Kas tässä: kapea eteinen, liian iso arkku, liian pieni vaatekaappi, Singer, mankeli, Kirsi ja Jasper. Kuva Panu Pälviä
Kas tässä: kapea eteinen, liian iso arkku, liian pieni vaatekaappi, Singer, mankeli, Kirsi ja Jasper. Kuva Panu Pälviä

Kirsi Holmin eteisessä on talonpoikaisantiikkia suoraan 80-luvulta: rakas, nätti ja hankala kapiokirstu. Onko teilläkin kotona jotain, joka ei oikein sovi tai mahdu sisustukseen, mutta jonka on vain pakko olla siellä?

Olohuoneeseen Kirsi Holm on tyytyväinen: harmaan ja valkoisen seassa on ripaus keltaista ja vähän blingiä. Makuuhuonekin on hyvä, romanttinen. Keittiössä on edellisen omistajan jäljiltä jännittävän siniset keittiönkaapit – nuori miesasukas oli tilannut niihin ruiskumaalarilta sävyn ”kaljakorinsininen” – mutta Kirsi on alkanut tykätä myös niistä.

Koko vantaalaisesta rivitalokaksiosta näkyy, että täällä asuu sisustusintoilija. Kirsi muistelee, että innostus alkoi karata käsistä noin vuosi sitten: se lähti yhdestä verhosta. Mutta kun verho oli uusittu, viereinen seinä alkoi näyttää väärän väriseltä, ja kun seinä oli oikein, kaappi näytti hölmöltä, ja niin edelleen. Levottomuus painaa Kirsiä koko ajan vähän, vaikka periaatteessa kaikki on nyt kohdallaan.

Paitsi eteinen. Kirsi ei tiedä, mitä sille pitäisi tehdä. Ongelma on lähinnä iso, vaaleanpunakukallinen kapiokirstu. Se komeilee juuri siinä, missä vaatekaappien pitäisi olla, mutta se on niin kookas, että kaappeja ei mahdu kuin yksi. Kirstu taas ei mahdu muualle kuin eteiseen. Ja sillä on paljon tunnearvoa, joten jos vieraita tulee enemmän, he joutuvat viemään takkinsa kylppäriin.

Eteinen on käytävämallinen ja aika ahdas. Arkun lisäksi tilaa vie vanha, poljettava ompelukone, jonka päällä Kirsi säilyttää mankelia.

– Eteisen pitäisi olla sellainen, että se tuo vieraan heti kodin tunnelmaan sisään. Olen vähän tavoitellut vanhahtavaa henkeä, laitoin seinälle vedettävän kellon ompelukoneen pariksi... mutta eihän tässä sotkussa oikeasti ole mitään punaista lankaa, Kirsi nauraa.

– Ja mä tykkään tuosta kirstusta ihan hirveästi.

Vain kartano puuttuu

Kirsi sai kirstun äidiltään joululahjaksi 18-vuotiaana, vuonna 1986. Äiti näki lahjan eteen vaivaa: hän tiesi, että tyttären lempiväri on vaaleanpunainen ja tilasi Vaasan keskusvankilan puusepänpajasta oikeanvärisen arkun.

– Muistan, miten otettu olin, kun sain sen. Aloin täyttää sitä heti. Minulle oli kertynyt lapsesta lähtien lahjaksi saatuja astioita ja pyyhkeitä.

Kun Kirsi muutti kotoa, kapioarkku oli täynnä kapioita. Sen jälkeen se on aloittanut tiensä kaupungista toiseen Kirsin mukana ja päätynyt aina johonkin näkyville olemaan iso ja hankala.

– Se siitä tekeekin niin rakkaan, että se on nähnyt kaikki elämänvaiheet. Muuttomiehet ovat kiroilleet, kun sitä on pitänyt varjella kolhuilta. Kun lapseni olivat pieniä, tein terävien metallikulmien peitoksi pehmusteita. Nykyään ihmiset rikkovat kulmiin sukkahousujaan, ja minulla on melkein aina joku arkun aiheuttama mustelma jalassa.

Kirsi säilyttää kirstussa askartelutarvikkeita, kankaita ja Jasper-koiran rikki syömiä nalleja, jotka odottavat korjausta. Aina välillä arkku on ollut vähällä päätyä kellariin odottamaan sitä, että Kirsi muuttaa kirstun ympärille sopivaan kartanoon. Vielä ei ole tullut tehtyä kartanokauppoja.

– Minulla on sellainen tunne, että tästä tulee eläkekämppäni. Tykkään rauhallisesta alueesta, asunto on kiva ja sairaanhoitajalle riittää töitä pääkaupunkiseudulla.

Ehkä jonain päivänä eteisenkin ongelma ratkeaa. Siihen asti täytyy keskittyä muihin asioihin – mustat kynttilänjalat saavat kohta vaihtua lasisiin kevään kunniaksi. Jokohan sohvatyynynpäällisiäkin voisi vaihtaa?

Tuleeko mieleen ratkaisuideoita Kirsille? Lue Me Naisten numerosta 13/2014 lisää tositarinoita sisustusongelmista. Joka päivä -tilaajana pääset lukemaan jutun ennakkoon täältä.

Kerro myös oman kotisi kauheuspisteistä kommenttikentässä!

Kun ylimääräisistä tavaroista hankkiutuu eroon jo eläessään, perilliset pääsevät helpommalla.

Jos kuolisit nyt, millainen urakka kotisi tyhjentämisessä olisi?

Ehkä hieman karu kysymys, mutta monella meistä on paljon tavaraa. Siitä eroon hankkiutumisessa on paljon työtä, ja kuollessa homma jää muiden harteille. Siksi ruotsalaistaiteilija Margareta Magnusson, 82, esittelee menestyskirjassaan järjestämismenetelmistä uusimman, kuolinsiivouksen.

Kuolinsiivous, ruotsiksi döstävning, on jo saanut runsaasti huomiota kansainvälisessä mediassa. Siitä ovat kirjoittaneet esimerkiksi Business Insider ja The Washington Post.

Helsingin Sanomat kertoo, että Magnussonin esikoiskirjan Döstädning. Ingen sorglig historia oikeudet myytiin 20 maahan ennen kuin  kirja oli edes ilmestynyt. Tammi julkaisee teoksen suomeksi ensi vuoden alussa nimellä Mitä jälkeen jää – Miten siivoan elämäni ennen kuolemaa?

Kuolinsiivous kuulostaa sanana pelottavalta, mutta sen idea on, että tavaroistaan kannattaa hankkiutua eroon jo eläessään, jotta perillisillä on aikanaan helpompaa. Se on jatkoa järjestämisbuumille, jonka tähän mennessä tunnetuin teos lienee japanilaisen Marie Kondon KonMari.

Kuten tavaroiden vähentämisestä marittamalla, myös kuolinsiivouksesta on hyötyä nykyhetkessä, mutta sen isoin etu ja tavoite on tehdä muiden elämästä helpompaa. Jos tavarakaaos ärsyttää itseä arjessa, se tulee rasittamaan myös perillisiä. Sen tietää jokainen, joka on joutunut käymään läpi kuolleen läheisensä omaisuutta.

Myös Magnussonilta on siitä kokemusta, minkä takia hän ajatteleekin, että ihmisten tulee ottaa vastuu tavaroistaan jo eläessään.

Lue myös: Sinun kaikki tavarasi ovat toisen perintö – ammattijärjestäjä neuvoo miettimään asiaa jo nyt

Magnussonin mukaan kuolinsiivous kannattaa aloittaa jo hyvissä ajoin ennen vanhuuden päiviä. Varautumisen voi aloittaa vaikka heti, oli minkä ikäinen tahansa.

– Kuolinsiivousta ei tarvitse aloittaa 40-vuotiaana, mutta pitää alkaa ajatella tapaansa kerätä tavaraa ja alkaa järjestelmälliseksi, hän sanoo The Chronicle -sivuston jutussa.

Jos tavarakaaos ärsyttää itseä arjessa, se tulee rasittamaan myös perillisiä.

Hänen neuvonsa kuolinsiivoukseen on simppeli.

– Jos et rakasta sitä, luovu siitä. Jos et käytä sitä, luovu siitä.

Myös ammattijärjestäjä Helena Örmark puhui tammikuussa julkaisemassamme jutussa siitä, että perintö ei todellakaan aina tarkoita rahaa, metsää tai arvohuoneistoa. Hän on perannut monta jäämistöä. Lue hänen vinkkinsä hyvän perinnön jättämiseksi.

– Olemme oppineet suurilta ikäluokilta, että hyvät tavarat pitää säästää, mutta ostamme silti lisää. Tavaramme on aivan liian hyvää pois pantavaksi, ja sitä on liian paljon, ammattijärjestäjäkin totesi.

Kysely

Oletko miettinyt, millainen perintö sinulta jää läheisillesi?

63v, 9 lapsen isoäiti

Kuolinsiivous haastaa konmarituksen – uusin järjestämisvillitys tulee Ruotsista ja pakottaa miettimään, mitä jätät jälkeesi

Olen jo pari vuotta käynyt tavaroitani läpi ja laittanut turhat vienyt minulle turhat tavarat kierrätyskeskukseen. Haluan lasteni vaivoiksi jättää vain tavaraa josta he kenties pitävät. Olen sellaisia joista he pitävät antanut jo heille, en paljon enää itse tarvitse sillä aion elää loppuelämäni yksin ja tiedän tarkkaan mitä tarvitsen.
Lue kommentti

Oletko sinäkin hurahtanut neulomiseen? Käsillä tekeminen on sinulle hyväksi – monella tavalla.

Neulominen kannattaa, koska…

1. …käsillä tekeminen hellii aivojasi.

Aivotutkija Minna Huotilainen kertoi Helsingin Sanomissa, että käsitöiden tekeminen ravitsee pääkoppaa ja auttaa keskittymään hetkeen paremmin. Neulominen saattaa myös ehkäistä aivojen rappeutumista iän myötä. Mayo Clinicin tutkimuksen mukaan kutomista harrastavilla ikäihmisillä on muita vähemmän muistiongelmia. 

2. …saat hyvän syyn olla itsestäsi ylpeä.

Kaikki eivät ole suvereeneja neulojia. Moni osaa ehkä alkeet, mutta tyssäävät seinään viimeistään kantapään kohdalla. Se, että osaa kutoa sujuvasti, on ihan loistava syy olla itsestään ylpeä.

Neulominen antaa kropalle ja pääkopalle mahdollisuuden unohtaa kaiken muun.

3. …kutominen rentouttaa.

Kun taitaa neulomisen perusteet, touhusta tulee nopeasti varsin rentouttavaa. Lempeä sormien liike ja puikkojen hellä kilinä vasten toisiaan antavat kropalle ja pääkopalle mahdollisuuden unohtaa kaiken muun. Parhaimmillaan kutoessa pääsee flow-tilaan, jolloin puikot liikkuvat kuin itsestään, eikä mieltä paina yksikään murhe.

Neulominen ei ole pelkästään mummujen harrastus: myös moni nuori nauttii siitä!
Neulominen ei ole pelkästään mummujen harrastus: myös moni nuori nauttii siitä!

4. …se voi helpottaa stressiä ja ahdistusta.

Psykoterapeutti Betsan Corkhillin mukaan käsillä tekemisestä on erityisen paljon hyötyä heille, jotka tuntevat olonsa uupuneeksi, stressaantuneeksi tai ahdistuneeksi. Salaisuus on siinä, että aivot keskittyvät kutoessa tarkkaavaisesti käsien liikkeeseen, jolloin mielelle jää vähemmän tilaa velloa ikävissä ajatuksissa. 

5. …sinulla on aina lahjaidea valmiina.

Myös näyttelijä Antti Holma on hurahtanut neulomiseen. Hän kertoi viime syksynä Kodin Kuvalehdessä rakastavansa harrastustaan erityisesti siksi, että se tuottaa muillekin iloa.

– Kaikki ilahtuvat itse neulotuista villasukista.

No sanopa muuta, Antti! Tästä syystä ketterän kutojan ei tarvitse miettiä puolta minuuttiakaan, mitä antaa läheisille lahjaksi synttäreinä, jouluna tai ihan vain ilahduttaakseen. 

Neulominen on loistavaa puuhastelua pitkäpiimäisen palaverin oheen.

6. …neulominen tarjoaa tekemistä tylsiin hetkiin.

Vaikka moni neuloo mieluusti kotosalla, kutimen voi helposti kantaa myös mukanaan esimerkiksi julkisiin liikennevälineisiin. Sillä tavalla tylsästä matkasta tuleekin yhtäkkiä toimelias reissu! Toki rauhallinen käsillä tekeminen voi olla myös sopivaa puuhastelua pitkäpiimäisen palaverin oheen.

Varoitus! Jos neulominen vie tyystin mukanaan – eli alkaa kärsiä niin sanotusta ”neuloosista” – koti vpo olla pian pullollaan lankakeriä.
Varoitus! Jos neulominen vie tyystin mukanaan – eli alkaa kärsiä niin sanotusta ”neuloosista” – koti vpo olla pian pullollaan lankakeriä.

7. …nivelesikin kiittävät.

Jotta nivelet pysyvät terveinä, ne tarvitsevat liikettä. Neulomisharrastus vahvistaa käsien pieniä lihaksia ja rustoja. Tasainen ja lempeä liike voi myös estää käsiä kangistumasta, kun ikää tulee lisää mittariin.

Jos neulominen aiheuttaa kipuja käsiisi, kudo vain noin vartti kerrallaan. Varsinkin tottumattomalle neulojalle kutimet voivat aiheuttaa rasitusta sormiin. Yleensä kipu hellittää kuitenkin ajan kanssa.

Jos neulominen aiheuttaa kipuja, kudo vain noin vartti kerrallaan.

8. ...se saa sinut ymmärtämään, etteivät vaatteet ole itsestäänselvyys.

Suomalainen heittää keräyslaatikkoon keskimäärin kolme kiloa vaatteita vuodessa. Vaikka kierrätykseen laittaminen on monessa mielessä vastuullinen valinta, ei sekään maailmaa pelasta. Vaatejäte onkin yhä suurempi ongelma globaalisti.

Kun tekee vaatteensa omin kätösin, niitä oppii myös arvostamaan enemmän. Siksi kutominen on myös ympäristövalinta.

9. …se on käsittämättömän luovaa puuhaa.

Vain taivas on rajana!

Jos et muuta keksi, aina voit neuloa sukat!
Jos et muuta keksi, aina voit neuloa sukat!

Psst... Haluatko sinäkin hurahtaa neulomiseen? 

Aloittelijalle suosittelemme tarttumista syksyn sisustushittiin, eli käsivarsien avulla kudottuun jättipeittoon! Löydät siihen ohjeet tämän linkin takaa.

Tottunut neuloja löytää parhaat vinkit Kodin Kuvalehden sivuilta.

Mummovm53

Antti Holmakin tekee sitä – tiesitkö, että neulominen tekee sinulle hyvää ainakin 9 eri tavalla?

Aivoinfarktin jälkeen opettelin uudelleen virkkaamaan ja neulomaan. On todella terapeuttista. Olen oppinut uusia malleja fasen neuleryhmien avulla. Kömpelö käteni on kuntoutunut toimivaksi. Neuloosi tosiaan jo. Ruokakauppa reissulla ei tahdo päästä lankahyllyn ohi ostamatta uutuuslankoja.
Lue kommentti