Helka Beltillä menee nyt hyvin, mutta aallonpohjakin on nähty. Kuva: Panu Pälviä
Helka Beltillä menee nyt hyvin, mutta aallonpohjakin on nähty. Kuva: Panu Pälviä

Pitkän sairastamisen jälkeen bloggaaja päätti, että aikaa ei enää saa mennä hukkaan. Hyviä asioita alkoi tapahtua.

Vähän yli vuosi sitten Helka Beltin elämässä ei ollut mikään hyvin: nivelkivut olivat saaneet kädet toimintakyvyttömiksi, ja polvetkin alkoivat oireilla. Omalääkäri määräsi yhä uudestaan tulehduskipulääkkeitä, jotka eivät auttaneet. Terveyden lisäksi myös talous romahti pitkän sairausloman takia: 80-prosenttista työaikaa tekevä Helka putosi Kelan päivärahalle, ja tuloista tippui vielä parikymmentä prosenttia.

– Fyysinen kunto sen kun huononi, rahat olivat loppu, enkä pystynyt oikein enää hoitamaan 3-vuotiasta lastani. Tilanne meni pahemmaksi kuukausi toisensa perään.

Neljän kuukauden kituuttamisen jälkeen Helka sai vihdoin ajan reumatologille, joka löysi toimivat lääkkeet. Olo alkoi helpottua. Ankea kausi toimi myös yhden sortin herätyksenä.

– Kun selvisin siitä syksystä, aloin miettiä, että miksi siedän elämässäni niin montaa asiaa, joista en tykkää. Päätin, että nyt alan tehdä niille jotain. Fyysinen sairaus voi iskeä milloin vain – en halua, että aikaa menee enää hukkaan merkityksettömään nysväämiseen.

Pois Nurmijärveltä, kiitos

Helka listasi muutettavat asiat: 1,5 tunnin työmatka Nurmijärveltä Helsinkiin. Ainainen rahapula, joka johtui pienen palkan ja 80-prosenttisen työajan yhdistelmästä. Asuinpaikka – hän vihasi Nurmijärven-kämppäänsä ja oli jo pitkään halunnut muuttaa pääkaupunkiseudulle.

– Vanhempi lapseni asuu isänsä luona Espoossa, ja halusin lähemmäs häntä. Nurmijärvellä taas asui 3-vuotias poikani vuoroviikoin minun ja isänsä luona. Ajattelin, että pojan takia en voi muuttaa kauemmas.

Helka ei halunnut, että Nurmijärvellä asuva lapsi kävisi vuoroviikoin kahdessa eri päiväkodissa. Mutta tilanne ei sitten ollutkaan niin vaikea järjestää kuin olisi voinut luulla: lapsen isä totesi, että voi aivan hyvin ajaa omilla viikoillaan pojan pääkaupunkiseudulle hoitoon. Kannatti kysyä!

”Kun selvisin siitä syksystä, aloin miettiä, että miksi siedän elämässäni niin montaa asiaa, joista en tykkää.”

Kun epäkohtiin kävi käsiksi, asiat alkoivat järjestyä. Uusi, kiva asunto Helsingistä löytyi kuin johdatuksena. 

– Vilkaisin töistä lähtiessä Oikotietä ja huomasin täydellisen asunnon, josta oli näyttö samana päivänä. Sain järjestettyä itseni näyttöön ja sain kämpän. Seuraavana päivänä se ei taatusti enää olisi ollut vapaana.

Entäs raha-asiat? Helka otti asian töissä puheeksi. Työnkuvaan tehtiin muutoksia, järjestettiin koulutusta haastavampiin tehtäviin ja Helka siirtyi tekemään 100-prosenttista työaikaa.

– Lisäksi aloin etsiä kirjoitushommia. Olen aina halunnut kirjoittaa, ja perustin blogin. Se sai lukijoita, ja pääsin Vauvalle bloggaamaan palkkiota vastaan. Myös muita kirjoitusprojekteja on tulossa. Luulen, että aika monella meistä on jokin taito, jota voisi hyödyntää taloudellisesti. Käsityötaitoja? Mahdollisuus opettaa muita? Kannustan kokeilemaan!

Yksi asia kerrallaan

Parempi rahatilanne, mukava asunto, kivempi elämä… kuulostaako yksinkertaiselta? Helkan mukaan tarinan opetus ei ole, että ”Elämäsi voi parantua, kun vain päätät niin”.

– Ratkaisun avain oli se, että kirjasin ylös ne asiat, joihin halusin muutoksia. Fyysiseen sairauteen en voi vaikuttaa, mutta muihin ongelmiin voin! Sitten aloin etsiä ratkaisuja yksi kerrallaan. Aiemmin olin piiloutunut sen taakse, että liian vaikeaa, ei pysty.

Kaksi lasta kahden eri isän kanssa kahdella paikkakunnalla takaa sen, että säätäminen ei Helkan elämässä lopu. Helsingissä asuminen on kuitenkin helpottanut elämää, koska tukiverkot ovat nyt lähempänä.

”Minulla oli mukana myös paljon onnellisia sattumia.”

–  Minulla oli mukana myös paljon onnellisia sattumia. Sain sattumalta kivan asunnon kivalla paikalla, ja minulle löytyi lääke, joka auttoi nivelkipuihin. Lisäksi työpaikkani on joustava, ja lukijat löysivät blogini

Tällä hetkellä Helkasta tuntuu, että jos jokin uusi takaisku tulee, koko elämä ei luhistu: sitä pitää kasassa entistä useampi tukipilari. Vähän aikaa sitten hän istui luennolla ja löysi kalenterinsa takaa kirjoittamansa puoli vuotta sitten kirjoitetut listat otsikoilla ”Mikä mättää” ja ”Mitä haluaisin”.

– En muistanut koko listoja! Mutta kun luin ne, huomasin, että olin saanut haluamani asiat.

Tällä hetkellä Helkalla on uusi projekti: kunnon kohotus. Häntä alkoi tympiä se, ettei hän pääse päiväkodin pihalle mäen päälle hengästymättä.

– Olin ajatellut liikunnastakin, että en voi, koska on tämä nivelsairaus. Mutta voinhan mä itse asiassa vaikka mitä. 

Vierailija

Vuosi sitten Helka sinnitteli Kelan päivärahalla – sitten hän teki kaksi listaa, jotka muuttivat koko elämän

Hienoa,että olet jaksanut nousta pohjalta. Kuulostat positiiviselta ihmiseltä. Onko sairautesi nivelreuma? Tuo kovasti yleistyvä pikkupiru:( oletko saanut apuja ruokavaliomuutoksella? Tuttavani kävi MSAS-analyysissa joka kartoitti ruoka-aineet jotka eivät hänelle sopineet ja hänen oireet hävisi kokonaan,eikä ole lääkkeitä enää käytössä. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan! Kaikkea hyvää sinulle!
Lue kommentti
Vierailija

Vuosi sitten Helka sinnitteli Kelan päivärahalla – sitten hän teki kaksi listaa, jotka muuttivat koko elämän

Onnea ja onnistumisia Helkalle! Elämässä pitää katsoa tarpeeksi pitkälle, niin jaksaa myös vastoinkäymisiä. Sairastan itsekin reumaa ja käteni ovat CRPS n ja nivelkulumien takia huonossa kunnossa. Onneksi lääkkeet sekä säännöllinen kuntoilu auttavat pahimman yli. Minulla on vakkarityössä 70 % työaika ei niinkään omasta tahdostani. En jaksanut jäädä osa-aikaistamistani suremaan, vaan perustin sivutoimeksi yrityksen. Nyt tulossa ensimmäiset kunnon kaupat ja tulevaisuus näyttää lupavalta. Ensi...
Lue kommentti

Merimieheksi opiskellut Nina Saurén, 56, koki itsensä vangiksi, jonka oli vaikea pysytellä hereillä, kun hän työskenteli maissa.

Laivalla työtään tekevä Nina Saurén on elänyt vuosikymmenten ajan elämäänsä aaltojen päällä. Ensimmäisen kerran hän lähti merille jo vuonna 1980.

– Rakastuin 17-vuotiaana yhteen perämieheen ja kävin usein hänen laivassaan sen ollessa Inkoon hiilisatamassa. Sieltä sain kipinän ja heti kun täytin 18 vuotta, lähdin itsekin poikaystävän varoituksista huolimatta. Enkä ole katunut.

Nina opiskeli merimieheksi helsinkiläisessä ammattikoulussa. Opintojensa jälkeen hän työskenteli monessa paikassa: kannella, laivapoikana ja puolimatruusina niin tankkilaivoissa sekä matkustaja-aluksissa.

Hän ehti seilata sillä rupeamalla muutaman vuoden ja sitten oli perheen vuoro. Hän synnytti kolme lasta. Hän jäi maihin pariksikymmeneksi vuodeksi ja oli töissä myös asiakaspalvelutehtävissä.

”Sain kipinän poikaystävältäni ja heti kun täytin 18 vuotta, lähdin merille. Enkä ole katunut.”

– Työskentelin eräässä yrityksessä, joka välitti puhelimitse aikatauluneuvontaa julkisiin kulkuneuvoihin. Työ oli tylsääkin tylsempää, ja minun oli jopa vaikea pysytellä hereillä. Koin sen niin pitkästyttäväksi. Työkaverit ja esimiehet olivat mukavia, mutta itse työ oli kyllä niin pakkopullaa!

– Jotkut asiakkaat olivat törkeitä. Kuulin huoraksi haukkumista ja haistattelua. Enkä ollut ainoa, joka koki työn vastenmieliseksi ja tylsäksi. Eräs mies sanoi tauolla miltei joka päivä yhden ainoan sanan: ”Booooring”.

Nina Saurén on opiskellut muun muassa merimieheksi. Kuva: Kotialbumi
Nina Saurén on opiskellut muun muassa merimieheksi. Kuva: Kotialbumi

 

”Nuoruusvuosilta tuttu vapaudentunne”

Me Naiset kysyi äskettäin suomalaisilta pitkäveteisestä työstä. Jutussamme 11 alansa ammattilaista, muun muassa it-alalta ja kirjastosta, kertovat, miten he selviävät päivästä toiseen tylsässä työssä. Monille palkkakuitti on yksi tärkeimmistä innostajista. Toiset pelkäävät ikärasismia eivätkä halua enää yrittääkään vaihtaa työpaikkaa. Jotkut käyvät töissä ”ihan sama” -asenteella.

Nyt kun joku puhuu tylsästä työstä, Nina ajattelee olevansa onnekas. Hän sai tarpeekseen ja selätti pitkäveteisten töiden jakson. Nyt hän nauttii elämästään täysillä 56-vuotiaana.

– Olin kymmenen vuotta maissa töissä. Koko ajan koin valtavaa turhautumista ja olin kyllästynyt työrytmiin. Tunsin itseni melkeinpä vangiksi työpaikallani. Kun lapset aikuistuivat, lähdin takaisin laivaan ja tunsin nuoruusvuosilta tuttua vapaudentunnetta. Oloni oli erittäin helpottunut.

” Minulla on tavallaan kaksi elämää ja kaksi kotia, enkä ehdi pitkästyä niiden välillä.”

Hän ei voisi enää kuvitellakaan, että palaisi vielä joskus vastaaviin töihin. Mutta turhautuuko hän koskaan laivalla?

– Minulla ei ole koskaan tylsää nykyisessä duunissani risteilijällä, jossa toimin catering-tehtävissä. Vapaa-aikana käyn salilla, ulkoilen, seurustelen muiden kanssa messissä tai katson telkkaria hytissä. Suurin osa vapaa-ajasta menee kyllä nukkuessa.

Työskentely laivalla ei ole Ninan mukaan pelkkää työssä käymistä, vaan kokonainen elämäntapa.

– Eiväthän ne kaikki työtehtävät aina niin inspiroivia ole, mutta kokonaisuus painaa paljon. Olen luonteeltani vähän levoton ja siksi tämä työ sopii minulle, sillä olen viikon töissä ja viikon vapaalla. Minulla on tavallaan kaksi elämää ja kaksi kotia, enkä ehdi pitkästyä niiden välillä. Kaikki eivät sovellu tähän elämään, sillä olemmehan me ihmiset erilaisia.

Kysely

Oletko vaihtanut työpaikkaa sen pitkäveteisyyden vuoksi?

Me Naiset kysyi, millaista on tylsä työ ja miten sitä kestää. Ja näin meille vastattiin.

Tuntuuko töihin lähteminen välillä raskaalta ihan vain siksi, että siellä on niin pirun tylsää? Siivoatko joskus muidenkin sotkut, kun omat hommasi eivät riitä koko päiväksi?

Et ole ainoa, jos vastasit kyllä. Me Naiset etsi viime viikolla Suomen pitkäveteisintä työtä, ja saimme lähes 70 vastausta kyselyymme.

Työtehtävien tylsyys on tunnistettu ilmiö meillä ja maailmalla. Niin kutsuttu boreout eli tylsistyminen on aito ongelma nykyajan työelämässä: se voi pahimmillaan aiheuttaa jopa unettomuutta ja masennusta.

Työterveyslaitos teki boreoutista tutkimuksen vuonna 2014. Siitä ilmeni, että tylsyydestä kärsivät yhtä lailla suorittavaa ja luovaa työtä tekevät ihmiset. Useimmiten sen uhri on alle 36-vuotias. 

 Muun muassa näissä ammateissa työskentelevät suomalaiset kokevat tehtävänsä tylsiksi:

 

1. Huonekalumyyjä

”Välillä on niin tappavan hiljaista eikä ole enää mitään tekemistä, kun olen puunannut kaapit, siivonnut ja käynyt tarjoukset läpi. Selkä ja peffa ovat kipeät istumisesta. Kun tylsistyminen pääsee tiettyyn pisteeseen, en jaksa innostua mistään. Aamulla ei ole kiva herätä, kun ei ole motivaatiota lähteä töihin. Jo ajatus töistä masentaa, mutta onneksi voin työpäivän aikana soittaa pitkiä puheluita kavereille. Välillä venyttelen, teen happihyppelyitä pihalla ja selaan nettiä.” Nainen, 46

 

2. Kahvilatyöntekijä

”Kahvin kaatamista ja kuppien keräämistä sekä asiakkaiden kitinää. Siinäpä tylsän työni sisältö. Asiakkaat kiukkuavat, jos joutuvat odottamaan jonossa kahta sekuntiakaan. Jotkut lähmivät, hipaisevat kädestä ja iskevät silmää. En jaksaisi lähteä enää lainkaan töihin, mutta palkkakuitti ja rahat häämöttävät silmissä.” Nainen, 25

 

3. It-alan työntekijä

”Olen töissä it-alalla, jossa on paljon turhia palavereita ja kyvyttömyyttä tehdä päätöksiä. Lisäksi liian itsekeskeinen ja 'minä itse haluan olla esillä' -tyylinen työilmapiiri tuo työhön ikäviä piirteitä. Välillä tuntuu, että itsensä esille tuominen ja besserwissaaminen ovat tärkeintä työssämme; työn tekeminen kunnolla alusta loppuun vastuullisesti ei näytä olevan niin tärkeää. Puhetta ja powerpointteja piisaa.

”Koen välillä turhautumista, kiukkua ja ärtyneisyyttä, mutta olen opetellut hidastamaan tahtia.”

Minulla on 30 vuoden työkokemus, mutta ikää on sen verran, että ikärasismi iskisi, jos yrittäisin vaihtaa töitä. Koen välillä turhautumista, kiukkua ja ärtyneisyyttä, mutta olen opetellut hidastamaan tahtia. Pidän pidempiä taukoja ja pyrin ottamaan etäisyyttä tilanteissa, jossa kiukku nostaa päätään. Lisäksi pyrin kiinnittämään huomion oleelliseen ja jätän turhan hötkyilyn sekä säätämisen pois. Läsnäolo- ja meditaatioharjoituksilla saan opeteltua oleellisen huomiokyvyn parantamista.” Nainen, 53

 

4. Lastenhoitaja

”Olen töissä päiväkodissa ja joudun selittämään moneen kertaan lapsille asioita, jotka eivät mene sittenkään perille kaikille. Puuduttavaa on myös toistuvien rutiinien tekeminen, kuten pukeminen ja riisuminen.  Palaudun ainoastaan lomalla ja viikonloppuna, jolloin teen aina kaikkea kivaa. Mutta uusiin töihin minusta ei ole lähtijäksi, sillä olen jo niin vanha eikä minulla ole muuta koulutusta.” Nainen, 52

 

5. Toimistotyöntekijä

”Yleensä työni ei ole tylsää, mutta ajoittain työtehtäväni saattavat olla hyvin yksitoikkoisia tai joudun työskentelemään pitkiä aikoja yksin. Silloin laitan radion päälle. Tauoilla saatan lukea lehtiä. Mutta hyvä palkka, edut ja joustavuus pitävät minut työssäni.” Nainen 25

 

6. Kirjastonhoitaja

”Organisaatiomuutos keskitti aiemmat työtehtävät muille. Työni on muuttunut niin paljon: pitäisi koko ajan opettaa, neuvoa, ohjata ja organisoida. Sellainen ei kiinnosta minua, mutta asuntolainan vuoksi olen töissä. Välillä olen hieman masentunut ja kyyninen.

”Tylsänä hetkenä otan esille Duolingon ja opiskelen kieliä sillä tai surffailen muuten netissä.”

Olen täällä vain töissä ja ”ihan sama” -asenteella. Tylsänä hetkenä otan esille Duolingon ja opiskelen kieliä sillä tai surffailen muuten netissä.” Nainen, 45

 

Ai, minullako tylsää? Kuva: Shutterstock
Ai, minullako tylsää? Kuva: Shutterstock

 

7. Varahenkilö

”En saa koskaan päättää mitään ja minulta ei koskaan kysytä, mitä minä haluan, vaan minut määrätään aina sinne tänne tai tuonne. Mutta minulla on onneksi paljon aikaa suunnitella tulevaa lomaa ja säästää siihen rahaa.” Nainen, 60

 

8. Palveluneuvoja

”Olen koko ajan uupunut ja melankolinen, ja päällä on pieni ketutus. Kuulen samat asiat päivästä toiseen. Samat vitsit ja selitykset jokaiseen asiaan. Onneksi pääsen vapaa-aikanani metsään, jossa voin välillä vähän itkeä ja purnata.” Nainen, 47

 

9. Asiantuntija

”Asiakkaat ja kurssilaiset sekä mukavat työkaverit kantavat pitkälle, mutta työni on silti tylsää. Se johtuu tekemisen puutteesta.

Joskus soitan kollegalleni ja sovimme tapaamisen, jossa keksimme uusia tehtäviä.” Mies, 52

 

10. Siivooja

”Johto on toisessa kaupungissa ja minä työskentelen yksin kohteessa. Päiväni toistuvat samanlaisina. Kukaan firmastamme ei käy ikinä siellä, missä siivoan. Tuskin he edes muistavat olemassaoloani. Arkeni on tasapaksua, yhtä harmautta. Ennen loman alkua on yleensä puhtia eri tavoin, kun on jotain, mitä odottaa.” Nainen, 35

 

11. HR-assistentti

”Työpaikan tyypit ovat unohtaneet, että heillä on assari. Kenelläkään ei ole ollut aikaa perehdyttää minua. Toisena päivänä pomoni totesi, että keskity vaan vastaamaan puhelimeen. Sinällään hyvä, mutta puhelin soi kaksi–kolme kertaa päivässä.

Iloa tähän tuo se, että soittajat, jotka yleensä ovat hädissään, rauhoittuvat, piristyvät ja tulevat onnelliseksi, kun joku kerrankin kuuntelee heitä oikein viimeisen päälle. Samaan aikaan työkaverini ovat hukkumaisillaan töihin, mutta hierarkkinen työympäristö ja pelko estävät heitä jakamasta töitä kanssani.” Nainen, 30

Kysely

Oletko jatkuvasti tylsistynyt työssäsi?