Satu-Johanna Bom sisustaa sataneliöistä omakotitaloaan. ”Käsieni jälki näkyy joka huoneessa!” Esimerkiksi kattokruunu on Satu-Johannan itse tekemä.
Satu-Johanna Bom sisustaa sataneliöistä omakotitaloaan. ”Käsieni jälki näkyy joka huoneessa!” Esimerkiksi kattokruunu on Satu-Johannan itse tekemä.

Miten elää nuukasti mutta tyylikkäästi? Sanna Suonpää ja Satu-Johanna Bom kertovat parhaat vinkkinsä, miten koti näyttää kauniilta ja vaatteet trendikkäiltä pienelläkin rahalla.

– Voi ei, liian pienet!

Sanna Suonpää, 41, on saanut jalkansa mustiin nahkanilkkureihin, mutta käveleminen sattuu.

Nätit syyskengät olisivat juuri sopivan näköiset, korkuiset ja laatuiset – mutta ne ovat armottomasti liian pienet. Isompaa kokoa ei voi vain vetäistä hyllystä, sillä Sanna sovittaa kenkiä Frankly My Dear -liikkeessä Helsingin Fredrikinkadulla. Se on laatukirppari ja näyttää hurmaavalta pikkuputiikilta.

Sanna ostaa mieluummin kierrätettyä laadukasta kuin kävelee lähimpään halpavaateketjuun ja nappaa tuotteen, joka ei välttämättä kestä kulutusta. Jos vaate on pysynyt siistinä ensimmäisellä omistajalla, tuskin se huonommaksi muuttuu toisellakaan.

– Ostan nytkin mieluummin nahkakengät muutamalla kympillä kuin uudet muovikengät samalla summalla.

Nämä kengät ne eivät kuitenkaan ole.

– Harmi!

Mielikuvituksella pärjää

Helsinkiläinen Sanna sanoo suoraan, että yksi syy kierrätysvaatteiden penkomiseen on raha. Kahden lapsen äiti oli jäämässä toiselle äitiyslomalle, kun videoalan työpaikka menikin nurin. Nyt hän sinnittelee ansiosidonnaisella, käy yrittäjyyskurssia ja suunnittelee omaa nettiyritystä.

– Nykyinen elämäntilanteemme on rahallisesti tiukka, joten joudun tekemään luovia ratkaisuja.

Sanna ei halua tinkiä omasta eikä perheensä tyylistä.

– Köyhälläkin on oikeus tyyliin ja arvokkuuteen! Kun taloudellinen tilanne koettelee henkisesti, olisi hirveää, jos pitäisi vielä pukeutua nukkavieruihin. Olkoon kuinka pinnallista tahansa, siististä ulkonäöstä pidän huolen.

"Kun taloudellinen tilanne koettelee henkisesti, olisi hirveää, jos pitäisi vielä pukeutua nukkavieruihin."

Ja tyylikkäältä Sanna myös näyttää: hänellä on klassinen beige trenssitakki, musta neule, jonka jippo on pitkälle selkään laskeutuvassa V-aukossa, ja värikäs puolihame, jonka isokukkainen kuosi on syksyn hitti.

Tyylin salaisuus on, että Sanna osaa ommella vaatteita itse.

Ainoastaan takin hän on hankkinut uutena. Paita on entinen villatakki, jonka hän ompeli yhteen paidaksi, käänsi etupuolen taakse ja lyhensi helmaa. Hame taas on kirppislöytö, jonka Sanna pienensi itselleen sopivaksi.

– Joskus tekee mieli ostaa uutta, se on ihan inhimillistä. Mutta silloinkin yritän olla järkevä: käytänkö sitä varmasti ja voinko yhdistellä sitä helposti?

– Kun vaatetteiden vuoksi pitää nähdä vaivaa, elämäntapa vaatii mielikuvitusta. Jos säästäminen on yksi syy kierrellä kirppareita ja ommella itse, luovuus on vähintään puolet siitä. Kierrätysompelusta jää hyvä mieli ekologisistakin syistä.

 


Sanna Suonpää penkoo kirppislaarit ja loihtii löydöistä trendikkäitä, uniikkeja asuja.

 

Trendikästä köyhäilyä

Saman on todennut kuluttamisen ilmiöitä tutkiva sosiologi Pauli Komonen.

– Kierrättävä elämäntapa on kääntynyt jo ylpeilyksi, että katsopas, mitä löysin. Kyse ei siis aina ole rahasta, vaan esimerkiksi harvinaisen aarteen löytämisestä.

Vaikka pääkaupunkiseudulla on vielä tarjolla persoonallisia vaatekauppoja, pienemmillä paikkakunnilla muotia tarjoa­vat lähinnä isot ketjut.

– Vaihtoehtona ovat lähinnä ulkomaiset nettikaupat, kirpparit tai erilaiset Facebook-kirpputorit. Nykyaikana hauskuus on juuri siinä, että joudut kisaamaan muiden kanssa siitä, mitä löydät. Valkoisen t-paidan voit hakea aina helposti ja nopeasti Seppälästä, mutta kaiken muun löytäminen vaatii aikaa.

Komonen sanoo, että köyhyyden leima on kadonnut kierrättämisestä ajat sitten.

– Ekologisuus ja materialistisuuden kritisointi on tehnyt kierrätyksestä tyylikkään elämäntavan.

Komonen huomauttaa, että sinänsä juuri kaupallinen, jatkuvasti vaihtuvat muoti ruokkii myös käytettyjen vaatteiden kauppaa.

– Kun on neljä mallistoa vuodessa, käytettyjä vaatteita tulee joka tuutista.

Anopin haalari uusiksi

Ketjukirpputori Fidan euron kenkäpäivillä Sanna on lankeamaisillaan. Vuoden trendiväriksi valitun marsalan sävyiset avokkaat houkuttelevat. Sävy on ihan sama kuin hänen hameensa yhdessä kukassa. Tällä kertaa kengät ovat kuitenkin niin isot, että ne lentävät jalasta.

– Mutta näitä voi pienentää suutarilla, kuten omille kengilleni on tehty, Sanna vinkkaa ja näyttää avokkaitaan, joissa on pienet täytteet kantapäissä.

Kengät jäävät hyllyyn, mutta ulko-ovella Sanna tekee äkkipysähdyksen: mikä tuo mallinuken päällä oleva kukkahame on? Hameen kangas on niin upea, että mielihalu kiilaa tarpeen ohi ja vaate vaihtaa omistajaa 6,50 eurolla.

Sanna alkaa heti suunnitella, mitä hameesta voisi tehdä. Lyhyemmän hameen? Paidan? Topin? Juuri näitä hetkiä Sanna rakastaa kirppareilla eniten.

– Keksiminen on ihanaa! Olen tottunut katsomaan vaatteita myös niin, että miten niitä voisi uudistaa.

"Nyt työn alla on anopilta saatu 70-luvun puuvillainen haalari, josta teen paitamekon."

– Juuri tein vanhan nahkatakin hihoista tyylikkään clutch-laukun. Nyt työn alla on anopilta saatu 70-luvun puuvillainen haalari, josta teen paitamekon. Omastakin vaatekaapista voi tehdä löytöjä, Sanna nauraa.

Sanna bongailee myös materiaaleja.

– Olen raahannut kotiin muovipussillisia euron tai kahden vaatteita ommellakseni niistä jotain muuta. Saan myös tuttaviltani paljon kierrätysmateriaaleja.

Viiden päivän kuluttua Sanna lähettää kuvaviestin. Siinä hän poseeraa kukkakankaassa.

– Tykkään! Taatusti tulee käytettyä! Sanna hihkuu.

Mitä siitä tuli? Trendikäs raglanhihainen paita.

Koti kuntoon minimanilla

 


Satu-Johannan intohimo ovat valaisimet.

 

Kun katsot pahvista muffinivuokaa, näetkö leivontatarvikkeen vai lampunvarjostimen?

Satu-Johanna Bom, 35, näkee varjostimen.

– Näin nämä liikkeen ikkunassa ja tiesin heti, että näistä pitää ehdottomasti tehdä lamppuja, Ruokolahdella asuva Satu-Johanna naurahtaa.

Eteisen peilissä roikkuu nyt mustavalkoisista vuoista tehty leikkisä lediviritelmä. Entäs tuo olohuoneen kattokruunu? Itse tehtyyn sisustukseen hurahtanut Satu-Johanna askarteli sen 1 020 puuhelmestä yksi kerrallaan. Materiaali on peräisin käytetyistä autonistuimista.

Ideat kuulostavat kaheleilta, mutta valaisimet näyttävät nykyaikaisilta. Satu-Johanna pitää skandinaavisen pelkistetystä tyylistä. Hänelle kierrätetty koti ei ole kokoelma yhteen sopimattomia tavaroita.

– Inhoan sanaa tuunaaminen. Se on sellainen 2000-luvun lamasana, josta tulee mieleen lähinnä kukkakuosi ja Anttilan sohva, Satu-Johanna nauraa.

– Minusta kierrätyssisustaminen ei tarkoita rumien romujen raahaamista kotiin, vaan tavaroiden uudistamista ja uuden käytön keksimistä niille.

Klassikkokin itse tehtynä

Satu-Johanna on tehnyt itse tai uudistanut 100-neliöisen kotinsa esineistä lähes puolet.

Olohuoneen sohva, String-klassikkohylly ja tv-taso on ostettu uusina, mutta useimmat tavarat hän on haalinut kierrätyskeskuksesta, Facebookin annetaan ja otetaan -ryhmästä sekä kirppareilta.

"Monet asiat ovat rakentanut ilmaisista tai puoli-ilmaisista materiaaleista."

– Eivät nämä nyt paljon ole maksaneet, paitsi tuo String. Etsin sitäkin käytettynä kissojen ja koirien kanssa, mutten löytänyt. Monet asiat ovat rakentanut ilmaisista tai puoli-ilmaisista materiaaleista, Satu-Johanna sanoo.

Sitten hän yllättää:

– Edullisen String-tyylisen hyllyn voi tehdä itsekin! Keksin sen vasta ostettuani tuon. Kaivelin varastosta pari lautasten kuivaustelinettä muistuttavaa metallipinnaa ja virittelin hyllyiksi liimapuulevyjä. Ei maksanut monta euroa!

Viisi vuotta Bomit ovat eläneet ilman sohvapöytää. Juuri nyt Satu-Johanna on valamassa sellaista itse betonista. Liikkeissä trendikkäät betonipöydät maksavat helposti satasia – tämä ei.

– Höh, eihän tämä maksa kuin säkin sementtiä, siis 6–7 euroa.

Pöydän sirot puujalat ovat peräisin pinnatuolista. Pöydän sivutuotteena syntyi pinnatuolikeinu.

– Kun istuinosa tuolista jäi käyttämättä, keksin, että teen siitä lapselle keinun, jota olin kuolannut Finnish Design Shopissa!

Sieltä Satu-Johanna hakee useimmat ideansa, sillä hän on tiukka kotinsa tyylistä. Ilmeen pitää olla mustavalkoinen pehmennettynä puulla.

– Tykkään tutkia, mitkä värit, muodot tai materiaalit ovat sisustuksessa juuri nyt in, ja käytän niitä omalla tavallani. Minkä tahansa tavaran saa näyttämään trendikkäältä, jos sen maalaa nyt vaikka vaaleanvihreällä.

Säästöä ja aivojumppaa

Päivisin Satu-Johanna on ammatiltaan pysäköinnintarkastaja. Luonnosvihko kulkee laukussa töissäkin, sillä idea saattaa yllättää missä vain.

Parhaat ideat Satu-Johanna saa nukahtamisen rajamailla. Hän pingahtaa ylös sängystä harva se yö.

– Olen aina harrastanut jotakin käsilläni, että saan näkyvää aikaan. Se on minulle myös keino rentoutua ja olla omissa ajatuksissani. Olen ommellut, remontoinut, korjannut huonekaluja, väkertänyt koruja… kaikkea! Kädessäni pysyy pora, naula­pyssy, spraymaalipullo ja neula, kahden lapsen äiti kertoo.

Satu-Johanna nauttii siitä hetkestä, kun oma lamppu syttyy: tavaroiden uudistaminen on aivojumppaa, hoksaamista ja ongelmien ratkomista.

– On aivan ihanaa, kun yhtäkkiä tajuan, mitä tuostakin romusta voisi tehdä, ja alan hahmotella sitä!

"Yritän ottaa talteen kaiken, mikä on kiinnostavaa, ja tehdä siitä jotain tyylikästä."

– Olen tottunut siihen, että minulla on auton takakontti täynnä outoa roinaa. Yritän ottaa talteen kaiken, mikä on kiinnostavaa, ja tehdä siitä jotain tyylikästä.

Tervemenoa, kaaos

Satu-Johanna myös säästää itse tekemällä, sillä useimmat materiaalit ovat ilmaisia. Osa ilosta onkin juuri siinä, miten edullisesti tavaran pystyy tekemään.

– Useimmat tavarat minulla olisi varaa ostaa, mutten osta. En tykkää ostaa halpaa. Jos johonkin ei ole rahaa, olen mieluummin ilman ja säästän vähän aikaa.

Monen DIY- eli tee-se-itse-harrastajan kaapit pursuavat epämääräisiä risoja tavaroita. Ei Satu-Johannalla.

– Minulla on tarkka sääntö: jos tulee yksi tavara sisään, lähtee kolme ulos, hän nauraa.

Ylimääräisistä tavaroista Satu-Johanna hankkiutuu eroon kerran tai kaksi vuodessa pitämillään pihakirppareilla. Se on loistava tapa luopua turhasta, mutta myös tienata uutta sisustusrahaa.

– Kerran minulla oli autotallillinen tavaraa. Pitämällä hinnat alle vitosen myin kaiken ja tienasin yli viisisataa!

Hän kehottaakin myymään pois tavarat, jotka odottavat kellareissa ”sitä uutta päivää, jolloin ne sopivat taas kotiin”.

– Ei sitä tule. Maku muuttuu, tyyli muuttuu. Jos et edes muista, mitä kellarissa on, et tarvitse sitä. Vain kerran minulle on tullut katumus, kun luovuin tuikkukiposta. Onneksi huomasin, että ostaja myikin sitä jo eteenpäin ja sain pelastettua sen.

Missä se on nyt?

– Sittemmin sekin tuli myytyä kirpparilla, kun se oli väärän värinen.

Sanna Suonpää

Asuu Helsingissä.

Perheeseen kuuluvat myös aviomies, 8-vuotias poika, 2-vuotias tytär sekä miehen 18-vuotias poika.

Tehnyt markkinointi- ja viestintäalan töitä, etsii tällä hetkellä uutta työpaikkaa.

Harrastaa ompelua ja kirjoittaa siitä Kototeko-blogissaan.

Vaatetusmotto: ”Arvokkuuden ja tyylikkyyden ei tarvitse olla rahasta kiinni.”

 

Satu-Johanna Bom

Asuu Ruokolahdella.

Perheeseen kuuluvat aviomies sekä 4,5-vuotias poika ja 13-vuotias tytär.

Ammatikseen pysäköinnintarkastaja Imatralla.

Pitää The Little Village -blogia tee-se-itse-sisustuksesta ja ompelusta.

Sisustusmotto: ”Tavara on mörkö. Siitä pitää osata luopua.”

Tadaa! Olkipukki on upea ilmestys uusissa väreissä. Kuva: Jani Koskinen
Tadaa! Olkipukki on upea ilmestys uusissa väreissä. Kuva: Jani Koskinen

Onko olkipukki mielestäsi outo koristejäänne lapsuuden jouluista ja kerta kaikkiaan kulahtanut kaveri vuosikymmenten takaa? Anna sille uusi mahdollisuus.

Jokainen muistaa olkipukin lapsuuden jouluista: tuo sympaattinen ja silmätön olkipötikkä, joka törötti aina joulunpyhät piirongin päällä, korret katkeilleina mutta silti arvokkaana juhlatunnelman luojana. Jossain muutossa se ehkä katosi – vahingossa tai tahallaan – mutta vuosiin sitä ei ole enää näkynyt.

Nyt on kuitenkin aika kaivaa olkinen pukki kellarin kätköistä ja puhaltaa tomut korsien välistä: olkipukki tekee nimittäin uutta tuloaan! Vanha, kellastunut pukki kaipaa vain pientä tuunausta, jonka jälkeen se on salonkikelpoinen.

Moderni pukki saa ylleen uudet valjaat ja maalin varsin pienellä vaivannäöllä.

Suvun perinteikkään pukin ehostaminen onnistuu Kaikki paketissa -blogin ohjeilla. Jos innostuit lähtemään muuttumisleikkiin pukkisi kanssa, tarvitset:

olkipukin,
spraymaalia ja
kapeaa satiininauhaa (myydään askarteluliikkeissä).

1. Pura nauhat olkipukin yltä. Olkipukista kannattaa ottaa kuva ennen kuin alat purkaa nauhoja, jotta osaat pujotella uudet valjaat alkuperäiseen tyyliin.

2. Maalaa olkipukki spraymaalilla ja anna kuivua. Tee tarvittaessa toinen käsittely, jos haluat väristä syvemmän.

3. Pujottele uudet nauhat pukin ylle.

Ja kas, perintökalu on komeaa katseltavaa taas: pukki voi aloittaa uuden elämän terhakassa trendivärissään.

Jos et jaksa aloittaa askarteluprojektia, voit ostaa trendipukin kaupasta. Nykyään valikoimissa on myös mustia ja valkoisia versioita.

Oi kuusipuu, oi kuusipuu, ja lehväs varisematon.

Jos perinteinen luonnonkuusi on syystä tai toisesta mahdoton sisustuselementti, muovikuusi ei suinkaan ole ainoa ratkaisu joulupuun kaipuuseen. Luovia kuusivaihtoehtoja löytyy sekä huumorijouluttajalle että minimalistiseen skandisisustukseen mieltyneelle.

Miten olisi jokin näistä?

1. Neulaseton joulupuu

 

Getting ready for the stroll. #noneedles#differentxmastree

Henkilön Roxanne Ferraro (@roxanne1673) jakama julkaisu

Neulaton kuusi tai muu joulupuu on ollut viime vuodet kuuminta hottia sisustusrintamalla. Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Teijo Nikkanen sanoi Maaseudun Tulevaisuudessa, että neulasten karistaminen kuusesta kannattaisi hoitaa kaatamalla ja kuivaamalla kuusi jo kesällä, joten tässä vaiheessa on jo myöhäistä.

Mutta ehkä tämän joulun kuusen voisi tunkea varaston perälle ja hyödyntää ensi vuonna? Samalla säästyy monta kymppiä, kun ei tarvitse hankkia uutta joulupuuta. Toinen vaihtoehto on turvautua johonkin muuhun karahkaan. Kuollut lehtipuu saattaa olla jopa kauniimpi kuin risukasaa muistuttava kuusi.

2. Pyykkikasakuusi

Joulukuusen ruuhkavuosiversio onnistuu keneltä tahansa. Asettele jouluvalot ja tähti pyykkikasan tai muun törkypesäkkeen päälle – ja kas, joulu on saapunut kotiin.

3. Pullokuusi

Jos kuitenkin tekee mieli aitoa vihreää, allergiaystävällinen vaihtoehto on niin sanottu pullokuusi. Bongasimme modernin joulupuun hauskojen skumppakorkkiporojen taustalta. Sekä porot että pullokuuset ovat sisustussuunnittelija ja muotoilija Minna Haapakosken käsialaa.


4. Kalkkimaalikuusi

Kalkkimaalikuusi on varisematon ja hajuton. Sen saa piiloon joko maalaamalla tai sijoittamalla ikkunaseinälle ja piilottamalla muuksi vuodeksi verhon taa. Kalkkimaalia myyvät hyvin varustetut rauta- ja maalikaupat. Kuva: Sokeva
Kalkkimaalikuusi on varisematon ja hajuton. Sen saa piiloon joko maalaamalla tai sijoittamalla ikkunaseinälle ja piilottamalla muuksi vuodeksi verhon taa. Kalkkimaalia myyvät hyvin varustetut rauta- ja maalikaupat. Kuva: Sokeva

Monessa kodissa on se ongelma, että lattiatilaa on liian vähän. Silloin kuusi kannattaa nostaa seinälle. Sokeva nimittää tiedotteessaan kalkkimaalikuusta jopa tonttuoven haastajaksi. Tiedä siitä sitten, mutta seinään maalattu kuusi on hyvä haastaja ainakin perinteiselle havupuulle.

5. Kirjakuusi

Kulttuurikodin kuusi rakennetaan tietenkin ekologisesti hyödyntämällä kotoa jo löytyvää kirjallista aineistoa. Mitä enemmän kirjoja, sitä isompi kuusi.

6. Post it -kuusi

Tästä ei joulukuusi muutu enää helpommaksi. Kirjoitimme post it -kuusesta jo muutama vuosi sitten. Joulun jälkeen tarralaput voi irrottaa ja käyttää uudelleen, joten paperikuusi on myös ekologinen vaihtoehto.