Kun mietin oman luonteeni ongelmia (niitä riittää), valaistun onneksi ainakin yhdessä kohdassa. En ole koskaan oikein osannut keskittyä kateellisena olemiseen. Se on niin aikaa vievää ja tylsää puuhaa

Mutta nyt vankka linjani on kokenut kolhuja. Viime viikolla olin kaksi kertaa niin syvästi kateellinen, että tuntui kuin kylmä vihuri olisi puistellut läpi koko kehoni.

Ensimmäinen puhuri kävi kahvilassa, kun seurasin viereisen pöydän teinityttöjä. Mikä hihitys! Välillä sekaan mahtui lausekin, ja taas alkoi vellonta. Yhdellä valuivat cokikset nenästä, kun hihitys melkein salpautti hengityksen.

Entäs viime lauantaina? Istuin sohvalla ja kuuntelin kolmetoistavuotiaan tyttäreni ja hänen kavereidensa yökyläilyiltaa. Tyttäreni huoneesta kuului monta tuntia kestävä hihitys. Välillä myös kirkumista ja ulinaa.

Laitoin kirjan syrjään ja jäykistyin. Tässä minä istun järkevänä sohvalla, ja nuo toisessa huoneessa ovat ihan tajuttoman sekavassa ja onnellisessa tilassa. Milloin minä lakkasin olemasta tuollainen?

Kyllä minä nykyäänkin nauruun remahdan, mutta nauruuni on tullut vuosien mittaan yhä enemmän järkevyyden sävyjä. Ja minä sentään olin lapsena ja nuorena ihan ylivoimainen järjettömän hihityksen mestari. Naurusta vain ei tullut loppua. Syitä en sen enempää tarvinnut, koska elämä riitti sellaiseksi.

Muistan aina, kun matematiikanopettajani kopautti kevyesti karttakepillä päähäni:”Kuule, mies tulee räkänokastakin, muttei tyhjännaurajasta.”

”En mä ole ajatellut mieheksi ryhtyäkään”, vastasin ja jatkoin tolkutonta hihittämistäni.

Tyhjännaurajana pysyminen oli minulle noihin aikoihin hyvinvoinnin ehto. Edelleenkin ajattelen, että hihittäminen on ihmisen aidointa ja terveintä kapinaa liiallista tehokkuutta ja järkevyyttä vaativassa ajassamme. On edes jokin asia maailmassa, jota tehdään muuten vain!

Kateellisuuspuuskani meni onneksi nopeasti ohi. Eilen metrossa kaksi keski-ikäistä naista hihitti keskenään kuin viimeistä päivää. Siitä ei vain tullut loppua, vaikka välillä naiset yrittivät lopettaa. Hyvä olo levisi meistä moneen. Ei tämä nyt niin vakavaa ole!