Alle kolmekymppinen, normaalivartaloinen nainen marssi plastiikkakirurgin vastaanotolle. Ja johan alkoi vikoja löytyä.

Pystyn listaamaan vikoja vartalostani, mutta leikkausta en ole harkinnut. Olen silti varannut konsultaatioajan kahdelle plastiikkakirurgille. Puhelimessa olen sanonut ongelmakseni kyömynenän, mutta haluan ylipäätään kuulla, millaista korjaussarjaa alle kolmekymppiselle normaalivartaloiselle naiselle ehdotetaan.

Mieskirurgin kanssa aloitamme noitamaisesta kyömynenästäni. Hän  ei ymmärrä vertaustani. Kyömy on kuulemma aitoa noitaa, mutta riippuva nenänpää puuttuu.

– Nenänpää on hyvä. Eikun näytäs. On se vähän epäsymmetrinen, vasen puoli on millin pyöreämpi. Mutta ei sille mitään tarvitse tehdä.

Kyömylle kirurgi ehdottaa höyläämistä. Saisin kaupan päälle rustosiirteen nenän keskiviivaa tukemaan eli noitaefektiä poistamaan.

Kirurgin muokkaamassa mallikuvassa uudesta, virtaviivaisemmasta nenästäni huomioni kiinnittyy leukaani. Mikä sitä vaivaa?

– Niin, sun alaleuka on liian lyhyt.

Tarvitaan leuanpidennysleikkaus, ja saan spesialistin yhteystiedot. Nokan ja leuan voisi operoida samalla kertaa. Sepäs lohduttaa. Koko esitelmöinnin aikana kirurgi ei ole kysynyt, koenko ongelmat niin suuriksi, että olen valmis riskialttiisiin ja kalliisiin operaatioihin.

Kun nyt kirurgin penkillä olen, kysyn, olisiko minussa muuta korjattavaa.

– En suosittele hoitoja, joita et muutenkaan harkitse, ja joista ei ole merkittävää hyötyä. Sellaisiin toimenpiteisiin harva on lopulta tyytyväinen, lääkäri toppuuttelee ja jatkaa:
– Mutta voimme katsoa.

Eli vaatteet pois ja rasvapihdit esiin. Vatsa: Kaksi senttiä. Ei toimenpiteitä. Kankut ja jenkat: Kolme senttiä. Ultraäänihoitoon tarvittava raja ylitetty. Kirurgi hakee hoitajan hätiin.

– Sulla rasva lähtee näköjään viimeiseksi pakaroista ja jenkkakahvoista. Ultraäänihoito olisi
hyvä ratkaisu, koska laihduttamalla pari kiloa muu vartalo hoikistuu todella pieneksi. Ja rasvaimusta näin pieniin määriin ei ole apua.

Hyllymille hyväksyntää

Seuraavaksi tapaan naiskirurgin. Hän kehuu ensin suuria silmiäni. Entäs se nenä?

– Nenäkin on ihan hyvä. Kanna pieni kyhmy ylpeänä. Ja käännä huomio noihin silmiin.

Seuraavaksi siirrymme leukapussiini.

– Kasvojenkohotus on valtava operaatio, josta tulee pitkät arvet korvien viereen, siihen en lähtisi. Mutta koska purentasi on useita millejä pielessä, kannattaisi harkita hampaiden oikomista ja leukaluun pidennystä.

Saan jälleen leukakirurgin yhteys¬tiedot ja kehotuksen harkita asiaa vakavasti. Purentavika voi aiheuttaa myöhemmin kulumia. Itse asiassa hammaslääkärini on aiemmin sanonut samaa.

– Ymmärrän, että siinä on sulattelemista. Hätäapuna alahuuleen voisi laittaa täyteainetta, se saisi leuan näyttämään tasapainoisemmalta. Aineissa on tosin tulehdusriski, joten mieti asiaa yön yli.

Kysäisen myös edellisen lääkärin mainitsemasta ultraäänihoidosta. Nainen tarttuu kankkuihini.

– Ei näihin ultrahoito auta. Mutta ymmärrän, että vanhojen vaatteiden puristaminen vaikuttaa minäkuvaasi. Jos se rassaa, voit harkita imurullausta, joka parantaa verenkiertoa ja vähentää nesteen kertymistä. Se on puolet halvempikin.

Kolmen sentin hyllymäni on saanut pehmeämmän vastaanoton. Ja itsetuntoni paijausta.

Puuterin sijaan kasvoille kannattaa lisätä kosteutta, jotta meikki näyttää jälleen raikkaalta.

Kun työpäivän jälkeen pitää vielä edustaa freesin näköisenä, meikki yleensä vaatii pientä korjailua. Meikkivoiteen ja puuterin lisääminen kuitenkin tekee ihosta helposti hieman paakkuisen ja saa meikin näyttämään raskaalta.

Jos naamapesuun ja alusta aloittamiseen ei ole aikaa, kannattaa ottaa käyttöön meikkitaiteilija Mary Phillipsin E! Newsille kertomat korjailuvinkit. Phillips meikkaa muun muassa sellaisia nimiä kuin Jennifer Lopez, Chrissy Teigen ja Kardashianit.

Kuvauksissa ja edustustilaisuuksissa julkkisten meikin on pysyttävä jatkuvasti raikkaan näköisenä. Meikkipohjan korjailuun hän suosittelee kahta tuotetta: kosteusvoidetta ja kosteuttavaa kasvosuihketta.

– Yksi vinkki, josta todella pidän, on ottaa hieman Crème de la Mer -voidetta meikkivoidesiveltimeen ja levittää meikin päälle, hän kertoi.

Hän tietenkin suosittelee ökykallista luksusvoidetta, koska työskentelee La Mer -kosmetiikkamerkin kanssa. Uskallamme kuitenkin väittää, että mikä tahansa kevyt kosteusvoide ajaa asian.

Meikkitaiteilija Mary Phillips.

Aloita kosteuttavalla suihkeella – joskus jo se riittää virkistämään ihon ja meikin. Jos iho tuntuu kaipaavan enemmän kosteutta, suihkeen päälle voi lisätä vielä voidetta. Jos pelottaa, että kosteusvoiteen levittäminen pilaa alla olevan meikin, siveltimen sijaan voi myös kokeilla taputella voidetta kasvoille sormilla tai meikkisienen avulla. Kannattaa välttää vetäviä liikkeitä, jotta meikkivoide pysyy paikallaan.

– Lisää sitten hieman meikkivoidetta ja peitevoidetta, ja iho on jälleen raikas, Phillips selittää.

Järjestys on siis tämä: suihke, voide, meikki- ja peitevoide. Puuteriakin voi halutessaan lisätä niihin kasvojen kohtiin, joiden ei toivo kiiltelevän. 

Phillipsin vinkit sopivat etenkin kuivaihoisille. Jos iho on tyypiltään rasvoittuva, meikin korjailu kannattaa aina aloittaa painelemalla ylimääräinen öljy kasvopaperiin. Raikastavat kasvosuihkeet sopivat hyvin myös rasvoittuvalle iholle.

Katoavat hiuspinnit eivät ehkä olekaan vitsailun aihe.

Hukkuvat hiuspinnit (ja ponnarit) ovat niin yleinen riesa, että aiheesta syntyy jo meemejäkin. Hiuspinnejä ei ikinä löydy silloin, kun niitä tarvitsisi, mutta toisaalta esimerkiksi siivotessa niitä putkahtelee esiin mitä kummallisimmista paikoista.

 

But for real. #lostbobbypins #thestruggle 😂

Henkilön Rachel W. (@rachelthefett) jakama julkaisu

Hiuspinneistä olisi kuitenkin syytä pitää parempaa huolta. Byrdie-sivusto kertoo BusinessWaste-yrityksen tekemästä selvityksestä, jonka mukaan hiuspinnit ovat merkittävä rasite ympäristölle.

Ne on tehty metallista, joten jokaisen pienen pinnin valmistaminen kuluttaa luonnonvaroja. Yleensä ihminen ei kuitenkaan pärjää yhdellä pakkauksella pinnejä, vaan niitä tulee ostettua uusia sitä mukaa, kun vanhoja katoaa. Arvioiden mukaan miljoonista Britanniassa ostetuista hiuspinneistä kaatopaikalle päätyy vuosittain jopa 98 prosenttia. (Loput kaksi prosenttia piilottelevat sohvatyynyjen alla ja laatikoiden rakosissa.)

Samaisen tutkimuksen mukaan yhden hiuspinnin käyttöikä on lyhyt, vain kaksi viikkoa. Sen jälkeen se joko rikkoutuu ja päätyy roskiin tai katoaa. BusinessWaste ehdottaakin, että yritykset alkaisivat edes käyttää hiuspinnien valmistukseen kierrätysmateriaaleja.

Kesällä kerroimme myös toisesta kauneustuotteesta, joka on uhka ympäristölle: glitteristä. Muoviglitteriä ei tulisi huuhdella viemäriin, sillä se saattaa päätyä vesistöihin. Ratkaisu on kuitenkin jo olemassa, sillä glitteristä on kehitetty ekologisia, biohajoavia vaihtoehtoja.

Kysely

Hukkaatko hiuspinnejä?