Pää tyynyyn, vaikka se ei oma olekaan. Kuva: Shutterstock
Pää tyynyyn, vaikka se ei oma olekaan. Kuva: Shutterstock

Olisitko valmis vaihtamaan kotisi hotellihuoneeseen?

Hotelliyössä on kieltämättä omat ihanuutensa: joku muu petaa sängyn, siivoaa huoneet ja pesee pyyhkeet. Hotellihuoneessa tuntuu jopa nukuttavan paremmin. Ja ainahan vaihtelu virkistää! Hotellin sängyllä kuohuviinin siemailussa on aina aavistus luksusta.

Mutta olisitko silti valmis vaihtamaan kotisi hotellihuoneeseen?

Kodin Kuvalehden haastattelema Pia Salavirta, 65, on asunut hotellissa yhdeksän vuoden ajan. Sen sijaan, että Pia omien sanojensa mukaan asuisi yksinäistä vanhuutta omistusasunnossa, hän sanoo haluavansa asua hotellissa ihmisten keskellä, ratkoa ristikoita sängyllä ja jättää sängyn petaamatta.

– Kiinteistönvälittäjä yritti kaupitella minulle hotellin läheltä asuntoa, joka maksoi 720 000 euroa. Sanoin, että niin hullu en sentään ole, että sellaisen ostan, Pia sanoo haastattelussa.

Pian laskelmien mukaan hotellissa asuminen tulee halvemmaksi kuin yksityisessä vanhainkodissa asuminen.

Voiko hotellissa pysyvästi asuminen todella olla varteenotettava ja joskus jopa edullisempi asumismuoto?

Vertailukohtana on Helsingin keskusta, joka on kallista aluetta. Oikotien vuokra-asuntoilmoitusten mukaan Kampista voi saada esimerkiksi 25 neliömetrin kokoisen yksiön 720 eurolla kuukaudessa. Kalleimmat yksiöt samalla alueella liikkuvat noin 1500 euron hintaluokassa.

Paljonko saa pulittaa hotellihuoneesta samalla alueella?

Hotels.com-sivuston kautta Yrjönkadulla sijaitsevasta Omenahotellista saisi huoneen helmikuuksi 2078 eurolla. Neljän tähden Radisson Blue Seaside -hotelliin puolestaan pääsisi 2980 eurolla. Aika paljon kalliimpaa siis.

Viiden tähden Hotelli Kämpin revenue manager Satu Hurme huomauttaa, että huoneen hinnasta kannattaa neuvotella, jos ajatuksena on majoittua tai jopa muuttaa hotelliin pidemmäksi aikaa.

– Majoittumisen hinta katsotaan aina tapauskohtaisesti. Hintaan vaikuttaa muun muassa se, onko kyseessä sesonkiaika vai rauhallinen ajankohta. Jos meiltä haluaisi huoneen koko helmikuun ajaksi, sen hinta olisi arviolta noin 5500–6000 euroa.

Eli 720 000 euron asunnon hinnalla asuu luksushotellissa 12 vuoden ajan.

Myös Sokos-hotellien markkinointijohtajan Outi Vitien mukaan hotellihuoneen hinta vaihtelee ajankohdan ja joskus jopa viikonpäivän mukaan. Hotellihuonetta ei siis pysty vuokraamaan yhdellä tietyllä hinnalla kuukaudesta toiseen.

– Hintaan vaikuttaa tietysti myös esimerkiksi se, sisältyykö siihen aamiainen tai halutaanko siivousta. Jos on kiinnostunut majoittumaan hotelliin pidemmäksi ajaksi, kannattaa ottaa yhteyttä kyseiseen hotelliin tai hotellin myyntipalveluun ja neuvotella sopimushinta, Outi Vitie sanoo.

Jos jokin nojatuoli tai perintötaulu tekevät hotellihuoneesta kodin, ei hätää. Hotellihuoneeseen voi tuoda jopa omia kalusteita, jos asiasta sopii etukäteen.

Lue myös:

Tästä syystä nukut hotellissa paremmin kuin kotonasi

Vuokralle vaihtanut: ”Omistusasuminen alkoi ahdistaa”

Helpot ja halvat vinkit vuokrakämpän sisustajalle

Ovatko nämä 7 maailman pelottavinta hotellia?

Fifty Shades of Grey -hotelli vaikeuksissa kirkon kanssa

Asunnonhaku voi tuntua toivottomalta, kun jono julkiseen näyttöön mutkittelee naapurikorttelissa. Näin teet vaikutuksen välittäjään.

Jokainen vuokra-asuntojen näytöissä kiertänyt tietää tuskan: kiikarissa on maailman loistavin koti juuri omiin tarpeisiin. Asunto on täysi kymppi, mutta valitettavasti samoin ajattelevat kymmenet muutkin näytössä hikoilevat asunnonetsijät.

Kun jono julkiseen näyttöön pujottelee naapurikortteliin saakka, mieleen hiipii ajatus onko tässä edes mitään järkeä – kertoimet asunnon nappaamiseen ovat samaa luokkaa Loton päävoiton kanssa.

– Se ei ole kellekkään osapuolelle kiva tilanne, jos näyttöön tulee kymmeniä ihmisiä, Timo Metsola Vuokraturvasta sanoo.

”Kannattaa rohkeasti perustella, miksi asunto olisi täydellinen juuri sinulle.”

Vuokraturva järjestää paljon suosittuja näyttöjä. Kun näyttöjen järjestäminen aloitettiin vuonna 1998, yhtä asuntoa saattoi käydä katsomassa jopa 150 ihmistä. Tilanne on siltä osin helpottunut, mutta asunnon saaminen on silti vaikeaa, jos potentiaalisia hakijoita on kymmeniä.

Metsolan mukaan suosituimpia kohteita ovat suurten kaupunkien pienet asunnot, jotka sijaitsevat ravintolakeskustan läheisyydessä, isojen oppilaitosten lähellä tai nopeiden raideyhteyksien varrella. 

– Asunnonetsijälle on hirveän turhauttavaa kiertää ja hakea. Jos asunnon hankkimisella on kiire, silloin kannattaa ehdottomasti etsiä julkisten näyttöjen sijaan muista kanavista, ja myös muitakin asuntoja kuin näitä lottovoittoasuntoja.

Kiinteistövälittäjä Jenni Fredriksson OP-kiinteistökeskukselta kertoo, että hän jututtaa aktiivisesti näytössä käyviä ihmisiä saadakseen heistä jotain selville. Tämän jälkeen ehdokkaat käydään yhdessä läpi asunnon omistajan kanssa.

Molemmat välittäjät kertovat, että asunnon omistaja tekee lopullisen päätöksen siitä, kuka asuntoon muuttaa. Välittäjällä on kuitenkin paljon vaikutusvaltaa vuokralaisen valintaan. Joskus omistaja ulkoistaa vastuun kokonaan välittäjälle.

Siisti vuokralainen, siisti koti

Mutta mihin välittäjä sitten kiinnittää huomiota, jos asuntoa katselee suuri joukko ihmisiä?

– Usein välittäjät yrittävät löytää jonkun asiaperusteen sille, miksi joku ihminen saa asunnon. Syy voi olla oppilaitoksen läheinen sijainti tai se, että asuu entuudestaan naapurissa, Metsola kertoo.

Välittäjä etsii ihmistä, jolle asunto on sopiva ja joka myös huolehtii asunnosta. Fredriksson kiinnittää alusta alkaen huomiota siihen, kuka olisi potentiaalinen pitkäaikainen asukas, sillä asunnon omistajat toivovat pitkään viipyvää vuokralaista.

”Näyttöön ei tarvitse tulla patsastelemaan puku päällä.”

Metsola vertaa asuntonäyttöä suoraan työhaastattelutilanteeseen. Hän vinkkaa, että välittäjälle kannattaa rohkeasti perustella näytössä, miksi asunto on täydellinen juuri sinulle. Hakemusta ojentaessa kannattaa vaihtaa muutama sana, sekä tietysti kätellä ja katsoa silmiin. Välittäjä voi tehdä muistiinpanoja ihmisistä.

– Näyttöön ei tarvitse tulla patsastelemaan puku päällä, mutta siististi kannattaa pukeutua. Jos vuokralainen vaikuttaa siistiltä ja huolehtii ulkonäöstään, hän luultavasti huolehtii myös asunnosta.

Kannattaa myös miettiä, miten käyttäytyy. Kovaan ääneen kiroilu ei anna hyvää kuvaa. Asuntohakemus kannattaa täyttää jo etukäteen, jotta ehtii aidosti katsella asuntoa. Huolellisesti täytetty hakemus on tärkeä valttikortti, sillä nopeasti näytön jonossa suhaistut hakemukset siirtyvät nopeasti sivuun. 

Ja kun täyttää hakemuksen etukäteen ja saapuu ajoissa paikalle, ehtii jutella välittäjän kanssa. Kiireisessä esittelytilanteessa välittäjää ei kannata liikaa pommittaa kysymyksillä eikä varastaa show'ta.

”Yksi hyvä kikka on jättää välittäjälle fyysinen todiste paikallaolosta, eli käyntikortti.”

Fredriksson kehottaa valmistautumaan niin, että osaa kertoa tarvittaessa työnantajansa tiedot ja omat tulot. Hän etsii näytöissä henkilöä, joka jää jollain tavoin mieleen. Suurissa joukkonäytöissä vain harvat jäävät – jotkut taas huonossa mielessä.

– Jos joku marssii sisään kuraisilla kengillä vain ojentamaan hakemuksen, niin eihän se kovin hyvää kuvaa anna, Fredriksson sanoo.

Vippaskonstit ovat turhia

Kovassa kilpailussa uusimpia asunnonhakutrendejä on tehdä vaikutus välittäjään esimerkiksi esittelyvideolla tai tuomalla ansioluettelon, suosituskirjeen ja jopa palkkakuitin. Näistä vippaskonsteista ei välttämättä ole kuitenkaan hyötyä julkisissa näytöissä.

– Asuntoesittelyissä on tietty formaatti, jonka mukaan asukkaita haetaan. Muut keinot toimivat esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, mutta näytössä kaivataan pelkkä asuntohakemus. Mukanaan ei kannata tuoda missään nimessä asiakirjanippua. Maksimissaan yhden sivun mittainen paperi on okei.

Yhdeksi toimivaksi keinoksi Metsola kertoo kuitenkin vanhempien vuokratakauksen. Se on konkreettinen asiaperuste, jolla valitaan tietty henkilö asuntoon kymmenien muiden joukosta.

Fredriksson on samaa mieltä, ettei koe tärkeäksi ylimääräisiä todisteita vuokralaisen luotettavuudesta. Mutta yksi hyvä kikka on jättää välittäjälle fyysinen todiste paikallaolosta, eli käyntikortti.

Joni Pyysalon lapsella on aamuisin valinnanvaraa, kun hän miettii mistä mukista hän haluaa juoda jugurttinsa. Laajan muumimukikokoelman omistavalle Jonille mukien arvolla ei ole väliä: ne ovat vain kuppeja, joista juodaan. 

– Mukit ovat vain mukeja, toteaa muumimukeja keräilevä kirjailija Joni Pyysalo

Hän ei välitä siitä, säilyykö mukien arvo vuosien myötä, eikä hän pelkää niiden varastamista. Hän ei pidä kokoelmaansa taloudellisena sijoituksena, vaan kokee käyttäneensä niihin saman verran rahaa kuin joku toinen voisi käyttää esimerkiksi taksiin tai muuhun vastaavaan. 

”Tiedän ihmisiä, jotka keräilevät mainoskyniä tai oksennuspusseja.” 

– Mukit ovat hyödyllisiä käyttöesineitä ja lapseni juo niistä joka aamu jugurttia, Joni kertoo. 

Ja hänen lapsellaan on todellakin valinnanvaraa aamuisin: Jonin kokoelmassa on noin 80–90 erilaista muumimukia. 

– Kalleimmat ovat niin arvokkaita, että niitä kannattaa säilyttää pankin tallelokerossa. Jouluisin ja juhlapäivinä ne voidaan hakea sieltä. 

Kuvassa muutamia Jonin mukeja. 

Laaja kokoelma syntyi puolivahingossa: Joni asuu lähellä Turun Hämeenkadun Iittalaa, josta hankkii keittiövälineitä. Samasta paikasta oli helppo käydä ostamassa mukeja. Joni on Tove Jansson -fani ja pitää hänestä kirjailijana, taitelijana ja sarjakuvapiirtäjänä. Mukit ovat hänelle tunneasia ja muistuttavat häntä tärkeistä hetkistä tai ihmisistä, kuten hänen äidistään.  

Intohimoisella keräilijällä on muitakin kokoelmia

Joni on todellinen keräilijä. Muumimukien lisäksi hän on kerännyt esimerkiksi klassikkokirjoja ja -elokuvia, sekalaisia vanhoja kirpputoriesineitä ja legoja lapselleen. 

– Ihmiset ovat aina keräilleet asioita. Tiedän ihmisiä, jotka keräilevät esimerkiksi mainoskyniä tai lentokoneiden oksennuspusseja, Joni kertoo. 

Joni on kirjailija, jolla on paljon erilaisia kokoelmia. 

– Esineet ovat alkaneet edustaa ihmisille arvoja. Niiden kautta lähetetään viestejä ja ja sitoudutaan tietynlaiseen elämäntapaan. 

Hän ei kuitenkaan itse myönnä mukien edustavan hänelle tiettyjä arvoja. 

– Minulle arvot on sidottu muihin asioihin kuin esineisiin. Nämä ovat vain kuppeja, joista juodaan.