– Voi kysyä, mikä on työmoraali, jos jää sairauslomalle siitä syystä, että ei huvita tai kiinnosta, sanoo organisaatiopsykologi Pekka Järvinen.

Työnteon kipukynnys on laskenut. Enää ei ole itseisarvo se, että hoitaa työnsä hyvin. Nuoret kertovat toisilleen, että oli huonot fiilikset ja päätin saikuttaa.

Näin kirjoittaa organisaatiopsykologi Pekka Järvinen Aamulehden mielipidekirjoituksessaan. Järvinen kertoo, että on huolissaan työmoraalin heikkenemisestä. Järvisen mukaan niin kutsuttu saikuttaminen on lisääntynyt. Havainto perustuu hänen kokemuksiinsa 25 vuoden ajalta organisaatiopsykologina.

Järvinen kertoo keskustelleensa lukuisten esimiesten, henkilöstön ja työterveydessä työskentelevien kanssa aiheesta. Lisäksi hän on ollut mukana selvittämässä ongelmatilanteita.

– Saikuttamisilmiö on lisääntynyt. Tämä näkyy nuorten somekirjoituksissa ja heidän puheessaan. Yhä useampi jää saikulle, jos ei huvita mennä töihin, jos töissä on jotain ikävää tai jos ei ole saanut haluamaansa vapaapäivää, Järvinen kertoo.

Saikutuksen taustalla voi olla myös työpaikan konfliktitilanteet.

– Jos esimies on antanut palautetta, työntekijä saattaa jäädä omalle kiukkulomalle, koska ei ole tykännyt palautteesta

”Kynnys jäädä saikulle tai kiukkulomille omien fiilisten, tarpeiden ja pettymysten pohjalta on laskenut merkittävästi.”

Mutta ei saikuttamisen lisääntyminen koske Järvisen mukaan pelkästään nuoria.

– Ilmiö on laajempi. Monet esimiehet ovat sanoneet, että jos vaikka iäkkäämpi työntekijä ei ole saanut haluamaansa vapaapäivää, hän saattaa ottaa omaa lomaa ja jättäytyy jo edellisenä päivänä sairauslomalle. Tähän samaan ilmiöön liittyvät kiukkulomat. Jos esimies on antanut palautetta, työntekijä saattaa jäädä omalle kiukkulomalle, koska ei ole tykännyt palautteesta. Yleisesti kynnys jäädä saikulle tai kiukkulomille omien fiilisten, tarpeiden ja pettymysten pohjalta on laskenut merkittävästi, Järvinen harmittelee.

Hänestä saikuttaminen ei ole missään tilanteessa hyväksyttävää. 

– Kysyisin saikuttajilta, ymmärtävätkö he, että kyse on työnantajalta varastamisesta. Sairausloma on perustelua silloin, kun on jokin sairaus tai vamma – eli silloin, kun todella on oikeasti työkyvytön. Jos taas työntekijällä on esimerkiksi hankala tilanne kotona, kehottaisin työntekijää ottamaan asian puheeksi esimiehen kanssa.

Työnantajat luoneet turhan ruusuista mielikuvaa

Järvisen mukaan saikuttamisilmiö alkoi näkyä vuosituhannen vaihteessa. Hän uskoo taustasyyksi sen, että yhä useampi ajattelee, ettei työ ole niin tärkeää kuin joitakin vuosikymmeniä sitten.

– Ihmiset ovat alkaneet pitää vapaa-aikaa vähintäänkin yhtä tärkeänä. Tähän liittyvät kaikki tämmöiset downshiftaukset ynnä muut. Lisäksi 90-luvun lopussa alettiin puhua paskaduuneista. Monet nuoret ovat omaksuneet ajattelutavan, että he haluavat vain mukavia, luovia hommia. Olemme valitettavasti alkaneet arvottaa erilaisia töitä, Järvinen harmittelee.

”Töissä odotetaan hyvää fiilistä ja sitä, että työnantaja huolehtii kaikesta.”

Järvisen mielestä myös työhön liittyvä kipukynnys on laskenut.

– Ei aikaisemmin mietitty niin paljon, huvittaako työ. Siedettiin enemmän turhautumista ja vaikeitakin tilanteita. Nyt töissä ollaan valikoivampia, odotetaan hyvää fiilistä ja sitä, että työnantaja huolehtii kaikesta. Yhä useamman mielestä työn pitäisi olla kivaa.

Järvisen mielestä kyse on yhteiskunnallisesta ongelmasta.

– Vastuu on myös työnantajien ja esimerkiksi koulujen. Työnantajat ovat luoneet turhan ruusuista mielikuvaa. He kertovat, että kun tulet tänne meille töihin, voit tehdä kaikkea, mikä kiinnostaa. Tästä tulee tietysti työntekijöille pettymyksiä, kun he huomaavat, että työ onkin rutiininomaista ja työpaikalla on aina myös ikäviä tehtäviä.

– Myös kouluissa on luotu epärealistista kuvaa. Nuorille puhutaan, että älkää tyytykö mihin tahansa, vaan vaatikaa. On unohtunut, että jos on kokematon nuori, niin pitäisi lähteä melko nöyränä hakemaan töitä. Ja sitten kun on kokemusta ja kehittynyt, voi alkaa vaatia.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
ton-ton

”Yhä useampi saikuttaa, jos ei huvita tai kiinnosta” – asiantuntija huolissaan työntekijöiden kiukkulomista

Kännetään tämä myös niinpäin että tässä artikkelissa "ihmetellään" miten huonosti työntekijä on sitoutunut yritykseen jäämällä harmisaikulle, mutta kysyisin haastateltavalta miten yritys näyttää että on sitoutunut työntekijään, jotta näitä harmisaikkuja tulisi mahdollisimman vähän?
Lue kommentti

Tilille kilahtavan eläkkeen määrä pienenee sitä mukaa, mitä pidempään kukin ikäluokka elää. Pärjäämmekö tulevaisuuden eläkerahalla, kun jäämme pois töistä?

1. Riittävätkö rahat?

"Mietin, tulenkohan koskaan saamaan
eläkettä. Onko eläkejärjestelmä ylipäänsä pystyssä enää silloin, kun olen eläkeiässä? Laskurin mukaan voisin jäädä eläkkelle
67 vuoden ja 2 kuukauden iässä", 
pohtii 30-vuotias Ninni.

Viime vuosina on puhuttu paljon siitä, ettei nuorille riitä läheskään yhtä hyviä eläkkeitä kuin suurille ikäluokille. Lisäksi ihmisten elinaika pitenee koko ajan. Sen seurauksena tulevien sukupolvien eläkkeet pienenevät. Ja vaikka työstä maksetaan eläkemaksuja koko ajan, mistä voimme tietää, kilahtavatko edes luvatut eurot oikeasti koskaan tilille?

Tällä hetkellä työntekijän eläkemaksuista noin neljä viidesosaa menee nyt eläkkeellä olevien ihmisten eläkkeiden maksuun ja vain noin viidennes summasta laitetaan rahastoihin tuottamaan varallisuutta tulevaisuuden eläkeläisille.

Eläketurvakeskuksen kehityspäällikkö Marjukka Hietaniemi vakuuttaa, että eläkejärjestelmä on rakennettu kestävälle pohjalle, ja jokainen tulee kyllä saamaan sitä eläkettä, jonka hän on ansainnut. Hietaniemen mukaan eläke on niin perustavanlaatuinen sosiaaliturvan osa, että olisi täysin kestämätöntä, jos sitä ei yhtäkkiä enää maksettaisikaan.

”Ihmisten epävarmuus saattaa johtua siitä, että eläkejärjestelmää muutetaan niin usein.”

– Ihmisten epävarmuus saattaa johtua siitä, että eläkejärjestelmää muutetaan niin usein. Jos systeemi olisi samanlainen kuin 1960-luvulla, se ei toimisi. On hyvä, että muutoksia tehdään koko yhteiskunnan muuttuessa, Hietaniemi sanoo.

Omasta tulevasta eläkkeestään kannattaa pysyä kärryillä. Parin vuoden välein postiluukusta kolahtaa työeläkeote, jossa lukee, paljonko työeläkettä on tähän mennessä kertynyt. Otteen voi käydä myös katsomassa Eläketurvakeskuksen sivuilta.

Sivuston laskurilla voi myös katsoa, milloin voi jäädä vanhuuseläkkeelle. Useimmille kyseessä on kuitenkin vasta arvio, sillä tarkkaa aikaa on vaikea ennustaa.

2. Miten eläke lasketaan?

”Tällä hetkellä työeläkeotteen mukaan saisin eläkettä vajaa 300 euroa kuussa. Sillä ei paljon vielä juhlita. Voinko tätä menoa jäädä eläkkeelle ollenkaan?” kysyy 31-vuotias Aino.

Se, paljonko kolmekymppisenä on kertynyt työeläkettä, ei vielä kerro, paljonko eläkettä tulee aikanaan saamaan.

– Eläkkeen määrä riippuu täysin siitä, mitä tekee seuraavina vuosina. Miten ansiot kehittyvät ja kuinka paljon töitä tekee, Hietaniemi sanoo.

Nykynuorten työeläke on keskimäärin 50–60 prosenttia loppupalkasta ennen eläkkeelle siirtymistä. Eläkettä kertyy 1,5 prosenttia vuosittaisesta palkasta. Jos kuukausipalkka olisi 35 vuoden ajan 3 000 euroa kuussa, työeläkettä saisi arviolta 1 574 euroa kuussa. Jos siis eläkeote näyttää, että eläkettä on kolmepymppisenä kertynyt 300 euroa kuussa, on vielä hyvin mahdollista, että lopullinen eläke on noin 1 500 euroa.

Vuosien 2017–2025 välisenä siirtymäaikana 53–62-vuotiaille työntekijöille ja yrittäjille eläkettä kertyy 1,7 prosenttia vuodessa.

”Koska uskomme, että vuonna 1985 syntyneet ihmiset elävät pidempään kuin 1970 syntyneet, vuonna 1985 syntyneet saavat vähemmän kuukausieläkettä.”

Eläkettä on kuitenkin hieman vaikea ennustaa, sillä työeläkkeeseen vaikuttaa myös elinaikakerroin. Se leikkaa alkavia eläkkeitä sen mukaan, mikä kunkin ikäluokan keskimääräinen elinikä on silloin kun eläkeikä lähestyy. Elinaikakerroin vahvistetaan 62-vuotiaana. Siihen asti se on vain arvio.

– Ajatuksena on se, että jokaiselle on ajateltu tietty karttunut eläkepotti. Jos elää ennusteen mukaan pidempään, potti venytetään ennustetulle ajalle ja näin kuukausittain saatava eläke pienenee.

Eläkepottia voisi verrata tietynmittaiseen patonkiin. Jos päiviä on vähemmän, voi syödä joka päivä isomman palan, jos päiviä on enemmän, pala on pienempi. Koska uskomme, että vuonna 1985 syntyneet ihmiset elävät pidempään kuin 1970 syntyneet, vuonna 1985 syntyneet saavat vähemmän kuukausieläkettä.

Keskimäärin suomalaiset saavat eläkettä tällä hetkellä 1 632 euroa kuussa.

3. Mitä jos on taukoja?

”Kun jäin hoitovapaalle, mies käski minun ryhtyä rahastosijoittajaksi, jotta sillä kompensoisin kotonaolemisen eläkkeessäni ja näin tein. Edelleen minulla menee palkasta rahastoon, jonka ajattelin myydä sitten eläkkeellä, jotta voisin elellä siten kuten haluan”, 32-vuotias Lotta kertoo.

Pätkätyöläisille ja lasten kanssa kotona oleville työskentelyjaksojen väliin voi jäädä palkattomia kausia, jotka pienentävät eläkettä.

Jos tienaa vaikkapa 3 000 euroa kuussa, kuukausieläkettä kertyy vuoden aikana 45 euroa. Kotihoidontuella vuodessa kertyy kuukausieläkettä vain 10,90 euroa. Jos siis on kotihoidontuella vaikkapa parin lapsen kanssa yhteensä neljä vuotta, kuukausieläkettä kertyy noin 140 euroa vähemmän kuin töissä ollessa.

– Eläkettä kertyy vanhempainpäiväraha-ajoilta ihan hyvin, mutta kotihoidontuen ajalta, lapsen 3-vuotispäivään asti, eläkettä kertyy saman verran kuin jos saisi palkkaa 727,29 euroa kuukaudessa, Hietaniemi sanoo.

”Näin taataan, että jokainen saa eläkettä vähintään 760,26 euroa kuussa.”

Pari voikin harkita sitä, että työssä käyvä osapuoli sijoittaa kotona olevan nimissä jonkinlaista kompensaatiota turvatakseen tämän eläkkeen.

Jos työleäkettä ei ole kertynyt tarpeeksi, voi saada Kelalta kansaneläkettä tai takuueläkettä. Näin taataan, että jokainen saa eläkettä vähintään 760,26 euroa kuussa.

4. Miten järjestelmä kestää?

Eläkkeeseen voi vaikuttaa paitsi työnteolla myös sillä, minkä asioiden puolesta äänestää vaaleissa. Poliittiset päätökset vaikuttavat myös eläkkeisiin. Jos ihmiset alkavat uskoa, että eläkejärjestelmä sortuu ja alkavat varautua siihen omilla säästöillään, pelko saattaa toimia itseään toteuttavana ennustuksena.

Monilla pienituloisilla ei ole varaa kerätä rahastoihin henkilökohtaista eläketurvaa. Tällaisille ihmisille eläkejärjestelmän purkaminen olisi katastrofi. Eläkejärjestelmää kuitenkin kehitetään koko ajan, ja tätä menoa tulemme kaikki saamaan eläkettä.

– Työntekijän ei tarvitse huolehtia eläkkeestään tai tehdä mitään erityistä sen eteen. Riittää kun käy töissä ja katsoo välillä työeläkeotteesta, että sinne on varmasti merkattu kaikki tehty työ, Hietaniemi sanoo.

5. Mitä yrittäjä saa?

”Olen maksanut eläkettä yli 30 000 euron vuositulojen mukaan ja raskaaksi tulon jälkeen vieläkin korkeampien tulojen. Se on tärkeää, jotta saan hyvät äitiyspäivärahat tai jos minulle iskee burnout tai muu fyysinen vamma, saan kuntoutustukea ja riittävää sairauspäivärahaa. Lisäksi vanhana saan riittävää eläkettä. YEL vaikuttaa siis sosiaaliturvaani jo tässä ja nyt”, 32-vuotias Maria sanoo.

Yrittäjälle karttuu eläkettä samalla kaavalla kuin palkansaajalle, vaikka yrittäjät maksavat eläkkeensä itse maksamalla yrittäjäeläkevakuutusta eli YEL-maksua. Keskimääräinen YEL-maksu on 23 prosenttia työtulosta.

”Moni yrittäjä tosin maksaa YEL:iä tuloihinsa nähden liian vähän.”

Eläkettä kertyy myös sosiaalietuuksista, kuten ansiosidonnaisesta työttömyyspäivärahasta, sairauspäivärahasta ja vanhempainpäivärahasta.

Moni yrittäjä tosin maksaa YEL:iä tuloihinsa nähden liian vähän, koska summaan voi itse vaikuttaa. Moni yrittäjä varautuu eläkeikään säästämällä muuten. YEL-maksujen liian vähäinen maksaminen ei välttämättä ole järkevää, sillä ne vaikuttavat myös siihen, paljonko tukia nyt voi saada.

6. Miten saisi lisäeläkettä?

Eläkkeen kerryttämisen rinnalla on järkevää säästää ja sijoittaa tulevaisuutta varten. OP:n ekonomisti Henna Mikkonen teki esimerkkilaskelman siitä, että mikäli aloittaa säästämisen 30-vuotiaana, voi eläkkeellä olla mojova potti tiedossa:

Jos säästää kuukausittain 40 vuoden ajan 100 euroa kuussa, saa kasaan 48 000. Sijoittamalla nuo rahat joko osakkeisiin tai rahastoihin, voi loppusumma olla lähes 200 000, jos säästöille saa noin kuuden prosentin tuoton. 70-vuotiaana eläkkeelle jäädessään saisi noin 1 300 euron kuukausisumman käyttöönsä. Tästä maksetaan verot sen hetkisen verolainsäädännön mukaisesti.

Säästämällä 200 euroa kuukausittain 40 vuoden ajan potti nousisi noin 384 000 euroon, josta säästetyn summan osuus on 96 000 euroa. Tämä takaisi jo yli 2 600 euron ”bruttoeläkkeen” 12 vuoden ajaksi.

45-vuotias voisi ostaa sijoitusasunnon, joka on maksettu juuri sopivasti eläkkeen kynnyksellä eli 20 vuoden kuluttua.

Kun raha-asiat puhutaan selviksi jo suhteen alussa, rahasta ei tarvitse riidellä. Ainakaan niin paljon.

Oletteko muuttamassa yhteen? Muiden käytännön asioiden kanssa kannattaa ottaa puheeksi myös raha. Kun sävelet ovat selvät, riitojakin tulee vähemmän. 

Näin turvaat tulevaisuutesi

  1. Tee avioehto. Jos pari ei ole tehnyt avioehtoa, erossa omaisuutta siirtyy varakkaammalta puolisolta köyhemmälle avio-oikeuden mukaisesti: parin omaisuus lasketaan yhteen ja summa jaetaan kahtia. Omaisuuden jakaminen voi olla erityisen harmillista esimerkiksi silloin, jos toinen on perinyt sukunsa mökin ja eron koittaessa puoliso saa siitä osan. Avioehto voidaan myös sopia koskemaan vain tiettyä omaisuutta.
  2. Sijoita myös itsellesi. Ei kannata tuudittautua siihen, että puoliso hoitaa perheen sijoitushommat. Myös omissa nimissä kannattaa säästää ja sijoittaa. Jos pari on esimerkiksi tehnyt avioehdon, puolison nimissä olevat sijoitukset jäävät erossa hänelle. Osakkeihin ja rahastoihin kannattaa perehtyä silloin, kun on aikaa ja energiaa – mahdollisen eron sattuessa niitä ei varmasti tee mieli alkaa miettiä. 
  3. Turvaa eläkkeesi vanhempainvapaan ajalta. Mikäli toinen osapuoli jää kotiin moneksi vuodeksi, heikentää se hänen eläkettään, sillä eläke karttuu tulojen mukaan. Vanhempainpäiväraha-ajalta eläkettä kertyy vielä ihan hyvin, mutta kotihoidontuen ajalta lapsen 3-vuotispäivään asti eläkettä kertyy saman verran kuin jos palkkaa saisi 727,29 euroa kuukaudessa – eli vähän. Tästä syystä puolisoiden kannattaa keskustella, voisiko kotiin jäävälle säästää eläkepottia sillä aikaa, kun toinen on töissä tienaamassa.