Onko teilläkin olohuoneen nurkassa puolison rakas mutta ruma nojatuoli 1980-luvulta? Ei se mitään, muissakin kodeissa on sisustukselliset kipu­pisteensä. Emilia ja Hanna pelkäävät, etteivät pääse niistä eroon koskaan.

Vanhat, hyvät hifilaitteistot

Kymmenen vuotta sitten Emilia ja Matti muuttivat ensimmäiseen ­yhteiseen kotiinsa. Muuttovaiheessa kävi jotenkin niin, että melkein kaikki Matin huonekalut päätyivät kierrätykseen.

– Hän yritti kyllä pakkailla niitä, mutta ne vain mystisesti katosivat. Ne edustivat 90-luvun miehekästä linjaa: mustaa, lasia, kromia, Emilia Salmi, 33,  muistelee.

Nykyään Emilia, Matti ja 5-vuotias tytär asuvat valoisassa, korkeakattoisessa asunnossa Helsingin Metsälässä. Täällä näyttää Emilian sisustusmaulta: pelkistetyn valkoiselta ja mustalta. Viime aikoina ­sekaan on tullut häivähdys pastellisävyjä.

Emilia tykkää remontoida, ja hänellä on selkeät näkemykset. Ei saa olla liian sisustuslehtimäistä, eri aikakaudet saavat näkyä.

Salmien kotona on kyllä monista sisustusblogeista tuttuja elementtejä: keittiössä on upouusi Cole & Sonin metsätapetti ja lastenhuoneessa bloggarien virallinen säilytyskaluste, String-hylly.

Mutta vaikka Emilia kuinka tuunaisi, tapetoisi ja suunnittelisi, kaikelle hänkään ei voi mitään. Esimerkiksi isoille, mustille stereoille ja isoille, mustille Infinity-merkkisille kaiuttimille. Ne ovat Matin ja niitä ei vaihdeta, vaikka Emilian sielu räytyy.

– Ne ovat kuulemma olleet aikanaan hirveän kalliit, eikä sellaisia enää tehdä. No ei varmaan. Jos ­minä saisin päättää, kaikki stereot ja teeveet olisivat pieniä ja kaapeissa ovien takana. Mutta ei!

Antaa sen höyrytä

Miehen tarve-esineistöä ovat myös jumppapallo ja piikkimatto, jotka auttavat selkävaivoihin. Emilian on ollut pakko tyytyä osavoittoon: myrkynvihreä jumppapallo vaihtui siedettävämpään harmaaseen.

Stereolaitteistot Emilia on hiljattain saanut hivutettua olkkarin paraatipaikalta vierashuoneeseen.

Emilian mukaan Matti haaveilee omasta kirjastohuoneesta, jossa hän kuuntelisi levyjä, katsoisi urheilua ja lukisi kirjoja. Emilialle se sopisi. Hänelle jää muu asunto, jossa hän voi suunnitella seuraavaa operaatiota.

Mies tykkää Emilian tavoin simppelistä tyylistä, joten Emilian remontit sujuvat yleensä ilmoitusasioina.

– Lattiasta Matti on toivonut, että puunsyyt jäisivät näkyviin, joten täytyy maalata se läpikuultavaksi. Yleensä hän ei hirveästi puutu touhuiluuni. Aluksi häntä nauratti, kun hän huomasi, että kylppärissä täytyy olla samanväriset pyyhkeet.

– Olenhan mä vähän huvittava, kun en anna toisen päättää mitään. Mutta Matti on huomannut, että pysyn onnellisena, kun saan höyrytä.

Laadukas sohva

Helsingin Alppilassa asuu onnellinen 7-vuotias, jota kannustetaan hyppimään sohvalla.

Etenkin Siiri Juntusen äiti Hanna Peltonen kannustaa, koska hänen mielestään sohva saisi jo hajota. Mutta se ei hajoa, koska se on laatusohva.

– Se on ostettu Kuusilinnasta vuonna 1991. Kotimaista työtä! Tässä on alkuperäinen nahka, mitään ei ole tarvinnut korjata, selittää Mikko Juntunen, 44, sohvan ­ostaja. Hanna nyökkää ja pysyy diplomaattisesti hiljaa.

Mikko osti sohvan ensimmäiseen omaan asuntoonsa, 26 neliön yksiöön. Sisustusmaku oli varma, ja ensimmäisen kokopäivätyön palkkarahat kuluivat huonekaluihin.

– Mulla oli ohjenuorana ajatus hotellihuoneesta, gootahtavilla mausteilla. Ostin sängylle sini-harmaavivahteisen samettipeitteen ja tapetoin seinät medaljonki­kuvioisella tapetilla. Tämä sohva kuului samaan tyyliin.

Niistä ajoista on aikaa. Hannan, Mikon, Siirin ja yksivuotiaan Aatoksen koti on kaukana gootahtavasta. ­Kodikas tunnelma henkii vähän 50-lukua, 60-lukua ja myöhäisempiä kerrostumia. Seinissä on oikein välttämällä vältetty valkoista väriä, kalusteissa on paljon kierrätyskamaa.

Pariskunnan maut käyvät yksiin.

Paitsi siinä sohva-asiassa.

Kohdat 1, 2 ja 3

Kumpikaan ei mielellään laita kunnossa olevaa roskiin. Siksi olohuoneessa on esimerkiksi vanha kunnon kuvaputkitelevisio. Se toimii vielä hyvin.

Mutta sitä pitäisi katsella siltä laatusohvalta.

– Mulla on kolme pointtia, jotka puoltavat uutta sohvaa. Ensinnäkin, sohvalla pitäisi pystyä lojumaan, Hanna aloittaa.

Nyt siinä lojuu yksin mukavasti, kahdestaan on jo tiukkaa. Jos Siiri lojuu siinä mukavasti, muita ei mahdu.

– Toisekseen, vaikka se johonkin muuhun ympäristöön sopii hyvin, se on vähän kovan näköinen.

Mikko puolustaa:
– Tämä sohva sopii hyvin siihen, että siinä kuunnellaan levyjä. Tosin johto ei enää yletä stereoista sohvalle, että pystyisi kuuntelemaan...

Hannan kolmas pointti on sohvan pienuus.

– Emme voi majoittaa vieraita, kun sohvasta ei saa vierassänkyä.

Vaihtuukohan sohva joskus uuteen? Asiasta on avattu keskustelu vuonna 2000, ja nyt Hannasta tuntuu, että läpi­murto saattaa olla tapahtumassa. Ehkä asia vaatii vielä hiukan kypsyttelyä.