Helpotusta saat irrotettavista
pehmusteista.

4. Napakkuus

Jalat väsyvät nopeasti liian löysissä ja pehmeissä kengissä. Liian löysät kengät tunnistaa siitä, että taivuttaessa ne menevät pituussuunnassa kaksinkerroin. Hyvän jalkineen takaosa on sopivasti napakka. Jalka tarvitsee tukea myös edestä ja sivuilta. Ja jotta kävely olisi luonnollista, myös pohjasta pitää löytyä riittävästi tukea.

– Kenkien pitää aina joustaa. Kaupoissa on aivan liikaa kenkiä, joiden pohjat ovat kuin taipumattomat laudat, Saarikoski sanoo.

Kävelyssä on kolme vaihetta: kantaisku, tukivaihe ja varvastyöntö, mikä on tärkein.

– Se on suurimmalta osalta ihmisistä unohtunut taipumattomien kenkien vuoksi. Liian jäykkä ja kova pohja ei taivu päkiän kohdalta, mikä kuormittaa alaraajoja. Siitä voi seurata jalka- ja selkäkipuja. Jalkaterän lihakset joutuvat epätasapainoon, mikä voi aiheuttaa jäykän isovarpaan, vaivasenluun ja jalkaterän etuosan leviämistä, Saarikoski toteaa.

5. Pehmusteet

Noin viiden sentin korot lisäävät päkiän kuormitusta peräti 63 prosenttia. Se tarkoittaa, että rasvapatja päkiän alta siirtyy pois
paikaltaan ja jalkapöytäluiden alta häviää niiden vaatima tuki. Korkokengillä tepastelusta tulee siedettävää, jos kenkiin ostaa
silikonista tai nahasta tehdyt puolipohjalliset tai päkiäpehmusteet. Ne keventävät päkiään kohdistuvaa kuormitusta ja lisäävät pohjan paksuutta.

Pitemmän päälle pehmusteet eivät kuitenkaan estä jalkaterän ja varpaiden virheasentojen syntyä. Sen vuoksi korkokenkiä ei kannattaisi käyttää enempää kuin kolme tuntia kerrallaan. Jos korkokenkiä käyttää töissä, istumatyöläinen voi välillä potkaista kengät jalastaan ja liikutella varpaitaan. Seisomatyöläisellä olisi hyvä olla seisoma-alustana pehmeä matto tai kengissä iskuja vaimentavat, pehmeät pohjalliset.

Totta vai tarua?

”Kengät kyllä venyvät käytössä, ei haittaa vaikka ne ostaessa vähän puristavatkin.”
Pääsääntöisesti kengät eivät veny. Nahkakengät antavat yleensä hieman periksi, mutta liian pieniä kenkiä ei pidä ikinä ostaa.

”Korottomat kengät ovat hyvät jalalle ja mutkattomat
käyttää.”

Niissä jalat väsyvät nopeasti. Ne eivät siis sovi pitkille kävelyretkille.

”Yhdet kunnon kengät riittävät reissuun.”
Hyvät, jo käytössä hyviksi muovautuneet kengät ovat parhaat matkalle, mutta reissuun kannattaa ottaa parit erityyppiset kengät, jotta jalan lihakset aktivoituisivat eri tavoin.

”Lipokkaat ovat kuin kävelisi mukavasti paljain jaloin.”
Ne panevat varpaat koukkuun eikä niissä ole iskunvaimennusta. Niissä tulee nopeasti kanta- ja päkiäkipuja.