Rinnat ovat yksi osa kehoa, mutta miksi niistä puhutaan niin paljon? Kuva: Shutterstock
Rinnat ovat yksi osa kehoa, mutta miksi niistä puhutaan niin paljon? Kuva: Shutterstock

Teinin tuskaa saattoi lisätä isopovinen Samantha Fox, mutta aikuisena harva on enää murehtinut rintojaan.

”Ne tekivät minut epävarmaksi. Muistan täyttäneeni rintaliivejäni 17-vuotiaaksi asti. Itkin ja rukoilin Jumalaa, että hän antaisi minulle rinnat. Yritin hyväksyä itseni sellaisena kuin olin, mutta siitä tuli vuosi vuodelta vaikeampaa. Siksi ilmoitin 17-vuotiaana äidilleni haluavani rintaimplantit. Nyt tunnen itseni naisellisemmaksi, itsevarmemmaksi ja ennen kaikkea olen onnellinen kehossani.”

Näin Youtube-tähti, laulaja ja tuleva Talent-tuomari Sara Forsberg kuvaili muutama kuukausi sitten, miten hän on kärsinyt pienirintaisuudestaan.

Myös Lilyn sivuilla blogia pitävä Laura T. kirjoitti hiljattain Missä olet Laura -blogissaan rukoilleensa Jumalalta isompia rintoja joka ilta 14–17-vuotiaana. Kun rukouksiin ei vastattu, hänkin ajatteli teininä, että menee rintaleikkaukseen. Hän pohtii myös blogissaan, miksi rinnat ovat niin iso juttu.

Siksi kysyimme kymmeneltä aikuiselta naiselta, miten heidän suhtautumisensa omiin rintoihin on muuttunut – olivatpa ne minkä kokoiset tahansa.

Mutkaton suhde

”En ole koskaan miettinyt rintavarustustani sen kummemmin, ovat aika pienet ja lättänät olleet aina, ja aika rumatkin, mutta ei haittaa yhtään. Näillä mennään, mitä jumala on suonut. Suuri etu lättänyydessä on se, etteivät sporttailussa häiritse.” Nainen, 40

”Suhteeni rintoihini on aina ollut aika mutkaton – kun ei juuri ole, mitä esitellä, mitä sitä stressaamaan. Sitä paitsi olen aina ajatellut, että rinnat ovat asia, johon en voi itse vaikuttaa. Pienirintaisen identiteetti vaikuttaa kuitenkin niin, etten pysty käyttämään kovin tissikkäitä vaatteita tai push up -rintaliivejä, koska rintavako ei ole juttuni. Tuntuisi hyvin oudolta kuljeskella yllättäen tuolla tissit ojossa.” Nainen, 26

”Kun ei juuri ole, mitä esitellä, mitä sitä stressaamaan.”

Silikonihaaveet unohtuivat aikuisena

Tungin teininä liiveihin kasapäin niitä silmänmuotoisia täytteitä ja vannoin, että ottaisin silikonit aikuisena. No, en ottanut – onneksi – sillä nykyään pidän paljon pienistä rinnoistani. Minusta pienet rinnat ovat kauniimmat ja myös kätevämmät kuin suuret. Monet myös valittavat, kuinka raskaus ja imettäminen pilaavat rinnat, mutta minusta oli vain kiva, että ne hiukan laskeutuivat. Siihen asti ne nöpöttivät turhan teinityttömäisen terhakkaina ja muistuttivat kahta ketunnokkaa.” Nainen, 38

”Tuskaani lisäsi luonnollisesti se, että isopovinen Samantha Fox oli tuolloin poikien suuri idoli.”

Teiniajan tuskaa

”Kuudennella luokalla olin todella huolestunut ja pelkäsin, etteivät rintani ala koskaan kasvaa. Kaikkien muiden rintavarustus tuntui olevan jo paljon kehittyneempi. Tuskaani lisäsi luonnollisesti se, että isopovinen Samantha Fox oli tuolloin poikien suuri idoli, mitä he eivät peitelleet lainkaan. No, kyllähän rintani sitten vielä ennen yläasteelle siirtymistä alkoivat kasvaa, mutta melko pieniksi jäivät. En kuitenkaan muista koskaan mitenkään kärsineeni pienirintaisuudestani. Nykyisin olen oikeinkin tyytyväinen, vaikka laihtumisen seurauksena rintani ovat nyt pienentyneet entisestään. Saatan vitsailla silkkareiden ottamisesta, mutta oikeasti pidän pieniä rintojani kauniina.” Nainen, 39

”Ala-asteella kutsuttiin laudoiksi. Pidin huutelijoita vain urpoina.”

 

Muistan elävästi sen ajan, kun rinnat alkoivat kasvaa – olin varma, että mulla on syöpä. Olin salaa ahdistunut viikkoja, enhän tietenkään voinut sanoa asiasta kenellekään, mutta äärimmäisen helpottunut, kun kyse olikin ihan normaalista asiasta. Ala-asteella oli vaihe, jossa kaikkia tyttöjä, joita varhainen murrosikä ei ollut muuttanut, kutsuttiin laudoiksi. Siitä en muista ahdistuneeni, minusta huutelijat olivat vaan urpoja.

Sen jälkeen en ole oikeastaan ajatellut rintojani, minusta ne ovat olleet ihan sopivat kaikkiin käyttötarkoituksiinsa. Paitsi lasten saamisen vuoksi olen kyllä miettinyt niitä, sillä koko kropan muutos oli niin kummallinen. Imetyksen päättymisen jälkeen oli oikein jännittävää mennä hankkimaan sopivia rintsikoita ihan kuin ensi kertaa ikinä.” Nainen, 38

”Rukoilin jumalaa, että tissini eivät enää kasvaisi.”

”Kehityin tosi varhain ja muistan, miten noloa oli, kun kotipihalla joku kaverini huomautti, että mun pitäisi hankkia rintsikat. Se tuntui kamalta ja rukoilin jumalaa, että tissini eivät enää kasvaisi. Ja niinhän siinä kävi, pieniksi jäivät, jälkeenpäin on joskus kaduttanut, että mitä tuli rukoiltua tollasta.

Nykyään rintojen koolla ei ole onneksi enää paljon väliä. Enempi niihin joskus turhautui, kun sai lapsia ja opetteli imettämistä, mutta kun sekin jotenkin onnistui, niin se oli ihan makeeta. Tai ne sai niin kuin muunkin tehtävän kuin seksuaalisen katseen kohteena olemisen tms.

Mutta tunnustan kyllä, että edelleen käytän kevyesti topattuja rintaliivejä ihan vaan sen takia, että vaatteet edes istuisivat eivätkä näyttäisi ihan lattanalta. Eikä mulla olisi mitään isompia rintoja vastaan, oon aina joskus niistä haaveillut. Ja varmaan miehenikin (heh), mutta näillä mennään loppuelämä.” Nainen, 43

”Äitini kulki reippaasti Anttilan liivilaarien välissä ja nosteli esille ehdokkaita.”

”En todellakaan toivonut rintojeni kasvavan, mutta sieltäpä ne vaan pullahtivat ala-asteen lopulla, luokan ensimmäisten joukossa. Ja se juuri teki niistä kiusalliset: luokan pojat kommentoivat pienimpiäkin rintoja ja vetelivät tyttöjä sormella selästä ja kuuluttivat kovalla äänellä, jos jollakin havaitsivat rintaliivin selkämyksen paidan alta. Eikä ollut ihan tavatonta sekään, että rohkeimmat kävivät kiinni rintoihin. Jälkikäteen tuntuu ihan käsittämättömältä, mutta ei kai niin pienten poikien kohdalla mikään seksuaalinen häirintä tullut mieleen.

Kuolettavan noloa oli myös ensimmäisten rintaliivien osto. Itseäni hävetti kauheasti, mutta äitini vaan kulki reippaasti Anttilan liivilaarien välissä ja nosteli esille ehdokkaita. Epäilen, että ekat liivit ostettiin sovittamatta.” Nainen, 44  

Vain imetysaika ja lasten saaminen aiheuttivat murheita

”Ensimmäinen kerta, jolloin kelailin rintojani, oli joskus ala-asteella, kun ne eivät olleet kasvaneet vielä ollenkaan. Minulla oli onneksi ulkonevat kylkiluut, joita pullistelin siinä toivossa, että joku kuvittelisi minulla jo olevan rinnat.

Kun rinnat sitten kasvoivat, niistä tuli sellaiset tavalliset B-kupit, eivät erityisen pienet, eivätkä isot. Aika nätit ja käytännölliset itse asiassa. Kukaan poika- tai miesystävistäni ei ole ollut erityisen tissiorientoitunut, joten sitäkään kautta ei ole tullut paineita, että olisi pitänyt olla jotenkin eri muotoinen.

”Imettäminen sattui, eikä se todellakaan ollut mikään rauhoittava ilo.”

Ainut aika, jolloin olen todella murehtinut rintojani, on ollut kahden lapseni imetysaika. Lapseni eivät kumpikaan saaneet kunnon imuotetta, ja jouduin sähläämään rintakumien kanssa koko imetysajan. Imettäminen sattui, eikä se todellakaan ollut mikään rauhoittava ilo, kuten kaikki isotissiset ja isonänniset, maitoa suihkuavat imetysfanaatikot antoivat ymmärtää. Sinniteltyäni ensimmäisen lapsen kanssa kahdeksan ja toisen kanssa viisi kuukautta imetystä lopetin. Ei jäänyt ikävä. Jos eivät olleetkaan parhaat imetysrinnat, eivät ne kyllä myöskään muuttuneet ulkoisesti mitenkään kahden imetyksen myötä. Nyt olen taas huolettoman tyytyväinen.” Nainen, 39

”Mieluusti kävisin B-kuppini pienentämässä, jos olisin yhtään enemmän kauneusleikkausten kannalla. Rinnat ovat lähinnä tiellä, erityisesti juoksussa. Ärsyttää  myös, kun rintaliivejä on pakko pitää. Lasten syntymien jälkeen olen kokenut parissa päivässä tapahtuneen muodonmuutoksen B-kupista D/E-kuppiin. En pitänyt uhkeammasta varustuksesta  yhtään. Vaatteita oli vielä vaikeampi ostaa ja rintaliiveihin meni omaisuus.” Nainen, 39

Vaihtarivuosi vapautti

”Omat rintani kehittyivät nopeasti ja varhain. Minua hävetti, kun ala-asteella luokkani pojat tykkäsivät juosta tyttöjä kiinni ja napsauttaa rintaliivejä selästä. Isorintaisena olin usein tämän leikin kohteena.

Kärsin isoista rinnoista jo varhain, eikä 1990-luvulla pienessä pohjoissuomalaisessa kaupungissa ollut juurikaan vaihtoehtoja sopiviksi teiniliiveiksi. Äitini myös ehdotti aina puuterinvärisiä liivejä, jotka olivat mahdollisimman huomaamattomat. Koko ostostapahtumasta ja rintojen kasvamisestakin tehtiin eräänlainen tabu, niistä ei puhuttu ja niitä käsiteltiin huomaamattomasti.

”Äitini ehdotti aina puuterinvärisiä liivejä.”

Siksi vaihto-oppilasvuosi Yhdysvalloissa toi miellyttävän kokemuksen isorintaiselle nuorelle naiselle: siellä opin löytämään oman kokoisiani, kivannäköisiä liivejä. Shoppaileminen liivikaupassa oli erilaista kuin olin tottunut. Se oli kivaa ja miellyttävää.

Minulla on edelleen leveä rinnanympärys ja isot rinnat, mutta osaan suhtautua nyt niihin paremmin. Myös rintaliivien shoppaileminen on kivaa silloin, kun pääsee lomamatkalle Pohjois-Amerikkaan. Ostan aina ison pinon upeita liivejä sieltä ja pärjään niillä vuoden tai kaksi. Mahtavaa on myös se, että siellä palvelukulttuuri on aivan toista: nainen tuntee itsensä kuningattareksi, joka saa sovitettavaksi vain parhaat mallit. Ne päällä tuntuu pystyvänsä mihin tahansa.” Nainen, 38

” Onneksi Snoopy-rintaliivit turkooseilla ja ruskeilla raidoilla olivat mieleiset.”

Isän kanssa nolotti

”Muistan, kun kutosluokalla menin äidin kanssa Sokokselle. Ostettiin ensimmäinen ripsiväri ja puuteri  sekä ne rintaliivit. Yli-innokas myyjä paukahti koppiin ja jätti verhon puoliksi raolleen. Äitinikin tuli siihen kovaan ääneen ihmettelemään. Ahdistava kokemus. Onneksi Snoopy-rintaliivit turkooseilla ja ruskeilla raidoilla olivat mieleiset. Pitkänä ja hoikkana tyttönä olin pienistäkin muodoista tavattoman ylpeä.

Avioerolapsena vierailin isäni luona viikonloppuisin. Jollain tapaa naiseksi kasvaminen 12–13-vuotiaana tuntui isän edessä nololle, joten otin sinne mennessäni rintaliivit pois päältä. En muista, miten pitkään tätä jatkui, luultavasti ainakin vuoden ajan.” Nainen, 36

 

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

 

Api

Näin naiset ajattelevat rinnoistaan: lättänät, kätevät, kauniit...

Miehenä ja isänä pidän edelleen runsaspovisista naisista, en tiedä miksi, mutta minusta runsaspovinen nainen on kaunis. Ystäväni taas pitää pienipovisista naisista, onneksi meitä miehiä on monen makuisia rakkaiden naisten suhteen. Olisi julmaa, jos vain yksi ihmistyyppi olisi haluttu ja toinen ei. <3 Rakastan edelleen kaunista vaimoani ja hänellä on todella Venuksen muodot... Oi:-) <3
Lue kommentti
Vierailija

Näin naiset ajattelevat rinnoistaan: lättänät, kätevät, kauniit...

Itselläni kehittyi rinnat vasta teini-iän loppupuolella, joskin ne "turpos" aika äkkiä A->D. Sitä ennen sain kuulla olevani lauta. Nyt olen 36v ja kuppikoko on 70J. Täysin luomut, ei lapsia. Ja painokin painoindeksin mukaan normaali. Nykyisin paidoissa on tilaa rinnoille, 20v sitten näin ei ollut, silloin D kupin rinnat eivät mahtuneet kuin isoihin telttoihin. Nyt voin huoletta käyttää S koon paitoja. Toki jossain vaiheessa oli 80J kun olin lihavampi, se oli sit astetta isompi varustus.
Lue kommentti

Nestemäinen mattahuulipuna näyttää parhaimmillaan jumalaiselta, mutta pahimmillaan siltä, että lapsi on päässyt äidin meikkeihin käsiksi.

Supermattainen huulipunalook on trendikäs ja muutenkin aivan paras juttu: se kestää huulilla huomattavasti paremmin kuin tavallinen huulipuna ja näyttää upealta. Kirkkailla väreillä huulista saa  juhlavat, ja vaaleammat sävyt pitävät meikin puolestaan siistinä ja luonnollisena.

Ongelmana vain on, että nestemäistä mattahuulipunaa ei ihan tuosta noin vain levitetä huulille.

Lähes jokainen nestemäisiä huulipunia kokeillut tietää, millainen suo tuotteen käyttäminen voi pahimmillaan olla. Levittäminen sujuu ehkä hyvin, mutta yhtäkkiä väriä levähtääkin ihan väärään paikkaan – eikä sitä saa sormella pyyhkäisemällä enää pois. Lopputulos voi myös olla epätasainen ja kuiva.

Lue myös: Leviääkö huulipuna päivän mittaan? Lainaa apu silmämeikistä

Kyseessä on kieltämättä vaativa meikkituote, mutta se on onneksi mahdollista kesyttää. Kokosimme 6 vinkkiä, joiden avulla aloittelijakin voi saavuttamaan täydellisen mattahuulipunalookin:

1. Kuori ja kosteutat huulet aina ennen huulipunan käyttöä.

Pehmeälle ja kosteutetulle huulelle on huomattavasti helpompi levittää tuotetta kuin kuivalle korpulle. Lisäksi jälki on tasaisempi, kun kuiva iho ei paakkuunnuta huulipunaa.

Lue myös: Rohtuneet ja halkeilevat huulet? Syyllinen saattaa löytyä hammastahnatuubista

2. Testaa ensin vaaleaa sävyä.

Jos mattahuulipunan kanssa on aloittelija, ei kannata ensimmäiseksi tarttua kirkkaan punaiseen tai tummanruskeaan sävyyn. Nudet ja huulien värin kanssa läheiset vaaleanpunaiset ovat varmoja valintoja kokeilijoille: vaikka tulos ei olisi ihan täydellinen, sitä on vaikea huomata.

Lue myös: Nyt on jännä kikka, jolla löydät parhaiten sopivan huulipunasävyn: vilkaise rintaliiviesi sisälle

3. Käytä huultenrajauskynää.

Kuten tavallisenkin huulipunan kanssa, tuotteen levittäminen on huomattavasti helpompaa kun huulet on jo rajattu. Todennäköisyys sille, että nestemäistä väriä leviää ympäri leukaa ja poskia, on myös pienempi. Kynällä kannattaa värittää hiukan myös huulia, jolloin huulipunan ja kynän rajat eivät ole turhan näkyvät.

4. Aloita pienellä määrällä.

Nestemäiset huulipunat ovat yleensä erittäin pigmenttisiä, joten pienellä määrällä saa paljon aikaan. Paksusta kerroksesta tulee helposti epätasainen, ja huulien rajojen sisäpuolella pysyminen on pienen tuotemäärän kanssa helpompaa.

5. Älä hiero huulia yhteen.

Monilla on tapana levittää huulipunaa ensin ylä- tai alahuulelle, sitten hieroa huulia yhteen ja jatkaa sen jälkeen punan levittämistä. Huulien yhteen hierominen kuitenkin häiritsee tuotteen kuivumista, ja huulipunasta tulee herkästi epätasainen: kun hieromisen jälkeen lisää uuden kerroksen huulipunaa jo kuivuneen tuotteen päälle, paakkuinen tulos on lähes taattu.

6. Pidä tehokasta meikinpoistoainetta ja vanupuikkoja lähellä.

Koska nestemäisen huulipunan on kuivuessaan tarkoitus pysyä sitkeästi paikallaan, sotkuja huulten ympäriltä on vaikea saada pois. Jos virheitä sattuu, pyyhkäise huulipuna meikinpoistoaineen ja vanupuikon avulla nopeasti pois. Sen jälkeen peitevoiteella voi korjata meikkivoidetta, jos sitä lähtee puhdistusprosessin aikana iholta.

Lähteet: Glamour, Bustle, Refinery29

Littanat, oudon muotoiset ja sähköiset ”pipohiukset” ovat monien pahin painajainen. Päähineestä ei kuitenkaan ole pakko luopua, kun hallitsee oikeat kikat.

Viilenevä sää vaatii yhä useammin pipon vetämistä päähän aamutuimaan. Harmi vain, että töihin tai kouluun päästyä päähine pitää ottaa pois, ja hiuksiin tuntuu syntyneen ihan uutta elämää – tosin ei kovin haluttua sellaista.

Toisilla hiukset räjähtävät hallitsemattomalle pörrölle, toisilla tukka menee lyttyyn ja sähköiset kiekurat sojottavat sinne tänne.

Ei kuitenkaan syytä huoleen – hiukset ja kampaus ovat pelastettavissa muutamien niksien avulla. Bustle-sivustolla kerrotaan 7 vinkkiä, miten käyttää pipoa ja silti välttyä hiuskatastrofeilta:

1. Kuivaa hiukset aina ennen pipon käyttämistä

Pahin virhe, minkä piponkäyttäjä voi tehdä, on vetää myssy päähän kun hiukset ovat vielä märät. Kun hiukset ehtivät kuivua pipon sisällä, niitä on entistäkin vaikeampi muotoilla halutun näköisiksi. Pahimmillaan hiuksiin muodostuu epämääräisiä laineita ja möykkyjä, joiden taltuttamiseen tarvittaisiin kampaajatason taitoja.

2. Valitse löysempi malli

Mitä tiukempi pipo, sen pahemmat pipohiukset. Koska löysä päähine jättää hiuksille enemmän tilaa eikä litistä niitä, hiukset pitävät myös paremmin muotonsa ja ilmavuutensa.

3. Mieti materiaalia

Istuvuuden lisäksi myös pipon materiaalilla on paljon merkitystä. Karhea päähine tekee hiuksista helposti pörröiset, joten jos mahdollista, kannattaa valita kashmirista, silkistä tai angoravillasta tehty pipo.

4. Muista hiusten kosteutus

Jos ongelmana on erityisesti hiusten sähköisyys, kannattaa muistaa kosteuttaa hiuksia kunnolla. Se onnistuu kosteuttavilla tuotteilla, kuten sampoilla ja hiusnaamioilla, sekä vähentämällä lämpökäsittelyjä, kuten hiusten suoristamista.

Lue myös: Argh, miten kuiva tukka! Näin saat helposti lisää kosteutta

5. Valitse kampaus, joka antaa pahimman pörröisyyden anteeksi

Pientä pörröä ei kannata pelätä, päinvastoin: se voi toimia myös erinomaisena tyylikeinona. Aamulla kuivattuihin hiuksiin voi tehdä esimerkiksi pikaiset letit, ja kun pipon vetäisee työmatkan päätteeksi pois päästä, muutaman siloittavan liikkeen tai liuslakkasuihkauksen jälkeen kampauksessa on juuri sopivaa rentoutta.

Lue myös: Unohda föönaus! Kuumin hiustyyli on nyt luonnollisen pörröinen

6. Käytä muotoilutuotteita

Erityisesti suolasuihke tai muut tekstuuria antavat muotoilutuotteet voivat pelastaa hiukset littanaksi muuttumiselta. Muotoilutuotteiden ansiosta hiukan karheammaksi tulleet hiukset on helpompi pöyhiä takaisin muotoonsa.

7. Pelasta loppupäivä pikakampauksella

Jos muotoilutuotteilla läträämiselle tai lettien teolle ei ole aikaa, on littanat pipohiukset helpointa saada kuntoon pyöräyttämällä ne korkealle nutturalle vähäksi aikaa. Nuttura auttaa tuomaan hiuksiin taas volyymia ja muotoa, kun kampauksen irrottaa pään päältä esimerkiksi tunnin jälkeen.

SeKo

Tekeekö hattu hiuksistasi litteät ja sähköiset? 7 vinkkiä, miten vältyt ”pipohiuksilta”

Odotin että olisi ollut joku idea vaikka että pari paplaria tai kohotinta (jos joku sellaiset on keksinyt) päälihiusten alle, sormikiharat ja miten ne tehdään ja millä välineillä etteivät törrötä pipon sisällä. Kaikilla ei ole pitkää tukkaa ja niillä joilla on, varmaankin tuo kiinno laittoasia on tiedossa. Ainakaan aikuiselle naiselle tässä ei ollut mitään uutta.
Lue kommentti