Kulta, mennään kauneusleikkaukseen!

Jos joitakuita voi kutsua majakaksi ja perävaunuksi, niin Mirja, 46, ja Mat­ti Halosta, 50. Kangasalalainen pari on perustanut yhdessä bulldoggi-kennelin ja urheiluravinnemyymä­län, he ajavat ratamoottoripyörillä ja viilettävät niin marketin maitohyllylle kuin yöelämäänkin käsikynkässä. 

Kun Matti osallistui kehonrakennus­kisoihin pari vuotta sitten, Mirja piti kannustuksen vuoksi kisadieetin. Ja kun Matti valitteli roikkuvia silmä­luomiaan ja Mirjaa vaivasivat laihdu­tuksen myötä kadonneet rinnat, paris­kunta päätti panna kropat yhdessä remonttiin. Tosin kolmannen osapuo­len eli plastiikkakirurgin avustuksella. 

– Minulle on aiemmin tehty vatsan rasvaimu. Sen röllön imeminen oli Matille ihan jees, mutta implanteista piti neuvotella. Jos Matti olisi käynyt poikkiteloin, tissit olisivat saaneet jää­dä. Ei tällaisen asian vuoksi kannata perhesopua menettää. 

Sopu syntyi, kun Matti varmistui sii­tä, ettei Mirja hanki isompia rintoja hänen takiaan vaan itsensä vuoksi. 

– Rintani olivat laihdutuksen jäljiltä kuin ajokoiran korvat. A-kupeissakin puolet oli ilmaa, ja bikineissä näytin ihan eläkeläismummolta. Kuntosalin pukkarissa piilottelin rintojani ja jäin mieluummin verkkareissa kotiin kuin lähdin kokkareille. Oli piinaavaa, kun sisäinen olemus ei vastannut peilikuvaa, Mirja hymähtää. 

Kun Mirjan päätös oli selvä, Matti päätti lähteä yhtä matkaa leikkautta­maan silmäluomensa. 

– Toki se tympi, että silmien päälle valahtaneet luomet tekivät minusta väsy­neen näköisen, mutta ennen kaikkea halusin eroon pääkivusta, joka tuli, kun kannattelin luomia otsaani jännittämällä. 

Happoa ja botoxia 

Seitsemän vuotta yhdessä ollut pari kujertelee kuin ensikohtaaminen yökerhossa olisi sattunut eilen. Nyt he eivät osaa päättää, hörppisivätkö päivä­kahvit sylikkäin nojatuolissa vai viere­tysten sohvalla. 

Leikkauksista on kulunut kuukausi, ja sohvalle päätynyt pariskunta hehkuu tyy­tyväisyyttään. 5,6 desin implanteilla ehostettu povi saa Mirjan vilkuilemaan peilikuvaansa tämän tästä, ja Mattikin on mielissään kirkastuneesta ilmeestään. 

– Leikkauksen jälkeisestä päivästä asti olen liverrellyt kuin satakieli ja kinunnut Matilta, että lähtisimme ulkoiluttamaan tissejäni. Nukutusaineeseeni murskattiin varmaan onnellisuuspillereitä. 

Parin mukaan yhteiselo on ollut auvoista aina, eikä veitsiehostuksilla lähdetty piristämään petielämää. 

– Minua on rakastettu ja haluttu ilman rintojakin, mutta itse koen, että olen nyt viehättävämpi. Siinä mielessä olen kai ulkonäkökeskeisen ja nuoruut­ta ihannoivan nykykulttuurin uhri, Mir­ja naurahtaa. 

Vielä 20 vuotta sitten Mirja ei olisi voinut kuvitella lähtevänsä veitsen alle. 

– Mietin, mikä ihmisiä vaivaa, kun he eivät voi olla tyytyväisiä ulkonäköönsä. Mutta nuorena ja sileänä on helppo sanoa. 

Nelikymppisenä ja vatsan rasvaimun jälkeen mietteet heittivät häränpyllyä, ja Mirja kouluttautui kauneusalan kon­sultiksi. Nykyisin nainen pistää itseen­sä myös juonteita silottavaa, hyaluroni­happoa sisältävää täyteainetta. 

– Juonteet tekevät minusta nyrpeän näköisen. Nuo meidän bulldogit ovat ihan kivoja, mutten halua kenenkään sanovan, että siinä omistaja näyttää kyl­lä ihan koiriltansa. 

Eikä Mattikaan ollut asialla ensim­mäistä kertaa. 

– Otsaani pistettiin botoxia ensim­mäisten joukossa jo kymmenisen vuotta sitten. Silloin kauhisteltiin, että sem­moista hermomyrkkyä laitetaan ihmi­siin, mutta nyt botox on verrattavissa kampaajalla käyntiin. 

Lähipiiri taivasteli 

Mirja ja Matti myöntävät, että haluavat hitusen pölläyttää suomalaisten ennakkoluuloja kauneuskirurgiaa kohtaan. Niinpä pari ei kainostellut, kun heidän operoimistaan haluttiin kuvata ensi vii­kolla Livillä alkavaan Kauneusklinikka Tii­na Jylhä -sarjaan. 

– Tätä tapahtuu, ja mitä sitten. Olen keski-ikäinen, vaihdevuosissa pyörivä nainen enkä välitä muiden mielipiteis­tä. Enköhän jää ihmisille vain joksikin kangasalalaiseksi mammaksi, joka haki Virosta tissit. 

Leikkauksia ei salailtu lähipiiriltä­kään, vaikka moni taivasteli etenkin Mirjan implanttien kokoa. 

– Nyt kun homma on tehty, kaikki ovat sanoneet, että ihan kuin rintani oli­sivat aina olleet tällaiset. Melkein pe­tyin kommenteista, kyllä joku olisi voi­nut vähän järkyttyäkin. Vai litran rin­natko tässä olisi pitänyt ottaa? Mirja hymähtää. 

Tosin hän on huvittuneena pannut merkille, että muutamien miesten katse on valahtanut silmistä kaulan alapuolelle. 

Operaatiot eivät olleet halpa satsaus: Matin luomet kustansivat 1 200 euroa ja Mirjan rinnat 4 100 euroa. 

– Ostit sitten pesukoneen tai tissit, jostain muusta on tingittävä. Me emme ole voittaneet lotossa, vaan jätimme tal­ven kelkkareissun väliin, Matti paljastaa. 

Hyvään kuosiin 

Ennen leikkausta Mirja piti tyttärensä Emilian, 19, kanssa rintojen eläkkeelle­lähtöbileet. Naiset skoolasivat saunan lauteilla ”jäljellä oleville tissiparoille”. 

Nyt Mirja haaveilee jo toisenlaisista juhlista. Taas tekee mieli pujahtaa juh­lamekkoon ja lähteä ihmisten ilmoille. Vielä sitäkin enemmän Mirja odottaa, että pääsee kauppaan hypistelemään 

uusia rintaliivejä ja bikineitä. Olo omas­sa kropassa on nyt kotoisa. 

– Ei kaikkien tarvitse näyttää Bar­bielta ja Keniltä, tärkeintä on, että viih­tyy kehossaan ja kantaa sen ylpeänä. Mutta jos ei kehtaa mennä uimaan roik­kuvan vatsanahan vuoksi, miksei asial­le tekisi jotain, kun se kerran on mah­dollista. Elämä on aika uniikki juttu tuhlattavaksi itsensä piilotteluun, Mir­ja pohtii. 

Hän aikoo olla viisikymppisenä elä­mänsä parhaassa hantissa. Painonpudo­tus jatkuu, ja seuraavaksi rempataan ylä- ja alaluomet sekä imetään rasvat si­säreisistä ja leuan alta. Matin hän aikoo houkutella helttaleikkaukseen. 

– En koe olevani leikkauskierteessä niin kuin Donatella Versace. Lapsetkin ovat pyytäneet, etten muutu miksikään Iines Ankaksi tai neulatyynyksi. Kor­jaan maltillisesti sen, mikä häiritsee omaa silmää. 

Millainen kokemus?

Mirja: ”Vartaloni mitat otet­tiin kymmenellä eri mitalla. Olin nähnyt kirurgini aiempia töitä, joten luotin häneensataprosenttisesti. Väitin, ettei minua jännitä, mutta kun terveydenhoitaja otti verenpaineen ennen leikka­usta, sydän kyllä hakkasi. Onhan leikkaus eri asia kuin hiustenpidennys, ei mikään nips naps, ja olet valmis. 

Kun tokenin leikkauksesta, oli heti sellainen olo, että uups, nyt paidan alla on jotakin. Rintoja jomotti, mutta sain kipupiikin pyllyy­ni. Eka päivä ei ollut onnen euforiaa, mutta toisesta päi­västä lähtien olen ollut pelk­kää hymyä. On vaikea edes muistaa, että olen leikkaus­potilas. 

Kun menen ekaa kertaa kuntosalin pukkariin, saattaa nolottaa: anteeksi, kun mulla on näin hyvät. Vyötärökin näyttää nyt kapeammalta, ja vaatteet istuvat.” 

Matti: ”Luomeni leikkasi yksi Euroopan parhaista kasvojen alueen plastiikkakirurgeista, hän on ollut alalla 30 vuotta. En hetkeäkään ajatellut, että hän sössisi. 

Yleensä leikkaus tehdään humautuksessa, mutta koska menin auton rattiin vielä samana iltana, sain pelkän paikallispuudutuksen. 

Kirosanathan siellä lenteli­vät, koska olin tolkuissani tapahtumista: Nyt se leikkaa luomea pois, nyt se polttaa, kauhea lihankäry, nyt se ompelee. Ja sitten sama toi­seen silmään. 

Aluksi tuntui oudolta, kun luomia ei tarvinnut enää nostaa ripsillä. Nyt silmissä on hyvä ja kevyt fiilis.” 

Synttärilahjaksi rinnat

Kauneusleikkauk­sia ostetaan nyt myös merkkipäivälahjoiksi kumppanille, ystäville ja suku­laisille. Moni onnittelee itse itseään satsaa­malla pyöreiden kunniaksi kau­neuskirurgiaan. Myös yhdessä tulevat pariskun­nat ja ystävät ovat yleistyvä näky vastaan­otoilla. 

Suomalaiset teettävät eniten silmäluomileikka­uksia, kasvojen­kohotuksia ja rasvaimuja. Nais­ten suosikkeihin kuuluvat myös rintojen suuren­nus-ja pienen­nysleikkaukset, miehillä hiusten­siirrot. 

Tiedot: Professori Nordströmin Plastiik­kakirurginen Sairaala, The Look ja Sairaala Siluetti 

Hölmön ilmeen taustalla on alitajuinen toiminta, johon on vaikea vaikuttaa.

Ripsiväriä laitettaessa vaihtoehtona ei ole, että sen tekisi silmät sirrillään. Mutta kun silmiä avaa, myös leuka loksahtaa – ja sehän näyttää hölmöltä.

Vaikka toimenpide on kummallisen näköinen, on silmät silti pidettävä mahdollisimman avoimina ja liikkumattomina. Muuten vaarana on, että meikki leviää.

Kuten moni hölmö asia, ripsari-ilmekin on sellainen, johon on vaikea itse vaikuttaa. Popsugar-sivuston haastatteleman kehonkieliasiantuntija Blanca Cobbin mukaan reaktio on alitajuntainen.

– Kaksi hermoa käskyttävät silmäluomia ja suuta avaavia lihaksia. Nuo hermot sijaitsevat kasvoissa lähellä toisiaan ja toimivat ristikkäin, Cobb sanoo.

Voit vaikka kokeilla asiaa nyt siinä ruudun äärellä. Pidä kasvosi rentoina ja koeta avata silmäsi mahdollisimman suuriksi. Älä välitä vaikka joku tuijottaa, tämä on vain testi.

Tuntuuko, kuin suusi pyrkisi myös avautumaan? Meikatessa tämä on joskus saattanut tapahtua, ja tarkasta luomiväristä on jäänyt opittu reaktio: kun keskittyy suu auki, meikki menee kohdilleen.

Koetapa pitää suusi kiinni ensi kerralla, kun laitat ripsaria. Ei niin helppoa.

 

Toisinaan hiukset elävät ihan omaa elämäänsä.

Hiusväripaketin kylki sanoo yhtä, ja parin tunnin päästä oma tukka sanoo ihan toista. Syitä voi olla monia, miksi hiusväri toisinaan muuttuu ihan väärän väriseksi, mutta kun värjäys on tehty, on jo liian myöhäistä.

Moka voi tapahtua kotona tai kampaajalla. Joskus oma tukka saattaa puskea esimerkiksi punaista pigmenttiä todella voimakkaasti, jolloin tummatkin sävyt ilmaantuvat kaikkien yllätykseksi kummallisen oransseina.

Onneksi pahimmatkin mokat on mahdollista korjata!

Kokosimme yhteen 8 tavallista hiusväriongelmaa ja niiden pelastuskikat:

1. Vaaleasta väristä tuli keltainen tai oranssi

Blondien pahin painajainen. Ongelmaan on myös tuttu ratkaisu: liilan värinen hopeashampoo auttaa hiusväriä taittamaan kylmempiin sävyihin ja pois keltaisesta.

Värjäsipä hiukset sitten kotona tai kampaajalla, kannattaa olla tarkkana, että päähänsä saa nimenomaan kylmänsävyistä, tuhkaista vaaleaa. Silloin tukasta ei pitäisi tulla kellertävä vaan täydellinen, kylmä blondi. Toki kultaisempikin vaalea voi olla hakusessa, mutta senkin liiallinen taittaminen keltaiseen harmittaa herkästi.


2. Vaaleasta väristä tuli harmaa

Aina ei tarvitse huolehtia keltaisesta, vaan toisinaan blondi sävy karkaa sinne toiseen ääripäähän eli harmaaseen. Hopeaisen harmaa tukka on toki erittäin trendikäs, mutta ei ihan kaikkia varten.

Tilanteen voi pelastaa esimerkiksi käyttämällä kirkastavaa shampoota. Väriä voi myös parannella esimerkiksi lämpimämmän sävyisellä sävyteshampoolla tai muulla kevytvärillä, joka muokkaa hiusväriä vain vähän.

3. Tyvestä tuli erivärinen kuin latvasta

Tuntuiko juurikasvun värjääminen vain pahentavan sävyeroja entisestään? Pikaisena pelastajana voi toimia esimerkiksi kuivashampoo, johon on lisätty väriä. Kun sitä suihkuttaa jo pelkästään jakaukseen tai hiusrajaan, sävyerojen pitäisi tasoittua.

Valitettavasti tilanteen kunnollinen korjaus vaatii todennäköisesti uutta värjäystä. Kotioloissa kannattaa aina lukea hiusväripaketin ohjeet tyvikasvun värjäämisestä. Yleensä värin pitää antaa vaikuttaa huomattavasti kauemmin ensin tyvessä, ja loppuun tukkaan väriä levitetään vasta sitten.

Toki tyvikasvun voi myös antaa olla – ei ole hassumpi tyyli nimittäin sekään!


4. Hiusväristä tuli turhankin tasainen ja tylsä

Äärimmäisen yksiväriset hiukset saattavat näyttää elottomilta ja lättäniltä. Tilanteen voi nopeasti pelastaa esimerkiksi kihartamalla tukkaa, jolloin siihen tulee liikettä ja enemmän varjoja. Myös kiillon lisääminen muotoilutuotteella voi auttaa.

Jos omaan tukkaan täydellisen yksivärinen tyyli ei oikein istu, kannattaa värjätessä lisätä esimerkiksi kevyitä raitoja. Myös niin sanotut varjohiukset ovat monelle sopiva, eläväisen näköinen hiusväri. Kotona eri sävyjä voi olla kinkkistä tehdä, joten homma kannattaa jättää kampaajalle.

5. Raidoista tuli liian tasaiset ja epäluonnolliset

Niin hyvältä idealta kuin raidat kuulostavat – ja usein ovat – toisinaan niistä tulee liian tasaiset ja siksi epäluonnollisen näköiset. Ehkä tummien hiusten osioiden blondaus on mennyt pieleen tai värjäys ei ole luonnollisen satunnainen, mutta kummallisen tasaraidalliset hiukset harvemmin näyttävät hyvältä.

Myös kummallisesti raidoitetut hiukset voi pelastaa sävyteshampoolla tai muulla kevyellä värillä, jotta raidat olisivat lähempänä tummempaa hiusväriä. Kampaajalla kannattaa korostaa, että raidoista haluaa hyvin luonnolliset ja kevyet, jolloin ammattilainen osaa käyttää erilaisia sävyjä sekä erikokoisia huissuortuvia.

6. Liukuväri näyttää siltä, että hiusten latvat on kastettu maalipurkkiin

Tästä ei hiusten värjäys tule enää jännittävämmäksi. Tavoitteena on tummempi tyvi ja vaaleampi latva niin, että värin vaihdos on huomaamaton ja luonnollinen. Riskinä kuitenkin on tukan näyttäminen siltä, että yhden värin loppuessa toinen jatkuu saman tien.

Kyseisen värjäysmokan korjaaminen voi olla kinkkistä. Ennen sitä hiuksia voi pitää ponnarilla tai nutturalla, jolloin värivaihdos ei ole niin häiritsevä. Jos hiukset kasvavat nopeasti, voi tilanne korjautua itsestään. Hiukset nimittäin kasvavat hiukan eri tahtiin, joten ajallaan värjäyksestä pitäisi tulla luonnollisemman näköinen.

Jos tukka pitää saada kuntoon heti, paras vaihtoehto on joko värjätä latva muun tukan kanssa saman väriseksi tai marssia kampaajalle korjaamaan moka.

7. Väristä tuli epätasainen

Tämän jokainen kotivärjääjä on taatusti kohdannut ainakin kerran elämässään. Kaikki vaikuttaa menevän hyvin, mutta kun hiukset ovat kuivat, huomaakin, että niskaan on jäänyt valtava läntti hiuksia, joissa ei ole väriä lainkaan. Hups.

Epätasaisesti värjätyn tukan voi piilottaa kätevästi esimerkiksi ranskanlettien sekaan. Valitettavasti tukka täytyy kuitenkin mitä todennäköisimmin värjätä uudelleen, jotta aukot tasoittuvat. Seuraavalla värjäyskerralla kannattaa ottaa joko kaveri avuksi tai mennä suosiolla kampaajalle.


8. Väristä tuli aivan liian tumma

Tavoitteena tummanruskea, lopputuloksena pikimusta – siinä tilanne, joka ei ihan kauheasti naurata. Vaaleat hiukset kun on melko helppo tarvittaessa tummentaa, mutta toiseen suuntaan meneminen on huomattavasti vaikeampaa.

Jos värjäyksen on juuri tehnyt kotona, hiusten kunnollinen peseminen voi auttaa pääsemään väristä jonkin verran eroon. Ihan heti ei myöskään kannata ryhtyä blondaustalkoisiin, vaan paljon saa aikaan jo kevyillä, vaaleilla raidoilla, jotka voi käydä tekemässä saman tien kampaajalla.

Jos hiusten tummentaminen jännittää, ensimmäisellä kerralla ei kannata tarttua kestoväriin vaan sävyteshampooseen. Se kuluu melko nopeasti pois, ja sen jälkeen on helpompi valita kestoväri sen mukaan, haittaako mahdollinen mustaksi muuttuminen vai ei.