Alle kolmekymppinen, normaalivartaloinen nainen marssi plastiikkakirurgin vastaanotolle. Ja johan alkoi vikoja löytyä.

Pystyn listaamaan vikoja vartalostani, mutta leikkausta en ole harkinnut. Olen silti varannut konsultaatioajan kahdelle plastiikkakirurgille. Puhelimessa olen sanonut ongelmakseni kyömynenän, mutta haluan ylipäätään kuulla, millaista korjaussarjaa alle kolmekymppiselle normaalivartaloiselle naiselle ehdotetaan.

Mieskirurgin kanssa aloitamme noitamaisesta kyömynenästäni. Hän  ei ymmärrä vertaustani. Kyömy on kuulemma aitoa noitaa, mutta riippuva nenänpää puuttuu.

– Nenänpää on hyvä. Eikun näytäs. On se vähän epäsymmetrinen, vasen puoli on millin pyöreämpi. Mutta ei sille mitään tarvitse tehdä.

Kyömylle kirurgi ehdottaa höyläämistä. Saisin kaupan päälle rustosiirteen nenän keskiviivaa tukemaan eli noitaefektiä poistamaan.

Kirurgin muokkaamassa mallikuvassa uudesta, virtaviivaisemmasta nenästäni huomioni kiinnittyy leukaani. Mikä sitä vaivaa?

– Niin, sun alaleuka on liian lyhyt.

Tarvitaan leuanpidennysleikkaus, ja saan spesialistin yhteystiedot. Nokan ja leuan voisi operoida samalla kertaa. Sepäs lohduttaa. Koko esitelmöinnin aikana kirurgi ei ole kysynyt, koenko ongelmat niin suuriksi, että olen valmis riskialttiisiin ja kalliisiin operaatioihin.

Kun nyt kirurgin penkillä olen, kysyn, olisiko minussa muuta korjattavaa.

– En suosittele hoitoja, joita et muutenkaan harkitse, ja joista ei ole merkittävää hyötyä. Sellaisiin toimenpiteisiin harva on lopulta tyytyväinen, lääkäri toppuuttelee ja jatkaa:
– Mutta voimme katsoa.

Eli vaatteet pois ja rasvapihdit esiin. Vatsa: Kaksi senttiä. Ei toimenpiteitä. Kankut ja jenkat: Kolme senttiä. Ultraäänihoitoon tarvittava raja ylitetty. Kirurgi hakee hoitajan hätiin.

– Sulla rasva lähtee näköjään viimeiseksi pakaroista ja jenkkakahvoista. Ultraäänihoito olisi
hyvä ratkaisu, koska laihduttamalla pari kiloa muu vartalo hoikistuu todella pieneksi. Ja rasvaimusta näin pieniin määriin ei ole apua.

Hyllymille hyväksyntää

Seuraavaksi tapaan naiskirurgin. Hän kehuu ensin suuria silmiäni. Entäs se nenä?

– Nenäkin on ihan hyvä. Kanna pieni kyhmy ylpeänä. Ja käännä huomio noihin silmiin.

Seuraavaksi siirrymme leukapussiini.

– Kasvojenkohotus on valtava operaatio, josta tulee pitkät arvet korvien viereen, siihen en lähtisi. Mutta koska purentasi on useita millejä pielessä, kannattaisi harkita hampaiden oikomista ja leukaluun pidennystä.

Saan jälleen leukakirurgin yhteys¬tiedot ja kehotuksen harkita asiaa vakavasti. Purentavika voi aiheuttaa myöhemmin kulumia. Itse asiassa hammaslääkärini on aiemmin sanonut samaa.

– Ymmärrän, että siinä on sulattelemista. Hätäapuna alahuuleen voisi laittaa täyteainetta, se saisi leuan näyttämään tasapainoisemmalta. Aineissa on tosin tulehdusriski, joten mieti asiaa yön yli.

Kysäisen myös edellisen lääkärin mainitsemasta ultraäänihoidosta. Nainen tarttuu kankkuihini.

– Ei näihin ultrahoito auta. Mutta ymmärrän, että vanhojen vaatteiden puristaminen vaikuttaa minäkuvaasi. Jos se rassaa, voit harkita imurullausta, joka parantaa verenkiertoa ja vähentää nesteen kertymistä. Se on puolet halvempikin.

Kolmen sentin hyllymäni on saanut pehmeämmän vastaanoton. Ja itsetuntoni paijausta.