Satu-Johanna Bon teki tämän kattokruunun 1020 puuhelmestä, jotka hän irrotti käytetyistä autonistuimista. Kuva: Karoliina Paatos
Satu-Johanna Bon teki tämän kattokruunun 1020 puuhelmestä, jotka hän irrotti käytetyistä autonistuimista. Kuva: Karoliina Paatos

Tekisi mieli sisustaa, mutta raha ei tunnu riittävän? Tässä yhdeksän asiantuntijan vinkkiä.

Satu-Johanna Bom pitää The Little Village -blogia tee-se-itse-sisustuksesta ja ompelusta. Tässä hänen sisustusvinkkinsä:

1. Pidä kodin perusvärit pitää selkeinä. Silloin sisustukseen on helppo lisätä ripaus jotain mausteita. Kun kaipaat piristystä, lisää sitä joko tekstiileillä tai maalaa lampunjalka uudelleen.

2. Osta niin ajattomia ja yhteensopivia huonekaluja, että voit heitellä niitä elämäntilanteen muuttuessa vain huoneesta toiseen.

3. Suosi puuhuonekaluja: niitä kannattaa uudistaa, lastulevyä ei.

4. Kokeile spraymaalausta. Se on helpoin ja nopein tapa vaihtaa tavaran ilmettä. Spraymaaleja saa kaikissa mahdollisissa väreissä ja ne maksavat muutamia euroja.

5. Päällystä tuoleja uudelleen. Materiaalia voi ottaa vaikka vanhasta nahkatakista, joita saa kirppareilta parilla eurolla tai tuttavilta vaikka ilmaiseksi.

6. Käytä tekstiilejä muualle kuin tyynyihin: tee verhosta vaikka sängynpääty, jos ei ole rahaa maalaukseen. Kun kyllästyt, vaihda se vain eri väriin ja tee vanhasta vaikka sohvatyynyjä. Tai myy pois.

7. Älä heitä vanhoja rullaverhoja menemään! Niistä voi tehdä tällä hetkellä trendikkäitä ”pestäviä paperipusseja”, joita näkee sisustuslehdissä.

8. Käytä huolettomasti eri aikakausien tuotteita sekaisin. Maalaa ne vaikka samaan värikarttaan sopiviksi, niin ne muodostavat kokonaisuuden.

9. Uusiokäytä räsymatot: jos et tykkää kuosista, pura ne ja virkkaa vaikka trendikkäiksi pyöreiksi matoiksi.

Lue lisää Satu-Johannan vinkkejä Me Naisten numerosta 43/2015 tai MN+:sta.

Lue myös:

Eikö se näytäkään samalta kuin lehdessä? Näin vältät tyypillisimmät sisustusmokat

10 sisustuksen uutta, himoittua klassikkoa – joko sinullakin on?

Tämä on Kaisa Liskin pahin sisustusmoka

Asun, en sisusta

9 vinkkiä: sisusta pihisti mutta trendikkäästi

Osa vinkeistä on ihan mukavia, mutta ilmaisu "parilla eurolla" kertoo paljon siitä, mikä tuntuma Bomilla on köyhyydessä tai köyhyysrajalla elävien ihmisten mahdollisuuksiin satsata näihin asioihin. Nahkatakkia tai spraymaalia en ainakaan minä saa mistään "parilla eurolla". Ne voin saada rahalla, joka on varattu viikon ruokiin ja siinä sitä onkin miettimistä: syönkö vai spraymaalaanko...
Lue kommentti

Asunnonhaku voi tuntua toivottomalta, kun jono julkiseen näyttöön mutkittelee naapurikorttelissa. Näin teet vaikutuksen välittäjään.

Jokainen vuokra-asuntojen näytöissä kiertänyt tietää tuskan: kiikarissa on maailman loistavin koti juuri omiin tarpeisiin. Asunto on täysi kymppi, mutta valitettavasti samoin ajattelevat kymmenet muutkin näytössä hikoilevat asunnonetsijät.

Kun jono julkiseen näyttöön pujottelee naapurikortteliin saakka, mieleen hiipii ajatus onko tässä edes mitään järkeä – kertoimet asunnon nappaamiseen ovat samaa luokkaa Loton päävoiton kanssa.

– Se ei ole kellekkään osapuolelle kiva tilanne, jos näyttöön tulee kymmeniä ihmisiä, Timo Metsola Vuokraturvasta sanoo.

”Kannattaa rohkeasti perustella, miksi asunto olisi täydellinen juuri sinulle.”

Vuokraturva järjestää paljon suosittuja näyttöjä. Kun näyttöjen järjestäminen aloitettiin vuonna 1998, yhtä asuntoa saattoi käydä katsomassa jopa 150 ihmistä. Tilanne on siltä osin helpottunut, mutta asunnon saaminen on silti vaikeaa, jos potentiaalisia hakijoita on kymmeniä.

Metsolan mukaan suosituimpia kohteita ovat suurten kaupunkien pienet asunnot, jotka sijaitsevat ravintolakeskustan läheisyydessä, isojen oppilaitosten lähellä tai nopeiden raideyhteyksien varrella. 

– Asunnonetsijälle on hirveän turhauttavaa kiertää ja hakea. Jos asunnon hankkimisella on kiire, silloin kannattaa ehdottomasti etsiä julkisten näyttöjen sijaan muista kanavista, ja myös muitakin asuntoja kuin näitä lottovoittoasuntoja.

Kiinteistövälittäjä Jenni Fredriksson OP-kiinteistökeskukselta kertoo, että hän jututtaa aktiivisesti näytössä käyviä ihmisiä saadakseen heistä jotain selville. Tämän jälkeen ehdokkaat käydään yhdessä läpi asunnon omistajan kanssa.

Molemmat välittäjät kertovat, että asunnon omistaja tekee lopullisen päätöksen siitä, kuka asuntoon muuttaa. Välittäjällä on kuitenkin paljon vaikutusvaltaa vuokralaisen valintaan. Joskus omistaja ulkoistaa vastuun kokonaan välittäjälle.

Siisti vuokralainen, siisti koti

Mutta mihin välittäjä sitten kiinnittää huomiota, jos asuntoa katselee suuri joukko ihmisiä?

– Usein välittäjät yrittävät löytää jonkun asiaperusteen sille, miksi joku ihminen saa asunnon. Syy voi olla oppilaitoksen läheinen sijainti tai se, että asuu entuudestaan naapurissa, Metsola kertoo.

Välittäjä etsii ihmistä, jolle asunto on sopiva ja joka myös huolehtii asunnosta. Fredriksson kiinnittää alusta alkaen huomiota siihen, kuka olisi potentiaalinen pitkäaikainen asukas, sillä asunnon omistajat toivovat pitkään viipyvää vuokralaista.

”Näyttöön ei tarvitse tulla patsastelemaan puku päällä.”

Metsola vertaa asuntonäyttöä suoraan työhaastattelutilanteeseen. Hän vinkkaa, että välittäjälle kannattaa rohkeasti perustella näytössä, miksi asunto on täydellinen juuri sinulle. Hakemusta ojentaessa kannattaa vaihtaa muutama sana, sekä tietysti kätellä ja katsoa silmiin. Välittäjä voi tehdä muistiinpanoja ihmisistä.

– Näyttöön ei tarvitse tulla patsastelemaan puku päällä, mutta siististi kannattaa pukeutua. Jos vuokralainen vaikuttaa siistiltä ja huolehtii ulkonäöstään, hän luultavasti huolehtii myös asunnosta.

Kannattaa myös miettiä, miten käyttäytyy. Kovaan ääneen kiroilu ei anna hyvää kuvaa. Asuntohakemus kannattaa täyttää jo etukäteen, jotta ehtii aidosti katsella asuntoa. Huolellisesti täytetty hakemus on tärkeä valttikortti, sillä nopeasti näytön jonossa suhaistut hakemukset siirtyvät nopeasti sivuun. 

Ja kun täyttää hakemuksen etukäteen ja saapuu ajoissa paikalle, ehtii jutella välittäjän kanssa. Kiireisessä esittelytilanteessa välittäjää ei kannata liikaa pommittaa kysymyksillä eikä varastaa show'ta.

”Yksi hyvä kikka on jättää välittäjälle fyysinen todiste paikallaolosta, eli käyntikortti.”

Fredriksson kehottaa valmistautumaan niin, että osaa kertoa tarvittaessa työnantajansa tiedot ja omat tulot. Hän etsii näytöissä henkilöä, joka jää jollain tavoin mieleen. Suurissa joukkonäytöissä vain harvat jäävät – jotkut taas huonossa mielessä.

– Jos joku marssii sisään kuraisilla kengillä vain ojentamaan hakemuksen, niin eihän se kovin hyvää kuvaa anna, Fredriksson sanoo.

Vippaskonstit ovat turhia

Kovassa kilpailussa uusimpia asunnonhakutrendejä on tehdä vaikutus välittäjään esimerkiksi esittelyvideolla tai tuomalla ansioluettelon, suosituskirjeen ja jopa palkkakuitin. Näistä vippaskonsteista ei välttämättä ole kuitenkaan hyötyä julkisissa näytöissä.

– Asuntoesittelyissä on tietty formaatti, jonka mukaan asukkaita haetaan. Muut keinot toimivat esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, mutta näytössä kaivataan pelkkä asuntohakemus. Mukanaan ei kannata tuoda missään nimessä asiakirjanippua. Maksimissaan yhden sivun mittainen paperi on okei.

Yhdeksi toimivaksi keinoksi Metsola kertoo kuitenkin vanhempien vuokratakauksen. Se on konkreettinen asiaperuste, jolla valitaan tietty henkilö asuntoon kymmenien muiden joukosta.

Fredriksson on samaa mieltä, ettei koe tärkeäksi ylimääräisiä todisteita vuokralaisen luotettavuudesta. Mutta yksi hyvä kikka on jättää välittäjälle fyysinen todiste paikallaolosta, eli käyntikortti.

Joni Pyysalon lapsella on aamuisin valinnanvaraa, kun hän miettii mistä mukista hän haluaa juoda jugurttinsa. Laajan muumimukikokoelman omistavalle Jonille mukien arvolla ei ole väliä: ne ovat vain kuppeja, joista juodaan. 

– Mukit ovat vain mukeja, toteaa muumimukeja keräilevä kirjailija Joni Pyysalo

Hän ei välitä siitä, säilyykö mukien arvo vuosien myötä, eikä hän pelkää niiden varastamista. Hän ei pidä kokoelmaansa taloudellisena sijoituksena, vaan kokee käyttäneensä niihin saman verran rahaa kuin joku toinen voisi käyttää esimerkiksi taksiin tai muuhun vastaavaan. 

”Tiedän ihmisiä, jotka keräilevät mainoskyniä tai oksennuspusseja.” 

– Mukit ovat hyödyllisiä käyttöesineitä ja lapseni juo niistä joka aamu jugurttia, Joni kertoo. 

Ja hänen lapsellaan on todellakin valinnanvaraa aamuisin: Jonin kokoelmassa on noin 80–90 erilaista muumimukia. 

– Kalleimmat ovat niin arvokkaita, että niitä kannattaa säilyttää pankin tallelokerossa. Jouluisin ja juhlapäivinä ne voidaan hakea sieltä. 

Kuvassa muutamia Jonin mukeja. 

Laaja kokoelma syntyi puolivahingossa: Joni asuu lähellä Turun Hämeenkadun Iittalaa, josta hankkii keittiövälineitä. Samasta paikasta oli helppo käydä ostamassa mukeja. Joni on Tove Jansson -fani ja pitää hänestä kirjailijana, taitelijana ja sarjakuvapiirtäjänä. Mukit ovat hänelle tunneasia ja muistuttavat häntä tärkeistä hetkistä tai ihmisistä, kuten hänen äidistään.  

Intohimoisella keräilijällä on muitakin kokoelmia

Joni on todellinen keräilijä. Muumimukien lisäksi hän on kerännyt esimerkiksi klassikkokirjoja ja -elokuvia, sekalaisia vanhoja kirpputoriesineitä ja legoja lapselleen. 

– Ihmiset ovat aina keräilleet asioita. Tiedän ihmisiä, jotka keräilevät esimerkiksi mainoskyniä tai lentokoneiden oksennuspusseja, Joni kertoo. 

Joni on kirjailija, jolla on paljon erilaisia kokoelmia. 

– Esineet ovat alkaneet edustaa ihmisille arvoja. Niiden kautta lähetetään viestejä ja ja sitoudutaan tietynlaiseen elämäntapaan. 

Hän ei kuitenkaan itse myönnä mukien edustavan hänelle tiettyjä arvoja. 

– Minulle arvot on sidottu muihin asioihin kuin esineisiin. Nämä ovat vain kuppeja, joista juodaan.