Kas tässä: kapea eteinen, liian iso arkku, liian pieni vaatekaappi, Singer, mankeli, Kirsi ja Jasper. Kuva Panu Pälviä
Kas tässä: kapea eteinen, liian iso arkku, liian pieni vaatekaappi, Singer, mankeli, Kirsi ja Jasper. Kuva Panu Pälviä

Kirsi Holmin eteisessä on talonpoikaisantiikkia suoraan 80-luvulta: rakas, nätti ja hankala kapiokirstu. Onko teilläkin kotona jotain, joka ei oikein sovi tai mahdu sisustukseen, mutta jonka on vain pakko olla siellä?

Olohuoneeseen Kirsi Holm on tyytyväinen: harmaan ja valkoisen seassa on ripaus keltaista ja vähän blingiä. Makuuhuonekin on hyvä, romanttinen. Keittiössä on edellisen omistajan jäljiltä jännittävän siniset keittiönkaapit – nuori miesasukas oli tilannut niihin ruiskumaalarilta sävyn ”kaljakorinsininen” – mutta Kirsi on alkanut tykätä myös niistä.

Koko vantaalaisesta rivitalokaksiosta näkyy, että täällä asuu sisustusintoilija. Kirsi muistelee, että innostus alkoi karata käsistä noin vuosi sitten: se lähti yhdestä verhosta. Mutta kun verho oli uusittu, viereinen seinä alkoi näyttää väärän väriseltä, ja kun seinä oli oikein, kaappi näytti hölmöltä, ja niin edelleen. Levottomuus painaa Kirsiä koko ajan vähän, vaikka periaatteessa kaikki on nyt kohdallaan.

Paitsi eteinen. Kirsi ei tiedä, mitä sille pitäisi tehdä. Ongelma on lähinnä iso, vaaleanpunakukallinen kapiokirstu. Se komeilee juuri siinä, missä vaatekaappien pitäisi olla, mutta se on niin kookas, että kaappeja ei mahdu kuin yksi. Kirstu taas ei mahdu muualle kuin eteiseen. Ja sillä on paljon tunnearvoa, joten jos vieraita tulee enemmän, he joutuvat viemään takkinsa kylppäriin.

Eteinen on käytävämallinen ja aika ahdas. Arkun lisäksi tilaa vie vanha, poljettava ompelukone, jonka päällä Kirsi säilyttää mankelia.

– Eteisen pitäisi olla sellainen, että se tuo vieraan heti kodin tunnelmaan sisään. Olen vähän tavoitellut vanhahtavaa henkeä, laitoin seinälle vedettävän kellon ompelukoneen pariksi... mutta eihän tässä sotkussa oikeasti ole mitään punaista lankaa, Kirsi nauraa.

– Ja mä tykkään tuosta kirstusta ihan hirveästi.

Vain kartano puuttuu

Kirsi sai kirstun äidiltään joululahjaksi 18-vuotiaana, vuonna 1986. Äiti näki lahjan eteen vaivaa: hän tiesi, että tyttären lempiväri on vaaleanpunainen ja tilasi Vaasan keskusvankilan puusepänpajasta oikeanvärisen arkun.

– Muistan, miten otettu olin, kun sain sen. Aloin täyttää sitä heti. Minulle oli kertynyt lapsesta lähtien lahjaksi saatuja astioita ja pyyhkeitä.

Kun Kirsi muutti kotoa, kapioarkku oli täynnä kapioita. Sen jälkeen se on aloittanut tiensä kaupungista toiseen Kirsin mukana ja päätynyt aina johonkin näkyville olemaan iso ja hankala.

– Se siitä tekeekin niin rakkaan, että se on nähnyt kaikki elämänvaiheet. Muuttomiehet ovat kiroilleet, kun sitä on pitänyt varjella kolhuilta. Kun lapseni olivat pieniä, tein terävien metallikulmien peitoksi pehmusteita. Nykyään ihmiset rikkovat kulmiin sukkahousujaan, ja minulla on melkein aina joku arkun aiheuttama mustelma jalassa.

Kirsi säilyttää kirstussa askartelutarvikkeita, kankaita ja Jasper-koiran rikki syömiä nalleja, jotka odottavat korjausta. Aina välillä arkku on ollut vähällä päätyä kellariin odottamaan sitä, että Kirsi muuttaa kirstun ympärille sopivaan kartanoon. Vielä ei ole tullut tehtyä kartanokauppoja.

– Minulla on sellainen tunne, että tästä tulee eläkekämppäni. Tykkään rauhallisesta alueesta, asunto on kiva ja sairaanhoitajalle riittää töitä pääkaupunkiseudulla.

Ehkä jonain päivänä eteisenkin ongelma ratkeaa. Siihen asti täytyy keskittyä muihin asioihin – mustat kynttilänjalat saavat kohta vaihtua lasisiin kevään kunniaksi. Jokohan sohvatyynynpäällisiäkin voisi vaihtaa?

Tuleeko mieleen ratkaisuideoita Kirsille? Lue Me Naisten numerosta 13/2014 lisää tositarinoita sisustusongelmista. Joka päivä -tilaajana pääset lukemaan jutun ennakkoon täältä.

Kerro myös oman kotisi kauheuspisteistä kommenttikentässä!

Rovaniemeläinen 26-vuotias Sanna Kilpeläinen todistaa, että muuttaminen voi olla myös nopeaa ja vaivatonta.

Muuttamisen sanotaan olevan elämän kolmanneksi stressaavin asia heti läheisen kuoleman ja avioeron jälkeen.

Sanna Kilpeläiselle muuttaminen ei kuitenkaan aiheuttanut kuormitusta. Hän pakkasi viisihenkisen perheen tavarat tunnissa.

Sanna pääsi aloittamaan pakkaamisen puoli yhdentoista aikaan muuttopäivänä vietyään ensin perheen 2- ja 4-vuotiaat lapset äitinsä luo hoitoon. 17-vuotias teini oli pakannut jo ennakkoon joitain tavaroitaan, mutta muutoin Sanna huolehti urakasta yksin miehensä ollessa päivän töissä.

– En pakannut mitenkään erityisen huolellisesti, vaan esimerkiksi kaikki tekstiilit pakkasin jätesäkkeihin ja työpöydän sekä kirjahyllynäkin toimivan tv-tason laatikot teippasin kiinni purkamatta niiden sisältöä, hän tunnustaa.

Viiden hengen tavarat tulivat silti pakatuiksi hämmästyttävän lyhyessä ajassa. Sanna ehti juuri sopivasti noutamaan uuden asunnon avaimia sovittuun aikaan kahdeltatoista.

Sannan salaisuus stressittömään muuttoon on pieni tavaramäärä.

Vuorokauden muuttoprosessi

Koko muuttoon pakkaamisen aloittamisesta siihen, että tavarat olivat paikoillaan uudessa 68 neliön kerrostalokolmiossa, meni reilu vuorokausi. Sannan salaisuus stressittömään muuttoon on pieni tavaramäärä. Facebookissa leviävässä videossa hän esittelee ison osan perheen tavaroista uudessa kodissa.

Kilpeläisten keittiössä parikin kaappia ammottaa tyhjyyttään. Eteisessä kullakin saa olla yksi ulkovaatekerta kerrallaan esillä, ja sisävaatteet näyttävät mahtuvan muutamaan ritiläkoriin. Sannalla ei ole esimerkiksi kesäksi takkia ollenkaan. Hänellä on vain talvitakki ja välikausitakki.

– Minulla on vain kaksikymmentä sisävaatetta mukaan lukien alusvaatteet, Sanna kertoo.

Vähemmän tavaraa, enemmän aikaa

Tavallisessa tallaajassa niukka tavaramäärä herättää hämmästystä. Miten tavarat riittävät, kun perheellä käy vieraita?

– Kahdeksan hengen astiastosta ja kahdeksasta petivaatesetistä riittää hyvin vieraillekin, kun lakanoita vaihdetaan liukuvasti. Jos meille on tulossa isompi porukka kylään, perheen pienimmät nukkuvat vanhempien vieressä, jolloin heidänkin petivaatteensa saadaan vieraskäyttöön, Sanna selittää.

”Kahdeksan hengen astiastosta ja kahdeksasta petivaatesetistä riittää hyvin vieraillekin.”

Kilpeläiset alkoivat vähentää tavaramäärää sen jälkeen, kun he tutustuivat KonMari-menetelmään joulukuussa 2016. Viime vuoden maaliskuussa nähty dokumentti Minimalism: A Documentary About The Important Things innosti entisestään minimalistiseen elämäntapaan.

– Tavaran vähentämisen myötä jää enemmän aikaa oikeasti tärkeille asioille, kuten harrastuksille.

Sami Hedberg kauppaa Helsingissä sijaitsevaa violetilla sisustettua asuntoaan Oikotiellä.

Tammikuussa erostaan Instagramissa kertoneet Ilona ja Sami Hedberg ovat laittaneet yhteisen kotinsa myyntiin.

Oikotieltä löytyvässä myynti-ilmoituksessa Hedbergien 136,5-neliöinen loft-asunto on myynnissä 1 180 000 euron hintaan. Ilmoituksen kuvissa kodin asunnon sisustus hehkuu valkoisena, turkoosina ja violettina sekä metallisävyissä. 

Sisustus tuskin on vain myynti-ilmoitukseen loihdittua pintakiiltoa, sillä Sami Hedberg kertoi jo vuonna 2013 Me Naisten haastattelussa lempiväreikseen valkoisen, hopean, burgundin ja liilan. 

– Sisustusmakuni on pysynyt samana­ jo vuosia. Olisi aivan kauheaa, jos joku tulisi tänne ja sanoisi: ”Toi liila on muuten ihan hirveän näköistä.” Ei siitä tulisi mitään! Hedberg totesi tuolloin. 

Makuuhuoneen ikkunasta näkyy luontoa.
Makuuhuoneen ikkunasta näkyy luontoa.

Vuonna 2013 Me Naisten kanssa tehty haastattelu käsittelee Hedbergien silloista töölöläiskaksiota eikä nyt myynnissä olevaa suurempaa, vanhaan kahvimyllytehtaaseen tehtyä loft-asuntoa. Sisustustyyli on kuitenkin paljolti entisellään: myynti-ilmoituksen kuvissa näkyvät samat norsufiguurit ja esiin rapsutettu tiiliseinä kuin kaksiossakin. 

Myös keittiönpöytä on mitä ilmeisimmin pysynyt samana. Vuonna 2013 Sami Hedberg kertoi Italiasta tilatun mustan lasipöydän maksaneen noin 1 400 euroa. 

Valitettavasti Italiasta tilattu lasipöytä ei taida kuulua kauppaan.
Valitettavasti Italiasta tilattu lasipöytä ei taida kuulua kauppaan.

Burgundin ja liilan sävyt ovat Sami Hedbergin suosikkeja.
Burgundin ja liilan sävyt ovat Sami Hedbergin suosikkeja.

Me Naiset ja Oikotie kuuluvat samaan Sanoma-konserniin.