Patrick Frisk valmistautuu myymään 895000 euron asunnon.
Patrick Frisk valmistautuu myymään 895000 euron asunnon.

Yli 90 prosentilla suomalaisista on unelma: omistusasunto. Sitä on totuttu pitämään hyvänä ja järkevänä unelmana, mutta onko se sitä enää?

Tällaisesta asunnosta unelmoi moni: Yli sata valoisaa neliötä vuonna 1926 rakennetussa, arvokkuutta huokuvassa talossa. Loistava sijainti Helsingin Ullanlinnassa, aivan keskustan tuntumassa. Idylliset puistonäkymät.

Ja nyt se on tulossa myyntiin. Tällaisia on harvoin tarjolla!

Toki pieni kasvojenkohotus voisi tehdä terää tälle kaunottarelle. Ehkä lattioiden hionta ja lakkaus, maalia sinne tänne, ruma kaapisto vaihtoon. Mutta sen saa tehdä sitten ostaja.

Välittäjä on kuitenkin hoitanut paikalle sisustussuunnittelija Marja Wickmanin, joka mittailee katseellaan kevätauringossa kylpevää asuntoa ja tekee muistiinpanoja.

Wickmanin tehtävänä on sisustaa tyhjä asunto houkuttelevasti myyntiä varten.

– Tai pikemminkin tehtäväni on tuoda esiin asunnon potentiaali, näyttää, mitä asunto voi olla parhaimmillaan, Wickman korjaa.

Pitäisi vain saada lottovoitto, jotta tähän unelmaan olisi varaa. Välittäjä on arvioinut sen hinnaksi 895 000 euroa.

 


Tyhjä asunto odottaa sisustussuunnittelija Marja Wickmania, joka loihtii sinne houkuttelevan sisustuksen.

 

Vähän kuin kirkkohäät

Onneksi unelmia löytyy kevyemmällekin kukkarolle, sillä Suomen Hypoteekkiyhdistyksen teettämän tutkimuksen mukaan 90 prosenttia suomalaisista asuisi mieluiten omistusasunnossa. Hypoteekkiyhdistys on asuntojen rahoittamiseen erikoistunut luottolaitos.

Aika moni on jo unelman toteuttanutkin, sillä 59 prosenttia suomalaisista asuu omistusasunnossa. (Tai no, jos nyt ihan tarkkoja ollaan, aika moni heistä asuu pankin omistamassa asunnossa, mutta ei juututa pikkuseikkoihin.)

”Luulen, että asunnon ostaminen on vähän samanlainen juttu kuin kirkkohäät. Niin vain kuuluu tehdä.”

Kansainvälisesti verrattuna omistusasujia on Suomessa paljon. Mutta oman kodin osto onkin meille melkein yksi aikuistumisriiteistä. Nuoria kannustetaan ASP-säästäjiksi, ja moni hankkii omistusasunnon heti, kun saa vakituisen työpaikan.

– Luulen, että asunnon ostaminen on vähän samanlainen juttu kuin kirkkohäät. Niin vain kuuluu tehdä, sanoo Hypopankin pankinjohtaja Sami Vallinkoski.

– Ajatusmalli saattaa juontaa juurensa historiasta. Maaseudulla ei vuokra-asumista ole juuri ollut, ja Suomi on kaupungistunut aika vasta. Sosiaalinen paine ostamiseen on kova: ajatellaan, että jos asut vuokralla, olet puolitorpparin asemassa.

Niin. Oma tupa, oma lupa. Sen lisäksi suomalaiset ovat tottuneet puhumaan asunnosta sijoituksena, vaikka se olisi hankittu ihan vain omaksi kodiksi. Moni pitää asuntoa myös eläketurvana tai ainoana tapana säästää ja kartuttaa omaisuutta.

Mutta pitäisikö asia miettiä uudestaan? Pääkaupunkiseudulla asuntojen hinnat ovat karanneet pilviin, pienillä paikkakunnilla kauppa on hyytynyt. Jos elämäntilanne muuttuu, omistusasunnosta voi olla vaikea päästä eroon. Eikä aina ole kyse omista valinnoista. Kun Nokia sulki Salon-tehtaansa, kaupungissa oli yhtäkkiä paljon työttömiä ja kaupaksi käymättömiä omakotitaloja.

Asuntokanta myös vanhenee. Joillakin paikkakunnilla asunto-osakeyhtiöillä on ollut vaikeuksia saada lainaa isoihin remontteihin. Kun remontin neliöhinta nousee suuremmaksi kuin asunnon neliöhinta, koti muuttuu käytännössä arvottomaksi.

Myynnissä lifestyle

Ullanlinnan unelmakämpässä ei näytä enää autiolta: eteinen lainehtii Ikea-kasseja, joista Wickman purkaa mattoja, tyynyjä ja pellavaisia tekstiilejä. Mustaa, valkoista, harmaata ja beigeä, sellaista kun juuri nyt sisustusblogeissa.

– Sisustuksen täytyy olla neutraali, jotta katsoja voi kuvitella itsensä asuntoon, hän kertoo.

Wickman työskentelee kiinteistövälitystoimisto Bo LKV:lle, joka stailaa myyntiinsä tulevat asunnot. Useimmille asiakkaista riittää kevyt kohennus: mustavalkoiset posterit, kutsuvat vuodevaatteet ja ammattikuvaajan ottamat sisustuslehtikuvat, joissa tiskikaapin repsottava pohjakaan ei ehkä näytä niin pahalta, kun alla on soma sipuliasetelma.

”Tyhjät asunnot menevät hitaammin kaupaksi.”

Keittiötasolle Wickman asettelee ranskalaisen gourmetkokin Nicolas Vahén limsapulloja. Niissä on minimalistinen design ja tyylikkäät etiketit. Kauas on tultu ajoista, jolloin välittäjä ohjeisti lähinnä siivoamaan ja jos oikein halusi panostaa, leipomaan juuri ennen näyttöä!

Tämä kaikki palvelee varmasti myyjää, mutta väistämättä herää kysymys, sumutetaanko ostajaa. Kiinteistönvälittäjä Patrick Frisk vakuuttaa, ettei tarkoitus ole johtaa harhaan tai kiskoa asunnosta lisähintaa, vaan nopeuttaa myyntiä.

– Mitä houkuttelevammat kuvat, sitä enemmän kiinnostuneita. Ja mitä enemmän näyttöön saa katsojia, sitä enemmän potentiaalisia ostajia. Tyhjät asunnot menevät hitaammin kaupaksi.

Kalustuksella on tarkoitus myös havainnollistaa ostajalle asunnon mittakaavaa. Ja itse asiassa, jos asunto on kokonaan välitystoimiston sisustama, sisustuksenkin voi ostaa.

 

 


Vaikka asunto ei olisi tyhjä, henkilökohtaiset esineet kuten valokuvat ja hygieniatuotteet siivotaan aina pois. ”Katsoja haluaa kuvitella itsensä asuntoon.”

 

Tyhjästä asunnosta kyllä näkisi paremmin, millaisessa kunnossa se on. Ihanan kelim-maton sijasta ostajan kannattaisi tuijottaa vastiketta ja pitkän tähtäimen kunnossapitosuunnitelmaa, joka kertoo, mitä remontteja yhtiöön on tulossa. Eikö olisi jopa järkevämpää nähdä, millainen asunto voi olla ankeimmillaan? Asunto on kuitenkin kallein ostos, jonka useimmat meistä elämässään tekevät.

”Me emme myy vain asuntoja, vaan myös tietynlaista lifestylea.”

Mutta asuntokaupoissa onkin sellainen vinkeä juttu, että vaikka niitä perustellaan järjellä, päätökset tehdään aina sydämellä. Hyvä fiilis asunnosta on tärkeä.

– Me emme myy vain asuntoja, vaan myös tietynlaista lifestylea, Frisk toteaa.

Siitä lifestylesta saa käsityksen, kun selaa asuntoja välittäjän sivuilla. Ne muistuttavat kovasti toisiaan, ja niiden viesti lienee se, että hyvännäköistä elämää voi viettää Helsingin Punavuoren lisäksi vaikka Mellunmäessä, joka on kyllä kuuluisampi rosoisuudestaan kuin hipstereistään.

Mielisairaat laina-ajat?

Tamperelaiseen Antti Rinta-Loppiin rouheat pellavalakanat tai hipsterilimut eivät varmasti tekisi vaikutusta. Saituri.org-sivustolla talousneuvoja jakava Rinta-Loppi asuu itse vuokralla.

Hänestä on hölmöä, että omasta kodista puhutaan sijoituksena. Nykyisiä 25 vuoden velka-aikoja hän pitää ”mielisairaina”. Niille, jotka puhuvat asunnon ostosta ainoana keinonaan säästää, hän suosittelee itsekontrollin opettelua.

– Jos haluaa kartuttaa omaisuuttaan tai vaurastua, asunnon ostaminen ei ole paras keino. Se on kulu, ei sijoitus, koska siihen saa uppoamaan valtavan summan rahaa, mutta se ei tuota yhtään mitään.

”Jos haluaa kartuttaa omaisuuttaan tai vaurastua, asunnon ostaminen ei ole paras keino. Se on kulu, ei sijoitus.”

Etenkin pääkaupunkiseudulla on totuttu ajattelemaan, että asuntojen arvo vain nousee. Kodin myynnillä on voinut tienata, kun on tehnyt kaupat oikeaan aikaan. Rinta-Lopista arvonnousu on harhaa, koska muutkin asunnot kallistuvat.

– Hintojen nousussa tulee katto vastaan, kun ihmisten maksukyky ei yksinkertaisesti enää riitä. Nuorisotyöttömyys on nousussa, ja tuskin korotkaan loputtomiin näin alhaalla pysyvät.

Ja niinhän se menee: asuntojen hintoja säätelee kysyntä. Viime vuosina eniten ovat nousseet yksiöiden ja pienten kaksioiden hinnat, koska ne kiinnostavat myös asuntosijoittajia. Jopa taantuman aikana asuntosijoittamisesta on voinut saada tasaista, varmaa tuloa, koska vuokralla asujia yhä riittää.

Rinta-Loppi tunnistaa sosiaalisen paineen, joka kannustaa omistusasumiseen. Hän työskentelee UPM Kymmenellä prosessiasiantuntijana, ja hyvätuloisen, yli kolmikymppisen miehen vuokralla asumista on ihmetelty, etenkin kun hän asui välillä kommuunissa.

”Asunto, metsä ja maa ovat olleet ainoita hyväksyttäviä omistamisen muotoja.”

Asumiskuluista säästyneet rahat Rinta-Loppi säästää ja sijoittaa. Niitä hän suosittelee muillekin, jotka haluavat vaurastua.

– Mutta Suomi oli pitkään valtavan köyhä maa, eikä meillä siksi ole oikein piensijoittamisen kulttuuria. Päinvastoin, sitä on ehkä jopa vähän paheksuttu. Asunto, metsä ja maa ovat olleet ainoita hyväksyttäviä omistamisen muotoja.

Rinta-Loppi arvostaa vapautta. Se on ollut yksi syy, miksi hän ei ole asuntoa halunnut ostaa. Omistusasunto ja velka sitovat. Monen tutkijan tavoin hän uskoo, että Suomessa on paljon ”rikasta köyhyyttä”, jossa ihminen on jäänyt velkansa vangiksi. Lainanmaksu määrittää kaikkia ratkaisuja elämässä: Ei voi irtisanoutua, vaikka vihaisi työtään, koska on iso asuntolaina. Ei voi lähteä opiskelemaan, vaikka haluaisi, koska on lainaa. Ja niin edelleen.

– Mikä on unelman hinta? Joutuuko esimerkiksi jatkuvasti tekemään ylitöitä, jotta rahat riittävät? Ja mitä jos korot nousevat? Onko silloin pakko luopua unelmasta?

Kuuma asuntovinkki!

Korkoja onkin aiheellista pohtia, kun unelma omistusasunnosta alkaa poltella. Sami Vallinkoski muistuttaa, että asuntolainaa ottaessa pitää aina miettiä, pystyykö lyhennyksen yhä hoitamaan, jos korot nousevat jopa kuuteen prosenttiin. Toiseksi keskituloisella ei pitäisi mennä lainan korkoihin ja lyhennyksiin kuin maksimissaan 45 prosenttia käteen jäävistä tuloista.

– Lisäksi kannattaa kysyä itseltään, aikooko pysyä paikoillaan ja kuinka pysyvä oma työ on. Voiko edessä olla vielä muutto toiselle paikkakunnalle? Liikkuvaiselle ihmiselle vuokralla asuminen voi olla parempi vaihtoehto.

Mutta kun tämän pohdinnan on käynyt, Vallinkoski ei näe syytä, miksei asunnon ostaminen – ainakin varmoista kasvukeskuksista – kannattaisi ja olisi jopa ihan kelpo tapa säästää.

”Liikkuvaiselle ihmiselle vuokralla asuminen voi olla parempi vaihtoehto.”

– Arjen hulinassa kun säästäminen usein unohtuu. Vuokralla asuminen on edullisempaa oikeastaan vain silloin, kun vuokra on vähemmän tai saman verran kuin omistusasunnosta maksettu vastike ja lainan korko yhteensä. Vuokraisäntä on todennäköisesti rahoittanut asunnon lainalla ja sen kustannukset sisältyvät vuokraan, mutta asukas ei maksakaan asuntoa itselleen, vaan vuokranantajalle.

Lisäksi vuokrat ovat nousseet tasaisesti noin viiden prosentin vuositahtia. Vallinkoski esittelee PTT:n tutkimusta, jonka tulokset yllättävät: sen mukaan omistusasuminen pääkaupunkiseudulla ei ole koskaan viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut yhtä edullista suhteessa vuokra-asumiseen kuin nyt. Tutkimus ennustaa, että kehitys jatkuu samansuuntaisena myös muissa suurissa kaupungeissa. Tosin tulokseen vaikuttaa se, että asuntolainojen korot ovat nyt hyvin alhaalla.

Vallinkosken mielestä korkojen nousua pelätään ehkä hiukan aiheettomasti.

– Korot tulevat todennäköisesti pysymään matalina vielä vuosia. Ja jos korot lähtevät nousuun, lähtevät vuokratkin.

Vallinkoski vinkkaa, että asuntomarkkinoiden voittaja voi nyt olla se, joka vaihtaa pienemmästä isompaan. Pienestä voi saada hyvän hinnan, mutta isojen asuntojen hinnat ovat laskeneet.

Sitten täytyykin vain löytää asunto, jossa on itselle sopiva hinta, koko ja sijainti.

– Jos kaikkea ei voi saada, ensimmäisenä tinkisin sijainnista. Tilanpuute on kuitenkin asia, johon törmää päivittäin.

Mutta kaikki eivät ole valmiita tinkimään sijainnistakaan, ja siksi vuokralla asuminen yleistyy. Helsingin keskustassa asuu jo paljon nuoria perheitä, jotka eivät halua vetäytyä lähiöihin. Vaikka asunnon ostaminen Ullanlinnasta alkaa olla monelle utopistinen unelma, voi siellä asua vuokralla ihan tavallisillakin tuloilla.

Onnen hetkiä

Ullanlinnan-asunnon ensinäyttö oli sovittu sunnuntaiksi. Perjantaina Patrick Frisk soittaa jo myyneensä asunnon, ennen yleistä näyttöä. Asunnon ostaja ei halua julkisuutta.

Emme saa tietää, mikä hänet hurmasi. Juoko hän gourmetlimsoja tai lukeeko tanskalaisia sisustuslehtiä? Vai oliko syy sittenkin varakas yhtiö, jossa oli pieni vastike ja kaikki isot remontit tehty?

Todennäköisesti ostaja on kuitenkin onnellinen. Vallinkosken mukaan kaupantekotilaisuudet ovat lähes poikkeuksetta onnellisia. Siksi niitä Hypopankissakin juhlistetaan aina lasillisilla kuohuvaa.

 


Kun sisustus on valmis, ammattikuvaaja ottaa siitä ”sisustuslehtikuvat” välittäjän nettisivuille.

 

Voi olla, että Rinta-Loppikin ostaa jonain päivänä asunnon. Mutta sitä ennen täytyy vielä säästää.

– Olen niin hirvittävän turvallisuushakuinen, että mieluusti pitäisi olla asunnon hinnan verran muutakin varallisuutta tuottamassa tuloa. Vaikka ostaisin asunnon lainarahalla, haluaisin, että minulla olisi periaatteessa mahdollisuus maksaa se myös käteisellä. Tähän asti vuokraaminen on ollut minulle henkisesti ja taloudellisesti paras vaihtoehto. Minusta kodissa on tärkeintä, että se on viihtyisä turvapaikka, jossa on edullista asua.

Sehän kuulostaa itse asiassa aika järkevältä unelmalta.

Katso, kuinka Marja Wickman sisusti asunnon: MeNaiset.fi/stailaus

Mies1

Omistusasunto – onko se enää järkevä unelma?

Ei tuossa ole kyse mistään trendeistä, se kannattaa rahallisesti. Maksatko 7000e vuodessa vuokraa hukkaan, vai lyhennätkö lainaa 6 tonnia vuodessa? Lyhennä 10 vuotta, niin olet lyhentänyt 60 000 edestä. Myy sitten asunto samaan hintaan kuin ostit ja kuittaa laina pois, jää 60 tonnia löysää rahaa kouraan! Vai ei ehkä kannata. Vuokran-antajain liittoko lie kirjoittanut tarinan?
Lue kommentti
MsM

Omistusasunto – onko se enää järkevä unelma?

Jännää sinänsä, että vuokralla asumista tässä hehkutetaan halpana vaihtoehtona. Ei se kyllä kokemukseni mukaan sitä ole. Maksan vähemmän asuntolainaa kuukaudessa kolmiostani, kuin mitä edellisen kolmioni vuokra oli. Eikä sijanti ole nykyisessä asunnossa huonompi. Ymmärrän kyllä eron siihen, jos ostaa kalliin asunnon, josta joutuu maksamaan lainaa 40 % tuloistaan.
Lue kommentti
Tadaa! Olkipukki on upea ilmestys uusissa väreissä. Kuva: Jani Koskinen
Tadaa! Olkipukki on upea ilmestys uusissa väreissä. Kuva: Jani Koskinen

Onko olkipukki mielestäsi outo koristejäänne lapsuuden jouluista ja kerta kaikkiaan kulahtanut kaveri vuosikymmenten takaa? Anna sille uusi mahdollisuus.

Jokainen muistaa olkipukin lapsuuden jouluista: tuo sympaattinen ja silmätön olkipötikkä, joka törötti aina joulunpyhät piirongin päällä, korret katkeilleina mutta silti arvokkaana juhlatunnelman luojana. Jossain muutossa se ehkä katosi – vahingossa tai tahallaan – mutta vuosiin sitä ei ole enää näkynyt.

Nyt on kuitenkin aika kaivaa olkinen pukki kellarin kätköistä ja puhaltaa tomut korsien välistä: olkipukki tekee nimittäin uutta tuloaan! Vanha, kellastunut pukki kaipaa vain pientä tuunausta, jonka jälkeen se on salonkikelpoinen.

Moderni pukki saa ylleen uudet valjaat ja maalin varsin pienellä vaivannäöllä.

Suvun perinteikkään pukin ehostaminen onnistuu Kaikki paketissa -blogin ohjeilla. Jos innostuit lähtemään muuttumisleikkiin pukkisi kanssa, tarvitset:

olkipukin,
spraymaalia ja
kapeaa satiininauhaa (myydään askarteluliikkeissä).

1. Pura nauhat olkipukin yltä. Olkipukista kannattaa ottaa kuva ennen kuin alat purkaa nauhoja, jotta osaat pujotella uudet valjaat alkuperäiseen tyyliin.

2. Maalaa olkipukki spraymaalilla ja anna kuivua. Tee tarvittaessa toinen käsittely, jos haluat väristä syvemmän.

3. Pujottele uudet nauhat pukin ylle.

Ja kas, perintökalu on komeaa katseltavaa taas: pukki voi aloittaa uuden elämän terhakassa trendivärissään.

Jos et jaksa aloittaa askarteluprojektia, voit ostaa trendipukin kaupasta. Nykyään valikoimissa on myös mustia ja valkoisia versioita.

Oi kuusipuu, oi kuusipuu, ja lehväs varisematon.

Jos perinteinen luonnonkuusi on syystä tai toisesta mahdoton sisustuselementti, muovikuusi ei suinkaan ole ainoa ratkaisu joulupuun kaipuuseen. Luovia kuusivaihtoehtoja löytyy sekä huumorijouluttajalle että minimalistiseen skandisisustukseen mieltyneelle.

Miten olisi jokin näistä?

1. Neulaseton joulupuu

 

Getting ready for the stroll. #noneedles#differentxmastree

Henkilön Roxanne Ferraro (@roxanne1673) jakama julkaisu

Neulaton kuusi tai muu joulupuu on ollut viime vuodet kuuminta hottia sisustusrintamalla. Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Teijo Nikkanen sanoi Maaseudun Tulevaisuudessa, että neulasten karistaminen kuusesta kannattaisi hoitaa kaatamalla ja kuivaamalla kuusi jo kesällä, joten tässä vaiheessa on jo myöhäistä.

Mutta ehkä tämän joulun kuusen voisi tunkea varaston perälle ja hyödyntää ensi vuonna? Samalla säästyy monta kymppiä, kun ei tarvitse hankkia uutta joulupuuta. Toinen vaihtoehto on turvautua johonkin muuhun karahkaan. Kuollut lehtipuu saattaa olla jopa kauniimpi kuin risukasaa muistuttava kuusi.

2. Pyykkikasakuusi

Joulukuusen ruuhkavuosiversio onnistuu keneltä tahansa. Asettele jouluvalot ja tähti pyykkikasan tai muun törkypesäkkeen päälle – ja kas, joulu on saapunut kotiin.

3. Pullokuusi

Jos kuitenkin tekee mieli aitoa vihreää, allergiaystävällinen vaihtoehto on niin sanottu pullokuusi. Bongasimme modernin joulupuun hauskojen skumppakorkkiporojen taustalta. Sekä porot että pullokuuset ovat sisustussuunnittelija ja muotoilija Minna Haapakosken käsialaa.


4. Kalkkimaalikuusi

Kalkkimaalikuusi on varisematon ja hajuton. Sen saa piiloon joko maalaamalla tai sijoittamalla ikkunaseinälle ja piilottamalla muuksi vuodeksi verhon taa. Kalkkimaalia myyvät hyvin varustetut rauta- ja maalikaupat. Kuva: Sokeva
Kalkkimaalikuusi on varisematon ja hajuton. Sen saa piiloon joko maalaamalla tai sijoittamalla ikkunaseinälle ja piilottamalla muuksi vuodeksi verhon taa. Kalkkimaalia myyvät hyvin varustetut rauta- ja maalikaupat. Kuva: Sokeva

Monessa kodissa on se ongelma, että lattiatilaa on liian vähän. Silloin kuusi kannattaa nostaa seinälle. Sokeva nimittää tiedotteessaan kalkkimaalikuusta jopa tonttuoven haastajaksi. Tiedä siitä sitten, mutta seinään maalattu kuusi on hyvä haastaja ainakin perinteiselle havupuulle.

5. Kirjakuusi

Kulttuurikodin kuusi rakennetaan tietenkin ekologisesti hyödyntämällä kotoa jo löytyvää kirjallista aineistoa. Mitä enemmän kirjoja, sitä isompi kuusi.

6. Post it -kuusi

Tästä ei joulukuusi muutu enää helpommaksi. Kirjoitimme post it -kuusesta jo muutama vuosi sitten. Joulun jälkeen tarralaput voi irrottaa ja käyttää uudelleen, joten paperikuusi on myös ekologinen vaihtoehto.