Tällainen on ”auringon suutelema” tukka. Sedin selittää Elsalle seuraavan vaiheen.
Tällainen on ”auringon suutelema” tukka. Sedin selittää Elsalle seuraavan vaiheen.

Pia ei meikkaa, Ella ei ole koskaan sheivannut sääriään, Elsa hylkäsi kampaamovärjäykset lakkiaismokan jälkeen. Mitä tapahtuu, kun he nyt istuvat ammattilaisen käsittelyyn?

 


”Näin se ristikko tehtiin”, Elsa kuvailee Sedinille edellistä kauhuvärjäyskokemustaan parinkymmenen vuoden takaa. Tästä lähdetään!

Hyvästi, värjäyskammo!

Elsa Tolonen, 41, oli parikymmentä vuotta sitten lakkiaisiaan suunnitteleva ylioppilas, kun hän sai idean.

– Halusin, että takahiukseni ovat sänkimäisen lyhyet ja niissä on punaiseksi värjätty ristikko.

Rajun kuuloinen kampaus olisi hyvää vastapainoa lakkiaisasulle, joksi oli valittu kansallispuku. Kampauksen toteuttamista ei mitenkään harjoiteltu, vaan Elsa meni Kajaanissa kampaajalle päivää ennen juhliaan.

– Lopputulos oli enemmän niskan kuin tukan värjäys, hän muistelee lakonisesti.

Sen jälkeen Elsa on värjännyt hiuksensa itse, silloin kun on värjännyt. Se ei ole erikoista, sillä suomalaiset naiset ovat Euroopan ahkerimpia kotivärjääjiä, kun lasketaan kaupasta ostettujen hiusväripakettien määrät. Vain norjalaiset käyttävät hiustuotteisiin himpun verran enemmän rahaa.

Suudelma ja lisäke, ole hyvä

Nyt Elsa istuu kampaamotuolissa Qhairissa Helsingin Punavuoressa. Hänen hiuksiaan on tarkoitus värjätä ammattilaisella ensimmäistä kertaa sitten lakkiaistukkaepisodin.

– Muodissa ovat pehmeät, sellaiset auringon suutelemat värjäykset, maalailee QHairin style director Sedin Klapuh ja nostelee Elsan hiuksia.

– Lähtisin viemään tätä vaaleaan suuntaan, Sedin ehdottaa Elsalle, joka nyökkäilee kahvikuppinsa takaa.

– Sinulla on kasvojen oikealla puolella ohuemmat hiukset kuin toisella puolella, mikä on tosi tyypillistä. Laitettaisiinko vähän lisäkettä tähän toiselle puolelle? Sedin kyselee.

”Laitettaisiinko vähän lisäkettä tähän toiselle puolelle?”

Samalla hän selittää eri värjäystekniikoiden nimiä ja kertoo, kuinka oli tammikuun lopulla katsomassa Kulttuuritalolla superkuuluisaa amerikkalaista huippukampaajaa Guy Tangia ja hänen värjäystekniikoitaan.

Elsa kuuntelee kiinnostuneen näköisenä.

– Hauska kuulla, että kampaajillakin on omia staroja.

Ja kyllä, laitetaan niitä lisäkkeitäkin.

– Kunhan ei tehdä mitään sellaista, että on neljän viikon päästä mentävä uudelleen kampaajalle, Elsa toivoo.

Sedin lupaa, ettei tarvitse.

Hauskaa ja radikaalia

Kyllä se ”auringon suutelemalta” vähän näyttää.

Elsan trendiraidoitetussa tukassa vaaleat raidat alkavat eri korkeudelta ja ovat eri paksuisia.

– Tästä tulee se luonnollinen look, että tukka olisi ikään kuin auringon vaalentama. Kun raidoitus tehdään näin, se kestää vaikka kahdeksan kuukautta ilman, että sitä tarvitsee korjailla, Sedin esittelee.


Lopussa kiitos seisoo. ”Lopputulos oli sellainen, mitä puhuttiinkin.”

 

Kasvojen molemmilta puolilta laskeutuvat lisäkekiharat, jotka on tehty suoristusraudalla.

– Saa nähdä, miten saan kotona tämän laitettua, Elsa naureskelee.

”Värjäykseen kului juuri niin pitkäveteisen kauan aikaa kuin muistelinkin.”

– Oli hauskaa olla todellisen ammattilaisen käsissä. Sedin on oikein sellainen hiusartisti. Värjäykseen kului juuri niin pitkäveteisen kauan aikaa kuin muistelinkin, mutta onneksi miljöö oli niin kiva ja palvelu niin hyvää, että aika kului yllättävän nopeasti.

Viikon kuluttua Elsa on tottunut uuteen, blondimpaan tukkaansa.

– Lapset kyselivät ensin, että onko sulla peruukki, mutta hiusasioihin enemmän perehtynyt työkaverini tuli kehumaan uusia hiuksiani. Lisäkkeet tosin ovat aika radikaalit. En esimerkiksi voi pitää korkeaa poninhäntää, koska niiden liitoskohdat näkyvät. Kesäksi ehkä haluan ne pois, että voin viilettää vapaana.

Parikymmenen vuoden takainen värjäystrauma kuitenkin parantui.

– Joo, seuraavan kerran kun haluan värjätä hiuksiani, menen ammattilaiselle.

Tervetuloa, meikki!

 


”Vähän oudolta tuntuu”, Pia kommentoi, kun Emma alkaa määrätietoisesti taputella Pian kasvoja.

– Tässä on mun meikkipussi, esittelee 25-vuotias Pia Poikonen ja nostaa laukustaan mustan pussukan, jossa on mustia ponnarilenkkejä, lääkedosetti sekä pari kosteuspyyhettä.

Ei yhden yhtä meikkiä, sillä Pia ei ole meikannut sen jälkeen, kun luopui mustista goottimeikeistään 17-vuotiaana.

– Muutaman vuoden ajan laitoin mustaa ripsaria ja vedin samalla mustalla kajalilla silmänrajaukset ja kulmakarvat.

Pia kuuluu vähemmistöön, sillä kyselytutkimusten mukaan 60 prosenttia naisista meikkaa päivittäin ja vain joka kymmenes ei koskaan.

”Tunnistan ripsentaivuttajan, mutta muuten olen aika ulapalla.”

Kohta koittaa hetki, jolloin Pian kasvoille suditaan meikkiä ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen. Ammattimeikkaaja Emma Jokelainen asettelee välineitään kirkkaasti valaistulle meikkauspöydälle.

– Tunnistan ripsentaivuttajan, mutta muuten olen aika ulapalla, Pia nauraa.

Goottivaiheen jälkeen omaa meikkityyliä ei ole löytynyt, vaikka kiinnostusta Pialla olisi kyllä ollut.

– En yhtään tiedä, miten jotain luomiväriä pitäisi laittaa. Kaupoissa on niin paljon meikkejä, että on tosi vaikeaa mennä etsimään, mitkä niistä sopisivat itselle.

Tarvetta tömäkälle meikille

Pia on yrittänyt opiskella aihetta naistenlehdistä, mutta lopullinen meikkaamisen tarve on jäänyt puuttumaan.

– Olen autonkuljettaja, ja työkaverit ovat pääasiassa miehiä. Kun siellä välillä lumihommissa hikoilee tai könyää auton alla naama ja tukka öljyssä, ei siinä ole meikkaaminen paljon tullut mieleen.

Nyt Pia on innostunut fitnessistä, ja jos hän aikoo kilpailla lajissa, lavalle ei ole asiaa ilman tömäkkää meikkiä.

– Olen vähän selvitellyt, että meikkaaminen saattaa maksaa parikin sataa. Jos oppisin sen itse, säästäisin paljon rahaa.

Emma tarkastelee Pian ihoa kirkkaissa valoissa.

– Ihosi on tasainen ja muuten tosi hyvässä kunnossa, mutta todella kuiva.

Pia myöntää tietävänsä asian.

– Talvisin olen kyllä yrittänyt muistaa laittaa kosteusvoidetta. Ja kesällä käytän aurinkorasvaa, koska palan helposti.

Emma levittää kosteusvoidetta ja neuvoo, että kosteutus, puhdistus ja meikkivoide ovat sellaisia tuotteita, joihin hänen mielestään kannattaa satsata. Hän ehdottaa, että tällä kertaa Pialle tehdään luonnollinen arkimeikki. Se sopii.

Tosin sitä ennen Pian kuivalle iholle on levitettävä vielä yksi kerros kosteus­voidetta. Ja vielä yksi.

Vielä viimeiset neuvot

Reilun tunnin kuluttua Emma viimeistelee Pian kulmia vaaleanruskealla kynällä.

– Muista sitten se kosteusvoide! Voin antaa vinkkejä voiteista, joissa on hyvä ­hinta–laatu-suhde, Emma muistuttaa.

”Äiti onkin monesti kysellyt, että mik­sen yrittäisi vähän laittautua.”

Pia katsoo itseään peilistä ja on hieman jäyhään tyyliinsä näkemäänsä tyytyväinen.

– Minustahan sai ihan ihmisen näköisen.

– Silmät nousevat nyt ihan eri tavalla esiin, Emma esittelee.

– Ja silmien sisärajaukseen kannattaa käyttää ihonväristä rajauskynää, ei valkoista, hän neuvoo.

Pia ei aio lähteä juhlimaan meikkiään, vaan meikin näkevät kuvauksen jälkeen vain omat vanhemmat.

– Äiti onkin monesti kysellyt, että mik­sen yrittäisi vähän laittautua, Pia nauraa.


”Meikistä tuli juuri sellainen kuin odotin. Ei mikään överi, vaikka tuntui, että meikkiä laitettiin paljon”, Pia kuvailee.

 

Jotain tapahtui!

Reilun viikon päästä Pian meikkipussissa on hiuslenksujen lisäksi ripsiväri ja kosteusvoide.

– Oli tarjouksessa, joten ostin summamutikassa ruskean ripsivärin ja samalla kosteusvoiteen. Ihan joka päivä en ole ripsiväriä laittanut, mutta viikonloppuna laitoin, kun olin poikaystävän kanssa ulkona.

Vanhemmat olivat kommentoineet meikattua Piaa ”tosi hyvän ja ihan erilaisen näköiseksi”.

– Äiti myös hämmästeli, että onpas minulla isot silmät.

Erityisesti mieleen jäi Emman saarna ihon kosteuttamisesta. Luomiväriä Pia ei osaa edelleenkään laittaa.

– Taidan pysytellä jatkossakin aika luonnonlapsilinjalla.

Heipat karvoille!


Nyt jännittää! Ella odottaa käsittelyä.

– Eihän sinulla ole edes karvoja! Luulin, että tänne tulee joku luolamies, huudahtaa Siluetti Span kosmetologi Reeta Merenhelmi ja sivelee 20-vuotiaan Ella Tuukkasen sääriä.

Syy Reetan luuloon on, ettei Ella ole koskaan sheivannut säärikarvojaan. Se kuulostaa näinä karvakammoisina aikoina todella erikoiselta, mutta Ellan vaaleat säärikarvat eivät juuri ihosta erotu.

– Olen pelännyt, että sheivauksen jälkeen sääriin kasvaa piikikäs sänki, joten siksi en ole viitsinyt sitä tehdä, Ella selittää.

”Olen pelännyt, että sheivauksen jälkeen sääriin kasvaa piikikäs sänki.”

Karvanpoisto alkoi kiinnostaa Ellaa Tukholmassa, jossa hän hetken opiskeli.

– Siellä yliopistokaverini keittelivät netistä löytyneillä ohjeillaan itse kaikenlaisia karvanpoistosoppia, eivätkä ne koskaan onnistuneet. Siellä kiinnitettiin muutenkin ulkonäköön paljon enemmän huomiota. Todella monilla on hiusten­pidennykset ja suihkurusketukset.

Kaikki karvattomia?

– Olen kaveripoikien kanssa monta kertaa riidellyt siitä, pitääkö naisen muka olla ihan karvaton. Tosi yllättäen monet ihan fiksuinakin pitämäni pojat ovat sitä mieltä, ettei naisilla saisi olla ollenkaan karvoja. Miehethän ovat alkaneet itsekin sheivailemaan, Ella sanoo.

Kosmetologi myöntää havainnon oikeaksi samalla, kun lämmittää sokeria.

– Sokeri levitetään myötäkarvaan ja poistetaan vastakarvaan. Jos karvoitus on pitkää, se tuntuu tukistamiselta, Reeta kertoo.

– En ajatellut, että tämä sattuisi. Minulla on aika korkea kipukynnys, Ella sanoo.

”En ajatellut, että tämä sattuisi. Minulla on aika korkea kipukynnys.”

Reeta hieroo tahmaista möykkyä pitkin Ellan säärtä – ja kiskaisee. Irvistys nousee Ellan kasvoille.

– Teit tuon tahallasi, hän vitsailee.

– Kyllä tätä karvaa kuitenkin on, vaikkei sitä huomaakaan, Reeta sanoo.

Kirkas sokerimöykky alkaa muuttua siihen tarttuneista karvoista sameaksi.

Sääret Tinderiin

Siluetti Span hämärässä lepotilassa on muhkeita lepotuoleja, joille voi hoidon jälkeen kellahtaa nauttimaan inkiväärijuomaa. Ella siemailee sitä ja silittelee sääriään.

– Huomenna aion niin mennä Tinderiin, että tulkaa kaikki kokeilemaan sileitä sääriäni, hän nauraa.


Sokerointi pitää karvat poissa 4–6 viikkoa. ”Olisi ihanaa, kun olisi aina varaa käydä tällaisissa paikoissa.”

 

Karvanpoistokokemus oli kaikin puolin miellyttävä.

– Ja kosmetologi oli maailman ihanin. Vitsi, kun olisi varaa käydä tällaisissa luksuspaikoissa!

Sääret ovat vajaan kahden viikon kuluttuakin vielä sileät.

– No joo, en mennyt Tinderiin niitä hehkuttamaan, mutta monet kaverit laitoin niitä kyllä kokeilemaan!

Hilseilevää päänahkaa voi auttaa yllättävän helposti.

Hilse. Lähes jokainen kärsii siitä jossakin vaiheessa elämäänsä, ja etenkin talven lämmitys- ja pipokausi on otollista aikaa pölisevälle päänahalle.

Vaikka hilse olisi tuttu seuralainen, Byrdie-sivuston mukaan moni on aika ulalla siitä, mistä todellisuudessa on kyse.

Useat syyttävät kuivaa päänahkaa, ja välttelevät pesua, jotta he eivat kuivattaisi ihoaan enempää. Hiusasiantuntija Elizabeth Cunnane Phillips sanoo jutussa, että se on täysin väärä lähestymistapa.

– Kun on kyse hilseilystä ja päänahan terveydestä, ensimmäinen asia, joka pitää tehdä, on pestä hiukset säännöllisemmin, hän ohjeistaa.

– Terveempi, puhtaampi päänahka tuo automaattisesti helpotuksen. On yllättävää, että monet eivät usko sitä.

Löydä oikea pesutahti

Hilseilyn syynä onkin kuivuutta useammin päänahan rasvoittuminen ja laiska peseminen. Siksi jo pelkkä tiiviimpi pesutahti voi auttaa hilseilyyn. Jos hiuksia pesee usein, sampoon on oltava hellävarainen. Phillips suosittelee etsimään sampoota, jossa on piroctone olamine -nimistä ainetta. Se estää sienten kasvua ja auttaa hilseilyyn ja kutinaan. Sinkki sen sijaan voi hillitä liiallista talineritystä. Myös päänahan kuorinta saattaa auttaa.

Hiustutkija Annikki Hagros-Koski kuitenkin kertoi aiemmassa jutussamme, että myös liiallinen hiusten peseminen on haitaksi, koska sampoiden säilöntäaineet tuhoavat päänahan normaaliflooraa ja heikentävät siten sen luontaista bakteeritasapainoa. Hänen mukaansa kaksi tai kolme kertaa viikossa riittää – ja silloin kun hiukset pesee, ne kannattaa puhdistaa kunnolla.


Jo pelkkä tiiviimpi pesutahti voi auttaa hilseilyyn.

Byrdien haastatteleman Phillipsin mukaan muita syyllisiä hilseeseen ovat hormonaaliset muutokset, kylmä sää, ravitsemustottumukset sekä stressi.

– Stressaantuneena ei tule tehtyä parhaita mahdollisia ravintovalintoja, mikä todennäköisesti tarkoittaa, että sokeria ja alkoholia kuluu enemmän. Se voi johtaa hilseilyyn.

Joissakin tutkimuksissa on myös havaittu, että maitotuotteet saattavat pahentaa hilseilyä. Phillipsin mukaan päänahkaa kannattaakin hoitaa kuten kasvojen ihoa: kokonaisvaltaisesti sekä ruokavaliolla, riittävällä puhdistamisella että oikeilla tuotteilla.

Hainhammas hiuksiin ja menoksi!

Hiusdonitsit, -pannat  ja rusetit tekivät jo paluun, mutta yksi menneiden vuosikymmenten klassikoista on pysytellyt toistaiseksi taka-alalla: hainhammas.

Tämä hiusklipsi näin:

Kuva: Colourbox
Kuva: Colourbox

Kaikenlaiset hiusasusteet ovat jälleen haluttua tavaraa, erityisesti retrotyyliset muovikapistukset 90- ja 2000-luvuilta. On siis enää vain ajan kysymys, milloin hainhammas putkahtaa näyttävästi katukuvaan.

Hiljaisia signaaleja on jo havaittavissa, ja hainhampaan ovat maininneet jutuissaan muun muassa tyylisivustot Marie Claire ja suomalainen Flounce.

Hainhammas ehkä menetti paikkansa kaikkein tyylikkäimpänä hiustenlaittovälineenä, mutta sen paluulle ei pitäisi olla mitään esteitä.

Hainhammas on nimittäin yksi kätevimmistä ja nopeimmista hiusasusteista: kokoa hiukset kasaan ja kiinnitä – valmista! Jopa sotkunutturan kasaaminen kestää ainakin kolme kertaa kauemmin.

Kysely

Käytätkö hainhammasta hiuksissasi?